JOENPENKAN E-PENTUE s. 23.3.2009

SUKUTAULU

FI KVA-L Joenpenkan Ehtivä-Elmo ELMO k. 13.9.2016

Näyttelyt ja kokeet

Joenpenkan Empivä-Emppu EMPPU

Joenpenkan Etevä-Eeti EETI

FI KVA-L FI KVA-A FI KVA-J Joenpenkan Ehtoisa-Emma EMMA

Näyttelyt ja kokeet

FI KVA-L Joenpenkan Eloisa-Ella NELLI

Näyttelyt ja kokeet


Nellin, Emman ja Empun tarinaa PSMKK:n jäsenlehti TUUBISSA 1/2010


gnther.jpg

Kuva: Lotta Seppinen

isä: FIN KVA-A, SE KVA-A, M-07 Krogvikens Castor eli "Günther", omistaja Lotta Seppinen, Ruukki

Güntherin tiedot Suomen Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä

dsc_0111.jpg

emä: FIN KVA-L Rowanberrie´s Feenix "Nora"

Noran tiedot Suomen Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä

Yhdistelmän sukusiitosaste on 0 %. Günterin paras näyttelytulos on EH ja Noran ERI SERTI. Molemmilla on MEJÄssä 2 x AVO1. Nora on jalostustarkastettu 25.5.2006 laatupistein 287,50.

Pentupäiväkirja - painot ja tärkeitä tapahtumia


Lopuksi

Lauantai 23.5.2009

Noran ja Güntherin pennut syntyivät 23.3. ja koko kevät on mennyt oikeastaan pentujutuissa. Jo marraskuun lopulla ruvettiin odottamaan Noran juoksuja. Sitten laskeskeltiin tärppipäiviä, jännitettiin ultran tulosta ja pentujen syntymää. Kun pennut oli saatu maailmaan, tuntui aika kuluvan entistä nopeammin ja 8 pentuviikkoa hurahtivat ohi vauhdilla. Eilen mietinkin, että vasta viikko sittenkö se Elmo lähti Alajärvelle - tuntuu kuin pennut olisivat olleet jo pitemmän aikaa omissa kodeissaan.

Pentuaikaan mahtui niin iloa kuin suruakin. Eilen hautasimme Hannun kanssa pienen E-pojan kuusen alle tuonne joenpenkalle 10.12.2002 kuolleen Teri Turusen kainaloon. Olisipa ollut mukava seurata tuon pienen mäyriksenalun elämää ja kehitystä, mutta sitä ei oltu tarkoitettu tähän maailmaan. Nyt enkelipoika lepää rauhassa sammalpeiton alla - nuku rauhassa pikkuinen!

Nora hoiti pentunsa esimerkillisen hyvin! Mamma ei malttanut ensimmäisinä viikkoina poistua pentulaatikosta kuin pikaisesti ulos ja ruokakin piti yhdessä vaiheessa tarjoilla pentulaatikkoon. Kun pennut alkoivat liikkua, saada lisäruokaa ja hampaat kasvoivat, muutti Nora vähitellen pois pentutiloista. Nora kyllä imetti pentuja loppuun asti. Loppuaikoina rajoitimme Nora imettämistä ja ruokakin vaihdettiin vähitellen keveämpään. Nora kyllä halusi huolehtia pennuistaan, mutta livahti äkkiä pois aitauksesta kun nälkäinen hyeenalauma ryntäsi maitobaarin perään.

Nora sai erityisiä hellyyskohtauksia varsinkin silloin, kun pentuja tultiin katsomaan. Silloin uhrautuva emo naskalihampaista huolimatta imetti hartaasti pentujaan. Viimeisen kerran Nora tissitti katrastaan lauantaina, kun Emma, Nelli ja Emppu lähtivät omiin koteihinsa. Erityisen lämpimät jäähyväiset Nora järjesti Nellille.

Kiitos Nora kun hoidit pentuja niin hyvin! Oli ilo nähdä ja seurata miten hellästi mamma huolehti lapsistaan. Näistä pennuista oli erityisen haikeaa luopua, sillä pentuehan jäi Noran viimeiseksi. Nyt tämä vauhtimamma voi keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään ja mukavimpaan hommaan eli metsästykseen. Ensin pitää mamma kuitenkin saada kuntoon, kiloja pois ja turkki kasvamaan.

Kiitokset vielä kerran Leena Karvoselle Merkaleen´s kenneliin, Arja Lidmanille Freunds kenneliin ja Tarja Kolvangille Rowanberrie´s kenneliin! Monta kertaa oli huolta milloin mistäkin asiasta ja teiltä kokeneilta kasvattajilta sain hyviä neuvoja ja apua ongelmissa. Odotimme myös kaikki neljä pentuja samoihin aikoihin. Merkaleen´s kenneliin syntyi kaksikin karkkakripentuetta joitain viikkoja aikaisemmin, Freunds kennelin karkkaripennut syntyivät päivää aikaisemmin kuin meillä ja Noran kasvattajalla Tarjalla on pikkupentuja juuri parhaillaan.

Kiitokset myös isä-Güntherille ja tämän emännälle Lotta Seppiselle - toivottavasti E-pennuista tulee taitavia ajavia koiria ja koetuloksiakin saadaan!

Ja kiitokset tietenkin myös kennelpojalle Hannulle! Kun pennut olivat juuri aloittaneet kiinteän ruuan syömisen ja ruuan kanssa piti tolskata, mamma lähti vain viikonlopuksi "loma"matkalle Norjaan Pyryn kanssa. Ilman huoltojoukkoja hommasta ei olisi tullut yhtään mitään!

Hieno asia, että saimme pennuille hyvät, rakastavat ja harrastavat kodit. Mukavaa on myös, että pennuista kaksi asuu tässä lähellä Limingassa ja Oulussa, joten voimme tulevaisuudessa myös tavata useammin. Ehkä tapaamme suuremmallakin pentujoukolla ja keksimme jotain mukavaa hommaa yhdessä. Kaikki pennut perheineen ovat tervetulleita milloin vain vierailulle luoksemme! Olen lupautunut myös kustantamaan ensimmäisen näyttelymaksun ja tarvittaessa myös esittämään Hannun kanssa pentuja näyttelyissä. Eiköhän me tavata vielä kehän laidalla, kokeissa ja muutenkin!

Pidetään yhteyttä - pentujen elämää on mukava seurata! Tarinat ja kuvat ovat todella tervetulleita!


Viikonloppuna kaikki E-pennut muuttivat omiin koteihin

Maanantai 18.5.2009

Ensimmäisenä pentukodista muutti tietenkin Ehtivä-Elmo, jota Satu ja Ville tulivat hakemaan Alajärvelle jo torstaina aamupäivällä.

elmo_ville_ja_satu_14.5.2009_3_pieni_2.jpg

Satu, Elmo ja Ville

elmo_satu_ja_ville_lhis.jpg

Elmo Satun sylissä

Lauantaina olikin tosi kiireinen päivä. Muuttohommat aloitti Ehtoisa-Emma jo yhdeksän kieppeissä, kun Pauliina ja Kari tulivat hakemaan tyttöä omaan kotiin Liminkaan.

emma_kari_ja_pauliina.jpg

Kari, Emma ja Pauliina

emma_kari_ja_pauliina_lhis.jpg

Emma Karin sylissä.

Seuraavaksi lähti Eloisa-Ella, joka muutti omaan kotiin Ivaloon.

nelli_ja_riikka_2.jpg

Riikka ja Ella, nykyiseltä nimeltään Nelli.

nelli_ja_riikka_lhis.jpg

Nelli Riikan sylissä

Lauantaina iltapäivällä Esko tuli hakemaan Empivää-Emppua omaan kotiin Ouluun.

esko_ja_emppu.jpg

Emppu ja Esko

emppu_ja_esko_lhis.jpg

Emppu Eskon sylissä

Sunnuntaiaamuna Toni tuli hakemaan Etevää-Eetiä omaan kotiin Saarijärvelle.

eeti_ja_toni.jpg

Eeti ja Toni

eeti_ja_toni_lhis.jpg

Eeti Tonin sylissä

Sain heti viestiä uusista kodeista ja pentujen kotimatkat olivat sujuneet yllättävän hyvin. Pari kertaa oli pitemmillä matkoilla pitänyt pysähtyä pissalle ja kotiutuminenkin kuuluu alkaneen tosi loistavasti!

Kunhan tässä kerkiän, laittelen vielä juttua kotiutumisesta sivuille.

Onnellista yhteistä taivalta kaikille E-pennuille sekä heidän perheilleen!


Pennuille on laitettu oma kuvakansio kuva-albumiin, jossa nyt myös kunnon 5-viikkoispotretit!

Pentuvideot:

Vappunujakointia 2009

- 3 videoleikkeen kooste, huomatkaa kuinka vilske alkaa hyytyä loppua kohti - onneksi!

Emma ja Ella 25.4.2009

Elmo 25.4.2009

Viisikko vauhdissa 25.4.2009

Pääosassa Elmo 25.4.2009

Ella ja Eeti 1 ja Eeti ja Ella 2 25.4.2009


PENTUPÄIVÄKIRJA


Elmo on muuttanut omaan kotiin

Perjantai 15.5.2009

elmo_kotona_14.5.2009.jpg

Kuva: Elmon kotiväki

Elmo lepäilee pitkän kotimatkan jälkeen upouudessa boksissaan kotonaan Alajärvellä. Satu ja Ville hakivat Elmon kotiin torstaina. Pitkä automatka oli mennyt tosi hyvin! Elmo oli nukkunut tai työstänyt oravalelua. Vasta matkan loppupuolella kopasta oli kuulunut vinkunaa. Ja uudessa kodissa alkoi pienen epäröinnin jälkeen täysi tohina.

Ville kirjoitti illalla viestiä ja lähetti jo muutaman kuvankin. "Kotiutuminen on onnistunut todella hienosti. Elmo on tosiaankin reipas poika. Leikitty on ja niitten välillä myös nukuttu. Ulkonakin käytiin jo pissalla jee!! :D On toki matollekkin pissattu sekä kakattu :) Ruokakin näytti maistuvan tosi hyvin. Annoimme Hill's:ä sekä raejuustoa ja se näytti maistuvan. Nyt nukahti Satun syliin sohvalle :)"

Onnellista yhteistä taivalta Elmolle sekä kotiväelle!

Emma, Ella ja Emppu lähtevät lauantaina ja Eeti haetaan omaan kotiin sunnuntaina. Kunhan lähtöseremoniat on hoidettu, laitan kaikille pennuille omat sivut. Laittakaahan juttua kotiutumisesta ja kuvia tulemaan, jos vain pennunhoidolta kerkiätte ;-)


Tässäpä uudet kuvat!

Tiistai 12.5.2009

Viisikosta otettiin uudet seisontakuvat. Vähän kyllä epäilytti, saadaanko villikoista mitään kunnon kuvaa, mutta heinostihan nuo seisoivat pöydällä. Emma oli tosi vilkas ja halusi vain herkkupalaa, joten naamakuva jäi tällä kertaa ottamatta, murtta laitetaan se myöhemmin. Parhaiten osasivat olla paikallaan Elmo ja Ella. Tästäpä on hyvä jatkaa näyttelyharjoituksia!

Pentueen rekisteripaperitkin tulivat ihan ajoissa, että ehivät pentujen mukaan. Uudet omistajat voivat tehdä nyt omistajailmoituksen netissä Omakoiraan ja siellä voi liittyä myös Suomen Kennelliittoon ja tilata Koiramme-lehden sopivin sisällyksin, kun ilmeiseti Metsätyskoira-sivut kiinnostavat kaikkia.

elmo_11.5.2009.jpg

Joenpenkan Ehtivä-Elmo

elmo_2_11.5.2009.jpg

Joenpenkan Ehtivä-Elmo

emppu_11.5.2009.jpg

Joenpenkan Empivä-Emppu

emppu_2_11.5.2009.jpg

Joenpenkan Empivä-Emppu

eeti_11.5.2009.jpg

Joenpenkan Etevä-Eeti

eeti_2_11.5.2009.jpg

Joenpenkan Etevä-Eeti

emma_11.5.2009.jpg

Joenpenkan Ehtoisa-Emma

ella_11.5.2009.jpg

Joenpenkan Eloisa-Ella

ella_2_11.5.2009.jpg

Joenpenkan Eloisa-Ella


Joenpenkan E-pentue KoiraNetissä

Otsikosta pääsee tietoihin

Maanantai 11.5.2007

Joenpenkan E-pentue löytyy nyt Suomen kennelliiton KoiraNetistä. Rekisteripapereita odotellaan saapuviksi, sillä maksun on jo maksettu. Toivottavasti ne ehtivät torstaiksi, kun Ehtivä-Elmo eli Elmo lähtee uuteen kotiinsa Alajärvelle.


Olkaahan valmiina - kohta me tulemme!

Torstai 7.5.2009

E_7.5.2009.jpg

Tässä kaikki paitsi Ella, lisää uusia kuvia albumissa!

Pennut ovat tosi vilkkaita ja jo aikamoisia pikkuriiviöitä! Reviiriä on nyt laajennettu koko keittiöön, kodinhoitohuoneen toiselle puolelle, pesuhuoneeseen ja saunaan. Ja vapun aikoihin kun oli lämmintä ja aurinkoista, pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulos. Talon läntiselle seinustalle on viritetty pentuaitaus kahdeksasta kompostiverkosta ja oviaukkona toimii uusin metallinen autohäkki, jonka voi avata molemmista päistä. Pennut eivät oikeastaan yhtään ihmetelleen uutta karheaa ja tuoksuvaa alustaa, vaan kirmailivat nurmikolla.

Emma ehti taas olla EKA ja kakkasi heti nurmikolle. Emma on ollut EKA mm. pentulaatikosta karkaamisessa ja vesikupista juomisessa. Mutta Eeti on edelleenkin PARAS paperillepissaaja! Eeti juoksee kaukaakin kodinhoitohuoneen puolelle ja lirauttaa keskelle paperia. Kumma juttu, kun muuten Eeti vaikuttaa melkoiselta riiviöltä ja villikolta, eikä heti malta edes asettua ruokakupille.

Kaikki pennut ovat hyvin reippaita ja pelottomia. Pesuhuoneessa ei edes pesukoneen rumpsutus ole häirinnyt ja siellä on muutenkin ollut mukava peuhata. Emppu innostui kovasti lattiakaivon ritilästä, eikä olisi millään jättänyt sitä rauhaan. No, laitettiin sitten likavaatekori ritilän päälle esteeksi. Kaikki olivat myös pentukoirien klassikkokohteen kimpussa eli retuuttamassa vessaharjaa. Laitettiinpa sekin sitten korkeammalle. Pyyheliinoja on mukava repiä alas korivaunusta ja suihkuverhossa on mukava riekkua. Olen koettanut totuttaa pentuja arkipäivän hälinään kolistelemalla ja huristamalla keittiössä myös telkkari on ollut päällä ääntä antamassa.

Ja nyt kun on enemmän tilaa, laitetaan välillä pystyyn vauhdikkaat urheilukisat. Lajeina on pikajuoksu huoneesta toiseen ja pissassa liirailu, sanomalehtipapereiden repiminen ja riepottelu, sekä erittäin suosittuna lajina pentupaini unohtamatta tietenkään äänekästä ärinätuokiota. Pennut saavat ruokaa neljä kertaa päivässä ja ruokailun jälkeen meno äityy välillä tosi villiksi. Perusruokana on ollut liotettu kuivamuona, mutta pennut ovat saaneet lisäksi myös yrjölänpuuroa, kauravelliä, maksalaatikkoa, kermaviiliä, raejuustoa, ab-piimää, gefiluspiimää, turkkilaista jukurttia, keitettyä kananmunaa ja raakaa keltuaista, keitettyä lohta ja joka päivä jollain aterialla paistijauhelihaa.

Pentujen rekisteröinti on edennyt Kennelliitossa ja Omakoirassa täytetty pentueilmoitus on hyväksytty. Toivottavasti rekisteripaperit saapuvat ensi viikolla. Pentujen hakuaikatauluja on jo soviteltu. Ensiviikon torstaina lähtee Elmo Alajärvelle ja viikonlopun aikana sitten loputkin pennut omiin koteihinsa. Elmon perhettä lukuun ottamatta kaikki ovat saaneet jo luettavakseen Apua, minulla on mäyräkoira -tietopaketin ja toivottavasti myös Joenpenkan pentuohjeisiin on perehdytty. Kaikenlaista varustusta uudelle perheenjäsenelle on kuulemma jo hankittu ja toivottavasti myös pennun uusi elinpiiri on katsastettu ja laitettu turvalliseksi uudelle pikkumäyräkoiralle. Nämä kyllä vaikuttavat tosi pelottomilta ja vauhdikkailta kavereilta. Kaikkiin pikkurakoihoin pitää itsensä tunkea ja kaikkea maistella ja jyrsiä uusilla naskalihampailla.

Tulevan viikonlopun aikana on tarkoitus ottaa lisää kuvia näistä ihanista otuksista. Tuntuu tosi haikealta, että ne ovat jo lähdössä ensi viikolla. Kehitys on ollut tosi nopeaa ja nyt kaikki painavat jo kaksi kiloa. Suurin on tietenkin lupsakka Emppu, joka on heti paikalla ruokakuopilla. Kun Empun kotiväki tuli poikaa katsomaan, tämä vain viipyili unten mailla, vaikka kaikki muut pennut juoksivat iloisesti vieraita katsomaan. Mutta kun kuului tuttu vihellys (tarkoittaa ruokalautasen saapumista), niin nousipa jo Empunkin pää petistä ja poika oli heti syömässä!

Ps. Tänään Omakoiran maksu-kohdasta löytyikin jo lasku 175 euroa. Maksoin sen ja kunhan maksu näkyy Kennelliitossa, lähettävät paperit eli voipa olla että rekkarit kerkiävät.....


Ensimmäinen autoajelu

Torstai 30.4.2009

Tiistaina kävimme viisikon kanssa ekalla autoajelulla kaupungissa. Pennut otettiin nyt virallisesti koirayhteisön jäseniksi, sillä ne saivat kukin oman tunnistusmerkinnän ja mikrosirun niskanahkan alle. Olimme viettäneet jo esiristiäisiä sunnuntaina, kun pentujen Günther-isän emäntä Lotta kävi katsastamassa pennut. Taas oli tarjolla voileipäkakkua, kuten aikaisemminkin A-pentueen ristiäisissä.

Automatka meni yllättävän hyvin! Olin hakenut jo muutama päivä aikaisemmin boksin (Clipper 3, turvahyväksytty, kestävä boksi!) keittiöön ja laittanut pentujen omanhajuisen karvan sen pohjalle. Boksi osoittautui suosikiksi ja pennut kömpivät heti yksi toisensa jälkeen siihen nukkumaan. Kukaan ei ihantanutkaan automatkan aikana vaan sekä meno- että tulomatkalla koko viisikko oli unten mailla. Akuutin eläinhoitaja ihmettelikin hiljaisuutta - yleensä kuulemma tietää metelistä, että pentue on tullut ekalle lääkärikäynnille!

Meillä oli mukana myös iso pehmustuksin varustettu pyykkikori, joka kyllä helpotti kovasti kun valittiin pentuja vuorollaan sirutukseen ja tarkastukseen. Kukin pentu ensin tarkastettiin ja sitten tuikattiin mikrosiru vasemmalle puolelle niskanahan alle. Viivakooditarrat laitettiin kasvattajan ja eläinlääkärin lomakkeisiin kunkin pennun tietojen kohdalle. Lisäksi tunnistusmerkintätarrat liimattiin pentujen rokotus- ja terveyskirjoihin sekä lääkärintodistuksiin.

Eläinlääkäri tarkasti pennun yleiskunnon, ihon ja karvan, hampaat ja suun, silmät, korvat, navan alueen sekä virtsa- ja sukuelimet. Lisäksi tunnusteltiin lihakset, luusto ja häntä sekä kuunneltiin hengitystä ja sydäntä sekä katsastettiin liikkuminen. Pentu saa mukaansa Suomen Kennelliiton rekisteriasiakirjan lisäksi pentuetarkastuksen lääkärintodistuksen sekä rokotus- ja terveyskirjasen, johon merkitään koiran rokotukset, madotukset ja muita terveys- ja lääkärikäyntitietoja.

Häntämutkia ei löytynyt kuten ei myöskään napatyriä. Pojat olivat vielä pallipuolia, sillä vain toinen kiveksistä tuntui, mutta lääkärin mukaan tämä on ihan normaalia näin pienillä pennuilla. A-pentueen pojista kahdella ei vielä 7-viikkoisen ollut toinen kives laskeutunut, mutta kaikkien sukukalleudet olivat kunnossa jo nelikuisina ensimmäisen rokotuksen yhteydessä.

Pennut eivät inahtaneetkaan, kun neula napsahti ihon läpi ja riisinjyvän kokoinen tunnistesiru sujahti nahan alle. Viisikko odotteli rauhassa vuoroaan, mutta tutkimuspöydällä syntyi heti vipinää, kun ne tekivät tuttavuutta lääkärin kanssa.

Tässäpä esittäyvät Joenpenkan E-pennut:

Joenpenkan Ehtivä-Elmo

elmo.jpg

Elmo on löytänyt kodin Alajärveltä.


Joenpenkan Empivä-Emppu

emppu.jpg

Emppu muuttaa Ouluun.


Joenpenkan Etevä-Eeti

eeti.jpg

Eetin oma koti on Saarijärvellä.


Joenpenkan Ehtoisa-Emma

emma.jpg

Emma on meidän toinen sijoitustyttö ja Emma muuttaa Liminkaan.


Joenpenkan Eloisa-Ella

ella.jpg

Ellan koti on Ivaliossa asti.


Pennut nyt 4 ja puoli viikkoa vanhoja

Torstai 23.4.2009

Pennut ovat siirtyneet nyt kokonaan asumaan keittiöön - valinnan asuinpaikan vaihdosta tekivät he ihan itse! Pentuhuoneen puolella käydään enää vain pikkuvisiittejä: peuhaamassa ja pissalla. Pennut makoilevat yleensä tiiviissä kasassa keskilattialla lämpöpatterin edessä, johon on laitettu edestä avoin pahvilaatikko nukkumapaikaksi.

Olen nukkunut keittiön keskellä olevassa puusohvassa, jonka takaseinään on laitettu kompostiverkkoa rajaamaan pentualue muusta keittiöstä. Systeemi on toiminut tosi hyvin. Pennut nukkuvat öisin rauhassa, eivätkä ole ainakaan vielä herättäneet kukonlaulun aikaan vaan nukkuneet kuuteen, seitsemään asti aamulla. Nora on käynyt imettämässä pentuja kerran tai pari yössä, mutta nukkuu jo yksikseen joko keittiön rauhallisemmalla puolella tai muualla talossa.

Ruoka-aikana käy tosi vilske ja sotku on aika kamala, mutta onneksi on tuota sanomalehtipaperia! Pennut pissaavat ja kakkaavat heti kun ovat heränneet tai sitten ruokailun jälkeen ja suurin osa tuotoksista tulee jo paperin päälle.

Kun on saatu massut täyteen, painitaan ja kiusataan kavereita tai Mamma-Noraa. Nora kyllä haluaa pentuaitaukseen, mutta ei enää viihdy siellä kauaa aikaa. Nora käy putsaamassa pentujen ruokalautaset ja silloin pennut käyvät mamman tisseihin kiinni. Pennuilla on jo terävät maitohampaat, eikä tissinanto taida enää tuntua kovin mukavalta.

Tiistaina pakkaamme pennut autoon ja huristamme Ouluun sirutukseen ja eläinlääkärin tarkastukseen. Rekisteröinti tapahtuu nyt Kennelliiton Omakoira-järjestelmässä ja paperihommat hoituvat nyt sähköisesti. Systeemi vaikuttaa toimivalta, vaikka siinä vielä joitain puutteita onkin. Uroksen omistaja käy hyväksymässä pentueen astutuksen, eikä erikseen tarvitse enää allekirjoittaa astutustodistusta pentuerekisteröintikaavakkeeseen. Samoin emän toinen omistaja käy ruksaamassa hyväksynnän järjestelmään. Rekisteripaperit ovat jo esitäytettynä Omakoirassa ja asia etenee taas, kunhan pennut ovat saaneet tunnistusmerkinnän

kaikki_23.4.2009.jpg

Viisikko köllöttämässä tänä aamuna ruokailun jälkeen. Ylhäällä Emppu massu taivasta kohti kuten tavallisesti. Empun oikealla puolella Emma. Ella Empun alapuolella pää vasemalle. Ellan alla Eeti ja edessä alimpana Elmo.

Nyt kaikki pennut ovat löytäneet omat kodin, kun Elmolle löytyi koti Alajärveltä.

Illalla yritämme taas saada pennuista kunnollisia poseerauskuvia ja pienet kynnetkin olisi lyhennettävä.


Pentulaatikon liepeillä jo vipinää

Torstai 16.4.2009

Pennut täyttivät maanantaina kolme viikkoa. Enää eivät pentulaatikon reunat pidättele viisikkoa. Tomera Emma oli ensimmäisenä löytöretkillä ja löysin sen yllätykseksi yksityisestä maitobaarista keittiöstä hieman yli kaksiviikkoisena. Viime yönä sain palauttaa Emman kolme kertaa muiden luokse, kun se touhukkasti oli lähtenyt yksin yökävelylle.

Pennut ovat yöt pentuhuoneessa eli rajatulla alueella kodinhoitohuoneessa. Mutta kun Nora ei viihdy oikein siellä, on keittiön ovi ollut auki. Päivisin pentue on ollut Noran kanssa keittiönkin puolella, missä Nora tykkää imettää sohvan alla. Keittiö ei ole tällä kertaa kokonaan pentujen käytössä vaan pentuhuoneen raja kulkee keittiön keskellä. Sohvasänky on siirretty ikkunan edestä keskilattialle ja sohvaan on kiinnitetty kompostikehikkoa esteeksi. Mikä loistava juttu ovatkaan nuo kompostikehikot ja nippusiteet niiden kiinnitykseen!

Pennut ovat saaneet jo ensimmäisen loishäätönsä. Myös lisäruuan antaminen on aloitettu ja pennut ovat saaneet tuntumaa jauhelihapalleroihin, liotettuun penturuokaan, kermaviiliin sekä emänmaidonvastikkeella terästettyyn velliin. Ja kaikki on mennyt pikkumassuihin.

Vasta nyt, kun pennut ovat isompia ja liikkuvat enemmän, on alkanut tulla sotkua. Nora putsaa pentunsa hyvin ja ruokkii melko säännöllisesti. Mieluusti mamma on kuitenkin jo ulkona. Poikien myyräkuopat on tarkastettu ja mieli näyttää tekevän jo kaivelemaan ja myyriä haistelemaan. Ilmat ovat vähitellen lämmenneet ja mamma on voinut loikoilla auringonpaisteessa terassilla tai etupihan portaalla.

Eeti_ja_Ella_16.4..jpg

Eeti takana ja Ella edessä lepäilevät keittiössä. Muut ovat parhaillaan ruokailemassa sängyn alla.


Tuhinaa, pieniä tassuja ja massuja

Torstai 9.4.2009

Kaikkien pentujen silmät aukesivat alkuviikosta ja pentulaatikossa alkaa olla jo vipinää. Varsinkin pojat ovat vauhdikkaita, eivätkä tahdo oikein pysyä nätisti paikallaan punnituksessa. Muovikori heiluu ja tärisee ja vaakasta on vaikea nähdä oikeaa lukemaa. Kun Nora tulee laatikkoon, alkaa tissiryntäy kun kaikki hyökkäävät maitobaariin. Pikku-Ella on kasvanut sekin kovasti ja alkaa olla samoissa lukemissa kuin A-pentueen Aksu saman ikäisenä. Aksuhan oli pennuista se kaikkein pienin, syntymäpaino n 200 grammaa. Ellan syntymäpaino oli vain 170 grammaa, ja kyllä se näyttikin pieneltä muiden rinnalla.

Nora hoitaa pentuja tosi hyvin, mutta alkaa viihtyä jo paremmin laatikon ulkopuolella. Kunhan ilmat vähän vielä lämpenevät, aloitamme pitemmät lenkit Noran kanssa. Nyt mamma on liikkunut vain tässä omassa pihapiirissä. Kovasti mammaa kiinnostavat jo Pyryn ja Miron myyräkaivannot ja poikien työn jälkeä on pitänyt jo käydä arvioimassa.

Eilen leikkasimme pienillä ihmisten kynsileikkureilla pentujen teräviä vauvakynsiä. Kaikkein terävimmät kärjet saatiin nappastua pois, etteivät pennut raavi toisiaan tai Noran mahaa. Homma jatkuu taas viikon kuluttua, sillä leikaamme ihan vähän kerrallaan kynsiä tästä eteenpäin joka viikko. Matokuuritkin on hankittu kaikille koirille, mutta totutellaan pentujen kanssa ensin vähän muuhunkin ruokaan kuin emon maitoon, ennekuin matokuuritahnat laitetaan suuhun. Viikonloppuna, noin kolmen viikon ikäisille pennuille annamme ensin pentujen tassun kokoiset nokareet jauhelihaa kerran parina peräkkäisenä päivänä. Tästä eteenpäin lisätään ruokintakertoja vähitellen niin että loppuajan pennut saavat ruokaa neljästi päivässä.

9.4.jpg

Pennut tänään aamupalalla ja pesulla.


Tarinat pentulaatikosta alkavat

Torstai 2.4.2009

Pennut senkun kasvavat! Kaikki kaksinkertaistivat painonsa jo alkuviikosta. Pojat ovat tasakokoisia, tytöt hieman pienempiä. Pikkumustatyttökin eli Ella on kasvanut kovasti ja osaa pitää puolensa tissillä. Olen yrittänyt varmistaa Ellan syöntiä ja tyyrätä sitä parhaimmille tisseille. Aika kovasti siinä saa puoliaan pitää, kun melkein kaksi kertaa isommat pojat jyräävät päälle. Mutta hyvin on Ella pärjännyt!

Muutkin pennut ovat saaneet nimensä. Toinen tyttö on Emma ja pojat Eeti, Elmo ja Emppu. Viralliset nimet tulevat olemaan kaksiosaiset kuten A-pentueessakin, mutta nämä "toiset nimet" selviävät sitten myöhemmin. Kaksi poikaa ovat niin samannäköisiä, että toisen selkään on maalattu keltaisella askartelumaalilla "täppä". Muuten pennut kyllä erottaa toisistaan.

Nora on ollut hieman rauhaton ja vahtii välillä tiukasti pentulaatikon liepeillä. Alkuviikosta vähän hermostutti, että saako tuo mamma tarpeeksi ravintoa ja nestettä, kun sen syöminen oli niin huonoa. Ostin Noralle kauppahallista kaikenlaista herkkua nappulan sekaan: häränhäntiä, joista keitin lihalientä, leipäjuustoa ja uunijuustoa, Stockalta lohta ja jauhelihaa, maksamakkaraa ja muita koiran ihanuuksia. Kaikkein parhaiten Noralle maistuu kuitenkin raaka liha - jauheliha ja sydän. Mutta onneksi nyt menee jo nappulaakin, ettei tarvitse huolehtia vitamiineista.

Nora hoitaa pentunsa tosi taitavasti ja hellästi se pyörittelee niitä pyllynpesussa. Minulla on nettikamera valvomassa pentulaatikkoa, niin ettei tarvitse koko ajan olla kurkkimassa oven raosta ja häiritsemässä pentuja ja emoa. Kamera ottaa pysäytyskuvaa poissaollessani kymmenen minuutin välein ja tekee niistä kuvauksen lopuksi videokoosteen. Nora ruokkii pentunsa säännöllisesti tunnin, kahden tunnin välein ja joskus useamminkin. Nyt se ei enää makoile koko aikaa laatikossa vaan köllöttää mieluusti tavallisella paikallaan kodinhoitohuoneessa tai keittiössä sohvan alla.

kaikki 1.4..jpg

Tässä koko pentulauma 1.4. kuvattuna

Videopätkät

Videopätkät on kuvattu pentulaatikon valvontakameralla, joten ne eivät ole kovin tarkkoja.

Tissitys 1 2.4.2009

Tissitys 2 2.4.2009


Sunnuntai 29.3.2009

pennut_2_23.3.2009.jpg

Viime viikko on ollut hieman kiireinen, joten vasta nyt on aikaa kirjoitella pentujen ja Nora-mamman kuulumisia. Viime viikonloppu sitä vastoin oli tosi hiljainen, vaikka odotimmekin jo torstaista pentuja syntyviksi ja kaikki oli valmiina H-hetkeen. Nora voi tosi hyvin viimeisinä odotuspäivinä ja kävimme monta kertaa päivässä pikkulenkillä. Vauhti oli jo hidastunut, mutta vielä kiehtoivat myyrän hajut hangen alla. Noran massu oli kasvanut ja hipoi jo melkein maata. Kädet tuskin mahtuivat mahan alle, kun sidoin talvimanttelin kiinnitystarroja. Yöt ennen pentujen syntymää olivat rauhattomia, sillä mamma halusi ulos vähintään kolme kertaa yössä.

Kun mitään ei alkanut kuulua, soitin heti maanantaiaamuna Oulun eläinlääkäreiden yhteisvastaanotolle ja onneksi saimme ajan sinne jo aamupäiväksi. Lääkäri suositteli keisarinleikkausta, jolla voitaisiin varmistaa useamman pennun selviäminen. Kun puhuimme mahdollisesta tulevasta kohdunpoistosta, lääkäri suositteli, että se kannattaisi tehdä nyt samalla kertaa. Nora on jo 6-vuotias, joten pennut on tehty etenkin kun ensimmäiselläkin kerralla jouduttiin leikkaamaan polttojen loputtua yhtäkkiä. No, Nora voi nyt keskittyä rakkaimpaan harrastukseensa eli metsästykseen, kun ei tarvitse olla mammalomalla eivätkä juoksutkaan ole haittaa.

Nora sai esilääkityksen ja siirtyi leikkaussaliin. Käväisimme kahvilla ja noin tunnin kuluttua saimme eteemme vinkuvia mäykkyjä täynnä olevan pahvilaatikon. Olin jo varautunut tähänkin ja laittanut styroksilla ja karvalla vuoratun pahvilaatikon lähtövalmiiksi. Toivoin koko ajan kuitenkin, että sitä ei olisi tarvinnut käyttää. Nora tuli heräilemään lattialle vällyjen päälle ja pennut saivat ensituntuman emon maitoon. Noran nisiin oli tullut maito jo edellisellä viikolla, mutta aluksi sitä herui melko huonosti.

Kotona Nora oli ihan muissa maailmoissa melko pitkään, mutta pennut pääsivät jo nisille. Huoltohommat alkoivat Noralla sujua melko nihkeästi kuten leikkauksen jälkeen viimeksikin. Onneksi apu löytyi, kun käytin samaa konstia kuin viimeksikin. Sivelin pennun pepun vastustamattomalla herkulla - alkoihan Noran kieli lipoa! Tämän jälkeen mamma on pitänyt pennut tosi puhtaana.

Nora ei ole malttanut poistua pentulaatikosta kuin pikaisesti pissalle kerran päivässä ja kakkahommat se hoitaa edelleenkin öisin. Ruoka sille on pitänyt tarjota laatikkoon, kun se ei malta tulla sieltä pois. Nyt Nora on ruvennut vahtimaan enemmän pentujaan, eikä oikein tahdo päästää laatikon lähelle. Toivottavasti pääsemme omat huoltohommamme kuitenkin tekemään. Aluset on vaihdettava, lämminvesipulloja laitettava ja pennut punnittava joka ilta. Aluksi Noralla oli varmaan kipujakin, mutta onneksi leikkaushaava on parantunut ällistyttävän nopeasti.

On ollut ilo katsoa, miten taitavasti Nora pentujaan hoitaa! Viimeksi se viihtyi laatikossa vain syöttöjen ja putsauksen ajan, nyt sitä on tuskin saanut sieltä pois!

Mutta on meillä ollut suruakin. Pieni poika kuihtui pois muiden joukosta perjantaiaamuna ja pentuja on enää viisi - kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Poika oli ihan hyväpainoinen aluksi, mutta syömisestä ja lisäruuasta huolimatta sen paino vain laski koko ajan. Poikaa oli vaikea saada imemään jo eläinlääkärillä, kun pennut ensimmäistä kertaa laitettiin Noran nisille. Joukossa on myös pieni tumma tyttö, mutta sen paino on hyvin nousussa ja se onkin terhakkaasti tissillä. Annoin pojalle emonmaidonvastiketta, lämmintin sitä ja huolehdin sitä nisille, mutta se ei jaksanut kunnolla imeä, eikä lisämaitokaan tuntunut imeytyvän. Pikkuriikkinen poika saa lepopaikan Terin vieressä tuossa joenpenkalla - Nuku rauhassa pikkuinen!