Sattuu ja tapahtuu

Share |

Sunnuntai 19.10.2008 klo 10:42


Parhaillaan sekä Nora että Miro parantelevat peppujaan, sillä molemmilla tulehtuivat anaalirauhaset yhtäaikaa - ja tietenkin varoittamatta! Noran peräpäätä olen jo säännöllisesti seuraillut, mutta Mirolle vaiva tuli ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi molemmilla oli paise oikealla puolella. Mikä ihmeen anaalirauhastulehdusepidemia meillä oikein on liikkeellä! Onneksi tauti ei ollut tarttunut Pyrtsiin.

Ei auta muuta kuin seurailla tilannetta takapäässä tarkemmin ja huolehtia siitä, että kakka kulkee ja on tarpeeksi tiukkaa. Ja tavaraa suolessa pitää olla riittävästi, niin että anaalit tyhjenevät kunnolla, eikä sisältö ala tönkkiytyä. Elänlääkäri sai puristettua Miron pepusta aikamoisen määrän tiivistä eritettä ja vitsailikin, että laitetaanko lehteen kuva maailman pisimmästä yhtenäisestä anaalirauhaseritespiraalista!

Näillä meidän koirilla ei tunnu olevan minkäänlaista kipukynnystä, eikä mitään ennakkovaroitusta tullut. Peppuja ei vedelty, ei putsattu, ei mitään oireita. Pahimmillaanhan koira voi olla niin kipeä, että menee ihan liikuntakyvyttömäksi. Ruokavaliokin oli entinen, vain kuivaruokamerkkiä olin vaihtanut kesällä. Nämä nykyajan koiran ruuat on kehitetty mahdollisimman hyvin sulaviksi ja vähän kakkaa tuottaviksi. Mieluumin minä kerään kakkoja pihasta kuin annan koirien kärsiä anaalivaivoista!

Melkein tismalleen vuosi sitten 26.10. Noralla oli sama homma ja oikelle tuli paise, joka vieläpä fistelöityi eli puhkesi ihon läpi. Lisäksi tuli vielä korvatulehdus ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) kerran. Peppua piti suihkutella ahkerasti ja huuhdella laimennetulla Betadine-liuoksella. Anaalit paranivatkin nopeasti, mutta jodista tuli allerginen reaktio ja pepun ja hännän alapuolen iho meni ihan mustaksi ja lopulta kuoriutui pois.

Kaiken lisäksi Noralle tuli juoksukin ja pepukkaa piti käydä huuhtelemassa pojilta salaa pesuhuoneessa, sillä Nora asui eristyksessä mökillä. Olihan siinä hommansa, mutta onneksi Noraa ei vaivat haitanneet ja meno oli kuten ennenkin. Tuolloin myös pidin syynä ruokaa, sillä Nora oli syönyt pentuaikana eri ruokaa kuin tavallisesti.

Loppuhuipennukseksi Nora sai ängettyä pari senttiä leveän ydinluusta sahatun kiekon alakulmureidensa taakse - ja taas oltiin lääkärissä! Tässä linkki luukuvaan Lääkäriltä meni puolisen tuntia, kun luukiekko piti sahata irti rauhoitetun Noran alaleuan ympäriltä. Kun toissa viikolla kävimme Pyryn ja Noran kanssa Akuutissa silmätarkastuksessa, siellä vielä muistettiin meidän Noran tapaus. Kaikkiaan tuohon tuhrautui viime vuonna viisi viikkoa, nyt varmaan pääsemme vähemmällä...

Meillä on myös trimmauskausi alkanut. Mirolla ei ole paljoa otettavaa, mutta naamataulua pitää ainakin siistiä. Miron karva on tosi niukkaa ja turkki saisi kyllä olla paljon tuuheampaa. Kolmisen viikkoa sitten Miro ajeli hirveä yli kolme tuntia ja mahan alunen meni ihan ruvelle. Onneksi poika parani parissa päivässä ja nyt on sekä Mirolla että Noralla uudet ajoliivit, jotka toivottavasti suojaavat mahaa.

Pyry pääsi selkä- ja kylkikarvoistaan viikko sitten ja eilen trimmasin etujalat, mahaa ja tuuhean tummat rintakarvat. Pyryn turkki on tosi helppo trimmata ja karva lähtee hyvin sormin nyppimällä. Alta paljastuu jo lyhyt karkea karva. Noran kuontalo on nyt tosi turrikka ja siihen pitää ottaa kyllä trimmausveitsikin käyttöön. Niin, ja aikaakin menee varmaan viikko!

Kaapin_tarkastus.jpg

Kaikki kaapin tarkastuksessa - eipä olleet hiiret käyneet! Nora on käynyt naapurissakin merkkaamassa hiirten kulkureittejä ja onpa mamma pyydystänyt olohuoneestakin yhden! Hiiri oli eksynyt seinän väliin, josta loukkuun jääneet on helppo poistaa seinään tehdyn luukun kautta.

Avainsanat: terveys, trimmaus, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini