Noran kanssa KajaanissaKeskiviikko 9.1.2008 klo 20.33 - Marja Junttila Sunnuntaina 6.1. kävimme Noran kanssa pitkästä aikaa taas näyttelyssä pentuloman jälkeen. Vuosi sitten Kajaanissa Nora sai kuuden hienon EH-putken jälkeen ensimmäisen ERI:nsä samoin kuin Miro. No, nytpä ei sitten mennytkään yhtä loistavasti, kun tuomarilta pätkähti arvosteluksi HYL - eli hylätty! Yhdeksässä aikaisemmassa näyttelyssä ja jalostustarkastuksen todella tarkassa syynissä ei ole tuomareilla ollut hammaskalustosta mitään huomauttamista, mutta nyt tuomarin mielestä Noralla oli kuitenkin tasapurenta! Mäyräkoirien rotmääritelmän mukaan koiralla tulee olla leikkaava purenta ja poikkema tästä, kuten tasapurenta, on virhe. Rotumääritelmän mukaan tasapurenta ei kuitenkaan ole hylkäävä virhe kuten ala- ylä- tai ristipurenta. Vähän tympäsi, kun Noran hyvästä turkista ei tuomarilla ollut mitään sanottavaa. Koko syksyn ajan Noraa on treenattu missikuntoon ja turkinkin kanssa ollaan tehty kovasti töitä. Näin tällä kertaa! Noran näyttelyarvostelu oli todella yllätys ja pettymys. Näyttelyissä on kuitenkin tosi mukava käydä. Nytkin tavattiin Noran Feksu-veli, paljon rowanberrisläisiä ja monia muita mukavia mäykkytuttuja. Noran näyttelyarvostelu kokonaisuudessaan löytyy täältä:
Mamma-Nuukkis poikien kehystämänä 8.1.2008 - vasemmalla Pyry ja oikealla Miro. |
|
Avainsanat: näyttelyt, Nora, Rowanberrie´s Feenix |
PENTUPORINAA: Ansun luona kylässäTorstai 27.12.2007 klo 13.47 - Marja Junttila Sunnuntaina 23.12. eli aatonaattona kävimme Ansun luona kylässä Haukiputaan Martinniemessä. Ansuhan oli muuttanut oman perheensä luo marraskuun alussa Noran pennuista viimeisenä. Oli mukava nähdä miten hyvin Ansu oli kotiutunut Rädyn perheen koiraksi. Ja Ansusta oli kasvanut lyhyessä ajassa iso poika ja aikamoinen turrikka! Meidän luonamme pentukotona Ansu halusi huomiota ja tahisi melkoisesti Pyryn kanssa, mutta oli nyt omassa kodissaan lupsakanoloinen kaveri. Ansu on todella oppivainen ja välkky koira, joka oli jo hienosti oppinut uusia asioita. Ansulla on oma paikka kopassaan, silloin kun ihmiset ovat keittiössä ruokailemassa. Ja tosi kiltisti Ansu nytkin odotti, kun joimme joulukahvit keittiön puolella. Ansu antaa myös hienosti leikata kyntensä ja siistiä tassukarvojaan sylissä selällään kellottaen - toisin kuin äitinsä Nora, jolla on paha tapa rimpuilla ennen kuin leikkurin terä on edes koskenut kynteen! Ansun kotona on aidattu piha, jossa poika mielellään nuuskii ja etsii Maija-kissan jälkiä. Onpa jokunen karkureissukin jo tullut tehtyä! Hyvä kikka on ollut laittaa Ansun pantaan pieni valo vilkkumaan, niin selviää missä päin pihaa Ansu milloinkin kuljeksii. Ansu sai jouluksi oman tonttuasunkin, lakin ja liivin. Olisipa mukava tietää pysyivätkö tonttutamineet pojan päällä....
Tässä Ansu Hannun sylissä - ja lisää kuvia löytyy albumista! |
|
Avainsanat: Joenpenkan A-pentue, Ansu, Joenpenkan Armas-Anselmi, Aksu |
PENTUPORINAATorstai 13.12.2007 klo 11.45 - Marja Junttila Ani eli Joenpenkan Anni-Ainokainen on tehnyt jo ensimmäisen näyttelymatkansa Helsinkiin. Kastehelmi esitti Anin hienosti Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä 2.12. Ani täytti 5 kuukautta vain muutama päivä ennen ensiesiintymistä ja taisi olla koirista nuorimpia. Ani oli selvinnyt loistavasti myös junamatkasta, eikä ollut paljon hätkähtänyt pääkaupungin hulinaa. Näyttelytulos oli luokassa 5-7 kk PEK 2, eli Ani tuli neljän narttupennun ryhmässä toiseksi, mutta ei saanut kunniapalkintoa. Tuomarina Näyttelyssä oli Päivi Eerola ja Anin näyttelyarvostelu oli seuraavanlainen. Seistessä parempi kuin liikkeessä. Hyvät mittasuhteet. Selvä sukupuolileima. Narttumainen pää. Riittävä kaula. Etuasentoiset lavat. Lyhyt olkavarsi. Selässä pehmeyttä liikkeessä. Kauniilla tavalla edukseen esitetty. Reippaat liikkeet. Kiitokset Kastehelmelle Anin erinomaisesta hoidosta ja treenauksesta. Aaretti eli Joenpenkan Aimo-Aaretti Jämsässä on päässyt nokatusten jo supin kanssa. No, supi ei ollut enää onneksi kovin villinä, joten ensi tapaaminen hoitui turvallisesti. Anne oli aloitellut jo Aaretin trimmausta (kuten kuvasta näkyy) ja homma jäi kesken, kun pojalle tuli tosi paljon mielenkiiintoisempaa hommaa. Aika ärhäkältä näyttää Aaretti!
2.12. kävimme ihan tässä lähellä Tupoksessa tervehtimässä Mauria eli Joenpenkan Arvo-Aapelia. Pyry oli mukana ja aikamoiseksi ralliksi meni vierailu velipojan luona. Pyry ja Mauri muistuttavat eniten toisiaan, sillä molemmilla on melko niukka turkki. Kymmenvuotias Taku-sakemanni seuraili poikien hommia rauhallisena vierestä. Mauri oli kunnostautunut mäyräkoirien uusiutuneen hammaskaluston testauksessa ja jykertänyt petipaikkansa takana olevaan seinään pienen kolon. Taitavat kaikki pennut olla nyt siinä pahimmassa termiitti-iässä, kun Anikin oli jyrsinyt kännykästä nappuloita irti. Meillä taas kuluu puruluita säkkikaupalla, kun on vielä muitakin jyrsimisintoisia kuin tuo Pyry.
Ei saatu pojista parempia kuvia, kun ajelivat melkein koko ajan toisiaan takaa ja painivat "poikapainia"! Tässä kuvassa niskan päällä vuorostaan Mauri. |
|
Avainsanat: A-pentue, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen, Mauri, Joenpenkan Arvo-Aapeli, Aaretti, Joenpenkan Aimo-Aaretti |
Miron ensimmäinen jänisTorstai 15.11.2007 klo 14.02 - Hannu Pietiläinen Tänään sitten vihdoin onnisti! Jo viime talvesta lähtien on Mirolle yritetty saada kauris- tai jäniskaato. Ajoja on ollut useita, mutta passimiehillä toivottoman huonoa tuuria ja "läheltäpititilanteita" on ollut useita. Tänä syksynä ajohommaa ovat häirinneet Miron hirviajot, kun rutto vei jäniskannan olemattomiin. Paremman puutteessa hirvikin on kelvannut. Viime sunnuntaina satoi maahan lumen, ja kun pari lomapäivää sattui tähän loppuviikkoon, niin lähdettiin Miron kanssa taas yrittämään. Jäniksen jälkiä löytyikin, mutta neljän yön jälkiä oli koirankin vaikea selvittää. Yli tunnin haun jälkeen saatiin lopulta ajo käyntiin. Tällä kertaa passimiestä tuurasi tosi hyvin, kun puppeli tuli alle kymmenen minuutin ajon jälkeen suoraan passiin. Miro tuli kaadolle haukkuen ja tarrasi tiukan leukaotteen jäniksestä. Tyytyväisinä tallustelimme autolle ja ajoimme kotiin kuvia ottamaan Miron ensimmäisestä jäniksestä.
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, ajometsästys |
Vanhoja eräjuttuja 2007Maanantai 1.1.2007 - Marja J
Noran, Miron ja Pyryn eräjuttujaNoran eräjututNoran kanssa on metsästelty ensi alkuun jänistä ja kaurista, mutta sitkeäkään ajo ei oikein tuota tulosta, kun Nora ei hauku ajossa lainkaan. Mykkäajoja on kuitenkin harrastettu ihan senkin vuoksi, että koira saa siinä runsaasti monipuolista liikuntaa. Tutkapanta on ollut välttämätön varuste hiljaisessa ajossa, jotta koira on löydetty metsästä. Olemme kuulleet, että vieläkään ei ole syytä heittää toivoa kokonaan ajoäänen löytymisessä, mutta aika vaikea sellaiseen on uskoa. Luolametsästys alkoi Noran kanssa puolivahingossa sattumasupin kanssa tavanomaisella päiväkävelyllä. Runebergin päivänä 2005 oli lämmin sää ja vettä tihkutti. Supit olivat olleet liikkeellä ja jälkien löytymisestä alkoi jahti, josta kerrotaan P.S.Mäykyn numerossa 1/2005. Luolilla Noran kanssa on käyty harkiten ja suhteellisen harvoin, vaikka intoa koiralla olisi enempäänkin. Riistan kanssa Nora on luonteeltaan suhteellisen kova – ei kuitenkaan mikään nippukoira. Sisua on sen verran, että supikoira ja kettu pysyvät kyllä luolan perällä mikäli umpiperään joutuvat. Ja jos ajossa ei ääntä tule, niin luolassa haukku on sitäkin kovempaa ja kiivaampaa. Aika usein metsästäjien työksi jäävätkin lapiohommat eli luolan kaivaminen auki. Noralta saatiin kettu 10.2.2007, kun ajokoira Riku oli sitä ajellut ensin nelisen tuntia. Ajokoira väsähti ja kettu paineli peltotien rumpuun, jossa Nora pidätteli sitä hienosti, kunnes metsämiehet saapuivat paikalle lapioiden ja muiden työvälineiden kanssa.
Kuvassa Nora suden jäljillä keväällä 2005. Autoilija oli nähnyt suden ylittämässä nelostietä keskellä päivää meiltä viisi kilometriä etelään. Nora on käynyt haistelemassa myös suden ja ahman jälkiä eikä tyttö epäröinyt kummankaan kanssa yhtään. Hihna kireällä olisi ollut valmis jäljitykseen, vaikka tuskin ymmärsi mitä jälkien päästä olisi löytynyt. Mutta ei kyllä petojen hajut Noraa pelottaneet. Susia liikuskelee aina silloin tällöin lähimetsissä, mutta helmikuussa 2006 kohdattiin tosi harvinaisuus, kun ahma asusteli muutaman viikon näillä main. Seuraavan kerran kun löytyy karhun jäljet, niin kokeilemme mitä Nora nallesta tuumaa – niitäkin näillä seuduin majailee joka kesä.
Nora on käyttänyt jäljestystaitojaan ja etsinyt haavakkohirviä Hannun hirviporukalle useana syksynä. Kuvassa Nora ja jäljitetty hirven vasa syksyllä 2006. MIRON ERÄJUTUTMiron erätarinoita blogissaMiro on tullut meille nimenomaan ajavaksi koiraksi. Mäykyt ovat kyllä niin monipuolisia, että vaikea on vielä sanoa mikä Mirolta parhaiten luonnistuu, mutta metsäkauris ja jänis ovat olleet ajatuksissa kärkipaikoilla. Syksyllä 2006 käytiin ajoa kokeilemassa ja rohkeasti poika lähti hakuun ja yritti sitkeästi jänistä ylös. Ajojakin saatiin ja ihan kunnon äänen kanssa, mutta kaatoja ei vielä lainkaan. Joulun 2006 jälkeen Miro ajoi kauden parhaan ajonsa, kun pitkään kestänyt jäniksen etsiminen muuttuikin yhtäkkiä kaurisajoksi. Kolme tai neljä kaurista oli ajossa ensin melkein tunnin, jonka jälkeen yksi porukasta erkani ja lähti kokonaan eri suuntaan. Miro jatkoi yksinäisen perässä ja meni suoraan noin puolitoista kilometriä laajalle kynnöspellolle, jolla ei tuolloin ollut vielä lunta lainakaan. Jäinen ja karkea kynnös hävitti kauriin jäljet ja jouduimme luovuttamaan. Ajo kesti kuitenkin kaikkiaan tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, joka on noin nuorelle mäykylle ihan hyvä suoritus. Syksy 2007 oli Miron kehityksen ja kypsymisen kannalta todella tärkeää aikaa. Miron kanssa käytiin metsällä ahkerasti. Syksyn aikana oli hyviä ajoja, mutta ensimmäistä kaatoa vain saatiin odotella pitkään. Ensimmäinen metsäjänis saatiin eräksi marraskuussa 2007 ja metsäkauris tammikuussa 2008. Mirostahan tuli myös luolavalio 2008 minimikoemäärällä, mutta kaikkein ominta ovat ajohommat ja jahti jatkuu tämän innokaan ajuripojan kanssa! Syksyllä 2009 Miro oireili ensimmäisen kerran allergiaansa - mahaan tuli näppyä, tassuja kutisi. Vaiva saatiin kuitenkin asettumaan kortisoni- ja antibioottilääkityksellä. Vaiva uusi syksyllä 2010 ja Mirolle tehtiin allergiatestit ja ruokavaliota muutettiin vähemmän ärsytystä aiheuttavaksi. Kuivanappulat jätettiin kokonaan ja Miro siirtyi koti- ja raakaruokavaliolle. Loppuvuodesta 2010 Miro on päässyt oireistaan ja tervehtymisen myötä myös ajoon! Miro ajeli jänistä entiseen malliin ja saipa poika haukkua supiakin, joka sitten saatiin eräksi puolen tunnin painostuksen jälkeen. Syksyn 2011 aikana Miro on ollut metsällä jo monta kertaa, muutaman kerran myös yhteisajossa Emman kanssa.
Miron varhaiset riistakontaktit ovat löytyneet pihapiiristä. Tässä saaliina räkättirastas kuvattuna 13.6.2006.
Miron eka metsäjänis 15.11.2007. No, nyt on jo tullut ihan kunnon saalistakin, vaikka kyllä meillä laitetaan rastastakin ruuaksi! Miro kaurisjahdissa - juttu ensimmäisestä kaadosta 11.1.2008Tänään sitten vihdoinkin onni potkaisi oikein syylinki jalassa! Miron kanssa on pitkin viime syksyä ajeltu hirveä, kaurista ja jänistä, mutta vain yksi jänis on tähän mennessä saatu eräksi. Tuuri on vaihdellut huonosta vielä huonompaan, joten ensimmäistä kauriskaatoa on saatu odottaa. Eilisen lumisateen jälkeinen nollakeli lupaili hyviä mahdollisuuksia tälle päivälle, jos vain ajettavaa löytyisi. Aamulla oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hämärässä kierreltiin Miron kanssa kaurispeltoja, mutta jälkiä ei löytynyt. Siirryttiin metsätielle, jossa Miro äkkäsi vanhan jälkijonon ja kävi ensin toisella puolen tietä lyhyen hakulenkin, tuli takaisin ja siirtyi nopeasti jälkijonoa pitkin syvemmälle kuusikkoon. Intoa oli kovasti, vaikka jäljet eivät tuoreita olleetkaan. Tutkan mukaan koira kävi reilun kolmensadan metrin päässä ja lähestyi tietä, kun yhtäkkiä kuului pari herättelyhaukkua ja sen jälkeen ajohaukku. Ajoa oli kuulunut pienellä alueella tiheässä taimikossa kymmenisen minuuttia, kun kaksi kaurista kävi tien penkan takana aivan lähellä. Tiheikkö esti kuitenkin ampumisen ja huomattuaan passin kauriista toinen kääntyi tulojäljilleen ja toinen lähti omia teitään alueelta pois. Miro jatkoi ajoa takaisin kääntyneen kanssa ja ajo jäi pyörimään tiheikköön hyvin pienelle alueelle yli tunniksi. Haeskelin parempaa passipaikkaa, mutta en onnistunut näkemään ajettavaa. Sitten alueelle tuli toinenkin koira jänisajossa ja kauris siirtyi muutaman sata metriä pois tiheiköstä. Kohtaaminen tapahtui sitten metsätiellä, kun kauris oli palaamassa takaisin tiheikköön karkkolenkin jälkeen. Rihlakon luotipiipulla pääsin ampumaan n. 60-70 metrin päästä. Kauris hypähti, otti pitkän loikan metsään ja katosi. Kävelin ampumapaikalle ja samassa Mirokin tuli siihen haukkuen. Koira jatkoi tien yli ajoa, mutta pysähtyikin tienpenkan taakse äheltämään. Nuori uroskauris oli kuolleena ja koira pöllytteli karvaa innoissaan. Tyytyväisinä palasimme kotiin Miron kanssa. Päivä oli tosi upea ja Miron ajo kesti kaikkiaan 80 minuuttia. Huomenna maistellaan kaurispaistia pitkästä aikaa!
Syötiin Miikkustin ensimmäisen kauriin kunniaksi sitten oikein juhla-ateria, tässä ruokalista:
Kyllä maistui! Kiitokset Mirolle, Hannulle sekä tietenkin metsän väelle Tapiolle ja Tellervolle apujoukkoineen.
PYRYN ERÄJUTUTPyryn ja Emman viikonloppujahti 10.-11.4.2010 Supijahti 5.4.2010Aamulla sain puhelinsoiton, että supit ovat yöllä olleet liikkeellä. Vaikka lunta on vielä paljon, on hangen pinta niin tiivis, että se kantaa talviunien jälkeen kevenneitä supeja. Jäljitys oli kerrankin helpoimmasta päästä, sillä kolmensadan metrin päässä tieltä supit olivat menneet latoon sisälle ja lattian alle. Ensin töihin meni lk mäykky Nella ja sillä aikaa kävin hakemassa Pyryn autosta. Supit rallasivat paikasta toiseen lattian alla eikä koira saanut niitä pysäytettyä. Vaihdettiin jonkin ajan kuluttua Pyry töihin ja otettiin Nella huilaamaan. Olkipaaluja oli lattialla ja niitä siirreltiin ja nostettiin pari lattialankkuakin, kun Pyrykin joutui liikkumaan koko ajan paikasta toiseen supien perässä. Yritettiin saada niiden aluetta pienemmäksi, kun yks kaks molemmat supit sinkosivat lattian alta ja saman tien seinän raosta ulos. Pyry vispasi toisen perässä, joka kiersi ulkokautta kulman takaa takaisin samaan paikkaan latoon. Toinen supi juoksi pellon poikki seuraavalle ladolle ja katosi sinne vaikka kaveri yritti saada sen kiinni matkalla. Paksussa lumessa pitkäjalkainenkin mies on lujilla. Siinä sähäkässä laskettiin Nellakin irti ja se otti haukun lattian alla, jolloin laitoin Pyryn kiinni. Yhdessä emme koiria työmaalle laskeneet. Samassa paikalle tuli lisävoimia ja porukalla supi otettiin talteen Nellan avustuksella. Toisella ladolla oli vaikeuksia löytää supi, sillä olkipaaluja ja heinäseipäitä oli paljon eivätkä koiratkaan paikantaneet turrikkaa. Nosteltiin paaluja ja seipäitä ja tutkittiin paikkoja. Sen verran saatiin aukkoa, että Nella pääsi lattian alle, mutta alkuun ei supia löytynyt. Kun Nella oli toisella puolella latoa, laskin Pyryn samaan paikkaan ja aikansa siellä oltuaan kuului vähän haukkua ja intovikinää. Oli ilmeisesti niin ahdas paikka, ettei koira päässyt eteenpäin. Aukaistiin vähän lattiaa ja Pyry jatkoi heti muutaman metrin lattian alla ja aloitti kiivaan haukun. Keskellä latoa oltiin juuri pääsemässä koiran ja supin tuntumaan, kun supi livahti siihen suuntaan mistä Pyry oli tullut. Onneksi oli kaveri vastassa ja hän sai napattua supin kiinni. Pyrykin tuli ulos samalla, kun roikkui supissa kiinni. Siistittiin paikat ladoissa entiselleen ja lähdettiin autoille. Aikaa meni kaikkiaan kolmisen tuntia ja koirat saivat hyvät rupeamat supityöskentelyä. Nella on kokenut konkari, mutta hienoa oli nähdä miten Pyry touhusi kuin vanha tekijä, vaikka kokemuksia oikeasta supityöskentelystä tähän malliin ei aiemmin olekaan. Tästä on hyvä jatkaa!
Pyry ei meinannut päästää ollenkaan irti supista - "Tämä on mun!" |
|
Avainsanat: Joenpenkan Aito-Artturi, Pyry, Semilain Omar, Miro, Rowanberrie´s Feenix, Nora, eräjuttuja |
Joenpenkan elämää
