Viikko sitten perjantaina.....Perjantai 5.3.2010 klo 20.49 - Marja J Päivästä oli tulossa mukavan leppoisa – aurinko paistoi ja ilmassa oli jo kevään tuntua. Koirat juoksentelivat pihassa ja Pyry sekä Nora kaivelivat innoissaan myyriä aidan varressa. Olin juuri valokuvaamassa nättiä päivää ja koirien pihaleikkejä, kun kaikki muuttui silmänräpäyksessä. Pyry oli juuri tonkimassa aidan vierustalla puoleksi lumen alla, kun Miro tuppasi siihen yllättäen nokkansa – ja sitten alkoi rähinä! Sain koirat kovalla työllä erilleen, mutta vahingoilta ei vältytty. Paljain käsin ei saisi mennä erotuomariksi, kun koirat tappelevat – kyllähän minä sen tiesin! Olin juuri valokuvaamassa ja heittänyt pois nahkahanskat, eikä kättä pitempää kuitenkaan löytynyt siihen hätään. Tuskin kumpikaan pojista olisi antanut periksi ja ainakin koirat välttyivät nyt pahemmilta vaurioilta. Kummallakin oli korvissa hampaan jälkiä ja ruhjeita, Mirolla myös silmän alla. Miro kävi lauantaina päivystyksessä ja kumpikin riitapukari sai antibioottikuurin ja salvaa ruhjeisiin. Nyt haavat ja ruhjeet ovat jo todella hyvin parantuneet molemmilla. Erotuomarille kävi huonommin! Limingan terveyskeskuksen ensiavun jälkeen vauhdilla suoraan OYS:iin päivystykseen ja tarkistuttamaan, oliko oikean käden pikkurillin jänteissä vikaa. Jänteet olivat kunnossa, mutta sormessa olikin murtuma. Lastoituksen jälkeen pääsin viikonlopuksi kotiin. Maanantaina selvisi OYS:n käsipoliklinikalla, että en pääsekään vain kipsauksella vaan sormi on leikattava ja murtuma naulattava. Koko tiistain odottelin leikkausta osastolla, mutta pääsinkin operoitavaksi vasta keskiviikkona aamupäivällä. Sain pikkusormeni murtumaan narkoosissa kaksi metallinaulaa, jotka sojottavat ikävästi sormen ulkopuolella. Pikkurillin ja nimettömän tukena ja naulojen suojana on lasta, jota pidän seuraavat 4 viikkoa. Tikkejä saa napsia pois jo aikaisemmin. Myös muita ruhjeita oli molemmissa käsissä, mutta ne alkavat olla jo parantuneet. Viikko on nyt kulunut, josta neljä päivää yhteensä meni OYS:ssä. Lasta on hankalan pitkä ja tavallisten hommien tekeminen kuten myös näppistyöskentely vaivalloista ja hidasta. Läppärin hiiren vaihdan vasurille, joten nyt ei taida uusia kirjoituksia paljon tulla. Pojat ovat rauhallisia, eivätkä ärhentele tai näytä kantavan kaunaa toisilleen, mutta saavat nyt ainakin jonkin aikaa olla erillään. Mutta paluuta entiseen mukavaan ja huolettoman yhteiseloon tuskin on – keskenään ja valvomatta niitä ei koskaan enää jätetä. Lämpimät kiitokset Limingan terveyskeskukseen Halmeen Arjalle, joka antoi ensiavun – hän olikin tuttu mätsäreistä ja mejä-kokeista!Suurkiitokset OYS:n yhteispäivystykseen sekä osasto 6:n osaavalle ja auttavaiselle henkilökunnalle!Nuo kolme päivää osastolla kuluivat kaikesta huolimatta leppoisasti – kiitokset siitä mukaville huonekavereille Ylivieskaan, Posiolle ja Ouluun – pikaista paranemista ja aurinkoista kevättä kaikille!
Tässä pojat sulassa sovussa muutama minuutti ennen yhteentörmäystä.
Jäälyhtyjä kevätauringossa |
Avainsanat: terveys, Pyry, Miro, Joenpenkan Aito-Artturi, Semilain Omar |
Joenpenkan elämää