MUISTOISSAMME

Ensimmäinen yhteinen koiramme

Seropi TERI TURUNEN

10.5.1990 - 10.12.2002

Teri eli virallisemmin Teri Turunen tuli perheeseemme Lieksasta serkkuni perheen tuomana, kun olimme juuri muuttaneet vastavalmistuneeseen omakotitaloomme Käyräsuvantoon alkukesällä 1990.

Teri oli komeaturkkinen, hieman poikamainen suomenpystykorvaseropi, joka haukkui isännälle monet linnut. Teri oli monessa mukana: toimi leirikoulun apuopettajana, metsästi taitavasti surviassääskiä lennosta, rakasti herneitä syötynä suoraan puskista, juoksi pitkiä aikoja pallon tai purkin perässä, kaivoi metritolkulla myyrien käytäviä, makoili tyytyväisenä tarhansa näköalatornissa ja tietenkin - haukkui kaikki ohikulkijat ja pihaan tulijat!

Teri vietti reipasta ja tervettä pystiksen elämää, kunnes sairastui vakavasti keuhkoahtaumaan loppukesällä 2002. Nuori ajuripoika Riku sai Terin nuortumaan vielä vanhoilla päivillä. Teri opetti Rikun rapsuttamaan tassulla selkäänsä tarhan aidan välistä ja muutenkin koirilla oli paljon seuraa toisistaan. Terin näkö ja kuulokin olivat jo osittain heikentyneet, mutta se ei tyttöä haitannut, vaan myyräjahti jatkui kuten ennenkin. Terin koiran vaellus päättyi 12,5-vuoden kunniakkaassa iässä joulukuun alussa 2002.

Pikku-Teri kesällä 1990

Teri Kirvessaaressa Lievestuoreella joulun aikaan 1991

Teri lähdössä metsälle Hannun kanssa

Teri syksyllä 2002 

 Terin viimeinen nukkumapaikka joenpenkalla koiratarhan takana - nuku rauhassa Teri!

Sivut päivitetty 23.7.2009