Ivalon Nellin kuulumisia

Nellikin oli päässyt kokeilemaan jäljestystä, kun Riikka oli tehnyt tolleri-Inkan emännän Ullan kanssa molemmille koirille harjoitusjäljen. Naiset olivat tehneet kahdestaan jäljet – Ulla merkannut radan ja Riikka verettänyt sienen kanssa perässä. Molempien miehet tulivat sitten seuraamaan varsinaista harjoitusta - ja varmaan vähän ihmetelleet tuota hommaa..... Molempien koirien jälki oli n 500 metriä ja ikää 6 – 7 tuntia. Paukkukoekin oli harjoituksen aluksi, niin kuin oikeassakin kokeessa. Riikka hoiti ampumisen haulikolla ja molemmat koirat pääsivät jatkoon kun eivät välittäneet paukusta ollenkaan.  

Tässä Riikan laatima Nellin harjoituskertomus: ”Nelli lähti jäljelle kuin rasvattu salama ja todella hienosti meni, vauhtia kyllä saisi olla vähemmän. Tarkasti seurasi jäljen, merkkasi makaukset ja kaadolla odotti mahtavat palaset hirvenmaksaa palkkioksi. Yhden kerran kävi jäljen ulkopuolella haistelemassa, mutta palasi itse heti takaisin jäljelle. Vauhti oli kyllä minusta liian kova, koko suoritus oli ohi 15 minuutissa.” Myös Inkalla jälki meni hienosti loppuun asti, mutta suoritus oli kuulemma rauhallisempi kuin Nellillä.

Eikä retki vielä tähän loppunut – Nelli järjesti vielä lisäpuuhaa isäntäväelle! Tässäpä Riikan tarinaa loppureissusta. ”Nelli odotteli autossa ettei häirinnyt Inkan suoritusta. Kun tulimme metsästä pois meidän autossa vilkkui hätävilkut, ovet oli lukossa ja tietenkin avaimet virtalukossa paikallaan ja Nelli kuskin paikalla mulkoili minua loukkaantuneena. Neiti oli hyppinyt hätävilkku- ja ovenlukitus nappuloiden päälle yrittäessään seurata meidän toimia. Luulin ettei minun auton ovia voi lukita jos avaimet ovat paikallaan, mutta olihan siellä sisäpuolella nappula mistä lukitaan. Yleensä en koskaan jätä avaimia paikalleen, mutta jotenkin ne nyt jäivät. Onneksi ei oltu kuin 20 km päässä kotoa ja velipoika kävi tuomassa vara-avaimet.”

Riikka ja Ulla suunnittelevat jatkavansa jälkijuttuja Nellin ja Inkan kanssa. Mukavaa hommaahan se on ja koirat kyllä tykkäävät nuuskutella verijäljellä. Riistaveriset tahtovat vain helposti lähteä oikean elävän riistan jäljille, jos sellaisia eteen tulee. Mutta jälkivarmuutta voi kyllä harjoitella ja koira oppii vähitellen, että nyt tehdään tätä hommaa eikä hötkyillä muualle. Tässä auttaa myös se, että koiran varusteet jälkihommissa ovat aina samat, mistä koira tietää että nyt lähdetään jälkeä haistelemaan.

PSMKK:n viimeisessä TUUBI-lehdessä sivulla 27 on Nellin isän omistajan Lotta Seppisen kirjoitus MEJÄ-kokeen kulusta ja koiran harjoittamisesta kokeita ja jäljestämistä varten

Nelli ja Inka kävivät myös Kuopion kolmipäiväisessä koiranäyttelyssä lauantaina. Reissu oli varmaan rankka niin ihimislle kuin koirillekin, sillä hellettä taisi olla +30!

Nelli oli nyt ensimmäistä kertaa nuorten luokassa, missä oli mukana 6 narttua. Kolme sai laatuarvostelussa erinomaisen ja Nelli sijoittui ryhmässä neljänneksi laatumaininnalla erittäin hyvä. Nellillä on nyt hienosti neljä perättäistä EH:ta!

Nellin kaikki näyttelykuvat nyt omassa kansiossaan. Uutta siellä ovat Kemin näyttelyn 24.7.2010 ja Kuopion näyttelyn 7.8.2010 kuvat

Kiitokset taas aktiivisuudesta Riikalle! On niin mukava seurata kasvattien elämää ja harrastuksia!