Mukavia juhannusuutisia - Pyrystä tulee isä!

Torstai 18.6.2009 klo 10.45 - Marja J

Hautajärven Seija Kuusamosta viestitteli mukavan juhannusuutisen: Setsun Rassi oli käynyt ultrassa ja todettu tiineeksi! Jos kaikki menee hyvin, pentuja on tulossa Setsun kenneliin heinäkuun 20. päivän paikkeilla.

On tässä pitänyt aikalailla jännittää, tuleeko tuosta meidän Pyrystä isä! Rassi kävi Pyryn luona astutettavana 19.5. ja ekakertalaisena Pyry hoiteli homman tosi mallikkaasti. Rassilla on jo seitsemän pennun pentue edesmenneen Halibull´s Niilon kanssa, joten tyttö tiesi miksi pojan luokse oli lähdetty.

Pyry ei paljon aikaillut Rassin tavattuaan, vaan oli heti hommissa ja tiesi mitä pitää tehdä! Pienen lämmittelyn ja alkuhaparoinnin jälkeen pariskunta jäi kunnolla kiinni. Siinäpä sitten kökötimme terijoensalavan alla Rassin emännän kanssa vajaa puolituntia kylkimyyryssä olevaa pariskuntaa pidellen.

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Rassi saa monta pikkukarkkaria!

 

Sisko ja sen veljet LUT-harjoituksissa 13.6.2009

Sunnuntai 14.6.2009 klo 14.38 - Marja J

Lauantaina kävimme OSTYn järjestämissä LUT-harjoituksissa Oulun Haukkukeitaalla. Kävi niin mukavasti, että Noran A-pennuista paikalla oli 50-prosentin edustus, sillä mukana Pyryn lisäksi olivat myös Ani ja Aku.

Ani oli tullut Kastehelmen kanssa nyt ekaa kertaa tutustumaan ketturepolaiseen. En ehtinyt mukaan, joten ei auttanut kuin tiirailla ja kuulostella ensitapaamista hallin oven raosta. Aluksi hallissa oli hiljaista, mutta kohta jo kuului Anin reipas haukku! Välillä tyttö varmaan mietti, että mitä kummaa tuon turrikan kanssa oikein tekis ja kohta taas alkoi kuuluva ja innokas haukku. Tämä oli Anin "eka kerta" luolajutuissa, mutta hyvinpä homma alkoi! Vielä pitää hieman sytytellä lisää ja sitten onkin vuorossa jo ahdinkoharjoittelu.

Aku oli jo käynyt useamman kerran aikaisemmin harjoituksissa, mutta ahdinko tuotti vielä hankaluuksia kuten Pyrylläkin. Aku oli jo selvästi syttynyt riistalle ja putken suulla alkoi heti innokas ja kuuluva haukku. Ohjaajat Pia ja Marika neuvoivat Matille, millä konstilla pojan saisi menemään ahdinkoputkeen. Intoa oli, mutta oivallus kylkiasennosta vielä antoi odotella. Pia liikutteli kettuhäkkiä ja houkutteli Akua putken läpi. Välillä poika vedettiin taaksepäin ja kerättiin kierroksia, välillä käytiin jäähyllä ja taas innolla putkeen. Hienosti meni Akulla ja lopulta poika sujahti putken läpi. Homma toistettiin muutaman kerran. Tästä on hyvä jatkaa!

Pyry oli ilmoitettu toiveikkaasti kolmanteen eli kokeeseen menijöiden ryhmään, vaikka Pyryllekin ahdinko tuotti vielä hankaluutta. Pyryhän oli ottanut keväällä tuntumaa jo elävän supin kanssa ja poika tiesikin heti mistä on kysymys. Putken suulla alkoi ärhäkkä haukku ja Pyry koetti mennä ahdinkoon, mutta pakitti kuitenkin taaksepäin. Nyt oli edessä koko putkisto ja kettu hakupesässä odottamassa. Pari kertaa Marika raotti hieman ahdingon kantta Pyrylle avuksi. Poika aloitti pellillä aikamoisen rähinän ja ahdinkoa harjoiteltiin uudestaan.  Kovin kauaa ei Pyryä kuitenkaan tarvinnut enää avittaa ja houkutella kun poika älysi kääntyä kyljelleen, meni läpi ahdingosta ja ryntäsi hakupesälle kettua haukkumaan!

Kettu päästettiin eteenpäin luolastossa ja se sujahti vasempaan takapesään. Nyt pelti aukaistiin ja Pyry ryntäsi vauhdilla ketun perään. Välillä matka hieman hyytyi ja Pyry varmaan ihmetteli, että mihin se kettu oikein yhtäkkiä hävisi.....  Pyry oli nyt nimittäin ihan ensimmäistä kertaa keinoluolastossa. Pyry eteni kuitenkin ketun hajun perässä pesälle ja aloitti kuuluvan haukun aivan pellin takana. Siellä se Pyry kyljellään haukkui kettua aivan nenä kiinni pellissä - hienoa Pyry!

Ahdingon läpäisyä pitää vielä harjoitella, mutta muuten homma on edennyt tosi mukavasti. Hannu on menossa elokuun alkupuolella Utajärvelle OSTYn järjestämälle terrileirille, jossa voi vielä harjoitella lisää ja osallistua LUT-kokeisiin. Laitetaanpas koeilmoittautumiset menemään.

Ani keimailee Pyrylle ja Pyry yrittää esittää komeaa poikaa.

Aku ja Ani tahisevat.

Pyryn mejä-harjoitukset 24.5.2009

Maanantai 25.5.2009 klo 18.51 - Marja j

Metsästyskoirien jäljestämisharjoituksen pöytäkirja

 

Luokka AVO

Koepaikka: Joenpenkan kennelin lähimaasto, Ala-Temmes, Liminka

Järjestäjä: Joenpenkan Kennel

Koiran rotu: karkeakarvainen mäyräkoira, uros

Koiran nimi: Joenpenkan Aito-Artturi "Pyry"

Syntymäaika: 29.6.2007

Omistaja: Marja Junttila ja Hannu Pietiläinen

Koiran ohjaaja: Hannu Pietiläinen

Tuomari: Hannu Pietiläinen

Koetoimitsija. Hannu Pietiläinen

Jäljentekijä: Hannu Pietiläinen

Maasto-opas: Hannu Pietiläinen

Keittiövastaava: Marja Junttila

Jälki tehty: 23.5. klo 20.30

Jäljestys alkoi: 24.5. 16.00

Jäljen ikä: 19 tuntia

Jäljen pituus: 250 metriä

Jäljestysaika: 20 minuuttia

Harjoitusselostus: Koiralle osoitetaan lähtömakaus, jonka se merkkaa nopeasti ja aloittaa jäljestyksen. Ensimmäisellä osuudella pari nopeaa tarkastusta, mutta palataan jäljelle. Ensimmäinen kulmaus merkataan ja ohitetaan nopeasti ja toinen osuus jälkivarmaa työskentelyä. Toisella kulmauksella hakukierros ja etsintää, mutta jälki löytyy pienen ohjauksen avulla. Kolmas osuus suoraviivaista jäljestystä, jota ainoastaan kuollut fasaani hieman häiritsee. Kolmas kulmaus selvitetään vasta hakukierroksen jälkeen. Viimeinen suora osuus kulkee tien ja ojan yli kaadolle. Tiellä jälki on hukassa, koska autolla on ajettu jäljen yli useita kertoja. Osoitettuna jäljestys jatkuu kaadolle, jossa kauriin sorkka nuuhkitaan tarkasti. Harjoitusjäljen ylimääräinen kulmaus oli tarpeen, koska kulmatyöskentelyä on syytä harjoitella enemmän. Nuori koira tarvitsee vielä harjoitusta, vaikka kokonaisuutena työskentely oli lupaavaa.

Harjoitussuorituksen arvostelu: Palkintoa ei anneta, koska kyseessä on harjoitusjälki, mutta koira saa roppakaupalla kehuja, pusuja ja rapsutuksia!

Tuomarille/koiran ohjaajalle/koetoimitsijalle/jäljentekijälle/maasto-oppaalle tarjotaan pullakahvit!

Hyvä Pyry, tästä on mukava jatkaa!

 

 

Pyryn kanssa Norjan matkalla 17.-20.4.2009

Sunnuntai 26.4.2009 klo 17.02 - Marja J

Olin ensimmäisen kerran ihan kaksistaan Pyryn kanssa näyttelyreissussa Voittaja 2008 -näyttelyssä Helsingissä. Vähän vaivalloiseltahan tuo matkustaminen yksin pojan kanssa ensin tuntui, sillä tätä ennen näyttelymatkoille oli aina pakattu auto täyteen tarpeellista (ja joskus ihan vain "varalta" tarpeetontakin) tavaraa ja kennelpoika oli huolehtinut boksin ja muun painavan romppeen kantamisesta. Ilmeisesti tältä reissulta oli palauduttu hyvin, sillä mitkään hälytyskellot eivät kerinneet soida, kun Ulla H. vuoden vaihteessa lähetti viestin, että lähtisinkö hänen ja pk mäyräkoira Pellen kanssa Norjaan. Kemistä oli lähdössä kaksi bussillista koiraihmisiä Norjan Harstadiin kv-näyttelyyn. Olin heti valmis matkaan! Ei muuta kuin Pyrylle tekemään rabiesvasta-ainetestiä ja passin hankintaan.

En kerinnyt paljoa Norjan matkaa hermoilla, sillä tammikuussa pähkäiltiin Noran tärppipäiviä ja astutettiin. Helmikuussa jännättiin ultran tulosta ja maaliskuun lopulla sitten pentujen syntymää. Norjan näyttelymatkan aikoihin pentujen  herkimmät vaiheet olivat takanapäin. Viisikko oli jo aloittanut kiinteän ruuan syömisen, joten uskalsin lähteä matkalle. Kennelpoika-Hannu olikin hienosti hoitanut pennut ja jopa harjoittelemaan pesukoneen käyttöä! ;-) Jossain vaiheessa Ulla joutuikin perumaan matkansa, mutta olihan mukaan ilmoittautunut Outi ja Tero, jotka lähtivät hakemaan kk saksanseisoja Amberille inttivaliosta puuttuvaa cacibia. Pyry sai myös mäykkyseuraa, kun äitiyslomalta palannut kk mäyräkoira Fanni tuli mukaan matkalle turistikoirana.

Perjantai-iltana 17.4. noin viiden aikoihin lähdimme matkalle Pyryn kanssa Tupoksen ABC-ltä, josta matkustimme tuposlaisen kultsukasvattaja Minnan autossa Kemiin. Illalla n. 20.00 aikoihin Kemissä pakattiin häkit ja koirat kahteen bussiin, joista toinen lähti Rovaniemelle hakemaan lisää porukkaa. Puolet bussin penkeistä oli poistettu ja tilalle pakattiin alimmaisiksi isojen koirien häkit ja näiden päälle pienten koirien boksit. Pyry sai paikan kahden muun pikkukoiran vierestä Amberin ja Fannin yläpuolelta takaoven tuntumasta. Etuosaan täytti tiiviisti noin parikymmentä koiran omistajaa tavaroineen.  Välillä bussissa oli melko lämmin, mutta oven vieressä Pyryllä oli väljempää ja ilma tuntui kiertävän paremmin kuin jossain häkkirivin keskellä. Autot kohtasivat Pellossa, josta matka jatkui yötä myöten Ruotsin puolelle. Pysähdyimme sekä meno- että tulomatkalla Kiirunassa suunnilleen samoihin aikoihin eli kello kolmelta yöllä.

Aamulla olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalla ennen kello kahdeksaa paikallista aikaa. Osalla olivat kehät heti bussissa vietetyn yön jälkeen, mutta onneksi me Pyryn kanssa pääsimme hotellille huilaamaan lauantaiksi. No, jokunen tunti piti odotella hotellihuonetta, mutta aika kului mukavasti kaupunkiin tutustuessa. Kävimme Pyryn kanssa lauantaina monta kertaa lenkillä ja Pyry nuuski innokkaasti dogmaileja. Ja niitä kyllä riitti, olihan kaupunki täynnä koiria! Kaupunki oli pieni ja mukavan tuntuinen merenrantakaupunki. Auringonvalo oli hiukaiseva ja maisemat komeat.

Messarimatkalla kovasti pelkäsin, että Pyry merkkailee sisällä hotellissa. Enää ei tarvinnut siitä onneksi huolehtia. Pyry ei ihan heti kotiutunut vieraaseen paikaan, vaan ulisi hiljaa ja vahti ovella aulan ääniä kuunnellen. Mutta pitkän lenkin jälkeen poika (kuten emäntänsäkin) oli ihan naatti, ja me molemmat nukuimme sikeästi muutaman tunnin päiväunet. Illalla kävimme Outin ja Teron kanssa syömässä alakerran ravintolassa ja juhlistamassa Amberin hienoa cacib-tulosta. Kolmen viikon yövalvomiset Noran pentujen kanssa ja huonosti nuokuttu yö bussissa uuvuttivat, joten kylläpä uni maistui seuraavana yönä - Pyrykin nukkui kuin tukki!

Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin ja olimme näyttelypaikalla kahdeksalta paikallista aikaa, sillä kehät alkoivat monella jo heti yhdeksältä. Keli oli ihan kamala, satoi märkää räntää ja tuuli navakasti. Pyryn kehä oli hallin takalaidalla aivan koirien pissapaikalle vievän oven vieressä. Hallissa oli väljää ja kehät olivat ainakin mäykyille riittävän isot. Pyryn kanssa kehässä oli vain yksi poika nuorten luokassa ja kolmas uros oli valioluokan uros. Yhteensä karkkareita oli mukana kahdeksan. Otimme Pyryn kanssa hieman tuntumaa kehään ja tärkeimmät hajut tuli haisteltua, ettei sitten kisassa tarvinnut jäädä paikkoja nuuskimaan. Pyry käyttäytyi kehässä tosi hienosti ja sai laatuarvostelussa ykkösen eli punaisen nauhan. Kilpailuluokassa tulimme toiseksi, mutta tuomari antoi Pyrylle lisäksi kunniapalkinnon, joka voidaan myöntää lupaavalle juniori tai nuorten luokan koiralle.

Loppupäivä ja kotimatkan odottelu kului nopeasti kahvilassa istuskellen. Näyttelypaikka ei ollut mikään valtaisa halli ja tunnelma siellä oli kodikas ja mukava. Kun olimme lähdössä kotia kohti, kuulimme huhuja, ettei ollut varma pääsevätkö bussit ajamaan kovan tuulen takia ison sillan yli. Kuljettajamme epäilivät myös, että rajoilla tiet olisi suljettu. No, sillasta pääsimme kyllä yli, mutta Norjan puolella jouduimme odottelemaan autojonossa puomilla kolme tuntia ja Ruotsin puolella vajaa kaksi tuntia. Tunturiosuudelle autot päästettiin ajamaan ainoastaan lumiauran perässä ja viimeisenä ajoi turva-auto.

Saavuimme Kemiin noin kahdeksan paikkeilla maanantaiaamuna 16 tunnin kotimatkan jälkeen ja vielä oli edessä matka Tupokseen. Tupoksen ABCltä hurautimme Pyryn kanssa taksilla kotiin, sillä Hannu oli kerinnyt jo lähteä töihin. Olihan tuo matka aika rankka kaksine matkustusöineen. Pyry käyttäytyi matkalla tosi hienosti, vaikka alkumatkasta koittikin vähän urista muille pojille. Näyttelypaikalla Pyry kulki kuin vanha tekijä ihmis- ja koiravilinässä. Moni paikkakuntalainen tuli puhuttelemaan meitä ja Pyry tykkäsi huomiosta ja rapsutuksista. Pysähdyspaikoilla Pyry olisi mielellään viipynyt pitempäänkin, mutta pikkupyrähdysten jälkeen ei auttanut muuta kuin kömpiä takaisin boksiin matkustamaan. Vähän poikaa taisi tympäistä, sillä aina kun bussi pysähtyi, Pyry esitti vienolla vikinällä toivomuksensa päästä vapauteen jaloittelemaan. 

Olo oli tosi väsynyt maanantai-iltana, mutta jo tiistaiaamuna bussipysäkillä auringonpaisteessa seisoskellessa ja mustarastaan laulua kuunnellessa tuntui, että voisipa tuon matkan tehdä vaikka heti uudestaan! Kiitos vaan Ulla, kun sait houkuteltua meidät Pyryn kanssa lähtemään tälle meidän ensimmäiselle ulkomaiselle näyttelymatkalle! Ps. ilmoittauduimme jo Pyryn kanssa Pohjois-Suomen mäyräkoirakerhon matkalle Voittaja 2009 -näyttelyyn, joka on joulukuussa messukeskuksessa Helsingissä!

Harstadin kuvat löytyvät täältä:

Kartta ja kuvia löytyy täältä: 

Tuloksia löytyy täältä:

  

Pyry palkintoineen. Tuomari oli ruotsalainen Göran Bodegård ja tulos virallisesti: UNGHUND KLASSE, 1 KVAL 2 KONK HP. Arvostelukin ilmestyy sivuille, kunhan saamme epäselvätkin kohdat käännettyä. 

Suurin osa bussilaisista oli hakemassa koirilleen sitä tärkeää cacibia ja kyllähän niitä inttivalioita, pohjoismaisia valioita, norjanvalioita ja muita multivalioita matkalla tulikin! Eikä kyllä meilläkään mennyt hullummin, mutta suurin palkinto lienee tämä yhteinen, mukava matkakokemus!

Tuloksia Norjan Harstadista 19.4.2009

Maanantai 20.4.2009 - Marja J

Olemme aamupäivällä palanneet Pyryn kanssa kolmen yön kisareissulta Norjan Harstadista. Tuomarina tässä KV-näyttelyssä oli ruotsalainen Göran Bodegård. Pyryn tuloksena nuorten luokassa oli laatuarvostelussa 1, kilpailuluokassa 2 ja kunniapalkinto eli

UNGHUNDKLASSE, HANN: 1KVAL 2 KONK HP

Nyt väsyttää niin kamalasti, että matkakertomus kuvineen ilmestyy vasta muutaman päivän kuluttua.

Kuvia on jo laitettu - löytyvät täältä!

Kevättä kohti....

Lauantai 21.2.2009 klo 11.19 - Marja J

Onneksi päästiin noista kovista pakkasta! Pahimmillaan mittari näytti -25. Pojatkaan eivät viitsineet vetää tavanomaista ralliaan pihassa kylmimpinä päivinä, vaan kakka- ja pissapyrähdyksetkin piti tehdä erikseen.

Mirolla on vielä niin ohut turkki jouluisen trimmauksen jälkeen, että laitoin sille manttelin päälle. Miro tuntui tykkäävän tästä halpiskaupasta ostetusta maastokuosisesta vaatekappaleesta. Poitsu viihtyi se päällä ulkona ihan hyvin, eikä tuo vaatetus vauhtiakaan hidastanut. Manttelissa on irrotettava huppu, mutta hupun karvareuna kiinnosti aivan liikaa kaikkia koiria, joten se piti irrottaa hupusta....

Tein Miron manttelin mukaan Noralle uuden lämpimän takin, jonka alakappaleeseen laitoin vielä jatko-osan lämmittämään mahaa. Eivät nuo kaupan valmiit takit aina ole mäykylle sopivia, mutta onneksi niitä voi sitten tuunata itse käyttökelpoisemmiksi.

Nora ei ole muutamana pakkaspäivänä mielellään lähtenyt pihalle vaan vötkisteli vain sisällä lämpimässä. Nyt kun on taas lauhempaa, ollaan tehty iltaisin vielä omat lenkit Noran kanssa. Nora ei millään haluaisi lähteä kävelemään valaistulle pyörätielle (jonne emäntä haluaisi mennä....) vaan laittaa jarrut päälle eikä inahdakaan. Mutta kun ehdottaa vastakkaista suuntaa, mamma lähtee juoksujalkaa eteenpäin. Kun valitaan tuo Noran mieleinen reitti, mennään yleensä metsätielle, jossa voi haistella pupujen, supien, kettujen ja kissojen jälkiä - ei nuo pyörätien hajut ole yhtään mukavia! 

Miro ja Pyry vauhdissa. Miikulla on uusi takki päällä ja Pyry läpsyttelee korvia.  

Nora mamma levähtää keittiön sohvalla 21.2.2009. Takana odotusta nyt 5 viikkoa ja edessäpäin 4. Maha ei näytä tässä yhtään isolta, mutta kyllä se on jo hieman kasvanut. Täytyneepä ottaa illemmalla vielä kunnon massukuva.

Nyt Noralla ei ole ollut pahoinvointia ja ruoka tuntuu maistuvan liiankin hyvin. Täytyy yrittää pitää Nora hyvässä kunnossa ja välttää turhia kiloja. Tuhtimpaan ruokaan vaihdan vasta noin 6. tiineysviikolla. Nora on kovasti rauhoittunut ja tykkää istuskella sylissä rapsuteltavana. Joitain valmisteluja ollaan jo tehty ja mm runkopatjasängyistä ovat jalat jo lähteneet kuten viimeksikin. Saatiinpa taas tuollaiset modernit futonit! Ja toiselle ulko-ovelle pitää kohta laittaa luiska, kun porras siellä on niin korkealla.

Maalaispoika kaupungissa - Pyry Voittaja 2008 -näyttelyssä

Torstai 18.12.2008 klo 10.09 - Marja J

Lähdimme Pyryn kanssa Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerholaisten messarireissulle pikkubussilla aikaisin lauantain 13.12. aamuna. Mukana olivat Ville sekä pkk Leevi (Caelestis Shoot-ém-Up), Ulla ja pk Pelle (Sagotax Bjarne), Katja ja pk Vili (Joviro Vili) sekä tällä kertaa ilman omia koiria Lea ja Henna. Vähän hirvitti lähteä matkalle Pyryn tuon "hallitsemattoman luonnonvoiman" kanssa, mutta kaikki meni tosi hyvin. Menomatka kesti pysähdyksineen kymmenisen tuntia, eikä Pyry päässyt kirmailemaan vapaana vaan oli kökötettävä nätisti boksissa. Pyry oli automatkalla hienosti, eikä vinkunut yhtään. Pyry on kyllä tottunut automatkustaja, mutta tähänastiset näyttelymatkat ovat olleet päivän matkoja, pisimmillään Jyväskylään keväällä.

Yövyimme Hotelli Arthurissa aivan Helsingin keskustassa ja Pyry pääsi ekaa kertaa tutustumaan ison kaupungin vilinään. Kuljimme metrokäytävässä, portaissa, hisseissä ja katujen vilinässä. Suurin pelkoni oli, että Pyry merkkailee hotellissa, sillä jalka tahtoo nousta tosi herkästi, mutta näin ei sitten käynytkään. Vähän piti vinkua, kun mamma jätti ypöyksin vieraaseen paikkaan, mutta pian poika rauhoittui. Yöllä emäntä ei saanut kunnolla nukutuksi, sillä Pyry vahti huonetta ja murahteli outoja ääniä.

Aamulla aikaisin jo ennen kuutta lähdimme aamupissalle läheiseen Kaisaniemen puistoon. Jo edellisenä iltana kävimme nuuskimassa paikkoja yhdessä Pellen ja Ullan kanssa. Pelle villiintyi mahdottomasti villikanien hajuista, mutta vasta nyt Pyry huomasi kanit. Eikä niitä kyllä voinut olla huomaamatta, sillä niitä pomppi joka paikassa. Onneksi hihna kesti, sillä Pyry olisi halunnut ottaa puistossa kaniajon!

Saavuimme messukeskukseen hyvissä ajoin, sillä muilla kehä alkoi jo 9.15. Onneksi ehdimme tutustua ja totutella kehään ja hulinaan Pyryn kanssa. Olimme käyneet Pyryn kanssa näyttelytottumusharjoituksissa Tupoksen koirakoulussa, mutta harjoitukset eivät kyllä hyvää lupailleet. Edellisellä viikolla harkoissa Pyry olisi vain nuuskinut hallissa, veti ja ärisi minkä kerkesi, ei seisonut kunnolla ja pöydällä olisi vain pusutellut ohjaajaa. Pyry on kyllä hyvin kehässä, kunhan muut pojat eivät vain tuppaa liian lähelle. Isommilleen ja tyttökoirille Pyry osaa olla kyllä todella kiltti ja kohtelias.

Pyryn luokassa oli kuusi junnupoikaa ja olimme vuorossa kolmantena. Tuomarina olikin Annukka Paloheimo. Pyry oli kehässä nyt todella hienosti! Ei vetänyt, seisoi nätisti ja antoi rauhassa katsoa hampaat, jotka tuomari katsoikin tosi tarkasti. Kehät olivat tosi isot ja hallissa oli väljää, mikä varmaan osaltaan helpotti asiassa. Pyry seisoo paremmin, jos itse seison sen edessä, enkä ole takana maassa. Näin on kuitenkin hankalampi saada takajalat oikeaan asentoon, vaikka usein Pyry osaa jo itsekin laittaa jalkansa näyttelyasentoon. Kuudesta junnusta kaksi sai ERIn, kaksi EHn, Pyry Hn ja yksi Tn. Suurin voitto oli kuitenkin se, että Pyry käyttäytyi kehässä todella mallikelpoisesti!

Kotimatkalle pääsimme lähtemään vasta noin klo 18, sillä pkk Leevi pärjäsi tosi hienosti, oli ROP, sai Voittaja-08 -tittelin, CACIBin ja oli lopulta RYP2! Oli hienoa olla mukana katsomossa, kun mäyräkoirien parhaat tulivat lavalle ja Leevi Lean handlaamana valittiin toiseksi parhaaksi. Aikaisemmin Voittaja-juhlallisuuksia on saanut katsella televisiosta, mutta nytpä sai olla itse paikalla!

Kotona olimme Pyryn kanssa vasta kolmen jälkeen yöllä. Sekä Pyry että minä olimme todella väsyneitä, ja Pyry on lepäillyt ja sulatellut kokemaansa monta päivää. Matka oli todella mukava ja opettavainen kokemus ja matkaseura mitä parhain! Mäyräkoirakerholaiset ovat jo suunnittelemassa uutta reissua vuoden päähän - eiköhän me lähdetä taas mukaan Pyryn kanssa!

Tässä Pyryn arvostelu:

HELSINKI KV V-08 14.12.2008

Tuomari: Annukka Paloheimo

JUN H

Hyvät mittasuhteet ja koko, kovin löysä edestä ja pehmeä selästä. Voimakas kallo, hyvä purenta. Olkavarsi saisi olla viistompi, hyvä luusto, erinomaiset käpälät, takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat. Hyvälaatuinen karva. Saa rauhassa tiivistyä.

Kuva: Sari Ylitalo 

Pyry odottaa pöydällä tuomaria.

Kuva: Sari Ylitalo

Tuomari katsoi hampaat tosi tarkasti.

Kuva: Sari Ylitalo

Pyry seisoo. Häntä tahtoo nousta vielä vähän korkealle.....

 

Onneksi serkkuni Sari oli mukana todistamassa Pyryn ja minun ensimmäistä Voittaja-visiittiä.

Tosi paljon kiitoksia kuvista Sari!

Tulokset löytyvät täältä

Näyttelykuvat löytyvät täältä

TV-koosteet näyttelystä näkyvät nelosella lauantaina 20.12. ja 27.12. klo 12.30.

Sattuu ja tapahtuu

Sunnuntai 19.10.2008 klo 10.42

Parhaillaan sekä Nora että Miro parantelevat peppujaan, sillä molemmilla tulehtuivat anaalirauhaset yhtäaikaa - ja tietenkin varoittamatta! Noran peräpäätä olen jo säännöllisesti seuraillut, mutta Mirolle vaiva tuli ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi molemmilla oli paise oikealla puolella. Mikä ihmeen anaalirauhastulehdusepidemia meillä oikein on liikkeellä! Onneksi tauti ei ollut tarttunut Pyrtsiin.

Ei auta muuta kuin seurailla tilannetta takapäässä tarkemmin ja huolehtia siitä, että kakka kulkee ja on tarpeeksi tiukkaa. Ja tavaraa suolessa pitää olla riittävästi, niin että anaalit tyhjenevät kunnolla, eikä sisältö ala tönkkiytyä. Elänlääkäri sai puristettua Miron pepusta aikamoisen määrän tiivistä eritettä ja vitsailikin, että laitetaanko lehteen kuva maailman pisimmästä yhtenäisestä anaalirauhaseritespiraalista!

Näillä meidän koirilla ei tunnu olevan minkäänlaista kipukynnystä, eikä mitään ennakkovaroitusta tullut. Peppuja ei vedelty, ei putsattu, ei mitään oireita. Pahimmillaanhan koira voi olla niin kipeä, että menee ihan liikuntakyvyttömäksi. Ruokavaliokin oli entinen, vain kuivaruokamerkkiä olin vaihtanut kesällä. Nämä nykyajan koiran ruuat on kehitetty mahdollisimman hyvin sulaviksi ja vähän kakkaa tuottaviksi. Mieluumin minä kerään kakkoja pihasta kuin annan koirien kärsiä anaalivaivoista!

Melkein tismalleen vuosi sitten 26.10. Noralla oli sama homma ja oikelle tuli paise, joka vieläpä fistelöityi eli puhkesi ihon läpi. Lisäksi tuli vielä korvatulehdus ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) kerran. Peppua piti suihkutella ahkerasti ja huuhdella laimennetulla Betadine-liuoksella. Anaalit paranivatkin nopeasti, mutta jodista tuli allerginen reaktio ja pepun ja hännän alapuolen iho meni ihan mustaksi ja lopulta kuoriutui pois.

Kaiken lisäksi Noralle tuli juoksukin ja pepukkaa piti käydä huuhtelemassa pojilta salaa pesuhuoneessa, sillä Nora asui eristyksessä mökillä. Olihan siinä hommansa, mutta onneksi Noraa ei vaivat haitanneet ja meno oli kuten ennenkin. Tuolloin myös pidin syynä ruokaa, sillä Nora oli syönyt pentuaikana eri ruokaa kuin tavallisesti.

Loppuhuipennukseksi Nora sai ängettyä pari senttiä leveän ydinluusta sahatun kiekon alakulmureidensa taakse - ja taas oltiin lääkärissä! Tässä linkki luukuvaan Lääkäriltä meni puolisen tuntia, kun luukiekko piti sahata irti rauhoitetun Noran alaleuan ympäriltä. Kun toissa viikolla kävimme Pyryn ja Noran kanssa Akuutissa silmätarkastuksessa, siellä vielä muistettiin meidän Noran tapaus. Kaikkiaan tuohon tuhrautui viime vuonna viisi viikkoa, nyt varmaan pääsemme vähemmällä...

Meillä on myös trimmauskausi alkanut. Mirolla ei ole paljoa otettavaa, mutta naamataulua pitää ainakin siistiä. Miron karva on tosi niukkaa ja turkki saisi kyllä olla paljon tuuheampaa. Kolmisen viikkoa sitten Miro ajeli hirveä yli kolme tuntia ja mahan alunen meni ihan ruvelle. Onneksi poika parani parissa päivässä ja nyt on sekä Mirolla että Noralla uudet ajoliivit, jotka toivottavasti suojaavat mahaa.

Pyry pääsi selkä- ja kylkikarvoistaan viikko sitten ja eilen trimmasin etujalat, mahaa ja tuuhean tummat rintakarvat. Pyryn turkki on tosi helppo trimmata ja karva lähtee hyvin sormin nyppimällä. Alta paljastuu jo lyhyt karkea karva. Noran kuontalo on nyt tosi turrikka ja siihen pitää ottaa kyllä trimmausveitsikin käyttöön. Niin, ja aikaakin menee varmaan viikko!

Kaikki kaapin tarkastuksessa - eipä olleet hiiret käyneet! Nora on käynyt naapurissakin merkkaamassa hiirten kulkureittejä ja onpa mamma pyydystänyt olohuoneestakin yhden! Hiiri oli eksynyt seinän väliin, josta loukkuun jääneet on helppo poistaa seinään tehdyn luukun kautta.

Ja Pyry putkitöissä

Maanantai 6.10.2008 - Hannu Pietiläinen

Sunnuntaina 5.10.2008 jätettiin hirvestys väliin ja lähdettiin Pyryn kanssa Haukkukeitaalle Lut-harjoituksiin. Keväällä kävimme pari kertaa häkkiketulla ja silloin Pyry ei oikein tiennyt mitä sanoa kettu-nimisestä eläimestä. Ihmetteli ja vähän haukahteli toisella kerralla, mutta homma ei sanottavammin kiinnostanut. Nyt oli toinen ääni kellossa. Kettu oli häkissä lyhyen putkiosuuden päässä ja kun panta löysättiin, paineli Pyry suoraan häkille ja aloitti hyvän, kuuluvan haukun. Sitten laitettiin ahdinkoputki jatkoksi ja kokeiltiin uudemman kerran, mutta siihenpä tyssäsi Pyryn meno. Ahdinko näytti olevan liikaa, eikä siitä tällä kertaa päästy eteenpäin lainkaan.

Otettiin vielä ahdinko pois ja kokeiltiin suoralla putkella häkille ja taas Pyry suorastaan ryntäsi häkille haukkuen kettua tosi hanakasti. Mutta kun ahdinko tuli eteen uudemman kerran, niin sama juttu eli ei oikeastaan yritystäkään mennä läpi.

Harjoitus lopetettiin tosi hyvään ja "miehekkääseen" haukkuun ja jatkossa koiraa ei enää päästetä ketun lähelle kuin ahdingon läpi. Muutoin se uskoo pääsevänsä sinne aina helpomman kautta. Harjoituksia jatketaan omalla ahdinkoputkella kotona ja sitten taas Haukkukeitaalla. Tärkeää oli kuitenkin huomata koiran kehittyneen keväästä melkoisesti eikä kettu pelottanut, vaan niin lähelle mentiin kuin päästiin kovan haukun kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.

Pyry sujahtaa putkeen ja ryntää rähisemään ketulle. Kouluttajana on Katja Huurinainen, jolla on useita metäsästyskokeissa pärjänneitä pk. mäykkyjä. Tarusta tuli luolavalio viime keväänä.

Nyt Pyryn pitäisi päästä ketun luo ahdingon läpi, mutta yritykseksi jäi tällä kertaa....

Karkeakarvaiset kaivinkoneet maansiirtotehtävissä

Torstai 4.9.2008 klo 23.08 - Marja J

Koirien myyränkaivuhomma on mennyt ihan mahdottomaksi! Myyrä on kaivanut käytävänsä aidan alitse ja melko syvään, joten koirien kaivuhommia on pitänyt ihmisen ikävällä tavalla rajoittaa, etteivät koirat pääse aidan alta kaivautumaan vapauteen. Olen tuupannut tielle jo monta hirren pätkää pystyyn, pitkittäin, poikittain ja päällekkäin, mutta aina vaan pitää kaivella hirsien vierestä. Eilen suihkutin multaan etikkavettä ja kaupan estohajustetta, mutta ne eivät haitanneet ollenkaan hommia.

Nora ryntää kaivauksille heti aamupalan jälkeen ja viipyisi siellä sitkeänä koirana varmasti vaikka koko päivän. Noran partakarvat ovat jo ohentuneet ja kuonon päällä on nahkakin ruvella kovasta kaivamisesta. Tänään Nora aloitti hommat jo aamupäivällä ja tuli sisään vasta illemmalla ruoka-aikaan. Ei auttanut muuta kuin viedä mamma taas pesulle ja lopettaa kaivuhommat kaikilta laittamalla uuden aidan portit kiinni.

Pyrykin on sitkeä kaivuri ja välillä mamman kanssa tulee kinaa hyvistä kuopista. Miro ei oikein välitä kaivauksista, vaikka siellä kyllä kuopiikin. Kyllä siellä varmaan tuoreita hajuja on, eikä Nora helposti anna periksi. Naapurin vanhalta pottumaalta Nora pyysi monta lihavaa ja isoa vesimyyrää. Lenkillä piti olla mukana aina näppylähanskat, että sai kaivettua kidasta paistin pois. Nora on kunnostautunut myös sänkipeltojahdissa ja hankkinut sieltä monet makoisat suupalat.

Onneksi tämä paikka on vähän kauempana pihalla!

Aikamoisen pottupellon ovat karvakaivurit saaneet aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Noran vanhoja "paistikuvia". 

Kaivinkoneet lepotauolla, takana Miro, keskellä Nora ja edessä Pyry. Keittiöön piti hankkia sohva ihan vain koiria varten. Selkänojalla on mukava könöttää ja katsella ikkunoista pihalle.

Kesä- ja kisakausi lopuillaan

Sunnuntai 31.8.2008 klo 18.38 - Marja J

Nyt alkavat kesän näyttelyt olla takanapäin, kun lauantaina piipahdimme Pyryn ja Noran kanssa Yppärin ryhmänäyttelyssä. Noran osallistuminen oli hieman epävarmaa, sillä mammakoiraa vaivasi valeraskaus. Tämä tyttökoiran juoksun jälkeinen normaali ilmiö ei ole koskaan vaikuttanut Noran mielentilaan. Vaiva on ollut etupäässä kosmeettinen - eli tissit roikkuvat! Edellisessä näyttelyssä Ylivieskassa tuomari moitti Noraa tukevaksi, mikä saattoi johtua jo valeraskaudesta. Nyt tyttö oli kuitenkin alalinjaa lukuun ottamatta tosi timmissä kunnossa, sillä liikuntaa oli lisätty ja ruoka-annoksia pienennetty.

Näyttelyssä Pyry oli kehässä ainut junnupoika ja tulokseksi tuli EH1. Nora sai Oulun ERIn jälkeen nyt jo toisen Hn, mutta eipä tuomari Esko Nummijärvi kovin paljoa ERIä näyttelyssä muillekaan jaellut. Uroksista yksikään ei saanut nyt ERIä! Nora oli kehässä kuten ennenkin, eli homma ei kyllä kiinnostanut yhtään. Pyry kulkee tosi hienosti, mutta seisomista pitää vielä treenata. Automatkallakin Nora vain lepäili, mutta nousi heti katsomaan ikkunasta, kun ajoimme kettutarhan ohi ja luolavaliolle tutut ja kiinnostavat hajut tulivat nenään.

Nyt olemme käyneet Pyryn ja Norankin kanssa aika monessa näyttelyssä, jotka ovat olleet tässä melko lähellä siedettävän matkan päässä. Hannu on käynyt Noran ja Miron kanssa vielä MEJÄ-kokeissakin, joten aika monta kesäviikonloppua on mennyt koirien kanssa hommatessa. Nyt vähän huilitaan ennen talven koitoksia.

Piristykseksi Nora on keksinyt taas pitkästä aikaa "myyräterapian" ja kaivellut pihassa ahkerasti koko viikon. Viimeiset kaivaukset olivat niin antoisia, että tänä aamuna Nora vinkui ulos jopa ennen aamupalaa, mikä oli ihme! Työmaa eteni valitettavasti kriittisille alueille aidan tuntumaan ja aika syvällekin, joten homma piti keskeytää ja kaivanto tulpata hirrenpätkällä. Onneksi muita kohteita vielä löytyy pihasta!

Pyry ja Miro ovat tulleet auttamaan kaivauksille.

Tänään Hannu paranteli taas noita etupihan aitasysteemejä ja iso aidattu alue jaettiin vielä poikkiaidalla kahteen osaan. Myös oven koiraluukku on vaihdettu. Nettikaupasta tilaamani muovinen oviluukkusysteemi kesti kaksi kuukautta. Tämä oli enemmän kuin etukäteen odotin, sillä trafiikkia on ollut aikalailla. Valmista aukkoa ovessa suurennettiin ja vuorattiin vanerilla. Saranat ja luukun voi nyt helpommin vaihtaa, sillä tuskin tuokaan ihan ikuinen on, sillä läppäovi on todella kovassa käytössä ja siitä pujahdetaan vauhdilla.

Miro ja Pyry vauhdissa. Takana koirien kesämökki kattoistutuksineen.

Nora tuli vauhdilla!

Näyttelykuulumisia Torniosta

Perjantai 15.8.2008 klo 10.19 - Marja J

Viime sunnuntaina 10.8. olimme Tornion kv:ssä Pyryn kanssa. Mukana oli myös Pyryn velipoika oululainen Aku (Joenpenkan Aarni-Aukusti) ensimmäisessä näyttelyssään. Olimme harjoitelleen pari kertaa poikien kanssa yhdessä kehän kiertämistä, sillä Hannu oli lupautunut esittämään Akun. 

Keskiviikkona ennen näyttelyä pidimme harjoitukset tuossa Ala-Temmeksen nuorisoseuran talon urheilukentällä, jossa oli paljon palveluskoiraväen jättämiä hajuja. Aku kyllä osasi käyttäytyä tosi hyvin, mutta tuo meidän Pyry saisi parantaa kehäkäyttäytymistään. Liikkuminen ja esiintyminen menee ihan hyvin, mutta jos toiset pojat tulevat liian lähelle, silloin ärähtää Pyry!

Kisapaikalla Aku taisi olla vähän ihmeissään vilinästä ja koirapaljoudesta, mutta pysyi tyynenä ja käyttäytyi kuin herrasmies. Pyrykin malttoi olla melko mallikkaasti, mutta kerran piiti kehässä rimpuloida ja ärähtää takana tulevalle.

Uroksia oli mukana vain neljä, joista kolme oli junnupoikaa ja yksi monivalio. Kaikki pojat saivat EH:n, Pyry oli kakkonen ja Aku kolmonen kilpailuluokassa. Ainut ERI meni sitten tuolle valiokoiralle.

Nyt on kuudesta pennusta puolella näyttelytuloskin, mikä on tosi mukavaa!

 

Tässä ollaan harjoittelemassa meidän pihassa. Pyry mökötttää taka-alalla....

Näyttelykuviakin ollaan tilattu, laitan niitä myöhemmin sivuille.

 

Märkää, mutta mukavaa - KV ja KR Oulussa 12.-13.7.2008

Maanantai 14.7.2008 - Marja J

Nyt on heinä-elokuun näyttelyputki avattu kahdessa näyttelyssä Oulun Äimärautiolla Noran ja Pyryn kanssa. Ennen Oulussa oli erilliset näyttelynsä äitienpäivänä ja lokakuulla, mutta nyt nämä oli yhdistetty. Koko viikko jännitettiin lauantain ja sunnuntain säitä, sillä vettä oli tullut joka päivä ja aivan mahdottomasti. Onneksi tuomarit molempina päivinä vaativat kehät kuivalle kaviouralle, joten nilkkoja myöten ei tarvinnut kurassa kahlata. Noran kanssa on muutenkin hankaluuksia nurmikentillä, sillä esiintyminen tahtoo harjoittelusta huolimatta mennä jänishyppelyksi määrällä nurmikolla.

Lauantaina Pyry oli junnupojissa ainut ja sai romanialaiselta tuomarilta Petru Munteaulta ERIn. Pyry oli myös isojen poikien kehässä ja hävisi varasertin Rowanberrie´s Make Me Happylle eli Manulle - onnittelut sinne Oulunsaloon! Anikin pärjäsi tosi hienosti, sai ERIn ja oli junnutyttöjen ykkönen! Hannu esitti Noran, joka sai sekin ERIn - loistavaa Nora! Niinpä olimmekin sitten Hannun kanssa molemmat PN-kehässä, minä Anin ja Hannu Noran kanssa, sillä Kastehelmi esitti Kiran.

Loppuhuipennukseksi Nora oli Kiran, Topin ja Manun kanssa vielä kasvattajaluokassa. Kolvangin Tarjan Kennel Rowanberrie´s sai KPn ja ROP-kasvattajatittelin ja pääsimme iltapäivällä mukaan kaikkien rotujen kasvattajakatselmukseen. 

Meillä oli tosi mukava päivä ja aurinkokin paistoi. Noran kanssa oli todella hienoa olla näyttelyssä pitkästä aikaa ja mamma esiintyi tosi nätisti, eikä turhia hötkyllyt. Pyry taas olisi ollut menossa koko ajan haistelemaan niin ihmisiä kuin muita koiriakin.

Noran kummitäti Liisa oli tullut myös näyttelyä seuraamaan ja joutui hoitelemaan kenneltytön ja valokuvaajan hommia - kiitos vain Liisalle!

Sunnuntain näyttelyyn oli ilmoitettu vain Pyry. Pyry sai Anita Alatalolta tällä kertaa EHn ja oli taas ryhmänsä ykkönen. Nyt Pyry esiintyi pöydällä tosi hienosti, eikä vikuroinut tai yrittänyt pusutella tuomaria. Karkkarikehän loppupuolella alkoi sataa ihan kaatamalla, joten starttasimme vauhdilla ihan litimärkinä kotia kohti.

Nyt sitten viikko huilataan ja sunnuntaina lähdemme Pyryn ja Noran kanssa Ylivieskan näyttelyyn. Elokuulla onkin sitten koiramenoja joka viikonloppu!

Pyry kehässä lauantaina

Nora kehässä Hannun kanssa - mikähän miehiä naurattaa?

Kuva: Eevaliisa Laine

Kasvattajaluokka: Kira ja Kastehelmi, Nora ja Hannu, Topi ja Tarja sekä Manu ja Mari. Loistavaa Kennel Rowanberrie´s, onnittelut kasvattajalle! 

Tässä vielä tulokset:

Nora: KÄY ERI KÄK2

Ani: JUN ERI JUK1

Pyry: JUN ERI JUK1, JUN EH JUK1

Arvistelut löytyvät omilta sivuiltaan

Kevätpörinää

Perjantai 30.5.2008 klo 12.03 - Marja J

Kävimme Pyryn kanssa viime lauantaina Sotkamossa ryhmänäyttelyssä. Myös Ani-sisko osallistui Kastehelmen kanssa. Tällä kertaa Pyryn tulokseksi tulikin H ekan ERI:n jälkeen. Ani pärjäsi paremmin, sai EH:n ja oli kolmesta junnutytöstä toiseksi paras.

Ani pöydällä, kuva: HP

Anin näyttelyarvostelu löytyy täältä:

Pyry kehää kiertämässä - ja kylläpä siellä saikin ravata!

Kuva: HP

Pyry yrittää hurmata tuomarin vekkulin poikamaisella charmillaan!

Pyryn näyttelyarvostelu löytyy täältä:

Kuva: Kastehelmi Kakko, KIITOS KUVISTA!

---

Nora-mamman juoksutkin alkoivat ja meillä ollaan taas poikkeustilassa. Ensimmäiset 10 päivää Nora asui keittiön puolella portin takana, mutta muutti viime sunnuntaina Hannun kanssa tuonne pihamökkiin asumaan. Siellä Nora asuu kuin kuningatar, saa hyviä herkkuja Hannulta, eivätkä tyhmät pojat ole häiläämässä koko ajan ympärillä. Lenkitkin ovat luksusta ja ihan vain Noralle räätälöidyt - saa nuuskia niin paljon kuin haluaa, eikä tarvi ravata pihassa poikien kanssa. Takana on nyt 13 päivää ja edessä vielä hieman yli viikko, sillä 21 päivää tämä juttu kestää. Pojat ovat olleet melko rauhallisia, kun eivät Noran herkkuhajut ole olleet häiritsemässä.

---

Miro kävi eilen Hannun kanssa tuossa kilometrin päässä etsimässä auton kanssa kolaroinutta metsäkaurista, josta poliisit olivat ilmoittaneet. Autosta oli toinen lamppu rikkoutunut, ja kauris oli kulkeutunut pitkin tietä, johon oli jäänyt hieman verta ja karvatuppoja. Miro löysi jäljen ja aloitti jäljestyksen. Reilun puolen kilometrin päässä kauris oli makuulla tiheässä taimikossa. Tästä se pomppasi vauhdilla liikkeelle ja Miro antoi hieman ajoääntä kuumalle jäljelle. Kilometrin jäljestyksen jälkeen todettiin, että kauriille ei ollut käynyt pahasti ja homma lopetettiin. Kauris jatkoi vielä matkaa Temmesjoen yli. Miro sai tässä hyvää harjoitusta ja mukavan iltalenkin!

Viikonloppuna pitäisi saada tuo Mirokin trimmattua, että saadaan pojasta hienot KVA-kuvat otettua. Miro on onneksi helppo saada siistin näköiseksi. Vanha karva trimmattiin helmikuussa, ja nyt riittää vain hapsukarvojen nyppiminen kautta rungon. Korvat ja naamataulu onkin jo siistitty.

Pyryn Match Show -kuulumisia

Lauantai 10.5.2008 klo 21.15 - Marja J

Pyry on harjoitellut ahkerasti näyttelyesiintymistä lähiseudun mätsäreissä. Hampaiden näyttäminen luontuu jo tosi hienosti, eikä pöydälläkään tarvitse enää pahemmin rimpuilla. Kehän kiertämisessä ei ole ollut hankaluuksia ja seisominenkin onnistuu ihan hyvin, mutta sitä pitkää pinnaa pitäisi saada vielä lisää. Näyttelypaikalla Pyry haluaisi päästä pusuttelemaan ja haistelemaan kaikkia koiria ja ihmisiä! Ikävä kyllä, tämä sosiaalinen puoli pitäisi jättää vähemmälle ja malttaa odottaa kiltisti vuoroaan. Ja sitähän sitä saakin odotella niin näyttelyissä kuin kokeissakin. Ja kun Pyryä homma tympäsee, pitää vikistä koko ajan!

Pyryn Match Show -tuloksia:

Tyrnävä 27.4.2008, järj. Tyrnävän Koiraharrastajat

• pienet koirat, pennut - sinisten kakkonen

Liminka 1.5.2008, järj. Lakeuden Urheiluratsastajat

• pienet koirat, pennut - punainen

Tyrnävä 10.5.2008, järj Suomen Papillon- ja Phaléneyhdistys

• pienet koirat, pennut - sinisten ykkönen - BIS 7 

Tyrnävän Mätsärissä 10.5. saimme Pyrystä ekat näyttelykuvat.

Pyry seisoo hienosti!

Pyry ja muita pikkukoiria

Isot ja pienet BIS-kehässä

Pyry sai ekan pokaalinsa, lisäksi tuli komea ruusuke, pennun puuhapakkaus ja kaksi säkkiä koiranruokaa. Kilpailuväsymys alkaa jo näkyä pikku karkkarissa, eikä huvittais enää yhtään poseerata....

Tyrnävällä oli mäyräkoirilla ihan hyvä edustus - mukana 5 mäykkyä, kaikki karvanlaadut ja koot!

Pyryn eka näyttely Jyväskylässä - hienosti meni pojalla!

Sunnuntai 20.4.2008 klo 21.38 - Marja J

Kotiuduimme klo 19 paikkeilla Pyryn ja Hannun kanssa pojan ensimmäiseltä näyttelymatkalta Jyväskylästä. Matka oli Pyrylle varmaan väsyttävä, sillä herätys oli jo 03.45 ja auto starttasi pihasta ennen viittä. Pyry piti pientä intovikinää melkein koko matkan, eikä malttanut ollenkaan levähtää ennen rasittavaa koitosta.

Vähän emäntää hirvitti, sillä Pyryn eka osallistuminen Tyrnävän Koiraharrastajien näyttelytreeneihin ei lupaillut kovin rauhallista kehäkäyttäytymistä. Pyry esitti nimittäin harkoissa koko kauheusrepertuaarinsa: haukkui ja murisi isoille koirille, pissata lirutteli pitkin kehää, vinkui ja veti niin että hermot olivat mennä hihnan toisessa päässä! Vähän oli mietityttänyt sekin, että olikohan turkin trimmaus kohdallaan, mutta näiden harjoitusten jälkeen muutama sojottava karva ei meinannut yhtään mitään!

Mutta, toisinpa kävi - Pyry yllätti ja esiintyi odottamattoman hienosti! Vähän piti kiskoa hihnassa, mutta se meni varmaankin nuoruuden tiliin. Kehässä kävimme Pyryn kanssa kolme kertaa, joten harjoitusta tuli tosi hyvin. Pyryn luokassa oli mukana neljä junnupoikaa, ja Pyry sai heistä ainoan ERINOMAISEN ollen koko junnujoukon ykkönen! Jatkokisassa Pyry oli urosten viidenneksi paras. Yllätyksenä tuli, että Pyryn piti osallistua vielä parhaan Royal Canin juniorin valintaan. Viimeisen kerran Pyry oli kehässä parhaan junnunartun kanssa jääden kuitenkin loistavaksi kakkoseksi!

Näyttelyn jälkeen piipahdimme vielä Hannun äidin luona Lievestuoreella ja Pyryn Pippo-isän kotona Jyväskylässä katsomassa perheen uutta tulokasta Eviä (Freunds Electra). Pyryn kanssa katsastimme myös Pippo-isän komean näyttelyruusuke- ja palkintokokoelman. Saas nähdä, milloin myös Pyry saa oman pokaalinsa ja ruusukkeensa tuonne Noran ja Miron palkintojen viereen.

Tässä vielä päivän saalis: JUN ERI JUK1 ja urosten viides!

Pyryn ensimmäinen näyttelyarvostelu löytyy täältä:

Myös sijoitustyttömme Ani oli mukana Jyväskylässä ja pärjäsi hienosti - tulokseksi tuli EH ja sijoitus kuuden junnutytön joukossa viidenneksi. Anille näyttely oli kolmas ja tytöllä on jo ROP-pennun titteli.

Hienoa Ani ja Pyry!

Kiitokset Kastehelmelle Anin hoidosta, treenaamisesta ja erinomaisesti trimmatusta turkista!

Pyryn eka kerta LUT-harjoituksissa

Sunnuntai 16.3.2008 klo 11.47 - Marja Junttila

Perjantaina 14.3. Pyry pääsi ensimmäistä kertaa haistelemaan Haukkukeitaan ketunhajuja, kun kävimme aloittelijoille tarkoitetuissa LUT-harjoituksissa. Myös Pyryn veli Aku (Joenpenkan Aarni-Aukusti) oli tullut paikalle Taimin kanssa. Akulla kerta oli jo toinen, sillä viikkoa aikaisemmin Aku oli ollut harjoituksissa jo Matin kanssa.

Aku meni ensin halliin ja kohtapa sieltä alkoikin kuulua jo terhakka haukku! Ekalla kerralla Aku oli vähän ihmetellyt häkkikettua, mutta ääntäkin oli jo tullut. Nyt poika haukkui ihan tosissaan ja oli mennyt jo hyvin putkeenkin. Aloittelijat eivät vielä harjoitelleet ahdinkoon menoa, mutta putkeen ne kuitenkin pääsivät - ja siellä putken päässä häkissä oli ihan oikea kettu!

Pyry ja Aku vähän tahisivat odotellessa ja pitipä Pyryn vähän ärhennellä saksanmetsästysterriereillekin. Hallissa Pyry ei sitten inahtanutkaan! Pyry kierteli häntä viipottaen reippaasti hallissa ja nuuskaisi häkkiäkin, mutta kettu ei nyt kiinnostanut ollenkaan - ohjaaja Piakin oli kiinnostavampi! Pyry huiteli innokkaana haistellen pitkin hallia, nosti jalkaakin pari kertaa ja kakkasi, mutta kettu jäi tervehtimättä tällä kertaa. Kaksi kertaa Pyry meni hyvin myös pitkän putken läpi.

Pyry on vielä pentu (8,5 kuukautta) ja kaikki vielä edessä - tästä on hyvä jatkaa! Oli kuitenkin mukava nähdä, miten reipas ja peloton poika tuo meidän Pyry on. Menemme taas haistelemaan uusia hajuja seuraaviin harjoituksiin Haukkukeitaalle.

Pyry ja Aku Haukkiksella - vähän pitää haukkua

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taimi on vasta trimmannut Akun ja poika on tosi komea!

PENTUPORINAA: Sisko ja sen veli - Anin luona kylässä

Sunnuntai 2.3.2008 klo 10.58 - Marja Junttila

Eilen lauantaina kävimme kyläilemässä Anin kotona Kiimingissä. Mukaan reissulle pääsi tällä kertaa vain Pyry - Noran ja Miron oli jäätävä kotimiehiksi ulisevista vastalauseista huolimatta. Matkalla kävimme Limingantullin Mustissa ja Mirrissä tutustumassa uusiin tiloihin ja ostamassa koiranruokaa - kaikille omaa: Noralle vähän keveämpää, Mirolle puuhakkaan koiran erikoisruokaa ja Pyrylle omaansa. Pyrystä on jo tullut iso poika ja se syö nyt aikuisruokaa kaksi kertaa päivässä.

Vähän hirvitti kyllä etukäteen, millainen ralli Kastehelmen luona syntyy, kun Pyry tulee mukaan. Ja kun talossa on vielä KISSAKIN! Ani ja Kira hyvin kasvatettuina ja tottelevaisina tyttöinä koittivat pysyä rauhallisina, vaikka meidän innokas pikkupoika yrittikin nakittaa tyttöjä minkä kerkesi. Pyry oli tykästynyt varsinkin Ani-siskoon, mutta Ani kyllä osasi sanoa Pyrylle, jos tämä kävi liian tunkeilevaiseksi. Välillä porukka kävi jäähyllä pihalla. Ikävä kyllä Pyryn piti liruttaa tyttöjen reviirille parit miehiset merkit.

Pyryn emä Nora ei ole kissojen ystävä, mutta eipä ole kissavastaisuus geeneissä, sillä meidän Pyry ihan pelkäsi komeaa, siniharmaata Rambo-kissaa! Rambo käytti tilaisuutta hyväksi ja vähän kiusasikin Pyryä. Myöhemmin Pyry kyllä sisuuntui ja sanoi Rambolle ison HAUn!

Kiitos Kastehelmelle! Oli mukava tavata ihanainen mussukka Kira ja terhakka Ani-tyttö. Toivotamme Kiralle ja Anille mukavia ja menestyksekkäitä näyttelyreissuja. Kehän laidalla ja ehkä kokeissakin tapaamme varmaan tämän vuoden aikana monta kertaa. Anin kolmas ja Pyryn ensimäinen näyttely on huhtikuussa Jyväskylässä. Ani ainakin osaa jo hienosti poseerata ja käyttäytyä kehässä. Pyryn pitää vielä kyllä harjoitella kovasti!

Lisää kuvia löytyy Anin kuva-albumista!

Pyryä kiinnostaa, mutta Ani ei tykkää....

 

Pyry vahtaa kieli pitkällä.

 

Olisin toivonut kyllä yhteiskuvaa Rambosta ja Pyrystä, mutta se ei nyt onnistunut. Kyllä on komea kissa tämä Rambo!

Pojat trimmattu!

Tiistai 19.2.2008 klo 20.48 - Marja Junttila

Pyry pääsi pentukarvastaan viime viikonloppuna. Pyryn niukka turkki on ollut todella siistin näköinen, ja vasta nyt siinä oli jotain kypsää nypittävää. Pyryn partakarvat ovat hyvässä kasvussa ja kulmakarvojakin nyt jo löytyy. Turkki vaikuttaa tosi helppohoitoiselta, sillä tassut ovat lyhyen karhean karvan peittämät, eikä korvissa ole juurikaan trimmattavaa. Olin jo aikaisemmin nyppinyt pitkiä mustia poskikarvoja, ja Pyry ei tykännyt yhtään ja vikuroi sen minkä kerkesi! Hannu oli minulla nyt assistenttina ja Pyry pääsikin herkkupalojen avulla ihan huomaamatta pentuturkistaan eroon. Kun vanha karva oli nypitty, alta löytyi hyvä, karkea turkki.

Kun Pyry eli Joenpenkan Aito-Artturi oli aivan pieni vastasyntynyt pentu, sillä oli pitkä musta karva ja sitä kutsuttiinkin Karva-Artturiksi. Myöhemmin turkki muuttui kurttuisen näköiseksi ja nimi vaihtui Kurttu-Artturiksi.

   

Samana viikonloppuna pääsi myös Miro vanhasta karvastaan, joka oli perusteellisesti nypitty edellisen kerran viime kesänä. Mironkin turkki on niukka ja vanhanakin hyvän näköinen. Pojasta saa siistinnäköisen helposti nypimällä häntää, tassuja, naamakarvoja ja siistimällä korvat.

Vanhoja eräjuttuja 2007

Maanantai 1.1.2007 - Marja J

 

Noran, Miron ja Pyryn eräjuttuja

Noran eräjutut

Noran kanssa on metsästelty ensi alkuun jänistä ja kaurista, mutta sitkeäkään ajo ei oikein tuota tulosta, kun Nora ei hauku ajossa lainkaan. Mykkäajoja on kuitenkin harrastettu ihan senkin vuoksi, että koira saa siinä runsaasti monipuolista liikuntaa. Tutkapanta on ollut välttämätön varuste hiljaisessa ajossa, jotta koira on löydetty metsästä. Olemme kuulleet, että vieläkään ei ole syytä heittää toivoa kokonaan ajoäänen löytymisessä, mutta aika vaikea sellaiseen on uskoa.

Luolametsästys alkoi Noran kanssa puolivahingossa sattumasupin kanssa tavanomaisella päiväkävelyllä. Runebergin päivänä 2005 oli lämmin sää ja vettä tihkutti. Supit olivat olleet liikkeellä ja jälkien löytymisestä alkoi jahti, josta kerrotaan P.S.Mäykyn numerossa 1/2005.

Luolilla Noran kanssa on käyty harkiten ja suhteellisen harvoin, vaikka intoa koiralla olisi enempäänkin. Riistan kanssa Nora on luonteeltaan suhteellisen kova – ei kuitenkaan mikään nippukoira. Sisua on sen verran, että supikoira ja kettu pysyvät kyllä luolan perällä mikäli umpiperään joutuvat. Ja jos ajossa ei ääntä tule, niin luolassa haukku on sitäkin kovempaa ja kiivaampaa. Aika usein metsästäjien työksi jäävätkin lapiohommat eli luolan kaivaminen auki. Noralta saatiin kettu 10.2.2007, kun ajokoira Riku oli sitä ajellut ensin nelisen tuntia. Ajokoira väsähti ja kettu paineli peltotien rumpuun, jossa Nora pidätteli sitä hienosti, kunnes metsämiehet saapuivat paikalle lapioiden ja muiden työvälineiden kanssa.

Kuvassa Nora suden jäljillä keväällä 2005. Autoilija oli nähnyt suden ylittämässä nelostietä keskellä päivää meiltä viisi kilometriä etelään.

Nora on käynyt haistelemassa myös suden ja ahman jälkiä eikä tyttö epäröinyt kummankaan kanssa yhtään. Hihna kireällä olisi ollut valmis jäljitykseen, vaikka tuskin ymmärsi mitä jälkien päästä olisi löytynyt. Mutta ei kyllä petojen hajut Noraa pelottaneet. Susia liikuskelee aina silloin tällöin lähimetsissä, mutta helmikuussa 2006 kohdattiin tosi harvinaisuus, kun ahma asusteli muutaman viikon näillä main. Seuraavan kerran kun löytyy karhun jäljet, niin kokeilemme mitä Nora nallesta tuumaa – niitäkin näillä seuduin majailee joka kesä.

Nora on käyttänyt jäljestystaitojaan ja etsinyt haavakkohirviä Hannun hirviporukalle useana syksynä. Kuvassa Nora ja jäljitetty hirven vasa syksyllä 2006.

---

MIRON ERÄJUTUT

Miron erätarinoita blogissa

• Miro jäljitti hirven 4.10.2008
• Miron ensimmäinen metsäjänis 15.11.2007

Miro on tullut meille nimenomaan ajavaksi koiraksi. Mäykyt ovat kyllä niin monipuolisia, että vaikea on vielä sanoa mikä Mirolta parhaiten luonnistuu, mutta metsäkauris ja jänis ovat olleet ajatuksissa kärkipaikoilla. Syksyllä 2006 käytiin ajoa kokeilemassa ja rohkeasti poika lähti hakuun ja yritti sitkeästi jänistä ylös. Ajojakin saatiin ja ihan kunnon äänen kanssa, mutta kaatoja ei vielä lainkaan.

Joulun 2006 jälkeen Miro ajoi kauden parhaan ajonsa, kun pitkään kestänyt jäniksen etsiminen muuttuikin yhtäkkiä kaurisajoksi. Kolme tai neljä kaurista oli ajossa ensin melkein tunnin, jonka jälkeen yksi porukasta erkani ja lähti kokonaan eri suuntaan. Miro jatkoi yksinäisen perässä ja meni suoraan noin puolitoista kilometriä laajalle kynnöspellolle, jolla ei tuolloin ollut vielä lunta lainakaan. Jäinen ja karkea kynnös hävitti kauriin jäljet ja jouduimme luovuttamaan. Ajo kesti kuitenkin kaikkiaan tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, joka on noin nuorelle mäykylle ihan hyvä suoritus.

Syksy 2007 oli Miron kehityksen ja kypsymisen kannalta todella tärkeää aikaa. Miron kanssa käytiin metsällä ahkerasti. Syksyn aikana oli hyviä ajoja, mutta ensimmäistä kaatoa vain saatiin odotella pitkään. Ensimmäinen metsäjänis saatiin eräksi marraskuussa 2007 ja metsäkauris tammikuussa 2008. Mirostahan tuli myös luolavalio 2008 minimikoemäärällä, mutta kaikkein ominta ovat ajohommat ja jahti jatkuu tämän innokaan ajuripojan kanssa!

Syksyllä 2009 Miro oireili ensimmäisen kerran allergiaansa - mahaan tuli näppyä, tassuja kutisi. Vaiva saatiin kuitenkin asettumaan kortisoni- ja antibioottilääkityksellä. Vaiva uusi syksyllä 2010 ja Mirolle tehtiin allergiatestit ja ruokavaliota muutettiin vähemmän ärsytystä aiheuttavaksi. Kuivanappulat jätettiin kokonaan ja Miro siirtyi koti- ja raakaruokavaliolle.

Loppuvuodesta 2010 Miro on päässyt oireistaan ja tervehtymisen myötä myös ajoon! Miro ajeli jänistä entiseen malliin ja saipa poika haukkua supiakin, joka sitten saatiin eräksi puolen tunnin painostuksen jälkeen. Syksyn 2011 aikana Miro on ollut metsällä jo monta kertaa, muutaman kerran myös yhteisajossa Emman kanssa.

Miron varhaiset riistakontaktit ovat löytyneet pihapiiristä. Tässä saaliina räkättirastas kuvattuna 13.6.2006.

Miron eka metsäjänis 15.11.2007. No, nyt on jo tullut ihan kunnon saalistakin, vaikka kyllä meillä laitetaan rastastakin ruuaksi!

Miro kaurisjahdissa - juttu ensimmäisestä kaadosta 11.1.2008

Tänään sitten vihdoinkin onni potkaisi oikein syylinki jalassa! Miron kanssa on pitkin viime syksyä ajeltu hirveä, kaurista ja jänistä, mutta vain yksi jänis on tähän mennessä saatu eräksi. Tuuri on vaihdellut huonosta vielä huonompaan, joten ensimmäistä kauriskaatoa on saatu odottaa. Eilisen lumisateen jälkeinen nollakeli lupaili hyviä mahdollisuuksia tälle päivälle, jos vain ajettavaa löytyisi.

Aamulla oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hämärässä kierreltiin Miron kanssa kaurispeltoja, mutta jälkiä ei löytynyt. Siirryttiin metsätielle, jossa Miro äkkäsi vanhan jälkijonon ja kävi ensin toisella puolen tietä lyhyen hakulenkin, tuli takaisin ja siirtyi nopeasti jälkijonoa pitkin syvemmälle kuusikkoon. Intoa oli kovasti, vaikka jäljet eivät tuoreita olleetkaan. Tutkan mukaan koira kävi reilun kolmensadan metrin päässä ja lähestyi tietä, kun yhtäkkiä kuului pari herättelyhaukkua ja sen jälkeen ajohaukku.

Ajoa oli kuulunut pienellä alueella tiheässä taimikossa kymmenisen minuuttia, kun kaksi kaurista kävi tien penkan takana aivan lähellä. Tiheikkö esti kuitenkin ampumisen ja huomattuaan passin kauriista toinen kääntyi tulojäljilleen ja toinen lähti omia teitään alueelta pois. Miro jatkoi ajoa takaisin kääntyneen kanssa ja ajo jäi pyörimään tiheikköön hyvin pienelle alueelle yli tunniksi. Haeskelin parempaa passipaikkaa, mutta en onnistunut näkemään ajettavaa.

Sitten alueelle tuli toinenkin koira jänisajossa ja kauris siirtyi muutaman sata metriä pois tiheiköstä. Kohtaaminen tapahtui sitten metsätiellä, kun kauris oli palaamassa takaisin tiheikköön karkkolenkin jälkeen. Rihlakon luotipiipulla pääsin ampumaan n. 60-70 metrin päästä. Kauris hypähti, otti pitkän loikan metsään ja katosi. Kävelin ampumapaikalle ja samassa Mirokin tuli siihen haukkuen. Koira jatkoi tien yli ajoa, mutta pysähtyikin tienpenkan taakse äheltämään. Nuori uroskauris oli kuolleena ja koira pöllytteli karvaa innoissaan.

Tyytyväisinä palasimme kotiin Miron kanssa. Päivä oli tosi upea ja Miron ajo kesti kaikkiaan 80 minuuttia. Huomenna maistellaan kaurispaistia pitkästä aikaa!

Syötiin Miikkustin ensimmäisen kauriin kunniaksi sitten oikein juhla-ateria, tässä ruokalista:

• Kantarellikeitto ja Väinämöisen palttoon napit
• Kevyesti valkosipulilla ja riistamausteilla maustettu kaurispaisti
• Valkosipulikermaperunat
• Uunissa paahdetut juureskuutiot
• Mustaherukkahyytelö
• Suklainen Cassismousseleivos
• Viini: Kangaroo Ridge Cabernet Sauvignon

Kyllä maistui! Kiitokset Mirolle, Hannulle sekä tietenkin metsän väelle Tapiolle ja Tellervolle apujoukkoineen.

---

PYRYN ERÄJUTUT

Pyrylle 2 supia 15.4.2012

Pyryn ja Emman viikonloppujahti 10.-11.4.2010

Supijahti 5.4.2010

Aamulla sain puhelinsoiton, että supit ovat yöllä olleet liikkeellä. Vaikka lunta on vielä paljon, on hangen pinta niin tiivis, että se kantaa talviunien jälkeen kevenneitä supeja. Jäljitys oli kerrankin helpoimmasta päästä, sillä kolmensadan metrin päässä tieltä supit olivat menneet latoon sisälle ja lattian alle.

Ensin töihin meni lk mäykky Nella ja sillä aikaa kävin hakemassa Pyryn autosta. Supit rallasivat paikasta toiseen lattian alla eikä koira saanut niitä pysäytettyä. Vaihdettiin jonkin ajan kuluttua Pyry töihin ja otettiin Nella huilaamaan. Olkipaaluja oli lattialla ja niitä siirreltiin ja nostettiin pari lattialankkuakin, kun Pyrykin joutui liikkumaan koko ajan paikasta toiseen supien perässä. Yritettiin saada niiden aluetta pienemmäksi, kun yks kaks molemmat supit sinkosivat lattian alta ja saman tien seinän raosta ulos. Pyry vispasi toisen perässä, joka kiersi ulkokautta kulman takaa takaisin samaan paikkaan latoon. Toinen supi juoksi pellon poikki seuraavalle ladolle ja katosi sinne vaikka kaveri yritti saada sen kiinni matkalla. Paksussa lumessa pitkäjalkainenkin mies on lujilla.

Siinä sähäkässä laskettiin Nellakin irti ja se otti haukun lattian alla, jolloin laitoin Pyryn kiinni. Yhdessä emme koiria työmaalle laskeneet. Samassa paikalle tuli lisävoimia ja porukalla supi otettiin talteen Nellan avustuksella.

Toisella ladolla oli vaikeuksia löytää supi, sillä olkipaaluja ja heinäseipäitä oli paljon eivätkä koiratkaan paikantaneet turrikkaa. Nosteltiin paaluja ja seipäitä ja tutkittiin paikkoja. Sen verran saatiin aukkoa, että Nella pääsi lattian alle, mutta alkuun ei supia löytynyt. Kun Nella oli toisella puolella latoa, laskin Pyryn samaan paikkaan ja aikansa siellä oltuaan kuului vähän haukkua ja intovikinää. Oli ilmeisesti niin ahdas paikka, ettei koira päässyt eteenpäin. Aukaistiin vähän lattiaa ja Pyry jatkoi heti muutaman metrin lattian alla ja aloitti kiivaan haukun. Keskellä latoa oltiin juuri pääsemässä koiran ja supin tuntumaan, kun supi livahti siihen suuntaan mistä Pyry oli tullut. Onneksi oli kaveri vastassa ja hän sai napattua supin kiinni. Pyrykin tuli ulos samalla, kun roikkui supissa kiinni.

Siistittiin paikat ladoissa entiselleen ja lähdettiin autoille. Aikaa meni kaikkiaan kolmisen tuntia ja koirat saivat hyvät rupeamat supityöskentelyä. Nella on kokenut konkari, mutta hienoa oli nähdä miten Pyry touhusi kuin vanha tekijä, vaikka kokemuksia oikeasta supityöskentelystä tähän malliin ei aiemmin olekaan. Tästä on hyvä jatkaa!

Pyry ei meinannut päästää ollenkaan irti supista - "Tämä on mun!"