Pojat töissä - Miro jälkitöissä

Maanantai 6.10.2008 klo 19:43 - Hannu Pietiläinen

Lauantaina 4.10.2008 koko päivä meni hirven pyynnissä. Porukan koiralla otettiin vasa päivällä ja lähdettiin valmistautumaan iltakytikselle. Osa porukkaa jäi paloittelemaan aiemmin ammuttuja hirviä loppujen siirtyessä riistapeltojen laidoille tornipyyntiin.

Paloittelemassa olleet kuulivat pari laukausta ja hetken päästä tuli pyyntö hakea jälkikoira paikalle. Kaurista oli ammuttu ja se oli juossut vauhdilla metsään. Kävin kotona hakemassa Miron mukaan ja kun pääsimme ampumapaikalle soi puhelin. Naapuripellolla oli ammuttu hirveä pellon taakse metsään ja sekin oli karkonnut vauhdilla näkymättömiin.

Osoitin Mirolle kauriin ampumapaikan ja heti lähdettiin vauhdilla suoraan kohti metsää. Metsässä suunta jatkui suoraviivaisesti eteenpäin ja muutaman sadan metrin päässä ylitettiin metsäautotie, jonka jälkeen kauris oli jatkanut noin sata metriä ja suoraan nelostien yli. Epäilin jo aiemmin, ettei eläin ollut saanut osumaa, ja teiden ylityksen ja matkan kasvaessa olin jo varma asiasta. Verijälkiä ei missään vaiheessa näkynyt ja kauris meni suoraviivaisesti eteenpäin loikkien kevyesti syvien kanavien yli. Niinpä lopetimme Miron kanssa jäljityksen ja palasimme lähtöpaikalle.

Siirryimme hirven ampumapaikalle, jossa ampuja osoitti hirven paikan ampumahetkellä. Jälkeä ei oltu kuljettu eikä sotkettu lainkaan, joten Miro pääsi puhtaalle jäljelle. Välittömästi hajun saatuaan koira lähti reipasta vauhtia eteenpäin. Muutaman kymmenen metrin jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan aivan Mejä-kokeen kulman tapaan tiheään koivu-/mäntytaimikkoon. Vauhti hiljeni hieman ja etenimme jo melkoisen hämärässä metsässä noin viisikymmentä metriä suoraan hirven luo. Eläin oli saanut hyvän osuman ja kuollut tuon ryntäyksensä jälkeen, mutta hämärtyvässä tiheässä metsässä sen löytäminen ilman koiraa olisi ollut todella vaikeaa. Suorakulmaisen käännöksen jälkeen ihmisketjussa haravoidenkin olisi helposti harhauduttu kauas kaadolta.

Kaadolla Miro tutki hetken löytöään ja aloitti sitten hirven turkkuamisen isompien hirvikoirien tapaan eli repi karvaa isoina tukkoina ympäri hirveä. Ison eläimen ruho heilahteli, kun mäykky tarrasi leukaotteella persauksista. Ampujalla oli onneksi kamera mukana, joten kuviakin tilanteesta saatiin. Mirolle hirven löytyminen oli tärkeä juttu, koska aiemmin olemme olleet kolmasti kolarikauriita jäljittämässä, mutta aina ne ovat selvinneet ja menneet menojaan. Pisin jäljitys oli 1,5 km, jonka jälkeen kauris meni joen yli emmekä enää siitä jatkaneet. Nyt Miro ainakin tietää, että jäljen päässä saattaa todellakin olla jotain eikä aina tarvitse tulla tyhjin tassuin kotiin.

Miro turkkuaa niin että hirvi hytkyy!

Hirvikuvat Juha Pyyhtiä - kiitokset kuvista!