JOENPENKAN I-PENTUE s. 18.4.2012

FI MVA FI KVA-L FI JVA Tiny Trotter´s Nobleman & FI KVA-A FI KVA-J FI KVA-L FI JVA Joenpenkan Ehtoisa-Emma

SUKUTAULU, jossa myös kuvia

I-pentue KoiraNetissä

Joenpenkan I-pentue blogissa



Joenpenkan Innokas-Iikku OIVA k. 30.4.2021

FI MVA FI KVA-L SE MVA Joenpenkan Iskevä-Ippo ELMERI

Joenpenkan Iso-Iiro AATU

Joenpenkan Ihana-Iira IIRA

FI JVA Joenpenkan Iloinen-Ilmi HERTTA



nemo_4_small.jpg

ISÄ: FI MVA FI KVA-L FI JVA

Tiny Trotter´s Nobleman ”Nemo” s. 21.11.2005

emma_kuva_marjo_vaisanen_7.jpg

EMÄ: Joenpenkan Ehtoisa-Emma "Emma" s. 23.3.2009

Joenpenkan I-pentue s. 18.4.2012

Pentueen sukutaustasta löytyy ansioituneita muoto-, luola-, ajo- ja jälkivalioita, joita käytetään menestyksellä käytännön metsästyksessä luolilla, ajossa sekä jäljestyksessä.

Tiny Trotters´s kennelissä pyritään kasvattamaan hyväluonteisia, terveitä ja ulkomuodollisesti sekä karvanlaadultaan erinomaisia koiria, joilla on myös erinomaiset ja monipuoliset käyttöominaisuudet. Lähes kaikilla kasvateilla on ns. ”aina valmis” karva - ei niukka, ei liian runsas ja siistimällä valmis. Koko N-pentueessa on keskimääräistä pienempi, urokset noin 8,5 -kiloisia ja nartut hieman pienempiä.

Nemon emä C.I.B C.I.E FIN MVA SE MVA EE MVA LV MVA PMVV-11 LVV-11 Freckle-Face Minuet "Minni" on erinomaisen ulkomuotonsa lisäksi myös toimiva lintukoira ja linjan koiria käytetään menestyksellä myös ajoon. Minnille on myönnetty Suomen Mäyräkoiraliiton hopeinen käyttöjalostuspalkinto. 2003 syntynyt Minni käy edelleenkin näyttelyissä menestyen erinomaisesti nuorempien seurassa.

Nemon isää C.I.B. FIN MVA FIN JVA EE MVA Hukkaputken Norttia (8,5 kg) käytettiin aktiiviaikoina ajometsästyksessä ja jäljestävänä koirana.

Nemo on yhtä ulkomaan CACIBia vaille kansainvälinen muotovalio. Jälkikoirana Nemolla on erinomaisia tuloksia. Luolataipumuksiltaan Nemo on itsevarma ja taipumusta löytyy myös ajometsästykseen. Luonteeltaan Nemo on rauhallinen, itsevarma, erittäin ystävällinen ja pitää erityisesti lapsista.

Emmalla on erinomaista näyttöä sekä koepuolelta että näyttelyistä. Emmaa käytetään lähinnä ajometsästyksessä, missä Emman ajosta on saatu kauris- ja jäniskaatoja. Parhaat koetulokset: luolapuolelta Emma valioitui keväällä 2013, MÄAJ-1, MEJÄ AVO1, VAHI1, näyttelystä varaserti ja varacacib. Emma toimii myös jälkikoirana.

Joenpenkan I-pennut - kuvat

Joenpenkan I-pennut - videot

JOENPENKAN PENTUBLOGI


Joenpenkan pentukevät 2012 - Emman ja Nemon I-ipanat

Kevät vierähti tosi nopeasti Emman pentuhommissa. Hommaa ja muistamista oli niin paljon, että moni asia ja tunnelma palaa mieleen vasta nyt, kun elämme Joenpenkalla taas tuttua arkeamme. Muutamaan kuukauteen mahtuu paljon – jännitystä siitä miten synnytys onnistuu, huolta emästä ja pennuista – onko kaikki kunnossa, pysyvätkö pennut terveinä, miten jaksaa emä, miten ensikertalainen emä hoitaa pentunsa, onkos ruokinta kohdillaan, tuleeko maitoa, riittääkö se ...

Oli paljon monenlaista puuhaa ja järjestämistä – pentuhuone, pentulaatikko, tarvikkeet, entäs pentutila kun pennut isompia? Huoletti myös, löytyykö jokaiselle pennulle sopiva, juuri se oikea, rakastava ja harrastava koti. Emma on Joenpenkan ensimmäinen sijoitusnarttu, joka oli nyt meillä synnyttämässä. Mietitytti, miten Emma osaa olla poissa omasta kodistaan, poissa Pauliinan ja Karin luota, vieraassa paikassa ja vielä pentuja tekemässä. Ja entäs miten meidän kolme omaa koiraa Nora, Miro ja Pyry suhtautuvat, kun talossa on vieras koira ja vielä sen pennutkin.

Ensin jännitettiin juoksujen alkamista – ovatko juoksut ajallaan vai myöhässä… Sitten mietittiin oikeaa astutusajankohtaa, laskettiin tärppipäiviä ja jännitettiin onnistuuko astutus. Astutusreissulla oltiin Pauliinan ja Emman kanssa ja vietimme pienen, mutta tuottoisan hotelliloman Jyväskylässä. Astutus ei olisi voinut torstain 16.2. lämmittelyn jälkeen perjantaina 18.2. paremmin mennä – Emma oli hommassa mukana niin kuin pitääkin ja Nemo-sulhanen hoiti innokkaasti ja väsymättä tärkeän isäkoiran tehtävänsä. Ultrassa 20.3. koko Emman tukijoukko (Pauliina, Kari, Hannu ja Marja) oli katsomassa Emman masussa kasvavia 5 pientä mäyräkoiran alkua.

Emma muutti meille noin viikko ennen laskettua aikaa, mutta olin koko ajan aivan varma että pennut syntyvät keskiviikkona eli tiineyden 61. päivänä. Nukuin Emman kanssa keittiön lattialla. Emma tuhisi minun vieressäni tai omassa, tutussa möksässään, josta tuli myöhemmin Emman oma paikka - paikka missä se saattoi olla rauhassa ja levätä.

Tiistai-iltana sitten alkoikin pitkä ja Emmalle rankka avautumisvaihe ja kävimme ulkona tyhjennyksellä vähintään tunnin välein. Tämä pakkoulkoilu ja pikapyrähdykset lienevät osaltaan nopeuttaneet myös synnytyksen kulkua ja Emman poltot olivat tehokkaita. Pennut syntyivät lyhyessä ajassa 4 tunnin aikana ja loppujen lopuksi helposti, vaivattomasti, välillä ehkä liiankin vauhdikkaasti. Kuten aikaisemmissa Noran synnytyksissä, olin valmistautunut synnytykseen niin hyvin kuin pystyin: kaikki tarvikkeet oli hankittu, esivalmistelut tehty, nettiohjeet tulostettu, kirjat luettu, eläinlääkäriasemien puhelinnumerot ja aukioloajat listattu – niin ja ne sakset keitetty ja laitettu odottamaan. Ja Pauliina oli onneksi kotona, jos tulisi äkkilähtö lääkäriin.

Emman loppuodotus meillä ja itse synnytys meni paremmin kuin osasin odottaa! Emma oli koko odotuksen ajan hyvinvoiva, ja H-hetkellä oikeilla emon vaistoilla toimiva osaten tehdä asiat aivan niin kuin pitääkin. Kätilö sai seurata vierellä ja ihailla miten taitavasti Emma hoiteli lapsensa maailmaan, katkoi napanuorat ihan oikeista kohdista, putsasi pennut – niitä kumihanskoja ja saksia ei sitten nytkään tarvittu! Pennut olivat kaikki elinvoimaisia ja ryömivät heti nisille ja maitoa tuli hyvin koko ajan.

Heti synnytyksen jälkeen Emmalla oli istukoiden syönnistä johtuvaa ripulia ja ruokahaluttomuutta, joka hoitui muutaman päivän lääkityksellä. Emma ei ollut ehtinyt kuivia, mutta sai eläinlääkärillä nesteytyksen ja lisäkalsiumia varmuuden vuoksi. Huolehdin nesteytyksestä ja annoinkin Emmalle Nutrisal-juomaa ruiskulla myös suoraan suuhun. Ruokahalu oli muutaman päivän huonoa, mutta palautui melko pian. Hyvänä apuna mahaoireissa oli liisteriksi keitetystä puuroriisistä, keitetystä porkkanasta ja keitetystä jauhelihasta sauvasekoittimella tehty velli, joka maistui Emmalle hyvin.

Kun pennut lähtivät omiin koteihinsa, ne olivat syöneet kiinteää ruokaa hyvin noin neljän viikon ikäisestä. Emmalla tuli todella hyvin maitoa ja pennut imivät mielellään, joten aluksi kiinteä ruoka ei oikein tahtonut kaikille maistua.

Kynnet on leikattu osalta 4 kertaa, viimeisiltä lähtijöiltä Hertalta ja Aatulta 5 kertaa. Myös tassukarvoja siistittiin muutamilta ennen lähtöä. Pennut on madotettu kolme kertaa, samalla madotettiin aina myös Emma ja talon muut koirat.

Emman tiineyden myötä tuli tutkiskeltua tarkemmin Mastery-koiranruokien tuoteselosteita ja ravintoarvoja. Emmalle laadittiin odotusajalle tarkka ruokintaohje ja energian määrää lisättiin tasaisesti kuudennesta tiineysviikosta lähtien. Synnytyksen jälkeen kiinnitettiin myös huomiota riittävään energian saantiin, jotta maitoa riittäisi. Suurin kulutushan emolla on 3 – 4 viikolla synnytyksestä, kun pennut imevät kovasti ja kasvavat vauhdilla. Emma sai liotettua nappulaa 3 – 4 ruokakerralla päivässä ja aterioissa kiinnitettiin huomiota kalsiumin saantiin tarjoamalla nappulan lisäksi mm. raejuustoa, piimää ja kermaviiliä. Myös nestettä annettiin riittävästi.

Kun pennut olivat viisiviikkoisia, ruvettiin Emman ruokintaa vähitellen keventämään ja imetyksetkin vähenivät. Kun pennut olivat kuusiviikkoisia, Emma antoi enää vain aamutissiä harvakseltaan kiinteän ruuan lisäksi. Maitolisä loppui kaikilta 6,5-viikkoisina ja kiinteä ruokain maistui kaikille hyvin. Totta kai maito olisi pennuille vielä maistunut, mutta Emma ei tykännyt pentujen naskalihampaista ja maidontulokin oli saatu hyvin vähenemään liikunnalla ja kevennetyllä ruokavaliolla. Kun pennut olivat 6 viikkoa vanhoja, Emmakin söi jo ylläpitoruokaa. Myös vieroitus onnistui Emmalla hyvin ja kun pennut olivat luovutusiässä, ei Emmasta enää juurikaan huomannut, että olisi vasta saanut pennut.

Emma-emo hoiti pentunsa todella hyvin, leikitti ja koulutti niitä. Emma rakasti erityisesti korvien putsaamista ja tekikin sen antaumuksella useaan kertaan päivässä. Kun pentujen hampaat puhkesivat, Emma ei halunnut mielellään antaa tissiä - Emma ei esimerkiksi halunnut imettää enää makuullaan vaan antoi tissiä seisaallaan. Emma kuitenkin hoiti ja leikitti pentuja mielellään ja monta kertaa päivässä. Emma oikein houkutteli pentunsa iltavilliin ja pyöritteli niitä taitavasti. Emma osasi näyttää hyvin kuka oikein on pomo ja selätti vastaan hangoittelijat. Emma myös vierotti itse pentunsa näyttämällä selvästi ja äänekkäästi, että tissiä ei nyt enää saa!

Emma oli loistava ja todella huolehtiva emä! Oli ainutlaatuinen elämys kokea Emman kanssa syntymän ihme - saada pienet mäyräkoiranpoikaset maailmaan ja antaa niille hyvän elämän eväät!

Lopuksi

Sydämellinen kiitos Emman kotiväelle Pauliinalle ja Karille siitä, miten hyvin olette Emmaa hoitaneet, kouluttaneet ja vieneet erilaisiin mäyräkoiraharrastuksiin: metsälle, kokeisiin ja näyttelyihin. Hoiditte Emmaa tosi hyvin myös odotusaikana ja olitte tukena ja tarpeellisena apuna pentujen hoidossa ja Emmaa lenkittämässä, kun kuntoutus synnytyksen jälkeen alkoi. Ilman teidän innostusta ja aktiivisuutta ei Emmasta olisi tullut tämä hieno koira ja upea jalostunarttu, mikä Emma nyt on!

Kiitokset taas Leena Karvoselle Merkaleen´s kenneliin ja Arja Lidmanille Freunds kenneliin! Mietin monia asioita, oli jotain huolta tai kysyttävää - teiltä kokeneilta kasvattajilta sain hyviä neuvoja ja apua ongelmissa. Merkaleen´s kennelissä Pyhäjoella oltiin hieman edellä pentuhommissa. Sonjan ja meidän Pyryn pennut saivat alkunsa noin kuukautta aikaisemmin: Sonja oli ultrassa kun olimme Emman kanssa astutusreissulla ja Sonja aloitteli synnytystä kun me puolestamme olimme Emman kanssa ultrassa.

Kiitokset myös Joenpenkan I-pentujen isän Nemon kotiväelle Matti Tikkiselle ja Pirkko Martikaiselle Jyväskylään – oli hieno asia että sain monilahjakkaan, komean ja tosi herrasmiesmäyräkoiran Nemon Emman pentujen isäksi. Ehkä joku pennuista seuraa isänsä jälkiä näyttelykeheissä tai jälkimaastoissa!

Ja kiitokset tietenkin myös kennelpojalle Hannulle – olit apuna ja huolehdit mm. minun ja pentujen muonavarastoista, kuljetuksista ja talon muista koirista sillä aikaa kun oma aikani meni Emmasta ja pennuista huolehtimiseen.

On onni, että pennuille löytyi sopivat, huolehtivat ja mäyräkoiraharrastuksista innostuneet kodit! Mukavaa on myös, että pennut asuvat nyt lähiseudulla: Tyrnävällä, Tupoksessa, Lumijoella ja Oulussa – näin voimme tulevaisuudessa tavata helpommin ja useammin. Ehkä tapaamme suuremmallakin pentujoukolla ja keksimme jotain mukavaa hommaa yhdessä.

Kaikki pennut perheineen ovat tervetulleita milloin vain vierailulle pentukotiinsa! Ja eiköhän me tavata vielä joskus myös kokeissa, ehkä kehän laidallakin…. Pentueen myötä on ollut taas ilo tutustua uusiin ja innokkaisiin mäyräkoiranomistajiin ja tutustuttaa heitä tähän monipuoliseen ja mukavaan rotuun!

Kaikkea hyvää Emman I-ipanoille! Pidetään yhteyttä - pentujen elämää on mukava seurata, joten uutiset, tarinat ja kuvat ovat todella tervetulleita!



Pentupäiväkirja

Tässä poimintoja Pentublogista, joka löytyy kokonaisuudessaan kuvineen täältä.

maanantai, 18. kesäkuuta 2012

Kaikki I-ipanat onnellisesti omissa kodeissaan!

Emman ja Nemon 18.4. syntyneet I-ipanat ovat kaikki nyt omissa kodeissaan, kun Iso-Iiro löysi oman laumansa Lumijoelta Tiian koirana ja Iiro sai nimen Aatu. Elmeri lähti omaan kotiin hieman yli 7-viikkoisena ja onneksi Aatukin pääsi nopeasti omaan kotiin – ikää 8 viikkoa ja 5 päivää.

Kun Iiro oli yksin pentukodissa, kerittiin käydä vielä Elmerin ja Emman kanssa leikkimässäkin.

Aatun eli Iiron lähtöpaino 3200 grammaa


keskiviikko, 13. kesäkuuta 2012

Iloinen-Ilmi eli Hertta muuttaa omaan kotiin Tupokseen. Hertan kotiväki käivi jo odotusaikana tutustumassa Emmaan, mikä oli tosi mukava asia. Samoin kävivät Emman kotiväki Pauliina ja Kari katsomassa Noraa, kun Nora odotti E-pentuja.

Hertan lähtöpaino 2540 grammaa


tiistai, 12. kesäkuuta 2012

Huomenna: 5 – 4 =1


Tällä hetkellä pentulassa pyörivät vielä Iiro-I-Ipana ja Hertta-H-Heluna, mutta huomenna myös Hertta eli Joenpenkan Iloinen-Ilmi lähtee omaan kotiinsa Tupokseen. Kuvassa Iiro on vasemmalla ja herttainen Hertta oikealla. Tuo Hertta osaa todella hyvin ihmisen pehmittävän söpöstelyn taidon!


lauantai, 9. kesäkuuta 2012

Ihana-Iira eli kutsumanimeltään Iira muuttaa omaan kotiinsa Ouluun. Myöhemmin iltapäivällä lähtee myös Innokas-Iikku eli Oiva omaan kotiinsa.

Iiran lähtöpaino 2250 grammaa

Oivan lähtöpaino 2750 grammaa


torstai, 7. kesäkuuta 2012

Torstaina lähtevälle Elmerille, lauantaina lähteville Iiralle ja Oivalle laitettiin pentukassit valmiiksi ja esitäytettiin myyntiasiakirjat. Joenpenkan pentuohjeista tein tiivistelmän nimenomaan I-pennuille ja lisäksi mukaan tuli Kennelliiton ja Vetcaren pentuoppaat sekä Masteryn koiranruokaesite. Uusille pennunomistajille oli annettu Suomen Mäyräkoiraliiton Apua - minulla on mäyräkoira -kansio jo etukäteen tutustumista ja valmistautumista varten.

Pennut saivat mukaansa isot pussit Mastery-penturuokaa ja Mastery-juniorruokaa ja kakkapusseja, kumiset puruluut, narupallon, uuden pehmolelun, naudannahkaisen puruluun, kaksiosaisen ruokakupin, Hill´s pentupurkkiruokaa, Nutrolin-pentulahjan, pentulassa maustuneen karva-alustan, fleeceviltin palasen ja tutun pehmolelun.

Lisäksi maksetaan ensimmäisen vuoden jäsenyys SML:ssä ja omassa paikallisyhdistyksessä sekä yksi näyttely- ja koemaksu vapaavalintaisessa kokeessa kun pentu on täyttänyt 15 kuukautta.

Emma lahjoitti pennuilleen Kennelliiton kansiot rekisteripapereita varten.

Emma lähtee omaan kotiin Haurukylälle Elmerin kanssa – kylläpä on haikea olo! Emma hoiti niin hienosti hommansa ja kokemus oli kasvattajallekin ainutlaatuinen ja ikimuistoinen. Emmakin sai mukaansa pienen paketin kiitokseksi ajasta Joenpenkalla.

Elmerin lähtöpaino 2385 grammaa


keskiviikko, 6. kesäkuuta 2012

Emma-mamman ja i-ipanoiden vauhti-ilta

Pennut ja Emma spurttailevat pienet iltavillit. Emma käy leikittämässä pentuja monta kertaa päivässä ja taitaa nauttia hommasta itsekin. Kyllä oli kodinhoitohuoneessa pissapaperit rutussa tapahtuman jälkeen.

Pennuilla riittää hommaa muutaman tuunatun pahvilaatikon kanssa. Pitkästä laatikosta on tehty luolaputki, samoin luolana toimii isompi laatikko ja kukkulan kuningasta leikitään yhden laatikon päällä. Hyvää ja edullista materiaalia!

Tukeva pahvilaatikko käy hyvin myös ensipetiksi, sillä mitään kalliita ei kannata ostaa - ne jyrsitään kuitenkin kun hampaat vaihtuvat. Rottinkisia söpöstyksiä ei kannata edes harkita mäyräkoiran petiksi, sillä ne silputaan kumminkin, eivätkä tikut tee hyvää suolistolle.


tiistai, 5. kesäkuuta 2012

Pennuille kolmas loishäätö, samoin Emmalle ja muille kolmelle koiralle Drontal Compilla.


torstai, 31. toukokuuta 2012

Sitä tavallista…..


Pieni leikkihetki ennen lepoa, joka edeltää iltaruokailua - eli päivän 3. ruokahetkeä. Nyt alkaa vauhti olla kovimmillaan: juostaan, revitään pissaisia sanomalehtiä, leikitään ja kiusataan toisia. Välillä söpöillään mamman sylissä.

Emma antaa tissiä vielä aamulla ja Emman ruoka alkaa olla jo ylläpitotasolla. Emma käy ahkerasti leikittämässä ja putsaamassa pennut monta kertaa päivässä ja taitaa itsekin tykätä leikkimisestä. Emma on päässyt muutamana iltana jo pitemmille lenkeillekin Pauliinan kanssa. Tämä pussipirulauma jättää hyvin jo tissit rauhaan, sillä kiinteä ruoka maistuu kaikille hyvin.


sunnuntai, 27. Toukokuuta 2012

I-ipanoiden ristiäiset


Tänään vietettiin Emman ja Nemon I-ipanoiden ristiäisiä, saivathan pennut torstaina niskaansa tunnistesirut. Rekisteröinti on valmis ja asiakirjat tulossa, kunhan tunnistetiedot ovat Kennelliiton Omakoirassa ja rekisteröintimaksu maksettuna.

Ristiäisvieraina olivat Emman kotiväki Pauliina ja Kari sekä Karin vanhemmat Jaana ja Tapio. Ja pitäähän ristiäisissä olla hyvät tarjottavat. Pakkasesta löytyi suklaamussekakku, joka sai kermahunnun ja koristeet - mitäpä muutakaan kuin viisi iitä!

Ja tässä ovat pennut virallisinen nimineen:

  • Joenpenkan Innokas-Iikku
  • Joenpenkan Iskevä-Ippo
  • Joenpenkan Iso-Iiro
  • joenpenkan Ihana-Iira
  • Joenpenkan Iloinen-Ilmi

lauantai, 26. toukokuuta 2012

Ipanat ulkoilemassa

Tänään pennut ulkoilivat ensimmäisen kerran, kun oli tarpeeksi lämmintä ja tuuletonta. Olin rakentanut terassille kanaverkosta ja kompostikehikoista pienen aitauksen. Terassin peitin matoilla, etteivät pikkutassut jää kiinni isoihin rakoihin ja osa aitauksesta oli nurmialueella. Aluksi piti vähän ihmetellä, mutta kohta mentiin entiseen malliin. Muutama pentu kävi jopa tekemässä ulos ekat kakat. Emma-mamma vahti aitauksen ulkopuolella rauhallisena.

Eipä siinä kauan tarvinnut olla kun pennut alkoivat väsähtää yksi toisensa jälkeen - niinpä viisikko kannettiin takaisin sisälle jatkamaan unia. Huomenna ulos uudestaan, niin mukavaa oli!


torstai, 24. toukokuuta 2012

Terveiset kaupungista!

Pennut kävivät eilen elämänsä ensimmäisellä autoajelulla kun kävimme viisikon kanssa pentuetarkastuksessa ja sirutuksessa Ouluvetissä. Eläinlääkäri Raimo Kekkonen totesi pentujen kasvaneen viime kerrasta - viimeksihän kävimme Emman kanssa ultrasssa Ouluvetissä.

Pennut olivat automatkan ajan tosi reippaita, eikä takaa kuulunut kuin alussa muutama inahdus. Kotoa tuttu Radio Nova pantiin soimaan ja pennut nukkuivat niin meno- kuin tulomatkankin. Muutenkin pennut ovat tottuneet meteliin, sillä keittiössä kolistellaan, astianpesukone humisee ja korisee, televisio tai radio ovat päällä ja kuuluu isojen koirien hakkumista ja mekastustakin välillä.

Raimo Kekkonen avustajansa kanssa tutki pennut ja kaikki saivat aivan ikioman tunnistuskoodisirun niskaansa. Vaikka asetin, millä riisinjyvän kokoinen siru laitetaan niskanahkaan näyttää tosi isolta, eivät pennut kunnolla edes huomanneet toimenpidettä - no, vähän piti vinkaista jonkun....

Pennuilta tarkastettiin päällisin puolin katsomalla ja tunnustelemalla yleiskunto, iho ja karvapeite, silmät, korvat, kurkku ja nenä, limakalvot ja imusolmukkeet, hampaat ja purenta, lihaksisto, luusto, verenkierto ja sydän (kuunneltiin), ruuansulatuselimet, anaalit sekä neurologinen tila - ja kaikilla kaikki olivat normaalit. Pysyvistä hampaista on vielä vaikea sanoa, mitä niistä lopulta tulee, kun maitohampaatkin vielä kasvavat. Ja pikkupoikien kiveksetkin olivat vielä aivan jossain muualla, missä ne isoilla pojilla ovat. Mutta toivotaan että kaikkien hampaat olisivat aikoinaan ok ja poikien pallit niin kuin pitääkin.

Iiralla epäilin häntämutkaa, mutta eläinlääkärin mukaan tämä pieni kauneusvirhe saattaa hyvinkin olla myös vamma. Iirahan syntyi vauhdilla pesuhuoneeseen ja siinä hätäkässä on Emma ehkä saattanut astua hännän päälle. Huomasin poikkeaman tytöllä melko pian syntymän jälkeen, mutta Iiran kasvaessa ja kehittyessä ei mutkaa enää juurikaan huomaa. Lääkäri suositteli hännän seuraamista ja asian voi varmistaa vain röntgenkuvauksella sitten kun pentu on isompi.

Pennut ovat vauhdikkaita ja hommaa alkaa niiden kanssa olla jo kovasti. Mutta koitetaan tulevan viikonlopun aikana saada Ipanat kuvattua oikein kunnolla. Ruoka maistuu hyvin ja Emma imettää vielä pentuja muutaman kerran päivässä. Vaikka Emma ei mielellään enää haluakaan olla pentujen imutettavana, huolehtii se monta kertaa päivässä pennuista, putsaa peput ja korvat.


tiistai, 22. toukokuuta 2012

Pennuille toinen loishäätö Flubenol 3 pv kuuri, Emmalle Axilur 3 pv kuuri ja muille kolmelle koiralle DrontalComp.


maanantai, 21. toukokuuta 2012

Viisikko vauhdissa

Pennut ovat saaneet kaikki omat pannat ja ne on helppo erottaa esimerkiksi videoleikkeistä.

Pentuhuoneen vilskettä tältä päivältä. Pennut asuvat nyt keittiössä, sillä pentulaatikko ei kiinnosta enää ollenkaan kun kerran pääsivät sieltä lähtemään. Kodinhoitohuone toimii nyt vain Emman omana huoneena ja pennut käyvät siellä vain joskus pissalla ja kakalla.

Suosituin paikka makoilla on litteä karvakarhu ja myös muovipunkassa on kiva olla karvan päällä. Videossa näkyvää avointa kevythäkkiä pennut käyttävät nyt lähinnä vain vessana. Kun on vähän nukuttu, pissattu ja kakattu ja ehkä syöty tissiä (jos Emma antaa) tai jotain pentumössöä, niin sitten alkaa taas pissa-kakka-karuselli ja sen jälkeen hillitön riehunta. Kohta on taas rauha maassa ja viisikko pötkähtää yhteen kasaan. Emma käy välillä pesemässä pentuja ja antaa vielä tissiä. Onneksi se pääsee halutessaan omaan rauhaan sohvalle.

Emma ja pennut nukkuvat yönsä hyvin, mutta välillä yölläkin kuuluu keittiöstä painimista. Emman aamuherätys on yleensä kuuden paikkeilla ja sitten alkaa aamuhässäkkä. Pennut ovat yleensä villeinä ja juoksevat pitkin huonetta. Koita siinä sitten kasata yön aikana pissatut sanomalehdet ja siivota pissat ja kakat, pennut roikkuvat lahkeessa, purevat varpaista, tassuttelevat pissassa ja kakassa ja repivät märkiä sanomalehtiä. Ja juuri kun olet saanut pissa- ja kakkaläjät siivottua, niitä ilmaantuu lisää.

Ruokailu on myös aika sotkuista hommaa ja ruokaa onkin enemmän aivan muualla kuin pennuissa. Ja siivous jatkuu.... Paperit roskiin, lattioiden luutuaminen, uudet paperit ja pikkumatot sekä karva-aluset tilalle. Ja tämä useamman kerran päivässä, ruokailujakin on päivässä neljä kertaa. Pyykkiä tulee ja pesukone on pyörinyt ahkerasti aamusta iltaan.

Näiden päivittäisten hommien lisäksi pennut punnitaan (ei kylläkään joka päivä niin kuin aikaisemmin), kynnet leikataan (on leikattu jo 2 kertaa) ja madotetaan. Pennut, Emma ja talon kaikki muut koirat on madotettu nyt kerran ja homma hoidetaan vielä ainakin 2 kertaa. Emma sekä talon muut koirat madotettiin myös ennen Emman juoksua ja kun tiineyttä oli kestänyt 42 päivää. Pentuja totutetaan myös käsittelyyn, tarkistetaan silmät ja korvat ja niiden kanssa leikitään.

Ja onhan meillä nuo aikuisetkin koirat hoidettavina: ulkoilutukset ja normaalit koirarutiinit......

Aamulla kun Emma ja muut koirat ovat ulkoilleet ja saaneet ruokansa, voi ehkä itsekin saada jo kahvia. Kun pentuhuone on siistitty ja aamurutiinit hoidettu, on kyllä ihana istahtaa kahvikupillisen kanssa ulos terassille hetkeksi omaan rauhaan - kunnes kohta taas alkaa vauhdikas hundkarusellen!


keskiviikko, 16. toukokuuta 2012

Päiväkoti avattu

Pennut ovat pysyneet tiiviisti pentulaatikossa, mutta eilen viihdyttiin jo melkein koko päivä laatikon ulkopuolella. Lämpimästä kodinhoitohuoneen nurkasta oli mukava tehdä pikkureissuja ja rohkeimmat piipahtivat myös keittiön puolella. Tämä tarkoittaa nyt sitten sitä, että sukkien pohjat ovat märkinä pissasta, sillä pennut liruttavat aika ahkerasti reissuillaan. Ei muuta kuin sanomalehtiä lattialle ja lattioita pyyhkimään.

Nyt alkaa ihmisellä se rankin vaihe, kun pitää pitää paikat siistinä noiden pissaiitojen jäljltä. Peitteitä ja karva-alusia pitää vaihtaa monta kertaa päivässä ja pesukone pyöriikin jatkuvasti. Kiinteää ruokaa alkaa myös mennä muutaman kerran päivässä, eikä Emma nyt kovin mielellään enää imetä, sillä kaikilla on suussaan jo pienet ja terävät maitohampaan alut.



keskiviikko, 9. toukokuuta 2012

Pentujen kynnet leikataan ensimmäisen kerran.

Pennuille ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa eli pienet nökäreet huoneen lämpöistä jauhelihaa – kyllä maistui! Tästä lähtien pennut saavat joka päivä maidon lisäksi myös muuta ruokaa: jauhelihaa, kermaviiliä, liotettua nappulaa. Ensin vain kerran, pari päivässä maidon ollessa vielä pääravintoa. vähitellen muun ruuan osuutta lisätään ja viikon kuluttua pennut syövät jo 4 kertaa päivässä liotettua, mössättyä pentunappulaa erilaisillalisukkeilla.


torstai, 10. toukokuuta 2012

Pennuille ensimmäinen loishäätö Flubenol 3 pv kuuri, Emmalle Axilur 3 pv kuuri ja muille kolmelle koiralle DrontalComp.


keskiviikko, 9. toukokuuta 2012

Pennut täyttävät tänään kolme viikkoa

Pentulaatikossa on vielä rauhallista, mutta kohta alkaa vipinä, kun pennut alkavat liikkua enemmän. Välillä joku murisee tai kiusaa toisia, mutta suurin osa ajasta nukutaan ja ollaan tissillä.

Tänään pennut saivat maistella pienen pienen nökäreen paistijauhelihaa ja huomenna olisi ensimmäisen madotus. Emman sekä talon muitten koirien loishäätö hoidetaan samaan aikaan.

Aloitin myös pentujen rekisteröinnin Kennelliiton Omakoira-järjestelmään. Pentueilmoituksen voi esitäyttää netissä valmiiksi, mutta jotta rekisteröinti etenee, tarvitaan myös isäkoiran omistajan tai jos omistajia on usempi, kaikkien omistajien hyväksynnät. Jos omistaja tai omistajat ovat Kennelliiton jäseniä ja heillä on tunnukset Omakoiraan, pentueen voi hyväksyä suoraan netissä. Mutta jos omistajalla tai jollain omistajista ei ole jäsenyyttä, eikä tunnuksia, niin sitten turvaudutaan hitaampaan tapaan eli perinteiseen paperilomakkeeseen, joka toimitetaan allekirjoitettuna Kennelliittoon täydentämään netissä tehtyä pentueilmoitusta.

Kun pennut on tarkastettu Ouluvetissä 24,5, ne saavat jokainen niskaansa mikrosirun, jossa on jokaisella oma koodinsa. Tarkastuksen ja sirutuksen jälkeen eläinlääkäri syöttää tunnistusmerkinnät Omakoiran esitäytettyyn pentueilmoitukseen. Ja kun tarvittavat hyväksynnät on hoidettu ja asiakirjat liitossa, niin rekisteröintimaksun voi maksaa ja kohta tulevat pentujen rekisteripaperit. Silloin kun Joenpenkan A-pentue syntyi, ei vielä Omakoira-järjestelmä ollut käytössä ja ainakin sinä kesänä rekisteröinnissä oli ruuhkaa ja viivettä. Nykyisin kaikki hoituu sutjakammin ja rekisteriasiakirjat saadaan ajoissa kun pentuja ollaan luovuttamassa uusille omistajille.


perjantai, 4. toukokuuta 2012

Ihanat I-ipanat!

Ihana kasa! Kaikilla on nyt silmätkin auki, mutta pentulaatikon lämpö ja Emma-mamman hyvä hoito pitävät katraan vielä kasassa ja laatikon rauhassa. Keittiöön on jo laitettu pentuaitaus ja kaikki on valmiina odottamassa pentuja, jotka lähtevät kohta tutustumaan suureen maailmaan. Kohta alkavatkin sitten huoltohommat: eka kynsien leikkaus, madotus, kiinteän ruuan maistelu....


keskiviikko, 2. toukokuuta 2012

Emman ja Nemon pennut kaksiviikkoisia tänään

Emman ja Nemon pennut täyttivät tänään 2 viikkoa. Painoa on tullut kovasti ja pennut painavatkin paljon enemmän kuin aikaisemmat eli A- ja E-pennut. Emma-mamma painoi samanikäisenä 656 grammaa, Nelli-sisko, pienin kaikista vain 551 grammaa. Näillä I-ipanoilla painot ovat nyt 729 - 860 grammaa. Toivottavasti näistä ei kuitenkaan tule mitään jättiläisiä vaan painon nousu tasoittuu ajan myötä.

Osalla pennuista on jo silmät auki, huomenna aukeavat varmaan loppujenkin, olivat jo niin tihrullaan. Pennut ovat toisena syntynyttä urosta lukuun ottamatta niin samankokoisia, että jouduin laittamaan parille erottavat merkit.


keskiviikko, 2. toukokuuta 2012

Huoltoa ja huolenpitoa

Pentulaatikossa on kaikki hyvin! Emma on nyt syönyt hyvin ja saa energiapitoista ruokaa neljä kertaa päivässä, ettei iso ruokamäärä rasittaisi liikaa ruuansulatusta. Meijeritoiminta on nyt täysillä käynnissä ja nestettä sekä maidon raaka-ainetta pitää saada monta kertaa enemmän kuin ylläpitokautena.

Emma viihtyy tosi hyvin pentulaatikossa niin kuin kunnon mamman pitääkin. Välillä pyrähdetään pikaisesti ulkona, mutta pitempi lenkitys alkaa vasta myöhemmin kun maidontuotantoa aletaan vähentämään ja pennut ovat opetelleen jo kiinteälle ruualle.

Emman aika pentulaatikossa menee imettäessä, välillä emokin makoilee raukena petissä. Pennut nukkuvat kaikessa rauhassa ja välillä rynnäätään tissille. Emma pyörittelee ipanoitaan taitavasti ja putsaa niitä. Välillä pitää siistiä vähän laatikkoakin. Vaikka meillä on joskus meteliäkin muualla talossa, Emma ei siitä häiriinny - joskus pitää kuitenkin höristellä korvia ja kuunnella, että mitä ne muut siellä oikein metelöivät.



perjantai, 27. huhtikuuta 2012

Emman aamutoimia

Pentulaatikossa on kaikki hyvin! Nyt vaikuttaa jo siltä, että Emman maha alkaa olla melko hyvässä kunnossa. Emma malttaa jättää hetkeksi pentunsa ja tulee jopa kerjäämään keittiöön samaan aikaan kuin muutkin koirat saavat ruokansa. Vielä eilen aamulla ruoka ei oikein maistunut ja Emma oksensikin aamupäivällä. Ajattelin silloin, että tämä tästä vielä puuttui, että emä alkaa oksentelemaan ja nestetasapaino järkkyy entistä enemmän..

Olin jo aikaisemmin keittänyt liisteriksi puuroriisiä. Nyt keitin taas uuden satsin lihalientä jauhelihasta sekä porkkanoista ja survoin vielä sauvasekoittimella liemen ja riisit sekaisin ja tämä tuntui maistuvan Emmalla tosi hyvin! Myöhemmin Emma kävi itse napsimassa kupista kuiviltaan nappulat, joita se ei mielellään ole syönyt. Muitten nappulat ja Pyryn Mastery-nappulat tuntuvat maistuvan omia paremmin. Pääruokana on Emmalla nyt ollut Hill´sin pentupurkkiruoka, kun nappulat ovat inhottaneet. Nyt kun nappula alkaa jo maistua, olen pitänyt kuivaa nappulaa koko ajan saatavilla, vieressä iso kuppi vettä. Onneksi Emma on itse juonut melko hyvin ja välillä olen antanut nestettä ruiskulla suoraan suuhun.

Myös maha on toiminut jo säännöllisesti ja tuotokset alkavat olla kiinteitä. Nyt on mennyt jo kaksi yötä, että ei ole tarvinnut herätä käyttämään Emmaa ulkona kakalla ja pissalla. Joten eiköhän tämä tästä ala jo helepottaa! Tuore emä ja vieläpä ensikertalainen on aikamoisen myllerryksen kourissa: hormonit hyrräävät, saattaa olla kipuja ja jälkisupistelua, pentujen hoitaminen on uutta, tuhti ruoka huonosti sulavaa ja jonkinmoinen synnytysstressi vielä - ei ihme että elämä voi mennä sekaisin - ja maha! Emma on nyt selvästi rauhoittunut ja makaa rentona pentujensa kanssa laatikossa, pujahtaa välillä omaan rauhaankin keittiöön, välillä taas piipahdetaan pikkureissuilla ulkona.

Asensin pentulaatikon yläpuolelle nyt uuden web-kameran, että ei tarvitse joka välissä olla kurkkimassa oven raossa ja olla häiritsemässä emää ja pentuja. Nyt on pentulaatikon rauha tärkein asia! Videoita tulee varmaan enemmänkin sivuilla. Nyt on vielä rauhallista, kun pennut vain nukkuvat ja syövät, mutta muutaman viikon päästä vauhtia piisaa.


perjantai, 27. huhtikuuta 2012


keskiviikko, 25. huhtikuuta 2012

Emman pennut nyt viikon ikäisiä

Viikko sitten keskiviikkona syntyi Emman ja Nemon pentuviisikko - Joenpenkan I-ipanat. Viikko on mennyt nopeasti ja pennut ovat kasvaneet kovasti. Maitobaarissa on vierailtu säännöllisesti ja pennuista kolme painoi aamulla jo yli 500 grammaa. Terveen ja hyvin kehittyneen pennun merkki on se, että syntymäpaino tuplaantuu 7 - 10 päivässä. Ja tämä näiltä kyllä onnistuu!

Emma kävi eilen aamulla Karin kanssa tarkastuksella Oulun pieneläinvastaanotolla Poratiellä, sillä Emman vatsa oli aivan sekaisin ja kakka ruikulia. Emma ehti napsia synnytystapahtumassa kaikki 5 jälkeistä, sillä Emma auttoi myös useamman pennun sikiöpussistaan ja napsi napanuorat poikki. Kaikki pennut myös syntyivät kalvoissaan, mikä on kuulemma hyvä ja terveen synnytyksen merkki.

Välillä maha oli melko hyvässä kunnossa, mutta välillä taas löysempänä. Myöskään ruoka ja juoma eivät välillä maistuneet ja olin huolissani Emman nesteen saannista. Juotin Emmalle välillä vettä suoraan suuhun, että pennut varmasti saisivat tarpeelliset maitoannoksensa. Ravintolisää Emma sai NutriPlus-geelistä, joka kyllä maistui ja lisäksi vielä CanikurProta, joka tuntuikin vähän auttavan.

Emman aikoinaan maailmaan saattaneen eläinlääkäri Jaakko Väyrysen tutkimuksissa ei onneksi löytynyt mitään epänormaalia tai viitearvoista poikkeavaa. Maha-suolikanava ja kohtu tutuivat tyhjiltä ja kivuttomilta käsin tunnustelemalla ja lämpö oli aivan normaali. Emman vireystilasta oli maininta: "Mentaalinen status valveutunut". Eli mahaoireita lukuun ottamatta Emma oli kunnossa. Ripulointi on melko yleistä synnyttäneillä koirilla, varsinkin kun jälkeiset on syöty. Lisäksi suolisto-ongelmia aiheuttavat muuttunut, rasvainen ruokavalio, synnytyksen jälkeinen stressitila, kohdun supistelu ja mahdolliset kiputilat.

Emma ei vaikuttanut onneksi kuivuneelta, mutta sai kuitenkin niskaansa annoksen elektrolyyttinestettä ja kalsiumliuosta. Kotihoidoksi tuli antibioottikuuri ja suoliston suojaksi Promax.

Jo eilen Emma vaikutti terveemmältä, ruokakin maistui paremmin ja kakalla ei tarvinnut juosta joka tunti. Emma rauhoittui melko heti lääkärireissun jälkeen ja viihtyi nyt tosi hyvin pentulaatikossa imettämässä maaten pitkin pituuttaan ja rentona. Emma on todella huolehtivainen emo, mutta lähtee jo mieluusti itse pihalle ja piipahtaa välillä myös keittiön puolella ja koirapihassa. Tänä aamuna Emma tuli jo kerjäämään, mikä on tosi hyvä merkki - Emma saikin mummilta siivun gotler-makkaraa.


keskiviikko, 25. huhtikuuta 2012

perjantai, 20. huhtikuuta 2012

Pentulaatikossa kaikki hyvin

Emma hoitaa pentuja hyvin ja huolestuu heti, jos joku pikkuisista inahtaa. Omat kakka- ja pissareissutkin tahtovat jäädä, kun emo ei malttaisi jättää lapsiaan. Maitobaari on koko ajan auki ja asiakkaita riittää! Punnitsimme pennut taas tänään ja kaikki olivat saaneet lisää painoa - keskimäärin 38 grammaa, mikä on tosi paljon.

Emmalle ei nyt ole oma kuivaruoka maistunut - ei kuivana, ei liotettuna eikä veden kanssa. Mutta kun tehdään maistuva herkkupuuro maksamakkarasta, kermaviilistä ja raejuustosta, niin Emma ei huomaakaan mukaan ujutettuja napuja. Mutta nestettä Emma juo kiitettävästi, mikä on hyvä asia maidon tuotannon ja synnytyksestä palautumisen kannalta.


torstai, 19. huhtikuuta 2012

Pennut kohta päivän ikäisiä - synnytyskertomus


Eilinen synnytyspäivä oli niin kiireinen, että pentujen syntymäpainot jäivät tarkistamatta. Yhdenkään painon kehitystä ei tarvinnut heti seurata, sillä kaikki pennut menivät heti Emman tissille ja rupesivat imemään. Ja maitoakin tulee tosi hyvin! Tänään sitten punnitsemme kennelpojan eli Hannun kanssa pennut ja suurin toisena syntynyt vaaleampi poika painoi 295 g, ekana syntynyt poika 280 g, vauhdikkaasti syntynyt eka tyttö 275 g ja kolmas poika 259 g. Viimeisenä syntynyt tyttö painoi 224 g. Eli kaikki ovat hyvänkokoisia.

Olin aivan varma, että Emma synnyttää keskiviikkona! Kaikki valmistelut oli tehty, pari hyvää synnytysvalmennuskirjaa taas kerrattu, oli lista eläinlääkäriasemien puhelinnumeroista, ohjeet siitä, missä vaiheessa milloinkin oli otettava yhteys eläinlääkäriin ja muuta hyödyllistä muistettavaa. Kaikki tarvikkeet olivat valmiina ja käden ulottuvilla, froteepyyhkeitä oli tarpeeksi ja terävät sakset keitettynä.

Emman avautumisvaihe alkoi tiistaina illalla. Tiesin, että se voi kestää 6 - 12 tuntia, ensisynnyttäjillä jopa 36 tuntia. Emma jätti tiistaina ruuat syömättä, vaikka kerjäsikin vanhan tavan mukaan. Muutama lusikallinen tehoruokaa vielä maistui. Keskiviikkona ruoka ei maistunut enää ollenkaan ja edellinen yö oli ravattu ulkona pissalla ja kakalla. Kaiken lisäksi oli kamala pyrykeli ja lunta oli tullut kovasti. Keskiviikkona jatkui ulkona ravaaminen ja just kun oli tultu sisälle, pitikin lähteä takaisin ulos. Emma tyhjensi suoltaan ja oksensikin muutaman kerran. Vain vesi maistui, mikä oli ihan hyvä juttu.

Olin päättänyt, että jos mitään ei iltapäivän kolmeen mennessä mitään tapahdu, soitan eläinlääkärille ja kysyn pitäisikö jostain olla huolissaan. No, kolmelta rupesikin sitten tapahtumaan ja supistukset voimistuivat. Ensimmäinen pentu tuli peppu edellä kalvoissaan ulos maailmaan tasan klo 16. Ennen pennun syntymää Emma oli tosi tuskaisen oloinen ja etsi pesäpaikkaa jopa ulkoa ja petasi kiihkeästi. Meillä oli pieni kilpajuoksukin siitä, kumpi kerkiää ennemmin vanhalle koirankopille, jossa Emma oli piipahtanut sisällä jo aikaisemminkin paikkoja tutkimassa. Pelkäsin nimittäin, että Emma keksii mennä sinne pentuja tekemään!

Toinen poika syntyi 54 minuutin kuluttua klo 16.54 ja Emma auttoi pentua hyvin eroon kalvoistaan. Emma oli hienosti mukana putsaamassa kaikkia pentujaan ja napsaisi taitavasti napanuorat sopivan pitkiksi - eli niitä saksia ei taaskaan tarvittu! Kun olin kuivailemassa kakkospoikaa, Emma ryntäsi pesuhuoneeseen, jonne tuli kakka ja eka tyttöpentu klo 17.00. Eroa kakkosen ja kolmosen syntymän välillä oli vain 6 minuuttia.

Neljättä poikaa odoteltiin vähän yli tunti ja se syntyi klo 18.12. Viimeinen tyttö odotutti itseään pisimmän ajan ja se syntyi 20.15. Vaikka ultrassa oli näkynyt 5 pentua, ajattelin jo että tässä ne nyt olivat. Emmakin oli jo rauhoittunut, ja kerkesin vaihtaa pentulaatikkoon puhtaat aluset. Mutta kun nelikko oli tissillä, alkoivat supistukset ja se viideskin tuli maailmaan!

Kaiken kaikkiaan hommaan meni aikaa vain 4 tuntia ja vartti, kun Emman kanssa aloitimme klo 16 ja lopetimme klo 20.15. Kätilöin pennut maailmaan yksin, mutta onneksi Hannu tuli sairastamaan kotiin puolilta päivin ja piti seuraa talon muille koirille, toi minulle kokista ja voileivät olivat odottamassa, kun homma oli onnellisesti ohi. Hannu kävi välillä kurkkimassa meidän hommia ja todisti mm. kolmannen pennun vauhdikkaan syntymän.

Nyt pennut tuhisevat Emman tissillä tyytyväisinä ja Emma hoitaa niitä todella hyvin. Hankala vaan, kun Emma on niin tarkka pennuistaan, eikä haluaisi lähteä ulos pissalle, huoltohommiakin on vähän hankala hoitaa. Nämä kolme ensimmäistä päivää ovat ne kriittisimmät. Toivotaan, että loppuaikakin menee ilman ongelmia.


keskiviikko, 18. huhtikuuta 2012

Emmalle syntyi viisi pentua!


Emmalle ja Nemolle syntyi tänään 5 pentua: 3 urosta ja 2 narttua. Synnytys alkoi klo 16.00 ja loppui klo 20.15. Emo ja ipanat voivat hyvin.


tiistai, 17. huhtikuuta 2012

Mittasin maanantaista lähtien Emman lämpöjä, lämmöt laskivat selvästi tiistaina, mutta en saanut kuitenkaan alinta lämpöä mitattua. Avautumisvaihe alkoi tiistai-iltana ja sitä kesti noin 20 tuntia. Olin aivan varma koko ajan, että synnytys alkaa keskiviikkona – ja niin siinä sitten kävikin!


maanantai, 16. huhtikuuta 2012

Emman mammamuotia

Emma esittelee mäykkyjen mammamuotia Noralta perityssä manttelissa. Mantteli on tehty erityisesti odottavaa mäyräkoiraa ajatellen, sillä kiinnityssysteemit ovat erityispitkät ja lisäksi mahakappaleessa on jatko-osa suojaamassa takatissejä. Emman takissa on nyt myös levike, joka kätevästi kiinnittyy jeesusteipillä. Takatissiosan viilekkeitäkin on näköjään jatkettu niittaamalla tarraan jatkopala.

Takki on hyvä, mutta jos tulee kiire, niin sen pukemiseen menee liian pitkä aika. Eikä Emma oikein tykkää takista. No, tarpeen vaatiessa tehdään "pikatakki" jostain vanhasta kaulaliinasta, joka sidotaan tarranauhoilla, niin kuin Noralle aikoinaan.

Emma voi tosi hyvin ja tassu nousee vielä kevyesti. Tyttö ottaa jopa juoksuaskeleita pihalla. Hihnalenkille Emma ei saa, vaan tyttö käy mieluusti nuuskuttelemassa vapaana koirapihalla. Tänään kiersimme jo vähän muuallakin pihassa, kun lumi oli vähempänä.

Emma syö hyvin ja nukkuu hyvin. Pissalla käydään monta kertaa päivässä, ja omat reissut ulos tehdään nyt myös keskellä yötä.

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­


perjantai, 13. huhtikuuta 2012

Emma muutti Joenpenkalle möksänsä ja lelujensa kanssa perjantai-iltana ja pentulaatikko sekä kaikki tarvittavat välineet olivat valmiina Emman pentuja varten. Emman kanssa halusin varmistaa, että ylipainoa ei tule. Ylipaino on usein syynä polttoheikkoutee ja joudutaan turvautumaan keisarinleikkaukseen kuten Noran kahdessa aikaisemmassa synnytyksessä. Emmalle oli tehty kirjalliset ruokintaohjeet ja Emmaa pyrittiin myös liikuttamaan mahdollisimman paljon. Lisäenergian eli penturuuan antaminen aloitettiin vähitellen tiineyden 6. viikolla. Tiineyden 42. päivänä annettiin kolmen päiuvän Axilur-loishäätö. Loishäätö oli annettu myös juoksun alussa.