Emppukin lähettää syysterveisiä!

Torstai 14.10.2010 klo 15.20

Ei ollut mennyt Emppu hukkaan, vaikka pojasta ei ole kuulunutkaan mitään kesän aikana. Emppu perheineen on viettänyt työn täyteisen kesän Oulujärven maisemissa rakennustöiden kimpussa.

Empun Esko isäntä kirjoittelee taas mukavasti pojan reissuista: "Mutta on Emppu riistan makuun päässyt: erään aamulenkin aikana se löysi metsästä teeren, joka mitä ilmeisimmin oli haukan tappama. Hyvin näytti pojalle lintu maistuvan, jäljelle ei jäänyt kuin pari sulkaa. Emppu teki myös selväksi, että muilla ei ole asiaa kosketellakaan lintua. Paikallisen hirviporukan jäljiltä löytyneet vasan sorkat ovat myös olleet makoisia.

Maanantaiyönä täällä satoi hieman lunta ja siksipä lähdimmekin aamulla jänisjahtiin seuduille, jossa nuorena miehenä kävin dreeverini kanssa. Parituntisen metsästyretkemme aikana emme saaneet kosketusta jäniksiin, mutta lentoon pyrähtäneet metsäkanalinnut saivat aikaan kiivaan ajon ja erittäin kuuluvan haukun."

Hyvä juttu, jos riista saa ääntä aikaiseksi! Ehkä Emppu pääsee piankin kunnon ajoon, tahtovat vain nuo hyvät tilanteet odotuttaa itseään.

Mukavaa syksyä Empulle ja kotiväelle!

Empun häntä on kyllä siihen malliin pystyssä, että ei tuota lintua uskalla mennä suusta ottamaan! :)

Lisää jahtiuutisia - Eetille ammuttu kaksi supia

Sunnuntai 10.10.2010 klo 21.15 - Marja J

Eetin isäntä Toni lähetti pojan viimeisimmät terveiset - Eetille oli ammuttu perjantaina kaksi supia. Eeti pääsi hoitamaan sekä luolakoiran että ajokoiran tehtäviä. Eeti oli löytänyt vanhan tervahaudan ja aloittanut haukun. Toni sai muutaman kaverinsa kanssa yhden supin ammuttua, mutta toinen oli karannut. Pian Eeti oli löytänyt senkin kiven alta.

Toni kertoo Eetistä: "Eeti toimii supien kans hienosti eikä revitytä itseä. Yllätyin kuinka rohkeasti Eeti meni maan alle, eikä ollut moksiskaan - se oli ensimmäinen kerta. Ja sitkeästi jaksoi touhuta melkein 3h."

Eeti oli ajanut muutama viikko sitten myös kettua jonkin aikaa, mutta sitä ei Toni ollut kuitenkaan saanut ammuttua.

Vaikuttaa siltä että myös Eeti on taitava metsästyskoira ja toimii niin luolassa kuin ajossakin - hieno juttu! Jatkakaahan samaan malliin!

Pyry hirven jäljillä

Sunnuntai 10.10.2010 klo 16.31 - Marja J

Pyrykin pääsi tänään oikeille hirven jäljille etsimään Hannun hirviporukalle ammuttua ja metsään karannutta hirveä. Taisipa Pyry vähän ihmetellä, kun jäljen päästä löytyikin kokonainen hirvi, eikä vain sorkka. Pyry oli riepotellut hirveä aika lailla ja haukkunutkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Hannu Pyryn kanssa. Jälkivaljas ja pitempi jälkiliina ovat vissiin jääneet autoon....

Kiitokset Kylmäsen Aimolle kuvan otosta!

Täällä lisää kuvia...

Elmon ja Eetin syysterveisiä

Keskiviikko 6.10.2010 klo 21.18 - Marja J

Elmon Ville-isäntä lähetti eilen terveisiä Alajärveltä. Elmo oli aloitellut kesän jälkeen ajohommia ja hyvin nuo tuntuvat alkaneen. Poika on kokeillut myös luolakoiran hommia niin luonnonluolilla kuin keinoputkillakin.

Ville kirjoitti niin hyvin Elmon kaurisjahdista ja luolahiommista, että lainaan jutun suoraan tähän blogiin.

"Kaurisjahti alkoi vihdoin ja viimein viime viikonloppuna. Sitä ennen syksyllä käytiin useita kertoja kiertelemässä, mutta lähes joka kerta Elmo löysi hirven tai hirvet ja seuraili niitä pitkiä matkoja. Aina tietenkin yritin ottaa koiran pois jäljeltä mahdollisimman pian. Kaurisajoja saatiin alku syksystä tasan yksi, joka ei sekään kestänyt kuin kymmenisen minuuttia. Hirvelle Elmo ei antanut kunnolla ääntä, haukkui vaan aina kun hirvet pysähty.

Kaurisjahti lähestyi ja alkoikin mietityttämää, että onkohan Elmo unohtanut kokonaan haukkumisen :) Lauantaina en kerennyt kuin 50 m kävellä metsään ja niin alkoi komeasti haukku raikumaan. Vähän ajan päästä ilmoitettiin radiosta, että neljä kaurista oli liikkeellä ja Elmo n.150 m perässä. Tällä kertaa tulosta ei tullut, mutta useaan kertaan kauriit nähtiin. Elmo ajoi reilun tunnin isolla neva-alueella joka on tiheästi ojitettu, silloin tuli ensimmäinen hukka ja pääsin ottamaan koiran pois.

Vaikka vieläkään ei tullut ensimmäistä kauriskaatoa antoi se taas uskoa tulevaan :) Lauantain iltana epäiltiin että ei taida Elmo jaksaa sunnuntaina metsälle, mutta aamulla se oli ensimmäisenä ovella vinkumassa mukaan. Syksyllä hankittu kova peruskunto näytti kyntensä nopealla palautumisella. Sunnuntaina ei löydetty Elmon kanssa kuin jänis, mutta sitä ei nyt voitu ampua kun yritettiin kaurista.

Luolatoimintaakin on käyty vähän treenaamassa. Elmon ensimmäinen luolareissu tuli äkkiä kun isän hirvikoira oli ajanut supin tai ketun koloon. Sain mukaan kaverin jolla on paljon kokemusta luolahommista. Hän otti mukaan terrierinsä varalta jos Elmo ei syttyisikään. Koloja oli 6 kpl pienessä haapasaarekkeessa. Elmo ei kauaa pihalla vetkutellut kun se jo painui ensimmäiseen koloon. Aluksi se viihtyi maan alla pieniä hetkiä, kierrellen kolosta koloon. Jonkun ajan päästä kaksi reikää haisi voimakkaimmin. Lopulta toinen kolo vei voiton ja siellä Elmo antoi ääntä n.20min.

Huomasimme että se haukkui isomman puun alla, ja ajattelimme että se ei siitä enää pääse eteenpäin. Niinpä viimein saimme Elmon houkuteltua ulos kolosta ja laitoimme sinne kaverini terrierin. 10 min se työsti äännellen puun alla ja sitten kuului puun toiselta puolelta töminää ja murinaa. Muutaman kerran tarvi lapiolla kääntää maata pois kun osuttiin koloon ja terrieri veti perässään ulos poika kettua. Kuollutta kettua Elmo haukkui ja välillä intoontui repimään.

Putkillakin on käyty kuolleella supilla treenaamassa ja hyvin Elmo menee putkiin ja jää haukkumaan pesän suulle. Jonkun ajan päästä olisi tarkoitus mennä putkille reenaamaan tarhaketulla, niin näkisi miten se elävälle elukalle siellä sanoo."

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiitokset Satulle sekä Villelle Elmon terveisistä ja mukavaa jahtisyksyä Elmon kanssa!

 

Toni lähetti myös Eetin viimeisimmät terveiset. Toni ja Eeti olivat muuttaneet Saarijärveltä Kannonkoskelle. Eeti oli päässyt Tonin kanssa lintujahtiin ja vähän riepotellutkin metsoa. Kovasti siellä jo odoteltiin ensilunta, että pojat pääsisivät supijahtiin. Hirviä tuntuu Eetikin paremman puutteessa ajelevan ja haukkuvan.

Terveiset myös Tonille ja Eetille ja vauhdikasta jahtisyksyä teillekin!

Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestys

Torstai 30.9.2010 klo 20.00 - Marja J

Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestys

Miro kävi lääkärissä

Perjantai 24.9.2010 klo 18.27 - Marja J

Kävimme eilen Miron kanssa Ouluvetissä näyttämässä viime kesän aikana ryöpsähtänyttä ihottumaa. Miron karva on ollut ohutta ja mahakarvat vähissä kastraation jälkeen. Jo pikkupennusta asti Mirolla on ollut tapana aika ajoin kalvaa tassujaan ja rapsutella itseään. Jahdissa Mirolla on ollut ajoliivi, jota on käytetty sen jälkeen, kun rinnan alueelta kuoriutui nahka 3,5 tunnin hirviajon jälkeen.

Vuosi sitten syyskuun alussa Miro sai ensimmäisen kerran antibiootit ja pitkän kortisonikuurin ja iho oli pitkään hyvässä kunnossa. Nyt kesällä huomasin ihon hilsehtivän ja siihen tuli taas näppyjä, jotka välillä häipyivät kokonaan. Viime aikoina Miro jykerteli taas tassuistaan karvoja ja vähäkarvaisia alueita oli jo tassujen yläosassakin. Olen koettanut kaikenlaista: biotiinia, erilaisia öljyjä ja vaikka mitä konsteja, mutta kutina ja iho-oireet eivät häipyneet.

Olimme jo suunnitelleet, että nyt Mirolle tehtäisiin allergiatesti, joka antaisi viitteitä siitä, mille koira olisi herkistynyt. Kolmen viikon päästä olemme viisaampia. Ihotulehdukseen Miro sai taas antibioottikuurin ja kortisonia kutinaoireisiin.

Olen jo valmistautunut siirtymään Miron kanssa (ja miksei muittenkin) vaikka aivan kokonaan kotiruokaan, jos se vain parantaa pojan oloa. Olen jo nyt tehnyt koirille vihannesmössöjä, Yrjölän puuroa ja valmisnappulat ovat olleet jo pitkään mm. viljattomia ja lisäaineettomia. Koiriemme ruuasta noin kaksikolmasosaa on tähänkin asti ollut muuta kuin teollisesti valmistettua ja iltaruualla on aina ollut tarjolla raakaa lihaa, etupäässä hirveä. Lisäksi koirat ovat syöneet Tassulan Puodin Murremixejä: jauhettua rustolihaa ja vihanneksia, jauhettua broilerin siipeä ja muita raakatuotteita.

Miro kesti verinäytteen oton kuin mies, ei inahtanutkaan, mutta automatkat olivat taas hirvityksenkauhistuksenälämölöä - 20 minuuttia matkasta Miro ulisi häkissä ja repi peiton suikaleiksi! Kerroimme Miroa tutkineelle Raimo Kekkoselle pojan pimeistä hetkistä, stressistä ja ADHD-taipumuksista. Tohtori laittoi papereihin lausuntonsa: "perusterhakka mäyris", sillä Miro oli vastaanotolla tosi nätisti, mitä nyt vähän pitkästytti ja piti vikistä.

Miro odottelee.....

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääsispä jo kotiin!

Nelli ja Emma ekassa MÄAJ-kokeessa

Sunnuntai 12.9.2010 klo 14.13 - Marja J

Nelli osallistui viime torstaina Ketunmaassa Limingassa ns. pitkään kokeeseen. Tuomarina oli Lotta Seppinen  ja paikalla olivat myös ylituomari Pekka Hautamäki sekä tuomariharjoittelija Antti Kirjatankki. Valitettevasti koepaikalta ei löytynyt tällä kertaa Nellille kunnon ajettavaa, vaikka kauriita ja jäniksiä siellä onkin ollut. Liekö lämmin keli karkottanut kauriit muihin maisemiin....

Tästä on kuitenkin nyt mukava jatkaa ajoharrastusta!

Torstai-iltana Nelli sekä Emma piipahtivat perheineen meillä siskorehveillä. Tytöt olivat niin vauhdikkaita, että kunnon yhteisposeerausta ei oikein tullut.

Tässäpä kuvia tytöistä

Emma osallistui eilen Juurussuolla MÄAJ-kokeeseen, joka oli Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin mestaruuskoe. Mukana oli 4 karkkaria. Emma ajoi ensimmäisessä erässä 12 minuuttia jänistä. Pisteitä tuli 22,33 ja palkintosija 0. Mukavaa oli, että kaikki kilpailijat pääsivät ajamaan!

Hyvä Emma - tästä on mukava jatkaa!

Kuvia koepaikalta

MÄAJ-koesäännöt, tiivistelmä

Mama Nuukkis jahdissa

Tiistai 7.9.2010 klo 12.38 - Marja J

Nora on jahdannut koko kesän pihalla kaikenlaista liikkuvaa: räksiä ja muita pikkulintuja, päästäisiä, myyriä - ja sammakoita! Nora on halunnut reissuilleen heti aamusta ja jopa ennen aamupalaa. Sadekaan ei ole haitannut mamman hommia.

Ja sammakoita ainakin on riittänyt tänä kesänä. Eilen oli taas kova jahti. Heinikko heilui ja haukku raikasi. Nora pomppi kuin jänis heinikossa sammokon perässä. Nyt kohteena olikin aikamoinen köriläs. Pelastin sen Noran hampaista ja heitin sen aidan toiselle puolelle. Illalla sammakko olikin virkistynyt ja hyppinyt jonnekin piiloon - hyvä näin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Noralla on sellainen ilme, että "kato mitä löysin, etkä kyllä ota sitä multa!"

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä paisti mahapuoli ylöspäin.

Aaretti metsällä

Sunnuntai 5.9.2010 klo 11.02

Annelta tuli taas mukavaa juttua ja kuvia Noran Jämsän pojasta Aaretista. Aaretilla kuten muillakaan pennuilla ei ole ollut hankaluuksia muiden koirien kanssa ja Aarettikin leikkii kovasti Annen koirien kanssa. Onpa Aaretti saanut ihan mäykkykaverinkin!

Viime viikonluppuna Aaretti pääsi mukaan supimetsälle. Kun supin luola oli löytynyt, Aaretti olisi mennyt mielellään itsekin luolaan tutkimaan, mutta miehet päättivät kuitenkin vetää supin kolosta rassilla. Kun supi oli saatu ulos, Aaretti oli aluksi vähän ihmetellyt juttua, mutta kun turrikka oli yrittänyt pojan kimppuun, oli Aaretti näyttänyt supille, että "mun silmille ei kyllä hypitä!" Annen veli oli jälkeen päin kertonut, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Aarettia niin ärhäkkänä, kun se supille oli ollut.

Jos vain yhtään on Nora-mammaan Aaretti-poika tullut, siitä kyllä tulee ärhäkkä ja periksiantamaton luolakoira, kunhan vielä ikää ja taitoa tulee lisää. Riistaveret tuntuvat ainakin olevan kohdallaan!

Joenpenkan väki toivottaa Aaretille je perheelle mukavia mettäreissuja jatkossakin!

Nellille ensimmäinen jäniskaato

Perjantai 3.9.2010 klo 18.24 - Marja J

Riikalta tuli äsken mukavia uutisia: Nellin ajosta oli ammuttu ensimmäinen jänis! Nelli oli ollut metsällä Riikan miehen Pentin kanssa vain muutaman tunnin reissulla. Ajo oli kestänyt 15 minuuttia ja Nelli oli välillä hukannutkin jäniksen, mutta löytänyt sen sitten uudelleen.

Hieno juttu, hyvää harjoitusta tulevaa MÄAJ-koetta varten, joka onkin jo ensi viikolla!

Viikonloppuna Emma ja Pyry näyttelyssä ja MEJÄ-kokeessa

Sunnuntai 29.8.2010 klo 20.24 - Marja J

Näyttelyssä.....

Emma ja Pyry kävivät lauantaina Yppärissä ryhmänäyttelyssä. Lähdimme reissuun Pauliinan ja Jaanan kanssa, sillä Kari ja Hannu olivat Pyhännällä jälkien teossa.

Karkkareita oli mukana 15 - yksi pentuluokassa, kolme urosta ja loput narttuja. Uroksissa kaikki kolme olivat eri luokissa, Pyry yksin käyttöluokassa. Tuomari Tapani Pukkila oli erittäin tiukalla linjalla, eikä antanut yhdellekään urokselle ERIä. Nuorten luokan Reco sekä Pyry saivat EHn ja junnupoika Hn.

Pyryä kiinnostivat taas enemmänkin nurmialueen ihanat feminiiniset sulotuoksut ja pöydällä seisominen meni aivan vetkuiluksi. Pyry ei tykkää yhtään, että sitä seisotetaan sivulta, mutta vapaasti se osaa seistä tosi hienosti. Pöydällä poika olisi halunnut vain katsella tuomaria silmiin ja venkoili minkä kerkesi.

Emma oli nyt ensimmäistä kertaa käyttöluokassa, sillä käyttäluokkaan oikeuttavia koetuloksia oli kertynyt kesän aikana riittävästi. Emma esiintyi taas todella hienosti ja sijoittui omassa ryhmässään kakkoseksi!

YPPÄRI KR 28.8.2010 Tuomari Tapani Pukkila

Joenpenkan Ehtoisa-Emma KÄY EH KÄK 2, näyttelyarviostelu

Joenpenkan Aito-Artturi KÄY EH KÄK 1, näyttelyarvostelu

Kuvia Yppärin näyttelystä

Kiitokset Pauliinalle ja Jaanalle kyytistä ja mukavasta näyttelyseurasta, kiitokset myös kuvista!

 

Ja MEJÄ-kokeessa.....

Sunnuntaina Emma ja Pyry olivat Pyhännän Pitkäkankaalla MEJÄ-kokeessa. Pyryn kesän ensimmäinen koe meni nollille, sillä Pyry ei nenäpunkin takia haistanut jälkeä ollenkaan! VAHI-kokeessa onneksi näytti nenä taas palaavan erinomaisesti.

Pyry nuuskutteli nyt tosi hankalassa maastossa erinomaisesti ja sai tuloksen AVO 1 45 pisteellä. Viime kesänä tuli ensimmäinen AVO 1 -tulos, joten Pyry siirtyy nyt kisaamaan vaativampaan VOITTAJA-luokkaan. VAHI-kokeessa tuli harjoiteltua jo VOI-jäljen katkokulmiakin.

Nyt meidän kaikki kolme karkkaria kilpailevat MEJÄssä VOI-luokassa, mutta taidetaan ensi kesänä keskittyä vain tuon Pyryn kanssa kilpailemiseen. Muut saavat harrastaa jälkihommia käytännössä haavakkohirviä ja kauriita etsiessään.

Emma nuuskutteli myös hienosti pisteille, vaikka aivan tuoreet hirven jäljet houkuttelivatkin useaan otteeseen pois jäljeltä. Tulokseksi tuli AVO 3 pistein 27. Tuomari Marika Aholan sanoin: "Emma osoittaa osaavansa jäljestää, mutta tänään hirvet olivat kiinnostavampia."

 

MEJÄ-KOE PYHÄNTÄ 29.8.2010 Tuomari Marika Ahola

Joenpenkan Ehtoisa-Emma AVO 3 27 pistettä, koepöytäkirja

Joenpenkan Aito-Artturi AVO 1 45 pistettä, koepöytäkirja

Kuvia Pyhännän MEJÄ-kokeesta

Tästäpä on taas mukava jatkaa ensi kesän koitoksiin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koirakot Emma & Kari sekä Hannu & Pyry loppuposeerauksessa ruusukkeineen

Rusakko kävi pihassa

Lauantai 21.8.2010 klo 19.34 - Marja J

Pojat Miro ja Pyry tulivat yhtäkkiä aivan hulluiksi ja hyppivät olohuoneen ikkunalaudoilla. Ajattelin, että luulevat Hannun tulevan kotiin, mutta saunarannassa pomppikin rusakko! Pupu söi pitkään rannassa ja piipahti sitten vielä kierroksen puuvajalla. Otin kuvan ikkunan läpi, kun en uskaltanut mennä terassille häiritsemään.

Riikka lähetti Nellin terveisiä

Perjantai 20.8.2010 klo 12.39 - Marja J

Riikka oli ollut taas lastensa ja koiriensa kanssa perinteisellä metsäretkellä. Ensimmäisen yön Nelli oli valvonut ja pitänyt vahtia, mutta seuraava yönä sitten nukkunutkin sikeästi nuuskuttelun, maukkaan kala-aterian ja myyräjahtien uuvuttama. Nellillä oli ollut myös pieni poroajo, mutta tyttöpä oli tullut emännän kutsusta hienosti takaisin! Tämä on kyllä hyvä taito joka koiralle! Ja jos koira kokeissa tulee luokse kutsusta siitä saa plussaa.

Nelli ja Inka-tolleri olivat käyneet taas jäljelläkin. Nellin jälki oli ollut kilometrin pituinen ja 13 tuntia vanha. Maasto oli ollut hankala. Jälki alkoi vetisestä heinikosta suon laidasta, jossa kasvoi vaivaiskoivua  ja jatkui metsikön läpi tosi jyrkällä nousulla tavalliseen metsään. Riikka kertoo: ”Ajateltiin jo että tehtiinkö liian hankala reitti, mutta Nelli suoriutui tehtävästä liiankin hienosti. Taas lähdettiin jäljelle kauhealla vauhdilla ja jouduin jarruttelemaan menoa lähes koko matkan. Lopputuloksena oli, että  makuut ja kaato löytyivät ja Nelli merkkasi ne innokkaasti. Aikaa meni 18 ja puoli minuuttia”. Kaatona oli ollut taas hirvenmaksa, jota oli peitettykin maalla, mutta Nelli haistoi sen 15 metriä ennen kaatoa ilmavainulla. 

Inkan jälki oli ollut puolet lyhyempi ja maasto tasaisempi kuin Nellillä. Inkan ote oli ollut rauhallisempi ja Inka kulki jäljen määrätietoisesti merkaten makuut. Myös Inka haistoi kaadon jo 15 metriä aikaisemmin ilmasta ja aikaa meni 12 ja puoli minuuttia. Molemmat olivat olleet tosi innoissaan jo kun valjaita laitettiin - ne tiesivät heti mihin mukavaan hommaat olivat menossa! Paukkukoe oli myös ensin niin kuin oikeassakin kokeessa ja kumpikaan eivät korviaan siitä lotkauttaneet. Uutta harjoitusta on kuulemma taas tulossa koirakaveruksille!

Pyryn uusimmat poseeraukset

Maanantai 16.8.2010 klo 13.01 - Marja J

Vihdoin viimein saatiin otettua Pyrystä jonkinlaiset poseerauskuvat, että voidaan lähettää tiedot ja kuva Mäyräkoiramme-lehteen valiopalstalle. Olen odottanut hieman viileämpää ja siedettävämpää keliä kuvaajalle ja handlerille ja parempaa valaistusta eli pilvipoutaa.

No, ei siinä eilen sitten kauaa aikaa mennytkään, kun saatiin kuvat otettua. Kumma kyllä, Pyry asettautui itse seisomaan ja pysyi siinä vaikka kuinka kauan! Pyry seisoi hienosti jopa ilman hihnaa! Näissä kuvissa oli hihna, mutta retusoin ne pois kuvasta :)

Vaikka tuntuu että kuvat onnistuvat, niin pettymys on suuri kun katsoo kuvat: kaula pitkällä ja pää kenossa, takajalat huonosti, parta kuolassa tai heinänkorsi suupielessä. Aivan kirkkaassa auringonvalossa ei karkea turkkikaan näytä hyvältä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää kuvia löytyy täältä

Kuvakansiossa on Pyryn poseerauksia pentuajoista alkaen. Kuvista näkee hyvin, miten Pyry on kehittynyt ja kasvanut aikuiseksi.

Emma LUT-kokeessa 13.-14.8. Oulussa

Sunnuntai 15.8.2010 klo 12.10 - Marja J

Emma on päässyt kuluneen viikon aikana harrastamaan todella monipuolisesti mäyräkoirien omia lajeja ja pärjännyt hienosti! Sunnuntaina viikko sitten Emma sai MEJÄ-kokeesta toisen AVO kakkosen, keskiviikkona tuli hyväksytty VAHI-tulos ja perjantaina ensimmäinen LUT-tulos.

Emma oli LUT-kokeessa Oulussa Haukkukeitaalla ja tuomarina oli Markku Kinnunen. Tulokseksi tuli LUT D 32 pisteellä. Emmalle ahdinko ei tuota ollenkaan vaikeuksia, mutta tyhjänluolan tarkastus on innokkaalla koiralla turhan äänekäs. Sama vika on ollut meidän kaikilla koirilla Noralla, Mirolla ja varsinkin Pyryllä.

Emma aloitti riistakokeensa vauhdikkaasti ja seurasi kettua peräpesälle luukkujen auettua. Alku oli todella lupaava. Emma haukkui kiivaasti kettua ja iskujakin vaihdettiin. Emma vissiin lähti etsimään jotain muuta reittiä ketun luo ja eksyi aivan liian kauas haukuskelemaan. Emma palasi kuitenkin lopussa takaisin ketulle, mutta koeaika loppui. Pyrylle kävi aivan samalla tavalla vuosi sitten Utajärvellä, mutta Pyry ei palannut ollenkaan ketulle ja tulosta ei tullut.

Lauantaina intoa oli liikaakin ja tyhjässä luolassa tuli haukkua turhan paljon, joten Emma ei päässyt jatkoon riistakokeeseen. Luonnonluolantarkastuksen Emma suoritti hyväksytysti.

Tästäpä on mukava jatkaa harrastamista! Emma on nuori koira ja kehitys on vielä kesken. Iän ja kokemuksen myötä tulee kyllä lisää itsevarmuutta ja rohkeutta. Mutta jo nyt Emma on osoittanut erinomaista taipumusta metsästyskoirien kokeissa ja käytännön metsästyksessä! Tästä kuuluvat kiitokset Pauliinalle ja Karille, jotka ovat antaneet Emmalle mahdollisuuksia kokeilla ja kehittää taipumuksiaan!

Emman LUT-koepöytäkirja

 

VAHI-koe Limingassa 11.8.2010

Torstai 12.8.2010 klo 13.09 - Marja J

Emma ja Pyry osallistuivat eilen PSMKK:n järjestämään ensimmäiseen vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeeseen eli VAHI-kokeeseen. Olipa nyt mukava lähteä kokeeseen, kun kokeen kokoontumispaikka oli vajaan 15 kilometrin päässä kotoa ylituomari Mikko Taipaleenmäen pihapiirissä. Kokeeseen osallistui 6 koiraa: flätti, tolleri, kettuterrieri, alppien ajokoira sekä nämä kaksi karkkaria.

Jäljet oli tehty edellisenä päivänä niinkuin MEJÄ-kokeessakin. VAHI-kokeen jäljen alku poikkeaa MEJÄ-jäljestä siinä, että alkumakausta ei tehdä vaan veretys aloitetaan ojan takaa n 2 metriä tiestä. Tien varteen merkitään 100 metrin mittainen matka ja veretys alkaa jostain matkan varrelta.

Jäljen pituus on 1500 - 2000 metriä ja siinä on 5 osuutta, jotka voivat olla eri mittaisia. Makauksia jäljellä on yhteensä 5. Tuomarin kulkemalla kahden osuuden matkalla on kaksi makausta ja kaksi kulmaa, joista toinen on katkokulma. Yksin kuljetulla matkalla on 3 makausta, joilla jokaisella on kapula ja kaksi kulmaa joista toinen on katkokulma. Kulmat ja katkokulmat ovat samanlaiset kuin MEJÄ-ssä. Verta käytetään 0.3 litraa ja kaatona on sorkka. Merkkaus aloitetaan 50 metriä aloituksesta ja avomerkataan vain tuomarin kulkema matka. Yksin kuljettua matkaa ei merkata.

 

 

Koiran ohjaajat ylituomari Mikko Taipaleenmäen puhuttelussa. Toisena tuomarina oli Seppo Komulainen ja koetoimitsijana Katja Huurinainen.

Emma sai kokeen läpi, kun sorkka löytyi, mutta Pyry ei löytänyt sorkkaa. Molemmilla koirilla meni tuomariosuus hyvin: jälki löytyi, makaukset merkattiin ja katkot selvitettiin. Emma löysi omalla jäljellään myös kaksi supin poikasta kuusen alta ja ajeli niitä tovin, mutta jälki kuitenkin löytyi ja sorkka sen päästä.

Pyry meni oman jälkensä hyvin, selvitti katkokulman ja löysi jopa makaukset ja kaikki kolme kapulaa. Myös Pyry hoiteli välllä luolakoiran hommia ja tarkasti yhden ketun pesän. Kaadon tuntumassa oli pyörinyt hirviemo vasansa kanssa juuri ennen Pyryn tuloa ja tuoreet jäljet panivat koiran aivan sekaisin, eikä Pyry enää ehtinyt sorkkaa etsiä, kun koeaika päättyi.

Koejäljet tehdään riistarikkaaseen maastoon ja siellä olikin havaintoja hirvistä, ketuista, supeista, pyistä, teeristä, kanahaukasta jne. Löysipä yksi jälkikoira metsään viime syksynä kuolleen hirvenkin.

Tulipas koirien kokeiltua tätäkin koemuotoa, mutta suurin hyöty taidoista on varmaan jo tulevana syksynä hirvimetsällä ja kolarihirviä sekä -kauriita etsiessä!

Onnittelut Emmalle sekä kotiväelle - hieno juttu!

VAHI-koesäännöt Suomen kennelliiton sivuilla

Lisää kuvia löytyy täältä

 

Anin kesäuutisia

Maanantai 9.8.2010 klo 20.25 - Marja J

Ani on kuntoutunut hyvin, vaikka kontrolliröntgenissä 5.7. selvisi, ettei istuinluu korjausleikkauksesta huolimatta ollutkaan aivan oikein paikoillaan. Metallilevyllä ja nauloilla korjattu suoliluu oli kyllä luutunut oikein hyvin. Taas tuli takapakkia ja todella iso pettymys. Jännityksellä piti odotella sitten viikko Anit Seinäjoella leikanneen lääkärin Jarmo Rintasalon lausuntoa. Rintasalon mukaan leikkauksessa istuinluukin oli mennyt kohdalleen, mutta nyt lantio oli takaa ahdas ja vähän vino. Murtuma oli leikkaushetkellä jo kolme viikkoa vanha, joten lihakset olivat ehtineet supistua ja vääntää lantiota vinoon.

Jatkohoidoksi Anille suositeltiin fysioterapiaa ja liikuntaa maastossa sekä uintia lihaksiston voimistamiseksi. Kastehelmi olikin jo tikkien poistamisen jälkeen aloittanut vähitellen Anin uimatreenit ja lihaksia vahvistavat vesijuoksut. Ani kävi 30.7. ekan kerran fysioterapeutilla ja toinen käynti oli tänään.

Tämän päivän terapiareissulta sainkin mukavia uutisia Anin kuntoutumisesta. Tasapainoharjoituksissa tyynyn päällä jalat vielä tutisivat ekalla käynnillä, mutta nyt oli tärinää tuskin ollenkaan. Jalka taipui myös paljon paremmin niin eteen kuin taaksekin. Seuraava fysioterapiakerta onkin sitten Anilla vasta kuukauden kuluttua. Anin toipuminen on päässyt kunnolla vauhtiin oikeastaan vasta kuukausi sitten, sillä vasta ortopedin lausunnon jälkeen Ani sai luvan liikkua aivan normaalisti.

Anin onnettomuus sattui 23.4. ja matkan varrella on ollut paljon huolta ja pettymystä, mutta nyt myös suurta iloa siitä, että Ani on kuntoutunut vakavasta onnettomuudesta näin hyvin ja voi alkaa elää normaalia mäyräkoiran elämää.

Hyvä Ani – terästyttö – toivottavasti pääset nyt kunnolla nauttimaan mäyriksen puuhista!

Ja kiitos kuntohoitaja Kastehelmelle Anin erinomaisesta hoidosta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ani kolmivuotissyntymäpäivänään 29.6.2010

Kastehelmi kirjoittaa Anin kuntoutumisesta mäykkyfoorumilla

Muutama Anin uimakuva

Ivalon Nellin kuulumisia

Sunnuntai 8.8.2010 klo 11.17 - Marja J

Nellikin oli päässyt kokeilemaan jäljestystä, kun Riikka oli tehnyt tolleri-Inkan emännän Ullan kanssa molemmille koirille harjoitusjäljen. Naiset olivat tehneet kahdestaan jäljet – Ulla merkannut radan ja Riikka verettänyt sienen kanssa perässä. Molempien miehet tulivat sitten seuraamaan varsinaista harjoitusta - ja varmaan vähän ihmetelleet tuota hommaa..... Molempien koirien jälki oli n 500 metriä ja ikää 6 – 7 tuntia. Paukkukoekin oli harjoituksen aluksi, niin kuin oikeassakin kokeessa. Riikka hoiti ampumisen haulikolla ja molemmat koirat pääsivät jatkoon kun eivät välittäneet paukusta ollenkaan.  

Tässä Riikan laatima Nellin harjoituskertomus: ”Nelli lähti jäljelle kuin rasvattu salama ja todella hienosti meni, vauhtia kyllä saisi olla vähemmän. Tarkasti seurasi jäljen, merkkasi makaukset ja kaadolla odotti mahtavat palaset hirvenmaksaa palkkioksi. Yhden kerran kävi jäljen ulkopuolella haistelemassa, mutta palasi itse heti takaisin jäljelle. Vauhti oli kyllä minusta liian kova, koko suoritus oli ohi 15 minuutissa.” Myös Inkalla jälki meni hienosti loppuun asti, mutta suoritus oli kuulemma rauhallisempi kuin Nellillä.

Eikä retki vielä tähän loppunut – Nelli järjesti vielä lisäpuuhaa isäntäväelle! Tässäpä Riikan tarinaa loppureissusta. ”Nelli odotteli autossa ettei häirinnyt Inkan suoritusta. Kun tulimme metsästä pois meidän autossa vilkkui hätävilkut, ovet oli lukossa ja tietenkin avaimet virtalukossa paikallaan ja Nelli kuskin paikalla mulkoili minua loukkaantuneena. Neiti oli hyppinyt hätävilkku- ja ovenlukitus nappuloiden päälle yrittäessään seurata meidän toimia. Luulin ettei minun auton ovia voi lukita jos avaimet ovat paikallaan, mutta olihan siellä sisäpuolella nappula mistä lukitaan. Yleensä en koskaan jätä avaimia paikalleen, mutta jotenkin ne nyt jäivät. Onneksi ei oltu kuin 20 km päässä kotoa ja velipoika kävi tuomassa vara-avaimet.”

Riikka ja Ulla suunnittelevat jatkavansa jälkijuttuja Nellin ja Inkan kanssa. Mukavaa hommaahan se on ja koirat kyllä tykkäävät nuuskutella verijäljellä. Riistaveriset tahtovat vain helposti lähteä oikean elävän riistan jäljille, jos sellaisia eteen tulee. Mutta jälkivarmuutta voi kyllä harjoitella ja koira oppii vähitellen, että nyt tehdään tätä hommaa eikä hötkyillä muualle. Tässä auttaa myös se, että koiran varusteet jälkihommissa ovat aina samat, mistä koira tietää että nyt lähdetään jälkeä haistelemaan.

PSMKK:n viimeisessä TUUBI-lehdessä sivulla 27 on Nellin isän omistajan Lotta Seppisen kirjoitus MEJÄ-kokeen kulusta ja koiran harjoittamisesta kokeita ja jäljestämistä varten

Nelli ja Inka kävivät myös Kuopion kolmipäiväisessä koiranäyttelyssä lauantaina. Reissu oli varmaan rankka niin ihimislle kuin koirillekin, sillä hellettä taisi olla +30!

Nelli oli nyt ensimmäistä kertaa nuorten luokassa, missä oli mukana 6 narttua. Kolme sai laatuarvostelussa erinomaisen ja Nelli sijoittui ryhmässä neljänneksi laatumaininnalla erittäin hyvä. Nellillä on nyt hienosti neljä perättäistä EH:ta!

Nellin kaikki näyttelykuvat nyt omassa kansiossaan. Uutta siellä ovat Kemin näyttelyn 24.7.2010 ja Kuopion näyttelyn 7.8.2010 kuvat

Kiitokset taas aktiivisuudesta Riikalle! On niin mukava seurata kasvattien elämää ja harrastuksia!

Emman vauhdikas viikonloppu - LUT-harkat ja MEJÄ-kokeet

Maanantai 2.8.2010 klo 12.45 - Marja J

Emmalla oli vauhdikas ja harrastusten täyttämä viikonloppu. Lauantaina olimme seuraamassa Emman LUT-harjoituksia Oulun Haukkukeitaalla. Kari oli Emman ohjaajana. Emma sujahti salamana ahdinkoputkesta ja hakupesän edessä kajahti kuuluva ilmoitushaukku. Kettu päästettiin luolastoon ja se asettui oikeaan päätepesään. Emma säntäsi kohta perään, mutta eksyi ensin vasemmalle haukahtelemaan. Emma palasi kuitenkin pian ketun perään ja kouluttaja laittoi luukun heti kiinni, kun Emma säntäsi aivan ketun tuntumaan. Tästäpä on mukava Emman jatkaa ensimmäisiin LUT-kokeisiinsa 13.8.

Sunnuntaina Emma osallistui Oulun Seudun Noutajakoirayhdistyksen MEJÄ-kokeeseen Hailuodossa. Pauliina oli tekemässä lauantaina jälkiä ja kokeessa Emman ohjaajana toimi Kari. Maastot olivat kuulemma mukavan helpot Pyhännän vaikeakulkuisten jälkimaastojen rinnalla, eikä sääskiäkään ollut kiusaksi asti. Koepaikalla oli kuitenkin runsaasti monenlaista riistaa, ja maalinnut sekoittivatkin Emman muuten niin hienosti menneen kokeen. 

Nollatuloksesta huolimatta kisasta jäi erittäin hyvä mieli, sillä tuomari oli kannustavasti kehunut nuorta ja innokasta Emmaa ikäisekseen aivan loistavaksi jäljestäjäksi, josta kokemuksen myötä tulee vielä hyvä jälkikoira.

Lämpimät kiitokset taas Pauliinalle ja Karille aktiivisuudesta!

Emman MEJÄ-koepöytäkirjat 

Kesää piisaa.......

Torstai 29.7.2010 klo 15.07 - Marja J

Odotan jo kovasti viileneviä ja tummuvia elokuun iltoja!

Terassille laitettiin ikivanha sohva, että kaikilla - niin ihmisillä kuin koirillakin - on varmasti tarpeeksi lepopaikkoja. Viimeisin projekti on ruosteisesta betoniverkosta ja kettingistä tuunattu ulkovaloilla kruunattu valaisin. Nyt vaan odotellaan niitä pimeneviä iltoja.....