Pyry kävi luonnetestissä

Tiistai 1.9.2009 klo 20.19 - Marja J

Pohjois-Suomen mäyräkoirakerho järjesti Haukiputaalla Jokikylän koululla lauantaina 29.8. luonnetestin, johon osallistui 10 mäyräkoiraa - pitkäkarvaisia normeja ja kääpiöitä sekä normikarkkareita.

Emme aikoneet osallistua testiin yhdenkään oman koiran kanssa, vaan olimme lupautuneet sinne vain talkoisiin. Hannu oli ratahommissa paukuttelemassa pyssyä ja hoitelemassa vempaimia. Minä taas olin keittiön puolella laittelemassa kahvia ja hernerokkaa talkoolaisille, tuomareille ja yleisölle yhdessä Fannin emännän Outin kanssa.

Perjantai-iltana kävi ilmi, että yksi koira olikin perunut tulonsa ja niinpä paikkaa tarjottiin Pyrylle. Olimme aikoneet ottaa Pyryn joka tapauksessa mukaan, ettei poika pitkästyisi kotona. Eipä siinä sitten kovin kauaa aikaa mietitty, vaan otettiin Pyryllekin paperit mukaan, että päästiin testiin. Pyryllä riitti ikäkin, sillä alaikäraja oli 2 vuotta.

"Lähiomaisena" en voinut seurata testiä edes kaukana pihan reunalla, vaan katselin Pyryn ja Hannun osallistumista ikkunan takaa. Aika kamalalta näytti, kun yhtäkkiä tummiin pukeutunut mies kädet ylhäällä kepakolla uhkaillen ja maata paukutellen lähestyy koiraa! Kaikkea muutakin pelottavaa ja Pyrylle outoa löytyi testireitin varrelta.

Luonnetestin tarkoitus on arvioida koiran käyttäytymistä tilanteissa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Suomalaisessa luonnetestissä arvioidaan erikoiskokeilla koiran toimintakykyä, terävyyttä, puolustushalua, taisteluhalua, hermorakennetta, temperamenttia, kovuutta, luoksepäästävyyttä sekä laukauspelottomuutta.

Käyttökokeet testaavat metsästysominaisuuksien lisäksi aina myös koiran luonnetta. Parhaat luolakoirat ovat itsevarmoja ja sitkeitä ja selviävät pienistä vastoinkäymisistä erinomaisesti. Myös ajavat koirat tarvitsevat hyvin toimiakseen sitkeyttä ja kovuutta. Jälkikokeissa tulee esille koiran vilkkaus, eivätkä flegmaattiset ja mukavuudenhaluiset koirat niissä oikein menesty.

Testin loppupistemäärä ei käytännössä kerro oikeastaan paljonkaan koirasta, vaan tulos on luettava eri osa-alueiden arvosanoista. Tuloksia tarkasteltaessa on aina muistettava ko. rodun alkuperäinen tarkoitus ja verrata tuloksia sen vaatimuksiin.

Meidän Pyry sai pluspisteitä 140. Normikarkkareiden keskiarvo on muistaakseni 155. Pyryn kohdalla on muistettava, että se on vielä nuori, eikä ole saanut elämänkokemuksen tuomaa varmuutta. Pyrylle ihmisten uhkaukset olivat aivan outoja ja saivat sen ymmälle. Mutta oletettavaa on, että se lisääntyvän riistakokemuksen myötä toimii itsenäisemmin ja rohkeammin oikeissa metsästystilanteissa, esimerkiksi kohdatessaan ketun tai supin.

Pimeän huoneen testissä Pyry ei suinkaan ollut ruvennut heti etsimään isäntäänsä vaan kunnon metsäkoirana tietenkin ensin nuuskinut josko huoneesta löytyisi riistaa - vaikkapa hiiriä tai myyriä! :)

Olen kesän mittaan huomannut, että Pyry on todellakin aikuistunut ja itsenäistynyt. LUT-kokeen riistakokeessa se on peloton ja periksiantamaton, mutta ei mikään heti kiinnikäyvä rämäpää. Tuomarin mukaan Pyry oli hieman rauhaton, kun ei ollut mitään kiinnostavaa tekemistä. Mutta kun se sai tehtävän, se keskittyi siihen todella hyvin. Stressaavista, oudoista ja pelottavistakin tehtävistä poika palautui nopeasti.

Oli todella mielenkiintoista tutustua myös tähän testiin. Kovin paljon normikarkkareita ei luonnetestiin ole osallistunut - koiria on käynyt kokeissa vuosittain vain alle kymmenen.

Pyryn luonnetestipöytäkirja, Haukipudas 29.8.2009, tuomarit Lauri Ojala ja Reijo Hynynen

Suomen Kennelliitto: Tietoa luonnetestistä

Lue lisää mäyräkoirien luonteen testaamisesta: Koskentalo Helena, Mäyräkoira - koiramaailman pikkujättiläinen s. 146 - 148

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taisteluhalu: +2 kohtuullinen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puolustushalu: +1 pieni

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toimintakyky uhan alla eli nk. "kelkkakoe": +1 kohtuullinen

Outille suurkiitos näistä Pyryn luonnetestikuvista!

 

 

Seitsemän pientä karkkaria

Sunnuntai 30.8.2009 klo 21.40 - Marja J

Tänään teimme 9 tunnin ja 550 kilometrin kyläreissun ja kävimme Pyry-iskä takaboksissa katsomassa Kuusamossa Pyryn ja Setsun Rassin pentuja. Pennut täyttivät torstaina viisi viikkoa ja kylläpä olikin jo odotettu, että päästään Pyryn kolmea tyttöä ja neljää poikaa katsomaan.

Voi, mikä vilinä ja vilske syntyi pentuhuoneeseen, kun pennut pääsivät päikkäreiden jälkeen lattialle! Rassi-emo syötti pentuja malliksi, vaikka tissittämistä oli jo vähennetty. Rassilla oli apuna kaksi innokasta bichon frisé -tyttöä, jotka puuhasivat pentujen kanssa. Rassi emo oli itse rauhallisuus ja hoiteli tottuneesti pentujaan.

Pennut olivat todella reippaita ja liikkuvaisia. Välillä vähän painittiinkin ja taisipa joku pikkuisen jo äristäkin. Hännät vipattivat kaikilla ja meno oli vauhdikasta. Osa pennuista näytti ihan Pikku-Pyryiltä karvattomine ja kurttuisine naamoineen. Osalla taas oli jo partakarvat hyvällä alulla.

 

Suurkaivaukset taas alkaneet!

Torstai 27.8.2009 klo 14.23 - Marja J

Pari päivää sitten avattiin koirapihan nurkka, joka oli aidattu eristykseen viime kesän mahdottomaksi äityneen kaivausprojektin takia. Nurkalla velloo niin vahva myyräntuoksu, ettei mäyriksiä pidättele mikään. Pahimmat aidan alle johtavat käytävät on nyt tuupattu tavaraa täyteen, ettei vain kukaan innostuisi kaivamaan käytävää ja samalla myös itseään aidan alitse. Nurkka on myllätty parissa paivässä ihan kokonaan, siellä on avattuja käytäviä ja mahdottoman syviä kuoppia.

Myös muualla pihalla tuntuu olevan vipinää, kun koirat niin hyvin viihtyvät heinikossa. Hännän vipatuksesta kyllä huomaa, kun ovat "riistan" jäljillä. Jos isompaa ei löydy, mukavaa hommaa löytyy vaikkapa päästäisen jahtaamisesssa!

Mutta siivo sisällä on kyllä ihan kamala noiden kuratassujen jäljiltä! Pesuvati ja pyyhkeet onkin pitänyt taas laittaa etuterassille. Harmi kun pesuhuone on talon toisessa päässä, eikä pihalta pääse suoraan huuhteluhuoneeseen - asialle pitäis tehdä jotain, jos vain keksisi mitä.

Tuleviksi viikonlopuiksi on kertynyt aika lailla koiramaista hommaa. Ensin on PSMKK:n järjestämä luonnetesti Haukiputaalla, sitten Pyryn LUT-koe Tuusniemellä ja seuraavana viikonloppuna MÄAJ-piirimestaruuskisat. Jos ei olla koiran kanssa itse kokeissa, niin ollaan muuten mukana toimitsijana ja keittiön puolella.

Sunnuntaina kävisemme Kuusamossa katsomassa Pyryn ja Rassin pentuja. Täytyy napsia paljon kuvia ja laittaa sivuille. Olisipa mukava pitää yhteyttä myös Pyryn pentujen uusien omistajien kanssa ja kuulla pentujen elämästä! 

Noran tassukuviointia keittiön lattiassa

Karvainen kaivurikolmikko riistan jäljillä

 

Pyry viikonloppuna LUT-kokeissa Utajärvellä

Sunnuntai 9.8.2009 klo 11.38

Pyry osallistui kolmeen LUT-kokeeseen Utajärvellä Sotkan leirikeskusksessa, missä Oulun Seudun Terrieriyhdistys OSTY järjesti nyt toista kertaa Terrileirin. Leirillä järjestettiin lut-, mejä- ja vesiriistaharjoituksia sekä kokeita.

Kelit olivat tosi helteiset ja vaativat, joten lut-kokeet pidettiin myöhään illalla ja yöllä. Perjantaina koe alkoi tyhjänluolan tarkastuksella klo 20.00 ja riistakoe alkoi 21.00. Olimme treenanneet Pyryn kanssa hankalaa ahdinkoputkea kotona muutaman kerran, mutta vähänpä jännitti miten nyt käy! Tyhjän luolan tarkastustakaan Pyry ei ollut koskaan tehnyt aikaisemmin.

Ahdinko sujahti tosi vaivattomasti ja tyhjän luolan tarkastus oli täydellinen. Riistatyöskentelykin alkoi lupaavasti. Pyry kyllä haukkui melko kaukana ketusta, mutta sinnikkäästi ja pitkään. Sitten tapahtui jotain kummaa, sillä Pyry perääntyi luolastossa ikään kuin etsien muuta tietä ketulle - ja jäi sille tielle eikä palannut riistan luo! No, siitähän tuli sitten tietenkin tulokseksi NOLLA!

Lauantaina koe alkoi samoihin aikoihin kuin perjantaina ja sunnuntain klo 8.00 koe alkoikin heti perjantain kokeen jälkeen puoliltaöin. Nyt jännitti vielä enemmän kuin perjantaina, mutta Pyry hoiti kokeen todella hienosti, eikä jättänyt riistaa vaan osasi taitavasti antaa ketulle vastusta. Pyry oli sunnuntain kokeessa ensimmäisenä, joten näiden kahden viimeisen kokeen välissä oli lepotaukoa vain kolme tuntia. Pyry jaksoi loistavasti vaikka keli oli tosi rankka ja vaati koiralta todella hyvää kuntoa.

Lauantaina järjestettiin myös luonnonluolan tarkastus. Sotkajärven saaressa olevaan vanhaan tervahautaan oli kaivettu hyvät luolastot. Noran Emma-tyttö oli myös Pauliinan ja Karin kanssa nuuskuttelemassa lut-kokeiden tunnelmaa ja suoritti epävirallisen luonnonluolan tarkastuksen hänkin!

Pääsin Emman, Pauliinan ja Karin mukana kotiin ja Pyry ja Hannu jäivät vielä kolmanteen kokeeseen. Kylläpä taas jännitti odotella tuloksia! Palkintojenjako järjestettiin vasta sunnuntaina klo 10, mutta kokeissa vierailevat koirakot saivat kokeiden tulokset jo mukaansa.

Pyryn ensimmäisten lut-kokeiden tulokset, tuomarina Kari Airiainen.

7.8. - 0

8.8. - B 43, LUO 1

9.8. - B 43

Onnittelut hienosta suorituksesta, Pyry!  

Koekertomukset tulevat sivuille, kunhan ne saamme. Tästäpä on mukava jatkaa - nyt sitten heti etsimään A-koepaikkaa!

Hannu ja Pyry Sotkajärven rannassa. Leirikeskus oli todella mukava ja hienolla paikalla.

Pyry odottelee omaa vuoroa.

Lisää kuvia löytyy kuva-albumista

 

Nelli kävi kylässä

Keskiviikko 5.8.2009 klo 15.19 - Marja J

Nellin kotiväkeä, Riikka sekä lapset Tiia ja Samuli, oli ajelemassa kesälomamatkalla Tampereen suuntaan ja he pistäytyivät Nellin kanssa kyläilemässä. Nelli oli kasvanut kovasti ja hänestä on tullut todella reipas tyttö.

Nellin turkki on kiiltävän musta ja mukavan karkea, eikä pentukarva ollenkaan vielä hapsottanut. Nelli on ollut paljon perheen mukana metsäreissuilla, veneilemässä, hillassa ja kalastamassa. Nelli tykkää valtavasti kalasta ja onkin varmaan kala-aterioista saanut tarvittavia omegoita ja turkki kyllä oli hienossa kunnossa ja kiiltävä!

Nora-mamma ei enää oikein välittänyt tyttärestään, mutta Pyryn kanssa Nelli tuli tosi hyvin juttuun. Kaikki paikat entisessä pentukodissa piti nuuskia, nakerrella puruluita ja välillä käytiin ulkona juoksemassa. Kun Pyry kävi liian tunkeilevaksi, Nelli osasi hyvin pitää puoliaan.

 

Nelli ja Pyry 

Täältä löytyy lisää kuvia Nellin vierailusta.

Kesän näyttelyt nyt ohi Pyryllä

Maanantai 20.7.2009 klo 11.01 - Marja J

Olimme viikonloppuna Oulussa kahdessa näyttelyssä Pyryn kanssa ja saimme nyt päätökseen kesän näyttelyputken. Juhannuksesta asti olemme olleet reissussa kaikki viikonloput - näyttelyissä ja kerran Pyhännällä mejä-kokeessa. Nyt saa huilia vähän aikaa ja elokuun alkupuolella startataan Pyryn kanssa Utajärvelle LUT-kokeisiin. Mukavaa on ollut, mutta nyt keskitytään pojan kanssa LUT-juttuihin ja mejäilyyn. Seuraava näyttelykoitos on ehkä Jyväskylässä loppuvuodesta.

Tässä Pyryn kevään näyttelytulokset vieä kerran:

AVO EH, AVK 1, KV Oulu 19.7.2009 LEHKONEN HARRI

AVO EH, AVK 2, KV Oulu 18.7.2009 DE RIDDER-ONGHENA LILIANE

AVO H, KR Kemi 11.7.2009 MÄHÖNEN MARKKU

AVO EH AVK 3, KV Kokkola 4.7.2009 EDLANDER ANITA

NUO EH NUK 1, KV Rovaniemi 20.6.2009 COX GERARD

KVAL1, KONK2 HP, INT Harstad, Norja 19.4.2009 BODEGÅRD GÖRAN

Kehäkäyttäytyminen on ollut vaihtelevaa - välillä Pyry menee kehssä kuin enkeli, välillä taas kuin pikkupiru! Kahdelta tuomarilta tulikin maininta, että "kaipaisi lisää kehätottumusta"! Yksi taas ilahdutti maininnalla "very happy temperament". No, eipä muuta kuin jatkamme harjoittelua edelleen. Tuomarit ovat olleet tosi tarkkoja ja tiukkoja, eikä esimerkiksi Kemissä yksikään karkkari saanut ERIä! Pyry vaihtoi myös luokkaa täytettyään kaksi vuotta ja kisaa nyt ISOJEN poikien kanssa avoimessa luokassa. Nuorten luokasta kerittiin saamaan Suomesta vain yksi tulos.

Ani-siskolla on mennyt loistavasti Kastehelmen kanssa. Tyttö on sijoittunut hyvin myös PN-kehässä kokeneiden ja ansioituneiden vanhempien narttujen seurassa.

Tässäpä Anin tämän vuoden näyttelytulokset:

AVO ERI AVK 3 PN 4, KV Oulu 19.7.2009 LEHKONEN HARRI

AVO ERI, AVK 4, KV Oulu 18.7.2009 DE RIDDER-ONGHENA LILIANE

AVO EH AVK1, KR Kemi 11.7.2009 MÄHÖNEN MARKKU

NUO ERI NUK 1 PN 4, KV Rovaniemi 20.6.2009 COX GERARD

NUO EH NUK1, R Pietarsaari 16.5.2009 LAHTOVAARA RIITTA

NUO EH NUK1, ER Pietarsaari 17.5.2009 IVERSEN PER

NUO ERI NUK1, KV Vaasa 25.4.2009 SAKSON SHARON

Ani jatkaa vielä putkeaan ainakin Iisalmen näyttelyssä elokuun alussa. Pidetäänpä peukkuja Anille! 

Hienoa Ani ja Kiitokset Kastehelmelle Anin loistavasta hoidosta ja handlauksesta!

Paras narttu -kehä Oulussa 19.7.2009

Ani seisoo hienosti! :)

Ps. Oulun näyttelyssä jaettiin ruusukkeet jokaiselle ERIn saaneelle. Pyry ei sellaista nyt saanut, mutta sai muista ansioistaan "Kulmakunnan KAUHU" -ruusukkeen!

Kokkolan KV:n kuulumisia

Sunnuntai 5.7.2009 klo 20.13 - Marja J

Lauantaina piipahdettiin Kokkolassa Pyryn kanssa. Nora ja Miro jätettiin vahtimaan taloa, ja hyvin homman hoitivat! Itse olin nyt ensimmäistä kertaa näyttelyssä Kokkolassa, mutta Hannuhan kävi Miron kanssa hakemassa sieltä kaksi vuotta sitten sen "yllätyshylätyn". Nora hoiteli silloin vastasyntyneitä A-pentuja ja minä jäin tietenkin kotimieheksi.

Matkalla muistelin, kuinka mukava Miron kanssa oli kiertää näyttelyitä. Miro todella nautti esiintymisestä ja oli kuin toinen koira kehässä - todellinen hurmuri ja komistelija! Kehän ulkopuolella Miikku saattoi saada hepuleita, veti hihnassa ja oli rauhaton, mutta kehässä se oli aina tosi hienosti. Ehkäpä vielä joskus käväisemme muistelemassa menneitä jossain mätsärissä Miron kanssa.

Tapansa mukaan Pyry olisi koko ajan vain haistellut nurmikkoa nenä maassa kiinni ja viipottanut paikasta toiseen. Ikävä kyllä, emme päässeet taaskaan tutustumaan kehään ennen omaa vuoroa, ja pelkäsinkin, että homma menee ihan haisteluksi. 

Pyry oli nyt ensimmäistä kertaa kehässä isojen poikien kanssa. Kaikki muut neljä kilpakumppania olivat yli vuoden Pyryä vanhempia. Pyry on kehässä aina vain paremmin! Poika oli ihan rauhassa, eikä yrittänytkään uhitella muille pojille, eikä häntäkään ole antennina pystyssä koko aikaa - hienoa Pyry! Pöydällä se kiemurtelee (varsinkin kun naistuomari kopeloi), eikä malttaisi seisoa nätisti paikallaan. Jospa iän myötä myös kärsivällisyys kasvaisi.... Onneksi Pyryn kanssa ei tarvitse hermoilla nurmikentällä, sillä poika ei ole tullut Nora-äitiinsä, joka aina nurmikentällä pomppii kuin jänis!

Ruotsalainen tuomari oli tosi tarkka ja tiukka. Seitsemästä uroksesta vain valio- ja veteraaniluokan valiot saivat ERIn. Pyry sai EHn ja oli luokassaan kolmas.

Odottelemme vuoroa Pyryn kanssa

Ja pöydällä....

Pyry ei tykkää, että sitä asetellaan. Pyynnöstä "jalat taakse" Pyry laittaa jalkansa nätisti - jos laittaa....

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja sitten viimeiset kierrokset kilpailuluokassa.

Mukava oli taas tavata tuttuja! Kiitokset Markolle kuvista ja rapsutuksia Imsalle ja Pablolle!

 

Noran ja Miron koejuttuja, valokuvaamokäynti

Perjantai 3.7.2009 - Marja J

Aksun terveiset Jyväskylästä

Maanantai 29.6.2009 klo 13.54 - Marja J

Aksun Hannele-emäntä lähetti pojasta pari kuvaa ja mukavan synttäriviestin. Aksu on kiinnostunut kovasti moottorivehkeistä ja niitä käytetäänkin onnistuneesti pojan "kotiuttamisessa" - Aksu ilmestyy kuulemma heti pihalle, kun mönkijä käynnistetään ja haukkuu ärhäkästi ruhonleikkuria. Onneksi Aksu kuitenkin alkuärinän jälkeen osaa istua nätisti ja seurailla toimitusta toisin kuin veljensä Pyry, jonka mielestä ainakin pikkuleikkuri pitää heti "tappaa"!

Aksu on löytänyt maalla minkin kolon ja seurailee kiinnostuneeesti lampaiden elämää. Uiminen ei kuulemma kuulu Aksun mielipuuhaan vaikka se järveen mentyään siellä viihtyykin. Pyry-veli ja varsinkin Ani-sisko kyllä tykkäävät pulikoimisesta kovasti. 

Aksu on menossa myös pyörähtämään näyttelykehässä, mikä uutinen oli oikein mukava kuulla! Menestystä Aksulle näyttelyyn ja oikein mukavaa ja puuhakasta kesää!

Aksu synttäripäivänä 29.6.2009

Kuva: Hannele Enberg

Pyrylle ensimmäinen koetulos!

Sunnuntai 28.6.2009 klo 21.46 - Marja J

Pyry oli tänään Pyhännän Pitkäkankaalla ihkaensimmäisessä mejä-kokeessaan ja tuliaisina oli hieno AVO 2 -tulos 37 pisteellä! Viikonloppu oli koirakolla tosi hikinen, mutta sekä isännän että koiran kunto kesti kovan rääkin. Paarmojakin oli kuulemma ollut kovasti kiusaamassa.

Pyry oli mennyt jäljen vauhdilla, mutta hairahtunut omille teilleen ja jäänyt kulkemaan ojan pohjaa pitkin. Ojan pohja oli ollut kuravelliä - olikohan Pyry etsinyt viilennystä matkan varrella? Pyry nimittäin rakastaa uimista ja haluaakin usein jokirantaan pulikoimaan.

Pyryn Ani-siskokin oli vähällä osallistua samaan kokeeseen. Kastehelmen Kira oli saanut koepaikan, mutta ei voinutkaan osallistua lääkekuurin vuoksi. Niinpä Ani sai Kiran paikan, mutta epäonneksi Anin juoksu alkoi perjantaina, eikä Anikaan sitten sääntöjen mukaan voinut osallistua.

Pyryn työskentelyssä on vielä paljon nuoren, yli-innokkaan koiran hutilointia, mutta tämä ensimmäinen jälkikoe osoitti, että Pyryllä on taipumiksia jälkityöskentelyyn. Eiköhän laiteta ilmoittautuminen menemään seuraavaankin kokeeseen, jospa saisimme koepaikan! 

Tässä jäljestämiskokeen pöytäkirja

Näyttelykesä avattu!

Maanantai 22.6.2009 klo 11.25 - Marja J

Kävimme lauantaina Rovaniemellä näyttelyssä Pyryn kanssa. Meillä oli mukavaa matkaseuraa, sillä Outi ja Fanni tulivat meidän kyytissä näyttelyyn Oulusta. Myös Ani oli mukana Kastehelmen kanssa. 

Pyryn  kehä alkoi vasta 13.30, joten matkaan lähdimme kotoa vasta 8.30. Tuomari ei pitänyt ollenkaan taukoa, joten perinteinen kehän haistelu oli nyt jätettävä. Olen huomannut, että Pyry tarvitsee tuon kehän tutkimisen, ettei sitten ole nenä maassa kiinni, kun pitäisi ylväästi kiertää kehää.

Pyry olisi mieluummin taas vaan kuljeskellut ympäriinsä paikkoja haistelemassa, eikä haluaisi ollenkaan odottaa vuoroaan häkissä. Kehässä poika onneksi kuitenkin kulkee melko hyvin, mutta ainahan löytyy petraamista. Varsinkin nätisti seisomista niin pöydällä kuin maassa pitää edelleenkin harjoitella, sillä Pyry ei sitten millään jaksisi seisoa sitä pientä hetkeä rauhassa.

Tulokseksi tuli nyt NUO EH ja kilpailuluokan ykkönen (Pyry oli ainut luokassaan). Tämä Rovaniemen keikka olikin sitten ainut nuorten luokan tulos Pyrylle Suomessa. Seuraavan kerran mennäänkin sitten avoimeeen luokkaan. Koetulokseen saatuaan Pyry voisi kilpailla myös käyttöluokassa.

Mutta Ani-siskollapa näyttely meni tosi hienosti! Ani sai ERIn ja oli luokkansa paras. Ani kilpaili myäs paras narttu - kehässä ja oli seitsemästä nartusta neljänneksi paras. Hienoa Ani!

Kiitokset taas Kastehelmelle Anin trimmaamisesta ja erinomaisesta handlaamisesta!

Mukavia juhannusuutisia - Pyrystä tulee isä!

Torstai 18.6.2009 klo 10.45 - Marja J

Hautajärven Seija Kuusamosta viestitteli mukavan juhannusuutisen: Setsun Rassi oli käynyt ultrassa ja todettu tiineeksi! Jos kaikki menee hyvin, pentuja on tulossa Setsun kenneliin heinäkuun 20. päivän paikkeilla.

On tässä pitänyt aikalailla jännittää, tuleeko tuosta meidän Pyrystä isä! Rassi kävi Pyryn luona astutettavana 19.5. ja ekakertalaisena Pyry hoiteli homman tosi mallikkaasti. Rassilla on jo seitsemän pennun pentue edesmenneen Halibull´s Niilon kanssa, joten tyttö tiesi miksi pojan luokse oli lähdetty.

Pyry ei paljon aikaillut Rassin tavattuaan, vaan oli heti hommissa ja tiesi mitä pitää tehdä! Pienen lämmittelyn ja alkuhaparoinnin jälkeen pariskunta jäi kunnolla kiinni. Siinäpä sitten kökötimme terijoensalavan alla Rassin emännän kanssa vajaa puolituntia kylkimyyryssä olevaa pariskuntaa pidellen.

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Rassi saa monta pikkukarkkaria!

 

Sisko ja sen veljet LUT-harjoituksissa 13.6.2009

Sunnuntai 14.6.2009 klo 14.38 - Marja J

Lauantaina kävimme OSTYn järjestämissä LUT-harjoituksissa Oulun Haukkukeitaalla. Kävi niin mukavasti, että Noran A-pennuista paikalla oli 50-prosentin edustus, sillä mukana Pyryn lisäksi olivat myös Ani ja Aku.

Ani oli tullut Kastehelmen kanssa nyt ekaa kertaa tutustumaan ketturepolaiseen. En ehtinyt mukaan, joten ei auttanut kuin tiirailla ja kuulostella ensitapaamista hallin oven raosta. Aluksi hallissa oli hiljaista, mutta kohta jo kuului Anin reipas haukku! Välillä tyttö varmaan mietti, että mitä kummaa tuon turrikan kanssa oikein tekis ja kohta taas alkoi kuuluva ja innokas haukku. Tämä oli Anin "eka kerta" luolajutuissa, mutta hyvinpä homma alkoi! Vielä pitää hieman sytytellä lisää ja sitten onkin vuorossa jo ahdinkoharjoittelu.

Aku oli jo käynyt useamman kerran aikaisemmin harjoituksissa, mutta ahdinko tuotti vielä hankaluuksia kuten Pyrylläkin. Aku oli jo selvästi syttynyt riistalle ja putken suulla alkoi heti innokas ja kuuluva haukku. Ohjaajat Pia ja Marika neuvoivat Matille, millä konstilla pojan saisi menemään ahdinkoputkeen. Intoa oli, mutta oivallus kylkiasennosta vielä antoi odotella. Pia liikutteli kettuhäkkiä ja houkutteli Akua putken läpi. Välillä poika vedettiin taaksepäin ja kerättiin kierroksia, välillä käytiin jäähyllä ja taas innolla putkeen. Hienosti meni Akulla ja lopulta poika sujahti putken läpi. Homma toistettiin muutaman kerran. Tästä on hyvä jatkaa!

Pyry oli ilmoitettu toiveikkaasti kolmanteen eli kokeeseen menijöiden ryhmään, vaikka Pyryllekin ahdinko tuotti vielä hankaluutta. Pyryhän oli ottanut keväällä tuntumaa jo elävän supin kanssa ja poika tiesikin heti mistä on kysymys. Putken suulla alkoi ärhäkkä haukku ja Pyry koetti mennä ahdinkoon, mutta pakitti kuitenkin taaksepäin. Nyt oli edessä koko putkisto ja kettu hakupesässä odottamassa. Pari kertaa Marika raotti hieman ahdingon kantta Pyrylle avuksi. Poika aloitti pellillä aikamoisen rähinän ja ahdinkoa harjoiteltiin uudestaan.  Kovin kauaa ei Pyryä kuitenkaan tarvinnut enää avittaa ja houkutella kun poika älysi kääntyä kyljelleen, meni läpi ahdingosta ja ryntäsi hakupesälle kettua haukkumaan!

Kettu päästettiin eteenpäin luolastossa ja se sujahti vasempaan takapesään. Nyt pelti aukaistiin ja Pyry ryntäsi vauhdilla ketun perään. Välillä matka hieman hyytyi ja Pyry varmaan ihmetteli, että mihin se kettu oikein yhtäkkiä hävisi.....  Pyry oli nyt nimittäin ihan ensimmäistä kertaa keinoluolastossa. Pyry eteni kuitenkin ketun hajun perässä pesälle ja aloitti kuuluvan haukun aivan pellin takana. Siellä se Pyry kyljellään haukkui kettua aivan nenä kiinni pellissä - hienoa Pyry!

Ahdingon läpäisyä pitää vielä harjoitella, mutta muuten homma on edennyt tosi mukavasti. Hannu on menossa elokuun alkupuolella Utajärvelle OSTYn järjestämälle terrileirille, jossa voi vielä harjoitella lisää ja osallistua LUT-kokeisiin. Laitetaanpas koeilmoittautumiset menemään.

Ani keimailee Pyrylle ja Pyry yrittää esittää komeaa poikaa.

Aku ja Ani tahisevat.

Pyryn mejä-harjoitukset 24.5.2009

Maanantai 25.5.2009 klo 18.51 - Marja j

Metsästyskoirien jäljestämisharjoituksen pöytäkirja

 

Luokka AVO

Koepaikka: Joenpenkan kennelin lähimaasto, Ala-Temmes, Liminka

Järjestäjä: Joenpenkan Kennel

Koiran rotu: karkeakarvainen mäyräkoira, uros

Koiran nimi: Joenpenkan Aito-Artturi "Pyry"

Syntymäaika: 29.6.2007

Omistaja: Marja Junttila ja Hannu Pietiläinen

Koiran ohjaaja: Hannu Pietiläinen

Tuomari: Hannu Pietiläinen

Koetoimitsija. Hannu Pietiläinen

Jäljentekijä: Hannu Pietiläinen

Maasto-opas: Hannu Pietiläinen

Keittiövastaava: Marja Junttila

Jälki tehty: 23.5. klo 20.30

Jäljestys alkoi: 24.5. 16.00

Jäljen ikä: 19 tuntia

Jäljen pituus: 250 metriä

Jäljestysaika: 20 minuuttia

Harjoitusselostus: Koiralle osoitetaan lähtömakaus, jonka se merkkaa nopeasti ja aloittaa jäljestyksen. Ensimmäisellä osuudella pari nopeaa tarkastusta, mutta palataan jäljelle. Ensimmäinen kulmaus merkataan ja ohitetaan nopeasti ja toinen osuus jälkivarmaa työskentelyä. Toisella kulmauksella hakukierros ja etsintää, mutta jälki löytyy pienen ohjauksen avulla. Kolmas osuus suoraviivaista jäljestystä, jota ainoastaan kuollut fasaani hieman häiritsee. Kolmas kulmaus selvitetään vasta hakukierroksen jälkeen. Viimeinen suora osuus kulkee tien ja ojan yli kaadolle. Tiellä jälki on hukassa, koska autolla on ajettu jäljen yli useita kertoja. Osoitettuna jäljestys jatkuu kaadolle, jossa kauriin sorkka nuuhkitaan tarkasti. Harjoitusjäljen ylimääräinen kulmaus oli tarpeen, koska kulmatyöskentelyä on syytä harjoitella enemmän. Nuori koira tarvitsee vielä harjoitusta, vaikka kokonaisuutena työskentely oli lupaavaa.

Harjoitussuorituksen arvostelu: Palkintoa ei anneta, koska kyseessä on harjoitusjälki, mutta koira saa roppakaupalla kehuja, pusuja ja rapsutuksia!

Tuomarille/koiran ohjaajalle/koetoimitsijalle/jäljentekijälle/maasto-oppaalle tarjotaan pullakahvit!

Hyvä Pyry, tästä on mukava jatkaa!

 

 

Superviikonloppu

Tiistai 19.5.2009 klo 20.23 - Marja J

Viime viikonloppu oli kiireinen, sillä Joenpenkan E-pennut muuttivat omiin koteihinsa. Tiistaina kävimme viisikon kanssa toistamiseen eläinlääkäriasema Akuutissa Oulussa näyttämässä korvalehtien näppylöitä. Saimme mukaan lääkeliuosta siveltäväksi korvalehtiin ja näppylät olivatkin häipyneet kun pentuja tultiin hakemaan.

Samalla todettiin, että poikien kivekset olivat nyt oikeilla paikoillaan. Pentuetarkastuksessahan kaikilla kolmella löytyi vain toinen kives. Pennut saivat myös hyvää harjoitusta automatkailuun, sillä Eetillä, Elmolla ja Ellalla oli edessään useiden tuntien matka omaan kotiin. Molemmilla automatkoilla pennut olivat ihan rauhassa, eivätkä muutenkaan hätkähtäneet vieraita ääniä ja meteliä. Akuutissa häkillinen pieniä karkkarin alkuja herätti ihastusta ja moni kävikin tutkailemassa söpöjä pentuja.

Ensimmäisenä omaan kotiinsa Alajärvelle lähti tietenkin Ehtivä-Elmo, jota myös kotona tullaan kutsumaan Elmoksi. Elmo tapasi kotiväkensä Satun ja Villen nyt ensimmäistä kertaa.

Perjantaiksi olin kutsunut kennelneuvojan tutustumiskäynnille Joenpenkalle. Kennelneuvoja Tiina Ahokas tarkasti koirien kunnon ja hoidon, koirien tilat ja tarhat sekä penikoimistilat ja pentutilat. Lisäksi käytiin läpi vesi, valaistus, ruuan valmistus ja säilytys, tunnistusmerkinnät, eläinlääkäriasiat, paperit ja sopimukset sekä rokotukset ja madotukset ja koirien ulkoiluttaminen. Mitään huomauttamista ei ollut ja varsinkin isokokoinen aidattu piha-alue ja koirien vapaa kulku ulos sai kiitosta.

Perjantai-iltana Hannulla oli MÄAJ-koetoimitsijakurssi Liminka-Temmes Metsästysyhdistyksen kämpällä ja minä olin lupautunut kurssin kahvittajaksi.

Lauantaina pentujen luovutus alkoi jo heti aamuyhdeksältä, kun Pauliina ja Kari tulivat hakemaan sijoitustyttö Emmaa omaan kotiin Liminkaan. On tosi hyvä juttu, että Emma asuu näin lähellä! Emman jälkeen kotiinsa Ivaloon lähti Ella eli nykyiseltä kutsumanimeltään Nelli, kun Riikka tuli äitinsä ja tyttärensä kanssa häntä hakemaan. Noran edesmenneen Vero-isän kotikennelistä Könkäänvaarasta olikin jo kyselty tytöstä! Lauantai-illan viimeinen lähtijä oli Emppu, joka lähti Eskon mukana Ouluun  Kuivasjärvelle.

Nyt oli vain Eeti jäljellä ja pidinkin pojalle seuraa viimeisenä yönä ja nukuin Eetin vieressä keittiön lattialla. Eeti-poika muutti viimeisenä omaan kotiin Saarijärvelle, kun Toni tuli Sarin veljen kanssa poikaa hakemaan sunnuntaina aamupäivällä.

Elmon lähdön jälkeen pennut olivat iltaisin ruvenneet vinkumaan ihmisten perään, vaikka aikaisemmin olivat nukahtaneet hiljaa ihan itsekseen keittiön pentutiloissa. Pennut osasivat jo vaatia huomiota - Eetikin haukkui, jos syliin ei heti päässyt! Viimeisenä viikkona nämä ihanat pallerot olivat muuttuneet kaameiksi riiviöiksi! Kilvan ne roikkuivat suihkuverhossa, kaivelivat lattiakaivon kannet irti, riekkuivat luutussa ja peuhasivat pissaisissa sanomalehdissä. Varpaat järsittiin ja lahkeissa roikuttiin - ja voi sitä pissarallia! Mutta kyllä ne sitten osasivat olla ihania, kun tulivat pusuttelemaan ja nukahtivat kainaloon!

Pennut saivat virallisten asiakirjojen lisäksi mukaansa pentupaketit kahdesta eri koiranruokafirmasta, tuttua penturuokaa, erilaisia esitteitä ja tiivistetyt pentuohjeet (kotisivuiltahan löytyy laaja versio), alennuskupongin Mustiin ja Mirriin, pannat, koirankakkapussit, karva-alustat, pehmolelut, purulelut ja Joenpenkan-kassin. Jo aikaisemmin uudet omistajat olivat saaneet Suomen Mäyräkoiraliiton "Apua - minulla on mäyräkoira"-infokansion. Lisäksi maksetaan tämän vuoden jäsenyys Suomen Mäyräkoiraliitossa ja ensimmäinen näyttelyilmoittautuminen. Olemme myös luvanneet esittää kasvatteja näyttelyssä.

Vain Ella muutti nimensä Nelliksi - kaikki muut pennut pitivät "työnimensä". Pentuja oli odotettu kauan ja hartaasti ja niiden pentuelämää oli seurattu tiiviisti. Ensimmäiset yhteydenotot tulivat jo viime syksynä ja yhdessä nykyisten omistajien kanssa jännitimme astutusta, ultrausta, synnytystä ja seurasimme pentujen kasvua ja kehitystä.

Nyt olo on hieman haikea ja väsynyt, mutta todella onnellinen, sillä Noran ja Güntherin pennut ovat saaneet tosi hyvät kodit ja mukavat perheet!

Jokainen pentu saa omat sivunsa, jonne laittelen pikapuoliin  kuvia ja tarinaa pentujen kotiutumisesta.

Joenpenkan väki toivottaa Elmolle, Empulle, Eetille, Emmalle ja Nellille sekä heidän perheilleen onnellista yhteistä taivalta!

Noran poika Mauri kävi kylässä

Lauantai 9.5.2009 klo 23.02 - Marja J

Noran ja Pipon Mauri-poika (Joenpenkan Arvo-Aapeli) Tupoksesta kävi kylässä, kun isäntäväki Tiina ja Sami kävivät katsomassa Noran uusia pentuja. Kylläpä Maurista oli tullut komea poika! Mauri on tosi hyvässä kunnossa ja sutjakka.

Mauri oli talvella paljon Samin kanssa hiihtolenkeillä ja muutenkaan ei virta kuulemma pojasta lopu. Mauri on taas aloittanut jalkapallokauden ja seuraa ilmeisesti Nora-mamman jälkiä taitavana kuonopallon pelaajana.

Mauri on myös innokas metsällä ja osakin jo sujahtaa vikkelästi ahtaisiinkin koloihin. Vielä Mauri ei kuitenkaan ole päässyt tosi toimiin luolametsästyksessä, mutta eiköhän sekin päivä vielä tule, kun Sami on niin innokkaasti viemässä Mauria metsälle. Ajohommiakin poika on aloitellut.

Tiina on itse trimmannut Maurin ja poika näyttääkin tosi hyvältä. Mauri ei oikein tykkää nyppimisestä, eikä myöskään kynsien leikkaamisesta - ikävä kyllä tässäkin mallia on otettu Nora-mammasta...

Mauri odotteli autossa, kun pennut katsastettiin, mutta lopuksi poika pääsi tekemään tuttavuutta Pyry-veljen kanssa. Pienoinen uhittelu ja kuloheinän potkiminen alkoi molemmilla pojilla heti. Pyry on olevinaan tosi kova kundi, eikä Maurikaan kuulemma pelkää isompiaan. Mutta epäilenpä, että pojat olisivat lopuilta saattaneet viihtyä hyvinkin yhdessä, kunhan olisivat tutustuneet toisiinsa paremmin.

Hyvää jatkoa ja mukavaa kesää Maurille sekä Tiinalle ja Samille!

Lisää kuvia Maurista löytyy täältä:

Pyryn kanssa Norjan matkalla 17.-20.4.2009

Sunnuntai 26.4.2009 klo 17.02 - Marja J

Olin ensimmäisen kerran ihan kaksistaan Pyryn kanssa näyttelyreissussa Voittaja 2008 -näyttelyssä Helsingissä. Vähän vaivalloiseltahan tuo matkustaminen yksin pojan kanssa ensin tuntui, sillä tätä ennen näyttelymatkoille oli aina pakattu auto täyteen tarpeellista (ja joskus ihan vain "varalta" tarpeetontakin) tavaraa ja kennelpoika oli huolehtinut boksin ja muun painavan romppeen kantamisesta. Ilmeisesti tältä reissulta oli palauduttu hyvin, sillä mitkään hälytyskellot eivät kerinneet soida, kun Ulla H. vuoden vaihteessa lähetti viestin, että lähtisinkö hänen ja pk mäyräkoira Pellen kanssa Norjaan. Kemistä oli lähdössä kaksi bussillista koiraihmisiä Norjan Harstadiin kv-näyttelyyn. Olin heti valmis matkaan! Ei muuta kuin Pyrylle tekemään rabiesvasta-ainetestiä ja passin hankintaan.

En kerinnyt paljoa Norjan matkaa hermoilla, sillä tammikuussa pähkäiltiin Noran tärppipäiviä ja astutettiin. Helmikuussa jännättiin ultran tulosta ja maaliskuun lopulla sitten pentujen syntymää. Norjan näyttelymatkan aikoihin pentujen  herkimmät vaiheet olivat takanapäin. Viisikko oli jo aloittanut kiinteän ruuan syömisen, joten uskalsin lähteä matkalle. Kennelpoika-Hannu olikin hienosti hoitanut pennut ja jopa harjoittelemaan pesukoneen käyttöä! ;-) Jossain vaiheessa Ulla joutuikin perumaan matkansa, mutta olihan mukaan ilmoittautunut Outi ja Tero, jotka lähtivät hakemaan kk saksanseisoja Amberille inttivaliosta puuttuvaa cacibia. Pyry sai myös mäykkyseuraa, kun äitiyslomalta palannut kk mäyräkoira Fanni tuli mukaan matkalle turistikoirana.

Perjantai-iltana 17.4. noin viiden aikoihin lähdimme matkalle Pyryn kanssa Tupoksen ABC-ltä, josta matkustimme tuposlaisen kultsukasvattaja Minnan autossa Kemiin. Illalla n. 20.00 aikoihin Kemissä pakattiin häkit ja koirat kahteen bussiin, joista toinen lähti Rovaniemelle hakemaan lisää porukkaa. Puolet bussin penkeistä oli poistettu ja tilalle pakattiin alimmaisiksi isojen koirien häkit ja näiden päälle pienten koirien boksit. Pyry sai paikan kahden muun pikkukoiran vierestä Amberin ja Fannin yläpuolelta takaoven tuntumasta. Etuosaan täytti tiiviisti noin parikymmentä koiran omistajaa tavaroineen.  Välillä bussissa oli melko lämmin, mutta oven vieressä Pyryllä oli väljempää ja ilma tuntui kiertävän paremmin kuin jossain häkkirivin keskellä. Autot kohtasivat Pellossa, josta matka jatkui yötä myöten Ruotsin puolelle. Pysähdyimme sekä meno- että tulomatkalla Kiirunassa suunnilleen samoihin aikoihin eli kello kolmelta yöllä.

Aamulla olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalla ennen kello kahdeksaa paikallista aikaa. Osalla olivat kehät heti bussissa vietetyn yön jälkeen, mutta onneksi me Pyryn kanssa pääsimme hotellille huilaamaan lauantaiksi. No, jokunen tunti piti odotella hotellihuonetta, mutta aika kului mukavasti kaupunkiin tutustuessa. Kävimme Pyryn kanssa lauantaina monta kertaa lenkillä ja Pyry nuuski innokkaasti dogmaileja. Ja niitä kyllä riitti, olihan kaupunki täynnä koiria! Kaupunki oli pieni ja mukavan tuntuinen merenrantakaupunki. Auringonvalo oli hiukaiseva ja maisemat komeat.

Messarimatkalla kovasti pelkäsin, että Pyry merkkailee sisällä hotellissa. Enää ei tarvinnut siitä onneksi huolehtia. Pyry ei ihan heti kotiutunut vieraaseen paikaan, vaan ulisi hiljaa ja vahti ovella aulan ääniä kuunnellen. Mutta pitkän lenkin jälkeen poika (kuten emäntänsäkin) oli ihan naatti, ja me molemmat nukuimme sikeästi muutaman tunnin päiväunet. Illalla kävimme Outin ja Teron kanssa syömässä alakerran ravintolassa ja juhlistamassa Amberin hienoa cacib-tulosta. Kolmen viikon yövalvomiset Noran pentujen kanssa ja huonosti nuokuttu yö bussissa uuvuttivat, joten kylläpä uni maistui seuraavana yönä - Pyrykin nukkui kuin tukki!

Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin ja olimme näyttelypaikalla kahdeksalta paikallista aikaa, sillä kehät alkoivat monella jo heti yhdeksältä. Keli oli ihan kamala, satoi märkää räntää ja tuuli navakasti. Pyryn kehä oli hallin takalaidalla aivan koirien pissapaikalle vievän oven vieressä. Hallissa oli väljää ja kehät olivat ainakin mäykyille riittävän isot. Pyryn kanssa kehässä oli vain yksi poika nuorten luokassa ja kolmas uros oli valioluokan uros. Yhteensä karkkareita oli mukana kahdeksan. Otimme Pyryn kanssa hieman tuntumaa kehään ja tärkeimmät hajut tuli haisteltua, ettei sitten kisassa tarvinnut jäädä paikkoja nuuskimaan. Pyry käyttäytyi kehässä tosi hienosti ja sai laatuarvostelussa ykkösen eli punaisen nauhan. Kilpailuluokassa tulimme toiseksi, mutta tuomari antoi Pyrylle lisäksi kunniapalkinnon, joka voidaan myöntää lupaavalle juniori tai nuorten luokan koiralle.

Loppupäivä ja kotimatkan odottelu kului nopeasti kahvilassa istuskellen. Näyttelypaikka ei ollut mikään valtaisa halli ja tunnelma siellä oli kodikas ja mukava. Kun olimme lähdössä kotia kohti, kuulimme huhuja, ettei ollut varma pääsevätkö bussit ajamaan kovan tuulen takia ison sillan yli. Kuljettajamme epäilivät myös, että rajoilla tiet olisi suljettu. No, sillasta pääsimme kyllä yli, mutta Norjan puolella jouduimme odottelemaan autojonossa puomilla kolme tuntia ja Ruotsin puolella vajaa kaksi tuntia. Tunturiosuudelle autot päästettiin ajamaan ainoastaan lumiauran perässä ja viimeisenä ajoi turva-auto.

Saavuimme Kemiin noin kahdeksan paikkeilla maanantaiaamuna 16 tunnin kotimatkan jälkeen ja vielä oli edessä matka Tupokseen. Tupoksen ABCltä hurautimme Pyryn kanssa taksilla kotiin, sillä Hannu oli kerinnyt jo lähteä töihin. Olihan tuo matka aika rankka kaksine matkustusöineen. Pyry käyttäytyi matkalla tosi hienosti, vaikka alkumatkasta koittikin vähän urista muille pojille. Näyttelypaikalla Pyry kulki kuin vanha tekijä ihmis- ja koiravilinässä. Moni paikkakuntalainen tuli puhuttelemaan meitä ja Pyry tykkäsi huomiosta ja rapsutuksista. Pysähdyspaikoilla Pyry olisi mielellään viipynyt pitempäänkin, mutta pikkupyrähdysten jälkeen ei auttanut muuta kuin kömpiä takaisin boksiin matkustamaan. Vähän poikaa taisi tympäistä, sillä aina kun bussi pysähtyi, Pyry esitti vienolla vikinällä toivomuksensa päästä vapauteen jaloittelemaan. 

Olo oli tosi väsynyt maanantai-iltana, mutta jo tiistaiaamuna bussipysäkillä auringonpaisteessa seisoskellessa ja mustarastaan laulua kuunnellessa tuntui, että voisipa tuon matkan tehdä vaikka heti uudestaan! Kiitos vaan Ulla, kun sait houkuteltua meidät Pyryn kanssa lähtemään tälle meidän ensimmäiselle ulkomaiselle näyttelymatkalle! Ps. ilmoittauduimme jo Pyryn kanssa Pohjois-Suomen mäyräkoirakerhon matkalle Voittaja 2009 -näyttelyyn, joka on joulukuussa messukeskuksessa Helsingissä!

Harstadin kuvat löytyvät täältä:

Kartta ja kuvia löytyy täältä: 

Tuloksia löytyy täältä:

  

Pyry palkintoineen. Tuomari oli ruotsalainen Göran Bodegård ja tulos virallisesti: UNGHUND KLASSE, 1 KVAL 2 KONK HP. Arvostelukin ilmestyy sivuille, kunhan saamme epäselvätkin kohdat käännettyä. 

Suurin osa bussilaisista oli hakemassa koirilleen sitä tärkeää cacibia ja kyllähän niitä inttivalioita, pohjoismaisia valioita, norjanvalioita ja muita multivalioita matkalla tulikin! Eikä kyllä meilläkään mennyt hullummin, mutta suurin palkinto lienee tämä yhteinen, mukava matkakokemus!

Tuloksia Norjan Harstadista 19.4.2009

Maanantai 20.4.2009 - Marja J

Olemme aamupäivällä palanneet Pyryn kanssa kolmen yön kisareissulta Norjan Harstadista. Tuomarina tässä KV-näyttelyssä oli ruotsalainen Göran Bodegård. Pyryn tuloksena nuorten luokassa oli laatuarvostelussa 1, kilpailuluokassa 2 ja kunniapalkinto eli

UNGHUNDKLASSE, HANN: 1KVAL 2 KONK HP

Nyt väsyttää niin kamalasti, että matkakertomus kuvineen ilmestyy vasta muutaman päivän kuluttua.

Kuvia on jo laitettu - löytyvät täältä!

Tässä NE nyt ovat!

Maanantai 23.3.2009 klo 19.58 - Marja J

Tässä muutama kuva pennuista, ikää taitaa olla noin 5 tuntia. Maitobaari on avattu ja pennut mönkivät tosi hanakasti tissille. Nora on vielä vähän kanttuvei, eikä ole vielä kunnolla aloittanut noita pentujen alapesuja. Mutta eiköhän tuokin kohta jo hoidu, olihan Nora ainakin viimeksi melkoinen kakkaperso - söi salaa vielä pitkään Pyryn kakat!

Terveiset Günther-isälle ja kotiväelle Ruukkiin! Hyvin lähtee ääntä jo noinkin pienistä pennuista ;-)

Pentujen syntymäpainot olivat 170 g - 294 g. Tytöt olivat pienimmät, toinen oikein söpö ja terhakka tumma tyttö. Kolmella, yhdellä tytöllä ja kahdella pojalla, on valkoista rinnassa. Yhdellä valkoista on enemmän, kahdella vain pikkuisen. Pari pojista on tosi jytkyjä - ja isoäänisiä!

Kaikki pennut sievästi maitobaarissa. Ilmeisesti massut on saatu täyteen, kun kimitys laatikossa on hiljentynyt.

Loppulaskenta on alkanut!

Keskiviikko 18.3.2009 klo 21.34 - Marja J

Nyt Noran maha viistää jo maata ja pentusten liikkeet näkyvät selvästi. Maitokin on jo laskeutunut. Tänään oli pakkasta illalla -8 astetta ja piti laittaa lämmin takki päälle. Maha oli kasvanut niin kovasti, että tarrasysteemi ei enää riittänyt ja mahan takaosan lämmikeläppä piti kiinnittää selän päältä laastarilla!

Nora on liikkunut pikku pyrähdyksiä ihan mielellään, mutta juoksuhommat se on nyt jo jättänyt. Välillä pitää taivastella ja huilata ja vauhti on jo tasaisen rauhallista.

Lämmön mittaaminen aloitettiin sunnuntaina ja se on huidellut 38 asteen paikkeilla. Mittaaminen on vähän hankalaa, sillä mamma juoksee karkuun heti kun mittarin piippaus kuuluu. Olen koittanut olla liikaa stressaamatta mammaa, joten seuranta ei nyt ole niin tarkkaa kuin viime kerralla. Silloin sain kiinni lämmönlaskun torstaina iltapäivällä ja pentujen tulo alkoi seuraavana aamuna. Synnytystä edeltävänä päivänä ruoka ei oikein Noralle enää maistunut ja se vähäinenkin syöty ruoka pulahti heti takaisin. Toivottavasti nämä ennusmerkit saadaan nytkin, jos tuo lämmön mittaaminen ei oikein onnistu.

Nora ja maha 16.3. - 58. päivä

Nora ja maha 17.3. - 59. päivä

Olen nukkunut yhden yön Noran kanssa keittiön lattialla ja seuraavaksi yöksi peti on siirretty pentulaatikon viereen kodinhoitohuoneeseen. Nora kokeilee passaako. Kuva otettu 18.3. ja menossa 60. tiineyspäivä.