Poikkeustila ohi!

Tiistai 17.6.2008 klo 16.19 - Marja J

Nyt on Miikkustikin jo palannut muun lauman joukkoon, kun keittiöeristys loppui viime viikon torstaina. Eläinlääkärin ohjeen mukaan pönttöä olisi pitänyt käyttää 10 päivää, mutta kun Miro ei ollut oikeastaan ollenkaan kiinnostunut mahan alusestaan, vapaus koitti jo hieman aikaisemmin. Jo torstaina, eli viikko leikkauksesta, Miro sai juoksennella Noran ja Pyryn kanssa omassa pihassa. Välillä meno ihan hirvitti ja pojat piti laittaa sisätiloihin, ettei toipilas olisi rasittunut liikaa. 

Perjantai-iltana Hannu sai muuttaa keittiön lattialta Miron kanssa nukkumaan ihan oikeaan sänkyyn! Pari viikkoa olisi pitänyt ottaa hieman rennommin liikunnan kanssa, mutta eipä tuo Miron kanssa ole oikein onnistunut. Kaikki on mennyt kuitenkin hyvin, haava on parantunut ja poika voi erinomaisesti!

Saapa nyt nähdä, miten elämä muuttuu tästä eteenpäin - rauhoittuuko hormonihirmu yhtään ja alkaako saada lisää lihaa luittensa ympärille. Pyry on nyt kyllä enemmän Miron kimpussa, mutta saattaapa tuo johtua Pyryn murkkuiästäkin. Pyry vaikuttaa välillä aikamoiselta kiusalta, mutta Miikkusti osaa ottaa poikien kisailut rennosti.

Poikkeustila - Noran juoksu ja Miron toipuminen - kestivät neljä viikkoa. Nyt palataan arkeen ja aloitetaan ankara MEJÄ-treenaus Noran kanssa. Pyryn kanssa hiotaan vielä näyttelykäyttäytymistä. Ja, tietenkin nautitaan alkavasta kesästä!

Aina, kun vaihdan lakanat, pitää poikien tulla siihen kiehnäämään ja peuhaamaan. Tässä Pyry ja palliton Miikkusti painivat perjantaina. Ps. Meidän sängyissä ei ole vieläkään jalkoja, Noran viimekesäisen pentujen odotuksen ja Pyryn pentuajan takia.

 

 

Miro nauttii, kun pääsee juoksemaan voikukkapellossa!

Poikkeustila jatkuu....

Perjantai 6.6.2008 klo 21.14 - Marja J

Onneksi Noran juoksu on kohta lopussa ja rouva voi muuttaa mökiltä takaisin "kotiin". Hannu on asunut parrakkaan tyttöystävänsä kanssa pihamökissä kohta kaksi viikkoa. Nora on tykännyt olla yksityishoidossa mökillä, jossa on sopivan viileää, rauhallista ja hyviä herkkuja. Iltaisin Nora on mennyt veneellä HP:n kanssa Temmesjoen yli ja sieltä edelleen metsälenkille kauriin jälkiä haistelemaan. Iltapäivisin olemme tehneet Noran kanssa myös useita mukavia puuhalenkkejä. Nora on jahdannut kesän ekat peltohiiret ja aloittanut räksänpoikajahdin. Valitettavasti tämä jahtimimmi menee ihan sekaisin, kun kuulee räkättirastaan äänen! Minä koitin vakuutella, että ei siellä mitään ole, ne ovat vielä munassa kasvamassa - mutta kyllä koira tietää! Tätä räksäjahtia on aika hankala estää, sillä Nora saa saaliinsa ihan tavallisella hihnalenkillä salaman nopeasti heinikkoon hyppäämällä.

Pari päivää pitää eristää kaikki kolme koiraa toisistaan. Nyt viettää puolestaan Miro tylsiä koiranpäiviä keittiössä verkkoaidan takana muista eristettyinä, sillä Miro kävi eilen torstaina Oulussa Akuutissa kastrointileikkauksessa. Leikkausaika oli 12.50 ja Hannu sekä potilas kotiutuivat illansuussa. Leikkaus oli mennyt hyvin, haava on tosi pieni, siisti ja ihan kuiva. Koko illan Miro uinaili ihan toisissa maailmoissa, mutta terävöityi klo 18. Tuohon aikaan HP vie ajokoira Rikulle ruuan ja Miro on silloin aina apuna. Kohta poika taas vaipui uneen, vaikka liikuskelikin ja heilutti välillä häntäänsä.

Vasta puolilta öin pojalle maistui tonnikalahiutaleilla maustettu vesi. Aamuyöllä ennen neljää kävimme toisen kerran pissalla - nyt maistui jo kermaviili ja tonnikalakin. Aamulla Miro oli ihan entisensä ja kävi Hannun kanssa postilenkillä. Miroa tympäsee, kun pitää olla keittiössä muista erossa ja täytyy kantaa outoa pönttöä päässä, jonka kanssa ei voi liikkua tai haistella kunnolla. Pitäisi jo päästä juoksemaan rallia pihalle Pyryn ja Noran kanssa! Koitamme kuitenkin ottaa nyt rauhallisesti Miron kanssa, että haava pääsee kunnolla paranemaan.

Miroa emme tule käyttämään jalostukseen, joten päädyimme pitkän harkinnan jälkeen tähän "lopulliseen" ratkaisuun. Mirolla on silmässä ylimääräisiä ripsiä (cilia aberranta), rotumääritelmän mukaan hylkäävä yhden alaetuhampaan puutos sekä aika iso valkoinen läikkä rinnassa. Valkoisen läikän rotumääritelmä kyllä sallii, mutta se ei ole toivottavaa. Toiveissa on myös, että leikkaus ja hormonitason lasku hieman rauhoittaisi tätä villiä ja joskus ylikierroksilla käyvää poikaa. 

Miron hyvin alkanut näyttelyura loppui oikeastaan jo viime kesänä Kokkolan näyttelyn hylättyyn tulokseen. Vasta tuolloin meille selvisi Miron hammaspuutos. Tätä aikaisemmat Miron näyttelytulokset olivat: ROP-pentu, JUN ERI PU2 VARASERT sekä 2 x EH junnuluokassa ja EH nuorten luokassa.

KVA-L Semilain Omar - Miro jatkaa loistavasti alkanutta ja monipuolista metsästyskoiran uraansa sekä osallistumista ainakin MEJÄ- ja ajokokeisiin. Kiitos ihana Miro, kun olet tullut meidän koiraksi!

Tässä Miro vielä unten mailla torstai-iltana.

Voi, että tympäsee tämä häkkyrä! Äsken hökötys vaihdettiin hieman isompaan  ja läpinäkyvään malliin. Mukavuus ja toimivuus parani huomattavasti.

Aivan yhtäkkiä kesä oli saapunut Joenpenkalle! Tässä tuomet kukkivat tien varressa matkalla bussipysäkiltä kotipihaan.

Tuomenkukantuoksuiset kiitokset Akuutin väelle Sari Tourulle ja kumppaneille Miron erinomaisesta hoidosta!

 

Kevätpörinää

Perjantai 30.5.2008 klo 12.03 - Marja J

Kävimme Pyryn kanssa viime lauantaina Sotkamossa ryhmänäyttelyssä. Myös Ani-sisko osallistui Kastehelmen kanssa. Tällä kertaa Pyryn tulokseksi tulikin H ekan ERI:n jälkeen. Ani pärjäsi paremmin, sai EH:n ja oli kolmesta junnutytöstä toiseksi paras.

Ani pöydällä, kuva: HP

Anin näyttelyarvostelu löytyy täältä:

Pyry kehää kiertämässä - ja kylläpä siellä saikin ravata!

Kuva: HP

Pyry yrittää hurmata tuomarin vekkulin poikamaisella charmillaan!

Pyryn näyttelyarvostelu löytyy täältä:

Kuva: Kastehelmi Kakko, KIITOS KUVISTA!

---

Nora-mamman juoksutkin alkoivat ja meillä ollaan taas poikkeustilassa. Ensimmäiset 10 päivää Nora asui keittiön puolella portin takana, mutta muutti viime sunnuntaina Hannun kanssa tuonne pihamökkiin asumaan. Siellä Nora asuu kuin kuningatar, saa hyviä herkkuja Hannulta, eivätkä tyhmät pojat ole häiläämässä koko ajan ympärillä. Lenkitkin ovat luksusta ja ihan vain Noralle räätälöidyt - saa nuuskia niin paljon kuin haluaa, eikä tarvi ravata pihassa poikien kanssa. Takana on nyt 13 päivää ja edessä vielä hieman yli viikko, sillä 21 päivää tämä juttu kestää. Pojat ovat olleet melko rauhallisia, kun eivät Noran herkkuhajut ole olleet häiritsemässä.

---

Miro kävi eilen Hannun kanssa tuossa kilometrin päässä etsimässä auton kanssa kolaroinutta metsäkaurista, josta poliisit olivat ilmoittaneet. Autosta oli toinen lamppu rikkoutunut, ja kauris oli kulkeutunut pitkin tietä, johon oli jäänyt hieman verta ja karvatuppoja. Miro löysi jäljen ja aloitti jäljestyksen. Reilun puolen kilometrin päässä kauris oli makuulla tiheässä taimikossa. Tästä se pomppasi vauhdilla liikkeelle ja Miro antoi hieman ajoääntä kuumalle jäljelle. Kilometrin jäljestyksen jälkeen todettiin, että kauriille ei ollut käynyt pahasti ja homma lopetettiin. Kauris jatkoi vielä matkaa Temmesjoen yli. Miro sai tässä hyvää harjoitusta ja mukavan iltalenkin!

Viikonloppuna pitäisi saada tuo Mirokin trimmattua, että saadaan pojasta hienot KVA-kuvat otettua. Miro on onneksi helppo saada siistin näköiseksi. Vanha karva trimmattiin helmikuussa, ja nyt riittää vain hapsukarvojen nyppiminen kautta rungon. Korvat ja naamataulu onkin jo siistitty.

Anin Match Show -kuulumisia

Sunnuntai 18.5.2008 - Marja J

Kastehelmeltä tuli tänä viikonloppuna oikein mukavia uutisia! Ani ja Kira osallistuivat Kiimingin mätsäreissä Lapsi & koira -kisaan, jossa Kira tuli Eemilin kanssa ykköseksi ja Ani Annin kanssa kolmoseksi. Kaikkiaan osallistujia oli seitsemän. Tytöt Kira ja Ani olivat esiintyneet tosi hyvin pikkuhandlereitten kanssa.

Sunnuntaina Ani valittiin Oulussa sitten pienten pentujen punaisten ykköseksi ja sitten vielä mätsäreiden parhaaksi - BIS1! Kira oli saanut myös punaisen nauhan. Palkinnoksi Ani oli saanut kaikenlaista mukavaa: kaksi ruusuketta, tosi ison pokaalin, koiranruokaa jne.

Odotellaan, josko yhdistyksen sivuille tulisin kuvia mätsäreistä.

Anin Match Show -tuloksia:

Kiiminki 17.5.2008, järj. Kiimingin Koiraharrastajat

• Lapsi & koira, Anni & Ani - 3. sija

Tässä kaikki Lapsi & koira -kilpailun osallistujat. Kuvassa Kira toinen vasemmalta ja Ani Kiran vieressä kolmantena.

 

Oulu 18.5.2008, järj. Suomen Collieyhdistyksen Pohjois-Suomen alaosasto

• pienet koirat, pennut - punaisten 1 - BIS 1

Ani - BIS1 - poseeraa palkintoröykkiönsä edessä

Kuvat: Kastehelmi Kakko

Ansu - komea poika!

Maanantai 12.5.2008 klo 15.36 - Marja J

Nyt on Ansukin heittänyt talvisen pentuturkkinsa ja sieltäpä löytyikin todella komea ja viehättävä karkkaripoika! Ansu oli jo pienenä pentuna tosi söpö sydämenvaltaaja, ja yhtä herttaiselta poika näyttää nyt uudessa kuosissaan. Ensimmäistä trimmauskertaa odottaa kyllä mielenkiinnolla, sillä vasta kun pentukarva on poistettu, näkee millainen mäyräkoirasta on oikein tulossa. Ja kun naamakarvat on nypitty, löytyvät hienot pään piirteet ja ilmeikkäästi tuikkivat silmät.

Tässä Ansu ennen trimmausta.

 

Ja tässä todella tyylikkäänä herrana trimmauksen jälkeen - kyllä on kaunis katse pojalla!

 

Tässä vielä muistin virkistämiseksi kaikille Ansu-faneille pojan pentukuva. Jo tässä vaiheessa uumoilin, että Armas-Anselmista tulee tosi hienon näköinen karkkari.

Kaksi ylintä kuvaa: Kari Räty

Pyryn Match Show -kuulumisia

Lauantai 10.5.2008 klo 21.15 - Marja J

Pyry on harjoitellut ahkerasti näyttelyesiintymistä lähiseudun mätsäreissä. Hampaiden näyttäminen luontuu jo tosi hienosti, eikä pöydälläkään tarvitse enää pahemmin rimpuilla. Kehän kiertämisessä ei ole ollut hankaluuksia ja seisominenkin onnistuu ihan hyvin, mutta sitä pitkää pinnaa pitäisi saada vielä lisää. Näyttelypaikalla Pyry haluaisi päästä pusuttelemaan ja haistelemaan kaikkia koiria ja ihmisiä! Ikävä kyllä, tämä sosiaalinen puoli pitäisi jättää vähemmälle ja malttaa odottaa kiltisti vuoroaan. Ja sitähän sitä saakin odotella niin näyttelyissä kuin kokeissakin. Ja kun Pyryä homma tympäsee, pitää vikistä koko ajan!

Pyryn Match Show -tuloksia:

Tyrnävä 27.4.2008, järj. Tyrnävän Koiraharrastajat

• pienet koirat, pennut - sinisten kakkonen

Liminka 1.5.2008, järj. Lakeuden Urheiluratsastajat

• pienet koirat, pennut - punainen

Tyrnävä 10.5.2008, järj Suomen Papillon- ja Phaléneyhdistys

• pienet koirat, pennut - sinisten ykkönen - BIS 7 

Tyrnävän Mätsärissä 10.5. saimme Pyrystä ekat näyttelykuvat.

Pyry seisoo hienosti!

Pyry ja muita pikkukoiria

Isot ja pienet BIS-kehässä

Pyry sai ekan pokaalinsa, lisäksi tuli komea ruusuke, pennun puuhapakkaus ja kaksi säkkiä koiranruokaa. Kilpailuväsymys alkaa jo näkyä pikku karkkarissa, eikä huvittais enää yhtään poseerata....

Tyrnävällä oli mäyräkoirilla ihan hyvä edustus - mukana 5 mäykkyä, kaikki karvanlaadut ja koot!

Ani koiranruokakonsulenttina

Lauantai 3.5.2008 klo 20.26 - Marja J

Kävimme tänään iltapäivällä Oulun torilla tapaamassa Kastehelmeä ja Ania, kun he olivat mukana Royal Canin -tapahtumassa. Royal Canin -eläinruokarekka kiertää ympäri maata esitellen tuotteitaan ja Anilla oli tärkeä tehtävä olla mukana koiranruokakonsulenttina. Rekassa ja sen ympärillä kävi aikamoinen kuhina, kun ihmiset kävivät tutustumassa tuotteisiin ja hakemassa tietoa. Päivä oli todella hieno ja lämmin ja kaupungilla sekä torin rannassa oli paljon väkeä liikkeellä.

 

Pyryn eka näyttely Jyväskylässä - hienosti meni pojalla!

Sunnuntai 20.4.2008 klo 21.38 - Marja J

Kotiuduimme klo 19 paikkeilla Pyryn ja Hannun kanssa pojan ensimmäiseltä näyttelymatkalta Jyväskylästä. Matka oli Pyrylle varmaan väsyttävä, sillä herätys oli jo 03.45 ja auto starttasi pihasta ennen viittä. Pyry piti pientä intovikinää melkein koko matkan, eikä malttanut ollenkaan levähtää ennen rasittavaa koitosta.

Vähän emäntää hirvitti, sillä Pyryn eka osallistuminen Tyrnävän Koiraharrastajien näyttelytreeneihin ei lupaillut kovin rauhallista kehäkäyttäytymistä. Pyry esitti nimittäin harkoissa koko kauheusrepertuaarinsa: haukkui ja murisi isoille koirille, pissata lirutteli pitkin kehää, vinkui ja veti niin että hermot olivat mennä hihnan toisessa päässä! Vähän oli mietityttänyt sekin, että olikohan turkin trimmaus kohdallaan, mutta näiden harjoitusten jälkeen muutama sojottava karva ei meinannut yhtään mitään!

Mutta, toisinpa kävi - Pyry yllätti ja esiintyi odottamattoman hienosti! Vähän piti kiskoa hihnassa, mutta se meni varmaankin nuoruuden tiliin. Kehässä kävimme Pyryn kanssa kolme kertaa, joten harjoitusta tuli tosi hyvin. Pyryn luokassa oli mukana neljä junnupoikaa, ja Pyry sai heistä ainoan ERINOMAISEN ollen koko junnujoukon ykkönen! Jatkokisassa Pyry oli urosten viidenneksi paras. Yllätyksenä tuli, että Pyryn piti osallistua vielä parhaan Royal Canin juniorin valintaan. Viimeisen kerran Pyry oli kehässä parhaan junnunartun kanssa jääden kuitenkin loistavaksi kakkoseksi!

Näyttelyn jälkeen piipahdimme vielä Hannun äidin luona Lievestuoreella ja Pyryn Pippo-isän kotona Jyväskylässä katsomassa perheen uutta tulokasta Eviä (Freunds Electra). Pyryn kanssa katsastimme myös Pippo-isän komean näyttelyruusuke- ja palkintokokoelman. Saas nähdä, milloin myös Pyry saa oman pokaalinsa ja ruusukkeensa tuonne Noran ja Miron palkintojen viereen.

Tässä vielä päivän saalis: JUN ERI JUK1 ja urosten viides!

Pyryn ensimmäinen näyttelyarvostelu löytyy täältä:

Myös sijoitustyttömme Ani oli mukana Jyväskylässä ja pärjäsi hienosti - tulokseksi tuli EH ja sijoitus kuuden junnutytön joukossa viidenneksi. Anille näyttely oli kolmas ja tytöllä on jo ROP-pennun titteli.

Hienoa Ani ja Pyry!

Kiitokset Kastehelmelle Anin hoidosta, treenaamisesta ja erinomaisesti trimmatusta turkista!

Mauri kävi kylässä

Perjantai 4.4.2008 klo 20.20 - Marja J

Mauri (Joenpenkan Arvo-Aapeli) kävi eilen kylässä Tiinan ja Samin kanssa. Meidän Pyry ei ollut kyllä yhtään kohtelias vieraalleen, sillä ottelu velipoikien välillä alkoi heti pihassa! Kumpikin yritti nakittaa toista minkä ehti, eikä kumpikaan tietenkään voinut antaa periksi. Pari kertaa Pyry kellahti kyljelleen jäisellä pihalla, ja antoi heti ymmärtää että "en vaiteskaan antautunut, jalka vaan lipsahti!". Sama painiminen jatkui sisällä ja välillä Pyry piti laittaa jäähtymään, että pojat saivat edes vähän hengähtää. 

Maurista oli kasvanut komea mäyrispoika! Tiina oli itse trimmannut pois Maurin pentukarvan ja pojalle oli kasvamassa tosi hyvä karkea turkki. Pikkupentuna Maurilla oli tosi lyhyt turkki ja naamataulukin oli melko karvaton. Mutta kun Maurille tuli ikää, oli turkkikin tuuhettunut ja partakin alkanut kasvaa. Tosi hienolta näytti Mauri!

Mauri on liikkuvainen ja reipas poika, joka on jo päässyt tutustumaan myös metsästyksen alkeisiin Samin kanssa. Mauri haukkui jo hienosti minkkiä, joka äkäisenä säksätti Maurille ja kaverina olleelle toiselle mäyräkoiralle.  

 

Älä tuu mun lähelle!, sanoo Pyry Maurille. Mauri vasemmalla kuvassa.

Pyry valppaana: Mitä siinä tuijotat Mauri!

Nora heitti talviturkin

Keskiviikko 26.3.2008 klo 19.29 - Marja J

Nyt on sitten Norakin vaihtanut paksun karvamanttelin hieman kevyempään kuosiin, kun tuuhea turkki trimmattiin. Poikien Miron ja Pyryn trimmaus on tosi helppoa verrattuna Noran valtaisan pehkon riipimiseen. Pyryn ja Miron trimmaus oli kummallakin ohi tunnissa, mutta Noran kanssa puuhastellessa meni yli kolme tuntia! Eilen iltapäivällä lähti rungosta karva ja illemmalla vielä trimmasin tassut, takapuolen, rinnan ja mahan. Tänään oli sitten vuorossa pää sekä korvat. Nora näyttää tosi hienolta, kun naaman karvakuontalo on poissa ja ihanat, tummat silmät taas tulleet näkyviin. Vielä pitää parannella häntää ja tassuja, mutta pääasia että runko on kuorittu nyt karvakerroksesta.

 

Nora tuuheassa talviturkissaan. Turkki on trimmattu "kaikki pois" -systeemillä aina maaliskuussa ja syyskuussa. Ennen joulua ja juhannuksen tienoilla on sitten tehty kevyempi "näyttelytrimmaus". Korvia, häntää, tassuja ja päätä on siistitty myös välillä tarpeen mukaan.

Noran turkki kasvaa todella hitaasti ja siitä tulee paksu, tiivis ja karhea. Turkki säilyy melko pitkään siistin näköisenä, mutta loppuvaiheessa varsinkin selkäkarva räjähtää tursakkeeksi.

Tässä tassut, maha, häntä ja pään seutu on vielä trimmaamatta. Noran tassuissa, mahan alla ja rinnassa karvaa on todella runsaasti ja se on pehmeää, joten nyppiminen on melko hankalaa.

 Nora siistissä kevätlookissaan!

Mirosta tulee luolavalio!

Sunnuntai 16.3.2008 klo 12.43 - Marja Junttila

Miro on hajoitellut viime syksystä lähtien kovasti ajohommia ja tammikuussa tuli sitten se odotettu ensimmäinen kauriskaato. Mirosta ei kummosemmin ajateltu luolakoiraa ja se hankittiinkin hoitamaan ajavan koiran hommia, kun tuo Nora ei ajossa hauku. Miron kanssa aloitimme kettusytyttelyt viime vuoden alussa. Hannu on käynyt viime kevään ja syksyn pojan kanssa harjoituksissa Haukkukeitaan lisäksi Piipolasssa ja Muurasjärvellä. Alussa ahdinkoputken läpäisy tuotti Mirolle kovasti vaikeuksia. Tosi innokkaana koirana Miro haukkuu myös paljon tyhjässä luolassa. Miro on kuitenkin riistaverisenä kiihkeä ja pelkäämätön. Sutjakkana poikana Miro liikkuu vauhdilla putkistossa. Ja ahdinkokaan ei sitten kokeissa ole tuottanut mitään ongelmia.

Tammikuun iloisen yllätyksen eli kahden B-tuloksen jälkeen olisi vielä pitänyt harjoitella A-kokeen hiekkaesteen läpäisyä, mutta sinä ainoana harjoituskertana Hannu olikin työmatkalla Saksassa. Onneksi Mirolla oli mahdollisuus luolatyöskentelyyn ihan luomuna kokeiden välillä. Muutama viikko sitten Miro nuohosi pari tuntia laajaa kuusiaukkoista ketunpesää, jossa supit olivat majailleet. Miro oli kaivanut puolisen tuntia auki asukkaiden tulppaamaa käytävää ja siinä sitten tuli oikeaa harjoitusta. Vähän kyllä jännitti, miten putkiston hiekkaeste Miron kokeessa yllättää, mutta hienosti Miro siitä selvisi.

A-kokeessa tyhjän luolan tarkastus oli todella äänekäs kuten Norallakin aikoinaan ja Miro sai siitä 4 miinuspistettä. Riistakokeessa reippaan ilmoitushaukun jälkeen kettu siirtyi oikeaan kulmapesään ja siitä edelleen vauhdilla Miron äänekkäästä haukkupainostuksesta oikeaan päätepesään. Miro liikkuu nopeasti ja sujuvasti putkistossa ja tarrasi nyt karkuun lähtevää kettua hännästä niin että karvat ketulla pöllysivät! Koe keskeytettiinkin sitten 10 minuutin jälkeen koiran "voimakkaaseen hallintaan"!

Lauantain kokeessa oli mukana 15 koiraa - 7 mäyräkoiraa, kaikki kolme karvanlaatua edustettuina. Pk.mäykky Taru valioitui ja lk.mäykky Julle sai viikonlopun aikana 2 B-tulosta sekä lauantaina kokeen parhaan koiran palkinnon. Onnittelut emännille Katjalle ja Marikalle!

Miro ei ole vielä suorittanut luonnonluolantarkastusta, kun Oulun kokeissa ei ole siihen ollut mahdollisuutta. Onneksi Haukkukeitaalla järjestetään seuraavat LUT-kokeet jo toukokuussa, niin päästään laittamaan käyttövalioanomusta Kennelliittoon.

Joenpenkan väki onnittelee ajavaa luolakoira Miroa!

Kokeiden tulokset löytyvät täältä

 

Miron pokaalisaalis tältä keväältä!

Pyryn eka kerta LUT-harjoituksissa

Sunnuntai 16.3.2008 klo 11.47 - Marja Junttila

Perjantaina 14.3. Pyry pääsi ensimmäistä kertaa haistelemaan Haukkukeitaan ketunhajuja, kun kävimme aloittelijoille tarkoitetuissa LUT-harjoituksissa. Myös Pyryn veli Aku (Joenpenkan Aarni-Aukusti) oli tullut paikalle Taimin kanssa. Akulla kerta oli jo toinen, sillä viikkoa aikaisemmin Aku oli ollut harjoituksissa jo Matin kanssa.

Aku meni ensin halliin ja kohtapa sieltä alkoikin kuulua jo terhakka haukku! Ekalla kerralla Aku oli vähän ihmetellyt häkkikettua, mutta ääntäkin oli jo tullut. Nyt poika haukkui ihan tosissaan ja oli mennyt jo hyvin putkeenkin. Aloittelijat eivät vielä harjoitelleet ahdinkoon menoa, mutta putkeen ne kuitenkin pääsivät - ja siellä putken päässä häkissä oli ihan oikea kettu!

Pyry ja Aku vähän tahisivat odotellessa ja pitipä Pyryn vähän ärhennellä saksanmetsästysterriereillekin. Hallissa Pyry ei sitten inahtanutkaan! Pyry kierteli häntä viipottaen reippaasti hallissa ja nuuskaisi häkkiäkin, mutta kettu ei nyt kiinnostanut ollenkaan - ohjaaja Piakin oli kiinnostavampi! Pyry huiteli innokkaana haistellen pitkin hallia, nosti jalkaakin pari kertaa ja kakkasi, mutta kettu jäi tervehtimättä tällä kertaa. Kaksi kertaa Pyry meni hyvin myös pitkän putken läpi.

Pyry on vielä pentu (8,5 kuukautta) ja kaikki vielä edessä - tästä on hyvä jatkaa! Oli kuitenkin mukava nähdä, miten reipas ja peloton poika tuo meidän Pyry on. Menemme taas haistelemaan uusia hajuja seuraaviin harjoituksiin Haukkukeitaalle.

Pyry ja Aku Haukkiksella - vähän pitää haukkua

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taimi on vasta trimmannut Akun ja poika on tosi komea!

PENTUPORINAA: Sisko ja sen veli - Anin luona kylässä

Sunnuntai 2.3.2008 klo 10.58 - Marja Junttila

Eilen lauantaina kävimme kyläilemässä Anin kotona Kiimingissä. Mukaan reissulle pääsi tällä kertaa vain Pyry - Noran ja Miron oli jäätävä kotimiehiksi ulisevista vastalauseista huolimatta. Matkalla kävimme Limingantullin Mustissa ja Mirrissä tutustumassa uusiin tiloihin ja ostamassa koiranruokaa - kaikille omaa: Noralle vähän keveämpää, Mirolle puuhakkaan koiran erikoisruokaa ja Pyrylle omaansa. Pyrystä on jo tullut iso poika ja se syö nyt aikuisruokaa kaksi kertaa päivässä.

Vähän hirvitti kyllä etukäteen, millainen ralli Kastehelmen luona syntyy, kun Pyry tulee mukaan. Ja kun talossa on vielä KISSAKIN! Ani ja Kira hyvin kasvatettuina ja tottelevaisina tyttöinä koittivat pysyä rauhallisina, vaikka meidän innokas pikkupoika yrittikin nakittaa tyttöjä minkä kerkesi. Pyry oli tykästynyt varsinkin Ani-siskoon, mutta Ani kyllä osasi sanoa Pyrylle, jos tämä kävi liian tunkeilevaiseksi. Välillä porukka kävi jäähyllä pihalla. Ikävä kyllä Pyryn piti liruttaa tyttöjen reviirille parit miehiset merkit.

Pyryn emä Nora ei ole kissojen ystävä, mutta eipä ole kissavastaisuus geeneissä, sillä meidän Pyry ihan pelkäsi komeaa, siniharmaata Rambo-kissaa! Rambo käytti tilaisuutta hyväksi ja vähän kiusasikin Pyryä. Myöhemmin Pyry kyllä sisuuntui ja sanoi Rambolle ison HAUn!

Kiitos Kastehelmelle! Oli mukava tavata ihanainen mussukka Kira ja terhakka Ani-tyttö. Toivotamme Kiralle ja Anille mukavia ja menestyksekkäitä näyttelyreissuja. Kehän laidalla ja ehkä kokeissakin tapaamme varmaan tämän vuoden aikana monta kertaa. Anin kolmas ja Pyryn ensimäinen näyttely on huhtikuussa Jyväskylässä. Ani ainakin osaa jo hienosti poseerata ja käyttäytyä kehässä. Pyryn pitää vielä kyllä harjoitella kovasti!

Lisää kuvia löytyy Anin kuva-albumista!

Pyryä kiinnostaa, mutta Ani ei tykkää....

 

Pyry vahtaa kieli pitkällä.

 

Olisin toivonut kyllä yhteiskuvaa Rambosta ja Pyrystä, mutta se ei nyt onnistunut. Kyllä on komea kissa tämä Rambo!

Mirosta Eräkoira 2007

Sunnuntai 24.2.2008 klo 21.55 - Marja Junttila

Limingan-Temmeksen Metsästysyhdistys valitsi Miron vuosikokouksessaan vuoden 2007 eräkoiraksi. Titteli myönnetään metsästyskoiralle vuoden aikana saatujen näyttely- ja koetulosten perusteella. Kiertopalkinto on ollut meillä aikaisemminkin, kun samainen titteli on myönnetty Noralle kahtena edellisenä vuonna.

Joenpenkan väki onnittelee Miroa!

 

Pojat trimmattu!

Tiistai 19.2.2008 klo 20.48 - Marja Junttila

Pyry pääsi pentukarvastaan viime viikonloppuna. Pyryn niukka turkki on ollut todella siistin näköinen, ja vasta nyt siinä oli jotain kypsää nypittävää. Pyryn partakarvat ovat hyvässä kasvussa ja kulmakarvojakin nyt jo löytyy. Turkki vaikuttaa tosi helppohoitoiselta, sillä tassut ovat lyhyen karhean karvan peittämät, eikä korvissa ole juurikaan trimmattavaa. Olin jo aikaisemmin nyppinyt pitkiä mustia poskikarvoja, ja Pyry ei tykännyt yhtään ja vikuroi sen minkä kerkesi! Hannu oli minulla nyt assistenttina ja Pyry pääsikin herkkupalojen avulla ihan huomaamatta pentuturkistaan eroon. Kun vanha karva oli nypitty, alta löytyi hyvä, karkea turkki.

Kun Pyry eli Joenpenkan Aito-Artturi oli aivan pieni vastasyntynyt pentu, sillä oli pitkä musta karva ja sitä kutsuttiinkin Karva-Artturiksi. Myöhemmin turkki muuttui kurttuisen näköiseksi ja nimi vaihtui Kurttu-Artturiksi.

   

Samana viikonloppuna pääsi myös Miro vanhasta karvastaan, joka oli perusteellisesti nypitty edellisen kerran viime kesänä. Mironkin turkki on niukka ja vanhanakin hyvän näköinen. Pojasta saa siistinnäköisen helposti nypimällä häntää, tassuja, naamakarvoja ja siistimällä korvat.

PENTUPORINAA: Aaretti ja supi 10.2.2008

Torstai 14.2.2008 klo 10.10 - Marja Junttila

Annelta tuli taas mukavaa juttua ja kuvia Noran Jämsän pojasta Aaretista. Aaretilla kuten muillakaan pennuilla ei ole ollut hankaluuksia muiden koirien kanssa ja Aarettikin leikkii kovasti Annen koirien kanssa. Onpa Aaretti saanut ihan mäykkykaverinkin!

Viime viikonluppuna Aaretti pääsi mukaan supimetsälle. Kun supin luola oli löytynyt, Aaretti olisi mennyt mielellään itsekin luolaan tutkimaan, mutta miehet päättivät kuitenkin vetää supin kolosta rassilla. Kun supi oli saatu ulos, Aaretti oli aluksi vähän ihmetellyt juttua, mutta kun turrikka oli yrittänyt pojan kimppuun, oli Aaretti näyttänyt supille, että "mun silmille ei kyllä hypitä!" Annen veli oli jälkeen päin kertonut, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Aarettia niin ärhäkkänä, kun se supille oli ollut.

Jos vain yhtään on Nora-mammaan Aaretti-poika tullut, siitä kyllä tulee ärhäkkä ja periksiantamaton luolakoira, kunhan vielä ikää ja taitoa tulee lisää. Riistaveret tuntuvat ainakin olevan kohdallaan!

Joenpenkan väki toivottaa Aaretille je perheelle mukavia mettäreissuja jatkossakin!

Ani Enossa - tuloksena ROP-pentu!

Maanantai 4.2.2008 klo 17.57 - Marja Junttila

Ani (Joenpenkan Anni-Ainokainen) oli Kastehelmen kanssa elämänsä toisessa näyttelyssä Enossa 3.2. Ensiesiintyminen oli jo joulukuun alussa Helsingissä pentunäyttelyssä ja sielläkin Ani pärjäsi hyvin. Ani osallistui  nyt Enossa pentuluokkaan, kun ikää oli jo vaadittavat 7 kuukautta. Tulos oli hieno ja kotiintuomisena oli kunniapalkinto sekä ROP-pennun titteli!

Anin matkakavereina olivat karkkarit Kira (Rowanberrie´s Keep Up) sekä Topi (Rowanberrie´s Make It) sekä pitkäkarvainen kaniinimäyräkoira Leevi (Caelestis Shoot-´Em Up). Myös Kiralla ja pojilla matka meni todella loistavasti! Kira sai taas sertin, mutta kun niitä oli jo tarpeeksi tulevaa muotovalion titteliä varten, ei sitä otettu vastaan. Loppukisassa Kira oli hienosti VSP. Topi oli urosten kakkonen ja sai varasertin. Leevi puolestaan sai omassa ryhmässään ROP-tittelin.

Onnittelumme vielä Anille ja kavereille! Suurkiitos Kastehelmelle Anin loistavasta hoidosta ja treenauksesta!

Näyttelyarvostelu löytyy täältä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Tommi Berg © 2008

 

Kuva: Tommi Berg © 2008

Kiitokset Tommi Bergille hienoista näyttelykuvista!

Lisää kuvia Enon näyttelystä löytyy täältä:

Mirolle meinasi käydä tosi huonosti!

Sunnuntai 27.1.2008 klo 17.59 - Hannu Pietiläinen

Kuluneen talven aikana on sääolojen takia kuulunut poikkeuksellisen paljon surullisia kertomuksia heikkoihin jäihin menehtyneistä koirista. Liikkeellä ja metsäretkillä oltaessa toki kaikki on mahdollista, mutta eipä sitä tule ajatelleeksi, että juuri oma koira joutuisi heikkoihin jäihin.

Lauantaina 26.1. olin Miron, metsäkaveri Vellun ja hänen veljenpoikansa kanssa menossa jäniksiä etsimään. Miro lähti hakureissulle ja siinä kahvitellessamme huomasin parin sijainnin tarkistuksen jälkeen ettei gps-panta anna paikkatietoa. Ihmettelin mikä laitteeseen on tullut ja lähdin etsimään koiran jälkiä. Tuossa vaiheessa epäilin sääoloja, lumista metsää tms. tilapäisen yhteyskatkon syyksi. Kävellessäni yritin useasti turhaan saada yhteyttä koiraan ja aloin epäillä, että se oli mennyt maan alle ketun tai supin reikään.

Löysin koiran jäljet ja kiersin pahimmat tureikot, josta se oli kulkenut. Tein taas kerran pienen kaarroksen ja olin juuri hakemassa jälkiuraa, kun kuulin koiran haukkuvan. Kuljin haukun suuntaan ja huomasin, että ääni tuli vuolaasti virtaavan metsäojan varrelta. Oja mutkitteli ja siellä täällä oli aukkoja jääkannessa, paikoin taas kansi kesti kävellä minuakin. Olinhan jo pari kertaa ylittänyt ojan alajuoksulla.

Menin haukkua kohden ja huomasin heti koiran jälkien päättyvän sulan reunalle. Koiran alta oli jääkansi romahtanut noin neljän metrin matkalta ja Miro haukkui kolmisen metriä aukon reunasta alajuoksulle jääkannen alla. Onneksi talvinen tulvavesi oli laskenut huomattavasti ja veden ja jääkannen välissä oli 30-40 cm tyhjää tilaa. Virta oli vienyt koiraa kannen alle, mutta Miro oli onneksi saanut kiinni ojassa olleesta kivikosta, jolla se seisoi puoliksi virtaavassa vedessä.

Aikaa kahvittelustamme oli kulunut jo puolisen tuntia, joten kovin kauaa koira ei enää olisi jaksanut pysytellä kivikossa, eikä sillä olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä ojasta ylös muutenkaan, sillä pystysuorat penkat ja vuolaasti virtaava vesi olisivat estäneet kaikki yritykset. Paikka oli sellainen, että irtipäästyään koira olisi ajautunut syvälle jääkannen alle ja seuraava aukkopaikka oli kymmenien metrien päässä. Reppu ja haulikko lensivät nyt tosi nopeasti penkalle ja yhtään arvelematta laskeuduin ojaan, jossa oli vettä reittä myöten.

Kahlasin varovasti jääkannen reunalle ja kyykistyin kannen alle. Näin Miron ja ehdin jo hätäisesti sanoa "Tänne", mutta sitten tajusin, että toivottavasti koira ei yritä liikahtaakaan, muuten virta vie sen kadoksiin. Sanoin koiralle "Odota" ja kyyristelin jääkannen alla rintamus vettä hipoen ja hiissasin itseäni lähemmäs koiraa. Niin kauan kuin sain vasemmalla kädellä pidettyä jääkannen reunasta kiinni kaikki meni hyvin, mutta sitten tuli aika halju olo, kun ote oli irrotettava. En yltänyt koiraan muuten kuin menemällä syvemmälle kannen alle. Lopulta sain käteni koiran kuonolle ja vielä hieman siirtymällä sain tutkapannasta kiinni. Vedin voimakkaasti koiraa ja samalla yritin tulla vauhdilla takaisin. Vesi roiskui ja kohisi ja siinä vaiheessa kastui takkikin, mutta sain kuitenkin Miron jääkannen reunalle ja itsenikin kieräytettyä ylös ojasta.

Koira tärisi kuin haavanlehti kylmissään ja minulla oli saappaat täynnä vettä, housut litimärkinä reittä myöten ja takin etumus valui vettä. Tyhjensin saappaat pikaisesti, puristin enimmät vedet villasukista ja kun ne eivät enää saappaisiin menneet, työnsin ne reppuun, otin koiran syliin ja lähdin tarpomaan autolle. Soitin Vellulle mitä oli tapahtunut ja samalla yritin lämmittää Miroa, joka tutisi koko kahden kilmetrin kävelyn. Pari kertaa laskin koiran maahan kävelemään ja loppumatkasta koiralla ei enää näyttänyt isompaa hätää olevankaan. Itsellä alkoi jalkoja kylmätä, kun saappaat oli märät ja kuivanakin melko tuhdit Rokka-saappaat painoivat märkinä varmaan monta kiloa. Onneksi pakkasta ei ollut kuin pari astetta - muutoin kävely olisi ollut kyllä tosi hankalaa.

Illalla alkoi sitten kurkkua pistellä ja yö olikin jo kiemurtelua flunssan kourissa. Kävimme seuraavana iltapäivänä flunssasta huolimatta kuvaamassa paikkaa, josta oli tulla Miron viimeinen. Onneksi Lautuanoja ei ollut pahimmillaan ja tällä kertaa oli todella onni matkassa, kun selvittiin Miron kanssa vain säikähdyksellä ja kylmällä kylvyllä.

 Miron jäljet loppuvat avannon reunaan.

 

Tuolla Miro sinnitteli kolmen metrin päässä jääkannen alla - ja osasi onneksi haukkua apua!

 

Hannu ja Pyry tutkailevat paikkaa, jossa jääkansi romahti Miron tassujen alla.

MIRO - Semilain Omar tänään 2-vuotias!

Keskiviikko 23.1.2008 klo 14.36 - Marja Junttila

ONNEA MIROLLE SYNTYMÄPÄIVÄN JOHDOSTA!

Mirolle on tapahtunut monia mukavia asioita viime vuoden aikana ja (yli)vilkkaasta pojasta on kasvamassa todella hieno ja mukava metsäpoika! Oli tosi mukava nähdä miten hellästi ja isovelimäisesti Miro suhtautui Noran pentuihin ja leikki näiden vauhtihirmujen kanssa. Katselin jokin aika sitten vanhoja videonpätkiä Pikku-Mirosta ja vauhtia kyllä riitti Mirollakin! Nyt Pyry peuhaa ja kiusaa Miroa niin kuin Miro aikoinaan  riepotteli Noraa.

Miro on ollut kova vetämään hihnassa ja pyrkisi mielellään julkisille paikoille dogmaileja tutkimaan ja viesteihin vastaamaan. Kakkakaan ei tahdo oikein tulla omassa pihassa, lieneekö sosiaalinen suoli? Nyt kun Miro on herännyt ihan tosissaan riistalle, on lenkkien vauhti hidastunut ja kaikki jäljet pitää haistella tarkkaan.

Viime keväänä, kun näitä kotisivuja tehtiin, suunnitelmissa oli harjoitella Miron kanssa ajohommia ja siinä sivussa kokeilla myös LUT-jutttuja. Haukkukeitaalla LUT-harkoissa olemme käyneet Miikkustin kanssa joitain kertoja ja Hannu on treenannut ajoa minkä säät ja aika ovat vain sallineet. Harmi vaan, että jäniksiä on meidän seudulla ollut aivan liian vähän ajettavaksi. Jänisten puutteessa Miro onkin eksynyt hirvien perään. Onneksi Miro on ollut taitava hirviajoissaan. 

Ensimmäisiä kaatoja saatiin odottaa kauan, vaikka Miro kyllä on ajanut pitkään ja taitavasti. Viime marraskuussa Miron ajosta sitten ammuttiin ensimmmäinen jänis ja aivan äsken hienosta kaurisajosta ensimmäinen metsäkauris. Todella yllätys oli, että  Miikkusti pärjäsi LUT-kokeissakin kahden B-tuloksen verran! Ovatpa Hannu ja Miro kokeilleet mäyräkoirien ajokoettakin Lohtajalla nyt viime joulun jälkeen, mutta tulosta ei vielä tullut. Sää oli pahin mahdollinen, eikä riistaakaan alueelta löytynyt. Miron kanssa jatkamme metsästysharrastusta ja kokeissa käyntiä - tästä on hyvä jatkaa! - Ja täytynee hieman päivitellä myös näitä kotisivuja Miikkustin osalta kun kaadotkin ovat parantuneet räkättirastaasta ;-)

Miro kaurisjahdissa

Perjantai 11.1.2008 klo 18.00 - Hannu Pietiläinen

Tänään sitten vihdoinkin onni potkaisi oikein syylinki jalassa! Miron kanssa on pitkin viime syksyä ajeltu hirveä, kaurista ja jänistä, mutta vain yksi jänis on tähän mennessä saatu eräksi. Tuuri on vaihdellut huonosta vielä huonompaan, joten ensimmäistä kauriskaatoa on saatu odottaa. Eilisen lumisateen jälkeinen nollakeli lupaili hyviä mahdollisuuksia tälle päivälle, jos vain ajettavaa löytyisi.

Aamulla oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hämärässä kierreltiin Miron kanssa kaurispeltoja, mutta jälkiä ei löytynyt. Siirryttiin metsätielle, jossa Miro äkkäsi vanhan jälkijonon ja kävi ensin toisella puolen tietä lyhyen hakulenkin, tuli takaisin ja siirtyi nopeasti jälkijonoa pitkin syvemmälle kuusikkoon. Intoa oli kovasti, vaikka jäljet eivät tuoreita olleetkaan. Tutkan mukaan koira kävi reilun kolmensadan metrin päässä ja lähestyi tietä, kun yhtäkkiä kuului pari herättelyhaukkua ja sen jälkeen ajohaukku.

Ajoa oli kuulunut pienellä alueella tiheässä taimikossa kymmenisen minuuttia, kun kaksi kaurista kävi tien penkan takana aivan lähellä. Tiheikkö esti kuitenkin ampumisen ja huomattuaan passin kauriista toinen kääntyi tulojäljilleen ja toinen lähti omia teitään alueelta pois. Miro jatkoi ajoa takaisin kääntyneen kanssa ja ajo jäi pyörimään tiheikköön hyvin pienelle alueelle yli tunniksi. Haeskelin parempaa passipaikkaa, mutta en onnistunut näkemään ajettavaa.

Sitten alueelle tuli toinenkin koira jänisajossa ja kauris siirtyi muutaman sata metriä pois tiheiköstä. Kohtaaminen tapahtui sitten metsätiellä, kun kauris oli palaamassa takaisin tiheikköön karkkolenkin jälkeen. Rihlakon luotipiipulla pääsin ampumaan n. 60-70 metrin päästä. Kauris hypähti, otti pitkän loikan metsään ja katosi. Kävelin ampumapaikalle ja samassa Mirokin tuli siihen haukkuen. Koira jatkoi tien yli ajoa, mutta pysähtyikin tienpenkan taakse äheltämään. Nuori uroskauris oli kuolleena ja koira pöllytteli karvaa innoissaan.

Tyytyväisinä palasimme kotiin Miron kanssa. Päivä oli tosi upea ja Miron ajo kesti kaikkiaan 80 minuuttia. Huomenna maistellaan kaurispaistia pitkästä aikaa!

Lisää kuvia löytyy Kuva-Albumista - Miron eräkuvat

---

Kaurista maisteltiinkin vasta sunnuntaina, tässä maistiaisia:

Syötiin Miikkustin ensimmäisen kauriin kunniaksi sitten oikein juhla-ateria, tässä ruokalista:

• Kantarellikeitto ja Väinämöisen palttoon napit
• Kevyesti valkosipulilla ja riistamausteilla maustettu kaurispaisti
• Valkosipulikermaperunat
• Uunissa paahdetut juureskuutiot
• Mustaherukkahyytelö
• Suklainen Cassismousseleivos
• Viini: Kangaroo Ridge Cabernet Sauvignon

Kyllä maistui! Kiitokset Mirolle, Hannulle sekä tietenkin metsän väelle Tapiolle ja Tellervolle apujoukkoineen.

 

Lue lisää »