Pyryn terveysuutisia

Maanantai 17.9.2018 - Marja J

Kuvassa Pyry vasta trimmattuna syyskuun ilta-auringossa. Pyry Instagramissa:  @pyrythedachshund

Pyry sydäntutkimuksissa

Elokuun alussa 6.8. kävimme Pyryn kanssa tarkemmissa sydäntutkimuksissa KAMUssa Oulussa sydänasioihin erikoistuneen eläinlääkäri Outi Niemelän luona. Sivuääni on kuulunut jo pari vuotta ja nyt sydänultrassa näkyi lieviä laajentumamuutoksia, mutta ei vielä varsinaista vajaatoimintaa.

Ultraäänitutkimuksen mukaan sydämen osastojen suhteet ovat lähes normaalit, aavistuksenomainen vasemman kammion tilavuuskuormitus ja vasen eteinen on lievästi oikeaa isompi. Sydänlihas on tasakaikuinen, supistuu symmetrisesti ja tehokkaasti, väliseinä on ehyt ja papillalihakset normaalit. Vasemmassa eteis-kammioläpässä todetaan kohtalainen läppävuoto (kuuntelussa 4/6 sivuääni). Valtimoläpät ovat normaalit, eikä merkityksellisiä läppävuotoja todeta. Vasemman kammion lepomitta on normaalin ylärajalla, työvaiheen mitta normaali, supistuvuus hyvä. Vasen eteinen – aortta  -suhde normaalin ylärajalla. Aortan ja keuhkovaltimon virtauskuvio ja maksimivirtaus ovat normaalit ja EKG:ssa näkyi normaali sinusrytmi koko tutkimuksen ajan.

Löydökset ovat tyypillisiä endokardoosille eli läppävialle, mikä on aika yleinen vanhempien mäyräkoirien tauti. Onneksi Pyryn sairaus on vielä melko varhaisessa vaiheessa. Pyryllä todetaan hyvin lieviä laajentumamuutoksia, mutta ei vielä varsinaista vajaatoimintaa. Nyt aloitettiin tätä oireetonta vaihetta pidentävä Vetmedin-lääkitys. Sydäntutkimuksen lisäksi otettiin myös verikokeet ja tulosten pohjalta tehdään tarkka nukutussuunnitelma tulevaa hammashuoltoa varten. Pyry todettiin virkeäksi, lihasmassaltaan ja painoltaan passeliksi ja myös kaikki Pyryn veriarvot olivat kunnossa, verenkuva ja peruselinarvot kaikki normaalialueilla.

Kuuma ja helteinen kesä hankaloitti Pyryn ja monen muunkin koiran elämää. Pappaan tuli ihan uutta virtaa lääkityksen aloituksen ja kelien viilentymisen jälkeen. Pyry on hyväkuntoinen, mutta seuraillaan nyt edelleen hengitystiheyttä, mikä on hyvä mittari sydänterveydessä. Ja kuulemma ainut mittari, jolla voi kotikonstein seurata sydämen kuntoa. Hengitystiheyden mittaus on aloitettu säännöllisenä tämän vuoden alussa, joten se on meille jo tuttua. Hengitystiheyttä lasketaan koiran nukkuessa. Normaali tiheys koirilla on 15 – 25 (30), Pyryllä 17 – 18 hengityskertaa. Jos koiran hengitystiheys nousee aikaisemmasta 10 hengityksellä selvästi tai se ylittää 40 kertaa minuutissa, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin tilannearviota varten.

Ja hammashuollossa

Elokuun sydäntutkimuksessa jo suunniteltiin tarkempaa hammashuoltoa KAMUussa ja aika varattiin hammasasioihin erikoistuneelta eläinlääkäri Anne Karttimo-Mäkyseltä. Tiesin että muutama hammas oli murtunut, niitä oli seurailtu, mutta röntgenkuvien perusteella hampaille ei tarvinnut onneksi tehdä nyt mitään. Mutta ylä- ja alaleuasta piti poistaa ihan takimmaisia M-hampaita (yläleuan oikea ja vasen M1, alaleuan oikea ja vasen M2), koska ientaskut olivat jo syventyneet parodontiitin takia liikaa. Eli 4 takahammasta lähti nyt papalta. Valitettavasti Pyrde ei ole oikein ollut harjausmyönteinen ja ne ihan takimmaiset perukat ovat jääneet mammalta kunnolla putsaamatta.

Pyry kävi tarkoissa sydäntutkimuksissa ja verikokeissa elokuussa ja papalle tehtiin sopiva nukutussuunnitelma. Kun aikaisin perjantaiaamuna 14.9. menimme Anne Karttimo-Mäkysen vastaanotolle, siellä olikin jo rauhoituspiikki Pyryä odottamassa ja Pyrde sai vaipua puolen tunnin aikana hitaasti sopivan rentoon tilaan. Mutta häntä heilui, kun lääkäri kaappasi Pyrden kainaloon. Pyry sai sydänvikaiselle parhaiten sopivan inhalaatioanestesian, jossa koiran tilaa pystytään seuraamaan tarkasti ja reagoimaan nopeasti toimenpiteen aikana jos on tarvetta. Kun palattiin 3 tunnin jälkeen KAMUn, oli Pyry jo tolokusti omilla jaloillaan meitä odottamassa. Loppupäivä kotona meni hyvin vaikkakin vähän höntissä olossa. Pyrde jopa huomioi ruoka-ajat, eli ruoka olisi maistunut ja muutkin toiminnot olivat kunnossa. Pyrde sai kipulääkettä ja antibiootit mukaan ja nyt ruoka on pari viikkoa pehmeää, että suu pääsee kunnolla paranemaan.

Kannattaa kyllä putsata koiran hampaat säännöllisesti, tarkistuttaa ja hoidattaa ne välillä kunnolla rauhoituksessa. Olen nähnyt aivan karmeassa kunnossa olevia plakin ja hammaskiven peittämiä purukalustoja ja Pyrden suu on näyttänyt aina melko siistiltä, mutta niinpä vaan parodontiitti oli päässyt heikentämään hampaiden kiinnitystä.

Jos mitään erikoista ei aikaisemmin ilmaannu, mennään vuoden päästä taas tarkistuttamaan sydämen ja purukaluston kunto. Nyt voi emäntäkin vähän huokaista ja jatketaan reipasta elämää Pyrden kanssa!

Lämmin kiitos KAMUn väelle, osaaville eläinlääkäreille ja taitavalle henkilökunnalle ystävällisestä palvelusta Pyryn hyvästä hoidosta!

LUE LISÄÄ

Hyödyllistä luettavaa ja tietoa koirien hammasasioista Eläinlääkäriasema Anidentin sivuilla. Linkki mm. Helena Kuntsi-Vaattovaaran artikkeliin: Koira ja kissa  parodontiittipotilaana

Niemelä Outi, Koirien tavallisimmat sydänsairaudet, Evidensia 

Suomen Kennelliitto, Koirien sydänsairaudet ja niiden diagnostiikka

Roihun pari viimeistä MEJÄ-koetta

Maanantai 13.8.2018 klo 12:39 - Marja J

Roihu kävi Hannun ohjaamana kesäkuun alun MEJÄ-kokeen ja AVO2-tuloksen jälkeen nuuskuttelemassa vielä Ristijärvellä ja Kiimingissä. Ristijärven Ristilammella järjestettiin 29.7.2018 springerspanieleitten mestaruuskoe, johon Roihun perheen englanninspringerspanieli, jälkivalio Kessu osallistui Harrin ohjaamana. Roihu osallistui kaverina mestaruuskokeen rinnakkaiskokeeseen. Koe meni hienosti ja nyt Roihulle tuli toinen AVO1-tulos ja sen myötä siirto voittajaluokkaan.

Olin ilmoittanut Roihun myös Kiimingin kokeeseen 5.8., mutta viikko oli tosi helteinen, eikä sitten harjoiteltu Roihun kanssa ollenkaan voittajaluokan katkokulmaa. Roihu on ihan itsenäisesti hoksannut jäljestyksen perimmäisen idean ja Roihun elämän ensimmäinen katkokulmakin meni "kokeneitten" jälkikoirien tyyliin. ;) Valitettavasti Roihu oli innostunut poron hajuista jo omaa vuoroa odotellessa ja porojen tuoreet polut ja hajut veivät tytön pari kertaa hukkaan. Ei auttanut mikään muu kuin aloittaa puhtaalta jäljeltä ja loppu menikin sitten tosi hvyin. Tulokseksi ensimmäiseltä VOI-jäljeltä hienosti kuitenkin VOI3.

Olin ilmoittanut Roihun myös heinäkuulle kokeeseen, mutta onneksi ei päästy mukaan! Muutamat viikot olivat läkähdyttävän kuumat, eikä kenenkään, ei koiran, eikä ihmisen terveydelle ja jaksamiselle tee hyvää rasittaa itseään tappokeleissä! Mietin jo, että jos Roihu saa koepaikan, kieltäydyn ottamasta sitä vastaan eläinsuojelullisista syistä, koiran hyvinvointia ja ohjaajankin jaksamista ajatellen. Ristijärvellä Roihu pääsi aloittamaan aamulla, jolloin lämpätila oli vain +16 ja elokuun alussa kelit olivat onneksi viilentyneet jo kohtuullisiksi.

Ilmeisesti MEJÄ-kokeita ei ole poikkeuksellisten sääolosuhteitten vuoksi kokonaan peruttu, mutta alkamistajankohtaa on siirretty yön ja aamuyön viileimpiin tunteihin. Tämäkään ei ole tasapuolista kaikkia osallistujia kohtaan. Osa koirista pääsee tehtäväänsä viileään aikaa, osa taas tekee kokeensa lähes 30 asteen helteessä. Varsinainen koesuoritus on lyhyt, sen koira kyllä kestää vaikka läähätyksen ja hengityksen kautta toimiva kehon viilennys ei koiran nuuskiessa kunnolla toimikaan. Myös kuivuus teki suorituksen vaativammaksi. Mutta koepäiviin sisältyy myös paljon odottelua helteessä ja kuumassa autossa, joten sopivat olosuhteet, tuuletus ja viilennys vaativat erityisjärjestelyjä.

Aika ristiriitaiselta on tuntunut, kun Suomen Kennelliitto ja eläinsuojelujärjestöt ovat pitkin kesää varoittaneet koirien omistajia poikkeuksellisen kovista helteistä, kehottaneet lepoon, antaneet viilennysneuvoja ja kaikesta huolimatta erilaisia koirakokeita kuitenkin järjestetään. Harrastuspalstoilla on keskitytty lähinnä antamaan neuvoja nesteytykseen ja viilennykseen, mutta ne perimmäiset kysymykset koiran hyvinvoinnista ovat jääneet sivuseikoiksi. Suomen Kennelliitolla on koeohjeissa suositus, joissa lämpötilarajat koiratapahtumissa ovat +20/-20. Ainakin LUT-kokeita on peruttu kovien helteiden takia.

Mikään harrastus ei saisi olla niin fanaattista ja kilpailuhenkistä, että koiran terveys ja hyvinvointi jätetään toissijaiseksi. Kysymys on viime kädessä kuitenkin ihmisen omasta kilpailuvietistä ja vastuu koiran hyvinvoinnista on aina koiran omistajalla. Koiran jaksamisen, terveyden ja hyvinvoinnin pitäisi aina olla se tärkein juttu harrastetaanpa sen kanssa mitä tahansa.

Joenpenkan A-pentue 11 vuotta tänään

Perjantai 29.6.2018 klo 19:15 - Marja J

Sydämelliset onnittelut Joenpenkan A-pojille Aaretille ja Pyrylle!

Ihana Iira pentukotona kesätyttönä

Torstai 28.6.2018 - Marja J

Lisää kuvia Iirasta Instagramissa @joenpenkankennel #iirathedachshund

Joenpenkan Ihana-Iira oli meillä kesätyttönä pitkästi yli viikon kotiväen lomareissun ajan. Talon ainoa koira Iira yritti ensin vähän Joenpenkan Wanhaa Isäntää pomottaa, mutta eihän se mitään auttanut. Pyrde otti lunkisti niin kuin aina tyttöjen kanssa.

Iira ei oikein innostunut Pyryn possuleikkeihin, mutta rauhallinen loikoilu etu- ja takaterassin auringossa oli tosi mukavaa kesävieraasta. Iira on ollut meillä useaan otteeseen vuosien aikana hoidossa, joten talo ja lähialueet olivat tuttuja ja kaikki paikat piti tutkia ensimmäisinä päivinä. Iira on tosi mukava ja rauhallinen tyttö.

Kyllä meillä kaikilla tuli taas ikävä, kun Iira lähti omaan kotiin. Ehkäpä rehvataan vielä tämän kesän aikana.

Roihun toinen MEJÄ-koe

Maanantai 4.6.2018 klo 9:14 - Marja J

Joenpenkan I-pentue täyttää vuosia tänään

Keskiviikko 18.4.2018 - Marja J

Onnittelut Joenpenkan I-pennuille!

Onnellista elämää, terveyttä ja pitkää ikää!

Joenpenkan väki

Onnenpennut täyttävät 2 vuotta!

Sunnuntai 8.4.2018 klo 9:18 - Marja J

Joenpenkan E-pennuilla syntymäpäivä - onnittelut!

Perjantai 23.3.2018 - Marja J

Juttuja Joenpenkalta -blogi taas elossa!

Tiistai 9.1.2018 klo 13:46

Juttuja Joenpenkalta -värkkäilyblogia on herätelty henkiin.

Tervetuloa sinne!

Jouluiloa kaikille!

Lauantai 23.12.2017 klo 13:10 - Marja J

Rauhallista ja rentouttavaa joulua!

Iloa harrastuksiin, onnistumisia ja kaikkea hyvää vuodelle 2018!

Toivottaa Joenpenkan väki

Mäyräkoiralle takki päälle - vai ei?

Keskiviikko 29.11.2017 - Marja J

Talvisin alkaa mäyräkoirapalstoilla keskustelu ikiaiheesta ”Puetteko mäykkynne ja mitä se siitä hommasta oikein tykkää"?

Koira tarvitsee vaatetusta silloin, kun sitä halutaan suojata liialta kylmältä ja kosteudelta, ja silloin valitaan tilanteeseen ja koiralle parhaiten sopivat materiaalit ja mallit. Sopivia materiaaleja löytyy moniin eri tarkoituksiin. On villapuseroita, fleecepukuja, sadetakkeja, kevyitä verkkoloimia, tuhteja toppavaatteita, erikoiskankaasta valmistettuja terveysmantteleita jne. Isot koirat kestävät kylmyyttä paremmin kuin pienet. Myös karvanlaatu ja pohjavillan paksuus vaikuttaa kylmänsietoon ja toiset rodut kestävät kylmyyttä paremmin kuin toiset. Meillä mennään aika pitkään kyllä ihan omilla turkeilla, eikä yli -20 pakkasissa ulkona edes kauaa aikaa viivytä. Pikkupyrähdykset omassa pihassa riittävät.  Koirien ehdoilla mennään ja tehdään pitempi lenkki vasta sitten, kun on vähän lauhempaa.

Koiran pukeminen on kyllä ihan ihmisen asia ja myös ihmisen vastuulla. Koiralta ei kysytä, että laitetaanko nyt takki vai ei, jos on tarvetta ja hyvä syy pukemiseen.  Ei ole mitään syytä pukea koiraa ihan vain huvin vuoksi lämpimällä kelillä. Eikä ole syytä myöskään kilpailla siitä kuka kestää kovinta pakkasta vain omalla turkilla ilman lisälämpöä ja vaatetusta. Siihen puetaanko koira, vaikuttavat hyvin monet asiat, sillä pukeminen on koira-, sää- ja tilannekohtaista.

Koiran suojaaminen riippuu siitä, onko koira aivan pieni pentu tai vanhus (lämmönsäätely heikompaa), sairas, leikattu toipilas, nivelvaivainen, selkävaivainen, allerginen ehkä huonokarvainen, odottava, imettävä emä (nisät suojattava hyvin kylmältä) vai onko se perusterve ja hyväkuntoinen, hyväturkkinen koira, joka pienestä pitäen on totutettu erilaisiin säihin.

Musu-miniä ja odottavien Joenpenkan emokoirien perintötakki, jota on tuunattu lisäkappaleilla ja jatkotarranauhoilla. Emän nisät pitää suojata hyvin kylmyydeltä.

Pukeminen riippuu karvanlaadusta ja turkin kunnosta ja siitä, onko koiralla hyvä lämmittävä, eristävä pohjavilla ja hyväkuntoinen peitinkarva. Karkkarin karva voi olla vanhaa, ylikasvanutta ja haperoa, jolloin turkki kerää lunta ja likaa, eikä suojaa ja lämmitä koiraa riittävästi. Koira tarvitsee lämmikettä myös jos se on vasta trimmattu ja lämmönsäätely on ehkä muutaman viikon heikompaa. Pukemiseen vaikuttaa myös se, miten paljon turkki kerää lunta ja onko tarvetta sitä suojata.

Pukeminen riippuu sääolosuhteista: pakkasen määrästä, lumen määrästä, sataako lunta vai ei, tuleeko pakkaslunta, räntää, vettä. Tai onko ehkä kova tuuli, mikä nostaa pakkasen purevuutta. Kun ensimmäiset pakkaset syksyllä tulevat, koirakin tarvitsee vähän totutteluaikaa. Matalajalkaisilla roduilla on lisäksi pienen maavaran takia omat ongelmansa: jäinen, kostea maa hohkaa kylmää niukkakarvaiseen mahapuoleen. Lumen laatukin vaikuttaa ja herkkä, karvattomampi mahanalus pitää suojata, varsinkin jos on nk. karppakeli, lumi on karkeaa ja raapii nartun nisiä. Jos hangen päällä on viiltävä jääkerros saa vähän varoa, sillä tassut voivat mennä helposti rikki.

Pukeminen riippuu myös lenkin pituudesta ja laadusta, siitä miten koira liikkuu ja pysyvätkö lihakset tarpeeksi lämpiminä. Kovilla pakkasilla pitää muistaa huolehtia myös koiran korvista ja tassuista. Korvalehtien päät voivat herkästi paleltua ja niihin voi pahimmissa tapauksissa tulla jopa kuolio. Paukkupakkasilla myös tassut ovat kovilla ja koira näyttääkin tassuja nostelemalla ja paikoilleen jähmettymällä, että nyt on jo liian kylmä ja pitää mennä sisälle lämpimään.

Pyry sai myös oman funktionaalisen BackOnTrack-takin vuonna 2011. Takissa on hyvä, mäyräkoiralle suunniteltu malli, joten myös takapään isot lihakset pysyvät hyvin lämpiminä.


Suojavaatetus riippuu tietenkin myös eri tilanteista ja koiran eri harrastusmuotojen tarpeista. Kisakoira, koekoira, metsästyskoira ja näyttelykoirakin tarvitsevat omanlaisen asianmukaisen vaatetuksen – joko suojaa, lämmittää, hoitaa tai vaatetus toimii turvavälineenä. Metsällä tarvitaan maastosta hyvin erottuvaa metsästysliiviä tai –haalaria, joka suojaa risuilta ja varvuilta. Teknisestä materiaalista valmistettua erikoismanttelia tarvitaan lämmittämään koiran lihakset ennen koe- ja metsästyssuoritusta ja auttamaan suorituksen jälkeisessä palautumisessa. Koira voi tarvita lisämmikettä myös odottaessaan vuoroaan esim. koepaikalla (tai kauppareissulla) kylmässä autossa. Eikä pidä unohtaa kunnon heijastimilla varustettuja takkeja tai heijastinliivejä pimeän aikaan.

Meillä ei ole pahemmin ollut ongelmia pukemisen kanssa silloin kun jotain vaatetta on tarvittu. Koirat on jo pentuna totutettu erilaisiin mantteleihin, sadetakkeihin, huomioliiveihin ja terveystakkeihin, eikä tottumattomien vikurointia ja temppuilua ole sen kummemmin noteerattu. Kiusana on joskus paukkupakkasilla ollut takin fleecevuoren sähköistymisestä johtuva kutina, eikä manttelin riisumisesta ole ikävien räpsäysten takia tykätty. Tähänkin on löytynyt apu suihkutettavasta sähköisyydenpoistajasta ja huuhteluaineesta, eikä ole koirien tarvinnut ikäviä räpsyjä pelätä.

Koiran voi ja pitääkin vaatettaa hyvin monesta eri syystä. Varmaan löytyy vielä paljon hyviä syitä pukea koira tai olla pukematta.

En ota tässä nyt ollenkaan kantaa koiran liialliseen inhimillistämiseen, pukemiseen muotiluomuksiin ja hömpäkkeisiin - söpöstelyyn, millä ei välttämättä ole mitään tekemistä koiran terveyden tai hyvinvoinnin kanssa.

 Kuva: Kastehelmi Kakko

Musun ja Pyryn tyttö Roihu tonttuna. Täytyy myöntää, että asu sopii hyvin Roihulle ja tähän vuodenaikaan. :)

Rokkityttö Roihu jänismetsällä

Tiistai 21.11.2017 - Hannu P

                                                            Kuva: Hannu Pietiläinen

Roihu pääsi jänisjahtiin sunnuntaina 19.11. Valitettavasti aamusta alkanut lumisade peitti yölliset ja vanhemmat jäljet, eikä homma oikein meinannut ensin sujua. Lyhyttä hakulenkkiä ja hyvää yritystä oli, mutta jänistä ei saatu liikkeelle. Vasta iltapäivän puolella Roihu lähti ilmeisesti karkkojäniksen jäljelle ja otti sen nopeasti ylös. Ajo eteni sujuvasti ja Roihu selvitti pari hukkaakin. Ajo jatkui ja pupu tuli vauhdilla passiin ja Roihun Harri-isännän kaatolaukaus pysäytti sen matkan. Roihulla oli lyhyt hukka, jonka jälkeen ajo jatkui kaadolle.  

Roihu ihmetteli vähän, että mikä ihmeen karvaotus täältä jäljen päästä löytyykään. Viime syksynä Roihulla oli pari lyhyttä ajoa, mutta eipä ollut aikaisemmin päässyt jänikseen kunnolla tutustumaan. Tämä jänisajo kesti puolisen tuntia. Roihu on innokas ja hyvin riistaverinen, joten tytön kanssa on mukava jatkaa treenaamista ja metsästystä.

Tehdään tästä Roihun ekasta jäniksestä oikein juhla-ateria ja nautiskellaan porukalla pitkällä kaavalla. (Emännän huomioita)

Roihulle ekassa MEJÄ-kokeessa 13.8. AVO1 46 pistettä

Keskiviikko 23.8.2017 klo 12:53 - Marja J

Roihulle ekassa MEJÄ-kokeessa 13.8. AVO1 46 pistettä

Pohjois-Suomen Rottweileryhdistyksen Pohjois-Suomen alaosaston järjestämä koe oli Iissä keskuspaikkana Pohjois-Iin Eränkävijöiden maja, joten ihan lähellä oltiin, meiltä meni ajomatkaan vajaa tunti.

Hannu hoiti raskaimmat työt: oli lauantain tekemässä jälkiä, yhtä AVO- ja yhtä VOI-jälkeä, sunnuntaina sitten ohjaamassa Roihua jäljellä, odottelun jälkeen opastamassa tekemällään AVO-jäljellä ja purkamassa sitten vielä jäljeltä merkit. Minä olin perinteisesti vain huoltojoukoissa. Roihu tuli meille jo torstaina ja hoitelin viikon lopulla koekoiran ruokahuollon, boostauksen ja palautuksen ja pidin hänelle seuraa pitkän, pitkän odottelun aikana autossa. Kuunneltiin rauhoittavaa klassista musiikkia.

Kokeessa oli 12 koiraa: fieldspanieli, sk.kettuterrieri, enkkusprinkku, 3 labradorinnoutajaa, ruotsin- ja suomenlapinkoira, lk. italianajokoira, yksi karkkarimäyräkoira ja olipas siellä yksi rotikkakin.

Koe alkoi klo 8 ja kun siirryttiin ulos laukauksensietotestiin, kaikki 12 koiraa olivat innoissaan. Niin oli myös Roihu! Mietin, että mitähän tästä oikein tulee, kun tyttö oli niin vilkkaalla tuulella. Kun laukauksensietotestissä pamahti, Roihu odotti paikoillaan kuin vanha tekijä, häntä vaan vispasi innosta varvikossa. Päivä oli pitkä, mutta Roihu odotti autossa tosi nätisti ja rauhallisesti, lepäili häkissään kaikessa rauhassa. Hyvä kun koira osaa ottaa rennosti, eikä turhia stressaa tai hötkyile! Sitten kun ollaan oikeilla asioilla ja pitää toimia, niin sitten kyllä löytyy sopivasti intoa ja virtaa.

Olin pitkästä aikaa mukana koepaikalla ja olipas kyllä leppoisan mukava tunnelma, hyvin ja sujuvasti hoidetut järjestelyt ja aivan erinomaiset tarjoilut koko päivän! Kyllä olisi mukava päästä tuonne toistekin. Koeviikonloppu on kaikin puoli rankka, joten tulos on kyllä mukava tuliainen. Roihu tuli meille vielä muutamaksi päiväksi palautumaan - on tämä kyllä niin mukava tyttö!

Kiitokset kennelpoika Hannulle jälkien teosta ja ohjaamisesta.
Kiitokset Kastehelmi ja Harri Roihun treenaamisesta. Nyt kuono kohti uusia jälkiä!

Kuvia Roihusta instagramissa @joenpenkankennel: #roihuthedachshund

Onnenpentujen kesärehvit

Keskiviikko 23.8.2017 klo 12:45 - Marja J

Pitkään suunnitellut Onnenpentujen rehvit pidettiin kesäkuun kahtena viikonloppuna. Roihu ei tällä kertaa ollut mukana juoksujen takia – olisi pojilla menneet päänupit ihan sekaisin sulotuoksuista.

Sununtaina 11.6. mukana olivat Joenpenkan Otra-Onnenpoika, Ossi Kempeleestä, Otso-Onnentassu, Jysy Kiuruvedeltä ja Opri-Onnentyttö, Elli Jyväskylästä.

Olipa vauhdikas päivä! Komeita poikia oli kasvanut Jysystä ja Ossista, Ellistä tullut niin nätti tyttö. Voi kyllä sanoa, että komeampia ovat pojat kuin isukkinsa. Hyvin käyttäytyviä, avoimia ja terhakoita mäykkyjä kaikki.

Lisää rehveistä Ossi Onnenpojan omilla sivuilla fecebookissa. Ossilla muutenkin osuvat jutut!

Seuraavana viikonloppuna 17.6. oi sitten Riitun (Joenpenkan Okra-Onnenkäpy) vuoro piipahtaa pentukotona, kun perhe oli palaamassa lomareissulta Kuusamosta. Ossi tuli Riitua tapaamaan ja vauhtia riitti näilläkin kaveruksilla.  Riitu on ihan kuin Pikku-Musu.

Joenpenkan A-pojat Aaretti ja Pyry täyttävät tänään 10 vuotta!

Torstai 29.6.2017 - Marja J

Sydämelliset onnittelut Joenpenkan ensimmäisille eli A-pennuille Aaretille ja Pyrylle!

Pyrden elämää kuvina kymmenen vuoden ajalta, olkaapas hyvä!

Onnittelut Onnenpennuille!

Lauantai 8.4.2017 - Marja J

Joenpenkan kennel on Instagramissa

Tiistai 14.3.2017 - Marja J

Kohta vietämme Joenpenkan kennelin kotisivujen kymppijuhlaa. Sivuille on kertynyt paljon kuva-aineistoa vuosien varrelta, mutta nyt piti kokeilla uudempaa ja joustavampaa kuvien jakosysteemiä.

Kotisivujen kuvapalkista löytyvät viimeisimmät Instan kuvat ja kuvia voi selailla myös omalta Joenpenkan Instagram -sivulta.

Tervetuloa Instagramiin tutustumaan Joenpenkan elämään ja tervetuloa seuraamaan ja tykkäämään! - @joenpenkankennel #joenpenkanelämää

Joenpenkan Onnenpentujen yhteispotretilla hopeaa valokuvaaja Seppo Kolehmaiselle!

Torstai 9.3.2017 - Marja J

Valokuvaaja Seppo Kolehmainen on voittanut Suomen Ammat­ti­va­lo­ku­vaajat ry:n vuosi­kil­pailun lemmikkikuvasarjassa hopeaa kuvallaan Maailmassa monta on ihmeellistä. Hopeasija tuli tällä Joenpenkan Onnenkuusikon yhteispotretilla, joka on kuvattu tuossa joenpenkalla pentujen kurkkiessa kasvatuslaatikosta.

Hääkuvasarjan voitto tuli kuvalla Hääiltana. Lisäksi Kolehmainen nappasi valmis­tu­jais­ku­va­sar­jassa hopeaa ja pronssia kuvillaan Vedenneito ja Double six.

Suomen Ammat­ti­va­lo­ku­vaajat ry. on maamme vanhin ammat­ti­va­lo­ku­vaa­jien edun­val­von­ta­jär­jestö, se on perustettu vuonna 1919. Sen jäsenet ovat monitaitoisia valokuvaajia, joiden erikois­tu­mi­sa­loja ovat muun muassa muotokuvaus ja mainoskuvaus.

Lisää kisasta ja voittoisat kuvat Rantalakeuden sivuilla ja Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n sivuilla.

Lämpimät onnittelut valokuvaamo Skopixin taitaville ammattilaisille!

Ihanat tyttäret Joenpenkalla!

Sunnuntai 26.2.2017 klo 17:05 - Marja J

Meillä on ollut viime aikoina aika hiljaista ja rauhallista Joenpenkan Wanhan Emännän Noran syyskuisen kuoleman jälkeen Pyryn kanssa, mutta onneksi ihanat kasvattitytöt ja Joenpenkan Musu-Miniä ovat käyneet meitä ilahduttamassa.

Roihu oli meillä viikon vuodenvaihteessa ja tulipa niin Nora-mummon pentuajat mieleen Roihun kanssa.

Musu-Miniä oli meillä tammikuun lopulla viikonlopun yökylässä ja Musu pääsi taas leikkimään tutuilla leluilla. Musu testasi kaikki koirien lelut ennen pennuille antamista ja kaikki eivät läpäisseet näitä vaativia testejä. Nämä lelut olivat parhaimmat ja kestävimmät.

Helmikuun alussa Iira oli meillä viikon perinteisellä lomasella, kun kotiväki oli reissussa. Iira on ollut meillä pentukodissaan hoidossa aivan pikkupennusta asti muutaman kerran vuodessa. Viime kevät jäi väliin, kun meillä oli silloin omat pentuhommat Musun kanssa meneillään.

Joenpenkkalaisten jahtikausi 2016 - 2017

Sunnuntai 26.2.2017 - Marja J

On aina mukava seurata miten mäyräkoira opettelee toimimaan metsällä, oppii käyttämään luontaisia taitojaan metsästystilanteessa ja toimimaan toivotulla tavalla riistan kanssa.

Yhteiset antoisat reissut koirien kanssa ovat tärkeitä, yhteistyö ja yhdessäolo oman koiran kanssa. Ei se saalis ole aina pääasia, vaikka onnistuneet osumatkin ilahduttavat.

Muitakin kiinnostavat erilaiset jahti- ja jäljestystarinat ja tapausselostukset kuvineen ovat edelleenkin toivottuja ja tervetulleita!

Lämmin kiitos kuvista ja jahtijutuista!

Joenpenkkalaisten vanhemmat jahtitarinat kaudelta 2013 - 2016 löytyvät nyt palkista ERÄJUTUT

Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) viimeisimmät kuulumiset 19.2.2017

Todellinen metsästyksen Monitoimimäykky-Eeti on päässyt taas kauriita ajelemaan useaan kertaan ja kaatojakin on tullut. Supinpyynnissä Eeti on jatkanut entiseen tehokkaaseen tahtiin. Vanhemmalla iällä Eetiin on tullut entistä enemmän sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä, eikä ole harvinaista, että Eeti jaksaa puurtaa luolastossa jopa 10 tuntia. Ilman Eetin sitkeyttä, moni supi olisi kuulemma jäänyt kokonaan saamatta. Perheen toinen koira Eetiä paljon nuorempi Piitu pärjää kyllä jo hyvin mäyrän kanssa, mutta vielä ei sitkeys riitä niin pitkään puurtaa kuin Eetillä.

Eetillä on Tonin laskujen mukaan pyydetty nyt jo yli 100 supia ja koira on edelleen hyvässä iskussa ja fyysisessä kunnossa. Onneksi Toni on taitava ja kokenut luolapyynnissä ja osaa arvioida hyvin tilanteet myös koiran terveyden kannalta. Eeti on innokas ja taitava koira, joka ei turhaan anna revityttää itseään.

Kiitos taas mukavista terveisistä - Olette kyllä aivan loistava parivaljakko Toni ja Eeti!

O-veljesten Oivan ja Aatun jahtiuutisia

Oiva (Joenpenkan Innokas-Iikku) on osoittanut erinomaisia riistataipumuksia heti ensimmäisestä syksystään lähtien ja pojan kanssa onkin käyty paljon metsällä. Oivan Ville-isännältä tuli 18.9. jahtiuutisia ja kuva Oivan tämän syksyn neljännestä ammutusta jäniksestä.

Jahtivuosi on lähtenyt Oivalla taas hyvin vauhtiin! Onnistuneita metsäreissuja jatkossakin Oivalle ja jahtikavereille!

Myös Oivan veli Aatu (Joenpenkan Iso-Iiro) toimii hyvin metsällä niin ajossa kuin jälkitöissäkin. Aatun emännälltä Tiialta tuli kuva ja terveiset Aatun jälkihommista, missä Aatu oli jäljestänyt onnistuneesti osuman saaneen metsäkauriin.

Kiitokset terveisistä ja mukavaa ja puuhakasta jahtisyksyä myös Aatulle ja jahtikavereille!