Elmon ja Eetin syysterveisiä

Elmon Ville-isäntä lähetti eilen terveisiä Alajärveltä. Elmo oli aloitellut kesän jälkeen ajohommia ja hyvin nuo tuntuvat alkaneen. Poika on kokeillut myös luolakoiran hommia niin luonnonluolilla kuin keinoputkillakin.

Ville kirjoitti niin hyvin Elmon kaurisjahdista ja luolahiommista, että lainaan jutun suoraan tähän blogiin.

"Kaurisjahti alkoi vihdoin ja viimein viime viikonloppuna. Sitä ennen syksyllä käytiin useita kertoja kiertelemässä, mutta lähes joka kerta Elmo löysi hirven tai hirvet ja seuraili niitä pitkiä matkoja. Aina tietenkin yritin ottaa koiran pois jäljeltä mahdollisimman pian. Kaurisajoja saatiin alku syksystä tasan yksi, joka ei sekään kestänyt kuin kymmenisen minuuttia. Hirvelle Elmo ei antanut kunnolla ääntä, haukkui vaan aina kun hirvet pysähty.

Kaurisjahti lähestyi ja alkoikin mietityttämää, että onkohan Elmo unohtanut kokonaan haukkumisen :) Lauantaina en kerennyt kuin 50 m kävellä metsään ja niin alkoi komeasti haukku raikumaan. Vähän ajan päästä ilmoitettiin radiosta, että neljä kaurista oli liikkeellä ja Elmo n.150 m perässä. Tällä kertaa tulosta ei tullut, mutta useaan kertaan kauriit nähtiin. Elmo ajoi reilun tunnin isolla neva-alueella joka on tiheästi ojitettu, silloin tuli ensimmäinen hukka ja pääsin ottamaan koiran pois.

Vaikka vieläkään ei tullut ensimmäistä kauriskaatoa antoi se taas uskoa tulevaan :) Lauantain iltana epäiltiin että ei taida Elmo jaksaa sunnuntaina metsälle, mutta aamulla se oli ensimmäisenä ovella vinkumassa mukaan. Syksyllä hankittu kova peruskunto näytti kyntensä nopealla palautumisella. Sunnuntaina ei löydetty Elmon kanssa kuin jänis, mutta sitä ei nyt voitu ampua kun yritettiin kaurista.

Luolatoimintaakin on käyty vähän treenaamassa. Elmon ensimmäinen luolareissu tuli äkkiä kun isän hirvikoira oli ajanut supin tai ketun koloon. Sain mukaan kaverin jolla on paljon kokemusta luolahommista. Hän otti mukaan terrierinsä varalta jos Elmo ei syttyisikään. Koloja oli 6 kpl pienessä haapasaarekkeessa. Elmo ei kauaa pihalla vetkutellut kun se jo painui ensimmäiseen koloon. Aluksi se viihtyi maan alla pieniä hetkiä, kierrellen kolosta koloon. Jonkun ajan päästä kaksi reikää haisi voimakkaimmin. Lopulta toinen kolo vei voiton ja siellä Elmo antoi ääntä n.20min.

Huomasimme että se haukkui isomman puun alla, ja ajattelimme että se ei siitä enää pääse eteenpäin. Niinpä viimein saimme Elmon houkuteltua ulos kolosta ja laitoimme sinne kaverini terrierin. 10 min se työsti äännellen puun alla ja sitten kuului puun toiselta puolelta töminää ja murinaa. Muutaman kerran tarvi lapiolla kääntää maata pois kun osuttiin koloon ja terrieri veti perässään ulos poika kettua. Kuollutta kettua Elmo haukkui ja välillä intoontui repimään.

Putkillakin on käyty kuolleella supilla treenaamassa ja hyvin Elmo menee putkiin ja jää haukkumaan pesän suulle. Jonkun ajan päästä olisi tarkoitus mennä putkille reenaamaan tarhaketulla, niin näkisi miten se elävälle elukalle siellä sanoo."

Kiitokset Satulle sekä Villelle Elmon terveisistä ja mukavaa jahtisyksyä Elmon kanssa!

Toni lähetti myös Eetin viimeisimmät terveiset. Toni ja Eeti olivat muuttaneet Saarijärveltä Kannonkoskelle. Eeti oli päässyt Tonin kanssa lintujahtiin ja vähän riepotellutkin metsoa. Kovasti siellä jo odoteltiin ensilunta, että pojat pääsisivät supijahtiin. Hirviä tuntuu Eetikin paremman puutteessa ajelevan ja haukkuvan.

Terveiset myös Tonille ja Eetille ja vauhdikasta jahtisyksyä teillekin!