Koirapiha kukkii

Perjantai 4.7.2014 - Marja J

Missä lumi?

Sunnuntai 9.3.2014 klo 18.15 - Marja J

Suurkaivaukset taas alkaneet!

Torstai 27.8.2009 klo 14.23 - Marja J

Pari päivää sitten avattiin koirapihan nurkka, joka oli aidattu eristykseen viime kesän mahdottomaksi äityneen kaivausprojektin takia. Nurkalla velloo niin vahva myyräntuoksu, ettei mäyriksiä pidättele mikään. Pahimmat aidan alle johtavat käytävät on nyt tuupattu tavaraa täyteen, ettei vain kukaan innostuisi kaivamaan käytävää ja samalla myös itseään aidan alitse. Nurkka on myllätty parissa paivässä ihan kokonaan, siellä on avattuja käytäviä ja mahdottoman syviä kuoppia.

Myös muualla pihalla tuntuu olevan vipinää, kun koirat niin hyvin viihtyvät heinikossa. Hännän vipatuksesta kyllä huomaa, kun ovat "riistan" jäljillä. Jos isompaa ei löydy, mukavaa hommaa löytyy vaikkapa päästäisen jahtaamisesssa!

Mutta siivo sisällä on kyllä ihan kamala noiden kuratassujen jäljiltä! Pesuvati ja pyyhkeet onkin pitänyt taas laittaa etuterassille. Harmi kun pesuhuone on talon toisessa päässä, eikä pihalta pääse suoraan huuhteluhuoneeseen - asialle pitäis tehdä jotain, jos vain keksisi mitä.

Tuleviksi viikonlopuiksi on kertynyt aika lailla koiramaista hommaa. Ensin on PSMKK:n järjestämä luonnetesti Haukiputaalla, sitten Pyryn LUT-koe Tuusniemellä ja seuraavana viikonloppuna MÄAJ-piirimestaruuskisat. Jos ei olla koiran kanssa itse kokeissa, niin ollaan muuten mukana toimitsijana ja keittiön puolella.

Sunnuntaina kävisemme Kuusamossa katsomassa Pyryn ja Rassin pentuja. Täytyy napsia paljon kuvia ja laittaa sivuille. Olisipa mukava pitää yhteyttä myös Pyryn pentujen uusien omistajien kanssa ja kuulla pentujen elämästä! 

Noran tassukuviointia keittiön lattiassa

Karvainen kaivurikolmikko riistan jäljillä

Kevättä kohti....

Lauantai 21.2.2009 klo 11.19 - Marja J

Onneksi päästiin noista kovista pakkasta! Pahimmillaan mittari näytti -25. Pojatkaan eivät viitsineet vetää tavanomaista ralliaan pihassa kylmimpinä päivinä, vaan kakka- ja pissapyrähdyksetkin piti tehdä erikseen.

Mirolla on vielä niin ohut turkki jouluisen trimmauksen jälkeen, että laitoin sille manttelin päälle. Miro tuntui tykkäävän tästä halpiskaupasta ostetusta maastokuosisesta vaatekappaleesta. Poitsu viihtyi se päällä ulkona ihan hyvin, eikä tuo vaatetus vauhtiakaan hidastanut. Manttelissa on irrotettava huppu, mutta hupun karvareuna kiinnosti aivan liikaa kaikkia koiria, joten se piti irrottaa hupusta....

Tein Miron manttelin mukaan Noralle uuden lämpimän takin, jonka alakappaleeseen laitoin vielä jatko-osan lämmittämään mahaa. Eivät nuo kaupan valmiit takit aina ole mäykylle sopivia, mutta onneksi niitä voi sitten tuunata itse käyttökelpoisemmiksi.

Nora ei ole muutamana pakkaspäivänä mielellään lähtenyt pihalle vaan vötkisteli vain sisällä lämpimässä. Nyt kun on taas lauhempaa, ollaan tehty iltaisin vielä omat lenkit Noran kanssa. Nora ei millään haluaisi lähteä kävelemään valaistulle pyörätielle (jonne emäntä haluaisi mennä....) vaan laittaa jarrut päälle eikä inahdakaan. Mutta kun ehdottaa vastakkaista suuntaa, mamma lähtee juoksujalkaa eteenpäin. Kun valitaan tuo Noran mieleinen reitti, mennään yleensä metsätielle, jossa voi haistella pupujen, supien, kettujen ja kissojen jälkiä - ei nuo pyörätien hajut ole yhtään mukavia! 

Miro ja Pyry vauhdissa. Miikulla on uusi takki päällä ja Pyry läpsyttelee korvia.  

Nora mamma levähtää keittiön sohvalla 21.2.2009. Takana odotusta nyt 5 viikkoa ja edessäpäin 4. Maha ei näytä tässä yhtään isolta, mutta kyllä se on jo hieman kasvanut. Täytyneepä ottaa illemmalla vielä kunnon massukuva.

Nyt Noralla ei ole ollut pahoinvointia ja ruoka tuntuu maistuvan liiankin hyvin. Täytyy yrittää pitää Nora hyvässä kunnossa ja välttää turhia kiloja. Tuhtimpaan ruokaan vaihdan vasta noin 6. tiineysviikolla. Nora on kovasti rauhoittunut ja tykkää istuskella sylissä rapsuteltavana. Joitain valmisteluja ollaan jo tehty ja mm runkopatjasängyistä ovat jalat jo lähteneet kuten viimeksikin. Saatiinpa taas tuollaiset modernit futonit! Ja toiselle ulko-ovelle pitää kohta laittaa luiska, kun porras siellä on niin korkealla.

Kaivaukset jatkuvat.....

Tiistai 16.9.2008 klo 16.31 - Marja J

Eikä oikein näytä loppua tulevan! Ihan tässä jo odottaa pakkasia ja lumen tuloa, että hieman hiljenisi tuo tahti kaivauksilla. Vanha kaivantoalue oli kuin pommituksen jäljiltä ja se piti jo sulkea. Yritin ensin aidata aluetta matalalla kanaverkolla, mutta se ei pidätellyt Noraa ja Pyryä yhtään. Pyry hyppäsi kuin kenguru aidan yli ja päästi sitten mammakoirankin aidan sisään. Ei auttanut muu kuin laittaa vanhan lammasaidan tolpat ja esteeksi samaa verkkoa kuin isossakin aitauksessa. Nora on käynyt joka päivä puskemassa aitaa ja haukkumassa, kun ei ole päässyt "herkkukaivauksille".

Koirat avasivatkin sitten uuden projektin keskemmältä pihaa ja siinä on nyt riittänyt hommaa jo kohta viikon ajan. Alkaa vaan hermoja vähän riipiä, kun Pyry vonkaa Noralta kuoppaa kimeällä haukkumisella ja Nora haukkuu sitten takaisin. Pyry kimittää myös innoissaan, kun kaivelee kuoppaansa. Myös Miro käy välillä kuopimassa, mutta viihtyy paremmin itsekseen.

Sekä Nora että poikansa ovat todella sitkeitä luolakoiria ja aika taitaviakin noissa maansiirtohommissa - hienoa ojaa näyttää syntyvän vaikka nurmikkoon! Onneksi meillä on tuo iso koirapiha, ettei tarvitse hermojaan repiä noista mäyristen puhdetöistä.

Pyry tuntuu nyt todella "syttyneen" myyrälle, sillä eilisellä lenkillä piti monta kertaa hypätä kaivelemaan tienpenkkaan - ihan on tullut äitiinsä!

Pyry ja Nora töissä

Ja nyt vähän levätään. Etuovelle on pitänyt laittaa pesupaikka möyrijöille.

Karkeakarvaiset kaivinkoneet maansiirtotehtävissä

Torstai 4.9.2008 klo 23.08 - Marja J

Koirien myyränkaivuhomma on mennyt ihan mahdottomaksi! Myyrä on kaivanut käytävänsä aidan alitse ja melko syvään, joten koirien kaivuhommia on pitänyt ihmisen ikävällä tavalla rajoittaa, etteivät koirat pääse aidan alta kaivautumaan vapauteen. Olen tuupannut tielle jo monta hirren pätkää pystyyn, pitkittäin, poikittain ja päällekkäin, mutta aina vaan pitää kaivella hirsien vierestä. Eilen suihkutin multaan etikkavettä ja kaupan estohajustetta, mutta ne eivät haitanneet ollenkaan hommia.

Nora ryntää kaivauksille heti aamupalan jälkeen ja viipyisi siellä sitkeänä koirana varmasti vaikka koko päivän. Noran partakarvat ovat jo ohentuneet ja kuonon päällä on nahkakin ruvella kovasta kaivamisesta. Tänään Nora aloitti hommat jo aamupäivällä ja tuli sisään vasta illemmalla ruoka-aikaan. Ei auttanut muuta kuin viedä mamma taas pesulle ja lopettaa kaivuhommat kaikilta laittamalla uuden aidan portit kiinni.

Pyrykin on sitkeä kaivuri ja välillä mamman kanssa tulee kinaa hyvistä kuopista. Miro ei oikein välitä kaivauksista, vaikka siellä kyllä kuopiikin. Kyllä siellä varmaan tuoreita hajuja on, eikä Nora helposti anna periksi. Naapurin vanhalta pottumaalta Nora pyysi monta lihavaa ja isoa vesimyyrää. Lenkillä piti olla mukana aina näppylähanskat, että sai kaivettua kidasta paistin pois. Nora on kunnostautunut myös sänkipeltojahdissa ja hankkinut sieltä monet makoisat suupalat.

Onneksi tämä paikka on vähän kauempana pihalla!

Aikamoisen pottupellon ovat karvakaivurit saaneet aikaan.

Tässä Noran vanhoja "paistikuvia". 

Kaivinkoneet lepotauolla, takana Miro, keskellä Nora ja edessä Pyry. Keittiöön piti hankkia sohva ihan vain koiria varten. Selkänojalla on mukava könöttää ja katsella ikkunoista pihalle.

Kesä- ja kisakausi lopuillaan

Sunnuntai 31.8.2008 klo 18.38 - Marja J

Nyt alkavat kesän näyttelyt olla takanapäin, kun lauantaina piipahdimme Pyryn ja Noran kanssa Yppärin ryhmänäyttelyssä. Noran osallistuminen oli hieman epävarmaa, sillä mammakoiraa vaivasi valeraskaus. Tämä tyttökoiran juoksun jälkeinen normaali ilmiö ei ole koskaan vaikuttanut Noran mielentilaan. Vaiva on ollut etupäässä kosmeettinen - eli tissit roikkuvat! Edellisessä näyttelyssä Ylivieskassa tuomari moitti Noraa tukevaksi, mikä saattoi johtua jo valeraskaudesta. Nyt tyttö oli kuitenkin alalinjaa lukuun ottamatta tosi timmissä kunnossa, sillä liikuntaa oli lisätty ja ruoka-annoksia pienennetty.

Näyttelyssä Pyry oli kehässä ainut junnupoika ja tulokseksi tuli EH1. Nora sai Oulun ERIn jälkeen nyt jo toisen Hn, mutta eipä tuomari Esko Nummijärvi kovin paljoa ERIä näyttelyssä muillekaan jaellut. Uroksista yksikään ei saanut nyt ERIä! Nora oli kehässä kuten ennenkin, eli homma ei kyllä kiinnostanut yhtään. Pyry kulkee tosi hienosti, mutta seisomista pitää vielä treenata. Automatkallakin Nora vain lepäili, mutta nousi heti katsomaan ikkunasta, kun ajoimme kettutarhan ohi ja luolavaliolle tutut ja kiinnostavat hajut tulivat nenään.

Nyt olemme käyneet Pyryn ja Norankin kanssa aika monessa näyttelyssä, jotka ovat olleet tässä melko lähellä siedettävän matkan päässä. Hannu on käynyt Noran ja Miron kanssa vielä MEJÄ-kokeissakin, joten aika monta kesäviikonloppua on mennyt koirien kanssa hommatessa. Nyt vähän huilitaan ennen talven koitoksia.

Piristykseksi Nora on keksinyt taas pitkästä aikaa "myyräterapian" ja kaivellut pihassa ahkerasti koko viikon. Viimeiset kaivaukset olivat niin antoisia, että tänä aamuna Nora vinkui ulos jopa ennen aamupalaa, mikä oli ihme! Työmaa eteni valitettavasti kriittisille alueille aidan tuntumaan ja aika syvällekin, joten homma piti keskeytää ja kaivanto tulpata hirrenpätkällä. Onneksi muita kohteita vielä löytyy pihasta!

Pyry ja Miro ovat tulleet auttamaan kaivauksille.

Tänään Hannu paranteli taas noita etupihan aitasysteemejä ja iso aidattu alue jaettiin vielä poikkiaidalla kahteen osaan. Myös oven koiraluukku on vaihdettu. Nettikaupasta tilaamani muovinen oviluukkusysteemi kesti kaksi kuukautta. Tämä oli enemmän kuin etukäteen odotin, sillä trafiikkia on ollut aikalailla. Valmista aukkoa ovessa suurennettiin ja vuorattiin vanerilla. Saranat ja luukun voi nyt helpommin vaihtaa, sillä tuskin tuokaan ihan ikuinen on, sillä läppäovi on todella kovassa käytössä ja siitä pujahdetaan vauhdilla.

Miro ja Pyry vauhdissa. Takana koirien kesämökki kattoistutuksineen.

Nora tuli vauhdilla!

Meillä on nyt kesä....

Sunnuntai 22.6.2008 klo 9.52 - Marja J

- ja sääskiä!

Harvana kesänä näitä häiriköitä on ollut näin tuhottomasti! Heti kun ovesta astuu ulos, on parvi kiusaamassa ja kiusaaminen jatkuu koko päivän, eikä vain illemmalla. Pihalla olisi vaikka minkälaista puutarhahommaa, mutta eipä siellä oikein viitsi nyt kyykkiä.

Pyrykään ei tykkää yhtään sääskistä. Ensimmäisen kerran, kun poika kuuli niiden ininän pihalla, se luikerteli hädissään pakoon. Nyt se nappaa niitä jo tosi taitavasti, kun vaan sattuvat hollille. Pyry on perinyt taipumuksensa varmaan Nora-mammalta, jonka erikoislajina on kärpästen pyydystäminen vauhdikkaasti haukkuen. Kun ottaa lehden käteen, niin Nora alkaa haukkua ja pomppia: MISSÄ, MISSÄ! Mirokin jahtaa kärpäsiä ja sääskiä, mutta osaa odottaa tyynesti. Ja kun "paisti" on kohdalla kuuluu vain - NAPS!

Tässä on koirien oma piha. Vanhaan heinäpeltoon on ajettu koirille omat kulkureitit ja jätetty mukavia saarekkeita pitempää kasvillisuutta. Sieltä löytyykin aika monta lajia!

Pyry ja Miro juhannuspivänä portaalla lekottelemassa. Välioveen piti laittaa taas verho estämään sääskien pääsy sisälle. Tuo oven koiraluukku on osoittautunut todella hyväksi. Läppä vain paukkuu, kun koirat juoksevat ulos ja sisälle. Myös viime kesänä portaaseen asennettu kulkuluiska on edelleen paikoillaan ja nyt todella käytännöllinen tuon koiraläpän kanssa. Ramppi laitettiin Noraa varten, ettei tarvi pomppia massu pentuja pullollaan portaita pitkin.