Pyryn mejä-harjoitukset 24.5.2009

Maanantai 25.5.2009 klo 18.51 - Marja j

Metsästyskoirien jäljestämisharjoituksen pöytäkirja

 

Luokka AVO

Koepaikka: Joenpenkan kennelin lähimaasto, Ala-Temmes, Liminka

Järjestäjä: Joenpenkan Kennel

Koiran rotu: karkeakarvainen mäyräkoira, uros

Koiran nimi: Joenpenkan Aito-Artturi "Pyry"

Syntymäaika: 29.6.2007

Omistaja: Marja Junttila ja Hannu Pietiläinen

Koiran ohjaaja: Hannu Pietiläinen

Tuomari: Hannu Pietiläinen

Koetoimitsija. Hannu Pietiläinen

Jäljentekijä: Hannu Pietiläinen

Maasto-opas: Hannu Pietiläinen

Keittiövastaava: Marja Junttila

Jälki tehty: 23.5. klo 20.30

Jäljestys alkoi: 24.5. 16.00

Jäljen ikä: 19 tuntia

Jäljen pituus: 250 metriä

Jäljestysaika: 20 minuuttia

Harjoitusselostus: Koiralle osoitetaan lähtömakaus, jonka se merkkaa nopeasti ja aloittaa jäljestyksen. Ensimmäisellä osuudella pari nopeaa tarkastusta, mutta palataan jäljelle. Ensimmäinen kulmaus merkataan ja ohitetaan nopeasti ja toinen osuus jälkivarmaa työskentelyä. Toisella kulmauksella hakukierros ja etsintää, mutta jälki löytyy pienen ohjauksen avulla. Kolmas osuus suoraviivaista jäljestystä, jota ainoastaan kuollut fasaani hieman häiritsee. Kolmas kulmaus selvitetään vasta hakukierroksen jälkeen. Viimeinen suora osuus kulkee tien ja ojan yli kaadolle. Tiellä jälki on hukassa, koska autolla on ajettu jäljen yli useita kertoja. Osoitettuna jäljestys jatkuu kaadolle, jossa kauriin sorkka nuuhkitaan tarkasti. Harjoitusjäljen ylimääräinen kulmaus oli tarpeen, koska kulmatyöskentelyä on syytä harjoitella enemmän. Nuori koira tarvitsee vielä harjoitusta, vaikka kokonaisuutena työskentely oli lupaavaa.

Harjoitussuorituksen arvostelu: Palkintoa ei anneta, koska kyseessä on harjoitusjälki, mutta koira saa roppakaupalla kehuja, pusuja ja rapsutuksia!

Tuomarille/koiran ohjaajalle/koetoimitsijalle/jäljentekijälle/maasto-oppaalle tarjotaan pullakahvit!

Hyvä Pyry, tästä on mukava jatkaa!

 

 

Superviikonloppu

Tiistai 19.5.2009 klo 20.23 - Marja J

Viime viikonloppu oli kiireinen, sillä Joenpenkan E-pennut muuttivat omiin koteihinsa. Tiistaina kävimme viisikon kanssa toistamiseen eläinlääkäriasema Akuutissa Oulussa näyttämässä korvalehtien näppylöitä. Saimme mukaan lääkeliuosta siveltäväksi korvalehtiin ja näppylät olivatkin häipyneet kun pentuja tultiin hakemaan.

Samalla todettiin, että poikien kivekset olivat nyt oikeilla paikoillaan. Pentuetarkastuksessahan kaikilla kolmella löytyi vain toinen kives. Pennut saivat myös hyvää harjoitusta automatkailuun, sillä Eetillä, Elmolla ja Ellalla oli edessään useiden tuntien matka omaan kotiin. Molemmilla automatkoilla pennut olivat ihan rauhassa, eivätkä muutenkaan hätkähtäneet vieraita ääniä ja meteliä. Akuutissa häkillinen pieniä karkkarin alkuja herätti ihastusta ja moni kävikin tutkailemassa söpöjä pentuja.

Ensimmäisenä omaan kotiinsa Alajärvelle lähti tietenkin Ehtivä-Elmo, jota myös kotona tullaan kutsumaan Elmoksi. Elmo tapasi kotiväkensä Satun ja Villen nyt ensimmäistä kertaa.

Perjantaiksi olin kutsunut kennelneuvojan tutustumiskäynnille Joenpenkalle. Kennelneuvoja Tiina Ahokas tarkasti koirien kunnon ja hoidon, koirien tilat ja tarhat sekä penikoimistilat ja pentutilat. Lisäksi käytiin läpi vesi, valaistus, ruuan valmistus ja säilytys, tunnistusmerkinnät, eläinlääkäriasiat, paperit ja sopimukset sekä rokotukset ja madotukset ja koirien ulkoiluttaminen. Mitään huomauttamista ei ollut ja varsinkin isokokoinen aidattu piha-alue ja koirien vapaa kulku ulos sai kiitosta.

Perjantai-iltana Hannulla oli MÄAJ-koetoimitsijakurssi Liminka-Temmes Metsästysyhdistyksen kämpällä ja minä olin lupautunut kurssin kahvittajaksi.

Lauantaina pentujen luovutus alkoi jo heti aamuyhdeksältä, kun Pauliina ja Kari tulivat hakemaan sijoitustyttö Emmaa omaan kotiin Liminkaan. On tosi hyvä juttu, että Emma asuu näin lähellä! Emman jälkeen kotiinsa Ivaloon lähti Ella eli nykyiseltä kutsumanimeltään Nelli, kun Riikka tuli äitinsä ja tyttärensä kanssa häntä hakemaan. Noran edesmenneen Vero-isän kotikennelistä Könkäänvaarasta olikin jo kyselty tytöstä! Lauantai-illan viimeinen lähtijä oli Emppu, joka lähti Eskon mukana Ouluun  Kuivasjärvelle.

Nyt oli vain Eeti jäljellä ja pidinkin pojalle seuraa viimeisenä yönä ja nukuin Eetin vieressä keittiön lattialla. Eeti-poika muutti viimeisenä omaan kotiin Saarijärvelle, kun Toni tuli Sarin veljen kanssa poikaa hakemaan sunnuntaina aamupäivällä.

Elmon lähdön jälkeen pennut olivat iltaisin ruvenneet vinkumaan ihmisten perään, vaikka aikaisemmin olivat nukahtaneet hiljaa ihan itsekseen keittiön pentutiloissa. Pennut osasivat jo vaatia huomiota - Eetikin haukkui, jos syliin ei heti päässyt! Viimeisenä viikkona nämä ihanat pallerot olivat muuttuneet kaameiksi riiviöiksi! Kilvan ne roikkuivat suihkuverhossa, kaivelivat lattiakaivon kannet irti, riekkuivat luutussa ja peuhasivat pissaisissa sanomalehdissä. Varpaat järsittiin ja lahkeissa roikuttiin - ja voi sitä pissarallia! Mutta kyllä ne sitten osasivat olla ihania, kun tulivat pusuttelemaan ja nukahtivat kainaloon!

Pennut saivat virallisten asiakirjojen lisäksi mukaansa pentupaketit kahdesta eri koiranruokafirmasta, tuttua penturuokaa, erilaisia esitteitä ja tiivistetyt pentuohjeet (kotisivuiltahan löytyy laaja versio), alennuskupongin Mustiin ja Mirriin, pannat, koirankakkapussit, karva-alustat, pehmolelut, purulelut ja Joenpenkan-kassin. Jo aikaisemmin uudet omistajat olivat saaneet Suomen Mäyräkoiraliiton "Apua - minulla on mäyräkoira"-infokansion. Lisäksi maksetaan tämän vuoden jäsenyys Suomen Mäyräkoiraliitossa ja ensimmäinen näyttelyilmoittautuminen. Olemme myös luvanneet esittää kasvatteja näyttelyssä.

Vain Ella muutti nimensä Nelliksi - kaikki muut pennut pitivät "työnimensä". Pentuja oli odotettu kauan ja hartaasti ja niiden pentuelämää oli seurattu tiiviisti. Ensimmäiset yhteydenotot tulivat jo viime syksynä ja yhdessä nykyisten omistajien kanssa jännitimme astutusta, ultrausta, synnytystä ja seurasimme pentujen kasvua ja kehitystä.

Nyt olo on hieman haikea ja väsynyt, mutta todella onnellinen, sillä Noran ja Güntherin pennut ovat saaneet tosi hyvät kodit ja mukavat perheet!

Jokainen pentu saa omat sivunsa, jonne laittelen pikapuoliin  kuvia ja tarinaa pentujen kotiutumisesta.

Joenpenkan väki toivottaa Elmolle, Empulle, Eetille, Emmalle ja Nellille sekä heidän perheilleen onnellista yhteistä taivalta!

Noran poika Mauri kävi kylässä

Lauantai 9.5.2009 klo 23.02 - Marja J

Noran ja Pipon Mauri-poika (Joenpenkan Arvo-Aapeli) Tupoksesta kävi kylässä, kun isäntäväki Tiina ja Sami kävivät katsomassa Noran uusia pentuja. Kylläpä Maurista oli tullut komea poika! Mauri on tosi hyvässä kunnossa ja sutjakka.

Mauri oli talvella paljon Samin kanssa hiihtolenkeillä ja muutenkaan ei virta kuulemma pojasta lopu. Mauri on taas aloittanut jalkapallokauden ja seuraa ilmeisesti Nora-mamman jälkiä taitavana kuonopallon pelaajana.

Mauri on myös innokas metsällä ja osakin jo sujahtaa vikkelästi ahtaisiinkin koloihin. Vielä Mauri ei kuitenkaan ole päässyt tosi toimiin luolametsästyksessä, mutta eiköhän sekin päivä vielä tule, kun Sami on niin innokkaasti viemässä Mauria metsälle. Ajohommiakin poika on aloitellut.

Tiina on itse trimmannut Maurin ja poika näyttääkin tosi hyvältä. Mauri ei oikein tykkää nyppimisestä, eikä myöskään kynsien leikkaamisesta - ikävä kyllä tässäkin mallia on otettu Nora-mammasta...

Mauri odotteli autossa, kun pennut katsastettiin, mutta lopuksi poika pääsi tekemään tuttavuutta Pyry-veljen kanssa. Pienoinen uhittelu ja kuloheinän potkiminen alkoi molemmilla pojilla heti. Pyry on olevinaan tosi kova kundi, eikä Maurikaan kuulemma pelkää isompiaan. Mutta epäilenpä, että pojat olisivat lopuilta saattaneet viihtyä hyvinkin yhdessä, kunhan olisivat tutustuneet toisiinsa paremmin.

Hyvää jatkoa ja mukavaa kesää Maurille sekä Tiinalle ja Samille!

Lisää kuvia Maurista löytyy täältä:

Pyryn kanssa Norjan matkalla 17.-20.4.2009

Sunnuntai 26.4.2009 klo 17.02 - Marja J

Olin ensimmäisen kerran ihan kaksistaan Pyryn kanssa näyttelyreissussa Voittaja 2008 -näyttelyssä Helsingissä. Vähän vaivalloiseltahan tuo matkustaminen yksin pojan kanssa ensin tuntui, sillä tätä ennen näyttelymatkoille oli aina pakattu auto täyteen tarpeellista (ja joskus ihan vain "varalta" tarpeetontakin) tavaraa ja kennelpoika oli huolehtinut boksin ja muun painavan romppeen kantamisesta. Ilmeisesti tältä reissulta oli palauduttu hyvin, sillä mitkään hälytyskellot eivät kerinneet soida, kun Ulla H. vuoden vaihteessa lähetti viestin, että lähtisinkö hänen ja pk mäyräkoira Pellen kanssa Norjaan. Kemistä oli lähdössä kaksi bussillista koiraihmisiä Norjan Harstadiin kv-näyttelyyn. Olin heti valmis matkaan! Ei muuta kuin Pyrylle tekemään rabiesvasta-ainetestiä ja passin hankintaan.

En kerinnyt paljoa Norjan matkaa hermoilla, sillä tammikuussa pähkäiltiin Noran tärppipäiviä ja astutettiin. Helmikuussa jännättiin ultran tulosta ja maaliskuun lopulla sitten pentujen syntymää. Norjan näyttelymatkan aikoihin pentujen  herkimmät vaiheet olivat takanapäin. Viisikko oli jo aloittanut kiinteän ruuan syömisen, joten uskalsin lähteä matkalle. Kennelpoika-Hannu olikin hienosti hoitanut pennut ja jopa harjoittelemaan pesukoneen käyttöä! ;-) Jossain vaiheessa Ulla joutuikin perumaan matkansa, mutta olihan mukaan ilmoittautunut Outi ja Tero, jotka lähtivät hakemaan kk saksanseisoja Amberille inttivaliosta puuttuvaa cacibia. Pyry sai myös mäykkyseuraa, kun äitiyslomalta palannut kk mäyräkoira Fanni tuli mukaan matkalle turistikoirana.

Perjantai-iltana 17.4. noin viiden aikoihin lähdimme matkalle Pyryn kanssa Tupoksen ABC-ltä, josta matkustimme tuposlaisen kultsukasvattaja Minnan autossa Kemiin. Illalla n. 20.00 aikoihin Kemissä pakattiin häkit ja koirat kahteen bussiin, joista toinen lähti Rovaniemelle hakemaan lisää porukkaa. Puolet bussin penkeistä oli poistettu ja tilalle pakattiin alimmaisiksi isojen koirien häkit ja näiden päälle pienten koirien boksit. Pyry sai paikan kahden muun pikkukoiran vierestä Amberin ja Fannin yläpuolelta takaoven tuntumasta. Etuosaan täytti tiiviisti noin parikymmentä koiran omistajaa tavaroineen.  Välillä bussissa oli melko lämmin, mutta oven vieressä Pyryllä oli väljempää ja ilma tuntui kiertävän paremmin kuin jossain häkkirivin keskellä. Autot kohtasivat Pellossa, josta matka jatkui yötä myöten Ruotsin puolelle. Pysähdyimme sekä meno- että tulomatkalla Kiirunassa suunnilleen samoihin aikoihin eli kello kolmelta yöllä.

Aamulla olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalla ennen kello kahdeksaa paikallista aikaa. Osalla olivat kehät heti bussissa vietetyn yön jälkeen, mutta onneksi me Pyryn kanssa pääsimme hotellille huilaamaan lauantaiksi. No, jokunen tunti piti odotella hotellihuonetta, mutta aika kului mukavasti kaupunkiin tutustuessa. Kävimme Pyryn kanssa lauantaina monta kertaa lenkillä ja Pyry nuuski innokkaasti dogmaileja. Ja niitä kyllä riitti, olihan kaupunki täynnä koiria! Kaupunki oli pieni ja mukavan tuntuinen merenrantakaupunki. Auringonvalo oli hiukaiseva ja maisemat komeat.

Messarimatkalla kovasti pelkäsin, että Pyry merkkailee sisällä hotellissa. Enää ei tarvinnut siitä onneksi huolehtia. Pyry ei ihan heti kotiutunut vieraaseen paikaan, vaan ulisi hiljaa ja vahti ovella aulan ääniä kuunnellen. Mutta pitkän lenkin jälkeen poika (kuten emäntänsäkin) oli ihan naatti, ja me molemmat nukuimme sikeästi muutaman tunnin päiväunet. Illalla kävimme Outin ja Teron kanssa syömässä alakerran ravintolassa ja juhlistamassa Amberin hienoa cacib-tulosta. Kolmen viikon yövalvomiset Noran pentujen kanssa ja huonosti nuokuttu yö bussissa uuvuttivat, joten kylläpä uni maistui seuraavana yönä - Pyrykin nukkui kuin tukki!

Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin ja olimme näyttelypaikalla kahdeksalta paikallista aikaa, sillä kehät alkoivat monella jo heti yhdeksältä. Keli oli ihan kamala, satoi märkää räntää ja tuuli navakasti. Pyryn kehä oli hallin takalaidalla aivan koirien pissapaikalle vievän oven vieressä. Hallissa oli väljää ja kehät olivat ainakin mäykyille riittävän isot. Pyryn kanssa kehässä oli vain yksi poika nuorten luokassa ja kolmas uros oli valioluokan uros. Yhteensä karkkareita oli mukana kahdeksan. Otimme Pyryn kanssa hieman tuntumaa kehään ja tärkeimmät hajut tuli haisteltua, ettei sitten kisassa tarvinnut jäädä paikkoja nuuskimaan. Pyry käyttäytyi kehässä tosi hienosti ja sai laatuarvostelussa ykkösen eli punaisen nauhan. Kilpailuluokassa tulimme toiseksi, mutta tuomari antoi Pyrylle lisäksi kunniapalkinnon, joka voidaan myöntää lupaavalle juniori tai nuorten luokan koiralle.

Loppupäivä ja kotimatkan odottelu kului nopeasti kahvilassa istuskellen. Näyttelypaikka ei ollut mikään valtaisa halli ja tunnelma siellä oli kodikas ja mukava. Kun olimme lähdössä kotia kohti, kuulimme huhuja, ettei ollut varma pääsevätkö bussit ajamaan kovan tuulen takia ison sillan yli. Kuljettajamme epäilivät myös, että rajoilla tiet olisi suljettu. No, sillasta pääsimme kyllä yli, mutta Norjan puolella jouduimme odottelemaan autojonossa puomilla kolme tuntia ja Ruotsin puolella vajaa kaksi tuntia. Tunturiosuudelle autot päästettiin ajamaan ainoastaan lumiauran perässä ja viimeisenä ajoi turva-auto.

Saavuimme Kemiin noin kahdeksan paikkeilla maanantaiaamuna 16 tunnin kotimatkan jälkeen ja vielä oli edessä matka Tupokseen. Tupoksen ABCltä hurautimme Pyryn kanssa taksilla kotiin, sillä Hannu oli kerinnyt jo lähteä töihin. Olihan tuo matka aika rankka kaksine matkustusöineen. Pyry käyttäytyi matkalla tosi hienosti, vaikka alkumatkasta koittikin vähän urista muille pojille. Näyttelypaikalla Pyry kulki kuin vanha tekijä ihmis- ja koiravilinässä. Moni paikkakuntalainen tuli puhuttelemaan meitä ja Pyry tykkäsi huomiosta ja rapsutuksista. Pysähdyspaikoilla Pyry olisi mielellään viipynyt pitempäänkin, mutta pikkupyrähdysten jälkeen ei auttanut muuta kuin kömpiä takaisin boksiin matkustamaan. Vähän poikaa taisi tympäistä, sillä aina kun bussi pysähtyi, Pyry esitti vienolla vikinällä toivomuksensa päästä vapauteen jaloittelemaan. 

Olo oli tosi väsynyt maanantai-iltana, mutta jo tiistaiaamuna bussipysäkillä auringonpaisteessa seisoskellessa ja mustarastaan laulua kuunnellessa tuntui, että voisipa tuon matkan tehdä vaikka heti uudestaan! Kiitos vaan Ulla, kun sait houkuteltua meidät Pyryn kanssa lähtemään tälle meidän ensimmäiselle ulkomaiselle näyttelymatkalle! Ps. ilmoittauduimme jo Pyryn kanssa Pohjois-Suomen mäyräkoirakerhon matkalle Voittaja 2009 -näyttelyyn, joka on joulukuussa messukeskuksessa Helsingissä!

Harstadin kuvat löytyvät täältä:

Kartta ja kuvia löytyy täältä: 

Tuloksia löytyy täältä:

  

Pyry palkintoineen. Tuomari oli ruotsalainen Göran Bodegård ja tulos virallisesti: UNGHUND KLASSE, 1 KVAL 2 KONK HP. Arvostelukin ilmestyy sivuille, kunhan saamme epäselvätkin kohdat käännettyä. 

Suurin osa bussilaisista oli hakemassa koirilleen sitä tärkeää cacibia ja kyllähän niitä inttivalioita, pohjoismaisia valioita, norjanvalioita ja muita multivalioita matkalla tulikin! Eikä kyllä meilläkään mennyt hullummin, mutta suurin palkinto lienee tämä yhteinen, mukava matkakokemus!

Tuloksia Norjan Harstadista 19.4.2009

Maanantai 20.4.2009 - Marja J

Olemme aamupäivällä palanneet Pyryn kanssa kolmen yön kisareissulta Norjan Harstadista. Tuomarina tässä KV-näyttelyssä oli ruotsalainen Göran Bodegård. Pyryn tuloksena nuorten luokassa oli laatuarvostelussa 1, kilpailuluokassa 2 ja kunniapalkinto eli

UNGHUNDKLASSE, HANN: 1KVAL 2 KONK HP

Nyt väsyttää niin kamalasti, että matkakertomus kuvineen ilmestyy vasta muutaman päivän kuluttua.

Kuvia on jo laitettu - löytyvät täältä!

Tässä NE nyt ovat!

Maanantai 23.3.2009 klo 19.58 - Marja J

Tässä muutama kuva pennuista, ikää taitaa olla noin 5 tuntia. Maitobaari on avattu ja pennut mönkivät tosi hanakasti tissille. Nora on vielä vähän kanttuvei, eikä ole vielä kunnolla aloittanut noita pentujen alapesuja. Mutta eiköhän tuokin kohta jo hoidu, olihan Nora ainakin viimeksi melkoinen kakkaperso - söi salaa vielä pitkään Pyryn kakat!

Terveiset Günther-isälle ja kotiväelle Ruukkiin! Hyvin lähtee ääntä jo noinkin pienistä pennuista ;-)

Pentujen syntymäpainot olivat 170 g - 294 g. Tytöt olivat pienimmät, toinen oikein söpö ja terhakka tumma tyttö. Kolmella, yhdellä tytöllä ja kahdella pojalla, on valkoista rinnassa. Yhdellä valkoista on enemmän, kahdella vain pikkuisen. Pari pojista on tosi jytkyjä - ja isoäänisiä!

Kaikki pennut sievästi maitobaarissa. Ilmeisesti massut on saatu täyteen, kun kimitys laatikossa on hiljentynyt.

Loppulaskenta on alkanut!

Keskiviikko 18.3.2009 klo 21.34 - Marja J

Nyt Noran maha viistää jo maata ja pentusten liikkeet näkyvät selvästi. Maitokin on jo laskeutunut. Tänään oli pakkasta illalla -8 astetta ja piti laittaa lämmin takki päälle. Maha oli kasvanut niin kovasti, että tarrasysteemi ei enää riittänyt ja mahan takaosan lämmikeläppä piti kiinnittää selän päältä laastarilla!

Nora on liikkunut pikku pyrähdyksiä ihan mielellään, mutta juoksuhommat se on nyt jo jättänyt. Välillä pitää taivastella ja huilata ja vauhti on jo tasaisen rauhallista.

Lämmön mittaaminen aloitettiin sunnuntaina ja se on huidellut 38 asteen paikkeilla. Mittaaminen on vähän hankalaa, sillä mamma juoksee karkuun heti kun mittarin piippaus kuuluu. Olen koittanut olla liikaa stressaamatta mammaa, joten seuranta ei nyt ole niin tarkkaa kuin viime kerralla. Silloin sain kiinni lämmönlaskun torstaina iltapäivällä ja pentujen tulo alkoi seuraavana aamuna. Synnytystä edeltävänä päivänä ruoka ei oikein Noralle enää maistunut ja se vähäinenkin syöty ruoka pulahti heti takaisin. Toivottavasti nämä ennusmerkit saadaan nytkin, jos tuo lämmön mittaaminen ei oikein onnistu.

Nora ja maha 16.3. - 58. päivä

Nora ja maha 17.3. - 59. päivä

Olen nukkunut yhden yön Noran kanssa keittiön lattialla ja seuraavaksi yöksi peti on siirretty pentulaatikon viereen kodinhoitohuoneeseen. Nora kokeilee passaako. Kuva otettu 18.3. ja menossa 60. tiineyspäivä.

Aurinkoista kevätpäivää!

Torstai 26.2.2009 klo 12.12 - Marja J

Pojat ja Nora ovat olleet tänään tosi virkkuja, sillä ulkona on sopivat kelit (-5 pakkasta) ja aurinko paistaa jo lämpimästi.

Nora on jo saanut maistella tuhtimpaa penturuokaa ja tänään mamma sai matokuurin kuten pojatkin. Tänään on nimittäin tiineyden 40. päivä ja nuo viekkaat suolinkaisen ja hakamadon toukat lähtevät liikkeelle ja möyrivät istukoita pitkin pentuihin jo valmiiksi. Ja jos se ei ole onnistunut, seuraavan hyökkäyksen ne tekevät sitten, kun pennut imevät maitoa emosta ja kulkeutuvat nisien kautta pentuun. 

Kuulostaapa kamalalta! Mutta varsinkin suolinkaiset ovat koirilla tosi yleisiä, melkeinpä kaikki koirat ovat jossain elämänsä vaiheessa niitä kantaneet. Nora ja pojat madotettiin laajakirjoisella lääkkeellä heti kun mamman juoksu alkoi. Nyt kaikki saavat taas loishäädön, pojat omalla ja Nora toisella, tiineelle koiralle sopivalla merkillä.

Kunhan pennut ovat syntyneet, ne saavat lisäksi loishäädön kolmen, viiden ja seitsemän viikon ikäisinä kuten Norakin. Luulisi kyllä matojoukon tästä hätkähtävän! Eipä ainakaan viimeksi Noran pennuilla ollut mato-ongelmia ja muutenkin ne olivat tosi terveitä ja  mahat hyvässä kunnossa koko pentuajan.

Nora haluaa jo sisälle. Meillä on ollut tuo ulko-oven koiraluukku käytössä koko talven. Vain muutamana tosi kovan pakkasen päivänä siihen on laitettu toppausta, ettei eteinen mene liian kylmäksi.

 

Pyry - kukkulan kuningas! Pyrtsi on trimmattu vajaa viikko sitten. Vielä pitäisi siistiä naamataulua ja kaivaa sieltä karvojen alta esiin komea karkkaripoika. Rungostakin pitäisi nyppiä vielä pois yksittäiset hapsukarvat. Turkki oli jo melkoinen kuontalo varsinkin selästä ja rinnasta. Olin trimmannut Pyryn viimeksi lokakuun puolivälissä ja siistinyt joulukuun alussa. Luulin ensin, että karva ei irtoa kunnolla, mutta homma hoitui tosi helposti. Pyry pötkötti pöydällä ja oli tosi kiltisti - onkohan se aikuistunut?! 

Kevättä kohti....

Lauantai 21.2.2009 klo 11.19 - Marja J

Onneksi päästiin noista kovista pakkasta! Pahimmillaan mittari näytti -25. Pojatkaan eivät viitsineet vetää tavanomaista ralliaan pihassa kylmimpinä päivinä, vaan kakka- ja pissapyrähdyksetkin piti tehdä erikseen.

Mirolla on vielä niin ohut turkki jouluisen trimmauksen jälkeen, että laitoin sille manttelin päälle. Miro tuntui tykkäävän tästä halpiskaupasta ostetusta maastokuosisesta vaatekappaleesta. Poitsu viihtyi se päällä ulkona ihan hyvin, eikä tuo vaatetus vauhtiakaan hidastanut. Manttelissa on irrotettava huppu, mutta hupun karvareuna kiinnosti aivan liikaa kaikkia koiria, joten se piti irrottaa hupusta....

Tein Miron manttelin mukaan Noralle uuden lämpimän takin, jonka alakappaleeseen laitoin vielä jatko-osan lämmittämään mahaa. Eivät nuo kaupan valmiit takit aina ole mäykylle sopivia, mutta onneksi niitä voi sitten tuunata itse käyttökelpoisemmiksi.

Nora ei ole muutamana pakkaspäivänä mielellään lähtenyt pihalle vaan vötkisteli vain sisällä lämpimässä. Nyt kun on taas lauhempaa, ollaan tehty iltaisin vielä omat lenkit Noran kanssa. Nora ei millään haluaisi lähteä kävelemään valaistulle pyörätielle (jonne emäntä haluaisi mennä....) vaan laittaa jarrut päälle eikä inahdakaan. Mutta kun ehdottaa vastakkaista suuntaa, mamma lähtee juoksujalkaa eteenpäin. Kun valitaan tuo Noran mieleinen reitti, mennään yleensä metsätielle, jossa voi haistella pupujen, supien, kettujen ja kissojen jälkiä - ei nuo pyörätien hajut ole yhtään mukavia! 

Miro ja Pyry vauhdissa. Miikulla on uusi takki päällä ja Pyry läpsyttelee korvia.  

Nora mamma levähtää keittiön sohvalla 21.2.2009. Takana odotusta nyt 5 viikkoa ja edessäpäin 4. Maha ei näytä tässä yhtään isolta, mutta kyllä se on jo hieman kasvanut. Täytyneepä ottaa illemmalla vielä kunnon massukuva.

Nyt Noralla ei ole ollut pahoinvointia ja ruoka tuntuu maistuvan liiankin hyvin. Täytyy yrittää pitää Nora hyvässä kunnossa ja välttää turhia kiloja. Tuhtimpaan ruokaan vaihdan vasta noin 6. tiineysviikolla. Nora on kovasti rauhoittunut ja tykkää istuskella sylissä rapsuteltavana. Joitain valmisteluja ollaan jo tehty ja mm runkopatjasängyistä ovat jalat jo lähteneet kuten viimeksikin. Saatiinpa taas tuollaiset modernit futonit! Ja toiselle ulko-ovelle pitää kohta laittaa luiska, kun porras siellä on niin korkealla.

Miro täyttää kolme vuotta

Perjantai 23.1.2009 klo 16.20 - Marja J

Miro eli FIN KVA-L Semilain Omar täyttää tänään kolme vuotta! Onnea myös muille Hennan ja Seren O-pennuille! Mitähän muille pentukavereille oikein mahtaakaan kuulua? Miron Ozzy-veljeltä tuli jo synttärionnittelut ja osuvasti sanoi Ossin emäntä: "Kolme vuotta eikä suotta!"

Ihan hyvä oli Miikkustin viime vuosi. Tammikuun alkupuolella Miro sai ensimmäisen metsäkauriinsa. Hyviä ajoja oli jo ollut, mutta kaatoa piti odotella. Kuun loppupuolella Hannu pelasti Miron täpärästi hukkumiskuolemalta. Siinä olisi voinut käydä tosi huonosti, mutta onni oli pojalla matkassa. Tammikuussa Miro sai LUT-kokeissa kaksi B-tulosta ja A-tuloksen maaliskuussa. Kun luonnonluolan tarkastuskin oli suoritettu toukokuussa, pantiin valiohakemus menemään kennelliittoon. Kesän ainoassa jälkikokeessaan Miro sai toisen AVO-ykkösen ja tänä vuonna jatketaan VOI-luokassa.

 

Tässä Miro syö synttärikakkua eli lautasella Cesar-kakku kermaviilikuorrutteella ja mustikoin koristeltuna. Mustikat ovat Miikkustin herkkua, nam!

Tarinaa vuodelta 2008

Keskiviikko 31.12.2008 klo 15.27 - Marja J

Onnellista Uutta Vuotta 2009

 

 Mukavia hetkiä ja puuhakasta elämää sekä menestystä ja hyviä kokemuksia näyttelyissä, kokeissa ja metsällä!

Kaikkea hyvää kasvateille ja heidän perheilleen!

toivottaa Joenpenkan väki

Aika paljon on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Näyttelykäynnit aloitimme Kajaanista, jossa oli mukana vain Nora. Pyry oli aivan ensimmäisessä näyttelyssään Jyväskylässä 20.4. ja viimeisimpänä oli Helsinginreissu Voittaja 2008 -näyttelyyn 14.12. Pyryn 9 näyttelystä tuomisina oli 2 x ERI, 5 x EH ja 2 x H. Noran tulokset olivat 1 x ERI ja 2 x H.

Mirosta tuli luolavalio kolmessa kokeessa, kun se tammikuussa sai perättäisinä päivinä B-tulokset ja A-tuloksen maaliskuussa. Toukokuussa olikin sitten vain kokeeseen kuuluva luonnonluolantarkastus. Sekä Nora että Miro osallistuivat MEJÄ-kokeisiin Pyhännällä ja kumpikin onnistui tosi hyvin, tuloksina AVO ykköset. Niinpä ensi vuonna kumpikin kilpailee voittajaluokassa.

Pyryn kanssa kävimme myös neljässä mätsärissä, kun niitä kesän aikana oli useita tässä lähistöllä. Poitsun kanssa ollaan käyty myös näyttelytottumusharjoituksissa Tyrnävällä ja Tupoksessa, sillä kehäkäyttäytymisessä on vielä aikalailla hiomista! Jospa tuleva vuosi toisi hieman enemmän oikeanlaista itsevarmuutta, ettei tarvisisi niin ankarasti uhitella muille pikkupojille.

Ensi keväänä aloitamme Pyryn kanssa MEJÄ-treenit ihan tosissaan ja jatkamme myös hyvin alkaneita LUT-harjoituksia. Kokeisiinkin on jo tarkoitus osallistua pojan kanssa.

Noran juoksuja tässä vielä odotellaan, mutta jospa kevään aikana olisi mukavaa tarinoitavaa pentulaatikosta. Muuten elämä jatkuu yhtä vauhdikkaasti kuin ennenkin kaikenlaista mukavaa koirien kanssa hommatessa.

---

Tässä Noran A-pentujen kuulumiset!

Jämsän poika Aaretti on osoittanut jo taitonsa metsästyskoirana. Jo keväällä Aaretti sai luolilta Annen isän ja veljen kanssa useita supeja ja kettuja ja sama tahti on jatkunut nyt syksylläkin, kun neljä supia on saatu eräksi. Myös jäniksen jälki kiinnostaa, mutta nuo luolahommat ovat se Aaretin juttu!

---

Tupoksen poika Mauri on myös vauhdikas pakkaus ja perheen ilopilleri! Mauri tekee mielellään metsäreissuja isäntänsä Samin kanssa ja tykkää kovasti jäniksenajosta. Mauri pelaa taitavasti myös futista - onkohan tuo perinyt innostuksensa Nora-mammalta, joka on päihittänyt kaksi pikkupoikaa matsissa 2 -0? ;-)Mauri on erittäin sosiaalinen ja hyvä koirakaveri, joka on saanut paljon tuttuja Tupoksen raitilla.

---

Aksun elämässä tapahtui suuri muutos elokuussa, kun poika muutti Haukiputaalta uuteen kotiinsa Jyväskylän Kuokkalaan Enbergin perheeseen. Aksu on kotiutunut tosi hyvin ja saanut koirakavereita mm. perheen tyttöjen koirista. Aksulla on paljon hyviä tapoja, jotka se oli oppinut jo entisessä kodissaan ja Hannele-emäntä on opettanut lisää monia hyödyllisiä juttuja. Aksu-poika tykkää kovasti oleilla korkeilla paikoilla ja tarkkailla sieltä maailman menoa. Aksu harrastaa innokkaasti myyräjahtia kuten myös Nora-mamma. Onpa Aksu ajanut supikoirankin kivilouhikkoon ja siellä sitä haukkua paukuttanut!

Aksu marraskuussa 2008 ennen trimmausta.

Aksu trimmauksen jälkeen 6.12.2008. Aivan saman näköinen kuin Nora-mamma!

Kuvat: Hannele Enberg

---

Ani-tyttö on muuttanut Kuusamosta taas Ouluun Kastehelmen ja Kiran kanssa. Kastehelmen laumassa Ani on viettänyt vauhdikasta ja monipuolista mäyriselämää ja saanut paljon mukavia koirakavereita. Ani viettääkin paljon aikaa rottweilerpentu Ruutin kanssa. Meno on kuulemma välillä aika villiä riehuntaa, eikä siinä kokoero haittaa. Kastehelmi on suunnitellut kaverikoira-touhujen aloittamista Anin kanssa. Kastehelmi ja Kira palkittiin kaverikoiratoiminnasta viime kesänä Oulun näyttelyssä. Anikin on kaikessa menossa innokkaasti mukana ja osaa tosi taitavasti olla lasten kanssa.

Ani oli Enossa 3.2. ROP-pentu ja muista näyttelyistä tuloksena on 1 x ERI ja 2 x EH. Tästä on mukava jatkaa!

Ani ja Rukan valot.

Parhaat kaverukset Ani, Ruuti ja Kira.

Kuvat: Kastehelmi Kakko

---

Oululaisen Akun olemme tavanneet Pyryn kanssa usein LUT-harjoituksissa Haukkukeitaalla. Aku haukkuukin kettua jo tosi pontevasti. Aku viettää paljon aikaa Taimin ja Matin kanssa mökillä, missä se saa olla vapaana metsässä riistanhajuja tutkaillen. Aku on myös kovasti riistasta kiinnostunut, kunhan ei eksyisi vain porojen jäljille! ;-) Aku ja Pyry kävivät yhdessä Torniossa näyttelyssä ja sieltä Akulla oli kotiin tuomisena EH kuten Pyrylläkin. Ennen näyttelymatkaa järjestimme pojille yksityiset näto-harkat Ala-Temmeksen nuorisoseuran kentällä, missä myös palveluskoirat harjoittelevat.

---

Hyvää jatkoa kaikille Noran lapsosille, pidetään yhteyttä jatkossakin! Jutut, uutiset ja kuvat ovat tervetulleita! 

 

Maalaispoika kaupungissa - Pyry Voittaja 2008 -näyttelyssä

Torstai 18.12.2008 klo 10.09 - Marja J

Lähdimme Pyryn kanssa Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerholaisten messarireissulle pikkubussilla aikaisin lauantain 13.12. aamuna. Mukana olivat Ville sekä pkk Leevi (Caelestis Shoot-ém-Up), Ulla ja pk Pelle (Sagotax Bjarne), Katja ja pk Vili (Joviro Vili) sekä tällä kertaa ilman omia koiria Lea ja Henna. Vähän hirvitti lähteä matkalle Pyryn tuon "hallitsemattoman luonnonvoiman" kanssa, mutta kaikki meni tosi hyvin. Menomatka kesti pysähdyksineen kymmenisen tuntia, eikä Pyry päässyt kirmailemaan vapaana vaan oli kökötettävä nätisti boksissa. Pyry oli automatkalla hienosti, eikä vinkunut yhtään. Pyry on kyllä tottunut automatkustaja, mutta tähänastiset näyttelymatkat ovat olleet päivän matkoja, pisimmillään Jyväskylään keväällä.

Yövyimme Hotelli Arthurissa aivan Helsingin keskustassa ja Pyry pääsi ekaa kertaa tutustumaan ison kaupungin vilinään. Kuljimme metrokäytävässä, portaissa, hisseissä ja katujen vilinässä. Suurin pelkoni oli, että Pyry merkkailee hotellissa, sillä jalka tahtoo nousta tosi herkästi, mutta näin ei sitten käynytkään. Vähän piti vinkua, kun mamma jätti ypöyksin vieraaseen paikkaan, mutta pian poika rauhoittui. Yöllä emäntä ei saanut kunnolla nukutuksi, sillä Pyry vahti huonetta ja murahteli outoja ääniä.

Aamulla aikaisin jo ennen kuutta lähdimme aamupissalle läheiseen Kaisaniemen puistoon. Jo edellisenä iltana kävimme nuuskimassa paikkoja yhdessä Pellen ja Ullan kanssa. Pelle villiintyi mahdottomasti villikanien hajuista, mutta vasta nyt Pyry huomasi kanit. Eikä niitä kyllä voinut olla huomaamatta, sillä niitä pomppi joka paikassa. Onneksi hihna kesti, sillä Pyry olisi halunnut ottaa puistossa kaniajon!

Saavuimme messukeskukseen hyvissä ajoin, sillä muilla kehä alkoi jo 9.15. Onneksi ehdimme tutustua ja totutella kehään ja hulinaan Pyryn kanssa. Olimme käyneet Pyryn kanssa näyttelytottumusharjoituksissa Tupoksen koirakoulussa, mutta harjoitukset eivät kyllä hyvää lupailleet. Edellisellä viikolla harkoissa Pyry olisi vain nuuskinut hallissa, veti ja ärisi minkä kerkesi, ei seisonut kunnolla ja pöydällä olisi vain pusutellut ohjaajaa. Pyry on kyllä hyvin kehässä, kunhan muut pojat eivät vain tuppaa liian lähelle. Isommilleen ja tyttökoirille Pyry osaa olla kyllä todella kiltti ja kohtelias.

Pyryn luokassa oli kuusi junnupoikaa ja olimme vuorossa kolmantena. Tuomarina olikin Annukka Paloheimo. Pyry oli kehässä nyt todella hienosti! Ei vetänyt, seisoi nätisti ja antoi rauhassa katsoa hampaat, jotka tuomari katsoikin tosi tarkasti. Kehät olivat tosi isot ja hallissa oli väljää, mikä varmaan osaltaan helpotti asiassa. Pyry seisoo paremmin, jos itse seison sen edessä, enkä ole takana maassa. Näin on kuitenkin hankalampi saada takajalat oikeaan asentoon, vaikka usein Pyry osaa jo itsekin laittaa jalkansa näyttelyasentoon. Kuudesta junnusta kaksi sai ERIn, kaksi EHn, Pyry Hn ja yksi Tn. Suurin voitto oli kuitenkin se, että Pyry käyttäytyi kehässä todella mallikelpoisesti!

Kotimatkalle pääsimme lähtemään vasta noin klo 18, sillä pkk Leevi pärjäsi tosi hienosti, oli ROP, sai Voittaja-08 -tittelin, CACIBin ja oli lopulta RYP2! Oli hienoa olla mukana katsomossa, kun mäyräkoirien parhaat tulivat lavalle ja Leevi Lean handlaamana valittiin toiseksi parhaaksi. Aikaisemmin Voittaja-juhlallisuuksia on saanut katsella televisiosta, mutta nytpä sai olla itse paikalla!

Kotona olimme Pyryn kanssa vasta kolmen jälkeen yöllä. Sekä Pyry että minä olimme todella väsyneitä, ja Pyry on lepäillyt ja sulatellut kokemaansa monta päivää. Matka oli todella mukava ja opettavainen kokemus ja matkaseura mitä parhain! Mäyräkoirakerholaiset ovat jo suunnittelemassa uutta reissua vuoden päähän - eiköhän me lähdetä taas mukaan Pyryn kanssa!

Tässä Pyryn arvostelu:

HELSINKI KV V-08 14.12.2008

Tuomari: Annukka Paloheimo

JUN H

Hyvät mittasuhteet ja koko, kovin löysä edestä ja pehmeä selästä. Voimakas kallo, hyvä purenta. Olkavarsi saisi olla viistompi, hyvä luusto, erinomaiset käpälät, takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat. Hyvälaatuinen karva. Saa rauhassa tiivistyä.

Kuva: Sari Ylitalo 

Pyry odottaa pöydällä tuomaria.

Kuva: Sari Ylitalo

Tuomari katsoi hampaat tosi tarkasti.

Kuva: Sari Ylitalo

Pyry seisoo. Häntä tahtoo nousta vielä vähän korkealle.....

 

Onneksi serkkuni Sari oli mukana todistamassa Pyryn ja minun ensimmäistä Voittaja-visiittiä.

Tosi paljon kiitoksia kuvista Sari!

Tulokset löytyvät täältä

Näyttelykuvat löytyvät täältä

TV-koosteet näyttelystä näkyvät nelosella lauantaina 20.12. ja 27.12. klo 12.30.

Pohjoisimmat peltopyyt

Keskiviikko 26.11.2008 klo 19.07 - Hannu P

Keväällä 2008 meillekin selvisi, että tässä aivan lähiympäristössä asustaa maailman pohjoisin peltopyypopulaatio. Eipä tuota ole tullut ajatelleeksi aiemmin, mutta nyt kun karttoja on tutkittu ja asiaan perehdytty, niin aika erikoiselta tuntuu, että täällä ylipäänsä tuollaiset arojen pienet kanalinnut selviää ollenkaan. Ovathan talvet välillä olleet aika ankaria ja olosuhteiltaan sellaisia, että ihmeenä voi pitää lintuparvien selviytymistä kevääseen.

Oulun yliopisto on peltopyytutkimusta tehnyt pitkään ja erityisesti Ahti Putaalan väitöskirjatyöhön liittyvä radioseuranta toi paljon uutta tietoa näiden seutujen peltopyiden elämästä. Isompia yrityksiä kannan elvyttämiseksi ei ole tehty - enemmänkin on seurattu sivusta miten nuo pallerot pärjäilevät. Tämän vuoden aikana on kuitenkin lähdetty eri tahojen kanssa yhteisesti liikkeelle, ja tavoitteena on käynnistää todellinen ohjelma peltopyiden elinolojen kohentamiseksi. Tämä voi tarkoittaa esim. maatalouden ohessa tapahtuvaa peltopyiden huomioimista erityisellä tavalla (suojavyöhykkeet, sänkipellot talveksi, ruokintapaikkaverkosto peltolakeuksilla jne.) sekä pienpetojen tehostettua pyyntiä tehostetun kannanhoidon kohdealueilla.

Liikkeelle on lähdetty siitä, että on tärkeää tietää paljonko peltopyitä tällä alueella on. Sen vuoksi lauantaina 15.11. Ahti Putaalan johdolla toteutettiin Tyrnävän alueella laskenta, joka osoitti todeksi ennakkotiedon, että lintujen kannalta epäedullinen kesä on vähentänyt peltopyykantoja. Onneksi ei kuitenkaan niin pahasti kuin etukäteen pelättiin. Samanlainen kanakoirien avulla tapahtuva joukkolaskenta toteutettiin Limingassa ensimmäisen kerran 22.11., jolloin päästiin perustilanteeseen eli tiedetään nykyinen kannan koko. Laskennan jälkeen on huomattavasti helpompi suunnata kannanhoitotoimia, kun tiedetään millä alueilla linnut asustavat ja paljonko niitä on.

Jatkossa mietitään erilaisia toimenpiteitä peltopyiden elinolojen kohentamiseksi ja elämisen esteiden vähentämiseksi. Elinympäristöön liittyviä parannuskokeiluja kehitellään ja petojen uhkaa pyritään lieventämään tehostetusti. Tämä edellyttää tietysti työtä ja paljon vapaaehtoisia toimijoita. Ensi vuoden aikana mietitäänkin erilaisia hankerahoitusmahdollisuuksia kehittämisohjelman toteuttamisen tueksi, mutta ilman niitäkin kiinnostusta peltopyytä kohtaan näyttää olevan riittävästi, että jotain saadaan aikaan. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että koko lakeuden alueella peltopyytä ei ole metsästetty kymmeniin vuosiin, joten saaliin toivossa tässä ei olla liikkeellä.

Mukana laskentatalkoissa 15.11.2008 oli Oulun Kanakoirakerhon jäseniä ja 30 koiraa.

Tässä Lakeuden Joutsenen juttu peltopyylaskennasta 20.11.2008.

 

Peltopyyt ovat tepastelleet meidänkin pihassa.

Kuva 26.2.2006, MJ

Ristikettu ja kauriit - 16.11.2008

Tiistai 18.11.2008 klo 14.48 - Hannu P

Sunnuntaina oli tarkoitus pyytää joko kettua tai kaurista kahden miehen voimin. Kumpaakin yritettiin ja tällä kertaa onnistuneesti. Valitettavasti koirat olivat poissa pelistä, kun edellisyön pakkanen jäädytti vähäisen märän lumen karkeaksi korpuksi. Käpälät eivät tuolla kelillä kauaa kestäisi.

Aamupimeällä sitten suunnistimme tahoillemme jälkiä katselemaan ja tutkailemaan riistapeltojen laitamia. Kaveri kiersi kaurispaikkoja ja minä menin tutulle hirvitornille varovasti kulkien lumen narskuessa jalan alla pahasti. Kauriita sielläkin oli nähty ja torniin kiipesin, kun oli vielä pelkkää kuunvaloa apuna. Huomasin tosin, että rihlakon kiikari ei ole mikään hämärälaite kun ristikko katosi kokonaan. Pitänee kirjoittaa joulupukille josko tuohon saisi parannusta.

Pilvetön taivas helpotti tilannetta, kun päivänkajo alkoi auttaa näkemisessä. Riistapellon takana on haaska ja tornin ympärilläkin oli ketun jälkiä joka puolella ja joka suuntaan, vaikka lunta ei ollut kuin kahden yön ajan. Liikennettä oli ollut siis tosi paljon. Tornissa ehdin olla tuskin varttituntia, kun haaskan takaa ilmestyi kettu naurismaalle ja kuljeskeli edestakaisin pajupuskien takana. Sitten se oikaisi sarkaojan yli ja tuli näkyviin pajupuskien väliin ja pysähtyi noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Laukauksen jälkeen se jäi paikoilleen, joten odottelin vielä jonkin aikaa, mutta aamun tapahtumat olivat siinä.

Tein vielä kierroksen alueella jälkiä tutkien, mutta ainoastaan ketun ja jäniksen jälkiä löytyi. Alueen kauriit olivat nyt muualla. Kun tulin ketun kaadolle huomasin heti, että se oli oudon tumma ja väritykseltään epätavallinen. Kaula, joka on yleensä puhtaan valkoinen, olikin aivan musta kuten koko vatsa. Punaruskeaa ei ollut kuin lavoilla jonkun verran, ja selkäosa oli harmaanmusta niin kuin häntäkin. Mielessä häivähti ajatus ristiketusta, mutta kun ei siinä oikein selvää ristiä näkynyt, niin ajatus katosi. Otin ketun mukaani ja ajelin tapaamispaikalle.

Olin juuri juonut kupin teetä, kun kaveri soitti, että kaksi kaurista on nurin. Ajelin paikalle sänkipellolle ja suolistimme kauriit. Nostimme ne pick upin lavalle edellispäivänä koiran ajosta ammutun ketun seuraksi ja mietittiin mitä tehdään. Päätettiin kokeilla vielä miesajolla toisella alueella ja sieltä löytyikin vanhaa ja uutta jälkeä sen verran, että minä menin passiin kaverin toimiessa koirana. Noin puolen tunnin ajon jälkeen jäinen hanki rapisi ja rouskui taimikossa. Kauriit pysähtelivät ja siirtyivät hiljalleen lähemmäs kuunnellen ilmeisesti ajomiehen ääniä. Sitten nopea spurtti kun emä vasa ryntäsivät traktoriuralle. Vasan tullessa kohti ammuin melkein kuin kiekkoradalla ja saimme päivän kolmannen kauriin.

Illalla kotona Pyry vietiin haistelemaan kettua ja kaurista - taisipa kauris kiinnostaa poikaa enemmän. Tulevana viikonloppuna menemme taas Pyryn kanssa Haukkukeitaalle LUT-harjoituksiin. Elävän ketun kanssa varmaan on aivan toinen tohina päällä. Lähetimme kyselyn ketusta kuvan kera Oulun yliopiston eläinmuseoon ja sieltä varmistettiin, että tämä komean musta otus oli tosiaan ristikettu, punaketun ja mustaketun risteymä. Nimi tulee selän mustasta ristikuviosta, koitetaanpa saada siitäkin kunnon kuva.

Pyry nuuskii kettua.

Tässä kettu lähempää. Vatsa ja rinta ovat mustat ja selässä on tumma kuvio.

Lisää luettavaa ketusta ja sen värimuunnoksista löytyy mm. Tunturisuden sivuilta

Sattuu ja tapahtuu

Sunnuntai 19.10.2008 klo 10.42

Parhaillaan sekä Nora että Miro parantelevat peppujaan, sillä molemmilla tulehtuivat anaalirauhaset yhtäaikaa - ja tietenkin varoittamatta! Noran peräpäätä olen jo säännöllisesti seuraillut, mutta Mirolle vaiva tuli ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi molemmilla oli paise oikealla puolella. Mikä ihmeen anaalirauhastulehdusepidemia meillä oikein on liikkeellä! Onneksi tauti ei ollut tarttunut Pyrtsiin.

Ei auta muuta kuin seurailla tilannetta takapäässä tarkemmin ja huolehtia siitä, että kakka kulkee ja on tarpeeksi tiukkaa. Ja tavaraa suolessa pitää olla riittävästi, niin että anaalit tyhjenevät kunnolla, eikä sisältö ala tönkkiytyä. Elänlääkäri sai puristettua Miron pepusta aikamoisen määrän tiivistä eritettä ja vitsailikin, että laitetaanko lehteen kuva maailman pisimmästä yhtenäisestä anaalirauhaseritespiraalista!

Näillä meidän koirilla ei tunnu olevan minkäänlaista kipukynnystä, eikä mitään ennakkovaroitusta tullut. Peppuja ei vedelty, ei putsattu, ei mitään oireita. Pahimmillaanhan koira voi olla niin kipeä, että menee ihan liikuntakyvyttömäksi. Ruokavaliokin oli entinen, vain kuivaruokamerkkiä olin vaihtanut kesällä. Nämä nykyajan koiran ruuat on kehitetty mahdollisimman hyvin sulaviksi ja vähän kakkaa tuottaviksi. Mieluumin minä kerään kakkoja pihasta kuin annan koirien kärsiä anaalivaivoista!

Melkein tismalleen vuosi sitten 26.10. Noralla oli sama homma ja oikelle tuli paise, joka vieläpä fistelöityi eli puhkesi ihon läpi. Lisäksi tuli vielä korvatulehdus ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) kerran. Peppua piti suihkutella ahkerasti ja huuhdella laimennetulla Betadine-liuoksella. Anaalit paranivatkin nopeasti, mutta jodista tuli allerginen reaktio ja pepun ja hännän alapuolen iho meni ihan mustaksi ja lopulta kuoriutui pois.

Kaiken lisäksi Noralle tuli juoksukin ja pepukkaa piti käydä huuhtelemassa pojilta salaa pesuhuoneessa, sillä Nora asui eristyksessä mökillä. Olihan siinä hommansa, mutta onneksi Noraa ei vaivat haitanneet ja meno oli kuten ennenkin. Tuolloin myös pidin syynä ruokaa, sillä Nora oli syönyt pentuaikana eri ruokaa kuin tavallisesti.

Loppuhuipennukseksi Nora sai ängettyä pari senttiä leveän ydinluusta sahatun kiekon alakulmureidensa taakse - ja taas oltiin lääkärissä! Tässä linkki luukuvaan Lääkäriltä meni puolisen tuntia, kun luukiekko piti sahata irti rauhoitetun Noran alaleuan ympäriltä. Kun toissa viikolla kävimme Pyryn ja Noran kanssa Akuutissa silmätarkastuksessa, siellä vielä muistettiin meidän Noran tapaus. Kaikkiaan tuohon tuhrautui viime vuonna viisi viikkoa, nyt varmaan pääsemme vähemmällä...

Meillä on myös trimmauskausi alkanut. Mirolla ei ole paljoa otettavaa, mutta naamataulua pitää ainakin siistiä. Miron karva on tosi niukkaa ja turkki saisi kyllä olla paljon tuuheampaa. Kolmisen viikkoa sitten Miro ajeli hirveä yli kolme tuntia ja mahan alunen meni ihan ruvelle. Onneksi poika parani parissa päivässä ja nyt on sekä Mirolla että Noralla uudet ajoliivit, jotka toivottavasti suojaavat mahaa.

Pyry pääsi selkä- ja kylkikarvoistaan viikko sitten ja eilen trimmasin etujalat, mahaa ja tuuhean tummat rintakarvat. Pyryn turkki on tosi helppo trimmata ja karva lähtee hyvin sormin nyppimällä. Alta paljastuu jo lyhyt karkea karva. Noran kuontalo on nyt tosi turrikka ja siihen pitää ottaa kyllä trimmausveitsikin käyttöön. Niin, ja aikaakin menee varmaan viikko!

Kaikki kaapin tarkastuksessa - eipä olleet hiiret käyneet! Nora on käynyt naapurissakin merkkaamassa hiirten kulkureittejä ja onpa mamma pyydystänyt olohuoneestakin yhden! Hiiri oli eksynyt seinän väliin, josta loukkuun jääneet on helppo poistaa seinään tehdyn luukun kautta.

Pojat töissä - Miro jälkitöissä

Maanantai 6.10.2008 klo 19.43 - Hannu Pietiläinen

Lauantaina 4.10.2008 koko päivä meni hirven pyynnissä. Porukan koiralla otettiin vasa päivällä ja lähdettiin valmistautumaan iltakytikselle. Osa porukkaa jäi paloittelemaan aiemmin ammuttuja hirviä loppujen siirtyessä riistapeltojen laidoille tornipyyntiin.

Paloittelemassa olleet kuulivat pari laukausta ja hetken päästä tuli pyyntö hakea jälkikoira paikalle. Kaurista oli ammuttu ja se oli juossut vauhdilla metsään. Kävin kotona hakemassa Miron mukaan ja kun pääsimme ampumapaikalle soi puhelin. Naapuripellolla oli ammuttu hirveä pellon taakse metsään ja sekin oli karkonnut vauhdilla näkymättömiin.

Osoitin Mirolle kauriin ampumapaikan ja heti lähdettiin vauhdilla suoraan kohti metsää. Metsässä suunta jatkui suoraviivaisesti eteenpäin ja muutaman sadan metrin päässä ylitettiin metsäautotie, jonka jälkeen kauris oli jatkanut noin sata metriä ja suoraan nelostien yli. Epäilin jo aiemmin, ettei eläin ollut saanut osumaa, ja teiden ylityksen ja matkan kasvaessa olin jo varma asiasta. Verijälkiä ei missään vaiheessa näkynyt ja kauris meni suoraviivaisesti eteenpäin loikkien kevyesti syvien kanavien yli. Niinpä lopetimme Miron kanssa jäljityksen ja palasimme lähtöpaikalle.

Siirryimme hirven ampumapaikalle, jossa ampuja osoitti hirven paikan ampumahetkellä. Jälkeä ei oltu kuljettu eikä sotkettu lainkaan, joten Miro pääsi puhtaalle jäljelle. Välittömästi hajun saatuaan koira lähti reipasta vauhtia eteenpäin. Muutaman kymmenen metrin jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan aivan Mejä-kokeen kulman tapaan tiheään koivu-/mäntytaimikkoon. Vauhti hiljeni hieman ja etenimme jo melkoisen hämärässä metsässä noin viisikymmentä metriä suoraan hirven luo. Eläin oli saanut hyvän osuman ja kuollut tuon ryntäyksensä jälkeen, mutta hämärtyvässä tiheässä metsässä sen löytäminen ilman koiraa olisi ollut todella vaikeaa. Suorakulmaisen käännöksen jälkeen ihmisketjussa haravoidenkin olisi helposti harhauduttu kauas kaadolta.

Kaadolla Miro tutki hetken löytöään ja aloitti sitten hirven turkkuamisen isompien hirvikoirien tapaan eli repi karvaa isoina tukkoina ympäri hirveä. Ison eläimen ruho heilahteli, kun mäykky tarrasi leukaotteella persauksista. Ampujalla oli onneksi kamera mukana, joten kuviakin tilanteesta saatiin. Mirolle hirven löytyminen oli tärkeä juttu, koska aiemmin olemme olleet kolmasti kolarikauriita jäljittämässä, mutta aina ne ovat selvinneet ja menneet menojaan. Pisin jäljitys oli 1,5 km, jonka jälkeen kauris meni joen yli emmekä enää siitä jatkaneet. Nyt Miro ainakin tietää, että jäljen päässä saattaa todellakin olla jotain eikä aina tarvitse tulla tyhjin tassuin kotiin.

Miro turkkuaa niin että hirvi hytkyy!

Hirvikuvat Juha Pyyhtiä - kiitokset kuvista!

Ja Pyry putkitöissä

Maanantai 6.10.2008 - Hannu Pietiläinen

Sunnuntaina 5.10.2008 jätettiin hirvestys väliin ja lähdettiin Pyryn kanssa Haukkukeitaalle Lut-harjoituksiin. Keväällä kävimme pari kertaa häkkiketulla ja silloin Pyry ei oikein tiennyt mitä sanoa kettu-nimisestä eläimestä. Ihmetteli ja vähän haukahteli toisella kerralla, mutta homma ei sanottavammin kiinnostanut. Nyt oli toinen ääni kellossa. Kettu oli häkissä lyhyen putkiosuuden päässä ja kun panta löysättiin, paineli Pyry suoraan häkille ja aloitti hyvän, kuuluvan haukun. Sitten laitettiin ahdinkoputki jatkoksi ja kokeiltiin uudemman kerran, mutta siihenpä tyssäsi Pyryn meno. Ahdinko näytti olevan liikaa, eikä siitä tällä kertaa päästy eteenpäin lainkaan.

Otettiin vielä ahdinko pois ja kokeiltiin suoralla putkella häkille ja taas Pyry suorastaan ryntäsi häkille haukkuen kettua tosi hanakasti. Mutta kun ahdinko tuli eteen uudemman kerran, niin sama juttu eli ei oikeastaan yritystäkään mennä läpi.

Harjoitus lopetettiin tosi hyvään ja "miehekkääseen" haukkuun ja jatkossa koiraa ei enää päästetä ketun lähelle kuin ahdingon läpi. Muutoin se uskoo pääsevänsä sinne aina helpomman kautta. Harjoituksia jatketaan omalla ahdinkoputkella kotona ja sitten taas Haukkukeitaalla. Tärkeää oli kuitenkin huomata koiran kehittyneen keväästä melkoisesti eikä kettu pelottanut, vaan niin lähelle mentiin kuin päästiin kovan haukun kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.

Pyry sujahtaa putkeen ja ryntää rähisemään ketulle. Kouluttajana on Katja Huurinainen, jolla on useita metäsästyskokeissa pärjänneitä pk. mäykkyjä. Tarusta tuli luolavalio viime keväänä.

Nyt Pyryn pitäisi päästä ketun luo ahdingon läpi, mutta yritykseksi jäi tällä kertaa....

Kaivaukset jatkuvat.....

Tiistai 16.9.2008 klo 16.31 - Marja J

Eikä oikein näytä loppua tulevan! Ihan tässä jo odottaa pakkasia ja lumen tuloa, että hieman hiljenisi tuo tahti kaivauksilla. Vanha kaivantoalue oli kuin pommituksen jäljiltä ja se piti jo sulkea. Yritin ensin aidata aluetta matalalla kanaverkolla, mutta se ei pidätellyt Noraa ja Pyryä yhtään. Pyry hyppäsi kuin kenguru aidan yli ja päästi sitten mammakoirankin aidan sisään. Ei auttanut muu kuin laittaa vanhan lammasaidan tolpat ja esteeksi samaa verkkoa kuin isossakin aitauksessa. Nora on käynyt joka päivä puskemassa aitaa ja haukkumassa, kun ei ole päässyt "herkkukaivauksille".

Koirat avasivatkin sitten uuden projektin keskemmältä pihaa ja siinä on nyt riittänyt hommaa jo kohta viikon ajan. Alkaa vaan hermoja vähän riipiä, kun Pyry vonkaa Noralta kuoppaa kimeällä haukkumisella ja Nora haukkuu sitten takaisin. Pyry kimittää myös innoissaan, kun kaivelee kuoppaansa. Myös Miro käy välillä kuopimassa, mutta viihtyy paremmin itsekseen.

Sekä Nora että poikansa ovat todella sitkeitä luolakoiria ja aika taitaviakin noissa maansiirtohommissa - hienoa ojaa näyttää syntyvän vaikka nurmikkoon! Onneksi meillä on tuo iso koirapiha, ettei tarvitse hermojaan repiä noista mäyristen puhdetöistä.

Pyry tuntuu nyt todella "syttyneen" myyrälle, sillä eilisellä lenkillä piti monta kertaa hypätä kaivelemaan tienpenkkaan - ihan on tullut äitiinsä!

Pyry ja Nora töissä

Ja nyt vähän levätään. Etuovelle on pitänyt laittaa pesupaikka möyrijöille.

Karkeakarvaiset kaivinkoneet maansiirtotehtävissä

Torstai 4.9.2008 klo 23.08 - Marja J

Koirien myyränkaivuhomma on mennyt ihan mahdottomaksi! Myyrä on kaivanut käytävänsä aidan alitse ja melko syvään, joten koirien kaivuhommia on pitänyt ihmisen ikävällä tavalla rajoittaa, etteivät koirat pääse aidan alta kaivautumaan vapauteen. Olen tuupannut tielle jo monta hirren pätkää pystyyn, pitkittäin, poikittain ja päällekkäin, mutta aina vaan pitää kaivella hirsien vierestä. Eilen suihkutin multaan etikkavettä ja kaupan estohajustetta, mutta ne eivät haitanneet ollenkaan hommia.

Nora ryntää kaivauksille heti aamupalan jälkeen ja viipyisi siellä sitkeänä koirana varmasti vaikka koko päivän. Noran partakarvat ovat jo ohentuneet ja kuonon päällä on nahkakin ruvella kovasta kaivamisesta. Tänään Nora aloitti hommat jo aamupäivällä ja tuli sisään vasta illemmalla ruoka-aikaan. Ei auttanut muuta kuin viedä mamma taas pesulle ja lopettaa kaivuhommat kaikilta laittamalla uuden aidan portit kiinni.

Pyrykin on sitkeä kaivuri ja välillä mamman kanssa tulee kinaa hyvistä kuopista. Miro ei oikein välitä kaivauksista, vaikka siellä kyllä kuopiikin. Kyllä siellä varmaan tuoreita hajuja on, eikä Nora helposti anna periksi. Naapurin vanhalta pottumaalta Nora pyysi monta lihavaa ja isoa vesimyyrää. Lenkillä piti olla mukana aina näppylähanskat, että sai kaivettua kidasta paistin pois. Nora on kunnostautunut myös sänkipeltojahdissa ja hankkinut sieltä monet makoisat suupalat.

Onneksi tämä paikka on vähän kauempana pihalla!

Aikamoisen pottupellon ovat karvakaivurit saaneet aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Noran vanhoja "paistikuvia". 

Kaivinkoneet lepotauolla, takana Miro, keskellä Nora ja edessä Pyry. Keittiöön piti hankkia sohva ihan vain koiria varten. Selkänojalla on mukava könöttää ja katsella ikkunoista pihalle.

Kesä- ja kisakausi lopuillaan

Sunnuntai 31.8.2008 klo 18.38 - Marja J

Nyt alkavat kesän näyttelyt olla takanapäin, kun lauantaina piipahdimme Pyryn ja Noran kanssa Yppärin ryhmänäyttelyssä. Noran osallistuminen oli hieman epävarmaa, sillä mammakoiraa vaivasi valeraskaus. Tämä tyttökoiran juoksun jälkeinen normaali ilmiö ei ole koskaan vaikuttanut Noran mielentilaan. Vaiva on ollut etupäässä kosmeettinen - eli tissit roikkuvat! Edellisessä näyttelyssä Ylivieskassa tuomari moitti Noraa tukevaksi, mikä saattoi johtua jo valeraskaudesta. Nyt tyttö oli kuitenkin alalinjaa lukuun ottamatta tosi timmissä kunnossa, sillä liikuntaa oli lisätty ja ruoka-annoksia pienennetty.

Näyttelyssä Pyry oli kehässä ainut junnupoika ja tulokseksi tuli EH1. Nora sai Oulun ERIn jälkeen nyt jo toisen Hn, mutta eipä tuomari Esko Nummijärvi kovin paljoa ERIä näyttelyssä muillekaan jaellut. Uroksista yksikään ei saanut nyt ERIä! Nora oli kehässä kuten ennenkin, eli homma ei kyllä kiinnostanut yhtään. Pyry kulkee tosi hienosti, mutta seisomista pitää vielä treenata. Automatkallakin Nora vain lepäili, mutta nousi heti katsomaan ikkunasta, kun ajoimme kettutarhan ohi ja luolavaliolle tutut ja kiinnostavat hajut tulivat nenään.

Nyt olemme käyneet Pyryn ja Norankin kanssa aika monessa näyttelyssä, jotka ovat olleet tässä melko lähellä siedettävän matkan päässä. Hannu on käynyt Noran ja Miron kanssa vielä MEJÄ-kokeissakin, joten aika monta kesäviikonloppua on mennyt koirien kanssa hommatessa. Nyt vähän huilitaan ennen talven koitoksia.

Piristykseksi Nora on keksinyt taas pitkästä aikaa "myyräterapian" ja kaivellut pihassa ahkerasti koko viikon. Viimeiset kaivaukset olivat niin antoisia, että tänä aamuna Nora vinkui ulos jopa ennen aamupalaa, mikä oli ihme! Työmaa eteni valitettavasti kriittisille alueille aidan tuntumaan ja aika syvällekin, joten homma piti keskeytää ja kaivanto tulpata hirrenpätkällä. Onneksi muita kohteita vielä löytyy pihasta!

Pyry ja Miro ovat tulleet auttamaan kaivauksille.

Tänään Hannu paranteli taas noita etupihan aitasysteemejä ja iso aidattu alue jaettiin vielä poikkiaidalla kahteen osaan. Myös oven koiraluukku on vaihdettu. Nettikaupasta tilaamani muovinen oviluukkusysteemi kesti kaksi kuukautta. Tämä oli enemmän kuin etukäteen odotin, sillä trafiikkia on ollut aikalailla. Valmista aukkoa ovessa suurennettiin ja vuorattiin vanerilla. Saranat ja luukun voi nyt helpommin vaihtaa, sillä tuskin tuokaan ihan ikuinen on, sillä läppäovi on todella kovassa käytössä ja siitä pujahdetaan vauhdilla.

Miro ja Pyry vauhdissa. Takana koirien kesämökki kattoistutuksineen.

Nora tuli vauhdilla!