Pohjoisimmat peltopyyt

Keväällä 2008 meillekin selvisi, että tässä aivan lähiympäristössä asustaa maailman pohjoisin peltopyypopulaatio. Eipä tuota ole tullut ajatelleeksi aiemmin, mutta nyt kun karttoja on tutkittu ja asiaan perehdytty, niin aika erikoiselta tuntuu, että täällä ylipäänsä tuollaiset arojen pienet kanalinnut selviää ollenkaan. Ovathan talvet välillä olleet aika ankaria ja olosuhteiltaan sellaisia, että ihmeenä voi pitää lintuparvien selviytymistä kevääseen.

Oulun yliopisto on peltopyytutkimusta tehnyt pitkään ja erityisesti Ahti Putaalan väitöskirjatyöhön liittyvä radioseuranta toi paljon uutta tietoa näiden seutujen peltopyiden elämästä. Isompia yrityksiä kannan elvyttämiseksi ei ole tehty - enemmänkin on seurattu sivusta miten nuo pallerot pärjäilevät. Tämän vuoden aikana on kuitenkin lähdetty eri tahojen kanssa yhteisesti liikkeelle, ja tavoitteena on käynnistää todellinen ohjelma peltopyiden elinolojen kohentamiseksi. Tämä voi tarkoittaa esim. maatalouden ohessa tapahtuvaa peltopyiden huomioimista erityisellä tavalla (suojavyöhykkeet, sänkipellot talveksi, ruokintapaikkaverkosto peltolakeuksilla jne.) sekä pienpetojen tehostettua pyyntiä tehostetun kannanhoidon kohdealueilla.

Liikkeelle on lähdetty siitä, että on tärkeää tietää paljonko peltopyitä tällä alueella on. Sen vuoksi lauantaina 15.11. Ahti Putaalan johdolla toteutettiin Tyrnävän alueella laskenta, joka osoitti todeksi ennakkotiedon, että lintujen kannalta epäedullinen kesä on vähentänyt peltopyykantoja. Onneksi ei kuitenkaan niin pahasti kuin etukäteen pelättiin. Samanlainen kanakoirien avulla tapahtuva joukkolaskenta toteutettiin Limingassa ensimmäisen kerran 22.11., jolloin päästiin perustilanteeseen eli tiedetään nykyinen kannan koko. Laskennan jälkeen on huomattavasti helpompi suunnata kannanhoitotoimia, kun tiedetään millä alueilla linnut asustavat ja paljonko niitä on.

Jatkossa mietitään erilaisia toimenpiteitä peltopyiden elinolojen kohentamiseksi ja elämisen esteiden vähentämiseksi. Elinympäristöön liittyviä parannuskokeiluja kehitellään ja petojen uhkaa pyritään lieventämään tehostetusti. Tämä edellyttää tietysti työtä ja paljon vapaaehtoisia toimijoita. Ensi vuoden aikana mietitäänkin erilaisia hankerahoitusmahdollisuuksia kehittämisohjelman toteuttamisen tueksi, mutta ilman niitäkin kiinnostusta peltopyytä kohtaan näyttää olevan riittävästi, että jotain saadaan aikaan. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että koko lakeuden alueella peltopyytä ei ole metsästetty kymmeniin vuosiin, joten saaliin toivossa tässä ei olla liikkeellä.

Mukana laskentatalkoissa 15.11.2008 oli Oulun Kanakoirakerhon jäseniä ja 30 koiraa.

Tässä Lakeuden Joutsenen juttu peltopyylaskennasta 20.11.2008.

Peltopyyt ovat tepastelleet meidänkin pihassa.

Kuva 26.2.2006, MJ