MUISTOISSAMME

muistokuva_2.jpg


Suomenajokoira RIKU

1.12.1998 - 15.7.2010

Seropi TERI TURUNEN

10.5.1990 - 10.12.2002

Jos niin käy,
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän,
mutta älä anna surusi estää sinua.
Sillä tänä päivänä,
enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Tulevaa ei kannata surra,
et haluaisi minun kärsivän.
Kun aika koittaa,
anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun.
Pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure että sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.


Suomenajokoira RIKU 1.12.1998 - 15.7.2010

Riku_14.7.2010.jpg

Riku 14.7.2010. Riku harmaantui kovasti muutamassa vuodessa, vaikka säilyttikin viimeiseen asti leikkisän pikkupojan luonteensa. Rikun ajot loppuivat syksyllä 2009 ja selkärankakin oli jo niin rappeutunut, että takajaloissa ei ollut enää tuntoa. Rikun taival loppui 11 vuoden ja 7 kuukauden iässä keskikesällä 2010.

Lupsakka ja rauhallinen suomenajokoira Riku (viralliselta nimeltään Country) tuli perheeseemme syksyllä 1999. Riku oli syntynyt Kiimingissä 1.12.1998. Rikun emä oli Piia ja isä Pajapellon Rock. Riku ajeleli vaihtelevalla menestyksellä jänistä ja kettua aina viimeisiin vuosiin asti.

Talvella 2007 Riku kunnostautui jopa luolakoiran hommissa ja kaivoi hiekkapenkasta esiin kaksi supia. Helmikuussa 2007 Riku ajeli aikansa kettua ja Nora-mäykky hoiti lopuksi jahdin viimeistelyhommat. Riku oli pentu-Miron mielestä maailman paras kaveri, jota piti vähän kiusata ja ajella takaa. Takaa-ajoleikit ja painiminen tahtoivat ryöstäytyä välillä ihan mahdottomiksi.

Miro oli aina kaverina, kun Rikulle vietiin tarhaan ruoka. Jos isäntäväki ei sitä muistanut, Miro muistutti siitä kyllä! Viimeisinä aikoina Miro vietti enemmänkin aikaa Rikun kaverina viereisessä tarhassa. Pojat olivat ystävyksiä, vaikka Miikkustin pitikin välillä rähistä lupsakalle Rikulle.

Riku lähti paremmille jahtimaille, missä tassut kulkevat keveinä ja ajohaukku raikuu! Riku - Kiitos kaikesta, nuku rauhassa!

riku_23.5.2005.jpg

Riku 23.5.2005

riku_tuli_kaveriksi_1999.jpg

Riku tuli Terin kaveriksi syksyllä 1998

Riku KoiraNet-jalostustietokannassa


Ensimmäinen yhteinen koiramme Seropi

TERI TURUNEN 10.5.1990 - 10.12.2002

teri_pihassa_1991.jpg

Teri eli virallisemmin Teri Turunen tuli perheeseemme Lieksasta serkkuni perheen tuomana, kun olimme juuri muuttaneet vastavalmistuneeseen omakotitaloomme Käyräsuvantoon alkukesällä 1990.

Teri oli komeaturkkinen, hieman poikamainen suomenpystykorvaseropi, joka haukkui isännälle monet linnut. Teri oli monessa mukana: toimi leirikoulun apuopettajana, metsästi taitavasti surviassääskiä lennosta, rakasti herneitä syötynä suoraan puskista, juoksi pitkiä aikoja pallon tai purkin perässä, kaivoi metritolkulla myyrien käytäviä, makoili tyytyväisenä tarhansa näköalatornissa ja tietenkin - haukkui kaikki ohikulkijat ja pihaan tulijat!

Teri vietti reipasta ja tervettä pystiksen elämää, kunnes sairastui vakavasti keuhkoahtaumaan loppukesällä 2002. Nuori ajuripoika Riku sai Terin nuortumaan vielä vanhoilla päivillä. Teri opetti Rikun rapsuttamaan tassulla selkäänsä tarhan aidan välistä ja muutenkin koirilla oli paljon seuraa toisistaan. Terin näkö ja kuulokin olivat jo osittain heikentyneet, mutta se ei tyttöä haitannut, vaan myyräjahti jatkui kuten ennenkin. Terin koiran vaellus päättyi 12,5-vuoden kunniakkaassa iässä joulukuun alussa 2002.

teri_1990.jpg

Pikku-Teri kesällä 1990

teri_kirvessaaressa.jpg

Teri Kirvessaaressa Lievestuoreella joulun aikaan 1991

teri_ja_hannu__1991.jpg

Teri lähdössä metsälle Hannun kanssa

teri_syksy_2002_2.jpg

Teri syksyllä 2002

terin_hauta_12_2002.jpg

Terin viimeinen nukkumapaikka joenpenkalla koiratarhan takana Nuku rauhassa Teri!