Pyryn kanssa Norjan matkalla 17.-20.4.2009

Olin ensimmäisen kerran ihan kaksistaan Pyryn kanssa näyttelyreissussa Voittaja 2008 -näyttelyssä Helsingissä. Vähän vaivalloiseltahan tuo matkustaminen yksin pojan kanssa ensin tuntui, sillä tätä ennen näyttelymatkoille oli aina pakattu auto täyteen tarpeellista (ja joskus ihan vain "varalta" tarpeetontakin) tavaraa ja kennelpoika oli huolehtinut boksin ja muun painavan romppeen kantamisesta. Ilmeisesti tältä reissulta oli palauduttu hyvin, sillä mitkään hälytyskellot eivät kerinneet soida, kun Ulla H. vuoden vaihteessa lähetti viestin, että lähtisinkö hänen ja pk mäyräkoira Pellen kanssa Norjaan. Kemistä oli lähdössä kaksi bussillista koiraihmisiä Norjan Harstadiin kv-näyttelyyn. Olin heti valmis matkaan! Ei muuta kuin Pyrylle tekemään rabiesvasta-ainetestiä ja passin hankintaan.

En kerinnyt paljoa Norjan matkaa hermoilla, sillä tammikuussa pähkäiltiin Noran tärppipäiviä ja astutettiin. Helmikuussa jännättiin ultran tulosta ja maaliskuun lopulla sitten pentujen syntymää. Norjan näyttelymatkan aikoihin pentujen  herkimmät vaiheet olivat takanapäin. Viisikko oli jo aloittanut kiinteän ruuan syömisen, joten uskalsin lähteä matkalle. Kennelpoika-Hannu olikin hienosti hoitanut pennut ja jopa harjoittelemaan pesukoneen käyttöä! ;-) Jossain vaiheessa Ulla joutuikin perumaan matkansa, mutta olihan mukaan ilmoittautunut Outi ja Tero, jotka lähtivät hakemaan kk saksanseisoja Amberille inttivaliosta puuttuvaa cacibia. Pyry sai myös mäykkyseuraa, kun äitiyslomalta palannut kk mäyräkoira Fanni tuli mukaan matkalle turistikoirana.

Perjantai-iltana 17.4. noin viiden aikoihin lähdimme matkalle Pyryn kanssa Tupoksen ABC-ltä, josta matkustimme tuposlaisen kultsukasvattaja Minnan autossa Kemiin. Illalla n. 20.00 aikoihin Kemissä pakattiin häkit ja koirat kahteen bussiin, joista toinen lähti Rovaniemelle hakemaan lisää porukkaa. Puolet bussin penkeistä oli poistettu ja tilalle pakattiin alimmaisiksi isojen koirien häkit ja näiden päälle pienten koirien boksit. Pyry sai paikan kahden muun pikkukoiran vierestä Amberin ja Fannin yläpuolelta takaoven tuntumasta. Etuosaan täytti tiiviisti noin parikymmentä koiran omistajaa tavaroineen.  Välillä bussissa oli melko lämmin, mutta oven vieressä Pyryllä oli väljempää ja ilma tuntui kiertävän paremmin kuin jossain häkkirivin keskellä. Autot kohtasivat Pellossa, josta matka jatkui yötä myöten Ruotsin puolelle. Pysähdyimme sekä meno- että tulomatkalla Kiirunassa suunnilleen samoihin aikoihin eli kello kolmelta yöllä.

Aamulla olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalla ennen kello kahdeksaa paikallista aikaa. Osalla olivat kehät heti bussissa vietetyn yön jälkeen, mutta onneksi me Pyryn kanssa pääsimme hotellille huilaamaan lauantaiksi. No, jokunen tunti piti odotella hotellihuonetta, mutta aika kului mukavasti kaupunkiin tutustuessa. Kävimme Pyryn kanssa lauantaina monta kertaa lenkillä ja Pyry nuuski innokkaasti dogmaileja. Ja niitä kyllä riitti, olihan kaupunki täynnä koiria! Kaupunki oli pieni ja mukavan tuntuinen merenrantakaupunki. Auringonvalo oli hiukaiseva ja maisemat komeat.

Messarimatkalla kovasti pelkäsin, että Pyry merkkailee sisällä hotellissa. Enää ei tarvinnut siitä onneksi huolehtia. Pyry ei ihan heti kotiutunut vieraaseen paikaan, vaan ulisi hiljaa ja vahti ovella aulan ääniä kuunnellen. Mutta pitkän lenkin jälkeen poika (kuten emäntänsäkin) oli ihan naatti, ja me molemmat nukuimme sikeästi muutaman tunnin päiväunet. Illalla kävimme Outin ja Teron kanssa syömässä alakerran ravintolassa ja juhlistamassa Amberin hienoa cacib-tulosta. Kolmen viikon yövalvomiset Noran pentujen kanssa ja huonosti nuokuttu yö bussissa uuvuttivat, joten kylläpä uni maistui seuraavana yönä - Pyrykin nukkui kuin tukki!

Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin ja olimme näyttelypaikalla kahdeksalta paikallista aikaa, sillä kehät alkoivat monella jo heti yhdeksältä. Keli oli ihan kamala, satoi märkää räntää ja tuuli navakasti. Pyryn kehä oli hallin takalaidalla aivan koirien pissapaikalle vievän oven vieressä. Hallissa oli väljää ja kehät olivat ainakin mäykyille riittävän isot. Pyryn kanssa kehässä oli vain yksi poika nuorten luokassa ja kolmas uros oli valioluokan uros. Yhteensä karkkareita oli mukana kahdeksan. Otimme Pyryn kanssa hieman tuntumaa kehään ja tärkeimmät hajut tuli haisteltua, ettei sitten kisassa tarvinnut jäädä paikkoja nuuskimaan. Pyry käyttäytyi kehässä tosi hienosti ja sai laatuarvostelussa ykkösen eli punaisen nauhan. Kilpailuluokassa tulimme toiseksi, mutta tuomari antoi Pyrylle lisäksi kunniapalkinnon, joka voidaan myöntää lupaavalle juniori tai nuorten luokan koiralle.

Loppupäivä ja kotimatkan odottelu kului nopeasti kahvilassa istuskellen. Näyttelypaikka ei ollut mikään valtaisa halli ja tunnelma siellä oli kodikas ja mukava. Kun olimme lähdössä kotia kohti, kuulimme huhuja, ettei ollut varma pääsevätkö bussit ajamaan kovan tuulen takia ison sillan yli. Kuljettajamme epäilivät myös, että rajoilla tiet olisi suljettu. No, sillasta pääsimme kyllä yli, mutta Norjan puolella jouduimme odottelemaan autojonossa puomilla kolme tuntia ja Ruotsin puolella vajaa kaksi tuntia. Tunturiosuudelle autot päästettiin ajamaan ainoastaan lumiauran perässä ja viimeisenä ajoi turva-auto.

Saavuimme Kemiin noin kahdeksan paikkeilla maanantaiaamuna 16 tunnin kotimatkan jälkeen ja vielä oli edessä matka Tupokseen. Tupoksen ABCltä hurautimme Pyryn kanssa taksilla kotiin, sillä Hannu oli kerinnyt jo lähteä töihin. Olihan tuo matka aika rankka kaksine matkustusöineen. Pyry käyttäytyi matkalla tosi hienosti, vaikka alkumatkasta koittikin vähän urista muille pojille. Näyttelypaikalla Pyry kulki kuin vanha tekijä ihmis- ja koiravilinässä. Moni paikkakuntalainen tuli puhuttelemaan meitä ja Pyry tykkäsi huomiosta ja rapsutuksista. Pysähdyspaikoilla Pyry olisi mielellään viipynyt pitempäänkin, mutta pikkupyrähdysten jälkeen ei auttanut muuta kuin kömpiä takaisin boksiin matkustamaan. Vähän poikaa taisi tympäistä, sillä aina kun bussi pysähtyi, Pyry esitti vienolla vikinällä toivomuksensa päästä vapauteen jaloittelemaan. 

Olo oli tosi väsynyt maanantai-iltana, mutta jo tiistaiaamuna bussipysäkillä auringonpaisteessa seisoskellessa ja mustarastaan laulua kuunnellessa tuntui, että voisipa tuon matkan tehdä vaikka heti uudestaan! Kiitos vaan Ulla, kun sait houkuteltua meidät Pyryn kanssa lähtemään tälle meidän ensimmäiselle ulkomaiselle näyttelymatkalle! Ps. ilmoittauduimme jo Pyryn kanssa Pohjois-Suomen mäyräkoirakerhon matkalle Voittaja 2009 -näyttelyyn, joka on joulukuussa messukeskuksessa Helsingissä!

Harstadin kuvat löytyvät täältä:

Kartta ja kuvia löytyy täältä: 

Tuloksia löytyy täältä:

Pyry palkintoineen. Tuomari oli ruotsalainen Göran Bodegård ja tulos virallisesti: UNGHUND KLASSE, 1 KVAL 2 KONK HP. Arvostelukin ilmestyy sivuille, kunhan saamme epäselvätkin kohdat käännettyä. 

Suurin osa bussilaisista oli hakemassa koirilleen sitä tärkeää cacibia ja kyllähän niitä inttivalioita, pohjoismaisia valioita, norjanvalioita ja muita multivalioita matkalla tulikin! Eikä kyllä meilläkään mennyt hullummin, mutta suurin palkinto lienee tämä yhteinen, mukava matkakokemus!