Vieraita esineitä suolia tukkimassa - ja vähän muuallakin....

Share |

Sunnuntai 24.2.2013 klo 13.44 - Marja J


noran_kiekko_16.11.2007.jpg

Vierasesine mäyräkoiran leukaperissä eli Noran alakulmureiden taakse 16.11.2007 jumittunut ja irti sahattu ydinluukiekko

Mäyräkoira on tehokasleukainen ja hyvähampainen koira, jonka purutöissä niin omat lelut kuin muutkin kodin kohteet saavat murskakäsittelyn. Pehmolelut suolistetaan heti, vanut ja vinkupillit vedetään ulos ja nahkat muokataan. Tuolin jalat kalutaan, matot, pedit ja muut pehmusteet saavat myös tehokasta muokkausta mäykyn hampaissa. Ulkona napostellaan kiviä, jyrsitään myyräkaivauksilla puitten juuria ja napsitaan eteen tulevia pajuja silpuksi.

Olen aikoinani monta kertaa kaivanut meidän Noran kitalaesta paksuja puutikkuja, kun leuat ovat napsahtaneet yhteen ja katkennut oksankappale on jäänyt hampaiden väliin. Hampaiden väliin tai kitalakeen jumittuneita luunkappaleita on kaivettu myös edesmenneitten ajokoiran ja pystiksen kidasta.

Noralla oli pentuna ikävä tapa kiusata ihmistä – se napsi maasta pieniä kiviä ja napsutteli niitä sitten hampaissa. Kivet kopisteltiin sisälle tullessa kidasta riviin eteisen ikkunalaudalle. Onneksi paha tapa saatiin pois, kun koiraa ei huomioitu. Noralla on edelleenkin paha tapa jyrsiä reikiä fleecepeittoihin, mutta onneksi nämä pikkupalat ovat tulleen kakan mukana mahasta.

Meillä ei heitellä pehmoja, eikä harrasteta enää vetoleikkejäkään. Eikä meidän koirilla ole leluja koko ajan näkösällä. Muutama turvallinen pehmo kyllä on, mutta ne otetaan esille vain silloin kun treenataan kevyesti sisätiloissa noutamista tms. hyötyhommaa. Pihassa heitellään umpikumisia ja vahvatekoisia renkaita tai lättyjä. Koirat ovat jo sen ikäisiä, että ne saavat kyllä riittävästi toteuttaa itseään ihan oikeissakin koirien töissä. Ja pihassa kuluu tuntikausia aika kun nuuskuttellaan, kaivellaan myyriä tai etsitään sinne piilotettuja pikkunameja.

Nora-teräsleuan kanssa opin, että mäykyn hampaissa ei kestä mikään! Naruleluistakin leikkasin aina varmuuden vuoksi pois pisimmät hapsut. Noralla ei mennyt kuin hetki kun solmut olivat auki ja lattia lankaa täynnä. Epätoivoisena tein jopa itse huonekalukankaasta omia leluja, jotka täytin turvallisella luonnonmateriaalilla eli meriheinällä, kun mikään pehmo ei kestänyt koiran käsittelyä. Solmullisen puruluutkin vaihtuivat turvallisempiin solmuttomiin. Herkkujenkin kanssa saa olla tarkkana – mitä maukkaampi herkku, sitä nopeammin se pitää ahnehtia. Koiramme syövät luunsa kukin omissa rauhassaan ja osastoissaan, ettei tarvitse hotkia tai kytätä toisen (parempaa) herkkua.

Vierasesineitä voi suoliston lisäksi joutua myös korviin ja silmiin, varsinkin kesäaikana kun koirat möyrivät pihassa ja luonnossa. Silmät ja korvat voivat olla hiekkaa ja heinänsiemeniä täynnä.

Onpa Nora saanut tungettua vierasesineen myös alaleukansa ympärille. Ostin aikoinaan kolmikolle herkuiksi ydinluukiekkoja. Valitettavasti kerran yksi kiekko oli Noralle "liian sopiva" ja se sujahtikin alakulmahampaiden taakse. Eläinlääkäriasema Akuutissa Nora rauhoitettiin ja kiekko saatiin pois sahaamalla se kahtia. Eikä tapaus kuulemma ollut Akuutin ensimmäinen!

Meillä on kotona varastossa aina tankoparsaa. Parsan sitkeät kuidut kietoutuvat pienten vieraspalojen ympärille ja kuljettavat niitä eteenpäin suolessa. Jos koira ei ole niellyt mitään terävää esinettä, voi koiraa yrittää oksennuttaa suolan avulla. Kotiapteekissa on aina parafiiniöljyä, jota voi antaa myös ummetuksen hoitoon (annostus esimerkiksi 5 ml/10 kg 3 x päivässä). Ummetusta on ollut aikoinaan vain Noralla, jonka kakka oikeittein luitten syömisen jälkeen muuttui aivan sementiksi. Nykysin koiramme syövät raakapakasteita, joissa luut ja rustot on murskattuina. Jos epäilee koiran syöneen sopimattoman vierasesineen, suositellaan antamaan parafiiniöljyä 1 – 2 ml/painokiloa kohti tarpeen mukaan esim. 2 – 6 kertaa päivässä. Jos koira oksentaa heti öljyn, sitä ei saa enää antaa, koska on syytä epäillä tukkeumaa.

Auli Koponen (eläinlääketieteen lisensiaatti, elintarvikehygieenikko ja farmaseutti) on kirjoittanut hyödyllisen teoksen ”Koiran ensiapu ja kotilääkintä", (Jyväskylä 2004) ja sain kirjoittajalta luvan kopioida ja julkaista otteita teoksesta koskien vierasesineitä. Kirjassa on esitelty oireet, ensiapu ja hoito kun koiralla on vierasesine korvassa, maha-suolikanavassa, suuontelossa, ruokatorvessa, ohutsuolessa, paksu- ja peräsuolessa. Lisäksi on tietoa ummetuksesta ja silmän vierasesineestä. Jos epäilee, että koira on syönyt jotain sopimatonta, ei kipuilevan tai oksentelevan koiran kanssa kannata kovin kauan aikaa odotella, vaan on syytä ottaa mahdollisimman pian yhteyttä eläinlääkäriin!

Tämän vuoden aikana on sattunut monta hankalaa tilannetta vierasesineiden kanssa omalle kasvatille sekä lähipiirin koirille. Maurin (Joenpenkan Arvo-Aapeli) kamppailua vatsaoireiden kanssa seurasimme alkuvuodesta. Mauri leikattiin viime hetkillä, eikä vierasesine näkynyt röntgenissä, ultrassa eikä varjoainekuvauksessakaan. Mauri parani hyvin leikkauksesta, mutta menehtyi suruksemme ihan muun syyn vuoksi. Myös muutama muu tuttu koira on jouduttu leikkaamaan, kun suolistoon on joutunut lelun palanen tai erittäin vaarallista, sulamatonta polyesterivanua.

Kannattaa kyllä olla tarkkana koiran lelujen sekä puruluiden kanssa ja valvoa koirien leikkejä ja herkuttelua! Mäyräkoiralla on tehokas purukalusto ja lelujen tulee olla laadukkaita ja todella kestäviä. Koiran hampaisiin voi eksyä myös monenlaista muuta sopimatonta ja vaarallista, joten kodin ja koirapihan tulisi olla koiralle mahdollisimman turvallinen.

Auli Koponen: Koiran ensiapu ja kotilääkintä, Jyväskylä 2004, s. 122, 133 - 134, 138 – 142 (julkaistu kirjoittajan luvalla)

Univet, Lemmikinomistajan tietopankki

Juha Kares, Kennel ChicChoix 22.1.2013, Varokaa koiralle hengenvaarallisia leluja

Tietoa koirakodin turvallisuudesta myös Joenpenkan koirainfossa

YLE Kotimaa 8.3.2016, Silmälasit, henkseli, talipallo ja pullonkorkki – Lemmikin vatsaan voi päätyä mitä tahansa

 

Avainsanat: terveys