Miro 23.1.2006 - 1.2.2013Maanantai 4.2.2013 klo 22.45 - Marja J
Joenpenkalla on enää kaksi karkkaria, sillä Miro (FIN KVA-L Semilain Omar) nukahti ikiuneen perjantai-iltana 1.2. klo 19.35 Petcremossa Tyrnävällä. Miro ja Pyry napsahtivat yhteen torstai-iltana, mutta onneksi Hannu oli kotona ja saimme pojat nopeasti irti toisistaan. Pahemmilta vaurioilta vältyttiin ja vain Miro sai pienen reiän korvalehteensä. Edellisestä poikien painiottelusta olisi tullut helmikuun lopussa kuluneeksi kolme vuotta. Silloinkin pojat selvisivät vähillä vaurioilla. Vain emännälle kävi pahasti, kun poikia erotellessa pikkurilli murtui ja se piti leikata kaksi kertaa. Olimme päättäneet, että jos tilanne kärjistyy uudelleen, Miron on lähdettävä. Miron tilannetta oli mietitty vakavasti jo monta kertaa näitten seitsemän yhteisen vuoden aikana. Viime vuodet olivat kuitenkin olleet rauhallista aikaa ja Miron allergiakin oli paranemassa, mutta nyt olimme vaikean päätöksen edessä. Mirosta löytyi mäyräkoiran kaksi ääripäätä: rakastettava ikuinen poikaviikari ja rasittava rauhaton riehuja. Miro oli meidän pentukoira, joka ei osannut koskaan kasvaa aikuiseksi. Miro oli helposti syttyvä ja periksi antamaton, helposti stressaantuva ja välillä aika rasittavakin. Ongelmakäyttäytymistä ja stressiä tutkittiin jo kun Miro oli vajaa puolivuotias. Miro hermostui herkästi uusissa paikoissa, autossa, kun tuli vieraita – aina kun tapahtui jotain erilaista, uutta ja arkirutiineista poikkeavaa. Onneksi moni paha tapa kuitenkin korjaantui vuosien aikana. Miro oli mitä rakastettavin koira, mutta koko ikänsä monella tavalla yliherkkä ja ylireagoiva - otti helposti kierroksia, mutta oppi kyllä onneksi rauhoittumaan nopeasti. Metsällä Miro oli innokas ja periksi antamaton, eikä jättänyt hommiaan kesken - uuvuttikin usein itsensä kun ei malttanut lopettaa ajoissa. Miro kastroitiin 2008 ja se hieman onneksi rauhoitti poikaa. Miro oli mamman lohduttaja! Miro aisti herkästi myös ihmisen tunnetilat pienimmästäkin nyyhkäisystä tai tuhahduksesta ja oli heti lohduttamassa ja pusuttelemassa. Mirolla oli tapana tulla usein syliini nukkumaan, kun olin tietokoneella ja Miro oli aina ensimmäisenä tulossa kainaloon päikkäreillä. Mirolla oli ollut koko elämänsä ajan tapana rapsutella itseään, jyrsiä tassujaan ja tämä lisääntyi kun allergia pääsi pahaksi. Mirolla oli monenlaisia oireita, kutinaa, näppyjä ja vaiva paheni aina keväisin ja syksyisin. Pahimmillaan kosteilla syyskeleillä tuli pahaa märkänäppylää. Mirolle tehtiin allergiatesti 2010, mikä helpotti jatkohoitoa kun ruokavaliosta poistettiin sopimattomat aineet mm. kaikki maitotuotteet ja kala ja siirryimme raakaruokintaan. Miro sai myös tueksi jatkuvan kortisonilääkityksen. Mutta ikävä kyllä, tämä innokas metsästyskoira oli allerginen etupäässä luonnolle! Miro tervehtyi kuitenkin niin hyvin, että viime vuoden aikana ei näppyjä enää ilmestynyt ja tämän vuoden alussa jätettiin myös kortisoni pois. Miro pääsi myös rakkaimpaan hommaansa eli metsälle parin viime syksyn aikana. Miro oli luonteeltaan aikamoinen häiläri ja hökeltäjä - Miro oli se meidän karkkarikolmikon erilainen kolmas pyörä. Koirat tulivat kyllä kotona hyvin toimeen keskenään ja Mirolla meni hyvin kun arjessa oli tietty tuttu ja turvallinen rutiini. Yhdessä käytiin lenkillä (molemmat pojat vetämättä!), juostiin ja nuuskuteltiin pihassa, pötkötettiin sohvalla ja otettiin porukalla päikkärit. Ruuasta ei koskaan tullut kisaa, mutta puruluut syötiin kuitenkin omissa tiloissa. Poissa ollessamme kaikki koirat olivat omissa osastoissaan - turvallisuuden ja kunkin koiran omankin rauhan takia. Vakavikot Nora ja Pyry sietivät Miroa, mutta vetäytyivät usein omaan rauhaansa. Talon elämä pyöri paljon Miron ympärillä, kun piti muistutella poikaa asioista ja huolehtia ettei menisi överiksi. Kastroinnista huolimatta Miro oli "urosten uros" ja Pyryn kilpailija. Jännitteitä varmaan oli ja tasapainosta ja rauhasta huolimatta nämä viimeiset kolme vuotta saatiin olla valppaina ja ennakoida ettei konflikteja pääsisi syntymään. Miron kanssa olen joutunut ottamaan selvää ja opettelemaan monenlaisia hyödyllisiä asioita koirista yleensä, mäyräkoirista erityisesti, koirien käyttäytymisestä, koulutuksesta, sairauksista, luonnonmukaisesta ruokinnasta jne. Tuntui että koska Miro kävi ylikierroksilla se myös jossain vaiheessa vanheni nopeasti. Eikä Miro elämä helppoa ollut, kun piti stressata. Miro oli omalla tavallaan vaativa koira ja hankala tapaus ja teinkin paljon töitä sen hyvinvoinnin ja mielenrauhan vuoksi. Tämän takia Mirosta tulikin minulle erityisen rakas! Miro oli se meidän ikuinen pikkupoika, rakastettava mussukka – mamman oma hapsuturkki Miro Miikkulainen! Katselin jo vähän vanhoja valokuvia ja Mirosta löytyi eniten hauskoja tilannekuvia! Muistoissani näen Miron viipottavan haukkuen ja häntä heiluen pitkin pihaa tai kaivautuneena sänkyyn päiväpeitteen alle niin että kuonon pää vaan näkyy. Näen myös Miron makoilemassa olohuoneen tai keittiön ikkunalaudalla lintuja tarkkaillen tai odottamassa tulevatkohan puput taas pihaan... Suurin osa Miron elämästä sujui rauhallisesti. Viimeisinä vuosina Mirosta löytyikin vielä se lupsakka ja rakastettava pikkupoika! Miron tummista silmistä löytyi rauhaa ja seesteisyyttä - tiesin että pojalla on kaikki hyvin ja hyvä olla! Miro oli monella tapaa herkkä koira, jolta sain erittäin paljon. Mirolla oli tehtävänsä meidän elämässämme ja edelleenkin paikka sydämissämme! Kiitos Miro, että olit meidän oma Miro MiikkulainenNuku rauhassa – nyt sinun on hyvä ollaOlet aina sydämissämme!Joenpenkan väki: Marja, Hannu, Nora ja Pyry Miron kuva-albumi (Mirosta on tulossa lisää kuvia albumiin) |
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Mukava vuoden lopetusMaanantai 31.12.2012 klo 16.52 - Marja J Pauliina, Kari ja Emma sekä Hannu ja Miro olivat eilen Luohualla kaurisjahdissa. Mirokin pääsi nyt mukaan, kun iho on ollut vuoden ajan täysin näpytön ja kestänyt hyvin muutamilla metsästysreissuilla. Iho pitää vaan suojata hyvin vedettömällä vaseliinilla huomioliivin alta ja varsinkin kainaloista, ettei ohut ja karvaton iho hierry rikki. Metsästäjillä oli todella onnistunut reissu, sillä Emmalle saatiin eräksi heti aamusta kaksi metsäkaurista. Mirokin pääsi ajamaan karkkokaurista, mutta kaatoa ei nyt tullut. Miro oli ajanut ihan mallikkaasti nelisenkymmentä minuuttia, mutta hukannut jäljen hankalaan maastoon ja palannut takaisin. Emman poika Elmeri on päässyt loppuvuoden aikana tutustumaan moneen riistaeläimeen: metsäkauriiseen, rusakkoon ja kettuun. Mutta Elmerin lemppari on kyllä PUPU! |
Avainsanat: ajometsästys, Miro, Semilain Omar, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma |
Kauhukarkkarikolmikko kaupungissaTorstai 19.7.2012 klo 12.43 - Marja J Eilen kävimme karkkarikolmikon kanssa rokotuksilla Ouluvetissä, missä on nyt asioitu tiiviimmin viimeiset pari vuotta. Akuutissa on hoidettu vain silmätarkastukset ja selkäkuvaukset. Nora ja Miro saivat nyt nelosrokotteen ja raivotautirokotteen, Pyry vain raivon. Nora-isomummille laitettiin vielä sirukin (entinen merkintä on tatuointi) ja Nora sai myös ihan oman passin niin kuin Pyrylläkin jo on. Nelosrokote ja rabies annettiin samalla kertaa kuten aina aikaisemminkin ja vielä samassa ruiskussa - eli vain yksi piikki riitti. Nykyisin suositellaan rokotteiden antamista eri aikaan mahdollisen allergisen reaktion vuoksi. Meillä ole ollut koskaan mitään ongelmia - ja melko harvinainenhan tuo reaktio taitaa olla muillakin koirilla. Rekatiohan ei tule rokotteiden yhdistelmästä vaan jommasta kummasta aineesta ja kun ne annetaan erikseen, on helpompi selvittää kummasta aineesta reaktio tuli. Rokotuksten jälkeen on kuitenkin hyvä viipyä lääkärillä vielä jonkin aikaa, jos jotain oireita ilmeneekin. Esittelin eläinlääkäri Raimo Kekkoselle myös Miron täysin näpyttömän nahkan, joka on nyt viimeiset 9 kuukautta ollut täysin kunnossa oikealla ruokavaliolla ja kaikkein pienimmällä kortisoniannoksella. Miro testattiin aikoinaan Ouluvetissä ja ruokavaliota muutettiin sopivaksi. Nyt voi kortisoniannosta vähentää tästäkin. Miron allergia on ollut pahimmillaan juuri keväisin kun kasvit alkavat vihertää ja myöhemmin syksyllä kun ne alkavat lakastua ja niihin tulee homeita yms. Myös kosteus on pahasta Mirolle. Mutta nyt nahkakin on paksumpaa, eikä niin karvatonta ja ohutta kuin aikaisemmin. Miro pääsee varmaan syksyllä myös jahtiin niin kuin viime syksynäkin. Pitää vaan muistaa hoitaa ja suojata iho Ceridalilla ja ajoliivillä. Kaikkein koirien sydämet kuunneltiin ja kunto tarkastettiin ja kaikki oli niinkuin pitääkin! On se vaan mukava tuo meidän lääkäri Raimo Kekkonen, kun ei yhtään ihmettele noita mäykkyjä! Hänellä itselläänkin on nimittäin mäyräkoira.... Miro oli menomatkan autossa aivan villinä ja riepoi makuualustaa, joten taas kysyttiin niitä rauhoittavia.... Mutta ovat kuulemma aivan NORMAALEJA mäyräkoiria! :) |
Avainsanat: terveys, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar |
Nora ja Miro trimmattavinaTorstai 5.4.2012 klo 14.58 - Marja J Noran olin trimmannut kunnolla viimeksi aivan lokakuun alussa ja välillä siistynyt päätä, jalkoja ja poistanut kuollutta karvaa rungosta. Myös Noran niinkuin muittenkin korvia olen koittanut siistiä usein ja nyppiä karvat myös korvakäytävästä. Mamma-Nora olikin pysynyt siistinä melko pitkään, mutta nyt näytti siltä kuin turkki olisi räjähtänyt karvapalloksi. Miron olin valokuvista muistellen trimmannut kunnolla viimeksi yli vuosi sitten. Mironkin päätä ja tassuja olen välillä siistinyt, mutta kroppa on jäänyt nyppimättä. Miron turkki on allergian vuoksi ohutta, hapsuista ja pehmyttä, pohjavilla olematonta ja ihokin herkistynyt. Pyryä siistin muutama viikko sitten, kun olimme menossa pojan kanssa valokuvaamoon (kuvat julkaistaan myöhemmin). Pyryn turkki on paljon helppohoitoisempi kuin Noran ja Miron, kasvaa nopeasti ja on melko siistissä kunnossa koko ajan. Pyryn Ani-siskon (Joenpenkan Anni-Ainokainen) emäntä, viime vuoden lopulla trimmaajaksi valmistunut Kastehelmi Kakko, teki Pyrylle marraskuussa viime vuonna pojan ensimmäisen oikean trimmauksen. Kastehelmi kävi meillä kotona trimmaamassa nyt myös Noran ja Miron. Molemmat ovat aikaisemminkin käyneet oikealla trimmaajalla, mutta siitä on kulunut jo monta vuotta. Onnistunutta näyttelytrimmausta varten tarvitaan aikaa ja useampi trimmauskerta, sillä ensin on tehtävä hyvät pohjatyöt turkin kanssa ja loppusilaus annetaan viimeiseksi. Koiran turkin voi pitää myös koko ajan siistinä ja näyttelyvalmiudessa rullaamalla turkista vanhat karvat säännällisesti vähintään parin viikon välein. Olipa mukava seurata vieressä ja katsoa, miten nopeasti ja hyvin homma ammattilaiselta hoituu! Mirokin jaksoi olla tosi hienosti, vaikka vähän pelkäsikin konetta. Suosittelen kyllä osaavan trimmaajan käyttämistä varsinkin kun on kyseessä pentukoiran ensimmäinen trimmaus tai näyttelytrimmaus. Ammattilainen, joka itse tuntee rodun, osaa trimmauksen avulla tuoda koirasta esiin juuri ne parhaat puolet. Ammattilaiselta saa myös hyviä neuvoja ja vinkkejä koiran muuhun hoitoon liittyvissä asioissa. Kiinnostuneet voivat kysellä minulta Kastehelmen yhteystietoja.Lisää trimmausasiaaSuurkiitokset taas Kastehelmi - taidamme tarvita palveluitasi myöhemminkin!Työskentelytila tehtiin pesuhuoneeseen. Nora käsittelyssä. Nora valmiina. Miroa asetellaan kuvausta varten. |
Avainsanat: trimmaus, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar |
Pojat ja pupuMaanantai 26.3.2012 klo 11.36 - Marja J
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi |
Onnea Mirolle!Maanantai 23.1.2012 - Marja J
Meidän oma Miro (FIN KVA-L Semilain Omar) täyttää tänään 6 vuotta!Joenpenkan väki onnittelee lämpimästi meidän ikuista vauhtiveikkoa! |
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Pyry jäljellä, Miro ajossaKeskiviikko 26.10.2011 klo 20.03 - Hannu P Tämä kuva on otettu viime vuonna, jolloin Pyryn jäljittämä haavakkohirvi ammuttiin Korven tielle. Ampumapaikka oli puolen kilometrin päässä tämänsyksyiseltä tapahtumapaikalta. Pyry jäljellä.... Pyry on tänä vuonna kunnostautunut jälkihommissa ja kehittynyt huimasti viime vuoteen verrattuna. Intoa on tosin edelleen niin paljon, että jarruttelu ja vauhdin hidastaminen on tarpeen. Kesän kokeiden ja valionarvon jälkeen odotettiin tulisiko syksyllä tilaisuutta tositoimiin haavakkohirvien jäljillä. Oman hirviporukan jahtiin onkin pari varmistusreissua tehty kun on pitänyt selvittää oliko ampujan mainitsema ohilaukaus oikeasti sellainen. Molemmilla kerroilla jäljitettiin vasaporukkaa yli kilometri kunnes todettiin, että oli kyse puhtaasta ohilaukauksesta. Naapuriseuran kutsusta käytiin Pyryn kanssa sunnuntaina 23. lokakuuta tutkimassa miten oli naarashirvelle käynyt kahden laukauksen jälkeen. Hirvikoira oli seurannut verijälkeä nelisensataa metriä, mutta palannut takaisin. Samaa jälkiuraa lähdettiin Pyryn kanssa etenemään ja n. Jäljen löydyttyä pidettiin tuumaustauko ja todettiin, että on viisainta odottaa hetki ja antaa hirven rauhoittua. Paikalle kutsuttiin myös toinen hirvikoira, joka tauon jälkeen laskettiin jäljelle tiheään taimikkoon. Ajatuksena oli, että koira saisi haavakon seisontahaukkuun, mutta passiketju oli silti varmistuksena alueen ympärillä. Hirvikoira eteni vain muutamia kymmeniä metrejä, aloitti haukun ja hetken kuluttua koiranohjaaja ampui ylösnousevan hirven. Aiemmat osumat ja pidetty tauko olivat kangistaneet hirven niin, ettei se enää kyennyt liikkeelle. Hirvikoira laitettiin autoon ja Pyry jäljitti tuon lyhyen loppupätkän kaadolle iskien hampaat heti hirven takajalkaan nahkaa repien. Varmasti Pyry nyt tietää jatkossakin miksi siellä metsissä kuljetaan! Tänään Pyry sai maukkaan palkan tekemästään jälkityöstä, kun Ala-Temmeksen porukan A-mies toi kiitokseksi monenlaista hirviherkkua. Ja Miro ajossa Miron allergia on tänä syksynä ollut paremmin hallinnassa, joten metsällekin on muutaman kerran päästy. Tosin metsäreissun jälkeen tarvitaan edelleen kohtuullinen tauko, jotta etenkin anturat saavat palautua kuntoon. Emman isännän Karin kanssa on pari reissua tehty ja molemmilla kerroilla Miro sai jänikset ylös ja ajeli kohtuullisia kierroksia. Ylösotto sujuu melko hyvin, mutta ajon pitkittyessä alkaa tassujen kestävyys olla koetuksella, joten vauhti hidastuu, etäisyys ajettavaan kasvaa ja hukkia tulee. Lopulta homma on lopetettava, kun Miro alkaa aristella jalkojaan siihen tapaan, että jatkaminen olisi jo enemmän ikävää kuin hauskaa jäniksen ajoa. Lumikelillä tilanne todennäköisesti paranee kuten viime syksynäkin, jolloin allergiaongelmat helpottivat selvästi. Metsäreissuja on Mirollekin siis lisää tulossa. |
Avainsanat: jäljestys, ajometsästys, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar |
Miro ja sen veliMaanantai 5.9.2011 klo 12.02 - Marja J Miro pääsi viime perjantaina tälle syksyä ekan kerran jahtiin. Miro oli viimeksi metsällä viime vuoden lopulla, kun pahimmat allergiaoireet olivat helpottaneet. Silloin Hannu ja Miro saivat eräksi supikoiran. Miron allergia ja iho-oireet ovat nyt melko hyvin hallinnassa, mutta ajoliiviä täytyy pitää jatkossa joka kerta, ettei ohut ja harvakarvainen mahanahka raapiudu varvikossa. Mirohan oli kerran vajaa 4 tuntia hirven perässä ilman liiviä ja rinta oli sen jälkeen aivan ruvella ja kipeäkin monta päivää. Miro testattiin viime vuoden syksyllä ja positiivisin tulos tuli maidosta, kalasta, kaurasta, kolmesta varastopunkista sekä (ikävä kyllä) pihan yleisistä heinistä ja kasveista sekä kasvien homeista. Ruokavaliota oli helppo muuttaa ja Miro sekä muutkin syövät nyt pääasiassa Murremix-liharuokaa, riistalihaa sekä vihannessoseita. Ruokavaliota täydennetään monivitamiineilla sekä terveellisillä öljyillä. Nyt aloitettiin taas Nutrolin-kuuri sekä maitohappobakteerin antaminen, mistä hyötyvät myös Nora ja Pyry. Tällä kertaa kunnon ajoa ei vielä tullut kun ei ollut jäniksiäkään. Hannu ja Miro olivat löytäneet kuusten alta ilveksen makuupaikan ja ilmeisesti isokisu oli napsinut jänikset. Kaksikko törmäsi myös tuoreisiin hirven jälkiin, mutta onneksi Miro ei lähtenyt perään. Miro löysi myös pari thaimaalaista marjanpoimijaa ja pyöri aikansa ihmetyttämässä miehiä. Viikonloppuna Mirolle löytyi myös veli Ohto eli Semilain Otso, joka on muuttanut perheensä kanssa kesäkuun alussa Ähtäristä Reisjärvelle. Aktiivinen perhe harrastaa metsästystä ja Ohton kaverina on kaksi lyhytkarvaista mäyräkoiraa. Ohto oli lähtenyt torstaina ajoon ja perjantaina Ohton isäntä teki katoamisilmoituksen mäykkyfoorumille. Sieltä löysin Ohton, joka onneksi löytyi lauantaina ajosta. Sitkeä ajuri tämä Ohto! :) Ohtosta varmaan kuulemme vielä.... Miron sukulaisista tunnemme jo veljen Ossin (Semilain Ozzy), joka asuu Jalasjärvellä sekä Rekku-serkun, joka asuu Oulussa. Aikaisempaa juttua sukulaisista löytyy täältä Hyvää jahtikautta sukulaisille toivottaa Miro ja kotiväki! |
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, terveys |
Kevään puput kiusaavat koiriaLauantai 2.4.2011 klo 11.36 - Marja J Hannu laittoi linnulle ruokintapaikan pihalle ja siinä on nyt käynyt myös rusakoita. Puput loikkivat paikalle illan hämärtyessä ja koirat menevät aivan villeiksi! Miro osaa jo mennä tiettyn aikaan illasta odottamaan olohuoneen ikkunalaudalle pupua. Eilen Miro odotti tiiviisti melkein kolme varttia, ennekuin pupu tuli. Ehdimme jo miettiä, että olikohan ilves syönyt pupun.... Ilveksiä on nimittäin taas ollut liikkeellä aivan naapuritalojen tuntumassa. Myös koirapihan aidan reuna on pupujen jälkiä täynnä. Pyry menee aivan villiksi pupun pipanoista ja pojan olisi saatava jokainen herkkunappula aidan takaa itselleen. Kaksi pupua riistakameralla kuvattuna 27.3.2011. Nyt kamera ei ole kuvaamassa, mutta pitää laitaa se kiinni terassin pylvääseen viikonlopuksi. Pyry ja Miro tiiraavat "saalista".
Nyt ovat kelit olleet mukavat ja hankikin on kestänyt koiria - ja jäniksiä...
|
Avainsanat: Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar |
Miro täyttää tänään 5 vuotta!Sunnuntai 23.1.2011 klo 11.13 - Marja J Onnittelut Mirolle, joka täyttää tänään 5 vuotta! |
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Terveystuloksia - allergiaa, silmiä ja selkänikamiaMaanantai 1.11.2010 klo 15.17 - Marja J Mirolta otettiin Ouluvetissä verikoe 23.9. allergiatestiä varten ja tulokset tulivat vajaan 4 viikon kuluttua. Testin arvot 150 – 199 ovat raja-arvoja, positiivinen tulos on arvoilla 200 – 399 ja erittäin positiivinen arvosta 400 ylöspäin. Miron testissä rajatapauksia oli 5 ja positiivisia tuloksia 19, yhteensä testattavia aineita, kasveja, homeita, punkkeja, epiteelejä, hyönteisiä jne. oli 90. Tässä Spot Allergy Testin tulos. Ruoka-aineiden suhteen tilanne ei ole kovin hankala, sillä lihoista Miro on allerginen vain kanille (226) ja lampaalle (253), eikä näitä aineita ole kyllä syöty pitkään aikaan. Kannattaa varmaan varoa jäniksenkin lihaa tulevaisuudessa. Muita allergiaa aiheuttavia aineita ovat: maito (237), kaura (242), panimohiiva (287) ja kala (276). Nyt on jätetty ruokavaliosta pois kaikki maitotuotteet kuten juusto, raejuusto, kermaviili ja piimä ja muistakin ruuista tarkastetaan esimerkiksi onko niissä maitojauhetta. Hiivaa löytyy valmisruuista ja olenpa joskus tarjonnut koirille tuota panimohiivaakin, mutta en pitkään aikaan. Jotain puuroainesta ja kalaakin osasin jo epäillä ja mm. lohiöljy on vaihdettu jo aikoja sitten tästä syystä kasvipohjaiseen Nutrolin-öljyyn. Myös vehnäjauhot ovat meidän koirilta olleet kiellettyjä jo pitkään ja vehnä onkin rajalla arvolla 166. Onneksi sallittuja ruoka-aineita ovat: nauta, kana, sika, peura, kananmuna, riisi, kalkkuna, ohra, peruna ja porkkana. Ja oletan myös hirven lihan kuuluvan näihin sallittuihin ruoka-aineisiin. Kuivakoiranruuat ollaan jätetty nyt kokonaan Mirolta pois, sillä Miro on allerginen kahdelle varastopunkille (Tyrophagus 266, Acarus siro 211) ja yksi on rajalla (Lepido 188). Allergisoivia ovat myös 5 homesientä 13 testatusta. Näitä homeita näytti olevan juuri heinissä ja kasveissa, joille Miro on monelle allerginen! Listasta löytyy kattara, rölli, niittynurmikka, karvasmesiheinä, koiranheinä, heinäratamo, nokkonen, pujo, puna-apila ja kultapiisku. Röllejä ja kattaroita on satoja eri lajeja, enkä ole aivan tarkkaan vielä kerinnyt selvittämään mitä meidän pihaltamme löytyy – aivan tavallisilta heiniltähän nuo näyttivät! Ja sitten Miikkusti on allerginen koivulle ja listasta löytyvät myös pähkinäpensas, poppeli, jalava ja pyökki, joita ei onneksi meillä kasva. Ja sitten huippuna – Miro on allerginen kärpäselle! Mirohan tykkää jahdata kärpäsiä ikkunalaudalla temppuillen. Nyt tulee sitten loppu tälle harrastukselle! Nyt odotamme talvea, että tuo pihan heinämaa peittyisi lumivaippaan. Yliherkkysoireet kutenrapsuttelu, näppylät sekä tassujen kalvaminen ovat puhjenneet nyt kahtena keväänä ja tilannetta ovat pahentaneet kesän kosteus ja syksyn homehtuvat ja maatuvat kasvit. Mirolla on vielä kortisonilääkitys ja uusin eväin ollaan menty jo kaksi viikkoa. Namiherkutkin piti vaihtaa kevytnakeista kinkun paloihin ja muihin tuoretuotteisiin. Eilen paistoimme vanhan hirven paistin, josta saatiin monta pussillista luomuherkkupaloja. Korvat ovat olleet koko ajan ok, eikä näppylöitä ole ollut ja tassujen kalvaminenkin on jäänyt vähemmälle. Tuo tassujen nyrhiminen on varmaan suurelta osin myös pinttynyt paha tapa, joka juontaa juurensa jo Miron pentuajoilta. Mutta vaikuttaa siltä, että poika olisi muutenkin rauhoittunut, kun kutinat ovat poissa, eikä mammakaan kyttää näppyjä ja rapsuttelua. Myös Pyry ja Emma kävivät terveystarkastuksessa, kun PSMKK järjesti joukkotarkastuksen 2.10. Akuutissa Oulussa. Emman ja Pyryn silmät olivat OK ja Pyryn selkäkuvien tulos oli 4 kalkkeumaa – K4 (T3-T4, T7-T8, T8-T9,T9-T10) eli kalkkeumia oli neljässä nikamavälissä rintarangan alueella. Pyryn kohdalla Akuutin Kaisa Wikströmin lausunto piti täysin paikkansa, eikä muuttunut Anu Lappalaisen virallisessa lausunnossa. Nämä Pyryn kalkkeumat näkyivät omaankin silmään aivan selvästi, eikä muiden nikamavälien suhteen ollut mitään epäilyttävää, vaan ne olivat väljät ja puhtaat. |
Avainsanat: terveys, Miro, Pyry, Semilain Omar, Joenpenkan Aito-Artturi |
Miro kävi lääkärissäPerjantai 24.9.2010 klo 18.27 - Marja J Kävimme eilen Miron kanssa Ouluvetissä näyttämässä viime kesän aikana ryöpsähtänyttä ihottumaa. Miron karva on ollut ohutta ja mahakarvat vähissä kastraation jälkeen. Jo pikkupennusta asti Mirolla on ollut tapana aika ajoin kalvaa tassujaan ja rapsutella itseään. Jahdissa Mirolla on ollut ajoliivi, jota on käytetty sen jälkeen, kun rinnan alueelta kuoriutui nahka 3,5 tunnin hirviajon jälkeen. Vuosi sitten syyskuun alussa Miro sai ensimmäisen kerran antibiootit ja pitkän kortisonikuurin ja iho oli pitkään hyvässä kunnossa. Nyt kesällä huomasin ihon hilsehtivän ja siihen tuli taas näppyjä, jotka välillä häipyivät kokonaan. Viime aikoina Miro jykerteli taas tassuistaan karvoja ja vähäkarvaisia alueita oli jo tassujen yläosassakin. Olen koettanut kaikenlaista: biotiinia, erilaisia öljyjä ja vaikka mitä konsteja, mutta kutina ja iho-oireet eivät häipyneet. Olimme jo suunnitelleet, että nyt Mirolle tehtäisiin allergiatesti, joka antaisi viitteitä siitä, mille koira olisi herkistynyt. Kolmen viikon päästä olemme viisaampia. Ihotulehdukseen Miro sai taas antibioottikuurin ja kortisonia kutinaoireisiin. Olen jo valmistautunut siirtymään Miron kanssa (ja miksei muittenkin) vaikka aivan kokonaan kotiruokaan, jos se vain parantaa pojan oloa. Olen jo nyt tehnyt koirille vihannesmössöjä, Yrjölän puuroa ja valmisnappulat ovat olleet jo pitkään mm. viljattomia ja lisäaineettomia. Koiriemme ruuasta noin kaksikolmasosaa on tähänkin asti ollut muuta kuin teollisesti valmistettua ja iltaruualla on aina ollut tarjolla raakaa lihaa, etupäässä hirveä. Lisäksi koirat ovat syöneet Tassulan Puodin Murremixejä: jauhettua rustolihaa ja vihanneksia, jauhettua broilerin siipeä ja muita raakatuotteita. Miro kesti verinäytteen oton kuin mies, ei inahtanutkaan, mutta automatkat olivat taas hirvityksenkauhistuksenälämölöä - 20 minuuttia matkasta Miro ulisi häkissä ja repi peiton suikaleiksi! Kerroimme Miroa tutkineelle Raimo Kekkoselle pojan pimeistä hetkistä, stressistä ja ADHD-taipumuksista. Tohtori laittoi papereihin lausuntonsa: "perusterhakka mäyris", sillä Miro oli vastaanotolla tosi nätisti, mitä nyt vähän pitkästytti ja piti vikistä. Miro odottelee.....
Pääsispä jo kotiin! |
Avainsanat: terveys, Miro, Semilain Omar |
Viikko sitten perjantaina.....Perjantai 5.3.2010 klo 20.49 - Marja J Päivästä oli tulossa mukavan leppoisa – aurinko paistoi ja ilmassa oli jo kevään tuntua. Koirat juoksentelivat pihassa ja Pyry sekä Nora kaivelivat innoissaan myyriä aidan varressa. Olin juuri valokuvaamassa nättiä päivää ja koirien pihaleikkejä, kun kaikki muuttui silmänräpäyksessä. Pyry oli juuri tonkimassa aidan vierustalla puoleksi lumen alla, kun Miro tuppasi siihen yllättäen nokkansa – ja sitten alkoi rähinä! Sain koirat kovalla työllä erilleen, mutta vahingoilta ei vältytty. Paljain käsin ei saisi mennä erotuomariksi, kun koirat tappelevat – kyllähän minä sen tiesin! Olin juuri valokuvaamassa ja heittänyt pois nahkahanskat, eikä kättä pitempää kuitenkaan löytynyt siihen hätään. Tuskin kumpikaan pojista olisi antanut periksi ja ainakin koirat välttyivät nyt pahemmilta vaurioilta. Kummallakin oli korvissa hampaan jälkiä ja ruhjeita, Mirolla myös silmän alla. Miro kävi lauantaina päivystyksessä ja kumpikin riitapukari sai antibioottikuurin ja salvaa ruhjeisiin. Nyt haavat ja ruhjeet ovat jo todella hyvin parantuneet molemmilla. Erotuomarille kävi huonommin! Limingan terveyskeskuksen ensiavun jälkeen vauhdilla suoraan OYS:iin päivystykseen ja tarkistuttamaan, oliko oikean käden pikkurillin jänteissä vikaa. Jänteet olivat kunnossa, mutta sormessa olikin murtuma. Lastoituksen jälkeen pääsin viikonlopuksi kotiin. Maanantaina selvisi OYS:n käsipoliklinikalla, että en pääsekään vain kipsauksella vaan sormi on leikattava ja murtuma naulattava. Koko tiistain odottelin leikkausta osastolla, mutta pääsinkin operoitavaksi vasta keskiviikkona aamupäivällä. Sain pikkusormeni murtumaan narkoosissa kaksi metallinaulaa, jotka sojottavat ikävästi sormen ulkopuolella. Pikkurillin ja nimettömän tukena ja naulojen suojana on lasta, jota pidän seuraavat 4 viikkoa. Tikkejä saa napsia pois jo aikaisemmin. Myös muita ruhjeita oli molemmissa käsissä, mutta ne alkavat olla jo parantuneet. Viikko on nyt kulunut, josta neljä päivää yhteensä meni OYS:ssä. Lasta on hankalan pitkä ja tavallisten hommien tekeminen kuten myös näppistyöskentely vaivalloista ja hidasta. Läppärin hiiren vaihdan vasurille, joten nyt ei taida uusia kirjoituksia paljon tulla. Pojat ovat rauhallisia, eivätkä ärhentele tai näytä kantavan kaunaa toisilleen, mutta saavat nyt ainakin jonkin aikaa olla erillään. Mutta paluuta entiseen mukavaan ja huolettoman yhteiseloon tuskin on – keskenään ja valvomatta niitä ei koskaan enää jätetä. Lämpimät kiitokset Limingan terveyskeskukseen Halmeen Arjalle, joka antoi ensiavun – hän olikin tuttu mätsäreistä ja mejä-kokeista!Suurkiitokset OYS:n yhteispäivystykseen sekä osasto 6:n osaavalle ja auttavaiselle henkilökunnalle!Nuo kolme päivää osastolla kuluivat kaikesta huolimatta leppoisasti – kiitokset siitä mukaville huonekavereille Ylivieskaan, Posiolle ja Ouluun – pikaista paranemista ja aurinkoista kevättä kaikille!
Tässä pojat sulassa sovussa muutama minuutti ennen yhteentörmäystä.
Jäälyhtyjä kevätauringossa |
Avainsanat: terveys, Pyry, Miro, Joenpenkan Aito-Artturi, Semilain Omar |
Pyry ja muumion kirousMaanantai 8.2.2010 klo 21.14 - Marja J Pojat Pyry ja Miro tuppaavat aina kavereiksi, kun vaihdan lakanoita. Puhtaisiin lakanoihin pitää heti hinkata omat hajut! Ja, onpa mammaa niin mukava kiusata ja hankaloittaa kodinhoitohommia. Ja mitähän sieltä oikein paljastuikaan..... vastaus arvoitukseen löytyy täältä! |
Avainsanat: Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar |
Nora, Miro ja Pyry mäykkykalenterissaTorstai 19.11.2009 klo 21.07 - Marja J Pohjois-Suomen mäyräkoirakerhon syyskokuksessa/pikkujoulussa nähtiin ekan kerran painotuore ensi vuoden mäyräkoirakalenteri. Nora, Miro ja Pyry eli karkeakarvaiset mäyriskaivurit olivat päässeet heinäkuun kuvaan. Lokakuun kalenterisivulla söpöili Emma Pauliina ottamassa hienossa kuvassa. Kuvista löytyi monta mäykkytuttua kuten Fanni, Ville, Topi ja Imsa. |
Avainsanat: Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar |
Noran ja Miron koejuttuja, valokuvaamokäyntiPerjantai 3.7.2009 - Marja J Noran ja Miron LUT-harrastuksiaSyksyllä 2004 alkoivat Noran LUT-treenit. Hannu rakensi kotiharjoituksia varten ylipitkän, säädettävän ahdinkoputken, jossa Nora saattoi harjoitella. Alussa ahdinko-osan läpäisy tuotti vaikeuksia, sillä Nora ei osannut mennä kyljelleen. Lopulta Nora kuitenkin älysi, miten ahtaassa paikassa on hyvä edetä ja sujahti nopeasti putken läpi. Hiekkaestettäkin Nora ehti harjoitella vain kerran ennen Muurasjärven A-koetta, mutta tuolloin hinku ketun perään oli jo niin kova, etteivät mitkään esteet haitanneet etenemistä putkessa. Kävimme harjoittelemassa syksyn 2004 ja kevään 2005 aikana Haukkukeitaalla Oulun Seudun Terrieriyhdistyksen järjestämissä LUT-harjoituksissa. Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerhon jäsenlehdessä P.S.Mäykyssä 2/2004 oli juttua eräistä harjoituksista. Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho järjesti 26.2.2005 ihan omatkin harjoitukset, joihin osallistui yhteensä 16 koiraa Pohjois-Suomesta ja Lapin alueelta. Kun taas kerran olimme LUT-harjoituksissa Haukkukeitaalla, sattuivat Kalevan toimittaja ja kuvaaja tulemaan paikalle juttua hakemaan. Taisipa tuolloin olla ihan ensimmäinen kerta, kun Nora sujahti kunnolla putkistoon! Kalevan juttu 5.11.2004.
Nora ensimmäisessä LUT-Kokeessa Kuusamossa 20.-22.5.2005. Olimme vuokranneet kokeiden ajaksi mukavan mökin, mutta koepäivät vietettiin aamusta iltaan peltihallilla kilpailemassa. Tässä Nora ensimmäisen B-tuloksensa jälkeen ja ensimmäisen pokaalinsa kanssa kuvattuna vuokramökin pihassa. Pihasta löytyivät omat kopit myös koiravieraille. "Onpa vaatimattomat asumukset alkuasukkailla", tuumailee Nora. Miro osallistui ensimmäisiin LUT-kokeisiinsa 19. ja 20.1.2008 Oulun Haukkukeitaalla Oulun Seudun Terrieriyhdistyksen järjestämässä kokeessa ja tulokseksi tuli heti kaksi B-tulosta, molemmat 42 pisteellä. Samassa paikassa tuli myös A-tulos ensiyrittämällä 15.3.2008 46 pisteellä. Luonnonluolan tarkastusmahdollisuutta ei aikaisempien kokeiden yhteydessä ollut, joten tätä viimeistä vaihetta pitikin sitten odotella seuraaviin Haukkiksen kokeisiin. Miro pujahti reikään 18.5. ja nyt oli valion arvoon tarvittavat kokeet suoritettu. Meillä on nyt kaksi käyttövaliota luolilta Nora ja Miro! Mitähän keksitäään seuraavaksi.... Lisää juttua Miron LUT-harrastuksista BLOGIssa, klikkaa otsikkoa!Noran ja Miron MEJÄ-harrastuksiaNoran kanssa aloitimme MEJÄ-harjoittelun kesällä 2005, sen jälkeen kun LUT-tutkinto oli suoritettu. Teimme porukalla jälkiä lähimaastoon tuttavamäykkyperheen kanssa, joka oli jo harrastanut lajia ja osasi neuvoa mm. jäljen teossa. Nora osallistui ensimmäiseen MEJÄ-kokeeseen 14.8.2005 Pyhännällä. Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerhon ja Pohjois-Suomen Spanielikerhon koepaikka Pitkäkankaalla on tullut meille jo hyvin tutuksi. Paikka on tullut tutuksi Mirollekin, sillä hän oli jo pikkupentuna tutustumassa siellä muihin koiriin ja haistelemassa kisatunnelmaa. Kesällä 2007 Nora piti mammalomaa ja Miro osallistui kaksi kertaa MEJÄ-kokeisiin Pyhännällä. Saaliina Mirolla yksi AVO 1 ja yksi AVO 0. Nora osallistui pitkästä aikaa taas MEJÄ-kokeisiin kahden vuoden tauon jälkeen ja Pyhännällä tulokseksi tuli 29.6.2008 toinen AVO 1 42 pisteellä. Myös Miro siirtyi voittajaluokkaan, kun Pyhännällä napsahti AVO 1 45 pisteellä 17.8.2008. Hieno mejä-kesä 2008 - molemmat mäykyt VOI-luokassa!
Nora ja Hannu ensimmäisessä MEJÄ-kokeessa Pyhännän Pitkäkankaalla 14.8.2005. Tuomarina Kari Pinola. Noran ensimmäinen AVO1 18.6.2006 Pyhännällä. Emäntä ja koirat lepäilevät kisapaikalla kesällä 2006. Nora on jo tehnyt osuutensa ja Hannu taitaa olla parhaillaan opastamassa tai jälkiä purkamassa.
Miro harjoittelemassa jäljestämistä ensimmäisen kerran oikealla verijäljellä. Miro etenee todella harkiten ja rauhallisesti. Ja kaato nuuskitaan tosi tarkkaan, kuten kuvasta näkyy!
Nora ja Miro valokuvaamossa 13.1.2007Kajaanin Tamminäyttelyn jälkeen pistäydyimme Oulussa ihan oikeassa valokuvausstudiossa. Tarkoitus oli viimeinkin saada hyvät ja edustavat kuvat tästä vauhtikaksikosta. Vauhtia ja sähläystä oli aika lailla, mutta kun homman hoiti ammattitaitoinen valokuvaaja, saimme todella hyviä kuvia valittavaksi suurennoksia varten. Pääsivätpä Noran ja Miron istumakuva ja yksi yhteiskuva liikkeen ikkunaankin. Kuvia on voinut käydä ihailemassa Oulun Keskus-Kuvaamon ikkunassa Isokadun ja Hallituskadun kulmassa.
Sivut päivitetty 3.7.2009 |
Avainsanat: Semilain Omar, Miro, Rowanberrie´s Feenix, Nora, koiraharrstukset, LUT, MEJÄ, valokuvaamossa |
Kevättä kohti....Lauantai 21.2.2009 klo 11.19 - Marja J Onneksi päästiin noista kovista pakkasta! Pahimmillaan mittari näytti -25. Pojatkaan eivät viitsineet vetää tavanomaista ralliaan pihassa kylmimpinä päivinä, vaan kakka- ja pissapyrähdyksetkin piti tehdä erikseen. Mirolla on vielä niin ohut turkki jouluisen trimmauksen jälkeen, että laitoin sille manttelin päälle. Miro tuntui tykkäävän tästä halpiskaupasta ostetusta maastokuosisesta vaatekappaleesta. Poitsu viihtyi se päällä ulkona ihan hyvin, eikä tuo vaatetus vauhtiakaan hidastanut. Manttelissa on irrotettava huppu, mutta hupun karvareuna kiinnosti aivan liikaa kaikkia koiria, joten se piti irrottaa hupusta.... Tein Miron manttelin mukaan Noralle uuden lämpimän takin, jonka alakappaleeseen laitoin vielä jatko-osan lämmittämään mahaa. Eivät nuo kaupan valmiit takit aina ole mäykylle sopivia, mutta onneksi niitä voi sitten tuunata itse käyttökelpoisemmiksi. Nora ei ole muutamana pakkaspäivänä mielellään lähtenyt pihalle vaan vötkisteli vain sisällä lämpimässä. Nyt kun on taas lauhempaa, ollaan tehty iltaisin vielä omat lenkit Noran kanssa. Nora ei millään haluaisi lähteä kävelemään valaistulle pyörätielle (jonne emäntä haluaisi mennä....) vaan laittaa jarrut päälle eikä inahdakaan. Mutta kun ehdottaa vastakkaista suuntaa, mamma lähtee juoksujalkaa eteenpäin. Kun valitaan tuo Noran mieleinen reitti, mennään yleensä metsätielle, jossa voi haistella pupujen, supien, kettujen ja kissojen jälkiä - ei nuo pyörätien hajut ole yhtään mukavia! Miro ja Pyry vauhdissa. Miikulla on uusi takki päällä ja Pyry läpsyttelee korvia. Nora mamma levähtää keittiön sohvalla 21.2.2009. Takana odotusta nyt 5 viikkoa ja edessäpäin 4. Maha ei näytä tässä yhtään isolta, mutta kyllä se on jo hieman kasvanut. Täytyneepä ottaa illemmalla vielä kunnon massukuva. Nyt Noralla ei ole ollut pahoinvointia ja ruoka tuntuu maistuvan liiankin hyvin. Täytyy yrittää pitää Nora hyvässä kunnossa ja välttää turhia kiloja. Tuhtimpaan ruokaan vaihdan vasta noin 6. tiineysviikolla. Nora on kovasti rauhoittunut ja tykkää istuskella sylissä rapsuteltavana. Joitain valmisteluja ollaan jo tehty ja mm runkopatjasängyistä ovat jalat jo lähteneet kuten viimeksikin. Saatiinpa taas tuollaiset modernit futonit! Ja toiselle ulko-ovelle pitää kohta laittaa luiska, kun porras siellä on niin korkealla. |
Avainsanat: koiranelämää, koirapiha, koira-aita, Nora, Pyry, Miro |
Miro täyttää kolme vuottaPerjantai 23.1.2009 klo 16.20 - Marja J Miro eli FIN KVA-L Semilain Omar täyttää tänään kolme vuotta! Onnea myös muille Hennan ja Seren O-pennuille! Mitähän muille pentukavereille oikein mahtaakaan kuulua? Miron Ozzy-veljeltä tuli jo synttärionnittelut ja osuvasti sanoi Ossin emäntä: "Kolme vuotta eikä suotta!" Ihan hyvä oli Miikkustin viime vuosi. Tammikuun alkupuolella Miro sai ensimmäisen metsäkauriinsa. Hyviä ajoja oli jo ollut, mutta kaatoa piti odotella. Kuun loppupuolella Hannu pelasti Miron täpärästi hukkumiskuolemalta. Siinä olisi voinut käydä tosi huonosti, mutta onni oli pojalla matkassa. Tammikuussa Miro sai LUT-kokeissa kaksi B-tulosta ja A-tuloksen maaliskuussa. Kun luonnonluolan tarkastuskin oli suoritettu toukokuussa, pantiin valiohakemus menemään kennelliittoon. Kesän ainoassa jälkikokeessaan Miro sai toisen AVO-ykkösen ja tänä vuonna jatketaan VOI-luokassa.
Tässä Miro syö synttärikakkua eli lautasella Cesar-kakku kermaviilikuorrutteella ja mustikoin koristeltuna. Mustikat ovat Miikkustin herkkua, nam! |
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Sattuu ja tapahtuuSunnuntai 19.10.2008 klo 10.42 Parhaillaan sekä Nora että Miro parantelevat peppujaan, sillä molemmilla tulehtuivat anaalirauhaset yhtäaikaa - ja tietenkin varoittamatta! Noran peräpäätä olen jo säännöllisesti seuraillut, mutta Mirolle vaiva tuli ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi molemmilla oli paise oikealla puolella. Mikä ihmeen anaalirauhastulehdusepidemia meillä oikein on liikkeellä! Onneksi tauti ei ollut tarttunut Pyrtsiin. Ei auta muuta kuin seurailla tilannetta takapäässä tarkemmin ja huolehtia siitä, että kakka kulkee ja on tarpeeksi tiukkaa. Ja tavaraa suolessa pitää olla riittävästi, niin että anaalit tyhjenevät kunnolla, eikä sisältö ala tönkkiytyä. Elänlääkäri sai puristettua Miron pepusta aikamoisen määrän tiivistä eritettä ja vitsailikin, että laitetaanko lehteen kuva maailman pisimmästä yhtenäisestä anaalirauhaseritespiraalista! Näillä meidän koirilla ei tunnu olevan minkäänlaista kipukynnystä, eikä mitään ennakkovaroitusta tullut. Peppuja ei vedelty, ei putsattu, ei mitään oireita. Pahimmillaanhan koira voi olla niin kipeä, että menee ihan liikuntakyvyttömäksi. Ruokavaliokin oli entinen, vain kuivaruokamerkkiä olin vaihtanut kesällä. Nämä nykyajan koiran ruuat on kehitetty mahdollisimman hyvin sulaviksi ja vähän kakkaa tuottaviksi. Mieluumin minä kerään kakkoja pihasta kuin annan koirien kärsiä anaalivaivoista! Melkein tismalleen vuosi sitten 26.10. Noralla oli sama homma ja oikelle tuli paise, joka vieläpä fistelöityi eli puhkesi ihon läpi. Lisäksi tuli vielä korvatulehdus ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) kerran. Peppua piti suihkutella ahkerasti ja huuhdella laimennetulla Betadine-liuoksella. Anaalit paranivatkin nopeasti, mutta jodista tuli allerginen reaktio ja pepun ja hännän alapuolen iho meni ihan mustaksi ja lopulta kuoriutui pois. Kaiken lisäksi Noralle tuli juoksukin ja pepukkaa piti käydä huuhtelemassa pojilta salaa pesuhuoneessa, sillä Nora asui eristyksessä mökillä. Olihan siinä hommansa, mutta onneksi Noraa ei vaivat haitanneet ja meno oli kuten ennenkin. Tuolloin myös pidin syynä ruokaa, sillä Nora oli syönyt pentuaikana eri ruokaa kuin tavallisesti. Loppuhuipennukseksi Nora sai ängettyä pari senttiä leveän ydinluusta sahatun kiekon alakulmureidensa taakse - ja taas oltiin lääkärissä! Tässä linkki luukuvaan Lääkäriltä meni puolisen tuntia, kun luukiekko piti sahata irti rauhoitetun Noran alaleuan ympäriltä. Kun toissa viikolla kävimme Pyryn ja Noran kanssa Akuutissa silmätarkastuksessa, siellä vielä muistettiin meidän Noran tapaus. Kaikkiaan tuohon tuhrautui viime vuonna viisi viikkoa, nyt varmaan pääsemme vähemmällä... Meillä on myös trimmauskausi alkanut. Mirolla ei ole paljoa otettavaa, mutta naamataulua pitää ainakin siistiä. Miron karva on tosi niukkaa ja turkki saisi kyllä olla paljon tuuheampaa. Kolmisen viikkoa sitten Miro ajeli hirveä yli kolme tuntia ja mahan alunen meni ihan ruvelle. Onneksi poika parani parissa päivässä ja nyt on sekä Mirolla että Noralla uudet ajoliivit, jotka toivottavasti suojaavat mahaa. Pyry pääsi selkä- ja kylkikarvoistaan viikko sitten ja eilen trimmasin etujalat, mahaa ja tuuhean tummat rintakarvat. Pyryn turkki on tosi helppo trimmata ja karva lähtee hyvin sormin nyppimällä. Alta paljastuu jo lyhyt karkea karva. Noran kuontalo on nyt tosi turrikka ja siihen pitää ottaa kyllä trimmausveitsikin käyttöön. Niin, ja aikaakin menee varmaan viikko! Kaikki kaapin tarkastuksessa - eipä olleet hiiret käyneet! Nora on käynyt naapurissakin merkkaamassa hiirten kulkureittejä ja onpa mamma pyydystänyt olohuoneestakin yhden! Hiiri oli eksynyt seinän väliin, josta loukkuun jääneet on helppo poistaa seinään tehdyn luukun kautta. |
Avainsanat: terveys, trimmaus, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar |
Pojat töissä - Miro jälkitöissäMaanantai 6.10.2008 klo 19.43 - Hannu Pietiläinen Lauantaina 4.10.2008 koko päivä meni hirven pyynnissä. Porukan koiralla otettiin vasa päivällä ja lähdettiin valmistautumaan iltakytikselle. Osa porukkaa jäi paloittelemaan aiemmin ammuttuja hirviä loppujen siirtyessä riistapeltojen laidoille tornipyyntiin. Paloittelemassa olleet kuulivat pari laukausta ja hetken päästä tuli pyyntö hakea jälkikoira paikalle. Kaurista oli ammuttu ja se oli juossut vauhdilla metsään. Kävin kotona hakemassa Miron mukaan ja kun pääsimme ampumapaikalle soi puhelin. Naapuripellolla oli ammuttu hirveä pellon taakse metsään ja sekin oli karkonnut vauhdilla näkymättömiin. Osoitin Mirolle kauriin ampumapaikan ja heti lähdettiin vauhdilla suoraan kohti metsää. Metsässä suunta jatkui suoraviivaisesti eteenpäin ja muutaman sadan metrin päässä ylitettiin metsäautotie, jonka jälkeen kauris oli jatkanut noin sata metriä ja suoraan nelostien yli. Epäilin jo aiemmin, ettei eläin ollut saanut osumaa, ja teiden ylityksen ja matkan kasvaessa olin jo varma asiasta. Verijälkiä ei missään vaiheessa näkynyt ja kauris meni suoraviivaisesti eteenpäin loikkien kevyesti syvien kanavien yli. Niinpä lopetimme Miron kanssa jäljityksen ja palasimme lähtöpaikalle. Siirryimme hirven ampumapaikalle, jossa ampuja osoitti hirven paikan ampumahetkellä. Jälkeä ei oltu kuljettu eikä sotkettu lainkaan, joten Miro pääsi puhtaalle jäljelle. Välittömästi hajun saatuaan koira lähti reipasta vauhtia eteenpäin. Muutaman kymmenen metrin jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan aivan Mejä-kokeen kulman tapaan tiheään koivu-/mäntytaimikkoon. Vauhti hiljeni hieman ja etenimme jo melkoisen hämärässä metsässä noin viisikymmentä metriä suoraan hirven luo. Eläin oli saanut hyvän osuman ja kuollut tuon ryntäyksensä jälkeen, mutta hämärtyvässä tiheässä metsässä sen löytäminen ilman koiraa olisi ollut todella vaikeaa. Suorakulmaisen käännöksen jälkeen ihmisketjussa haravoidenkin olisi helposti harhauduttu kauas kaadolta. Kaadolla Miro tutki hetken löytöään ja aloitti sitten hirven turkkuamisen isompien hirvikoirien tapaan eli repi karvaa isoina tukkoina ympäri hirveä. Ison eläimen ruho heilahteli, kun mäykky tarrasi leukaotteella persauksista. Ampujalla oli onneksi kamera mukana, joten kuviakin tilanteesta saatiin. Mirolle hirven löytyminen oli tärkeä juttu, koska aiemmin olemme olleet kolmasti kolarikauriita jäljittämässä, mutta aina ne ovat selvinneet ja menneet menojaan. Pisin jäljitys oli 1,5 km, jonka jälkeen kauris meni joen yli emmekä enää siitä jatkaneet. Nyt Miro ainakin tietää, että jäljen päässä saattaa todellakin olla jotain eikä aina tarvitse tulla tyhjin tassuin kotiin. Miro turkkuaa niin että hirvi hytkyy! Hirvikuvat Juha Pyyhtiä - kiitokset kuvista! |
Avainsanat: jäljestys, Miro, Semilain Omar |
Joenpenkan elämää