Roihun pari viimeistä MEJÄ-koetta

Maanantai 13.8.2018 klo 12:39 - Marja J

Roihu kävi Hannun ohjaamana kesäkuun alun MEJÄ-kokeen ja AVO2-tuloksen jälkeen nuuskuttelemassa vielä Ristijärvellä ja Kiimingissä. Ristijärven Ristilammella järjestettiin 29.7.2018 springerspanieleitten mestaruuskoe, johon Roihun perheen englanninspringerspanieli, jälkivalio Kessu osallistui Harrin ohjaamana. Roihu osallistui kaverina mestaruuskokeen rinnakkaiskokeeseen. Koe meni hienosti ja nyt Roihulle tuli toinen AVO1-tulos ja sen myötä siirto voittajaluokkaan.

Roihu_Ristijarvi.JPG




Roihu_meja_29.7.18.jpg

Olin ilmoittanut Roihun myös Kiimingin kokeeseen 5.8., mutta viikko oli tosi helteinen, eikä sitten harjoiteltu Roihun kanssa ollenkaan voittajaluokan katkokulmaa. Roihu on ihan itsenäisesti hoksannut jäljestyksen perimmäisen idean ja Roihun elämän ensimmäinen katkokulmakin meni "kokeneitten" jälkikoirien tyyliin. ;) Valitettavasti Roihu oli innostunut poron hajuista jo omaa vuoroa odotellessa ja porojen tuoreet polut ja hajut veivät tytön pari kertaa hukkaan. Ei auttanut mikään muu kuin aloittaa puhtaalta jäljeltä ja loppu menikin sitten tosi hvyin. Tulokseksi ensimmäiseltä VOI-jäljeltä hienosti kuitenkin VOI3.

Roihu_Meja5.8.18.jpg
















Olin ilmoittanut Roihun myös heinäkuulle kokeeseen, mutta onneksi ei päästy mukaan! Muutamat viikot olivat läkähdyttävän kuumat, eikä kenenkään, ei koiran, eikä ihmisen terveydelle ja jaksamiselle tee hyvää rasittaa itseään tappokeleissä! Mietin jo, että jos Roihu saa koepaikan, kieltäydyn ottamasta sitä vastaan eläinsuojelullisista syistä, koiran hyvinvointia ja ohjaajankin jaksamista ajatellen. Ristijärvellä Roihu pääsi aloittamaan aamulla, jolloin lämpätila oli vain +16 ja elokuun alussa kelit olivat onneksi viilentyneet jo kohtuullisiksi.

Ilmeisesti MEJÄ-kokeita ei ole poikkeuksellisten sääolosuhteitten vuoksi kokonaan peruttu, mutta alkamistajankohtaa on siirretty yön ja aamuyön viileimpiin tunteihin. Tämäkään ei ole tasapuolista kaikkia osallistujia kohtaan. Osa koirista pääsee tehtäväänsä viileään aikaa, osa taas tekee kokeensa lähes 30 asteen helteessä. Varsinainen koesuoritus on lyhyt, sen koira kyllä kestää vaikka läähätyksen ja hengityksen kautta toimiva kehon viilennys ei koiran nuuskiessa kunnolla toimikaan. Myös kuivuus teki suorituksen vaativammaksi. Mutta koepäiviin sisältyy myös paljon odottelua helteessä ja kuumassa autossa, joten sopivat olosuhteet, tuuletus ja viilennys vaativat erityisjärjestelyjä.

Aika ristiriitaiselta on tuntunut, kun Suomen Kennelliitto ja eläinsuojelujärjestöt ovat pitkin kesää varoittaneet koirien omistajia poikkeuksellisen kovista helteistä, kehottaneet lepoon, antaneet viilennysneuvoja ja kaikesta huolimatta erilaisia koirakokeita kuitenkin järjestetään. Harrastuspalstoilla on keskitytty lähinnä antamaan neuvoja nesteytykseen ja viilennykseen, mutta ne perimmäiset kysymykset koiran hyvinvoinnista ovat jääneet sivuseikoiksi. Suomen Kennelliitolla on koeohjeissa suositus, joissa lämpötilarajat koiratapahtumissa ovat +20/-20. Ainakin LUT-kokeita on peruttu kovien helteiden takia.

Mikään harrastus ei saisi olla niin fanaattista ja kilpailuhenkistä, että koiran terveys ja hyvinvointi jätetään toissijaiseksi. Kysymys on viime kädessä kuitenkin ihmisen omasta kilpailuvietistä ja vastuu koiran hyvinvoinnista on aina koiran omistajalla. Koiran jaksamisen, terveyden ja hyvinvoinnin pitäisi aina olla se tärkein juttu harrastetaanpa sen kanssa mitä tahansa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MEJÄ, Roihu, Joenpenkan Oona-Onnenapila

Roihun toinen MEJÄ-koe

Maanantai 4.6.2018 klo 9:14 - Marja J

palkinto_3.6..jpg

KOEKERTOMUS_3.6..jpg


Roihu on ollut meillä nyt pari viikkoa ja piipahti elien Hannun kanssa Siikalatvalla Labradorinnoutajakerhon MEJÄ-kokeessa, josta tulokseksi tuli yhden omin päin tehdyn hukkamutkan jälkeen hienosti AVO2 36 pisteellä.

Viikolla tehtiin tämän vuoden ensimmäinen treenijälki ja näytti kyllä siltä, että Roihun taidot eivät olleet unohtuneet. Roihu on vasta-alkajaksi taitava ja innokas jäljestäjä, mutta tuoreet riistanhajut vievät tyttöä helposti väärään suuntaan. Tästäpä on taas mukava jatkaa hommia Roihun kanssa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MEJÄ, Roihu, Joenpenkan Oona-Onnenapila

Roihulle ekassa MEJÄ-kokeessa 13.8. AVO1 46 pistettä

Keskiviikko 23.8.2017 klo 12:53 - Marja J

Roihulle ekassa MEJÄ-kokeessa 13.8. AVO1 46 pistettä

Roihu_AVO1_13.8.17.jpg

Pohjois-Suomen Rottweileryhdistyksen Pohjois-Suomen alaosaston järjestämä koe oli Iissä keskuspaikkana Pohjois-Iin Eränkävijöiden maja, joten ihan lähellä oltiin, meiltä meni ajomatkaan vajaa tunti.

Hannu hoiti raskaimmat työt: oli lauantain tekemässä jälkiä, yhtä AVO- ja yhtä VOI-jälkeä, sunnuntaina sitten ohjaamassa Roihua jäljellä, odottelun jälkeen opastamassa tekemällään AVO-jäljellä ja purkamassa sitten vielä jäljeltä merkit. Minä olin perinteisesti vain huoltojoukoissa. Roihu tuli meille jo torstaina ja hoitelin viikon lopulla koekoiran ruokahuollon, boostauksen ja palautuksen ja pidin hänelle seuraa pitkän, pitkän odottelun aikana autossa. Kuunneltiin rauhoittavaa klassista musiikkia.

Kokeessa oli 12 koiraa: fieldspanieli, sk.kettuterrieri, enkkusprinkku, 3 labradorinnoutajaa, ruotsin- ja suomenlapinkoira, lk. italianajokoira, yksi karkkarimäyräkoira ja olipas siellä yksi rotikkakin.

Koe alkoi klo 8 ja kun siirryttiin ulos laukauksensietotestiin, kaikki 12 koiraa olivat innoissaan. Niin oli myös Roihu! Mietin, että mitähän tästä oikein tulee, kun tyttö oli niin vilkkaalla tuulella. Kun laukauksensietotestissä pamahti, Roihu odotti paikoillaan kuin vanha tekijä, häntä vaan vispasi innosta varvikossa. Päivä oli pitkä, mutta Roihu odotti autossa tosi nätisti ja rauhallisesti, lepäili häkissään kaikessa rauhassa. Hyvä kun koira osaa ottaa rennosti, eikä turhia stressaa tai hötkyile! Sitten kun ollaan oikeilla asioilla ja pitää toimia, niin sitten kyllä löytyy sopivasti intoa ja virtaa.

Olin pitkästä aikaa mukana koepaikalla ja olipas kyllä leppoisan mukava tunnelma, hyvin ja sujuvasti hoidetut järjestelyt ja aivan erinomaiset tarjoilut koko päivän! Kyllä olisi mukava päästä tuonne toistekin. Koeviikonloppu on kaikin puoli rankka, joten tulos on kyllä mukava tuliainen. Roihu tuli meille vielä muutamaksi päiväksi palautumaan - on tämä kyllä niin mukava tyttö!

Kiitokset kennelpoika Hannulle jälkien teosta ja ohjaamisesta.
Kiitokset Kastehelmi ja Harri Roihun treenaamisesta. Nyt kuono kohti uusia jälkiä!

Kuvia Roihusta instagramissa @joenpenkankennel: #roihuthedachshund

MEJA_Roihu_13.8.2017_AVO1_k.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Roihu, Joenpenkan Oona-Onnenapila, MEJÄ

Joenpenkkalaisten koetuloksia 2016

Maanantai 18.7.2016 - Marja J

Kiitokset harrastamisesta Joenpenkan kasvattien kanssa! Koetulokset ovat dokumentoitua tietoa mäyräkoiran taipumuksista ja kasvatustyöstä - tulokset ovat tervetulleita kotisivuille!


HERTTA - Joenpenkan Iloinen-Ilmi

MEJÄ-koe, Pyhäntä 12.6.2016, PYYKKÖNEN MARJA-MAIJA

  •   VOI1 47 pistettä 

MEJÄ-koe, pyhäntä 29.5.2016, NURMIRANTA OLAVI 

  • VOI0 0 pistettä          

OIVA - Joenpenkan Innokas-Iikku

MEJÄ-koe, Pyhäntä 29.5.2016, NURMIRANTA OLAVI                

  • VOI2 38 pistettä                               

ELMERI - Joenpenkan Iskevä-Ippo

LUT-koe, Oulu 9.4.2016, SUNDFORS ROLAND

  • LUTB 42

LUT-koe, Oulu 10.4., SUNDFORS ROLAND

  • LUTB 43

MUSU - CurlyCo Where Is My Fox

LUT-koe, Oulu 30.1.2016, AIRIAINEN KARI

  • LUT0

Musun juoksu oli juuri alkanut, eikä tyhjä luola kiinnostanut tällä kertaa ollenkaan.

LUT-koe, Oulu 4.10.2015 CARLSON JOHAN

  • LUT0

Musu antoi liikaa ääntä ja intohaukkua tyhjän luolan tarkastuksessa, eikä päässyt varsinaiseen riistakokeeseen


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulokset, MEJÄ, LUT, vuosi 2015, vuoden 2015 tulokset, Joenpenkan Innokas-Iikku, Oiva, Joenpenkan Iskevä-Ippo, Musu, CurlyCo Where Is My Fox

Hertasta (Joenpenkan Iloinen-Ilmi) Suomen jäljestämisvalio FI JVA

Maanantai 15.6.2015 klo 13:19 - Marja J

hertta_14.6.2015.jpg

Hertta ja Hilla koepäivän iltana. Kuva: Heidi Takaluoma

MEJÄ-koe Pyhäntä 14.6.2015

Hertta (Joenpenkan Iloinen-Ilmi) VOI1 48 pistettä, tuomari Ville Porthan -> Suomen Jäljestämisvalio FI JVA

Hyvä ohjattu lähtö. Kaikki osuuden jälkitarkkaa maavainuista työskentelyä. Katko ensimmäisellä kulmalla, jäljestetään veretyksen loppuun. Uusi osuus löytyy saappaanjälkiä pitkin. 2. ja 3 kulma narunmitan pyörähdyksillä. Makauksista ensimmäisen nuuhkaisee häätäisesti, toisen ja kolmannen merkkaa. Neljännen menee hiuksen hienosti ohi. Kaato löytyy ja kiinnostaa.

Sydämelliset onnittelut koirakolle Hertta ja Heidi hienosta viimeisestä VOI-tuloksesta ja onnittelut tuoreesta valiosta Takaluoman perheelle!

Hertan edistymistä ja intoa jäljestykseen on ollut ilo seurata aivan pikkupennusta asti! Kiitokset harrastamisesta Hertan kanssa, kiitokset että olette vieneet tyttöä rodunomaisen ja koiralle mieluisan harrastuksen pariin, josta on hyötyä myös jatkossakin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi, MEJÄ

Joenpenkkalaisten koetuloksia 2014

Maanantai 10.11.2014 - Marja J

Oulun Seudun Terrieriyhdistyksen LUT-koe, Oulu

Lauantai 8.11.2014

Tuomari: Jani Mustalahti

Musu (Curlyco Where Is My Fox)

  • LUTB 43 pistettä
  • Kokeen lupaavimman koiran palkinto

Musun kokeen pöytäkirja

Musulla on nyt kaksi LUT B - tulosta ja pitääkin kokeilla hiekkaestettä A-koetta varten. Musu palkittiin myös toisen kerran kokeen lupaavimpana koirana - hieno juttu!

Elmeri (Joenpenkan Iskevä-Ippo)

  • LUTC 38 pistettä

Onnittelut tuloksista!


Oulun Seudun Terrieriyhdistyksen LUT-kokeet, Oulu

Tuomari: Johan Carlson

Lauantai 13.9.2014

Musu (Curlyco Where Is My Fox)

  • LUTD 32 pistettä
  • LUO1 hyväksytty

Musun kokeen pöytäkirja

Elmeri (Joenpenkan Iskevä-Ippo)

  • LUTC 36 pistettä

Sunnuntai 14.9.2014

Musu (Curlyco Where Is My Fox)

  • LUTB 42 pistettä
  • Kokeen lupaavimman koiran palkinto

Musun kokeen pöytäkirja

Elmeri (Joenpenkan Iskevä-Ippo)

  • LUTC 38 pistettä -> Suomen Muotovalio FI MVA

Onnittelut tuloksista ja erityisonnittelut Elmerille valioitumisesta!


Hertta, Hailuoto MEJÄ-koe 27.7.2014  VOI 2

Hertta (Joenpenkan Iloinen-Ilmi) sai Pohjois-Pohjanmaan Kultaisten järjestämässä kokeessa Hailuodossa hienon tuloksen VOI 2 pistein 38, vaikka koeviikonlopun kuuma ja helteinen keli oli todella rankka ja vaativa.

Hertta etenee maa- ja ilmavainuisesti ja suhteellisen jälkitarkasti,  katkolla pieniä tarkistuksia ja makaukset merkataan hyvin. Kolmannen osuuden loppupuolella tuomitaan hukka. Hertta oli kuulemma vaikuttanut vähän uupuneelta, mutta työskenteli kuitenkin sinnikkäästi vaikeassa maastossa jäljen kaadolle asti. Tuomari Tuula Svan totesikin koekertomuksen lopussa: "Sitkeä suoritus pieneltä koiralta kuumassa maastossa".


Oiva, Pyhäntä MEJÄ- koe 15.6.2014  AVO 1

oiva_meja_15.6.2014.jpg

Oiva (Joenpenkan Innokas-Iikku) oli ensimmäisessä MEJÄ-kokeessaan Pyhännällä 15.6. ja sai heti AVO 1 -tuloksen 45 pisteellä. Tuomarina kokeessa oli Marika Ahola.

Lämpimät onnittelut Oivalle ja ohjaaja Villelle hienosta avauksesta jälkikokeissa! Tästäpä on mukava jatkaa harrastamista Oivan kanssa!


Hertta, Hailuoto MEJÄ-koe 1.6.2014 VOI 1

hertta_voi1_1.6.14.jpg

Hertta (Joenpenkan Iloinen-Ilmi) sai kesän toisessa sai kesän toisessa MEJÄ-kokeessa ensimmäisen VOI 1 -tuloksen pistein 45. Hirvet olivat pyörineet jäljellä, mikä teetti kovasti töitä, mutta Hertta jatkoi kuitenkin itsenäisesti jäljestystä. Katkokulma oli myös ollut vähän hankala, mutta hakulenkkien jälkeen jatko löytyi. Koe oli Hailuodossa ja tuomarina oli Juha Pelttari.


Hertta, Pyhäntä MEJÄ-koe 25.5.2014 VOI 3

hertta_voi3.jpg


Hertta (Joenpenkan Iloinen-Ilmi) oli elämänsä kolmannessa jälkikokeessa ja nyt voittajaluokassa Pyhännän kokeessa 25.5. Jäljellä oli ollut pari tosi hankalaa ojan ylitystä ja riistan hajutkin olivat sekoittaneet vähän tyttöä, mutta muuten jäljestys oli ollut mallikasta. Tulokseksi MEJÄ VOI 3 23 pisteellä, tuomarina Juha Pelttari.

Onnittelut tuloksesta - tästä on mukava aloittaa kesän jälkihommat!


Nelli, LUT-koe Muurola 24.5.2014 LUT A

Nelli (Joenpenkan Eloisa-Ella) valioitui eilen 24.5. Muurolassa OSTY:n ja Lapin Mäyräkoirakerhon järjestämässä LUT-kokeessa 46 pisteellä.

Tuomarina oli Kari Airilainen. kaksi miinuspistettä tuli äänekkäästä tyhjän luolan tarkistuksesta. Nelli haukkui kettua sinnikkäästi täyden erän eli 20 minuuttia aivan lähitunutumassa periksiantamatta ja kettua painostaen.

Lämpimät onnittelut Nellin emännälle Riikalle ja huoltojoukoille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulokset, Musu, CurlyCo Where Is My Fox, LUT, Oiva, Joenpenkan Innokas-Iikku, Nelli, Joenpenkan Eloisa-Ella, LUT, Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi, MEJÄ

Hertalle toinen MEJÄ AVO1 47 pisteellä!

Maanantai 30.9.2013

hertta_29.9_1.jpg

Hertta (Joenpenkan Iloinen-Ilmi) sai toisessa MEJÄ-kokeessaan Himangalla eilen toisen AVO1-tuloksen pistein 47, joka oli AVO-koirien paras tulos. Koe oli Jokilaaksojen Mäyräkoirakerhon järjestämä. Hertalla on jo kokemusta vaikeista jälkimaastoista, joten helpossa kangasmaastossa tyttö pääsi vauhtiin ja ohjaaja Heidi saikin vähän jarrutella menoa. Hertta meni jäljen kuitenkin tarkasti, vain yksi kulma olisi saanut tulla paremmin merkatuksi.

Hertalla on nyt kahden kokeen jälkeen kaksi AVO1-tulosta ja tyttö jatkaakin nyt jäljestämistä voittajaluokassa - eli edessä on katkokulman harjoittelua.

Hieno jälkiuran aloituskesä Hertalla ja Heidillä! Onnittelut taitavalle koirakolle!

Muutama kuva lisää

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MEJÄ, Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi

Neljän karkkarin jälkitreenit Mäntyselässä 15.9.2013

Maanantai 16.9.2013 - Marja J

meja_kooste_15.9.2013_2.jpg

Mukavat syyskelit jatkuvat, joten suunniteltiin Karvosen Leenan kanssa vielä yhteisiä jälkitreenejä Merkaleen´s kennelin ja Joenpenkan kennelin nuorimmille ja vasta jälkiharrastukset aloittaneille kasvateille. Jahtikausi on jo hyvällä alulla ja osa koirista oli jo ajohommissa ja jatkaa mahdollisesti jälkitreenejä ensi keväänä.

Nyt mukaan ilmoittautuivat Rommin (Merkaleen´s Dennis) kotiväki Noora ja Aki, Wiirun (Merkaleen´s Erina) isäntä Seppo, Wiirun siskon Elisan (Merkaleen´s Eliza) emäntä Leena sekä Elmerin (Joenpenkan Iskevä-Ippo) emäntä Pauliina. Osa koirien omistajista oli osallistunut keväällä PSMKK:n järjestämälle jäljestämisen teoriakurssille ja jälkihommia oli harjoiteltu myös omatoimisesti koirien kanssa.

”Maastomestari” Hannu kävi katsastamassa Mäntyselän maastot ja sinne pystyi tekemään hyvin neljä hieman AVO-koejälkeä lyhyempää jälkeä. Launtai-iltapäivänä kävimme porukalla tekemässä jäljet ja jokaiselle koiralle tehtiin toivomusten mukaiset, sopivan pituiset avomerkityt jäljet. Kaikkien jälkien ikä jäljestettäessä oli noin 18 tuntia.

Sunnuntaina kokoonnuimme heti aamusta varsinaisiin harjoituksiin koirien kanssa. Saimme harjoitella ihan rauhassa, eikä alueella onneksi ollut metsästäjiä koiriensa kanssa tai marjastajia.  Riistahavaintoja jälkien tuntumasta kyllä löytyi niin kuin pitääkin. Ennen jälkihommia harjoiteltiin paukkukoetta. Hannu ampui haulikolla ensin kauempana ja kun yksikään koira ei hätkähtänyt, ampuminen toistettiin lähempää. Pamauksen kuullessaan kaikki koirat seisoivat terhakkana, katseet terävä. Rommille ja Wiirulle tehtiin vielä ihan oikea paukkukoe, koirat kytkettiin puihin ja ohjaajat seisoivat kauempana tiellä. Laukauksensietotesti meni niin kuin pitääkin.

Wiirun jälki oli hieman vajaa 800 metriä ja maasto oli melko helppokulkuista sekametsää. Wiirun kiusana olivat kuitenkin monet tuoreet riistanhajut. Ensimmäisellä osuudella oli pyörinyt jänis ja toisella osuudella hirvi sekä mahdollisesti myös metsälintuja. Wiiru eteni ripeävauhtisesti ja hyvin, mutta välillä tuoreet riistanjäljet houkuttivat verijälkeä enemmän ja Seppo ohjasikin Wiirua takaisin jäljelle. Kaato löytyi ja Wiiru kantoi sitä ylpeänä.

Rommin jälki oli noin 600 metriä, osaksi suopursurämettä, osaksi tiheää helppokulkuisempaa kangasmaastoa. Rommi eteni varmasti, rauhallista vauhtia, selvitti kulmat vaivatta ja merkkasi makaukset hyvin. Rommi oli ollut jäljellä vain kerran keväällä, ja Noora sekä Aki ilahtuivatkin kovasti Rommin taitavasta työskentelystä. Rommi tuli kaadolle ja esitteli pitkään ylpeänä löytöään.

Elmerin jäljellä oli pituutta 460 metriä ja suurin osa oli suopursurämettä. Elmeri eteni jäljellä erittäin rauhallisesti ja jälkitarkasti, aivan lyhyen matkan ilmavainulla hieman jäljen sivussa, eikä vaikeakulkunen suopursualue tuottanut mitään vaikeuksia. Elmeri teki pieniä tarkistuslenkkejä varsinkin ojan pohjilla missä oli hirven jälkiä, mutta palasi sitten taas omatoimisesti jäljelle. Makaukset Elmeri merkkasi antaumuksella ja maisteli rauhassa maata. Kaadolla Elmeri omi sorkan ja kantoi sitä ylpeänä taukopaikalle, niin kuin Emma-emälläkin on tapana.

Elisa ei ollut aikaisemmin ollut jäljellä ja Elisalle teimmekin lyhyemmän 100 metriä pitkän jäljen melko helppoon maastoon. Jäljellä oli vain yksi kulma ja kulmalla makaus. Elisalla ei ollut aikaisempaa kokemusta jäljellä. Tyttö lähti hyvin jäljelle ja menikin ensikertalaiseksi ihan hyvin. Elisa nautti metsäreissusta ja ihanat metsän hajut kiinnostivat välillä verijälkeä enemmän, ja Leena auttoi vauhdikasta tyttö takaisin jäljelle. Elisakin löysi kaadon ja toimi sen kanssa niin kuin pitääkin.

Kaikki neljä karkkaria saivat hyvää harjoitusta ja omistajat vinkkejä omatoimiseen harjoitteluun ja yhteistyöhön koiran kanssa. Jälkien nuuskuttelun jälkeen istahdimme vielä tulille, paistoimme makkaraa ja joimme kahvit.

Kaikki koirat pääsivät sorkalle - palkitsevinta onkin se mitä löytyi jäljen päästä! Osalla kaatona oli hirven, osalla kauriin sorkka. Kaadolla olevaa palkintoa tutkittiinkin innokkaasti, haisteltiin, nuoltiin ja kannettiin ylpeänä löytöä! Tästä on mukava jatkaa!

Kiitokset mukavasta jälkiviikonlopusta ja yhteisestä ulkoilutapahtumasta kaikille!

Ehkäpä vielä tapaamme tämän mielenkiintoisen, koiria kiinnostavan harrastuksen parissa myös tulevana keväänä!

Kuvia: MEJÄ-treenit Mäntyselässä 15.9.2013

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MEJÄ, Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo

Hertalle MEJÄ AVO1 49 pisteellä!

Maanantai 2.9.2013 - Marja J

hertta_avo1_1.9_2.jpg

Hertta eli Joenpenkan Iloinen-Ilmi osallistui aivan ensimmäiseen MEJÄ-kokeeseensa Pyhännällä 1.9., eikä kyllä olisi ensikertalaisella voinut paremmin mennä - Hertta nuuskutteli hienosti ykköstuloksen huippupistein 49.

Viime syksynä Hertalle ja Elmeri-veljelle tehtiin vain lyhyitä "pentujälkiä". Hertta aloitti harjoittelun tosissaan vasta tänä keväänä, joten kokemusta ei ole paljon vielä ehtinyt kertyä. Hertta on kuitenkin jo osoittanut kovaa kiinnostusta jälkityöskentelyyn, osaa työskennellä itsenäisesti, etenee jälkitarkasti ja merkkaa hyvin makaukset.

Myös koiranohjaajana toiminut Heidi osallistui nyt ensimmäistä kertaa koejälkien tekoon ja opastukseen. Koepäivän etenemistä, jälkien tekoa ja opastamista on tähän mennessä opiskeltu vain teoriassa kevään MEJÄ-kurssilla ja muutamissa yhteisissä jälkiharjoituksissa. Huoltojoukoissa koepäivänä oli mukana myös Hertan emän Emman omistaja Pauliina, joka osasi neuvoa koeaamun hulinassa.

Hertalla oli tuomarina Kari Hyytiäinen. Tässä Hertan koekertomus.

Ohjattu kannustettu lähtö ja alkumakaus nuuhkitaan. Koira jäljestää pääsoin ilmavainulla lähes jäljen päällä edeten sopivaa vauhtia. Tekee muutaman pienen tarkistuksen jäljen sivuille. Makaukset merkataan ja kulmat hyvin pienillä tarkistuksilla. 3. osuuden lopussa käy tarkistamassa paluujälkeä n. 25 m, mutta palaa jatkamaan jäljestämistä sorkalle, jota nuuhkii. Erinomainen suoritus ensikertalaisilta.


Muuta Pauliinan kuva vielä....


Lämpimät onnittelut koiran omistajille Heidille ja Mikalle - tästäpä on mukava jatkaa harrastamista Hertan kanssa!


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi, MEJÄ

Viikonlopun koirahommia - koiravieraita ja jälkijuttuja

Torstai 29.8.2013 - Marja J

Huoltohommia

Viime viikonloppu meni koiraharrastusten parissa. Ala-Temmeksen kylätalolla oli PSMKK:n järjestämä MÄAJ-palkintotuomarikurssi, jossa olimme huoltotehtävissä Hannun kanssa - minä emäntänä ja Hannu maastohommissa. Kuinkahan monta kertaa on jo tullut kuunneltua kahvinkeiton lomassa kyseisen koemuodon koetoimitsija- ja palkintotuomarikurssit?

emman_hepulit_25.8.13.jpg

Emma kylässä

Perjantaista maanantaihin Joenpenkalla oli myös mukavia koiravieraita, kun Emma oli meitä ilostuttamassa Pauliinan, Karin ja Elmerin pohjoisen reissun ajan. Emma on meillä kuin kotonaan, eikä ihme kun vietti viime vuonna meillä niin pitkän ajan I-ipanoittensa kanssa.

Lisää kuvia

Hertta_26.8.13.jpg

Hertan viimeistelyharjoitukset

Hannu teki Hertalle sunnuntai-iltana harjoitusjäljen, sillä Hertta sai paikan MEJÄ-kokeeseen Pyhännälle tulevalle viikonlopulle. Hertta oli vielä mahdollisuuden pikkuisen treenailla ennen ensimmäistä koetta.

Jälki oli Haurukylän hirviporukan maastoissa missä on myös tulistelupaikka Rytikota. Jäljen pituus oli noin 940 metriä ja sillä oli ikää 24 tuntia, kun sen AVO-luokassa on oltava vähintään 12 tuntia vanha. Maasto oli melko hyvin kuljettavaa - alussa oli metsäistä kangasmaastoa, toisella ja kolmannella osuudella suopursurämettä.

Hertta oli innokkaana menossa jäljelle, sillä tyttö tietää mitä mukavaa on tulossa kun Heidi laittaa metsäkamppeet ja Hertalle valjaat ja jälkiliinan. Hertta on nuori koira ja jälkihommissa vielä vasta-alkaja, mutta jälkityöskentely oli määrätietoista ja taitavaa. Hertta lähti heti innokkaana jäljelle, eteni rauhalliseen tahtiin ja merkkasi hyvin makaukset. Hertta eteni hyvin ja jälkitarkasti, välillä hieman polveillen jäljen molemmin puolin. Pieniltä hakulenkeiltä Hertta palasi kuitenkin itsenäisesti takasin jäljelle. Kaadolla Hertta käyttäytyi niin kuin pitääkin eli nuuskii sorkkaa innokkaasti, mutta ei mitenkään ärhäkkänä ominut sitä.

Hertta26.8.132.jpg

Minäpäs löysin sen sorkan - taitaa Hertta miettiä ylpeänä. Pidetäänpä peukkuja Hertalle, että jälki menee hyvin myös ensimmäisessä oikeassa kokeessa!

Lisää kuvia

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi, MEJÄ, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma

Hertan pikkujälkiharkat

Perjantai 17.5.2013 klo 13:29 - Marja J

17.5_17.jpg

Tein aamulla Hertalle pienen jäljen pihamaalle. Pituus oli aloittelijalle aivan sopiva eli hieman yli 80 metriä. Jäljellä ei ollut edes oikeaa verta vaan MUSCH-raakalihapakasteen lientä, jota oli noin 2 desiä, joka tiputeltiin muovipulloon tehdystä pienestä reiästä.

Näissä Hertan jälkiharjoituksissa käytettiin pienimuotoisesti ja mukaillen VAHI-, MEJÄ- ja pohjoismaisia jäljestyskoesääntöjä ja jäljen ikä olikin vain 2 tuntia niin kuin VAHI:ssa. Jäljellä oli muutama tapahtuma eli kaksi suorakulmaista mutkaa ja pieni katkos suoralla osuudella. Lähdöstä ei oltu rikottu maata ja yksi makauskin oli aivan pieni pläntti, samoin kaadolta vaan vähän sammalta revitty.

Osoitin lähdön Hertalle ja kehoitin etsimään jälkeä. Hertta lähti heti aivan oikeaan suuntaan, hitaasti ja varmasti nenä maassa kiinni. Kulman Hertta selvitti hyvin pienellä tarkistuksella ja makauksen Hertta merkkasi tosi hyvin maata mutustellen. Hyvin meni myös pieni katko ja toinen kulma. Hertta huomasi heti kaadon eli kauriin sorkan jäljen päässä, nuuhkaisi, lipaisi ja otti sen suuhun. Ja olisi kyllä mieluusti ominut sen kokonaan, jos olisi vain saanut. Hertta hinkusi kovasti Hannun perään, joka vei sorkan takaisin pakastimeen.

Hertta olisi mennyt heti takaisin jäljelle, mutta sitä ei tehty, sillä homma pitää lopettaa kun se on mukavimmillaan. Kyllä Hertasta vielä jälkikoira tulee - tästä on mukava jatkaa harjoittelua!

Lisää kuvia Hertan treenistä

Jos jäljestäminen ja sen harjoittelu kiinnostaa, niin saatavilla on tekemäni koulutusmateriaali 95 dian PowerPoint-esitys - kysy jos kiinnostaa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MEJÄ, Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi

Viikonlopun näyttely- ja koeuutisia

Maanantai 6.5.2013 klo 18:39

Olimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa koko porukalla reissussa Keski-Suomessa ja lauantaina jännättiin menomatkalla miten Oivalla (Joenpenkan Innokas-Iikku i. Tiny Trotter´s Nobleman e. Joenpenkan Ehtoisa-Emma) menee ensimmäisessä näyttelyssään Kajaanissa.

oiva_4.5.2013.jpg

Kajaanin ryhmänäyttelyssä oli kaikkian 11 urosta ja SA:t kuulemma tiukassa. Oiva sijoittui Kastehelmi Kakon handlaamana hienosti urosten kakkoseksi ja sai varasertin.

Näyttelyssä oli myös Pyryn (Joenpenkan Aito-Artturi) jälkikasvua ja Konemiehen Oopperan ja Pyryn poika Peurakankaan Aito-Epeli oli pentuluokassa vsp pentu. Emä Ooppera sai käyttöluokassa ERI:n.

emma_meja_5.5.2013.jpg

Sunnuntaina oli Emman tämän vuoden ensimmäinen MEJÄ-koe ja Emma nuuskuttelikin hienosti tuloksen AVO1 pistein 46 ja siirtyi nyt voittajaluokkaan. tapansa mukaan Emma omi kaadon ja kantoi sorkan ylpeänä autolle.

Hienoja tuloksia Joenpenkan jälkikasvulla - tästäpä on mukava jatkaa kesän harrastamista!

Onnittelut vielä kerran Oivan kotiväelle Pinjalle sekä Villelle sekä Emman kotiväelle Pauliinalle ja Karille. Lämpimät terveiset myös Peurakankaalle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, MEJÄ, Oiva, Joenpenkan Innokas-Iikku, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma

Hertan ja Elmerin kanssa Haapakankaalla

Lauantai 27.10.2012 klo 13:08 - Marja J

haapakangas_21.10_6.jpg

Hertta ja Elmeri pääsivät viime sunnuntaina 21.10. metsäretkelle Temmeksen Haapakankaalle. Haapakankaan maasto on helppokulkuista möntykangasta ja siellä olemme harjoitelleen myös muiden mäyräkoirien kanssa.

Mukana retkellä oli Hertan kotiväki Heidi ja Mika sekä Elmerin kotiväki Pauliina ja Kari. Hertta ja Elmeri olivat koko ajan vauhdissa: parivaljakko ravasi metsässä, nuuskutteli ja kiusoitteli toisiaan kepinpalasilla. Hertta ja Elmeri ovat tottuneet pienestä pitäen leikkimään keskenään ja kyllä moilemmilla tuntukin olevan mukavaa!

Pauliina teki koirien lämmitellessä molemmille naudanverellä lyhyet verijäljet, jossa oli lähtömakauksen lisäksi yksi makaus ja kulma sekä tietenkin hyvä palkinto eli kauriin sorkka.

Molemmat pennut ovat jo ottaneet vähän tuntumaa jälkien nuuskutteluun. Molemmat tutkivat makausta oikein kunnolla ja kun veri haisi siinä voimakkaammiin, ei jäljelle lähtö heti kiinnostanutkaan. Oli mukava katsella, miten hartaasti ja hieman ihmetellen jälkeä nuuskittiin ja seurattiin - ja sorkan löytyminen oli iso juttu molemmille! Hertta ja Elmeri palasivat vielä omatoimisestikin nuuskuttelemaan jälkeä.

Hertta ja Elmeri Haapakankaalla - kuvat

Jälkiharjoitukset voi ihan hyvin aloittaa jo 5 - 6 kuukauden iässä. Vaikka omaan pihaan tai muuhun helppoon maastoon voi tehdä lyhyitä laahaus- tai verijälkiä sorkalla, verisienellä tai vaikkapa jauheihaköntillä, joka on laitettu verkkopussiin. Tärkeä on myös totuttaa pentu kulkemaan metsässä ja erilaisissa maastoissa ja totuttaa koira metsänhajuihin. Samalla yhteistyö lujittuu ihmisen kanssa ja ihmisen koiranlukutaito kehittyy.

Harjoitusjäljen ei alussa tarvitse olla pitkä, vain muutama kymmenen metriä, eikä siinä tarvitse olla kulmia tai katkoja. Ja jälki saa olla aivan tuore. Tärkeintä on saada koira ymmärtämään millä asialla ollaan ja kiinnostumaan itse etsimään ja seuraaman jälkeä. Olisi hyvä, jos koiralla olisi jälkihommia varten aivan oma ja erityinen valjas, jonka pukemisesta koira jo ymmäärtäisi mihin ollaan menossa ja mitä mukavaa oin tulossa.

Motivointi ja kehuminen on tässä vaiheessa todella tärkeä, että pentu ymmärtää mitä häneltä odotetaan ja minkä asian hän tekee oikein. Tässä vaiheessa kun kaikki uuusi ja outo on vähän pelottavaakin, verenhaju tai sorkka ei ehkä vielä ole riittävän hyvä palkinto, joten kiinnoistusta voi lisätä vaikkapa makupaloilla.

Koiran ollessa nuori, kannattaa edetä rauhassa ja opetella uusia juttuja vähän kerrallaan koiran ikä ja kehitysvaiheet huomioon ottaen. Pientä vasta-alkajaa ei kannata uuvuttaa liian tiheillä ja vaativilla harjoituksilla, vaikeilla maastoilla tai monimutkaisilla, liian pitkillä tai vanhoilla jäljillä. Koira tarvitsee uusien asioiden sulatteluun ja kypsyttelyyn oman aikansa ja jokaisella koiralla on oma tyylinsä ja tapansa toimia. Harjoitukset pitää lopettaa aina positiiviseen kokemukseen ja niin että hoimma jää vähän kutkuttamaan koiran mieltä! Leikin avulla voi opetella myös hyödyllisiä juttuja, ja täkeintä onkin että harjoittelu on mukavaa ja palkitsevaa!

Jälkikokeista ja -koulutuksesta löytyy paljon hyvää tietoa mm. Suomen  Spanieliliiton kotisivuilta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MEJÄ, Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi, Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo

Pyrystä Ruotsin jälkivalio!

Maanantai 20.8.2012 klo 12:45 - Marja J

Pyry sai lauantaina Piteån jäljestyskokeessa (tuomarina Roger Marklund) ykköstuloksen avoimessa luokassa ja pojasta tuli SE JVA eli Ruotsin jäljestysvalio!

Tässä arvostelua

PITEÅ, RUOTSI 18.8.2012

Tuomari: Roger Marklund

Öppen klass pris 1 -> SE JVA

Allmänt omdöme: En trevlig hund! Söker bra vid startruten. Arbetar i bra tempo. Klarar vinklar o bloduppehåll mkt bra. En mkt bra spårhund. Finner klöv med ringning.

Arvostelu: Mukava koira! Etsii hyvin lähtöruudun. Työskentelee hyvällä vauhdilla. Selvittää kulmat ja verettömät katkot erittäin hyvin. Erittäin hyvä jälkikoira. Löytää sorkan rengastuksella.

Jäljestyskyky: erinomainen

Työskentelynopeus: sopiva

Itsenäinen työskentely: ei tarvitse puuttumista tai apua

Ampumakoe: hyväksytty

Pyryn kokeen arvostelulomake

Ruotsin jälkikokeen säännöt

Pitea_mt.jpg

Hannu koepaikalla, kuva: Mikko Taipaleenmäki

Ja miten kaikki sitten sai alkunsa.....

MEJÄ-ylituomarit Mikko Taipaleenmäki ja Jukka Välitalo olivat lähdössä jälkivalioidensa kanssa tutustumaan ruotsalaiseen jälkikokeeseen ja reissuun lähtivät myös Hannu ja Pyry. Mikolla oli mukana harmaa norjanhirvikoira, joka on harvoja jälkivalioita Suomessa, Jukalla mukana labradorinnoutaja.

Heikkisen Riitta neuvoi Hannulle ja Mikolle Ruotsin jälkijuttuja ja koirille tehtiin harjoitusjäljet viikko ennen koetta Temmeksen Haapakankaalle. Pyry oli vähän ihmeissään erilaisesta jäljestä ja loikki kuivalla kankaalla miten sattuu, kosteikossa jälki meni paljon paremmin. Harjoituksissa tehtiin myös koirille paukkukoe, joka suoritetaan Ruotsin kokeessa hieman ennen kaatoa.

Hannu kävi vielä keskiviikkona pienen jäljen Pyryn kanssa, mutta eipä toiveet kovin korkealla olleet. Pyry on jäljellä todella innokas ja menee vauhdilla, joten helposti tulee hutilointia ja hukkia. Pyrystä on kuitenkin tullut paljon jälkivarmempi, eikä se enää ole niin kiinnostunut häiritsevistä riistanjäljistä kuin nuorempana.

ruotsin_jalki.jpg

Avoimen luokan jälkikaavio, Regler för Viltspårprov, Svenska kennelklubben


Hannun koekertomus Piteån kokeesta

Pyryn jälkikoe Piteåssa alkoi rengastamalla lähtöaluetta. Ruotsin kokeessa jälki alkaa 25x25 metrin laajuisen neliön sisältä, josta koiran tulee itsenäisesti löytää jälki. Tuulen alta lähdettyämme Pyry kiersi koko alueen ja alkuinnostuksessaan ylittikin jäljen kunnes sai vainun ja aloitti jälkityön. Ensimmäinen tavallinen kulma selvisi nopeasti, mutta toisella tehtiin pari kierrosta jälkeä etsien. Nopeasti tuo katkokulmakin selvisi ja loput kaksi kulmaa (tavallinen ja katko) sekä yhden suoran osuuden veretön osuus selvisivät ilman vaikeuksia.

Maasto oli nuorta taimikkoa ja vanhempaa sekametsää, josta erään syvän kanavan penkasta löytyi vanha ketun luola. Onneksi niin vanha, ettei Pyry jäänyt siihen touhuamaan. Kaadolle tultaessa Pyry pyörähti pienen hakulenkin juuri sorkan kohdalla ja ohitti kaadon, mutta jäi pyörimään vähän matkan päähän. Kehotin kerran jäljelle ja koira lähtikin takaisin jäljen suuntaan ja pienen pyörähdyksen jälkeen pysähtyi sorkalle. Aikaa noin 600 metrin työskentelyyn meni 20 minuuttia. Koira saa käyttää aikaa enintään 45 minuuttia, joten olimme tulleet melko reippaasti, kuten Pyryllä on tapana. Lopputuloksena oli avoimen luokan palkintosija 1.

Ruotsin jälkikokeessa pyritään jäljittelemään oikeaa haavoittuneen sorkkaeläimen jäljestystä. Sen vuoksi työskentelyn tehokkuus ja varmuus lähdöstä kaadolle ovat tärkeitä. Koiraa saa, ja tuomarin mukaan kannattaa ja jopa pitääkin, kehottaa ja kannustaa tehokkaaseen työskentelyyn. Ohjaajan ja koiran yhteistyö on tärkeää ja sillä voidaan välttää jäljen hukkaaminen, josta myös Ruotsissa tulossija putoaa.

Pyryn kanssa olen tottunut kulkemaan jäljen ilman puhetta ja kehotuksia, joten tuo ”Jälki” –komento Ruotsissa oli ensimmäinen kerta. Jälkeenpäin tuomari Roger kertoi, että on parempi kannustaa koiraa kuin seisoa tuppisuuna narun toisessa päässä. Koiran ohjaaminen on siis sallittua ja yhteistyön kannalta suotavaakin. Ei kuitenkaan niin, että ohjaaja vie koiraa ja kertoo minne mennään. Koiran ohjaaja voi myös päästää narusta ja antaa koiran kulkea itsenäisesti esim. tiheikössä, jossa koiran perässä kulkeminen on työlästä.

Pitea_hp_7.jpg

Tuomari oli kehunut Pyryn jälkityötä ja maininnut, että koirahan menee kuin juna! Muutama harjoitus ennen koetta ei oikein antanut toiveita, mutta Piteåssa Pyryllä meni todella hienosti, jälkitarkasti ja se ykkönen tuli! Ikävä kyllä labukka ja hirvikoira harhautuivat jäljeltä hukkaan asti ja ykkösiä ei tällä kertaa tuullut - parempaa onnea seuraavalle kerralle!

Suurkiitokset Mikolle, Jukalle ja Riitalle harjoituksista ja neuvoista sekä mahdollisuudesta osallistua Ruotsin reissuun!



Pyryn MEJÄ-kokeet

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MEJÄ, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi

Lisää mukavia koekuulumisia!

Sunnuntai 19.8.2012 klo 20:47 - Marja J

Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) haukkui tänään Oulun Haukkukeitaalla hienosti heti mammaloman jälkeen tuloksen LUTB 40 pisteellä. Koe keskeytettiin 4 minuutin tehokkaan työskentelyn jälkeen.

Nyt Emmalla ja Elmolla (Joenpenkan Ehtivä-Elmo) puuttuu enää hyväksytty LUTA-tulos luolavalion arvosta.

Pyryn (Joenpenkan Aito-Artturi) ja Lilin tyttö Koivukujan Pipsa sai ensimmäisessä MEJÄ-kokeessaan Pyhännällä tänään hienosti AVO1-tuloksen.

Hieno viikonloppu: Pyry-isästä Ruötsin jälkivalio ja ensimäinen jälkitulos Pyryn jälkeläiselle!

Onnittelut Emman kotiväki Pauliina ja Kari sekä Pipsan kotiväki Anna-Kaisa ja Ville!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: LUT, MEJÄ, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma

Viiden karkkarin jälkiharkat Haapakankaalla

Perjantai 6.7.2012 klo 9:50 - Marja J

haapakangas_5.7_14.jpg
Kuvassa Hannu on lähdössä Pyryn kanssa jäljelle ja oppaana toimi Jani

Helteisen illan päätteeksi muutama karkkari kävi treenaamassa eilen torstaina jälkijuttuja Temmeksen Haapakankaalla. Uotilan Kari, Kärenlammen Jani ja meidän Hannu kävivät tekemässä keskiviikkona koirille jäljet. Alunperin Jani halusi jälkientekotreeniä ja harjoitusta itselleen ja koiralleen Rekolle (Rowanberrie´s Talent in Gave) ja sitten keksittiin, että samallahan siinä tehdään porukalla jälkiä ja saadaan harjoitusta myös muillekin koirille.

Torstaina mukana nuuskuttelemassa Rekon eli Reksan lisäksi olivat Karvosen Leenan Bella (Ravnsager´s Anna Bella Akasut), Pauliinan ja Karin Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma), Emman poika Elmeri 11 vk (Joenpenkan Iskevä-Ippo) sekä meidän Pyry (Joenpenkan Aito-Artturi).

Keli oli helteinen, illalla lämmintä oli vielä 24 astetta, mutta ei ollut kuitenkaan painostavan kuumaa. Sääskiäkään kankaalla ei ollut niin paljon kuin pelkäsin. Kostean suon lähistöllä niitä kuulemma oli.Jäljet olivat vaikeita, sillä niillä oli ikää jo 24 tuntia ja ne olivat kuivalla kankaalla.

Elmerille oli jo kotona tehty kerran oma pikkujälki (ikää muutama tunti) ja poika oli nuuskutellut sen innokkaasti ja maistellut makauksia. Nyt tämä kuivan kankaan vanha jälki oli vielä vähän hankala Elmerille, jota kovasti tuntuivat kiinnostavan muut metsän hajut. Makausta, jossa oli enemmän verta, Elmeri nuuskutteli ja kun pääsi sitten sorkkaa maistelemaan, niin se kiinnostikin kovasti! Mutta kyllä Elmeristä vielä jälkikoira tulee kunhan ikää tulee lisää!

Pennun kanssa kannattaa harjoittelu aloittaa aivan lyhyistä ja tuoreista jäljistä ja tiputella tai vetää sienellä runsaasti verta. Vähitellen pennun kasvaessa voi sitten jäljen ikää kasvattaa, pidentää jälkieä ja tehdä niistä vaikeampia ja kokeilla jäljentekoa myös erilaisissa maastoissa. Eikä hommaa kannata vielä ottaa kovin tosissaan. Pennulla pitää olla mukavaa ja homman palkitsevaa ja pennun kehitystason mukaista. Leikin avulla voi opettaa koiralle myös hyödyllisiä ja myöhemmin tarpeellisia taitoja kuten tätä jäljestämistäkin.

Reko ja Bellakin olivat melko aloittelijoita jäljellä, joten vähän jännättiin, että oliko jälki liian vanha ja vaikea. MEJÄ-kokeessa avoimen luokan jäljen pitää olla vähintään 12 tuntia vanha ja voittajaluokan jäljellä pitää olla ikää vähintään 18 tuntia. Mutta sekä Reko että Bella menivät jäljellä aloittelijoiksi tosi hyvin ja sorkatkin löytyivät.

Emmalla ja Pyryllä on kokokemusta jo jälkikokeista, mutta Emma on ollut mammalomalla, eikä Pyrynkään kanssa ole keritty tälle kesälle vielä yhtään harjoitella. Pyry meni vauhdilla niin kuin yleensä ja juoksi makausten yli. Kaadolla se kyllä huomasi sorkan, mutta juoksi ensin ohi. Sorkka kiinnosti kovasti, eikä Pyry meinannut sitä heti irrottaa. Pyry oli kyllä innoissaan kesän ensimmäisestä jälkiharjoituksesta. Emmakin taisi vähän etsiskellä välillä jälkeä, mutta eiköhän tuntuma taas kohta löydy sekä Pyryllä että Emmalla, kunhan päästään vielä harjoittelemaan, kokeisiin ja syksymmällä oikeisiin jälkitöihin.

Lopuksi tietenkin paistoimme makkaraa ja ryyppäsimme munkkikahavit! Olipa mukava harjoitella vähän isommallakin porukalla - ehkä otamme homman vielä uusiksi myöhemmin!

Kuvia Haapakankaan harjoituksista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MEJÄ

Ivalon Nellin kuulumisia

Perjantai 4.11.2011 klo 20:32 - Marja J

Nellin kesään ja syksyyn on mahtunut monenlaista: näyttelyreissuja, MEJÄ-nuuskuttelua, MÄAJ-startteja ja onnistuneita jänisajoja. Ajokokeissa on ollut jännittäviä tilanteita ja tyttö on päässyt näyttämään mäykyn luonteensa myös kotikulmilla konekarhun paimennuksessa. Nelli ja Riikka-emäntä ovat reissanneet pitkät yhteiset reissut ja syksyn aikana emäntä on pätevöitynyt myös Suomen pohjoisimmaksi MÄAJ-palkintotuomariksi. Alla Riikan tarinaa Nellin kesän ja syksyn tapahtumista.

Nellillä onkin takanapäin oikein tapahtumarikas kesä ja syksyn alku. Harrastukset (mejä,näyttelyt ja mäaj) ovat vieneet meitä ympäri Suomen alkukesästä lähtien. Onneksi Nelli rakastaa autolla matkustamista ja reissaaminen onkin sen puolesta helppoa. Nelli matkustaa omassa boxissaan takapenkillä, välillä selällään maaten, jalat kohti taivasta odotellen uusia seikkailuja. Neiti on aina valmis reissuun lähtöön, kunhan vain neitokaisen oma reppu pakataan ensimmäisenä. Jos sitä ei ensin laita, niin toivotonta on yrittää omia tavaroitaan pakata. Repusta neiti tietää, että hänkin on lähdössä ja antaa emännän touhuta omat tavaransa kasaan ihan rauhassa.

nelli_kokkola_2.7.2011.jpg

Nelli ja Riikka Kokkolassa 2.7.2011

Nelli näyttelyissä Rovaniemellä, Kokkolassa ja Valkeakoskella

Kesän näyttelyt aloitettiin Rovaniemen Juhannusnäytelmistä. Sieltä kotiin viemisiksi lähti ensimmäinen ERI. Toinen näyttely oli Kokkolassa heinäkuun alussa josta tuloksena EH. Kolmas näyttely käytiin elokuun puolivälissä Valkeakoskella, josta myös EH. Siellä tuomari tutki koirat hyvin tarkkaan ja jopa laski kaikki hampaatkin. Nellillä oli onneksi purukalusto kunnossa. Nelli on näyttelyissä kuin prinsessa konsanaan. Osaa todella hienosti käyttäytyä ja esitellä itseään. Katsekin on niin oman arvonsa tuntevaa. Sisänäyttelyt eivät oikein emäntää kiinnosta, ja tämä harrastus pysynee kesäharrastuksena, joten näyttelyitä jatkamme sitten taas ensi kesänä.

MEJÄ-kokeissa myyrät kiusana

Nellin ensimmäiset MEJÄ-kokeet olivat kesäkuun alussa Rovaniemellä. Innokkaasti neiti lähti jäljelle, mutta myyrät veivät voiton verijäljestä, eikä sitä tulosta tullut. Toinen MEJÄ-koe oli Javaruksessa elokuun alussa. Siinäkin kokeessa onnistuivat myyrät viemään voiton jäljestä ja tulosta ei syntynyt. Tuomarikin sanoi, ettei ollut nähnyt niin paljon myyriä missään kuin mitä Nellin jäljellä vilisti. Koepöytäkirjaan tuomari kirjasikin Nellin osaavan jäljestää, mutta myyrät kiinnostivat tätäkin koiraa enemmän kuin jälki. Nelli ei siis ollut ainoa jota nuo viheliäiset otukset häiritsivät. Tuomari totesi, että Nellille olisi parasta päästä ihan aitoon haavakon jäljestykseen mukaan, niin nuo pikkuotukset kyllä unohtuisivat.

Ja Nelli pääsi oikealle verijäljelle

Meille tulikin ihan oikea jäljestystilanne heti kokeen jälkeen. Tienhaarasta löytyi verijälkiä joita lähdimme Nellin kanssa selvittämään. Siinä eivät jyrsijät kiinnostaneet Nelliä lainkaan vaan hienosti tämä nuuskutteli emännälle makuupaikan ja kulkureitin. Verijäljen jättäjä oli sitten nahkasarvilla oleva poro, josta tihkui verta. Poro oli muutoin ihan kunnossa ja majailikin kavereidensa kanssa läheisessä metsässä. Hyvää harjoitusta tästä ainakin saimme.

Kesän aikana teimme parit harjoitusjäljet ja niissäkin pääosaa esittivät myyrät ja sopulit. Näitä viheliäisiä otuksia on riittänyt pihallakin haitaksi asti. Onpa jokunen joutunut Nellin & Söpön parempiin suihinkin. Ensi keväänä jatkamme mejäilyä, toivottavasti ilman jyrsijä haittaa.

nelli_23.7.jpg

"Nelli näytti mistä mäykyt on tehty" eli Nelli konekarhua tapaamassa

Heinäkuun lopussa kävi konekarhu Penu Ivalon torilla. Nellin kanssa kävimme hauskuuttamassa kylän metsämiehiä ja osallistuimme konekarhukokeeseen. Aitauksen reuna pullisteli naureskelevia "äijiä" kun Nelli kuulutettiin koevuoroon. Emme välttämättä olleet ihan "uskottavimman näköinen" parivaljakko timanttipantoineen ja emäntä käsilaukkuineen aurinkolasit silmillään. Nelli kuitenkin näytti epäilijöille, että mäyräkoirasta on tähän puuhaan. Siellä hymyt hyytyivät kun neiti rupesi haukkumaan saaden 52 pistettä. Kokeessa kävi myös toinen mäyräkoira joka sai 64 pistettä ja karhunhaukkudiplomin! Kaikkiaan yrittämässä kävi 40 koiraa, joista 10 sai diplomin, 6 pistesijoituksen ja 24 koiraa eivät saaneet tulosta. Monen mielipide kyllä muuttui, kun he näkivät mäykyn työssään. Liikumme paljon metäsässä ja nyt ainakin tiedän miten Nelli käyttäytyy, jos "törmäämme" karhuun.

Tulokset löytyvät täältä

Nellin syksyn MÄAJ-kuulumisia: Ilmajoki, Karvia, Kempele….

Ajokoeharrastukset aloiteltiin elokuussa Limingassa emännän osallistuessa palkintotuomari- ja koetoimitsijakursseille. Kävimme myös Emma-siskon ja taustajoukkojen kanssa harjoittelemassa metsässä tulevaa kautta varten. Nelli löysi hirviä ajettavaksi ja lyhyen jänisajon.

Emäntä suunnitteli Nellille kolmen kokeen aloituskalenterin, joka sitten tyssäsikin neidin aikaistaessa juoksuaikansa. Ei auttanut kuin suunnitella uusi koekalenteri, joka sitten aloitettiin Ilmajoelta 17.9. Siitä kokeesta tulikin Nellille ikimuistettava. Ensimmäisen hakuerän aikana Nelli pääsi yllättämään makuulta hirviemän vasoineen. Ns."perslähöllä" ajoa tuli 4 minuuttia, joka päättyi Nellin sydäntä raastavaan huutoon ja valitukseen. Kerkesin jo miettiä, että pahimpaan mahdolliseen päättyi meidän yhteinen taival. Juoksimme tuomarin kanssa paikalle josta löysimme Nellin pelästyneen ja hölmistyneen näköisenä, silmät suurina seisomasta. Tutkittuamme koiran, totesimme Nellin saaneen hirviltä sorkkaa, sillä tutkarepusta löytyi sorkan jälki. Onneksi Nelli oli muutoin ihan kunnossa eli tutkareppu oli ottanut suurimman iskun vastaan. Onnea oli matkassa, ettei käynyt huonosti! Loppukokeen ajan Nelli pyöri vain jaloissa ympärilleen pälyillen, eikä lähtenyt hakulenkille. Toinen erä meni myös jaloissa pyörien. Tulostahan tästä ei tietenkään tullut ja pisteitäkin vain 6.

Seuraavana päivänä jatkoimme Nellin kanssa matkaa ystäväni luokse odottelemaan Parkanon pitkän kokeen starttia. Hieman kyllä jännitti kuinka hirvikontakti oli vaikuttanut Nelliin. Emäntä kävi yksin Parkanossa suorittamassa tuomariharjoittelun vieraalle koiralle, joka ajoikin MÄAJ-1-tuloksen kauriilla. Siellä oli tuomarilla ja koiran ohjaajalla naurussa pitelemistä kun luulin metsästä juoksevan jonkun pystykorvia, kun kauriit ohittivat meidät ajossa. Se olikin ensi kerta kun näin kauriita.

Omaa starttipäiväämme saimmekin sitten odotella. Vettä satoi kuin saavista kaataen päivä tolkulla. Odottelussa menikin muutama päivä. Vihdoin sää antoi myöten ja pääsimme starttaamaan 26.9 Karvian maastossa. Aloitimme ensimmäisen erän ns."satumetsässä". Nelli pyöriskeli hyvin lähellä ja ajettavaa ei maastosta löytynyt. Ihan selkeästi näki kuinka hirvikosketus oli tehnyt tehtävänsä neitin työskentelyyn. Toiseen erään vaihdoimme maastoa ja metsään päästyämme emännän kimppuun hyökkäsi parvi hirvikärpäsiä. Sehän on yleensä merkki lähellä olevista hirvistä. Nelli spurttasi yhtäkkiä metsään äänettömästi ja palasi sieltä vauhdilla emännän jalkoihin. Metsästä kuuluvasta rytinästä päättelimme tuomarin kanssa Nellin saatelleen hirvet matkaan. Tulosta ei sitten tästäkään kokeesta tullut, pisteitä 8.

Kovasti sain neuvoja viedä Nelliä metsään saamaan myönteisiä kokemuksia, jotta hirvien kanssa saadut ikävät muistot unohtuisivat. Kolmanteen kokeeseen starttasimme Lapin kennelpiirin ensimmäisessä PM-kokeessa Kempeleessä 8.10. Koepäivää edelsi syysmyrsky, joka tekikin koeaamusta haastellisen. Saimme kokeeseen tuomariksi Lotan, joka oli jo viime syksynä tuomaroinut Nellin koetta. Lotta huomioikin heti, että Nellin työskentely oli aivan toisenlaista kuin viime syksynä. Hakulenkit pyörivät ihan lähettyvillä. Kaikesta huolimatta neiti löysi jäniksen ja pätkittäistä ajoa kesti 18 minuuttia päättyen kohtuuttomaan häiriöön eli leveään virtaavaan ojaan. Toiseen hakuerään siirryimme eri paikkaan haun jäädessä tyhjäksi. Näillä ajominuuteilla ei tulosta tullut kokeesta, pisteitä tuli 25,50. Emäntä sai kuitenkin toisen tuomariharjoittelunsa läpi ja MÄAJ-palkintotuomarin kortin. Lottakin antoi hyviä neuvoja joilla Nellin työskentely saataisiin jälleen sujumaan.

nellin_janis_22.10.2011.jpg

Nellin hienot ajot ja jäniskaadot

Näillä "viisaampien" antamilla ohjeistuksilla olemme käyneet Nellin kanssa jahdissa. Aikansa on kestänyt löytää maastoja joista jänistä löytyy ajettavaksi. Veneellä olemme menneet ja löytäneet jokirantarisukoista ja saarista jäniksiä. Ajomaastoina nämä eivät ole olleet parhaimpia mahdollisia paikkoja. Kaatojakin on saatu odotella aikamme ja pariin otteeseen ajot ovat päättyneet ohiampumisiin. Vihdoin se kaato sitten yhtenä lauantaiaamuna tuli 45 minuutin ajon jälkeen! Nelli oli niin innoissaan kaadosta, ettei meinannut nahoissaan pysyä!

Seuraavana viikonloppuna menimme samaiseen paikkaan, mutta jokin petolintu oli pistellyt kaikki saaren jänöt poskeensa jättäen jälkeensä vain valkoisia karvakasoja. Soudimme summassa seuraavaan saareen ja Nelli lähtikin saman tien tutkimaan uusia maisemia ja sai sieltä sitten hienosti ajon aikaan. Neiti selvitteli hienosti parit hukatkin ja kaatokin sitten saatiin 15 minuutin ajon jälkeen. Sanoinkuvaamattoman innostunut oli Nellikin kaadosta!

Nämä onnistuneet kaadot ovat selkeästi parantaneet Nellin työskentelyä. Hakulenkit ovat kestäneet sen verran aikaa, että isäntä on jo hermoillut, että mihin se koira oikein on mennyt… Emäntä taas puolestaan on hyppinyt tasajalkaa ja hihkunut "jes! jes!" seuratessaan tutkasta Nellin kulkua. Nyt vihdoin alkaa näyttää siltä, että nämä myönteiset kokemukset ovat auttaneet Nelliä unohtamaan aiemmat huonot kokemukset ja homma rupeaa kulkemaan niin kuin pitääkin. Äänenanto on ollut koko syksyn tiukassa. Ajossa kylläkin tulee hyvin ääntä, mutta herättelyhaukut ovat jääneet ihan muutamaan haukahdukseen. Toivotaan, että lumien tulo vähän irrottaisi äänenantoa.

Tälle syksylle on kalenterissa vielä kaksi koetta, 19.11 Kiikoisissa ja 26.11 Hailuodossa. Toivotaan näihin kokeisiin parempaa onnea ja tuuria kuin aikaisemmissa. Nelli on kyllä näyttänyt osaavansa homman! Jäämme nyt odottelemaan miten koekalenteri saadaan päätökseen.

Kiitokset Riikalle mukavasta tarinasta. Onnea tuleviin MÄAJ-kokeisiin ja jänisjahteihin!

Ja heti päivitystä kuulumisiin....

nellin_pupu_6.11.2011.jpg

Tässä Riikan amupma jänis Nellin ajosta sunnuntailta. Lauantaina kaksikkoa oli kiusannut vanha ja iso jänis, joka oli eksyttänyt Nelliä monta kertaa. Mutta sunnuntaina oli parempi tuuri ja Nelli saa taas maistella jänispaistia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, MEJÄ, MÄAJ, jäljestys, Nelli, Joenpenkan Eloisa-Ella

Pyry on nyt virallisesti kaksoisvalio

Maanantai 31.10.2011 klo 11:51 - Marja J

fi_jva_fi_kva-l_joenpenkan_aito-artturi_fin41920_7.jpg

FI JVA FI KVA-L Joenpenkan Aito-Artturi

 

Pyryn FI JVA-arvo on varhvistettu 28.10.2011 Suomen Kennelliitossa. Uutinen on mennyt aivan ohi silmien, sillä perjantai ja lauantaina ja vielä sunnuntaikin meni MÄAJ Pohjan lohkon koejärjestelyissä. Itse menin jo perjantaina Kestilään Ristironkkelin leirikeskukseen, sillä vajaa 20 henkeä ohjaajia ja tuomareita oli tulossa jo illalla koepaikalle. Ja emännällä oli aikainen herätys, sillä aamupala piti olla valmiina klo 06.00.

Pyryn jälkikesä on mennyt todella erinomaisesti! Pyry kävi neljässä kokeessa ja kolmesta tuli ykköstulos, yhdestä kakkonen (sekin hukaton). Ja jälkihommista tuli vielä hyväksytty VAHI-tuloskin.

Tässä linkki Pyryn MEJÄ-pöytäkirjoihin

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MEJÄ, LUT, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi

Erinomainen MEJÄ-kauden lopetus - Pyrystä FI JVA!

Maanantai 5.9.2011 klo 12:39 - Marja J

pyryn_kesan_2011_saalis.jpg

Pyryn tämän kesän "saalis": FI JVA, MEJÄ 3 x VOI1, VOI2, VAHI1 sekä SA, VARASERTI JA VARACACIB! Vielä kun saisi otettua pojasta uudet poseeerauskuvat....

 

Tämän kesän MEJÄ-tavoitteina Hannulla ja Pyryllä oli yksi hyväksytty VAHI-tulos ja yksi VOI-ykkönen, mutta Pyrypä yllätti ja valioitui eilen! Niin, ja sai sitten neljännellä koekerralla VAHI-tuloksenkin...

Pyry aloitti jälkihommat kesäkuussa 2009 Pyhännällä ja tuona kesänä tuloksiksi tuli AVO2 ja eka AVO1. Viime vuonna ensimmäisessä kokeessa Pyryä vaivasi nenäpunkki, eikä poika lähtenyt jäljelle ollenkaan ja nolla tuli. Elokuussa tuli sitten toinen AVO1 ja Pyry siirtyi voittajaluokkaan nuuskuttelemaan. Myös Noralla ja Mirolla on jälkikokeista kaksi AVO-ykköstä, mutta vain Pyryn kanssa ollaan jatkettu jäljestämistä VOI-luokassa.

Pyry on saanut jälkihommaan harjoitusta myös VAHI-kokeessa, joka on MEJÄ-koetta vaativampi. Jälki on pitempi ja yhdistelmä AVO- ja VOI-luokan jälkeä useine kulmineen ja katkokulmineen. Pyry kokeili ensimmäisen kerran katkokulmaa oman kerhon VAHI-kokeessa viime vuonna ja hyvinpä poika osaa katkot selvittää. VAHI-kokeessa lähtömakausta ei ole, vaan jälki alkaa jostain 100 metrin alueelta ja koiran on se itse löydettävä. Pyry on joka kokeessa löytänyt heti jäljen alun ilman ylikulkemista. VAHI-kokeissa jäljestys on mennyt hyvin, mutta se tärkein eli sorkka on jäänyt kuitenkin kolmessa kokeessa löytymättä.

Tänä kesänä Pyhännällä tuli heti ensimmäisessä kokeessa VOI1 ja siskopuoli Emmakin sai ekan AVO1-tuloksen. Meidän koirat ovat käyneet jälkikokeissa vain Pyhännällä, mutta heinäkuussa kaksikko Hannu ja Pyry kävivät Muhoksella, jossa Pyry sai toisen VOI1-tuloksen. Ja se viimeinen valionarvoon tarvittava ykkönen antoikin sitten odottaa, mutta vain yhden kokeen verran. Siinäkin tulos oli lähellä, sillä elokuun kokeessa Pyry sai hukattoman kakkosen. Pyryn heikkoutena on makausten huono merkkaaminen, jota kyllä pitäisi harjoitella, jos uraa jälkipuolella vielä aikoo jatkaa.

Pyry on innokas ja taitava jäljestäjä, joka on itse oivaltanut sen mitä jälkihommissa ollaan tekemässä. Hannun periaatteena on kaikkien koirien kanssa ollut, että koiraa ei mitenkään puhutella tai neuvota harjoituksissa tai kokeissa. Eihän todellisessa jäljestystilanteessakaan koiraa voi neuvoa, vaan koiraan pitää luottaa ja antaa koiran tehdä työ. Pyry on myös oppinut pysymään aina vain paremmin jälkiuskollisena, eikä eilisessä kokeessa edes jäljeltä pyrähtänyt pyypoikue saanut pojan päätä sekaisin.

Pyry jatkaa nyt VAHI-kokeissa ja tavoitteena on saada toinen ykköstulos ja hirvikoirien jäljestämiskoe suoritettua. Toivottavasti Pyry pääsee myös oikeisiin jälkitöihin haavakko/kolarikauriiden ja -hirvien jäljille - hommaan jonka se todella osaa!

Joenpenkan väki onnittelee Pyryä!

Kiitokset kuuluvat myös koiranohjaajalle Hannulle, joka on jaksanut harrastaa ja tarpoa metsissä Pyryn kanssa!

 

Pyryn jälkikokeiden pöytäkirjat

Pyhännän kokeen 4.9.2011 tulokset

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: MEJÄ, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi

Koiraharrastuksia riittää....

Keskiviikko 31.8.2011 klo 15:29 - Marja J

Viime viikonvaihteessa oli taas monenlaista koirahommaa ja tulevana viikonloppuna on Pyryllä vielä viimeinen MEJÄ-koe Pyhännällä.

Perjantaina piipahdimme Emman ja Pauliinan kanssa Kruunupyyssä kokeilemassa LUT-koetta. Mukava reissu, vaikka tulosta ei nyt tullutkaan. Itse olen ollut LUT-kokeissa Noran, Miron ja Pyryn kanssa vain Ostyn hallilla Oulussa, Muurasjärvellä, Kuusamossa ja Terrileirillä Utajärvellä, joten uusiin koepaikkoihin ja ihmisiin on aina mukava tutustua. Eikä tuo Kruunupyy niin kovin kaukana edes ole....

Emma on harjoitellut tyhjän luolan tarkastusta ja on tehnytkin sen hyvin ja äänettömästi. Nyt Emmaa eivät kuitenkaan kiinnostaneet putkihommat ollenkaan ja koe tyssäsi heti alkuunsa, kun Emma ei edennyt hakupesällekään. Tytöltä puuttui nyt kokonaan luolahommissa vaadittava into ja hinku putkeen ketun perään, vaikka Utajärvellä oli tullut komeasti tulos B 43!

Lauantaina PSMKK järjesti MÄAJ-koetoimitsija- ja MÄAJ-palkintotuomarikurssit Ala-Temmeksen kylätalolla. Itse olin menossa sinne emännäksi ja Hannu oli mukana palkintotuomarikurssilla, kun koetoimitsijakurssi on jo suoritettuna.

Kouluttajina olivat teoriaosuuksilla Pekka Hautamäki ja maastossa Lotta Seppinen. Lotan koira Günther (E-pentujen isä) oli tuomarikokelaille harjoituskoirana maastossa. Joenpenkan E-pentujen kotiväestä mukana koetoimitsija 2 -kurssilla olivat Nellin emäntä Riikka Ivalosta sekä Emman kotiväki Pauliina ja Kari. Itsekin pääsin kuuntelemaan kurssin nyt jo toisen kerran kahvinkeiton lomassa ja tulipa tuo palkintotuomariteoriakin kuunneltua....Olisipa pitänyt suorittaa aikaisemmin koetoimitsija ykkönen, niin olisi tullut nyt kakkonen suoritettua :)

Puolilta päivin jatkettiin palkintotuomarikurssilla ja mukaan liittyivät Hallan ja Karun isäntä Vesa sekä Turjan isäntäväki Rovaniemeltä. Lopuksi kokelailla oli vielä maastoharjoittelu, jossa he pääsivät seuraamaan ajavan koiran työskentelyä ja arvostelemaan sitä. Uusilla palkintotuomareilla on vielä edessä tuomarointiharjoittelut ennen pätevöitymistä.

Hieno juttu, nyt saatiin pohjoiseen uusia tuomareita! Ja tuntuu kyllä mukavalta, että E-pentujen omistajat Riikka, Pauliina ja Kari ovat tosi kiinnostuneita koepuolesta ja hankkivat koetoimitsija- ja tuomarikortit! Emma ja Nelli aloittavat nyt MÄAJ-koe- ja jahtikauden - toivottavasti tulee hyviä tuloksia!

Sunnuntaina vauhtiin pääsi puolestaan Pyry, jolle tuli morsianvieraita. Pyry oli heti innostunut hommista, mutta morsiota tämä juttu ei kiinnostanut sitten yhtään! Ikävä kyllä kunnon tulosta ei nyt tullut, sillä morsiamen juoksu oli alkanut vaivihkaa ja sunnuntaina tärppipäivät olivatkin jo ohi. Jäämme innolla odottamaan Pyryn kanssa tytön ensi kevään juoksuja.

Tulevan sunnuntaina Pyryllä on sitten tämän kesän viimeinen MEJÄ-koe Pyhännän tutuissa maisemissa. Pyryn MEJÄ-kesähän on mennyt erinomaisesti ja tavoitteet on ylitetty moninkertaisesti. Nyt on mahdollisuus yrittää sitä vihoviimeistä valionarvoon tarvittavaa VOI-ykköstä vielä tälle kesälle. Jos sitä ei nyt tule, niin jatketaan sitten taas ensi vuonna.

Tässä omia ja Pauliinan ottamia kuvia lauantain kurssilta PSMKK:n kuva-albumissa

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: LUT, MEJÄ, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi

Vanhemmat kirjoitukset »