Karkeakarvaiset kaivinkoneet maansiirtotehtävissäTorstai 4.9.2008 klo 23.08 - Marja J Koirien myyränkaivuhomma on mennyt ihan mahdottomaksi! Myyrä on kaivanut käytävänsä aidan alitse ja melko syvään, joten koirien kaivuhommia on pitänyt ihmisen ikävällä tavalla rajoittaa, etteivät koirat pääse aidan alta kaivautumaan vapauteen. Olen tuupannut tielle jo monta hirren pätkää pystyyn, pitkittäin, poikittain ja päällekkäin, mutta aina vaan pitää kaivella hirsien vierestä. Eilen suihkutin multaan etikkavettä ja kaupan estohajustetta, mutta ne eivät haitanneet ollenkaan hommia. Nora ryntää kaivauksille heti aamupalan jälkeen ja viipyisi siellä sitkeänä koirana varmasti vaikka koko päivän. Noran partakarvat ovat jo ohentuneet ja kuonon päällä on nahkakin ruvella kovasta kaivamisesta. Tänään Nora aloitti hommat jo aamupäivällä ja tuli sisään vasta illemmalla ruoka-aikaan. Ei auttanut muuta kuin viedä mamma taas pesulle ja lopettaa kaivuhommat kaikilta laittamalla uuden aidan portit kiinni. Pyrykin on sitkeä kaivuri ja välillä mamman kanssa tulee kinaa hyvistä kuopista. Miro ei oikein välitä kaivauksista, vaikka siellä kyllä kuopiikin. Kyllä siellä varmaan tuoreita hajuja on, eikä Nora helposti anna periksi. Naapurin vanhalta pottumaalta Nora pyysi monta lihavaa ja isoa vesimyyrää. Lenkillä piti olla mukana aina näppylähanskat, että sai kaivettua kidasta paistin pois. Nora on kunnostautunut myös sänkipeltojahdissa ja hankkinut sieltä monet makoisat suupalat.
Onneksi tämä paikka on vähän kauempana pihalla!
Aikamoisen pottupellon ovat karvakaivurit saaneet aikaan.
Tässä Noran vanhoja "paistikuvia".
Kaivinkoneet lepotauolla, takana Miro, keskellä Nora ja edessä Pyry. Keittiöön piti hankkia sohva ihan vain koiria varten. Selkänojalla on mukava könöttää ja katsella ikkunoista pihalle. |
|
Avainsanat: koiranelämää, koirapiha, omasta pihasta, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar |
Kesä- ja kisakausi lopuillaanSunnuntai 31.8.2008 klo 18.38 - Marja J Nyt alkavat kesän näyttelyt olla takanapäin, kun lauantaina piipahdimme Pyryn ja Noran kanssa Yppärin ryhmänäyttelyssä. Noran osallistuminen oli hieman epävarmaa, sillä mammakoiraa vaivasi valeraskaus. Tämä tyttökoiran juoksun jälkeinen normaali ilmiö ei ole koskaan vaikuttanut Noran mielentilaan. Vaiva on ollut etupäässä kosmeettinen - eli tissit roikkuvat! Edellisessä näyttelyssä Ylivieskassa tuomari moitti Noraa tukevaksi, mikä saattoi johtua jo valeraskaudesta. Nyt tyttö oli kuitenkin alalinjaa lukuun ottamatta tosi timmissä kunnossa, sillä liikuntaa oli lisätty ja ruoka-annoksia pienennetty. Näyttelyssä Pyry oli kehässä ainut junnupoika ja tulokseksi tuli EH1. Nora sai Oulun ERIn jälkeen nyt jo toisen Hn, mutta eipä tuomari Esko Nummijärvi kovin paljoa ERIä näyttelyssä muillekaan jaellut. Uroksista yksikään ei saanut nyt ERIä! Nora oli kehässä kuten ennenkin, eli homma ei kyllä kiinnostanut yhtään. Pyry kulkee tosi hienosti, mutta seisomista pitää vielä treenata. Automatkallakin Nora vain lepäili, mutta nousi heti katsomaan ikkunasta, kun ajoimme kettutarhan ohi ja luolavaliolle tutut ja kiinnostavat hajut tulivat nenään. Nyt olemme käyneet Pyryn ja Norankin kanssa aika monessa näyttelyssä, jotka ovat olleet tässä melko lähellä siedettävän matkan päässä. Hannu on käynyt Noran ja Miron kanssa vielä MEJÄ-kokeissakin, joten aika monta kesäviikonloppua on mennyt koirien kanssa hommatessa. Nyt vähän huilitaan ennen talven koitoksia. Piristykseksi Nora on keksinyt taas pitkästä aikaa "myyräterapian" ja kaivellut pihassa ahkerasti koko viikon. Viimeiset kaivaukset olivat niin antoisia, että tänä aamuna Nora vinkui ulos jopa ennen aamupalaa, mikä oli ihme! Työmaa eteni valitettavasti kriittisille alueille aidan tuntumaan ja aika syvällekin, joten homma piti keskeytää ja kaivanto tulpata hirrenpätkällä. Onneksi muita kohteita vielä löytyy pihasta!
Pyry ja Miro ovat tulleet auttamaan kaivauksille. Tänään Hannu paranteli taas noita etupihan aitasysteemejä ja iso aidattu alue jaettiin vielä poikkiaidalla kahteen osaan. Myös oven koiraluukku on vaihdettu. Nettikaupasta tilaamani muovinen oviluukkusysteemi kesti kaksi kuukautta. Tämä oli enemmän kuin etukäteen odotin, sillä trafiikkia on ollut aikalailla. Valmista aukkoa ovessa suurennettiin ja vuorattiin vanerilla. Saranat ja luukun voi nyt helpommin vaihtaa, sillä tuskin tuokaan ihan ikuinen on, sillä läppäovi on todella kovassa käytössä ja siitä pujahdetaan vauhdilla.
Miro ja Pyry vauhdissa. Takana koirien kesämökki kattoistutuksineen.
Nora tuli vauhdilla! |
|
Avainsanat: näyttelyt, koirapiha, koira-aita, MEJÄ, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar, Nora, Rowanberrie´s Feenix |
Miro - FIN KVA-L 28.7.2008Lauantai 2.8.2008 klo 10.32 - Marja J Mirosta tuli ihan virallisesti 28.7.2008 meidän perheen toinen käyttövalio. Miro tarvitsi valion arvoonsa koekäyntejä minimimäärän. A 46 pistettä, Oulu 15.3.2008 Tuomari, Reijo Malila B 42 pistettä, Oulu 19.1.2008 Tuomari, Pentti Jokela B 42 pitettä, Oulu 20.1.2008 Tuomari, Pentti Jokela Luonnonluolan tarkastus, Oulu 8.5.2008 Tuomari, Kari Airiainen
Miro poseeraa palkintojensa ja hienon KVA-ruusukkeensa kanssa 2.8.2008
Tässä on Miron virallinen valiokuva |
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, LUT |
Löytyipä sukulaisia!Tiistai 1.7.2008 klo 20.44 - Marja J Miro sai mukavia terveisiä velipoika Ossilta (Semilain Ozzy). Ossi asuu Jalasjärvellä kaverinaan kaksi saksanseisojaa Ringo ja Aksu. Ossi on kuulemma oikein mukava ja ihmisrakas poika. Metsällä Ossi ajaa jänistä, kaurista sekä hirveä ja Ossilta onnistuu myös seisontahaukku hirvelle. Ovatpa veljekset Miro ja Ossi aika samanlaisia niin metsästystaipumiksiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Olemme tavanneet viime keväänä Pihtiputaan näyttelyssä myös poikien veljen Oscarin.
Kuvissa poseeraa Ossi. Kuvat: Ossin emäntä Viime viikonloppuna löytyi myös Miron serkku Rekku, joka asuu Oulussa. Rekku oli tullut Pyhännälle perheen pk.mäykyn Pellen (Sagotax Bjarne) kaveriksi. Pelle osallistui Pitkäkankaalla mejä-kokeeseen kuten meidän Norakin. Rekisterinimeltään Rekku on Santtu ja sen emä on Semilain Hennan sisar Honey, isänä Hammarvikens Dakke. Myös Rekku on oikein mukava ja seurallinen poika. Toivottavasti Miron kanssa vielä tapaamme serkkupoika-Rekun. Kovin ovat Miro ja Rekkukin samannaköisiä vahvoine päänpiirteineen.
Tässäpä onkin sitten Rekku. Kuva: HP
Tässä ilmehtii meidän Miro. Kuva: MJ
Miron FIN KVA-L -poseeraus. Kuva: HP Myös Pyry on löytänyt omia sukulaisiaan. Löysimme nimittäin Pyryn velipuolen Jimin mukaville kotisivuille. Jimi eli Chesthill´s Korona on hieman meidän Pyryä vanhempi, s.19.3.2007. Molempien poikien isä on Pippo eli Freunds Kaneelboom. Jimin emä on Minelan Xenta. Paljon samoja piirteitä löytyy myös näistä pojista. Jimi on menestynyt jo mejä-kokeissakin tosi hyvin. Pyryn kanssa harjoituksia vasta aloitellaan. Käypä kurkkaamassa Jimin tosi hienoja sivuja. Siellä Jimi itse kertoilee vauhdikkaasti elämästään. Löytyyköhän meidän koirille vielä muita sukulaisia? Noran sukua on aika paljon täällä Pohjois-Suomessa ja heitä olemme tavanneetkin usein näyttelyissä ja muissa koiratapahtumissa. |
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Poikkeustila ohi!Tiistai 17.6.2008 klo 16.19 - Marja J Nyt on Miikkustikin jo palannut muun lauman joukkoon, kun keittiöeristys loppui viime viikon torstaina. Eläinlääkärin ohjeen mukaan pönttöä olisi pitänyt käyttää 10 päivää, mutta kun Miro ei ollut oikeastaan ollenkaan kiinnostunut mahan alusestaan, vapaus koitti jo hieman aikaisemmin. Jo torstaina, eli viikko leikkauksesta, Miro sai juoksennella Noran ja Pyryn kanssa omassa pihassa. Välillä meno ihan hirvitti ja pojat piti laittaa sisätiloihin, ettei toipilas olisi rasittunut liikaa. Perjantai-iltana Hannu sai muuttaa keittiön lattialta Miron kanssa nukkumaan ihan oikeaan sänkyyn! Pari viikkoa olisi pitänyt ottaa hieman rennommin liikunnan kanssa, mutta eipä tuo Miron kanssa ole oikein onnistunut. Kaikki on mennyt kuitenkin hyvin, haava on parantunut ja poika voi erinomaisesti! Saapa nyt nähdä, miten elämä muuttuu tästä eteenpäin - rauhoittuuko hormonihirmu yhtään ja alkaako saada lisää lihaa luittensa ympärille. Pyry on nyt kyllä enemmän Miron kimpussa, mutta saattaapa tuo johtua Pyryn murkkuiästäkin. Pyry vaikuttaa välillä aikamoiselta kiusalta, mutta Miikkusti osaa ottaa poikien kisailut rennosti. Poikkeustila - Noran juoksu ja Miron toipuminen - kestivät neljä viikkoa. Nyt palataan arkeen ja aloitetaan ankara MEJÄ-treenaus Noran kanssa. Pyryn kanssa hiotaan vielä näyttelykäyttäytymistä. Ja, tietenkin nautitaan alkavasta kesästä!
Aina, kun vaihdan lakanat, pitää poikien tulla siihen kiehnäämään ja peuhaamaan. Tässä Pyry ja palliton Miikkusti painivat perjantaina. Ps. Meidän sängyissä ei ole vieläkään jalkoja, Noran viimekesäisen pentujen odotuksen ja Pyryn pentuajan takia.
Miro nauttii, kun pääsee juoksemaan voikukkapellossa! |
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, terveys |
Poikkeustila jatkuu....Perjantai 6.6.2008 klo 21.14 - Marja J Onneksi Noran juoksu on kohta lopussa ja rouva voi muuttaa mökiltä takaisin "kotiin". Hannu on asunut parrakkaan tyttöystävänsä kanssa pihamökissä kohta kaksi viikkoa. Nora on tykännyt olla yksityishoidossa mökillä, jossa on sopivan viileää, rauhallista ja hyviä herkkuja. Iltaisin Nora on mennyt veneellä HP:n kanssa Temmesjoen yli ja sieltä edelleen metsälenkille kauriin jälkiä haistelemaan. Iltapäivisin olemme tehneet Noran kanssa myös useita mukavia puuhalenkkejä. Nora on jahdannut kesän ekat peltohiiret ja aloittanut räksänpoikajahdin. Valitettavasti tämä jahtimimmi menee ihan sekaisin, kun kuulee räkättirastaan äänen! Minä koitin vakuutella, että ei siellä mitään ole, ne ovat vielä munassa kasvamassa - mutta kyllä koira tietää! Tätä räksäjahtia on aika hankala estää, sillä Nora saa saaliinsa ihan tavallisella hihnalenkillä salaman nopeasti heinikkoon hyppäämällä. Pari päivää pitää eristää kaikki kolme koiraa toisistaan. Nyt viettää puolestaan Miro tylsiä koiranpäiviä keittiössä verkkoaidan takana muista eristettyinä, sillä Miro kävi eilen torstaina Oulussa Akuutissa kastrointileikkauksessa. Leikkausaika oli 12.50 ja Hannu sekä potilas kotiutuivat illansuussa. Leikkaus oli mennyt hyvin, haava on tosi pieni, siisti ja ihan kuiva. Koko illan Miro uinaili ihan toisissa maailmoissa, mutta terävöityi klo 18. Tuohon aikaan HP vie ajokoira Rikulle ruuan ja Miro on silloin aina apuna. Kohta poika taas vaipui uneen, vaikka liikuskelikin ja heilutti välillä häntäänsä. Vasta puolilta öin pojalle maistui tonnikalahiutaleilla maustettu vesi. Aamuyöllä ennen neljää kävimme toisen kerran pissalla - nyt maistui jo kermaviili ja tonnikalakin. Aamulla Miro oli ihan entisensä ja kävi Hannun kanssa postilenkillä. Miroa tympäsee, kun pitää olla keittiössä muista erossa ja täytyy kantaa outoa pönttöä päässä, jonka kanssa ei voi liikkua tai haistella kunnolla. Pitäisi jo päästä juoksemaan rallia pihalle Pyryn ja Noran kanssa! Koitamme kuitenkin ottaa nyt rauhallisesti Miron kanssa, että haava pääsee kunnolla paranemaan. Miroa emme tule käyttämään jalostukseen, joten päädyimme pitkän harkinnan jälkeen tähän "lopulliseen" ratkaisuun. Mirolla on silmässä ylimääräisiä ripsiä (cilia aberranta), rotumääritelmän mukaan hylkäävä yhden alaetuhampaan puutos sekä aika iso valkoinen läikkä rinnassa. Valkoisen läikän rotumääritelmä kyllä sallii, mutta se ei ole toivottavaa. Toiveissa on myös, että leikkaus ja hormonitason lasku hieman rauhoittaisi tätä villiä ja joskus ylikierroksilla käyvää poikaa. Miron hyvin alkanut näyttelyura loppui oikeastaan jo viime kesänä Kokkolan näyttelyn hylättyyn tulokseen. Vasta tuolloin meille selvisi Miron hammaspuutos. Tätä aikaisemmat Miron näyttelytulokset olivat: ROP-pentu, JUN ERI PU2 VARASERT sekä 2 x EH junnuluokassa ja EH nuorten luokassa. KVA-L Semilain Omar - Miro jatkaa loistavasti alkanutta ja monipuolista metsästyskoiran uraansa sekä osallistumista ainakin MEJÄ- ja ajokokeisiin. Kiitos ihana Miro, kun olet tullut meidän koiraksi!
Tässä Miro vielä unten mailla torstai-iltana.
Voi, että tympäsee tämä häkkyrä! Äsken hökötys vaihdettiin hieman isompaan ja läpinäkyvään malliin. Mukavuus ja toimivuus parani huomattavasti.
Aivan yhtäkkiä kesä oli saapunut Joenpenkalle! Tässä tuomet kukkivat tien varressa matkalla bussipysäkiltä kotipihaan. Tuomenkukantuoksuiset kiitokset Akuutin väelle Sari Tourulle ja kumppaneille Miron erinomaisesta hoidosta!
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, terveys |
KevätpörinääPerjantai 30.5.2008 klo 12.03 - Marja J Kävimme Pyryn kanssa viime lauantaina Sotkamossa ryhmänäyttelyssä. Myös Ani-sisko osallistui Kastehelmen kanssa. Tällä kertaa Pyryn tulokseksi tulikin H ekan ERI:n jälkeen. Ani pärjäsi paremmin, sai EH:n ja oli kolmesta junnutytöstä toiseksi paras.
Ani pöydällä, kuva: HP Anin näyttelyarvostelu löytyy täältä:
Pyry kehää kiertämässä - ja kylläpä siellä saikin ravata! Kuva: HP
Pyry yrittää hurmata tuomarin vekkulin poikamaisella charmillaan! Pyryn näyttelyarvostelu löytyy täältä: Kuva: Kastehelmi Kakko, KIITOS KUVISTA! Nora-mamman juoksutkin alkoivat ja meillä ollaan taas poikkeustilassa. Ensimmäiset 10 päivää Nora asui keittiön puolella portin takana, mutta muutti viime sunnuntaina Hannun kanssa tuonne pihamökkiin asumaan. Siellä Nora asuu kuin kuningatar, saa hyviä herkkuja Hannulta, eivätkä tyhmät pojat ole häiläämässä koko ajan ympärillä. Lenkitkin ovat luksusta ja ihan vain Noralle räätälöidyt - saa nuuskia niin paljon kuin haluaa, eikä tarvi ravata pihassa poikien kanssa. Takana on nyt 13 päivää ja edessä vielä hieman yli viikko, sillä 21 päivää tämä juttu kestää. Pojat ovat olleet melko rauhallisia, kun eivät Noran herkkuhajut ole olleet häiritsemässä. Miro kävi eilen Hannun kanssa tuossa kilometrin päässä etsimässä auton kanssa kolaroinutta metsäkaurista, josta poliisit olivat ilmoittaneet. Autosta oli toinen lamppu rikkoutunut, ja kauris oli kulkeutunut pitkin tietä, johon oli jäänyt hieman verta ja karvatuppoja. Miro löysi jäljen ja aloitti jäljestyksen. Reilun puolen kilometrin päässä kauris oli makuulla tiheässä taimikossa. Tästä se pomppasi vauhdilla liikkeelle ja Miro antoi hieman ajoääntä kuumalle jäljelle. Kilometrin jäljestyksen jälkeen todettiin, että kauriille ei ollut käynyt pahasti ja homma lopetettiin. Kauris jatkoi vielä matkaa Temmesjoen yli. Miro sai tässä hyvää harjoitusta ja mukavan iltalenkin! Viikonloppuna pitäisi saada tuo Mirokin trimmattua, että saadaan pojasta hienot KVA-kuvat otettua. Miro on onneksi helppo saada siistin näköiseksi. Vanha karva trimmattiin helmikuussa, ja nyt riittää vain hapsukarvojen nyppiminen kautta rungon. Korvat ja naamataulu onkin jo siistitty. |
|
Avainsanat: näyttelyt, Pyry, Joenpenkan A-pentue, A-pennut, Joenpenkan Aito-Artturi, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar |
Mirosta tulee luolavalio!Sunnuntai 16.3.2008 klo 12.43 - Marja Junttila Miro on hajoitellut viime syksystä lähtien kovasti ajohommia ja tammikuussa tuli sitten se odotettu ensimmäinen kauriskaato. Mirosta ei kummosemmin ajateltu luolakoiraa ja se hankittiinkin hoitamaan ajavan koiran hommia, kun tuo Nora ei ajossa hauku. Miron kanssa aloitimme kettusytyttelyt viime vuoden alussa. Hannu on käynyt viime kevään ja syksyn pojan kanssa harjoituksissa Haukkukeitaan lisäksi Piipolasssa ja Muurasjärvellä. Alussa ahdinkoputken läpäisy tuotti Mirolle kovasti vaikeuksia. Tosi innokkaana koirana Miro haukkuu myös paljon tyhjässä luolassa. Miro on kuitenkin riistaverisenä kiihkeä ja pelkäämätön. Sutjakkana poikana Miro liikkuu vauhdilla putkistossa. Ja ahdinkokaan ei sitten kokeissa ole tuottanut mitään ongelmia. Tammikuun iloisen yllätyksen eli kahden B-tuloksen jälkeen olisi vielä pitänyt harjoitella A-kokeen hiekkaesteen läpäisyä, mutta sinä ainoana harjoituskertana Hannu olikin työmatkalla Saksassa. Onneksi Mirolla oli mahdollisuus luolatyöskentelyyn ihan luomuna kokeiden välillä. Muutama viikko sitten Miro nuohosi pari tuntia laajaa kuusiaukkoista ketunpesää, jossa supit olivat majailleet. Miro oli kaivanut puolisen tuntia auki asukkaiden tulppaamaa käytävää ja siinä sitten tuli oikeaa harjoitusta. Vähän kyllä jännitti, miten putkiston hiekkaeste Miron kokeessa yllättää, mutta hienosti Miro siitä selvisi. A-kokeessa tyhjän luolan tarkastus oli todella äänekäs kuten Norallakin aikoinaan ja Miro sai siitä 4 miinuspistettä. Riistakokeessa reippaan ilmoitushaukun jälkeen kettu siirtyi oikeaan kulmapesään ja siitä edelleen vauhdilla Miron äänekkäästä haukkupainostuksesta oikeaan päätepesään. Miro liikkuu nopeasti ja sujuvasti putkistossa ja tarrasi nyt karkuun lähtevää kettua hännästä niin että karvat ketulla pöllysivät! Koe keskeytettiinkin sitten 10 minuutin jälkeen koiran "voimakkaaseen hallintaan"! Lauantain kokeessa oli mukana 15 koiraa - 7 mäyräkoiraa, kaikki kolme karvanlaatua edustettuina. Pk.mäykky Taru valioitui ja lk.mäykky Julle sai viikonlopun aikana 2 B-tulosta sekä lauantaina kokeen parhaan koiran palkinnon. Onnittelut emännille Katjalle ja Marikalle! Miro ei ole vielä suorittanut luonnonluolantarkastusta, kun Oulun kokeissa ei ole siihen ollut mahdollisuutta. Onneksi Haukkukeitaalla järjestetään seuraavat LUT-kokeet jo toukokuussa, niin päästään laittamaan käyttövalioanomusta Kennelliittoon. Joenpenkan väki onnittelee ajavaa luolakoira Miroa! Kokeiden tulokset löytyvät täältä
Miron pokaalisaalis tältä keväältä! |
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Mirosta Eräkoira 2007Sunnuntai 24.2.2008 klo 21.55 - Marja Junttila Limingan-Temmeksen Metsästysyhdistys valitsi Miron vuosikokouksessaan vuoden 2007 eräkoiraksi. Titteli myönnetään metsästyskoiralle vuoden aikana saatujen näyttely- ja koetulosten perusteella. Kiertopalkinto on ollut meillä aikaisemminkin, kun samainen titteli on myönnetty Noralle kahtena edellisenä vuonna. Joenpenkan väki onnittelee Miroa!
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Pojat trimmattu!Tiistai 19.2.2008 klo 20.48 - Marja Junttila Pyry pääsi pentukarvastaan viime viikonloppuna. Pyryn niukka turkki on ollut todella siistin näköinen, ja vasta nyt siinä oli jotain kypsää nypittävää. Pyryn partakarvat ovat hyvässä kasvussa ja kulmakarvojakin nyt jo löytyy. Turkki vaikuttaa tosi helppohoitoiselta, sillä tassut ovat lyhyen karhean karvan peittämät, eikä korvissa ole juurikaan trimmattavaa. Olin jo aikaisemmin nyppinyt pitkiä mustia poskikarvoja, ja Pyry ei tykännyt yhtään ja vikuroi sen minkä kerkesi! Hannu oli minulla nyt assistenttina ja Pyry pääsikin herkkupalojen avulla ihan huomaamatta pentuturkistaan eroon. Kun vanha karva oli nypitty, alta löytyi hyvä, karkea turkki. Kun Pyry eli Joenpenkan Aito-Artturi oli aivan pieni vastasyntynyt pentu, sillä oli pitkä musta karva ja sitä kutsuttiinkin Karva-Artturiksi. Myöhemmin turkki muuttui kurttuisen näköiseksi ja nimi vaihtui Kurttu-Artturiksi. Samana viikonloppuna pääsi myös Miro vanhasta karvastaan, joka oli perusteellisesti nypitty edellisen kerran viime kesänä. Mironkin turkki on niukka ja vanhanakin hyvän näköinen. Pojasta saa siistinnäköisen helposti nypimällä häntää, tassuja, naamakarvoja ja siistimällä korvat. |
|
Avainsanat: trimmaus, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar |
Mirolle meinasi käydä tosi huonosti!Sunnuntai 27.1.2008 klo 17.59 - Hannu Pietiläinen Kuluneen talven aikana on sääolojen takia kuulunut poikkeuksellisen paljon surullisia kertomuksia heikkoihin jäihin menehtyneistä koirista. Liikkeellä ja metsäretkillä oltaessa toki kaikki on mahdollista, mutta eipä sitä tule ajatelleeksi, että juuri oma koira joutuisi heikkoihin jäihin. Lauantaina 26.1. olin Miron, metsäkaveri Vellun ja hänen veljenpoikansa kanssa menossa jäniksiä etsimään. Miro lähti hakureissulle ja siinä kahvitellessamme huomasin parin sijainnin tarkistuksen jälkeen ettei gps-panta anna paikkatietoa. Ihmettelin mikä laitteeseen on tullut ja lähdin etsimään koiran jälkiä. Tuossa vaiheessa epäilin sääoloja, lumista metsää tms. tilapäisen yhteyskatkon syyksi. Kävellessäni yritin useasti turhaan saada yhteyttä koiraan ja aloin epäillä, että se oli mennyt maan alle ketun tai supin reikään. Löysin koiran jäljet ja kiersin pahimmat tureikot, josta se oli kulkenut. Tein taas kerran pienen kaarroksen ja olin juuri hakemassa jälkiuraa, kun kuulin koiran haukkuvan. Kuljin haukun suuntaan ja huomasin, että ääni tuli vuolaasti virtaavan metsäojan varrelta. Oja mutkitteli ja siellä täällä oli aukkoja jääkannessa, paikoin taas kansi kesti kävellä minuakin. Olinhan jo pari kertaa ylittänyt ojan alajuoksulla. Menin haukkua kohden ja huomasin heti koiran jälkien päättyvän sulan reunalle. Koiran alta oli jääkansi romahtanut noin neljän metrin matkalta ja Miro haukkui kolmisen metriä aukon reunasta alajuoksulle jääkannen alla. Onneksi talvinen tulvavesi oli laskenut huomattavasti ja veden ja jääkannen välissä oli 30-40 cm tyhjää tilaa. Virta oli vienyt koiraa kannen alle, mutta Miro oli onneksi saanut kiinni ojassa olleesta kivikosta, jolla se seisoi puoliksi virtaavassa vedessä. Aikaa kahvittelustamme oli kulunut jo puolisen tuntia, joten kovin kauaa koira ei enää olisi jaksanut pysytellä kivikossa, eikä sillä olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä ojasta ylös muutenkaan, sillä pystysuorat penkat ja vuolaasti virtaava vesi olisivat estäneet kaikki yritykset. Paikka oli sellainen, että irtipäästyään koira olisi ajautunut syvälle jääkannen alle ja seuraava aukkopaikka oli kymmenien metrien päässä. Reppu ja haulikko lensivät nyt tosi nopeasti penkalle ja yhtään arvelematta laskeuduin ojaan, jossa oli vettä reittä myöten. Kahlasin varovasti jääkannen reunalle ja kyykistyin kannen alle. Näin Miron ja ehdin jo hätäisesti sanoa "Tänne", mutta sitten tajusin, että toivottavasti koira ei yritä liikahtaakaan, muuten virta vie sen kadoksiin. Sanoin koiralle "Odota" ja kyyristelin jääkannen alla rintamus vettä hipoen ja hiissasin itseäni lähemmäs koiraa. Niin kauan kuin sain vasemmalla kädellä pidettyä jääkannen reunasta kiinni kaikki meni hyvin, mutta sitten tuli aika halju olo, kun ote oli irrotettava. En yltänyt koiraan muuten kuin menemällä syvemmälle kannen alle. Lopulta sain käteni koiran kuonolle ja vielä hieman siirtymällä sain tutkapannasta kiinni. Vedin voimakkaasti koiraa ja samalla yritin tulla vauhdilla takaisin. Vesi roiskui ja kohisi ja siinä vaiheessa kastui takkikin, mutta sain kuitenkin Miron jääkannen reunalle ja itsenikin kieräytettyä ylös ojasta. Koira tärisi kuin haavanlehti kylmissään ja minulla oli saappaat täynnä vettä, housut litimärkinä reittä myöten ja takin etumus valui vettä. Tyhjensin saappaat pikaisesti, puristin enimmät vedet villasukista ja kun ne eivät enää saappaisiin menneet, työnsin ne reppuun, otin koiran syliin ja lähdin tarpomaan autolle. Soitin Vellulle mitä oli tapahtunut ja samalla yritin lämmittää Miroa, joka tutisi koko kahden kilmetrin kävelyn. Pari kertaa laskin koiran maahan kävelemään ja loppumatkasta koiralla ei enää näyttänyt isompaa hätää olevankaan. Itsellä alkoi jalkoja kylmätä, kun saappaat oli märät ja kuivanakin melko tuhdit Rokka-saappaat painoivat märkinä varmaan monta kiloa. Onneksi pakkasta ei ollut kuin pari astetta - muutoin kävely olisi ollut kyllä tosi hankalaa. Illalla alkoi sitten kurkkua pistellä ja yö olikin jo kiemurtelua flunssan kourissa. Kävimme seuraavana iltapäivänä flunssasta huolimatta kuvaamassa paikkaa, josta oli tulla Miron viimeinen. Onneksi Lautuanoja ei ollut pahimmillaan ja tällä kertaa oli todella onni matkassa, kun selvittiin Miron kanssa vain säikähdyksellä ja kylmällä kylvyllä.
Miron jäljet loppuvat avannon reunaan.
Tuolla Miro sinnitteli kolmen metrin päässä jääkannen alla - ja osasi onneksi haukkua apua!
Hannu ja Pyry tutkailevat paikkaa, jossa jääkansi romahti Miron tassujen alla. |
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
MIRO - Semilain Omar tänään 2-vuotias!Keskiviikko 23.1.2008 klo 14.36 - Marja Junttila ONNEA MIROLLE SYNTYMÄPÄIVÄN JOHDOSTA! Mirolle on tapahtunut monia mukavia asioita viime vuoden aikana ja (yli)vilkkaasta pojasta on kasvamassa todella hieno ja mukava metsäpoika! Oli tosi mukava nähdä miten hellästi ja isovelimäisesti Miro suhtautui Noran pentuihin ja leikki näiden vauhtihirmujen kanssa. Katselin jokin aika sitten vanhoja videonpätkiä Pikku-Mirosta ja vauhtia kyllä riitti Mirollakin! Nyt Pyry peuhaa ja kiusaa Miroa niin kuin Miro aikoinaan riepotteli Noraa. Miro on ollut kova vetämään hihnassa ja pyrkisi mielellään julkisille paikoille dogmaileja tutkimaan ja viesteihin vastaamaan. Kakkakaan ei tahdo oikein tulla omassa pihassa, lieneekö sosiaalinen suoli? Nyt kun Miro on herännyt ihan tosissaan riistalle, on lenkkien vauhti hidastunut ja kaikki jäljet pitää haistella tarkkaan. Viime keväänä, kun näitä kotisivuja tehtiin, suunnitelmissa oli harjoitella Miron kanssa ajohommia ja siinä sivussa kokeilla myös LUT-jutttuja. Haukkukeitaalla LUT-harkoissa olemme käyneet Miikkustin kanssa joitain kertoja ja Hannu on treenannut ajoa minkä säät ja aika ovat vain sallineet. Harmi vaan, että jäniksiä on meidän seudulla ollut aivan liian vähän ajettavaksi. Jänisten puutteessa Miro onkin eksynyt hirvien perään. Onneksi Miro on ollut taitava hirviajoissaan. Ensimmäisiä kaatoja saatiin odottaa kauan, vaikka Miro kyllä on ajanut pitkään ja taitavasti. Viime marraskuussa Miron ajosta sitten ammuttiin ensimmmäinen jänis ja aivan äsken hienosta kaurisajosta ensimmäinen metsäkauris. Todella yllätys oli, että Miikkusti pärjäsi LUT-kokeissakin kahden B-tuloksen verran! Ovatpa Hannu ja Miro kokeilleet mäyräkoirien ajokoettakin Lohtajalla nyt viime joulun jälkeen, mutta tulosta ei vielä tullut. Sää oli pahin mahdollinen, eikä riistaakaan alueelta löytynyt. Miron kanssa jatkamme metsästysharrastusta ja kokeissa käyntiä - tästä on hyvä jatkaa! - Ja täytynee hieman päivitellä myös näitä kotisivuja Miikkustin osalta kun kaadotkin ovat parantuneet räkättirastaasta ;-)
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Miro kaurisjahdissaPerjantai 11.1.2008 klo 18.00 - Hannu Pietiläinen Tänään sitten vihdoinkin onni potkaisi oikein syylinki jalassa! Miron kanssa on pitkin viime syksyä ajeltu hirveä, kaurista ja jänistä, mutta vain yksi jänis on tähän mennessä saatu eräksi. Tuuri on vaihdellut huonosta vielä huonompaan, joten ensimmäistä kauriskaatoa on saatu odottaa. Eilisen lumisateen jälkeinen nollakeli lupaili hyviä mahdollisuuksia tälle päivälle, jos vain ajettavaa löytyisi. Aamulla oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hämärässä kierreltiin Miron kanssa kaurispeltoja, mutta jälkiä ei löytynyt. Siirryttiin metsätielle, jossa Miro äkkäsi vanhan jälkijonon ja kävi ensin toisella puolen tietä lyhyen hakulenkin, tuli takaisin ja siirtyi nopeasti jälkijonoa pitkin syvemmälle kuusikkoon. Intoa oli kovasti, vaikka jäljet eivät tuoreita olleetkaan. Tutkan mukaan koira kävi reilun kolmensadan metrin päässä ja lähestyi tietä, kun yhtäkkiä kuului pari herättelyhaukkua ja sen jälkeen ajohaukku. Ajoa oli kuulunut pienellä alueella tiheässä taimikossa kymmenisen minuuttia, kun kaksi kaurista kävi tien penkan takana aivan lähellä. Tiheikkö esti kuitenkin ampumisen ja huomattuaan passin kauriista toinen kääntyi tulojäljilleen ja toinen lähti omia teitään alueelta pois. Miro jatkoi ajoa takaisin kääntyneen kanssa ja ajo jäi pyörimään tiheikköön hyvin pienelle alueelle yli tunniksi. Haeskelin parempaa passipaikkaa, mutta en onnistunut näkemään ajettavaa. Sitten alueelle tuli toinenkin koira jänisajossa ja kauris siirtyi muutaman sata metriä pois tiheiköstä. Kohtaaminen tapahtui sitten metsätiellä, kun kauris oli palaamassa takaisin tiheikköön karkkolenkin jälkeen. Rihlakon luotipiipulla pääsin ampumaan n. 60-70 metrin päästä. Kauris hypähti, otti pitkän loikan metsään ja katosi. Kävelin ampumapaikalle ja samassa Mirokin tuli siihen haukkuen. Koira jatkoi tien yli ajoa, mutta pysähtyikin tienpenkan taakse äheltämään. Nuori uroskauris oli kuolleena ja koira pöllytteli karvaa innoissaan. Tyytyväisinä palasimme kotiin Miron kanssa. Päivä oli tosi upea ja Miron ajo kesti kaikkiaan 80 minuuttia. Huomenna maistellaan kaurispaistia pitkästä aikaa!
Lisää kuvia löytyy Kuva-Albumista - Miron eräkuvat Kaurista maisteltiinkin vasta sunnuntaina, tässä maistiaisia: Syötiin Miikkustin ensimmäisen kauriin kunniaksi sitten oikein juhla-ateria, tässä ruokalista:
Kyllä maistui! Kiitokset Mirolle, Hannulle sekä tietenkin metsän väelle Tapiolle ja Tellervolle apujoukkoineen.
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, ajometsästys |
Miron ensimmäinen jänisTorstai 15.11.2007 klo 14.02 - Hannu Pietiläinen Tänään sitten vihdoin onnisti! Jo viime talvesta lähtien on Mirolle yritetty saada kauris- tai jäniskaato. Ajoja on ollut useita, mutta passimiehillä toivottoman huonoa tuuria ja "läheltäpititilanteita" on ollut useita. Tänä syksynä ajohommaa ovat häirinneet Miron hirviajot, kun rutto vei jäniskannan olemattomiin. Paremman puutteessa hirvikin on kelvannut. Viime sunnuntaina satoi maahan lumen, ja kun pari lomapäivää sattui tähän loppuviikkoon, niin lähdettiin Miron kanssa taas yrittämään. Jäniksen jälkiä löytyikin, mutta neljän yön jälkiä oli koirankin vaikea selvittää. Yli tunnin haun jälkeen saatiin lopulta ajo käyntiin. Tällä kertaa passimiestä tuurasi tosi hyvin, kun puppeli tuli alle kymmenen minuutin ajon jälkeen suoraan passiin. Miro tuli kaadolle haukkuen ja tarrasi tiukan leukaotteen jäniksestä. Tyytyväisinä tallustelimme autolle ja ajoimme kotiin kuvia ottamaan Miron ensimmäisestä jäniksestä.
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, ajometsästys |
Vanhoja eräjuttuja 2007Maanantai 1.1.2007 - Marja J
Noran, Miron ja Pyryn eräjuttujaNoran eräjututNoran kanssa on metsästelty ensi alkuun jänistä ja kaurista, mutta sitkeäkään ajo ei oikein tuota tulosta, kun Nora ei hauku ajossa lainkaan. Mykkäajoja on kuitenkin harrastettu ihan senkin vuoksi, että koira saa siinä runsaasti monipuolista liikuntaa. Tutkapanta on ollut välttämätön varuste hiljaisessa ajossa, jotta koira on löydetty metsästä. Olemme kuulleet, että vieläkään ei ole syytä heittää toivoa kokonaan ajoäänen löytymisessä, mutta aika vaikea sellaiseen on uskoa. Luolametsästys alkoi Noran kanssa puolivahingossa sattumasupin kanssa tavanomaisella päiväkävelyllä. Runebergin päivänä 2005 oli lämmin sää ja vettä tihkutti. Supit olivat olleet liikkeellä ja jälkien löytymisestä alkoi jahti, josta kerrotaan P.S.Mäykyn numerossa 1/2005. Luolilla Noran kanssa on käyty harkiten ja suhteellisen harvoin, vaikka intoa koiralla olisi enempäänkin. Riistan kanssa Nora on luonteeltaan suhteellisen kova – ei kuitenkaan mikään nippukoira. Sisua on sen verran, että supikoira ja kettu pysyvät kyllä luolan perällä mikäli umpiperään joutuvat. Ja jos ajossa ei ääntä tule, niin luolassa haukku on sitäkin kovempaa ja kiivaampaa. Aika usein metsästäjien työksi jäävätkin lapiohommat eli luolan kaivaminen auki. Noralta saatiin kettu 10.2.2007, kun ajokoira Riku oli sitä ajellut ensin nelisen tuntia. Ajokoira väsähti ja kettu paineli peltotien rumpuun, jossa Nora pidätteli sitä hienosti, kunnes metsämiehet saapuivat paikalle lapioiden ja muiden työvälineiden kanssa.
Kuvassa Nora suden jäljillä keväällä 2005. Autoilija oli nähnyt suden ylittämässä nelostietä keskellä päivää meiltä viisi kilometriä etelään. Nora on käynyt haistelemassa myös suden ja ahman jälkiä eikä tyttö epäröinyt kummankaan kanssa yhtään. Hihna kireällä olisi ollut valmis jäljitykseen, vaikka tuskin ymmärsi mitä jälkien päästä olisi löytynyt. Mutta ei kyllä petojen hajut Noraa pelottaneet. Susia liikuskelee aina silloin tällöin lähimetsissä, mutta helmikuussa 2006 kohdattiin tosi harvinaisuus, kun ahma asusteli muutaman viikon näillä main. Seuraavan kerran kun löytyy karhun jäljet, niin kokeilemme mitä Nora nallesta tuumaa – niitäkin näillä seuduin majailee joka kesä.
Nora on käyttänyt jäljestystaitojaan ja etsinyt haavakkohirviä Hannun hirviporukalle useana syksynä. Kuvassa Nora ja jäljitetty hirven vasa syksyllä 2006. MIRON ERÄJUTUTMiron erätarinoita blogissaMiro on tullut meille nimenomaan ajavaksi koiraksi. Mäykyt ovat kyllä niin monipuolisia, että vaikea on vielä sanoa mikä Mirolta parhaiten luonnistuu, mutta metsäkauris ja jänis ovat olleet ajatuksissa kärkipaikoilla. Syksyllä 2006 käytiin ajoa kokeilemassa ja rohkeasti poika lähti hakuun ja yritti sitkeästi jänistä ylös. Ajojakin saatiin ja ihan kunnon äänen kanssa, mutta kaatoja ei vielä lainkaan. Joulun 2006 jälkeen Miro ajoi kauden parhaan ajonsa, kun pitkään kestänyt jäniksen etsiminen muuttuikin yhtäkkiä kaurisajoksi. Kolme tai neljä kaurista oli ajossa ensin melkein tunnin, jonka jälkeen yksi porukasta erkani ja lähti kokonaan eri suuntaan. Miro jatkoi yksinäisen perässä ja meni suoraan noin puolitoista kilometriä laajalle kynnöspellolle, jolla ei tuolloin ollut vielä lunta lainakaan. Jäinen ja karkea kynnös hävitti kauriin jäljet ja jouduimme luovuttamaan. Ajo kesti kuitenkin kaikkiaan tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, joka on noin nuorelle mäykylle ihan hyvä suoritus. Syksy 2007 oli Miron kehityksen ja kypsymisen kannalta todella tärkeää aikaa. Miron kanssa käytiin metsällä ahkerasti. Syksyn aikana oli hyviä ajoja, mutta ensimmäistä kaatoa vain saatiin odotella pitkään. Ensimmäinen metsäjänis saatiin eräksi marraskuussa 2007 ja metsäkauris tammikuussa 2008. Mirostahan tuli myös luolavalio 2008 minimikoemäärällä, mutta kaikkein ominta ovat ajohommat ja jahti jatkuu tämän innokaan ajuripojan kanssa! Syksyllä 2009 Miro oireili ensimmäisen kerran allergiaansa - mahaan tuli näppyä, tassuja kutisi. Vaiva saatiin kuitenkin asettumaan kortisoni- ja antibioottilääkityksellä. Vaiva uusi syksyllä 2010 ja Mirolle tehtiin allergiatestit ja ruokavaliota muutettiin vähemmän ärsytystä aiheuttavaksi. Kuivanappulat jätettiin kokonaan ja Miro siirtyi koti- ja raakaruokavaliolle. Loppuvuodesta 2010 Miro on päässyt oireistaan ja tervehtymisen myötä myös ajoon! Miro ajeli jänistä entiseen malliin ja saipa poika haukkua supiakin, joka sitten saatiin eräksi puolen tunnin painostuksen jälkeen. Syksyn 2011 aikana Miro on ollut metsällä jo monta kertaa, muutaman kerran myös yhteisajossa Emman kanssa.
Miron varhaiset riistakontaktit ovat löytyneet pihapiiristä. Tässä saaliina räkättirastas kuvattuna 13.6.2006.
Miron eka metsäjänis 15.11.2007. No, nyt on jo tullut ihan kunnon saalistakin, vaikka kyllä meillä laitetaan rastastakin ruuaksi! Miro kaurisjahdissa - juttu ensimmäisestä kaadosta 11.1.2008Tänään sitten vihdoinkin onni potkaisi oikein syylinki jalassa! Miron kanssa on pitkin viime syksyä ajeltu hirveä, kaurista ja jänistä, mutta vain yksi jänis on tähän mennessä saatu eräksi. Tuuri on vaihdellut huonosta vielä huonompaan, joten ensimmäistä kauriskaatoa on saatu odottaa. Eilisen lumisateen jälkeinen nollakeli lupaili hyviä mahdollisuuksia tälle päivälle, jos vain ajettavaa löytyisi. Aamulla oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hämärässä kierreltiin Miron kanssa kaurispeltoja, mutta jälkiä ei löytynyt. Siirryttiin metsätielle, jossa Miro äkkäsi vanhan jälkijonon ja kävi ensin toisella puolen tietä lyhyen hakulenkin, tuli takaisin ja siirtyi nopeasti jälkijonoa pitkin syvemmälle kuusikkoon. Intoa oli kovasti, vaikka jäljet eivät tuoreita olleetkaan. Tutkan mukaan koira kävi reilun kolmensadan metrin päässä ja lähestyi tietä, kun yhtäkkiä kuului pari herättelyhaukkua ja sen jälkeen ajohaukku. Ajoa oli kuulunut pienellä alueella tiheässä taimikossa kymmenisen minuuttia, kun kaksi kaurista kävi tien penkan takana aivan lähellä. Tiheikkö esti kuitenkin ampumisen ja huomattuaan passin kauriista toinen kääntyi tulojäljilleen ja toinen lähti omia teitään alueelta pois. Miro jatkoi ajoa takaisin kääntyneen kanssa ja ajo jäi pyörimään tiheikköön hyvin pienelle alueelle yli tunniksi. Haeskelin parempaa passipaikkaa, mutta en onnistunut näkemään ajettavaa. Sitten alueelle tuli toinenkin koira jänisajossa ja kauris siirtyi muutaman sata metriä pois tiheiköstä. Kohtaaminen tapahtui sitten metsätiellä, kun kauris oli palaamassa takaisin tiheikköön karkkolenkin jälkeen. Rihlakon luotipiipulla pääsin ampumaan n. 60-70 metrin päästä. Kauris hypähti, otti pitkän loikan metsään ja katosi. Kävelin ampumapaikalle ja samassa Mirokin tuli siihen haukkuen. Koira jatkoi tien yli ajoa, mutta pysähtyikin tienpenkan taakse äheltämään. Nuori uroskauris oli kuolleena ja koira pöllytteli karvaa innoissaan. Tyytyväisinä palasimme kotiin Miron kanssa. Päivä oli tosi upea ja Miron ajo kesti kaikkiaan 80 minuuttia. Huomenna maistellaan kaurispaistia pitkästä aikaa!
Syötiin Miikkustin ensimmäisen kauriin kunniaksi sitten oikein juhla-ateria, tässä ruokalista:
Kyllä maistui! Kiitokset Mirolle, Hannulle sekä tietenkin metsän väelle Tapiolle ja Tellervolle apujoukkoineen.
PYRYN ERÄJUTUTPyryn ja Emman viikonloppujahti 10.-11.4.2010 Supijahti 5.4.2010Aamulla sain puhelinsoiton, että supit ovat yöllä olleet liikkeellä. Vaikka lunta on vielä paljon, on hangen pinta niin tiivis, että se kantaa talviunien jälkeen kevenneitä supeja. Jäljitys oli kerrankin helpoimmasta päästä, sillä kolmensadan metrin päässä tieltä supit olivat menneet latoon sisälle ja lattian alle. Ensin töihin meni lk mäykky Nella ja sillä aikaa kävin hakemassa Pyryn autosta. Supit rallasivat paikasta toiseen lattian alla eikä koira saanut niitä pysäytettyä. Vaihdettiin jonkin ajan kuluttua Pyry töihin ja otettiin Nella huilaamaan. Olkipaaluja oli lattialla ja niitä siirreltiin ja nostettiin pari lattialankkuakin, kun Pyrykin joutui liikkumaan koko ajan paikasta toiseen supien perässä. Yritettiin saada niiden aluetta pienemmäksi, kun yks kaks molemmat supit sinkosivat lattian alta ja saman tien seinän raosta ulos. Pyry vispasi toisen perässä, joka kiersi ulkokautta kulman takaa takaisin samaan paikkaan latoon. Toinen supi juoksi pellon poikki seuraavalle ladolle ja katosi sinne vaikka kaveri yritti saada sen kiinni matkalla. Paksussa lumessa pitkäjalkainenkin mies on lujilla. Siinä sähäkässä laskettiin Nellakin irti ja se otti haukun lattian alla, jolloin laitoin Pyryn kiinni. Yhdessä emme koiria työmaalle laskeneet. Samassa paikalle tuli lisävoimia ja porukalla supi otettiin talteen Nellan avustuksella. Toisella ladolla oli vaikeuksia löytää supi, sillä olkipaaluja ja heinäseipäitä oli paljon eivätkä koiratkaan paikantaneet turrikkaa. Nosteltiin paaluja ja seipäitä ja tutkittiin paikkoja. Sen verran saatiin aukkoa, että Nella pääsi lattian alle, mutta alkuun ei supia löytynyt. Kun Nella oli toisella puolella latoa, laskin Pyryn samaan paikkaan ja aikansa siellä oltuaan kuului vähän haukkua ja intovikinää. Oli ilmeisesti niin ahdas paikka, ettei koira päässyt eteenpäin. Aukaistiin vähän lattiaa ja Pyry jatkoi heti muutaman metrin lattian alla ja aloitti kiivaan haukun. Keskellä latoa oltiin juuri pääsemässä koiran ja supin tuntumaan, kun supi livahti siihen suuntaan mistä Pyry oli tullut. Onneksi oli kaveri vastassa ja hän sai napattua supin kiinni. Pyrykin tuli ulos samalla, kun roikkui supissa kiinni. Siistittiin paikat ladoissa entiselleen ja lähdettiin autoille. Aikaa meni kaikkiaan kolmisen tuntia ja koirat saivat hyvät rupeamat supityöskentelyä. Nella on kokenut konkari, mutta hienoa oli nähdä miten Pyry touhusi kuin vanha tekijä, vaikka kokemuksia oikeasta supityöskentelystä tähän malliin ei aiemmin olekaan. Tästä on hyvä jatkaa!
Pyry ei meinannut päästää ollenkaan irti supista - "Tämä on mun!" |
|
Avainsanat: Joenpenkan Aito-Artturi, Pyry, Semilain Omar, Miro, Rowanberrie´s Feenix, Nora, eräjuttuja |
Joenpenkan elämää
