Neljän karkkarin jälkitreenit Mäntyselässä 15.9.2013

Share |

Maanantai 16.9.2013 - Marja J


meja_kooste_15.9.2013_2.jpg

Mukavat syyskelit jatkuvat, joten suunniteltiin Karvosen Leenan kanssa vielä yhteisiä jälkitreenejä Merkaleen´s kennelin ja Joenpenkan kennelin nuorimmille ja vasta jälkiharrastukset aloittaneille kasvateille. Jahtikausi on jo hyvällä alulla ja osa koirista oli jo ajohommissa ja jatkaa mahdollisesti jälkitreenejä ensi keväänä.

Nyt mukaan ilmoittautuivat Rommin (Merkaleen´s Dennis) kotiväki Noora ja Aki, Wiirun (Merkaleen´s Erina) isäntä Seppo, Wiirun siskon Elisan (Merkaleen´s Eliza) emäntä Leena sekä Elmerin (Joenpenkan Iskevä-Ippo) emäntä Pauliina. Osa koirien omistajista oli osallistunut keväällä PSMKK:n järjestämälle jäljestämisen teoriakurssille ja jälkihommia oli harjoiteltu myös omatoimisesti koirien kanssa.

”Maastomestari” Hannu kävi katsastamassa Mäntyselän maastot ja sinne pystyi tekemään hyvin neljä hieman AVO-koejälkeä lyhyempää jälkeä. Launtai-iltapäivänä kävimme porukalla tekemässä jäljet ja jokaiselle koiralle tehtiin toivomusten mukaiset, sopivan pituiset avomerkityt jäljet. Kaikkien jälkien ikä jäljestettäessä oli noin 18 tuntia.

Sunnuntaina kokoonnuimme heti aamusta varsinaisiin harjoituksiin koirien kanssa. Saimme harjoitella ihan rauhassa, eikä alueella onneksi ollut metsästäjiä koiriensa kanssa tai marjastajia.  Riistahavaintoja jälkien tuntumasta kyllä löytyi niin kuin pitääkin. Ennen jälkihommia harjoiteltiin paukkukoetta. Hannu ampui haulikolla ensin kauempana ja kun yksikään koira ei hätkähtänyt, ampuminen toistettiin lähempää. Pamauksen kuullessaan kaikki koirat seisoivat terhakkana, katseet terävä. Rommille ja Wiirulle tehtiin vielä ihan oikea paukkukoe, koirat kytkettiin puihin ja ohjaajat seisoivat kauempana tiellä. Laukauksensietotesti meni niin kuin pitääkin.

Wiirun jälki oli hieman vajaa 800 metriä ja maasto oli melko helppokulkuista sekametsää. Wiirun kiusana olivat kuitenkin monet tuoreet riistanhajut. Ensimmäisellä osuudella oli pyörinyt jänis ja toisella osuudella hirvi sekä mahdollisesti myös metsälintuja. Wiiru eteni ripeävauhtisesti ja hyvin, mutta välillä tuoreet riistanjäljet houkuttivat verijälkeä enemmän ja Seppo ohjasikin Wiirua takaisin jäljelle. Kaato löytyi ja Wiiru kantoi sitä ylpeänä.

Rommin jälki oli noin 600 metriä, osaksi suopursurämettä, osaksi tiheää helppokulkuisempaa kangasmaastoa. Rommi eteni varmasti, rauhallista vauhtia, selvitti kulmat vaivatta ja merkkasi makaukset hyvin. Rommi oli ollut jäljellä vain kerran keväällä, ja Noora sekä Aki ilahtuivatkin kovasti Rommin taitavasta työskentelystä. Rommi tuli kaadolle ja esitteli pitkään ylpeänä löytöään.

Elmerin jäljellä oli pituutta 460 metriä ja suurin osa oli suopursurämettä. Elmeri eteni jäljellä erittäin rauhallisesti ja jälkitarkasti, aivan lyhyen matkan ilmavainulla hieman jäljen sivussa, eikä vaikeakulkunen suopursualue tuottanut mitään vaikeuksia. Elmeri teki pieniä tarkistuslenkkejä varsinkin ojan pohjilla missä oli hirven jälkiä, mutta palasi sitten taas omatoimisesti jäljelle. Makaukset Elmeri merkkasi antaumuksella ja maisteli rauhassa maata. Kaadolla Elmeri omi sorkan ja kantoi sitä ylpeänä taukopaikalle, niin kuin Emma-emälläkin on tapana.

Elisa ei ollut aikaisemmin ollut jäljellä ja Elisalle teimmekin lyhyemmän 100 metriä pitkän jäljen melko helppoon maastoon. Jäljellä oli vain yksi kulma ja kulmalla makaus. Elisalla ei ollut aikaisempaa kokemusta jäljellä. Tyttö lähti hyvin jäljelle ja menikin ensikertalaiseksi ihan hyvin. Elisa nautti metsäreissusta ja ihanat metsän hajut kiinnostivat välillä verijälkeä enemmän, ja Leena auttoi vauhdikasta tyttö takaisin jäljelle. Elisakin löysi kaadon ja toimi sen kanssa niin kuin pitääkin.

Kaikki neljä karkkaria saivat hyvää harjoitusta ja omistajat vinkkejä omatoimiseen harjoitteluun ja yhteistyöhön koiran kanssa. Jälkien nuuskuttelun jälkeen istahdimme vielä tulille, paistoimme makkaraa ja joimme kahvit.

Kaikki koirat pääsivät sorkalle - palkitsevinta onkin se mitä löytyi jäljen päästä! Osalla kaatona oli hirven, osalla kauriin sorkka. Kaadolla olevaa palkintoa tutkittiinkin innokkaasti, haisteltiin, nuoltiin ja kannettiin ylpeänä löytöä! Tästä on mukava jatkaa!

Kiitokset mukavasta jälkiviikonlopusta ja yhteisestä ulkoilutapahtumasta kaikille!

Ehkäpä vielä tapaamme tämän mielenkiintoisen, koiria kiinnostavan harrastuksen parissa myös tulevana keväänä!

Kuvia: MEJÄ-treenit Mäntyselässä 15.9.2013

Avainsanat: MEJÄ, Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini