Hertan ja Elmerin kanssa Haapakankaalla

Hertta ja Elmeri pääsivät viime sunnuntaina 21.10. metsäretkelle Temmeksen Haapakankaalle. Haapakankaan maasto on helppokulkuista möntykangasta ja siellä olemme harjoitelleen myös muiden mäyräkoirien kanssa.

Mukana retkellä oli Hertan kotiväki Heidi ja Mika sekä Elmerin kotiväki Pauliina ja Kari. Hertta ja Elmeri olivat koko ajan vauhdissa: parivaljakko ravasi metsässä, nuuskutteli ja kiusoitteli toisiaan kepinpalasilla. Hertta ja Elmeri ovat tottuneet pienestä pitäen leikkimään keskenään ja kyllä moilemmilla tuntukin olevan mukavaa!

Pauliina teki koirien lämmitellessä molemmille naudanverellä lyhyet verijäljet, jossa oli lähtömakauksen lisäksi yksi makaus ja kulma sekä tietenkin hyvä palkinto eli kauriin sorkka.

Molemmat pennut ovat jo ottaneet vähän tuntumaa jälkien nuuskutteluun. Molemmat tutkivat makausta oikein kunnolla ja kun veri haisi siinä voimakkaammiin, ei jäljelle lähtö heti kiinnostanutkaan. Oli mukava katsella, miten hartaasti ja hieman ihmetellen jälkeä nuuskittiin ja seurattiin - ja sorkan löytyminen oli iso juttu molemmille! Hertta ja Elmeri palasivat vielä omatoimisestikin nuuskuttelemaan jälkeä.

Hertta ja Elmeri Haapakankaalla - kuvat

Jälkiharjoitukset voi ihan hyvin aloittaa jo 5 - 6 kuukauden iässä. Vaikka omaan pihaan tai muuhun helppoon maastoon voi tehdä lyhyitä laahaus- tai verijälkiä sorkalla, verisienellä tai vaikkapa jauheihaköntillä, joka on laitettu verkkopussiin. Tärkeä on myös totuttaa pentu kulkemaan metsässä ja erilaisissa maastoissa ja totuttaa koira metsänhajuihin. Samalla yhteistyö lujittuu ihmisen kanssa ja ihmisen koiranlukutaito kehittyy.

Harjoitusjäljen ei alussa tarvitse olla pitkä, vain muutama kymmenen metriä, eikä siinä tarvitse olla kulmia tai katkoja. Ja jälki saa olla aivan tuore. Tärkeintä on saada koira ymmärtämään millä asialla ollaan ja kiinnostumaan itse etsimään ja seuraaman jälkeä. Olisi hyvä, jos koiralla olisi jälkihommia varten aivan oma ja erityinen valjas, jonka pukemisesta koira jo ymmäärtäisi mihin ollaan menossa ja mitä mukavaa oin tulossa.

Motivointi ja kehuminen on tässä vaiheessa todella tärkeä, että pentu ymmärtää mitä häneltä odotetaan ja minkä asian hän tekee oikein. Tässä vaiheessa kun kaikki uuusi ja outo on vähän pelottavaakin, verenhaju tai sorkka ei ehkä vielä ole riittävän hyvä palkinto, joten kiinnoistusta voi lisätä vaikkapa makupaloilla.

Koiran ollessa nuori, kannattaa edetä rauhassa ja opetella uusia juttuja vähän kerrallaan koiran ikä ja kehitysvaiheet huomioon ottaen. Pientä vasta-alkajaa ei kannata uuvuttaa liian tiheillä ja vaativilla harjoituksilla, vaikeilla maastoilla tai monimutkaisilla, liian pitkillä tai vanhoilla jäljillä. Koira tarvitsee uusien asioiden sulatteluun ja kypsyttelyyn oman aikansa ja jokaisella koiralla on oma tyylinsä ja tapansa toimia. Harjoitukset pitää lopettaa aina positiiviseen kokemukseen ja niin että hoimma jää vähän kutkuttamaan koiran mieltä! Leikin avulla voi opetella myös hyödyllisiä juttuja, ja täkeintä onkin että harjoittelu on mukavaa ja palkitsevaa!

Jälkikokeista ja -koulutuksesta löytyy paljon hyvää tietoa mm. Suomen  Spanieliliiton kotisivuilta