Viikko sitten perjantaina.....

Share |

Perjantai 5.3.2010 klo 20:49 - Marja J


Päivästä oli tulossa mukavan leppoisa – aurinko paistoi ja ilmassa oli jo kevään tuntua. Koirat juoksentelivat pihassa ja Pyry sekä Nora kaivelivat innoissaan myyriä aidan varressa. Olin juuri valokuvaamassa nättiä päivää ja koirien pihaleikkejä, kun kaikki muuttui silmänräpäyksessä.

Pyry oli juuri tonkimassa aidan vierustalla puoleksi lumen alla, kun Miro tuppasi siihen yllättäen nokkansa – ja sitten alkoi rähinä! Sain koirat kovalla työllä erilleen, mutta vahingoilta ei vältytty. Paljain käsin ei saisi mennä erotuomariksi, kun koirat tappelevat – kyllähän minä sen tiesin! Olin juuri valokuvaamassa ja heittänyt pois nahkahanskat, eikä kättä pitempää kuitenkaan löytynyt siihen hätään. Tuskin kumpikaan pojista olisi antanut periksi ja ainakin koirat välttyivät nyt pahemmilta vaurioilta. Kummallakin oli korvissa hampaan jälkiä ja ruhjeita, Mirolla myös silmän alla. Miro kävi lauantaina päivystyksessä ja kumpikin riitapukari sai antibioottikuurin ja salvaa ruhjeisiin. Nyt haavat ja ruhjeet ovat jo todella hyvin parantuneet molemmilla.

Erotuomarille kävi huonommin! Limingan terveyskeskuksen ensiavun jälkeen vauhdilla suoraan OYS:iin päivystykseen ja tarkistuttamaan, oliko oikean käden pikkurillin jänteissä vikaa. Jänteet olivat kunnossa, mutta sormessa olikin murtuma. Lastoituksen jälkeen pääsin viikonlopuksi kotiin. Maanantaina selvisi OYS:n käsipoliklinikalla, että en pääsekään vain kipsauksella vaan sormi on leikattava ja murtuma naulattava. Koko tiistain odottelin leikkausta osastolla, mutta pääsinkin operoitavaksi vasta keskiviikkona aamupäivällä.

Sain pikkusormeni murtumaan narkoosissa kaksi metallinaulaa, jotka sojottavat ikävästi sormen ulkopuolella. Pikkurillin ja nimettömän tukena ja naulojen suojana on lasta, jota pidän seuraavat 4 viikkoa. Tikkejä saa napsia pois jo aikaisemmin. Myös muita ruhjeita oli molemmissa käsissä, mutta ne alkavat olla jo parantuneet. Viikko on nyt kulunut, josta neljä päivää yhteensä meni OYS:ssä. Lasta on hankalan pitkä ja tavallisten hommien tekeminen kuten myös näppistyöskentely vaivalloista ja hidasta. Läppärin hiiren vaihdan vasurille, joten nyt ei taida uusia kirjoituksia paljon tulla.

Pojat ovat rauhallisia, eivätkä ärhentele tai näytä kantavan kaunaa toisilleen, mutta saavat nyt ainakin jonkin aikaa olla erillään. Mutta paluuta entiseen mukavaan ja huolettoman yhteiseloon tuskin on – keskenään ja valvomatta niitä ei koskaan enää jätetä.

Lämpimät kiitokset Limingan terveyskeskukseen Halmeen Arjalle, joka antoi ensiavun – hän olikin tuttu mätsäreistä ja mejä-kokeista! 

Suurkiitokset OYS:n yhteispäivystykseen sekä osasto 6:n osaavalle ja auttavaiselle henkilökunnalle!

Nuo kolme päivää osastolla kuluivat kaikesta huolimatta leppoisasti – kiitokset siitä mukaville huonekavereille Ylivieskaan, Posiolle ja Ouluun – pikaista paranemista ja aurinkoista kevättä kaikille!

helmik_2010.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä pojat sulassa sovussa muutama minuutti ennen yhteentörmäystä.

jlyhdyt_2010.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jäälyhtyjä kevätauringossa

Avainsanat: terveys, Pyry, Miro, Joenpenkan Aito-Artturi, Semilain Omar


Kommentit

5.3.2010 21:52  Arja

Voi miten kurjaa! Koiratappelut eivät ole kivoja ja siinä on aina erotuomari heikoilla ja vaarassa tulla purruksi. Mäykky on niin nopeaja sinnikäs kun suuttuu. Tappelu tuli vaikka Miro on leikattu. Siellä oli varmaan joku myyrä tai hiiri, josta tuli tappelu. Meillä aikanaan Frodo ja Balu ottivat yhteen. Oltiin aina hiukan varpaillaan poikien suhteen. Koskaan niitä ei jätetty kahdestaan ilman valvontaa.

5.3.2010 22:30  Marja J

Koiratappelu on kyllä kamalinta mitä tiedän! Miro oli siinä altavastaajana, mutta tietenkin puolustautui. Nytkin olivat siinä silmien alla koko ajan, mutta tilanne saattaa tulla silmänräpäyksessä. Hankala kun muuten ovat olleet niin nätisti pitkään - ei kyräilyä tai uhittelua..... Rähinöitä on ollut nyt muutaman kerran, väliä puoli vuotta....

6.3.2010 17:30  Jimi, Jone ja Ellu

Voi kauhistus! Erotuomarille tietenkin kävi kaikkein pahiten. Toivottavasti sormi paranee kivuttomasti ja nopeasti, onneksi sait hyvää hoitoa.

Todella harmillista tuo tappelu. Pojillahan on mennyt niin nätisti jälleen. Rupesi samalla pelottamaan miten nämä meidän nyt niin sulassa sovussa asustavat kaverit mahdollisesti tulevat rähisemään. Jone on se joka kiinni käy, mutta tietenkin rauhallinen Jimikin puolustaa itseään. Ainahan sitä toivoo ettei mitään yhteenottoja sattuisi, mutta niiden ollessa niinkin tavallisia jopa saman perheen koirien kesken, PELOTTAA.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini