Vanhoja eräjuttuja 2007

Maanantai 1.1.2007 - Marja J

 

Noran, Miron ja Pyryn eräjuttuja

Noran eräjutut

Noran kanssa on metsästelty ensi alkuun jänistä ja kaurista, mutta sitkeäkään ajo ei oikein tuota tulosta, kun Nora ei hauku ajossa lainkaan. Mykkäajoja on kuitenkin harrastettu ihan senkin vuoksi, että koira saa siinä runsaasti monipuolista liikuntaa. Tutkapanta on ollut välttämätön varuste hiljaisessa ajossa, jotta koira on löydetty metsästä. Olemme kuulleet, että vieläkään ei ole syytä heittää toivoa kokonaan ajoäänen löytymisessä, mutta aika vaikea sellaiseen on uskoa.

Luolametsästys alkoi Noran kanssa puolivahingossa sattumasupin kanssa tavanomaisella päiväkävelyllä. Runebergin päivänä 2005 oli lämmin sää ja vettä tihkutti. Supit olivat olleet liikkeellä ja jälkien löytymisestä alkoi jahti, josta kerrotaan P.S.Mäykyn numerossa 1/2005.

Luolilla Noran kanssa on käyty harkiten ja suhteellisen harvoin, vaikka intoa koiralla olisi enempäänkin. Riistan kanssa Nora on luonteeltaan suhteellisen kova – ei kuitenkaan mikään nippukoira. Sisua on sen verran, että supikoira ja kettu pysyvät kyllä luolan perällä mikäli umpiperään joutuvat. Ja jos ajossa ei ääntä tule, niin luolassa haukku on sitäkin kovempaa ja kiivaampaa. Aika usein metsästäjien työksi jäävätkin lapiohommat eli luolan kaivaminen auki. Noralta saatiin kettu 10.2.2007, kun ajokoira Riku oli sitä ajellut ensin nelisen tuntia. Ajokoira väsähti ja kettu paineli peltotien rumpuun, jossa Nora pidätteli sitä hienosti, kunnes metsämiehet saapuivat paikalle lapioiden ja muiden työvälineiden kanssa.

nora ja susi

Kuvassa Nora suden jäljillä keväällä 2005. Autoilija oli nähnyt suden ylittämässä nelostietä keskellä päivää meiltä viisi kilometriä etelään.

Nora on käynyt haistelemassa myös suden ja ahman jälkiä eikä tyttö epäröinyt kummankaan kanssa yhtään. Hihna kireällä olisi ollut valmis jäljitykseen, vaikka tuskin ymmärsi mitä jälkien päästä olisi löytynyt. Mutta ei kyllä petojen hajut Noraa pelottaneet. Susia liikuskelee aina silloin tällöin lähimetsissä, mutta helmikuussa 2006 kohdattiin tosi harvinaisuus, kun ahma asusteli muutaman viikon näillä main. Seuraavan kerran kun löytyy karhun jäljet, niin kokeilemme mitä Nora nallesta tuumaa – niitäkin näillä seuduin majailee joka kesä.

nora ja hirvi

Nora on käyttänyt jäljestystaitojaan ja etsinyt haavakkohirviä Hannun hirviporukalle useana syksynä. Kuvassa Nora ja jäljitetty hirven vasa syksyllä 2006.


MIRON ERÄJUTUT

Miron erätarinoita blogissa

Miro on tullut meille nimenomaan ajavaksi koiraksi. Mäykyt ovat kyllä niin monipuolisia, että vaikea on vielä sanoa mikä Mirolta parhaiten luonnistuu, mutta metsäkauris ja jänis ovat olleet ajatuksissa kärkipaikoilla. Syksyllä 2006 käytiin ajoa kokeilemassa ja rohkeasti poika lähti hakuun ja yritti sitkeästi jänistä ylös. Ajojakin saatiin ja ihan kunnon äänen kanssa, mutta kaatoja ei vielä lainkaan.

Joulun 2006 jälkeen Miro ajoi kauden parhaan ajonsa, kun pitkään kestänyt jäniksen etsiminen muuttuikin yhtäkkiä kaurisajoksi. Kolme tai neljä kaurista oli ajossa ensin melkein tunnin, jonka jälkeen yksi porukasta erkani ja lähti kokonaan eri suuntaan. Miro jatkoi yksinäisen perässä ja meni suoraan noin puolitoista kilometriä laajalle kynnöspellolle, jolla ei tuolloin ollut vielä lunta lainakaan. Jäinen ja karkea kynnös hävitti kauriin jäljet ja jouduimme luovuttamaan. Ajo kesti kuitenkin kaikkiaan tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, joka on noin nuorelle mäykylle ihan hyvä suoritus.

Syksy 2007 oli Miron kehityksen ja kypsymisen kannalta todella tärkeää aikaa. Miron kanssa käytiin metsällä ahkerasti. Syksyn aikana oli hyviä ajoja, mutta ensimmäistä kaatoa vain saatiin odotella pitkään. Ensimmäinen metsäjänis saatiin eräksi marraskuussa 2007 ja metsäkauris tammikuussa 2008. Mirostahan tuli myös luolavalio 2008 minimikoemäärällä, mutta kaikkein ominta ovat ajohommat ja jahti jatkuu tämän innokaan ajuripojan kanssa!

Syksyllä 2009 Miro oireili ensimmäisen kerran allergiaansa - mahaan tuli näppyä, tassuja kutisi. Vaiva saatiin kuitenkin asettumaan kortisoni- ja antibioottilääkityksellä. Vaiva uusi syksyllä 2010 ja Mirolle tehtiin allergiatestit ja ruokavaliota muutettiin vähemmän ärsytystä aiheuttavaksi. Kuivanappulat jätettiin kokonaan ja Miro siirtyi koti- ja raakaruokavaliolle.

Loppuvuodesta 2010 Miro on päässyt oireistaan ja tervehtymisen myötä myös ajoon! Miro ajeli jänistä entiseen malliin ja saipa poika haukkua supiakin, joka sitten saatiin eräksi puolen tunnin painostuksen jälkeen. Syksyn 2011 aikana Miro on ollut metsällä jo monta kertaa, muutaman kerran myös yhteisajossa Emman kanssa.

miroja_rks.jpg

Miron varhaiset riistakontaktit ovat löytyneet pihapiiristä. Tässä saaliina räkättirastas kuvattuna 13.6.2006.

Miron_janis.jpg

Miron eka metsäjänis 15.11.2007. No, nyt on jo tullut ihan kunnon saalistakin, vaikka kyllä meillä laitetaan rastastakin ruuaksi!

Miro kaurisjahdissa - juttu ensimmäisestä kaadosta 11.1.2008

Tänään sitten vihdoinkin onni potkaisi oikein syylinki jalassa! Miron kanssa on pitkin viime syksyä ajeltu hirveä, kaurista ja jänistä, mutta vain yksi jänis on tähän mennessä saatu eräksi. Tuuri on vaihdellut huonosta vielä huonompaan, joten ensimmäistä kauriskaatoa on saatu odottaa. Eilisen lumisateen jälkeinen nollakeli lupaili hyviä mahdollisuuksia tälle päivälle, jos vain ajettavaa löytyisi.

Aamulla oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hämärässä kierreltiin Miron kanssa kaurispeltoja, mutta jälkiä ei löytynyt. Siirryttiin metsätielle, jossa Miro äkkäsi vanhan jälkijonon ja kävi ensin toisella puolen tietä lyhyen hakulenkin, tuli takaisin ja siirtyi nopeasti jälkijonoa pitkin syvemmälle kuusikkoon. Intoa oli kovasti, vaikka jäljet eivät tuoreita olleetkaan. Tutkan mukaan koira kävi reilun kolmensadan metrin päässä ja lähestyi tietä, kun yhtäkkiä kuului pari herättelyhaukkua ja sen jälkeen ajohaukku.

Ajoa oli kuulunut pienellä alueella tiheässä taimikossa kymmenisen minuuttia, kun kaksi kaurista kävi tien penkan takana aivan lähellä. Tiheikkö esti kuitenkin ampumisen ja huomattuaan passin kauriista toinen kääntyi tulojäljilleen ja toinen lähti omia teitään alueelta pois. Miro jatkoi ajoa takaisin kääntyneen kanssa ja ajo jäi pyörimään tiheikköön hyvin pienelle alueelle yli tunniksi. Haeskelin parempaa passipaikkaa, mutta en onnistunut näkemään ajettavaa.

Sitten alueelle tuli toinenkin koira jänisajossa ja kauris siirtyi muutaman sata metriä pois tiheiköstä. Kohtaaminen tapahtui sitten metsätiellä, kun kauris oli palaamassa takaisin tiheikköön karkkolenkin jälkeen. Rihlakon luotipiipulla pääsin ampumaan n. 60-70 metrin päästä. Kauris hypähti, otti pitkän loikan metsään ja katosi. Kävelin ampumapaikalle ja samassa Mirokin tuli siihen haukkuen. Koira jatkoi tien yli ajoa, mutta pysähtyikin tienpenkan taakse äheltämään. Nuori uroskauris oli kuolleena ja koira pöllytteli karvaa innoissaan.

Tyytyväisinä palasimme kotiin Miron kanssa. Päivä oli tosi upea ja Miron ajo kesti kaikkiaan 80 minuuttia. Huomenna maistellaan kaurispaistia pitkästä aikaa!

miron_kauris_11.1.2008_4.jpg

Syötiin Miikkustin ensimmäisen kauriin kunniaksi sitten oikein juhla-ateria, tässä ruokalista:

  • Kantarellikeitto ja Väinämöisen palttoon napit
  • Kevyesti valkosipulilla ja riistamausteilla maustettu kaurispaisti
  • Valkosipulikermaperunat
  • Uunissa paahdetut juureskuutiot
  • Mustaherukkahyytelö
  • Suklainen Cassismousseleivos
  • Viini: Kangaroo Ridge Cabernet Sauvignon

Kyllä maistui! Kiitokset Mirolle, Hannulle sekä tietenkin metsän väelle Tapiolle ja Tellervolle apujoukkoineen.

Kaurispaivallinen.jpg


PYRYN ERÄJUTUT

Pyrylle 2 supia 15.4.2012

Pyryn ja Emman viikonloppujahti 10.-11.4.2010

Supijahti 5.4.2010

Aamulla sain puhelinsoiton, että supit ovat yöllä olleet liikkeellä. Vaikka lunta on vielä paljon, on hangen pinta niin tiivis, että se kantaa talviunien jälkeen kevenneitä supeja. Jäljitys oli kerrankin helpoimmasta päästä, sillä kolmensadan metrin päässä tieltä supit olivat menneet latoon sisälle ja lattian alle.

Ensin töihin meni lk mäykky Nella ja sillä aikaa kävin hakemassa Pyryn autosta. Supit rallasivat paikasta toiseen lattian alla eikä koira saanut niitä pysäytettyä. Vaihdettiin jonkin ajan kuluttua Pyry töihin ja otettiin Nella huilaamaan. Olkipaaluja oli lattialla ja niitä siirreltiin ja nostettiin pari lattialankkuakin, kun Pyrykin joutui liikkumaan koko ajan paikasta toiseen supien perässä. Yritettiin saada niiden aluetta pienemmäksi, kun yks kaks molemmat supit sinkosivat lattian alta ja saman tien seinän raosta ulos. Pyry vispasi toisen perässä, joka kiersi ulkokautta kulman takaa takaisin samaan paikkaan latoon. Toinen supi juoksi pellon poikki seuraavalle ladolle ja katosi sinne vaikka kaveri yritti saada sen kiinni matkalla. Paksussa lumessa pitkäjalkainenkin mies on lujilla.

Siinä sähäkässä laskettiin Nellakin irti ja se otti haukun lattian alla, jolloin laitoin Pyryn kiinni. Yhdessä emme koiria työmaalle laskeneet. Samassa paikalle tuli lisävoimia ja porukalla supi otettiin talteen Nellan avustuksella.

Toisella ladolla oli vaikeuksia löytää supi, sillä olkipaaluja ja heinäseipäitä oli paljon eivätkä koiratkaan paikantaneet turrikkaa. Nosteltiin paaluja ja seipäitä ja tutkittiin paikkoja. Sen verran saatiin aukkoa, että Nella pääsi lattian alle, mutta alkuun ei supia löytynyt. Kun Nella oli toisella puolella latoa, laskin Pyryn samaan paikkaan ja aikansa siellä oltuaan kuului vähän haukkua ja intovikinää. Oli ilmeisesti niin ahdas paikka, ettei koira päässyt eteenpäin. Aukaistiin vähän lattiaa ja Pyry jatkoi heti muutaman metrin lattian alla ja aloitti kiivaan haukun. Keskellä latoa oltiin juuri pääsemässä koiran ja supin tuntumaan, kun supi livahti siihen suuntaan mistä Pyry oli tullut. Onneksi oli kaveri vastassa ja hän sai napattua supin kiinni. Pyrykin tuli ulos samalla, kun roikkui supissa kiinni.

Siistittiin paikat ladoissa entiselleen ja lähdettiin autoille. Aikaa meni kaikkiaan kolmisen tuntia ja koirat saivat hyvät rupeamat supityöskentelyä. Nella on kokenut konkari, mutta hienoa oli nähdä miten Pyry touhusi kuin vanha tekijä, vaikka kokemuksia oikeasta supityöskentelystä tähän malliin ei aiemmin olekaan. Tästä on hyvä jatkaa!

pyry_ja_supi_5.4.2010.jpg

Pyry ei meinannut päästää ollenkaan irti supista - "Tämä on mun!"

Avainsanat: Joenpenkan Aito-Artturi, Pyry, Semilain Omar, Miro, Rowanberrie´s Feenix, Nora, eräjuttuja