Kevättä kohti....

Lauantai 21.2.2009 klo 11.19 - Marja J

Onneksi päästiin noista kovista pakkasta! Pahimmillaan mittari näytti -25. Pojatkaan eivät viitsineet vetää tavanomaista ralliaan pihassa kylmimpinä päivinä, vaan kakka- ja pissapyrähdyksetkin piti tehdä erikseen.

Mirolla on vielä niin ohut turkki jouluisen trimmauksen jälkeen, että laitoin sille manttelin päälle. Miro tuntui tykkäävän tästä halpiskaupasta ostetusta maastokuosisesta vaatekappaleesta. Poitsu viihtyi se päällä ulkona ihan hyvin, eikä tuo vaatetus vauhtiakaan hidastanut. Manttelissa on irrotettava huppu, mutta hupun karvareuna kiinnosti aivan liikaa kaikkia koiria, joten se piti irrottaa hupusta....

Tein Miron manttelin mukaan Noralle uuden lämpimän takin, jonka alakappaleeseen laitoin vielä jatko-osan lämmittämään mahaa. Eivät nuo kaupan valmiit takit aina ole mäykylle sopivia, mutta onneksi niitä voi sitten tuunata itse käyttökelpoisemmiksi.

Nora ei ole muutamana pakkaspäivänä mielellään lähtenyt pihalle vaan vötkisteli vain sisällä lämpimässä. Nyt kun on taas lauhempaa, ollaan tehty iltaisin vielä omat lenkit Noran kanssa. Nora ei millään haluaisi lähteä kävelemään valaistulle pyörätielle (jonne emäntä haluaisi mennä....) vaan laittaa jarrut päälle eikä inahdakaan. Mutta kun ehdottaa vastakkaista suuntaa, mamma lähtee juoksujalkaa eteenpäin. Kun valitaan tuo Noran mieleinen reitti, mennään yleensä metsätielle, jossa voi haistella pupujen, supien, kettujen ja kissojen jälkiä - ei nuo pyörätien hajut ole yhtään mukavia! 

Miro ja Pyry vauhdissa. Miikulla on uusi takki päällä ja Pyry läpsyttelee korvia.  

Nora mamma levähtää keittiön sohvalla 21.2.2009. Takana odotusta nyt 5 viikkoa ja edessäpäin 4. Maha ei näytä tässä yhtään isolta, mutta kyllä se on jo hieman kasvanut. Täytyneepä ottaa illemmalla vielä kunnon massukuva.

Nyt Noralla ei ole ollut pahoinvointia ja ruoka tuntuu maistuvan liiankin hyvin. Täytyy yrittää pitää Nora hyvässä kunnossa ja välttää turhia kiloja. Tuhtimpaan ruokaan vaihdan vasta noin 6. tiineysviikolla. Nora on kovasti rauhoittunut ja tykkää istuskella sylissä rapsuteltavana. Joitain valmisteluja ollaan jo tehty ja mm runkopatjasängyistä ovat jalat jo lähteneet kuten viimeksikin. Saatiinpa taas tuollaiset modernit futonit! Ja toiselle ulko-ovelle pitää kohta laittaa luiska, kun porras siellä on niin korkealla.

Miro täyttää kolme vuotta

Perjantai 23.1.2009 klo 16.20 - Marja J

Miro eli FIN KVA-L Semilain Omar täyttää tänään kolme vuotta! Onnea myös muille Hennan ja Seren O-pennuille! Mitähän muille pentukavereille oikein mahtaakaan kuulua? Miron Ozzy-veljeltä tuli jo synttärionnittelut ja osuvasti sanoi Ossin emäntä: "Kolme vuotta eikä suotta!"

Ihan hyvä oli Miikkustin viime vuosi. Tammikuun alkupuolella Miro sai ensimmäisen metsäkauriinsa. Hyviä ajoja oli jo ollut, mutta kaatoa piti odotella. Kuun loppupuolella Hannu pelasti Miron täpärästi hukkumiskuolemalta. Siinä olisi voinut käydä tosi huonosti, mutta onni oli pojalla matkassa. Tammikuussa Miro sai LUT-kokeissa kaksi B-tulosta ja A-tuloksen maaliskuussa. Kun luonnonluolan tarkastuskin oli suoritettu toukokuussa, pantiin valiohakemus menemään kennelliittoon. Kesän ainoassa jälkikokeessaan Miro sai toisen AVO-ykkösen ja tänä vuonna jatketaan VOI-luokassa.

 

Tässä Miro syö synttärikakkua eli lautasella Cesar-kakku kermaviilikuorrutteella ja mustikoin koristeltuna. Mustikat ovat Miikkustin herkkua, nam!

Tarinaa vuodelta 2008

Keskiviikko 31.12.2008 klo 15.27 - Marja J

Onnellista Uutta Vuotta 2009

 

 Mukavia hetkiä ja puuhakasta elämää sekä menestystä ja hyviä kokemuksia näyttelyissä, kokeissa ja metsällä!

Kaikkea hyvää kasvateille ja heidän perheilleen!

toivottaa Joenpenkan väki

Aika paljon on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Näyttelykäynnit aloitimme Kajaanista, jossa oli mukana vain Nora. Pyry oli aivan ensimmäisessä näyttelyssään Jyväskylässä 20.4. ja viimeisimpänä oli Helsinginreissu Voittaja 2008 -näyttelyyn 14.12. Pyryn 9 näyttelystä tuomisina oli 2 x ERI, 5 x EH ja 2 x H. Noran tulokset olivat 1 x ERI ja 2 x H.

Mirosta tuli luolavalio kolmessa kokeessa, kun se tammikuussa sai perättäisinä päivinä B-tulokset ja A-tuloksen maaliskuussa. Toukokuussa olikin sitten vain kokeeseen kuuluva luonnonluolantarkastus. Sekä Nora että Miro osallistuivat MEJÄ-kokeisiin Pyhännällä ja kumpikin onnistui tosi hyvin, tuloksina AVO ykköset. Niinpä ensi vuonna kumpikin kilpailee voittajaluokassa.

Pyryn kanssa kävimme myös neljässä mätsärissä, kun niitä kesän aikana oli useita tässä lähistöllä. Poitsun kanssa ollaan käyty myös näyttelytottumusharjoituksissa Tyrnävällä ja Tupoksessa, sillä kehäkäyttäytymisessä on vielä aikalailla hiomista! Jospa tuleva vuosi toisi hieman enemmän oikeanlaista itsevarmuutta, ettei tarvisisi niin ankarasti uhitella muille pikkupojille.

Ensi keväänä aloitamme Pyryn kanssa MEJÄ-treenit ihan tosissaan ja jatkamme myös hyvin alkaneita LUT-harjoituksia. Kokeisiinkin on jo tarkoitus osallistua pojan kanssa.

Noran juoksuja tässä vielä odotellaan, mutta jospa kevään aikana olisi mukavaa tarinoitavaa pentulaatikosta. Muuten elämä jatkuu yhtä vauhdikkaasti kuin ennenkin kaikenlaista mukavaa koirien kanssa hommatessa.

---

Tässä Noran A-pentujen kuulumiset!

Jämsän poika Aaretti on osoittanut jo taitonsa metsästyskoirana. Jo keväällä Aaretti sai luolilta Annen isän ja veljen kanssa useita supeja ja kettuja ja sama tahti on jatkunut nyt syksylläkin, kun neljä supia on saatu eräksi. Myös jäniksen jälki kiinnostaa, mutta nuo luolahommat ovat se Aaretin juttu!

---

Tupoksen poika Mauri on myös vauhdikas pakkaus ja perheen ilopilleri! Mauri tekee mielellään metsäreissuja isäntänsä Samin kanssa ja tykkää kovasti jäniksenajosta. Mauri pelaa taitavasti myös futista - onkohan tuo perinyt innostuksensa Nora-mammalta, joka on päihittänyt kaksi pikkupoikaa matsissa 2 -0? ;-)Mauri on erittäin sosiaalinen ja hyvä koirakaveri, joka on saanut paljon tuttuja Tupoksen raitilla.

---

Aksun elämässä tapahtui suuri muutos elokuussa, kun poika muutti Haukiputaalta uuteen kotiinsa Jyväskylän Kuokkalaan Enbergin perheeseen. Aksu on kotiutunut tosi hyvin ja saanut koirakavereita mm. perheen tyttöjen koirista. Aksulla on paljon hyviä tapoja, jotka se oli oppinut jo entisessä kodissaan ja Hannele-emäntä on opettanut lisää monia hyödyllisiä juttuja. Aksu-poika tykkää kovasti oleilla korkeilla paikoilla ja tarkkailla sieltä maailman menoa. Aksu harrastaa innokkaasti myyräjahtia kuten myös Nora-mamma. Onpa Aksu ajanut supikoirankin kivilouhikkoon ja siellä sitä haukkua paukuttanut!

Aksu marraskuussa 2008 ennen trimmausta.

Aksu trimmauksen jälkeen 6.12.2008. Aivan saman näköinen kuin Nora-mamma!

Kuvat: Hannele Enberg

---

Ani-tyttö on muuttanut Kuusamosta taas Ouluun Kastehelmen ja Kiran kanssa. Kastehelmen laumassa Ani on viettänyt vauhdikasta ja monipuolista mäyriselämää ja saanut paljon mukavia koirakavereita. Ani viettääkin paljon aikaa rottweilerpentu Ruutin kanssa. Meno on kuulemma välillä aika villiä riehuntaa, eikä siinä kokoero haittaa. Kastehelmi on suunnitellut kaverikoira-touhujen aloittamista Anin kanssa. Kastehelmi ja Kira palkittiin kaverikoiratoiminnasta viime kesänä Oulun näyttelyssä. Anikin on kaikessa menossa innokkaasti mukana ja osaa tosi taitavasti olla lasten kanssa.

Ani oli Enossa 3.2. ROP-pentu ja muista näyttelyistä tuloksena on 1 x ERI ja 2 x EH. Tästä on mukava jatkaa!

Ani ja Rukan valot.

Parhaat kaverukset Ani, Ruuti ja Kira.

Kuvat: Kastehelmi Kakko

---

Oululaisen Akun olemme tavanneet Pyryn kanssa usein LUT-harjoituksissa Haukkukeitaalla. Aku haukkuukin kettua jo tosi pontevasti. Aku viettää paljon aikaa Taimin ja Matin kanssa mökillä, missä se saa olla vapaana metsässä riistanhajuja tutkaillen. Aku on myös kovasti riistasta kiinnostunut, kunhan ei eksyisi vain porojen jäljille! ;-) Aku ja Pyry kävivät yhdessä Torniossa näyttelyssä ja sieltä Akulla oli kotiin tuomisena EH kuten Pyrylläkin. Ennen näyttelymatkaa järjestimme pojille yksityiset näto-harkat Ala-Temmeksen nuorisoseuran kentällä, missä myös palveluskoirat harjoittelevat.

---

Hyvää jatkoa kaikille Noran lapsosille, pidetään yhteyttä jatkossakin! Jutut, uutiset ja kuvat ovat tervetulleita! 

 

Maalaispoika kaupungissa - Pyry Voittaja 2008 -näyttelyssä

Torstai 18.12.2008 klo 10.09 - Marja J

Lähdimme Pyryn kanssa Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerholaisten messarireissulle pikkubussilla aikaisin lauantain 13.12. aamuna. Mukana olivat Ville sekä pkk Leevi (Caelestis Shoot-ém-Up), Ulla ja pk Pelle (Sagotax Bjarne), Katja ja pk Vili (Joviro Vili) sekä tällä kertaa ilman omia koiria Lea ja Henna. Vähän hirvitti lähteä matkalle Pyryn tuon "hallitsemattoman luonnonvoiman" kanssa, mutta kaikki meni tosi hyvin. Menomatka kesti pysähdyksineen kymmenisen tuntia, eikä Pyry päässyt kirmailemaan vapaana vaan oli kökötettävä nätisti boksissa. Pyry oli automatkalla hienosti, eikä vinkunut yhtään. Pyry on kyllä tottunut automatkustaja, mutta tähänastiset näyttelymatkat ovat olleet päivän matkoja, pisimmillään Jyväskylään keväällä.

Yövyimme Hotelli Arthurissa aivan Helsingin keskustassa ja Pyry pääsi ekaa kertaa tutustumaan ison kaupungin vilinään. Kuljimme metrokäytävässä, portaissa, hisseissä ja katujen vilinässä. Suurin pelkoni oli, että Pyry merkkailee hotellissa, sillä jalka tahtoo nousta tosi herkästi, mutta näin ei sitten käynytkään. Vähän piti vinkua, kun mamma jätti ypöyksin vieraaseen paikkaan, mutta pian poika rauhoittui. Yöllä emäntä ei saanut kunnolla nukutuksi, sillä Pyry vahti huonetta ja murahteli outoja ääniä.

Aamulla aikaisin jo ennen kuutta lähdimme aamupissalle läheiseen Kaisaniemen puistoon. Jo edellisenä iltana kävimme nuuskimassa paikkoja yhdessä Pellen ja Ullan kanssa. Pelle villiintyi mahdottomasti villikanien hajuista, mutta vasta nyt Pyry huomasi kanit. Eikä niitä kyllä voinut olla huomaamatta, sillä niitä pomppi joka paikassa. Onneksi hihna kesti, sillä Pyry olisi halunnut ottaa puistossa kaniajon!

Saavuimme messukeskukseen hyvissä ajoin, sillä muilla kehä alkoi jo 9.15. Onneksi ehdimme tutustua ja totutella kehään ja hulinaan Pyryn kanssa. Olimme käyneet Pyryn kanssa näyttelytottumusharjoituksissa Tupoksen koirakoulussa, mutta harjoitukset eivät kyllä hyvää lupailleet. Edellisellä viikolla harkoissa Pyry olisi vain nuuskinut hallissa, veti ja ärisi minkä kerkesi, ei seisonut kunnolla ja pöydällä olisi vain pusutellut ohjaajaa. Pyry on kyllä hyvin kehässä, kunhan muut pojat eivät vain tuppaa liian lähelle. Isommilleen ja tyttökoirille Pyry osaa olla kyllä todella kiltti ja kohtelias.

Pyryn luokassa oli kuusi junnupoikaa ja olimme vuorossa kolmantena. Tuomarina olikin Annukka Paloheimo. Pyry oli kehässä nyt todella hienosti! Ei vetänyt, seisoi nätisti ja antoi rauhassa katsoa hampaat, jotka tuomari katsoikin tosi tarkasti. Kehät olivat tosi isot ja hallissa oli väljää, mikä varmaan osaltaan helpotti asiassa. Pyry seisoo paremmin, jos itse seison sen edessä, enkä ole takana maassa. Näin on kuitenkin hankalampi saada takajalat oikeaan asentoon, vaikka usein Pyry osaa jo itsekin laittaa jalkansa näyttelyasentoon. Kuudesta junnusta kaksi sai ERIn, kaksi EHn, Pyry Hn ja yksi Tn. Suurin voitto oli kuitenkin se, että Pyry käyttäytyi kehässä todella mallikelpoisesti!

Kotimatkalle pääsimme lähtemään vasta noin klo 18, sillä pkk Leevi pärjäsi tosi hienosti, oli ROP, sai Voittaja-08 -tittelin, CACIBin ja oli lopulta RYP2! Oli hienoa olla mukana katsomossa, kun mäyräkoirien parhaat tulivat lavalle ja Leevi Lean handlaamana valittiin toiseksi parhaaksi. Aikaisemmin Voittaja-juhlallisuuksia on saanut katsella televisiosta, mutta nytpä sai olla itse paikalla!

Kotona olimme Pyryn kanssa vasta kolmen jälkeen yöllä. Sekä Pyry että minä olimme todella väsyneitä, ja Pyry on lepäillyt ja sulatellut kokemaansa monta päivää. Matka oli todella mukava ja opettavainen kokemus ja matkaseura mitä parhain! Mäyräkoirakerholaiset ovat jo suunnittelemassa uutta reissua vuoden päähän - eiköhän me lähdetä taas mukaan Pyryn kanssa!

Tässä Pyryn arvostelu:

HELSINKI KV V-08 14.12.2008

Tuomari: Annukka Paloheimo

JUN H

Hyvät mittasuhteet ja koko, kovin löysä edestä ja pehmeä selästä. Voimakas kallo, hyvä purenta. Olkavarsi saisi olla viistompi, hyvä luusto, erinomaiset käpälät, takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat. Hyvälaatuinen karva. Saa rauhassa tiivistyä.

Kuva: Sari Ylitalo 

Pyry odottaa pöydällä tuomaria.

Kuva: Sari Ylitalo

Tuomari katsoi hampaat tosi tarkasti.

Kuva: Sari Ylitalo

Pyry seisoo. Häntä tahtoo nousta vielä vähän korkealle.....

 

Onneksi serkkuni Sari oli mukana todistamassa Pyryn ja minun ensimmäistä Voittaja-visiittiä.

Tosi paljon kiitoksia kuvista Sari!

Tulokset löytyvät täältä

Näyttelykuvat löytyvät täältä

TV-koosteet näyttelystä näkyvät nelosella lauantaina 20.12. ja 27.12. klo 12.30.

Pohjoisimmat peltopyyt

Keskiviikko 26.11.2008 klo 19.07 - Hannu P

Keväällä 2008 meillekin selvisi, että tässä aivan lähiympäristössä asustaa maailman pohjoisin peltopyypopulaatio. Eipä tuota ole tullut ajatelleeksi aiemmin, mutta nyt kun karttoja on tutkittu ja asiaan perehdytty, niin aika erikoiselta tuntuu, että täällä ylipäänsä tuollaiset arojen pienet kanalinnut selviää ollenkaan. Ovathan talvet välillä olleet aika ankaria ja olosuhteiltaan sellaisia, että ihmeenä voi pitää lintuparvien selviytymistä kevääseen.

Oulun yliopisto on peltopyytutkimusta tehnyt pitkään ja erityisesti Ahti Putaalan väitöskirjatyöhön liittyvä radioseuranta toi paljon uutta tietoa näiden seutujen peltopyiden elämästä. Isompia yrityksiä kannan elvyttämiseksi ei ole tehty - enemmänkin on seurattu sivusta miten nuo pallerot pärjäilevät. Tämän vuoden aikana on kuitenkin lähdetty eri tahojen kanssa yhteisesti liikkeelle, ja tavoitteena on käynnistää todellinen ohjelma peltopyiden elinolojen kohentamiseksi. Tämä voi tarkoittaa esim. maatalouden ohessa tapahtuvaa peltopyiden huomioimista erityisellä tavalla (suojavyöhykkeet, sänkipellot talveksi, ruokintapaikkaverkosto peltolakeuksilla jne.) sekä pienpetojen tehostettua pyyntiä tehostetun kannanhoidon kohdealueilla.

Liikkeelle on lähdetty siitä, että on tärkeää tietää paljonko peltopyitä tällä alueella on. Sen vuoksi lauantaina 15.11. Ahti Putaalan johdolla toteutettiin Tyrnävän alueella laskenta, joka osoitti todeksi ennakkotiedon, että lintujen kannalta epäedullinen kesä on vähentänyt peltopyykantoja. Onneksi ei kuitenkaan niin pahasti kuin etukäteen pelättiin. Samanlainen kanakoirien avulla tapahtuva joukkolaskenta toteutettiin Limingassa ensimmäisen kerran 22.11., jolloin päästiin perustilanteeseen eli tiedetään nykyinen kannan koko. Laskennan jälkeen on huomattavasti helpompi suunnata kannanhoitotoimia, kun tiedetään millä alueilla linnut asustavat ja paljonko niitä on.

Jatkossa mietitään erilaisia toimenpiteitä peltopyiden elinolojen kohentamiseksi ja elämisen esteiden vähentämiseksi. Elinympäristöön liittyviä parannuskokeiluja kehitellään ja petojen uhkaa pyritään lieventämään tehostetusti. Tämä edellyttää tietysti työtä ja paljon vapaaehtoisia toimijoita. Ensi vuoden aikana mietitäänkin erilaisia hankerahoitusmahdollisuuksia kehittämisohjelman toteuttamisen tueksi, mutta ilman niitäkin kiinnostusta peltopyytä kohtaan näyttää olevan riittävästi, että jotain saadaan aikaan. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että koko lakeuden alueella peltopyytä ei ole metsästetty kymmeniin vuosiin, joten saaliin toivossa tässä ei olla liikkeellä.

Mukana laskentatalkoissa 15.11.2008 oli Oulun Kanakoirakerhon jäseniä ja 30 koiraa.

Tässä Lakeuden Joutsenen juttu peltopyylaskennasta 20.11.2008.

 

Peltopyyt ovat tepastelleet meidänkin pihassa.

Kuva 26.2.2006, MJ

Ristikettu ja kauriit - 16.11.2008

Tiistai 18.11.2008 klo 14.48 - Hannu P

Sunnuntaina oli tarkoitus pyytää joko kettua tai kaurista kahden miehen voimin. Kumpaakin yritettiin ja tällä kertaa onnistuneesti. Valitettavasti koirat olivat poissa pelistä, kun edellisyön pakkanen jäädytti vähäisen märän lumen karkeaksi korpuksi. Käpälät eivät tuolla kelillä kauaa kestäisi.

Aamupimeällä sitten suunnistimme tahoillemme jälkiä katselemaan ja tutkailemaan riistapeltojen laitamia. Kaveri kiersi kaurispaikkoja ja minä menin tutulle hirvitornille varovasti kulkien lumen narskuessa jalan alla pahasti. Kauriita sielläkin oli nähty ja torniin kiipesin, kun oli vielä pelkkää kuunvaloa apuna. Huomasin tosin, että rihlakon kiikari ei ole mikään hämärälaite kun ristikko katosi kokonaan. Pitänee kirjoittaa joulupukille josko tuohon saisi parannusta.

Pilvetön taivas helpotti tilannetta, kun päivänkajo alkoi auttaa näkemisessä. Riistapellon takana on haaska ja tornin ympärilläkin oli ketun jälkiä joka puolella ja joka suuntaan, vaikka lunta ei ollut kuin kahden yön ajan. Liikennettä oli ollut siis tosi paljon. Tornissa ehdin olla tuskin varttituntia, kun haaskan takaa ilmestyi kettu naurismaalle ja kuljeskeli edestakaisin pajupuskien takana. Sitten se oikaisi sarkaojan yli ja tuli näkyviin pajupuskien väliin ja pysähtyi noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Laukauksen jälkeen se jäi paikoilleen, joten odottelin vielä jonkin aikaa, mutta aamun tapahtumat olivat siinä.

Tein vielä kierroksen alueella jälkiä tutkien, mutta ainoastaan ketun ja jäniksen jälkiä löytyi. Alueen kauriit olivat nyt muualla. Kun tulin ketun kaadolle huomasin heti, että se oli oudon tumma ja väritykseltään epätavallinen. Kaula, joka on yleensä puhtaan valkoinen, olikin aivan musta kuten koko vatsa. Punaruskeaa ei ollut kuin lavoilla jonkun verran, ja selkäosa oli harmaanmusta niin kuin häntäkin. Mielessä häivähti ajatus ristiketusta, mutta kun ei siinä oikein selvää ristiä näkynyt, niin ajatus katosi. Otin ketun mukaani ja ajelin tapaamispaikalle.

Olin juuri juonut kupin teetä, kun kaveri soitti, että kaksi kaurista on nurin. Ajelin paikalle sänkipellolle ja suolistimme kauriit. Nostimme ne pick upin lavalle edellispäivänä koiran ajosta ammutun ketun seuraksi ja mietittiin mitä tehdään. Päätettiin kokeilla vielä miesajolla toisella alueella ja sieltä löytyikin vanhaa ja uutta jälkeä sen verran, että minä menin passiin kaverin toimiessa koirana. Noin puolen tunnin ajon jälkeen jäinen hanki rapisi ja rouskui taimikossa. Kauriit pysähtelivät ja siirtyivät hiljalleen lähemmäs kuunnellen ilmeisesti ajomiehen ääniä. Sitten nopea spurtti kun emä vasa ryntäsivät traktoriuralle. Vasan tullessa kohti ammuin melkein kuin kiekkoradalla ja saimme päivän kolmannen kauriin.

Illalla kotona Pyry vietiin haistelemaan kettua ja kaurista - taisipa kauris kiinnostaa poikaa enemmän. Tulevana viikonloppuna menemme taas Pyryn kanssa Haukkukeitaalle LUT-harjoituksiin. Elävän ketun kanssa varmaan on aivan toinen tohina päällä. Lähetimme kyselyn ketusta kuvan kera Oulun yliopiston eläinmuseoon ja sieltä varmistettiin, että tämä komean musta otus oli tosiaan ristikettu, punaketun ja mustaketun risteymä. Nimi tulee selän mustasta ristikuviosta, koitetaanpa saada siitäkin kunnon kuva.

Pyry nuuskii kettua.

Tässä kettu lähempää. Vatsa ja rinta ovat mustat ja selässä on tumma kuvio.

Lisää luettavaa ketusta ja sen värimuunnoksista löytyy mm. Tunturisuden sivuilta

Sattuu ja tapahtuu

Sunnuntai 19.10.2008 klo 10.42

Parhaillaan sekä Nora että Miro parantelevat peppujaan, sillä molemmilla tulehtuivat anaalirauhaset yhtäaikaa - ja tietenkin varoittamatta! Noran peräpäätä olen jo säännöllisesti seuraillut, mutta Mirolle vaiva tuli ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi molemmilla oli paise oikealla puolella. Mikä ihmeen anaalirauhastulehdusepidemia meillä oikein on liikkeellä! Onneksi tauti ei ollut tarttunut Pyrtsiin.

Ei auta muuta kuin seurailla tilannetta takapäässä tarkemmin ja huolehtia siitä, että kakka kulkee ja on tarpeeksi tiukkaa. Ja tavaraa suolessa pitää olla riittävästi, niin että anaalit tyhjenevät kunnolla, eikä sisältö ala tönkkiytyä. Elänlääkäri sai puristettua Miron pepusta aikamoisen määrän tiivistä eritettä ja vitsailikin, että laitetaanko lehteen kuva maailman pisimmästä yhtenäisestä anaalirauhaseritespiraalista!

Näillä meidän koirilla ei tunnu olevan minkäänlaista kipukynnystä, eikä mitään ennakkovaroitusta tullut. Peppuja ei vedelty, ei putsattu, ei mitään oireita. Pahimmillaanhan koira voi olla niin kipeä, että menee ihan liikuntakyvyttömäksi. Ruokavaliokin oli entinen, vain kuivaruokamerkkiä olin vaihtanut kesällä. Nämä nykyajan koiran ruuat on kehitetty mahdollisimman hyvin sulaviksi ja vähän kakkaa tuottaviksi. Mieluumin minä kerään kakkoja pihasta kuin annan koirien kärsiä anaalivaivoista!

Melkein tismalleen vuosi sitten 26.10. Noralla oli sama homma ja oikelle tuli paise, joka vieläpä fistelöityi eli puhkesi ihon läpi. Lisäksi tuli vielä korvatulehdus ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) kerran. Peppua piti suihkutella ahkerasti ja huuhdella laimennetulla Betadine-liuoksella. Anaalit paranivatkin nopeasti, mutta jodista tuli allerginen reaktio ja pepun ja hännän alapuolen iho meni ihan mustaksi ja lopulta kuoriutui pois.

Kaiken lisäksi Noralle tuli juoksukin ja pepukkaa piti käydä huuhtelemassa pojilta salaa pesuhuoneessa, sillä Nora asui eristyksessä mökillä. Olihan siinä hommansa, mutta onneksi Noraa ei vaivat haitanneet ja meno oli kuten ennenkin. Tuolloin myös pidin syynä ruokaa, sillä Nora oli syönyt pentuaikana eri ruokaa kuin tavallisesti.

Loppuhuipennukseksi Nora sai ängettyä pari senttiä leveän ydinluusta sahatun kiekon alakulmureidensa taakse - ja taas oltiin lääkärissä! Tässä linkki luukuvaan Lääkäriltä meni puolisen tuntia, kun luukiekko piti sahata irti rauhoitetun Noran alaleuan ympäriltä. Kun toissa viikolla kävimme Pyryn ja Noran kanssa Akuutissa silmätarkastuksessa, siellä vielä muistettiin meidän Noran tapaus. Kaikkiaan tuohon tuhrautui viime vuonna viisi viikkoa, nyt varmaan pääsemme vähemmällä...

Meillä on myös trimmauskausi alkanut. Mirolla ei ole paljoa otettavaa, mutta naamataulua pitää ainakin siistiä. Miron karva on tosi niukkaa ja turkki saisi kyllä olla paljon tuuheampaa. Kolmisen viikkoa sitten Miro ajeli hirveä yli kolme tuntia ja mahan alunen meni ihan ruvelle. Onneksi poika parani parissa päivässä ja nyt on sekä Mirolla että Noralla uudet ajoliivit, jotka toivottavasti suojaavat mahaa.

Pyry pääsi selkä- ja kylkikarvoistaan viikko sitten ja eilen trimmasin etujalat, mahaa ja tuuhean tummat rintakarvat. Pyryn turkki on tosi helppo trimmata ja karva lähtee hyvin sormin nyppimällä. Alta paljastuu jo lyhyt karkea karva. Noran kuontalo on nyt tosi turrikka ja siihen pitää ottaa kyllä trimmausveitsikin käyttöön. Niin, ja aikaakin menee varmaan viikko!

Kaikki kaapin tarkastuksessa - eipä olleet hiiret käyneet! Nora on käynyt naapurissakin merkkaamassa hiirten kulkureittejä ja onpa mamma pyydystänyt olohuoneestakin yhden! Hiiri oli eksynyt seinän väliin, josta loukkuun jääneet on helppo poistaa seinään tehdyn luukun kautta.

Pojat töissä - Miro jälkitöissä

Maanantai 6.10.2008 klo 19.43 - Hannu Pietiläinen

Lauantaina 4.10.2008 koko päivä meni hirven pyynnissä. Porukan koiralla otettiin vasa päivällä ja lähdettiin valmistautumaan iltakytikselle. Osa porukkaa jäi paloittelemaan aiemmin ammuttuja hirviä loppujen siirtyessä riistapeltojen laidoille tornipyyntiin.

Paloittelemassa olleet kuulivat pari laukausta ja hetken päästä tuli pyyntö hakea jälkikoira paikalle. Kaurista oli ammuttu ja se oli juossut vauhdilla metsään. Kävin kotona hakemassa Miron mukaan ja kun pääsimme ampumapaikalle soi puhelin. Naapuripellolla oli ammuttu hirveä pellon taakse metsään ja sekin oli karkonnut vauhdilla näkymättömiin.

Osoitin Mirolle kauriin ampumapaikan ja heti lähdettiin vauhdilla suoraan kohti metsää. Metsässä suunta jatkui suoraviivaisesti eteenpäin ja muutaman sadan metrin päässä ylitettiin metsäautotie, jonka jälkeen kauris oli jatkanut noin sata metriä ja suoraan nelostien yli. Epäilin jo aiemmin, ettei eläin ollut saanut osumaa, ja teiden ylityksen ja matkan kasvaessa olin jo varma asiasta. Verijälkiä ei missään vaiheessa näkynyt ja kauris meni suoraviivaisesti eteenpäin loikkien kevyesti syvien kanavien yli. Niinpä lopetimme Miron kanssa jäljityksen ja palasimme lähtöpaikalle.

Siirryimme hirven ampumapaikalle, jossa ampuja osoitti hirven paikan ampumahetkellä. Jälkeä ei oltu kuljettu eikä sotkettu lainkaan, joten Miro pääsi puhtaalle jäljelle. Välittömästi hajun saatuaan koira lähti reipasta vauhtia eteenpäin. Muutaman kymmenen metrin jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan aivan Mejä-kokeen kulman tapaan tiheään koivu-/mäntytaimikkoon. Vauhti hiljeni hieman ja etenimme jo melkoisen hämärässä metsässä noin viisikymmentä metriä suoraan hirven luo. Eläin oli saanut hyvän osuman ja kuollut tuon ryntäyksensä jälkeen, mutta hämärtyvässä tiheässä metsässä sen löytäminen ilman koiraa olisi ollut todella vaikeaa. Suorakulmaisen käännöksen jälkeen ihmisketjussa haravoidenkin olisi helposti harhauduttu kauas kaadolta.

Kaadolla Miro tutki hetken löytöään ja aloitti sitten hirven turkkuamisen isompien hirvikoirien tapaan eli repi karvaa isoina tukkoina ympäri hirveä. Ison eläimen ruho heilahteli, kun mäykky tarrasi leukaotteella persauksista. Ampujalla oli onneksi kamera mukana, joten kuviakin tilanteesta saatiin. Mirolle hirven löytyminen oli tärkeä juttu, koska aiemmin olemme olleet kolmasti kolarikauriita jäljittämässä, mutta aina ne ovat selvinneet ja menneet menojaan. Pisin jäljitys oli 1,5 km, jonka jälkeen kauris meni joen yli emmekä enää siitä jatkaneet. Nyt Miro ainakin tietää, että jäljen päässä saattaa todellakin olla jotain eikä aina tarvitse tulla tyhjin tassuin kotiin.

Miro turkkuaa niin että hirvi hytkyy!

Hirvikuvat Juha Pyyhtiä - kiitokset kuvista!

Ja Pyry putkitöissä

Maanantai 6.10.2008 - Hannu Pietiläinen

Sunnuntaina 5.10.2008 jätettiin hirvestys väliin ja lähdettiin Pyryn kanssa Haukkukeitaalle Lut-harjoituksiin. Keväällä kävimme pari kertaa häkkiketulla ja silloin Pyry ei oikein tiennyt mitä sanoa kettu-nimisestä eläimestä. Ihmetteli ja vähän haukahteli toisella kerralla, mutta homma ei sanottavammin kiinnostanut. Nyt oli toinen ääni kellossa. Kettu oli häkissä lyhyen putkiosuuden päässä ja kun panta löysättiin, paineli Pyry suoraan häkille ja aloitti hyvän, kuuluvan haukun. Sitten laitettiin ahdinkoputki jatkoksi ja kokeiltiin uudemman kerran, mutta siihenpä tyssäsi Pyryn meno. Ahdinko näytti olevan liikaa, eikä siitä tällä kertaa päästy eteenpäin lainkaan.

Otettiin vielä ahdinko pois ja kokeiltiin suoralla putkella häkille ja taas Pyry suorastaan ryntäsi häkille haukkuen kettua tosi hanakasti. Mutta kun ahdinko tuli eteen uudemman kerran, niin sama juttu eli ei oikeastaan yritystäkään mennä läpi.

Harjoitus lopetettiin tosi hyvään ja "miehekkääseen" haukkuun ja jatkossa koiraa ei enää päästetä ketun lähelle kuin ahdingon läpi. Muutoin se uskoo pääsevänsä sinne aina helpomman kautta. Harjoituksia jatketaan omalla ahdinkoputkella kotona ja sitten taas Haukkukeitaalla. Tärkeää oli kuitenkin huomata koiran kehittyneen keväästä melkoisesti eikä kettu pelottanut, vaan niin lähelle mentiin kuin päästiin kovan haukun kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.

Pyry sujahtaa putkeen ja ryntää rähisemään ketulle. Kouluttajana on Katja Huurinainen, jolla on useita metäsästyskokeissa pärjänneitä pk. mäykkyjä. Tarusta tuli luolavalio viime keväänä.

Nyt Pyryn pitäisi päästä ketun luo ahdingon läpi, mutta yritykseksi jäi tällä kertaa....

Kaivaukset jatkuvat.....

Tiistai 16.9.2008 klo 16.31 - Marja J

Eikä oikein näytä loppua tulevan! Ihan tässä jo odottaa pakkasia ja lumen tuloa, että hieman hiljenisi tuo tahti kaivauksilla. Vanha kaivantoalue oli kuin pommituksen jäljiltä ja se piti jo sulkea. Yritin ensin aidata aluetta matalalla kanaverkolla, mutta se ei pidätellyt Noraa ja Pyryä yhtään. Pyry hyppäsi kuin kenguru aidan yli ja päästi sitten mammakoirankin aidan sisään. Ei auttanut muu kuin laittaa vanhan lammasaidan tolpat ja esteeksi samaa verkkoa kuin isossakin aitauksessa. Nora on käynyt joka päivä puskemassa aitaa ja haukkumassa, kun ei ole päässyt "herkkukaivauksille".

Koirat avasivatkin sitten uuden projektin keskemmältä pihaa ja siinä on nyt riittänyt hommaa jo kohta viikon ajan. Alkaa vaan hermoja vähän riipiä, kun Pyry vonkaa Noralta kuoppaa kimeällä haukkumisella ja Nora haukkuu sitten takaisin. Pyry kimittää myös innoissaan, kun kaivelee kuoppaansa. Myös Miro käy välillä kuopimassa, mutta viihtyy paremmin itsekseen.

Sekä Nora että poikansa ovat todella sitkeitä luolakoiria ja aika taitaviakin noissa maansiirtohommissa - hienoa ojaa näyttää syntyvän vaikka nurmikkoon! Onneksi meillä on tuo iso koirapiha, ettei tarvitse hermojaan repiä noista mäyristen puhdetöistä.

Pyry tuntuu nyt todella "syttyneen" myyrälle, sillä eilisellä lenkillä piti monta kertaa hypätä kaivelemaan tienpenkkaan - ihan on tullut äitiinsä!

Pyry ja Nora töissä

Ja nyt vähän levätään. Etuovelle on pitänyt laittaa pesupaikka möyrijöille.

Karkeakarvaiset kaivinkoneet maansiirtotehtävissä

Torstai 4.9.2008 klo 23.08 - Marja J

Koirien myyränkaivuhomma on mennyt ihan mahdottomaksi! Myyrä on kaivanut käytävänsä aidan alitse ja melko syvään, joten koirien kaivuhommia on pitänyt ihmisen ikävällä tavalla rajoittaa, etteivät koirat pääse aidan alta kaivautumaan vapauteen. Olen tuupannut tielle jo monta hirren pätkää pystyyn, pitkittäin, poikittain ja päällekkäin, mutta aina vaan pitää kaivella hirsien vierestä. Eilen suihkutin multaan etikkavettä ja kaupan estohajustetta, mutta ne eivät haitanneet ollenkaan hommia.

Nora ryntää kaivauksille heti aamupalan jälkeen ja viipyisi siellä sitkeänä koirana varmasti vaikka koko päivän. Noran partakarvat ovat jo ohentuneet ja kuonon päällä on nahkakin ruvella kovasta kaivamisesta. Tänään Nora aloitti hommat jo aamupäivällä ja tuli sisään vasta illemmalla ruoka-aikaan. Ei auttanut muuta kuin viedä mamma taas pesulle ja lopettaa kaivuhommat kaikilta laittamalla uuden aidan portit kiinni.

Pyrykin on sitkeä kaivuri ja välillä mamman kanssa tulee kinaa hyvistä kuopista. Miro ei oikein välitä kaivauksista, vaikka siellä kyllä kuopiikin. Kyllä siellä varmaan tuoreita hajuja on, eikä Nora helposti anna periksi. Naapurin vanhalta pottumaalta Nora pyysi monta lihavaa ja isoa vesimyyrää. Lenkillä piti olla mukana aina näppylähanskat, että sai kaivettua kidasta paistin pois. Nora on kunnostautunut myös sänkipeltojahdissa ja hankkinut sieltä monet makoisat suupalat.

Onneksi tämä paikka on vähän kauempana pihalla!

Aikamoisen pottupellon ovat karvakaivurit saaneet aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Noran vanhoja "paistikuvia". 

Kaivinkoneet lepotauolla, takana Miro, keskellä Nora ja edessä Pyry. Keittiöön piti hankkia sohva ihan vain koiria varten. Selkänojalla on mukava könöttää ja katsella ikkunoista pihalle.

Kesä- ja kisakausi lopuillaan

Sunnuntai 31.8.2008 klo 18.38 - Marja J

Nyt alkavat kesän näyttelyt olla takanapäin, kun lauantaina piipahdimme Pyryn ja Noran kanssa Yppärin ryhmänäyttelyssä. Noran osallistuminen oli hieman epävarmaa, sillä mammakoiraa vaivasi valeraskaus. Tämä tyttökoiran juoksun jälkeinen normaali ilmiö ei ole koskaan vaikuttanut Noran mielentilaan. Vaiva on ollut etupäässä kosmeettinen - eli tissit roikkuvat! Edellisessä näyttelyssä Ylivieskassa tuomari moitti Noraa tukevaksi, mikä saattoi johtua jo valeraskaudesta. Nyt tyttö oli kuitenkin alalinjaa lukuun ottamatta tosi timmissä kunnossa, sillä liikuntaa oli lisätty ja ruoka-annoksia pienennetty.

Näyttelyssä Pyry oli kehässä ainut junnupoika ja tulokseksi tuli EH1. Nora sai Oulun ERIn jälkeen nyt jo toisen Hn, mutta eipä tuomari Esko Nummijärvi kovin paljoa ERIä näyttelyssä muillekaan jaellut. Uroksista yksikään ei saanut nyt ERIä! Nora oli kehässä kuten ennenkin, eli homma ei kyllä kiinnostanut yhtään. Pyry kulkee tosi hienosti, mutta seisomista pitää vielä treenata. Automatkallakin Nora vain lepäili, mutta nousi heti katsomaan ikkunasta, kun ajoimme kettutarhan ohi ja luolavaliolle tutut ja kiinnostavat hajut tulivat nenään.

Nyt olemme käyneet Pyryn ja Norankin kanssa aika monessa näyttelyssä, jotka ovat olleet tässä melko lähellä siedettävän matkan päässä. Hannu on käynyt Noran ja Miron kanssa vielä MEJÄ-kokeissakin, joten aika monta kesäviikonloppua on mennyt koirien kanssa hommatessa. Nyt vähän huilitaan ennen talven koitoksia.

Piristykseksi Nora on keksinyt taas pitkästä aikaa "myyräterapian" ja kaivellut pihassa ahkerasti koko viikon. Viimeiset kaivaukset olivat niin antoisia, että tänä aamuna Nora vinkui ulos jopa ennen aamupalaa, mikä oli ihme! Työmaa eteni valitettavasti kriittisille alueille aidan tuntumaan ja aika syvällekin, joten homma piti keskeytää ja kaivanto tulpata hirrenpätkällä. Onneksi muita kohteita vielä löytyy pihasta!

Pyry ja Miro ovat tulleet auttamaan kaivauksille.

Tänään Hannu paranteli taas noita etupihan aitasysteemejä ja iso aidattu alue jaettiin vielä poikkiaidalla kahteen osaan. Myös oven koiraluukku on vaihdettu. Nettikaupasta tilaamani muovinen oviluukkusysteemi kesti kaksi kuukautta. Tämä oli enemmän kuin etukäteen odotin, sillä trafiikkia on ollut aikalailla. Valmista aukkoa ovessa suurennettiin ja vuorattiin vanerilla. Saranat ja luukun voi nyt helpommin vaihtaa, sillä tuskin tuokaan ihan ikuinen on, sillä läppäovi on todella kovassa käytössä ja siitä pujahdetaan vauhdilla.

Miro ja Pyry vauhdissa. Takana koirien kesämökki kattoistutuksineen.

Nora tuli vauhdilla!

Aksun kuulumisia

Maanantai 18.8.2008 klo 19.28 - Marja J

Aksu joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Ansu, muutti uuteen kotiinsa Jyväskylään 5.8. Sain terveisiä ja kuvia Aksun emännältä ja alku uudessa perheessä kuuluu menneen tosi hyvin, eikä poika ei ole onneksi ikävöinyt vanhaan kotiinsa. Nyt perhe ja Aksu opettelevan toistensa tapoja ja yhteiselon rytmiä.

Aksu on jo käynyt perheen mökillä Kangasniemellä, missä se saa olla vapaana. Aksun Hannele-emäntä kirjoitti pojan ensimmäisistä mökkireissuista seuravaa:

"Tutkimista riitti moneksi päiväksi. Kesälampaat olivat suuri ihmetys ja kielloista huolimatta Aksu pujahti aitaukseen. Eipä olisi kannattanut – äitilammas antoi Aksulle lähdön sieltä. Luonto opettaa! Onneksi ei käynyt kuinkaan – ehkä vähän tuli henkisiä hiertymiä.

Annoin Aksulle mökillä ensimmäisen luun. Kävimme tiiviin keskustelun aiheesta - saako luusta murista. Katsotaan pitääkö sopimus.

Viime viikonloppuna olimme taas mökillä ja kävimme etsimässä mustikoita. Vähän jännitti näemmekö koiraa sen jälkeen kun nousimme veneestä ja päästimme sen vapaaksi. Aivan uskomatonta – Aksu kulki koko ajan näköetäisyydellä ja oli veneellä ensimmäisenä kun oltiin lähdössä takaisin.

Ihan kun oltaisi tehty se retki monta kertaa."

Joenpenkan väki toivottaa Aksulle ja kotiväelle kaikkea hyvää ja paljon mukavia yhteisiä hetkiä jatkossakin!

Aksu terhakkana pelastusliivissän.

Aksu - uitettu koira!

Ani noutaa ja jäljestää

Maanantai 18.8.2008 klo 18.51 - Marja J

Kastehelmi piti Anille ja Kiralle harjoitukset Jäälin montulla ja siellä oli kokeltu sekä laahausjälkeä että vedestä noutamista. Tässäpä Kastehelmen selostus harjoitusten kulusta.

"Tein ensin laahausjäljet molemmille, jäljestykset meni hienosti, vauhtia niillä on, mutta saa kai sitä ollakin että ehtii noin lyhyillä jaloilla :D Eivät kuitenkaan niin lujaa mene ettei kävelemällä perässä pysyisi. Kira meni ensin ja sen jälkeen toimi Anille häiriönä, mutta Ani teki silti mallikasta työtä vaikka välillä Kira haukkui ihan tosissaan, koska sitä ärsytti odottaa.

Jäljen päässä oli siivet (Anilla myös koko muu lintu) ja kunhan siivet oli jäljestetty niin menimme noutamaan sitä vedestä. Nakkelin eka ihan rantaveteen ja irrotutin lintua, tosin se ei ole noille ollut vaikeaa, mutta jos ne hetkeksi saa sen etten ole ottamassa, niin saattavat ruveta repimään, ihan sen vuoksi irrottelin alkuun. Sitten nakkelin kauemmas ja hienostihan ne haki sitä.

Itseasiassa Ani noutaa paljon paremmin, Kira miettii ja odottelee, mutta jos siellä olisi räpiköivä lintu niin hakisi varmasti salamana, tuollainen ruumiinosa ei ole niin houkutteleva kuin ihka oikea saalis! Anille tosin kelpaa tuokin ja Ani kun oli myöhemmin niin aurinko oli jo niin matalalla, että siipeä oli jo hankala nähdä pienistä aalloista, mutta kun nakkasi pari kiveä ja käski hakemaan linnun niin rohkeasti se lähti etsimään, vaikka ei ollutkaan varma missä lintu siellä vedessä olisi." 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mukava Kastehelmen kuvasarja tuosta viehättävästä vesipeto-Anista!

Myös velipoika Pyry tykkää kovasti uimisesta toisin kuin Nora-mamma, joka yleensä vain räpiköi matalassa vedessä ja viilentää massuaan kuumalla kelillä. Jos vedessä on riistaa, niin kyllä sitten Noraankin tulee vauhtia, eikä leveäkään joki ole esteenä. Mirohan oli vähällä hukkua alkuvuodesta, joten se selvästikin pelkää virtaavaa vettä, eikä kyllä mielellään mene huvikseen polskimaan. Täytyy koittaa myös Pyryn kanssa tuota vedestä noutamista lähiaikoina! 

Näyttelykuulumisia Torniosta

Perjantai 15.8.2008 klo 10.19 - Marja J

Viime sunnuntaina 10.8. olimme Tornion kv:ssä Pyryn kanssa. Mukana oli myös Pyryn velipoika oululainen Aku (Joenpenkan Aarni-Aukusti) ensimmäisessä näyttelyssään. Olimme harjoitelleen pari kertaa poikien kanssa yhdessä kehän kiertämistä, sillä Hannu oli lupautunut esittämään Akun. 

Keskiviikkona ennen näyttelyä pidimme harjoitukset tuossa Ala-Temmeksen nuorisoseuran talon urheilukentällä, jossa oli paljon palveluskoiraväen jättämiä hajuja. Aku kyllä osasi käyttäytyä tosi hyvin, mutta tuo meidän Pyry saisi parantaa kehäkäyttäytymistään. Liikkuminen ja esiintyminen menee ihan hyvin, mutta jos toiset pojat tulevat liian lähelle, silloin ärähtää Pyry!

Kisapaikalla Aku taisi olla vähän ihmeissään vilinästä ja koirapaljoudesta, mutta pysyi tyynenä ja käyttäytyi kuin herrasmies. Pyrykin malttoi olla melko mallikkaasti, mutta kerran piiti kehässä rimpuloida ja ärähtää takana tulevalle.

Uroksia oli mukana vain neljä, joista kolme oli junnupoikaa ja yksi monivalio. Kaikki pojat saivat EH:n, Pyry oli kakkonen ja Aku kolmonen kilpailuluokassa. Ainut ERI meni sitten tuolle valiokoiralle.

Nyt on kuudesta pennusta puolella näyttelytuloskin, mikä on tosi mukavaa!

 

Tässä ollaan harjoittelemassa meidän pihassa. Pyry mökötttää taka-alalla....

Näyttelykuviakin ollaan tilattu, laitan niitä myöhemmin sivuille.

 

Miro - FIN KVA-L 28.7.2008

Lauantai 2.8.2008 klo 10.32 - Marja J

Mirosta tuli ihan virallisesti 28.7.2008 meidän perheen toinen käyttövalio. Miro tarvitsi valion arvoonsa koekäyntejä minimimäärän.

A 46 pistettä, Oulu 15.3.2008 Tuomari, Reijo Malila

B 42 pistettä, Oulu 19.1.2008 Tuomari, Pentti Jokela

B 42 pitettä, Oulu 20.1.2008 Tuomari, Pentti Jokela

Luonnonluolan tarkastus, Oulu 8.5.2008 Tuomari, Kari Airiainen

 

 Miro poseeraa palkintojensa ja hienon KVA-ruusukkeensa kanssa 2.8.2008

Tässä on Miron virallinen valiokuva

Märkää, mutta mukavaa - KV ja KR Oulussa 12.-13.7.2008

Maanantai 14.7.2008 - Marja J

Nyt on heinä-elokuun näyttelyputki avattu kahdessa näyttelyssä Oulun Äimärautiolla Noran ja Pyryn kanssa. Ennen Oulussa oli erilliset näyttelynsä äitienpäivänä ja lokakuulla, mutta nyt nämä oli yhdistetty. Koko viikko jännitettiin lauantain ja sunnuntain säitä, sillä vettä oli tullut joka päivä ja aivan mahdottomasti. Onneksi tuomarit molempina päivinä vaativat kehät kuivalle kaviouralle, joten nilkkoja myöten ei tarvinnut kurassa kahlata. Noran kanssa on muutenkin hankaluuksia nurmikentillä, sillä esiintyminen tahtoo harjoittelusta huolimatta mennä jänishyppelyksi määrällä nurmikolla.

Lauantaina Pyry oli junnupojissa ainut ja sai romanialaiselta tuomarilta Petru Munteaulta ERIn. Pyry oli myös isojen poikien kehässä ja hävisi varasertin Rowanberrie´s Make Me Happylle eli Manulle - onnittelut sinne Oulunsaloon! Anikin pärjäsi tosi hienosti, sai ERIn ja oli junnutyttöjen ykkönen! Hannu esitti Noran, joka sai sekin ERIn - loistavaa Nora! Niinpä olimmekin sitten Hannun kanssa molemmat PN-kehässä, minä Anin ja Hannu Noran kanssa, sillä Kastehelmi esitti Kiran.

Loppuhuipennukseksi Nora oli Kiran, Topin ja Manun kanssa vielä kasvattajaluokassa. Kolvangin Tarjan Kennel Rowanberrie´s sai KPn ja ROP-kasvattajatittelin ja pääsimme iltapäivällä mukaan kaikkien rotujen kasvattajakatselmukseen. 

Meillä oli tosi mukava päivä ja aurinkokin paistoi. Noran kanssa oli todella hienoa olla näyttelyssä pitkästä aikaa ja mamma esiintyi tosi nätisti, eikä turhia hötkyllyt. Pyry taas olisi ollut menossa koko ajan haistelemaan niin ihmisiä kuin muita koiriakin.

Noran kummitäti Liisa oli tullut myös näyttelyä seuraamaan ja joutui hoitelemaan kenneltytön ja valokuvaajan hommia - kiitos vain Liisalle!

Sunnuntain näyttelyyn oli ilmoitettu vain Pyry. Pyry sai Anita Alatalolta tällä kertaa EHn ja oli taas ryhmänsä ykkönen. Nyt Pyry esiintyi pöydällä tosi hienosti, eikä vikuroinut tai yrittänyt pusutella tuomaria. Karkkarikehän loppupuolella alkoi sataa ihan kaatamalla, joten starttasimme vauhdilla ihan litimärkinä kotia kohti.

Nyt sitten viikko huilataan ja sunnuntaina lähdemme Pyryn ja Noran kanssa Ylivieskan näyttelyyn. Elokuulla onkin sitten koiramenoja joka viikonloppu!

Pyry kehässä lauantaina

Nora kehässä Hannun kanssa - mikähän miehiä naurattaa?

Kuva: Eevaliisa Laine

Kasvattajaluokka: Kira ja Kastehelmi, Nora ja Hannu, Topi ja Tarja sekä Manu ja Mari. Loistavaa Kennel Rowanberrie´s, onnittelut kasvattajalle! 

Tässä vielä tulokset:

Nora: KÄY ERI KÄK2

Ani: JUN ERI JUK1

Pyry: JUN ERI JUK1, JUN EH JUK1

Arvistelut löytyvät omilta sivuiltaan

Noralle MEJÄ-kokeessa AVO 1

Tiistai 1.7.2008 klo 21.22

Nora ja Hannu kävivät pitkän tauon jälkeen Pyhännällä MEJÄ-kokeessa 29.6. ja tulokseksi tuli AVO 1 42 pisteellä. Viime kesä meni Noralla pentujen kanssa, joten edellisistä koekäynneistä oli kulunut pari vuotta. Ensimmäinen AVO 1 tulos tuli 18.6.2006 Pyhännällä, joten Nora siirtyi nyt sitten kilpailemaan voittajaluokassa.

Noran harjoittelu on jäänyt melko vähiin, mutta nyt pitää aloittaa tehotreenit. Lisäksi myös Miro ja kohta Pyrykin osallistuvat kokeisiin, joten hommaa tulee riittämään.

Nora on ehkä jo vähän rauhoittunutkin jäljellä, eikä toivottavasti enää liikaa hötkyile ja hutiloi. Viimeinen harjoitus Hannun kanssa meni Noralta hyvin. Nora oli tosi intona (taas) ja meinasi pudota veneestäkin rannalle hypätessään. Hannu oli nimittäin tehnyt harjoitusjäljen joen toiselle rannalle melko varmaan ja Noralle tuttuun metsäkaurispaikkaan, niin että varmasti olisi häiriöitä jäljellä.

Heti pellon reunassa oli kauriin jälkiä ja Nora olisi halunnut lähteä niitä etsimään. Epäuskoisena Nora oli katsahtanut muutaman kerran isäntään ja kysellyt, että "eikö me ihan tosissaan olla nyt näitä jahtaamassa?!" Kumma kyllä Nora uskoi, kun sille osoitettiin jälki ja alkoi tarkka jäljestys. Hyvää harjoitusta riistaveriselle!

Tässä Nora palkintoineen. Oli niin kuuma ja nihkeän kostea päivä, että palkintokuva otettiinkin sisätiloissa.

Noran koekertomukset löytyvät täältä:

Löytyipä sukulaisia!

Tiistai 1.7.2008 klo 20.44 - Marja J

Miro sai mukavia terveisiä velipoika Ossilta (Semilain Ozzy). Ossi asuu Jalasjärvellä kaverinaan kaksi saksanseisojaa Ringo ja Aksu. Ossi on kuulemma oikein mukava ja ihmisrakas poika. Metsällä Ossi ajaa jänistä, kaurista sekä hirveä ja Ossilta onnistuu myös seisontahaukku hirvelle.

Ovatpa veljekset Miro ja Ossi aika samanlaisia niin metsästystaipumiksiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Olemme tavanneet viime keväänä Pihtiputaan näyttelyssä myös poikien veljen Oscarin.

Kuvissa poseeraa Ossi. Kuvat: Ossin emäntä

Viime viikonloppuna löytyi myös Miron serkku Rekku, joka asuu Oulussa. Rekku oli tullut Pyhännälle perheen pk.mäykyn Pellen (Sagotax Bjarne) kaveriksi. Pelle osallistui Pitkäkankaalla mejä-kokeeseen kuten meidän Norakin. Rekisterinimeltään Rekku on Santtu ja sen emä on Semilain Hennan sisar Honey, isänä Hammarvikens Dakke. Myös Rekku on oikein mukava ja seurallinen poika. Toivottavasti Miron kanssa vielä tapaamme serkkupoika-Rekun. Kovin ovat Miro ja Rekkukin samannaköisiä vahvoine päänpiirteineen.

Tässäpä onkin sitten Rekku. Kuva: HP

Tässä ilmehtii meidän Miro. Kuva: MJ

Miron FIN KVA-L -poseeraus. Kuva: HP

Myös Pyry on löytänyt omia sukulaisiaan. Löysimme nimittäin Pyryn velipuolen Jimin mukaville kotisivuille. Jimi eli Chesthill´s Korona on hieman meidän Pyryä vanhempi, s.19.3.2007. Molempien poikien isä on Pippo eli Freunds Kaneelboom. Jimin emä on Minelan Xenta. Paljon samoja piirteitä löytyy myös näistä pojista. Jimi on menestynyt jo mejä-kokeissakin tosi hyvin. Pyryn kanssa harjoituksia vasta aloitellaan.

Käypä kurkkaamassa Jimin tosi hienoja sivuja. Siellä Jimi itse kertoilee vauhdikkaasti elämästään.

Sivuille pääsee tästä:

Löytyyköhän meidän koirille vielä muita sukulaisia? Noran sukua on aika paljon täällä Pohjois-Suomessa ja heitä olemme tavanneetkin usein näyttelyissä ja muissa koiratapahtumissa. 

Joenpenkan A-pentue 1-vuotta 29.6.2008

Lauantai 28.6.2008 klo 14.02 - Marja J

PALJON ONNEA  AKU, AARETTI, PYRY, ANSU, MAURI JA ANI!

Kaikkea hyvää ja mukavaa mäyräkoiran elämää jatkossakin!

Toivottaa Joenpenkan väki

---

Noran ja Pipon (Freunds Kaneelboom) kuusi pentua: Joenpenkan Aarni-Aukusti (Aku), Aimo-Aaretti (Aaretti), Aito-Artturi (Pyry), Armas-Anselmi (Ansu), Arvo-Aapeli (Mauri) ja ainut tyttö Anni-Ainokainen (Ani) syntyivät vuosi sitten. Noran synnytys käynnistyi perjantaiaamuna ja pennut saatiin lopulta onnellisesti maailmaan Limingassa kahden eläinlääkärin avustamana iltapäivällä. Pentue on Noran ensimmäinen, mutta valitettavsti ikimuistoisen ja hurmaavan Pippo-isän viimeinen, sillä Pippo menehtyi hukkumisonnettomuudessa joulun alla 2007.

Noran odotuskuvat löytyvät täältä:

Ja pentukuvat täältä:

Kaikki pennut Jämsän Aarettia lukuunottamatta asustelevat Oulun seudulla ja kaikista pennuista on tullut touhukkaita, sosiaalisia ja mukavia koiria. Aaretti on ollut jo ihan "mäyräkoiranoikeasti" luolametsällä ja Mauri sekä Aku ovat myös aloitelleet erähommia ja päässet haistelemaan karvaturreja. Aku ja Pyry ovat puolestaan käyneet jo muutaman kerran sytyttelemässä Oulun Haukkukeitaalla luolaharjoituksissa. Pennuista Ani ja Pyry ovat jo tutustuneet näyttelyhulinaan mätsäreissä ja ihan oikeissakin näyttelyissä ja myös Aku aloittelee näyttelyhommat elokuussa. Pyryn kanssa on tarkoitus myös aloitella mejä-touhuilut.

Anin ja Pyryn näyttelytietoja löytyy jo KoiraNet-jalostustietojärjestelmästä, täältä:

Anin emäntä Kastehelmi on kirjoittanut tarinan Anin elämästä  pentuajoista tähän kevääseen. Juttu avautuu tästä:

Kiimingin Koiraharrastajat ry:n jäsenlehdessä 19.3.2008 on mukava juttu, kun Ani lähtee suureen maailmaan eli Ani pentunäyttelyssä Helsingin Kaapelitehtaalla 2.12.2007. Jäsenlehdessä kerrotaan myös Anin "isosiskon" Kiran harrastamasta kaverikoiratoiminnasta. KiiKon Jäsentiedote 1/2008 avautuu luettavaksi tästä: 

Herttainen kesätyttö Ani. Voi, miten nätisti Ani taas seisoo. Ja, katsokaapas Anin ja Kiran yhteiskuvaa Anin omilla sivuilla.....

Kuva: Kastehelmi Kakko

Pyry on niin vauhdikas kaveri, että poseerauskuvia on tosi hankala saada!

Pyryllä on kuuma, kun on taas pitänyt vetää rallia pihassa Miron kanssa.

Nora-mamma ja Pyry. Molemmilla on yhteinen harrastus - herkuttelu! Noran kuontalo odottaa näyttelytrimmausta. Pojat makoilevat aina trimmauspöydän alla, kun Noraa siistitään. Pentujen synttärit Nora-äippä viettää työn merkeissä Pyhännällä MEJÄ-kokeissa.

 

Miro ja Pyry taas painimassa. Poikien suurin huvi on kiusata toista ja pihistää puruherkut toisen kuonon edestä.