Viikonlopun näyttely- ja koeuutisia

Maanantai 6.5.2013 klo 18.39

Olimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa koko porukalla reissussa Keski-Suomessa ja lauantaina jännättiin menomatkalla miten Oivalla (Joenpenkan Innokas-Iikku i. Tiny Trotter´s Nobleman e. Joenpenkan Ehtoisa-Emma) menee ensimmäisessä näyttelyssään Kajaanissa.

Kajaanin ryhmänäyttelyssä oli kaikkian 11 urosta ja SA:t kuulemma tiukassa. Oiva sijoittui Kastehelmi Kakon handlaamana hienosti urosten kakkoseksi ja sai varasertin.

Näyttelyssä oli myös Pyryn (Joenpenkan Aito-Artturi) jälkikasvua ja Konemiehen Oopperan ja Pyryn poika Peurakankaan Aito-Epeli oli pentuluokassa vsp pentu. Emä Ooppera sai käyttöluokassa ERI:n.

Sunnuntaina oli Emman tämän vuoden ensimmäinen MEJÄ-koe ja Emma nuuskuttelikin hienosti tuloksen AVO1 pistein 46 ja siirtyi nyt voittajaluokkaan. tapansa mukaan Emma omi kaadon ja kantoi sorkan ylpeänä autolle.

Hienoja tuloksia Joenpenkan jälkikasvulla - tästäpä on mukava jatkaa kesän harrastamista!

Onnittelut vielä kerran Oivan kotiväelle Pinjalle sekä Villelle sekä Emman kotiväelle Pauliinalle ja Karille. Lämpimät terveiset myös Peurakankaalle!

Hyvää Koiranpäivää!

Keskiviikko 24.4.2013 klo 12.04 - Marja J

Ilokseni sain huomata, että Oulun kaupunki on julkaissut tänään koiranpäivänä erinomaisen oppaan oululaisille (ja muillekin) koiranomistajille.

Koiruuksia-opas on pieni tietopaketti Oulun kaupungin tarjoamista palveluista ja se tarjoaa myös paljon vastauksia lemmikinpitoa koskeviin kysymyksiin ja antaa vinkkejä yhteiseen puuhasteluun arjessa.

Oppaan paperiset versiot tulevat jakoon Oulu10:n asiakaspalvelupisteeseen toukokuun alussa, mutta tähän hyödylliseen oppaaseen pääse jo tutustumaan nettiversiona.

Kalevassa muistutetaan koiraihmisiä hyvistä tavoista

Torstai 18.4.2013 klo 19.58 - Marja J

Koiran päivää vietetään taas 24.4. ja päivän teemana on koiranomistajan vastuu ympäristöstä ja koiran omistajia muistutetaan siisteyden lisäksi myös koiraetiketistä ja hyvästä koiran hyvästä hallinnasta.

Koiranpäivänä Kennelliitto muistuttaa myös, että koiranomistaja on aina vastuussa koirastaan ja sen käytöksestä. Muut ulkoilijat tulee ottaa huomioon ja koira on pidettävä aina taajamassa kytkettynä.

Kalevan jutussa palautetaan mieliin ikävä tapaus viime vuoden joulukuulta, kun pieni Hilla-koira menehtyi aivan Oulun keskustassa Rotuaarilla ison vihaisen koiran hyökättyä sen kimppuun.

Myös maaseudulla koirien pitää olla hyvässä hallinnassa ja kiinnipidosta säätelee metsästyslaki, jonka mukaan koiria ei saa koskaan pitää irti toisen maalla ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa ja 1.3. - 19.8. kaikkin koirien tulee olla kytkettyinä tai välittämästi kytkettävissä ja omistajansa käskyn alla.

Taulavuori Riitta, Hillan tie katkesi äkisti "Miksi arvaamattomasti käyttäytyvä koira pitää tuoda keskelle kaupunkia?", Kaleva 18.4.2013

Missä on koirakuri - Joenpenkan blogi 20.3.2013

Ilves riistakamerassa ja muuta mukavaa

Sunnuntai 14.4.2013 klo 13.27 - Marja J

Ilves vieraili ruokintapaikalla 6.4. Ruokintapaikalla on säännöllisesti vieraillut mm. lapinpöllö, tikkoja, närhiä, keltasirkkuja, tiaisia, kärppä, oravia sekä tietysti rusakoita - parhaimmillaan kolmekin samaan aikaan. Kohta ilveksen käynnin jälkeen rusakko ilmestyi taas ruokailemaan. Onpa kameraan tallentunut myös pupujen kiihkeää kevätpäinia.

Lisää riistakameran räpsäyksiä

Eetin terveisiä

Maanantai 8.4.2013 klo 11.06 - Marja J

Kannonkoskelta Eetin isännältä Tonilta on tullut kevään aikana mukavia uutisia Eetistä (Joenpenkan Etevä-Eeti). Eeti on innostunut viime vuosina kovasti luolakoiran hommista ja koiralle onkin saatu viime vuoden ja tämän kevään aikana jo paljon riistaa kettuja ja supeja ammutttua. Eeti myös ajelee, mutta kuulemma vaihtelevalla menestyksellä. Kuvassa Eeti sekä yksi viime viikon kolmesta supista.

Muutama uusi jahtikuva lisää

Menestystä PSMKK:n Vuoden Mäyräkoira -kisassa

Torstai 28.3.2013 klo 9.58 - Marja J

Nora (FIN KVA-L Rowanberrie´s Feenix s. 5.3.2003) on Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerhon Vuoden Veteraani 2012.

Koirakuri - lainsäädäntö ja koiraetiketti

Keskiviikko 20.3.2013 klo 13.12 - Marja J

Koirien kiinnipito

Taajamassa koira pidettävä aina kytkettynä lukuunottamatta koirapuistoja, koirien harjoituspaikkoja ja suljettuja piha-alueita. Näissäkin paikoissa koiran on oltava omistajansa tai haltijansa hallinnassa. Alueen omistajan tai haltijan luvalla koira saa olla vapaana pihamaalla, puutarhassa tai koirille varatulla aidatulla alueella. 

Muualla kuin taajamamerkein ilmoitetuilla alueilla koiraa saa ulkoiluttaa vapaana vain maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan (esim. metsästysseura) luvalla, jolle maanomistaja on luovuttanut maittensa metsästysoikeuden.

Koirien kiinnipitoaika on 1.3. - 19.8. Tänä aikana koira on pidettävä joka paikassa, myös taajaman ulkopuolella, kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä.

Koirien kiinnipidosta määrää metsästyslaki ja järjestyslaki. Lisäksi on huomioitava eläinsuojelulaki, tieliikennelaki ja rikoslaki koiran pidossa. Lainsäädäntö koskee kaikkia koiria ja koirarotuja, ei vain metsästyskoiria.

Suomen Kennelliitto: Koiriin liittyvä lainsäädäntö

Koiran vapaus on tiukasti lailla säädelty, YLE 27.8.2013

Päivitetty 7/2015: Koira poronhoitoalueella ja luonnonsuojelulueilla, kissaa koskevat määräykset

Missä on koirakuri - ovatko koiranpitoa säätelevät lait ja hyvät tavat unohtuneet?

Turvallisiksi luulemillani tutuilla ulkoilureitillä ja viimeksi melkein kotipihassa tapahtui jotain tosi yllättävää! Tämän viimeisen ikävän ja pelottavan koirakohtaamisen jälkeen ryhdyin selvittelemään tarkemmin niitä lakeja ja määräyksiä, jotka säätelevät koirien hyvinvointia, koiranpitoa ja varsinkin kiinnipitoa ja turvallista liikkumista yleisillä kulkuväylillä.

Taajamissa asia on aivan selvä – koira pitää aina olla kytkettynä, mutta maaseudulla meno on villimpää ja yleisesti oletetaan, että koiraa voi pitää vapaana ja valvomatta melkeinpä missä vaan. Koira otetaan kaveriksi ja lemmikiksi, mutta usein unohdetaan koiran mukanaan tuoma vastuu, velvollisuudet sekä kanssaihmisten ja muitten koirien ja koiran omistajien huomioon ottaminen.

Koirien kiinnipitoa säätelevät metsästyslaki ja taajamissa lisäksi järjestyslaki. Metsästyslaki määrää myös koirakokeista, koirien kouluttamisesta ja irtokoirien talteenotosta. Eläinsuojelulain tavoitteena on terve ja hyvinvoiva eläin ja tieliikennelaki määrittää monilla eri tavoin teillä ja kevyen liikenteen väylillä liikkuvien tienkäyttäjien velvollisuudet ja turvallisuudesta huolehtimisen. Rikoslaissa määritellään koiranomistajan rikosoikeudellinen vastuu, jos koira aiheuttaa vahinkoa ympäristölleen.

Järjestyslaki - taajamissa koira aina kytkettynä

Järjestyslaki tuli voimaan vuonna 2003. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on pidettävä taajamissa koira aina kytkettynä. Pelkkä kytkettynä pitäminen ei kuitenkaan riitä vaan lisäksi on huomioitava, että talutushihna ei saa olla liian pitkä, ettei aiheuteta vaaratilanteita muille tiellä liikkuville. Ohitustilanteissa flexi-taluttimessa oleva koira on otettava aina lyhyeen hihnaan. Lenkillä koira kulkee yleensä omistajansa vasemmalla puolella, ja aina on varmistettava, ettei vaaratilanteita pääse syntymään.

Lisäksi on huolehdittava, että koira ei pääse kytkemättömänä kuntopoluille, juoksuradoille eikä ollenkaan yleisille uimarannoille, leikkipaikoille, toriaikana torille tai yleisille laduille tai urheilukentälle. Koirien pääsy em. paikkoihin voidaan erikseen sallia, mm. järjestämällä yleisille laduille omat hiihtoajat koirahiihtäjille.

Järjestyslaki määrää huolehtimaan myös koiran jätökset pois hoidetuilta alueilta taajamissa. Kiinnipitovelvollisuuden ulkopuolelle taajamissa jäävät vain virantoimituksessa olevat valtion koirat, palvelutehtävissä olevat koulutetut pelastuskoirat, avustaja- ja opaskoirat.

Taajama-alueilla koira voi olla vapaana ainoastaan koirapuistoissa, suljetuilla pihoilla ja koirien harjoituspaikoilla ja näissäkin paikoissa koiran pitää aina olla omistajansa hallinnassa ja valvonnassa. Koiran irti pitäminen järjestyslain vastaisesti on järjestysrikkomus ja seurauksena voi olla rikesakko. Lisäksi irtipidosta voi seurata myös vahingonkorvausvelvollisuus. Järjestyslain noudattamista valvoo poliisi.

Metsästyslaki - kiinnipitoaika 1.3. -19.8., eikä koiraa ei saa pitää koskaan irti toisen alueella ilman lupaa

Yleinen järjestyslaki antaa tarkentavia määräyksiä koskien taajamia (merkitty taajama-merkillä), mutta kaikkialla muualla kiinnipitovelvollisuus perustuu metsästyslakiin. Metsästyslaki koskee kaikkia rotuja ja koiria, ei ainoastaan metsästyskoiria.

Metsästyslain mukaan koiraa ei saa koskaan pitää irti vieraalla alueella ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Maanomistaja voi myös luovuttaa metsästysoikeuden esimerkiksi metsästysseuralle ja lupa koiran irtipitoon alueella on kysyttävä silloin oikeudet omistavalta seuralta. Koiraa ei metsästyslain mukaan saa pitää vapaana ja valvomatta talviaikaan myöskään joen-, järven tai meren jäällä. 

Koirien kiinnipitoaika on 1.3. – 19.8. ja tänä aikana koirat on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä.

Välittömästi kytkettävissä tarkoittaa, että koira on hyvin koulutettu ja joka tilanteessa omistajansa hallinnassa. Koiran luoksetulo toimii ehdottomasti, nopeasti aina ja kaikissa olosuhteissa. Käytännössä se tarkoittaa, että koira on tiiviisti taluttajansa vieressä ja käskyn alla ilman hihnaakin, vaikka ympärillä olisi mitä tahansa häiriötä, ohi kulkisi eläimiä tai ihmisiä.

Poikkeuksena ovat alle viiden kuukauden ikäiset pennut ja viranomaistehtävissä olevat koulutetut koirat. Muita kuin ajavia koiria voi käyttää tänä aikana metsästykseen. Samoin kanakoiraa tai muuta lintukoiraa saa kouluttaa, jos rauhoitettuja riistaeläimiä ei häiritä niiden lisääntymisaikana ja koira on hyvin näissäkin tilanteissa hallinnassa.

Koira voi olla vapaana ei-taajamissa ja haja-asutusalueella metsästyslain mukaan ainoastaan omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla, puutarhassa tai koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella.

Myös näillä alueilla koiran pitää olla valvottuna, hyvässä hallinnassa ja koiran on ehdottomasti pysyttävä piha-alueella. Koiran omistaja syyllistyy koiran irti pitoon ja laittomaan tekoon, jos hän ei pysty heti kytkemään koiraansa tai antaa sille mahdollisuuden karata luvallisesta paikasta.

Metsästyslain noudattamista valvovat poliisi, rajavartiolaitos, metsähallituksen erätarkastajat, tulliviranomaiset sekä riistanhoitoyhdistyksen metsästyksen vartijat. Heillä on myös lupa ottaa talteen kiinnipitosäädösten vastaisesti irrallaan oleva koira.

Eläinsuojelusäännöstö velvoittaa pitämään hyvää huolta koiran hyvinvoinnista. Eläinsuojelulaki antaa määräyksiä ja suosituksia koiran pitopaikasta, hoidosta, kohtelusta ja käsittelystä sekä kuljetuksista. Koiran pitopaikka on rakennettava ja huollettava siten, että se on koiralle turvallinen, eikä eläin pääse siitä karkaamaan. Samoin koiran heitteillejättö on kiellettyä. Lemmikkieläinten suojelua koskevassa Euroopan neuvoston yleissopimuksessa todetaan, että heitteillä olevaksi eläimeksi katsotaan sellainen lemmikki, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella olematta kenenkään muun hallinnassa tai suorassa valvonnassa.

Monella koiran omistajalla on se harhaluulo, että maaseudulla koiraa voi pitää irti missä vaan ja milloin vaan. Näin ei todellakaan ole - koiralla ja koiran omistajalla ei maaseudullakaan ole mitään jokamiehenoikeuksia.

Koira saa olla irti ainoastaan luvallisena aikana, luvallisilla alueilla ja luvallisessa tarkoituksessa ja tällöinkin aina valvonnassa ja hyvässä hallinnassa.

Metsästyslain määräysten lisäksi yleisillä kulkuteillä on muistettava tieliikennelaissa säädetyt kaikkia tienkäyttäjiä koskevat velvollisuudet. Kaikkien tiellä liikkuvien tuleekin noudattaa huolellisuutta ja varovaisuutta jotta vaaratilanteilta ja vahingoilta vältyttäisiin. Lisäksi tieliikennelaissa on määrätty eläimistä, että ne on pidettävä kytkettyinä tai niitä on vartioitava siten, etteivät ne aiheuta vaaraa tai kohtuutonta haittaa muille kulkijoille ja liikenteelle.

Koiran omistajalla on aina velvollisuus huolehtia, ettei koira aiheuta vahinkoa toisille koirille, ihmisille tai toisen omaisuudelle. Jos koiran omistaja ei ole noudattanut asianmukaista huolellisuutta ja varovaisuutta ja vahinko on sattunut, hän on aina korvausvastuussa. Koiranomistajalla on myös rikosoikeudellinen vastuu, jos koira aiheuttaa vahinkoa ympäristölleen. Jos ihmiselle vaarallinen eläin jätetään tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vartioimatta, seurauksena on sakkorangaistus.

Vastuullinen ja koiria vähänkään tunteva ymmärtää riskit koiran liikkuessa hallitsemattomasti kytkemättä tai muuten yksin vapaana ilman valvontaa. Koira voi joutua kyyn puremaksi, napata tienvarrelta sopimatonta syötävää, jopa myrkytettyjä syöttejä, astua lasinpaloihin tai loukata itsensä pahasti teräviin keppeihin. Kun koira on hihnassa valvonnassa, ikäviin juttuihin voi reagoida nopeasti ja jouduttaa ensiapua mahdollisen onnettomuuden sattuessa. Vartioimatta tai irti oleva koira voi karata tai se voidaan jopa varastaa. Irti juoksenteleva koira voi vahingoittua, hukkua, jäädä auton alle ja se voi pahimmillaan aiheuttaa liikenneonnettomuuden tai muuta vahinkoa niin ihmisille kuin muille lemmikkieläimille.

Järjestyslain ja metsästyslain mukaan koiria on taajamissa ja maaseudulla siis varminta ja turvallisinta ulkoiluttaa aina kytkettyinä.

Omat koirani ovat rakkaita perheenjäseniä, jotka nukkuvat yönsä ihmisen kainalossa. Ne ovat myös arvokkaita, koulutettuja ja palkittuja käyttö- ja jalostuskoiria. Kymmenen vuoden mäyräkoirakokemuksella tunnen koirani ja kasvattamani rodun melko hyvin. Ei tulisi mieleenkään ulkoiluttaa niitä irti julkisilla kulkureiteillä, pitää vartioimatta irti edes omassa pihassa, antaa juoksennella vapaana metsä- ja peltoteillä tai päästää ne naapureiden pihapiiriin. En pidä itseäni myöskään sellaisena loistavana ”koirakuiskaajana”, jonka koirat ovat aina joka tilanteessa käskyn alla ja hallinnassa – niinpä koirani kulkevatkin aina kytkettyinä.

Koirani ovat vahvoilla riistavieteillä varustettuja, itsenäiseen työskentelyyn tottuneita ja koulutettuja luola- ja jälkikoiria. Ne eivät todellakaan pysy pihassa, jos mielenkiintoista nuuskittavaa tai jahdattavaa löytyy muualta. Ne osaavat myös puolustaa itseään uhkaavissa tilanteissa. Kaikki kolme koiraani ovat jokainen karanneet pihasta. Nora livahti selkäni takaa jahtaamaan myyriä nelostien toiselle puolelle ja myös pojat Miro ja Pyry ovat kerran livahtaneet portista ja juosset kilpaa tien toiselle puolelle. Kaikki saatiin pian kotiin, mutta hätä ja huoli olivat raastavia, sillä nelostien liikenne on todella vilkasta. Koirieni turvallisuuden ja oman mielenrauhan vuoksi meillä on nyt 1200 neliön aidattu koirapiha, lukittavat portit ja lisäksi muutama iso tarha kesäkäyttöön. Koira-aita on 135 cm korkea ja varmuuden vuoksi maan alle on kaivettu 15 cm verkkoa. Koirat eivät ole koskaan yrittäneet karkuun aitauksesta, sillä niillä on omassa pihassa riittävästi joko järjestettyä tai omatoimista virikettä, tilaa juosta, kaivaa ja nuuskutella. Omasta pihasta, Kuvia Omasta pihasta

Oman pihan lisäksi liikumme myös kevyen liikenteen väylällä, Temmesjoen jäällä sekä metsä- ja peltoteillä – koirat aina kytkettyinä! Kevyen liikenteen väylällä on monenlaista liikkujaa: lapsia ja aikuisia, nuoria ja vanhoja, kävelijöitä, juoksijoita, pyöräilijöitä, potkukelkkailijoita ja kulkupeleinä lastenvaunuja, rollaattoreita, mopoja, jne. Kevyen liikenteen väylää käytetään paikoin myös taloihin johtavina teinä, joten siellä on paljon myös erilaista autoliikennettä. Kysymys ei ole ainoastaan omien koirien vaan myös kanssakulkijoitten turvallisuudesta.

Vaikka mäyräkoirat ovat pienikokoisia koiria ne tarvitsevat paljon liikuntaa ja huonopolvinen emäntä on hankkinut apuvälineiksi mm. potkupyörän ja potkukelkan, jotta liikkumisen tarve saadaan mahdollisimman hyvin tyydytettyä. Myös varustuksiin kiinnitetään huomiota. Lenkeillä koirilla on pantaa turvallisemmat ja selkäystävällisemmät valjaat ja tukevat talutushihnat, talvella käytetään heijastimia niin koirilla kuin ulkoiluttajillakin. Potkuroitaessa ja potkupyöräillessä koirat kiinnitetään joustohihnalla talutusvyöhön ja huolehditaan, että ei aiheuteta vaaraa muille tien käyttäjille. Koirat pääsevät liikkumaan mieluisalla tavalla ja toteuttamaan taipumuksiaan metsästyksen lisäksi myös jäljestystehtävissä metsästäjien ja virkavallan apuna haavakko- ja kolaritilanteissa sekä rodunomaisissa kokeissa ja muissa koiraharrastuksissa.

Valitettavasti koirakuria, hyviä tapoja ja koiraetikettiä ei aina noudateta. Huolta ja turvattomuutta ovat aiheuttaneet karanneet tai tietoisesti irti päästetyt sekä pihoissa vapaana ja vartioimatta olevat koirat, jotka hyökkäilevät pihasta ja lähtevät tiellä liikkujien perään. Jopa kevyen liikenteen väylällä on vastuuttomasti ulkoilutettu kytkemättä ilman hihnaa useaa koiraa yhtä aikaa, eivätkä ne ole olleet hyvässä hallinnassa tai millään tavalla heti kytkettävissä.

Koirakuria sääteleviä lakeja ja määräyksiä ei joko tunneta tai  niihin suhtaudutaan välinpitämättömästi, eikä niitä haluta noudattaa. Vaikka itse huolehtisinkin omien koirieni turvallisuudesta, vaaratilanteita saattavat aiheuttaa vastuuttomien omistajien koirat, jotka eivät ole hallinnassa tiellä, maastossa tai omassa pihassa.

Mukana ulkoilemassa voi joskus olla vaikkapa pentukotiin muutamaksi päiväksi hoitoon tullut kasvatti, pieni pentu tai nuori koira, viimeisillään tiineenä oleva, pian synnyttävä tai ehkä jo synnyttänyt ja pentujaan meillä hoitava arvokas jalostusnarttu. Hoidossani voi olla myös vasta leikattu tai vammastaan toipuva koira. Joten en ole vastuussa ja huolissani vain omista koiristani, vaan myös muitten omistajien tilapäisesti kennelissämme oleskelevien koirien turvallisuudesta.

Maaseudulla on kaikille tilaa, paljon mukavia ulkoilureittejä ja erinomaiset mahdollisuudet nauttia liikkumisesta ja ulkoilusta luonnossa joko koiran kanssa tai ilman. Niin ihmisillä kuin koirillakin tulisi olla mahdollisuus miellyttävään ja turvalliseen liikkumiseen. Jokaisen koiran omistajan tulisikin tuntea koiran pitoon ja hoitoon liittyvä lainsäädäntö, ymmärtää vastuunsa ja noudattaa hyviä koiratapoja kanssakulkijat sekä muut koiran omistajat ja koirat huomioon ottaen.

LOPUKSI….

Koirakuria ja koiran asiallista pitoa selvitellessäni olen törmännyt moneen todella ikävään tapaukseen, kuullut todella vastuuttomasta koiraihmisten toiminnasta ja hyökkäysten kohteeksi joutuneitten koirien pahoista vammoista. Esimerkiksi googlaamalla iltapäivälehdistä haulla ”koira puri”, tulee pitkä lista erilaisia hyökkäys- ja purematapauksia. Duodecimin artikkelissa arvioidaan, että Suomessa tapahtuu vuosittain 50 000 erilaista eläinten aiheuttamaa purematapausta (mukana arvioituna ilmeisesti kaikki mahdolliset, pienetkin puremat), purijana kissa tai koira. Koirien osuus tapauksista on 80 %. Nyt kohistaan susien vaarallisuudesta – taitaapa rakas koiralemmikkimme olla tällä hetkellä sutta huomattavasti pahempi uhka - ainakin holtittoman ja vastuuttoman omistajan koira.

Lehdissä on jatkuvasti uutisia hallitsemattomien ja irti pidettyjen koirien aiheuttamista onnettomuuksista, joissa toisena osapuolena on ollut kävelijä, lenkkeilijä, autoilija, moottorikelkkailija tai pyöräilijä. Vakuutusyhtiöillä, eläinlääkintä- ja  lääkintäviranomaisilla olisi varmaan myös paljon kerrottavaa purematapuksista ja erilaisista koirien aiheuttamista onnettomuuksista.

Karkurit-palstat ja –sivustot kuuluttavat päivittäin karanneista tai hävinneistä koirista, jotka ovat lähteneet omille teilleen joko omasta pihasta, lenkillä tai riistäytyneet muulla tavoin omistajansa hallinnasta. Karkurit-palstoilta löytyy kyllä erinomaisia ja yksityiskohtaisia ohjeita koskien karkulaisen kiinniottoa ja etsimistä, verkostot ovat toimivat ja tiedotus pelaa. Valitettavasti sivustoilla ei kuitenkaan tiedoteta koirien kiinnipitoon liittyvästä lainsäädännöstä, eikä kannusteta niiden noudattamiseen. Monelta onnettomuudelta, ikävältä ja surulta säästyttäisiin, jos koirista ja niiden kiinnipidosta sekä valvonnasta huolehdittaisiin paremmin.

Olen tämän asian tiimoilta ottanut yhteyttä mm. koira-asioihin erikoistuneisiin lakimiehiin, kennelneuvojiin, useisiin koirajärjestöihin ja eläinsuojeluyhdistyksiin. Suurimpina ongelmina ovat tiedon puutteen lisäksi koiranomistajien omat asenteet ja välinpitämätön suhtautuminen koiran pitoon ja valvontaan sekä niihin liittyviin lakeihin. Lakipykälät ovat selvät ja koirakurista sekä kiinnipidosta on annettu niissä tarkat ohjeet. Valvontaa ei kuitenkaan ole riittävästi, eikä myöskään riittävän tuntuvia sanktioita rikkomuksista.

Yksityisten ihmisten ja koiran omistajien tulee olla valveutuneita ja tietoisia omista ja koiransa oikeuksista. Kunnon koiranomistaja kantaa myös vastuunsa, jos oma koira aiheuttaa häiriötä tai vaaratilanteita.

Jos ihminen itse tai koira joutuvat hyökkäyksen, puremisen tai jatkuvan uhkan kohteeksi, tulee ottaa yhteyttä välittömästi lääkäriin tai eläinlääkäriin sekä mahdollisesti myös poliisiin.  Eläinsuojelusasioissa auttavat eläinsuojeluviranomaiset.

• Järjestyslain noudattamista valvoo poliisi.

• Metsästyslain noudattamista valvovat poliisi, rajavartiolaitos, metsähallituksen erätarkastajat, tulliviranomaiset sekä riistanhoitoyhdistyksen metsästyksen vartijat.

• Eläinsuojeluvalvontaa paikallisella tasolla hoitavat kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavat viranhaltijat sekä poliisi.

Hyödyllistä luettevaa koirakurista, hyvistä koiratavoista, lakitekstit...

• Anttila Tanja,  Koulutettukin koira on pidettävä kytkettynä, Turun Sanomat 26.7.2013
• Jaakonsaari Tuija, Ojala Anu: Koiranomistajan oikeusopas 2011
• Junttila Marja, Missä on koirakuri - ovatko lait unohtueet? Rantalakeus 3.4.2013
• Koiruuksia - Koiraopas oululaisille koiranomistajille, julkaistu Koiranpäivänä 24.4.2013
• Pohjois-Pohjanmaan Kennelpiiri/Suomen Riistakeskus: Tietoa koirakokeiden ja koirien kouluttamisen vaatimista irtipitoluvista 19.2.2013
• Suutari Johanna, Koiranulkoiluttajan Kultainen Käytösopas, Oulun Seudun Terrieriyhdistys, jäsenlehti 2/2013
• Taulavuori Riitta, Hillan tie katkesi äkisti "Miksi arvaamattomasti käyttäytyvä koira pitää tuoda keskelle kaupunkia?", Kaleva 18.4.2013

Koiranpito koskevat lait

• Järjestyslaki
• Metsästyslaki
• Tieliikennelaki
• Eläinsuojelulaki
  
• Rikoslaki, pykälä 15, eläimen vartioimatta jättäminen

Suomen Kennelliiton ohjeita koiran omistajille

Vastuullinen koiran kasvattaja allekirjoittaa Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen ja vakuuttaa olevansa perillä koiran pitoon liittyvästä lainsäädännöstä. Ohjeet koskevat myös yksityistä koiranomistajaa, joka on Kennelliiton jäsen.

• Koiriin liittyvä lainsäädäntö

• Koiraetiketti

Suomen Kennelliitto 1.1.2011. Koiranomistajan ja haltijan perussääntö

1. Kennelliiton säännöt, ohjeet ja määräykset koskevat Kennelliiton jäseniä sekä henkilöitä, jotka osallistuvat järjestäytyneeseen koiraharrastus-toimintaan.

2. Koiranomistajan ja -haltijan on oltava selvillä eläinsuojelulain ja järjestyslain sekä muiden koiria koskevien lakien, asetusten ja määräysten sisällöstä.

3. Koirien on saatava riittävästi ravintoa ja huolenpitoa. Koirat on pidettävä asianmukaisissa tiloissa ja on huolehdittava, että ne saavat riittävästi liikuntaa.

4. Koiranpidosta ei saa aiheutua kohtuutonta haittaa ympäristölle

Suomen Kennelliitto: Koiranpäivä 24.4.2013

Koiran päivän teemana on koiranomistajan vastuu ympäristöstä ja koiran omistajia muistutetaan siisteyden lisäksi myös koiraetiketistä ja hyvästä koiran hyvästä hallinnasta.

Koiranpäivänä Kennelliitto muistuttaa myös, että koiranomistaja on aina vastuussa koirastaan ja sen käytöksestä. Muut ulkoilijat tulee ottaa huomioon ja koira on pidettävä aina taajamassa kytkettynä. Koiralle tulee tarjota liikuntaa sen liikuntatarpeen mukaan ja ulkoiluvarusteiden pitää olla koiralle sopivat, jotta koira ei pääse vahingossa karkaamaan.

Suomen Kennelliitto: Metsästyslaki säätää koirien kiinnipidosta 4.4.2007

Keväinen luonto ja hanget houkuttelevat monet koiranomistajat ulkoilemaan. Koiranomistajien on kuitenkin hyvä muistaa, että metsästyslain säätämä koirien kiinnipitoaika on alkanut 1. päivä maaliskuuta ja jatkuu 19. päivä elokuuta saakka. Tuona aikana ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että koira on välittömästi kytkettävissä.

Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa kuitenkaan pitää muulloinkaan irti toisen alueella eli koira saa olla vapaana ainoastaan luvallisena aikana ja luvallisessa tarkoituksessa.

Metsästyslain lisäksi koirien kiinnipidosta säädetään myös järjestyslaissa. Lain mukaan koira on pidettävä taajamissa kytkettyinä. Koiraa voi pitää taajamissa vapaana ainoastaan koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoissa sekä suljetuilla piha-alueilla. Myös tällöin koirien on oltava omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

Koiran kanssa voi mennä erikseen merkityille koirahiihtäjille tarkoitetuille laduille, mutta yleiseen käyttöön kunnostetuilla hiihtoladuilla koiraa ei saa ulkoiluttaa. Myös yleiset uimarannat, torit toriaikana, lasten leikkipaikat sekä urheilukentät ovat paikkoja, joissa koiria ei järjestyslain mukaan saa ulkoiluttaa.

Suomen Kennelliitto: Koira kuntalaisena –esite 2007

KOIRAETIKETTI

Koiran tulee lain mukaan ulkoilla aina kytkettynä. Taluttimessa oleva koira on paremmin omistajansa hallittavissa. Koiraa pelkääviä ihmisiä rauhoittaa paljon, jos koira on kytkettynä.

Yhteiskuntakelpoisen koiran täytyy tiiviisti rakennetuilla alueilla osata monia tärkeitä taitoja. Koiran on siedettävä rullaluistelijoita, polkupyöräilijöitä, pyörätuoleilla kulkevia henkilöitä ja monenlaisia muita vastaantulevia kulkijoita. Koiran kanssa pitää myös pystyä rauhallisesti ohittamaan toiset koirat ja muut eläimet.

Koska kaikki koirat eivät välttämättä pidä toisista koirista, ei ole tarkoituksenmukaista päästää koiraa tervehtimään jokaista vastaantulijaa. Koiran ulkoiluttaminen vaatii taluttajalta ympäristön huomioimista ja koiran hallintaa. Hallinta on erityisen tärkeää, kun koira ulkoilee kelataluttimessa. Jos pyöräilijä tai rullaluistelija kaatuu koiran taluttimeen, taluttaja on siitä vastuussa.

Suomessa suurin osa vuodesta on pimeää aikaa. Pimeällä tiellä liikkujien turvallisuutta ajatellen heijastimien käyttö on välttämätöntä.

PIDÄ YMPÄRISTÖ SIISTINÄ

Asuin- ja ulkoiluympäristön siistinä pitämiseksi koirien jätökset on kerättävä pois etenkin taajaan asutuilla alueilla. Lasten leikkipaikoilla, uimarannoilla ja torialueilla koiraa ei saa ulkoilutta. Kuntopoluille voi lumettomana aikana mennä hyvin käyttäytyvän koiran kanssa. Koiran täytyy olla silloin aina kytkettynä. Talvella koiran kanssa voi mennä erikseen merkityille, koirahiihtäjille tarkoitetuille laduille. Koiraa ei saa ulkoiluttaa yleiseen käyttöön kunnostetuilla hiihtoladuilla.

Esitettä voi tilata Suomen Kennelliitosta tai sen voi tulostaa pdf-tiedostona. Esite on julkaistu Koira kuntalaisena –projektiin liittyen. Projektin tavoitteena on edistää koiranomistajien ja koirattomien harmonista rinnakkaiseloa yhteiskunnassa sekä lisätä suvaitsevaisuutta koiraharrastusta ja koiria kohtaan.

Koirat luonnonsuojelualueilla

Luonnonsuojelualueiden käyttörajoitukset voivat vaihdella. Rajoitukset mainitaan erikseen alueen rauhoituspäätöksessä. Joillakin luonnonsuojelualueilla esimerkiksi koiran ulkoiluttaminen kytkettynä on sallittua niillä poluilla ja alueilla, joilla liikkuminen on muutenkin sallittua. Toisaalta joillakin luonnonsuojelualueilla koiran ulkoiluttaminen kytkettynäkin on kiellettyä.

Koirat poronhoitoalueella

Paliskuntain yhdistys: Koiravahingot

Paliskuntainyhdistys

Suomen riistakeskus: Metsästyskoirien käyttö poronhoitoalueella

Lisätietoa koskien kissoja

Kissaa koskevat samat Järjestyslain ja Metsästyslain pykälät kuin koiraakin.

Lisäksi:

Metsästyslaki (615/1993) 85 §: Kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen on kielletty.

Metsästyslain 1 luvun 5§:n mukaan villiintyneeseen kissaan sovelletaan samoja säännöksiä kuin mitä sovelletaan rauhoittamattomiin eläimiin eli villiintynyttä kissaa saadaan pyydystää ja se voidaan tappaa metsästyslaissa säädetyllä tavalla kuten muitakin rauhoittamattomia eläimiä.

• Poiisin ylijohdon vastaus kissojen kiinnipitoa koskevaan kirjeeseen 10.7.2009, Suomen Luonnonsuojeluliitto

• Juuma Salla-Reetta, Kaleva 16.7.2015, Kissaa ei saa päästää vapaaksi kaupungissa

Emmasta luolavalio!

Sunnuntai 17.3.2013 klo 8.59 - Marja J

Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) on nyt FI KVA-L!

Eilisessä Osty:n järjestämässä LUT-kokeessaa Emma yllätti todella iloisesti ja haukkui täydet pisteet A 50 ja sai luolavalion arvon. Tuomarina kokeessa oli johan Carlson.

Nyt Joenpenkan kasvateista ja Noran pennuista kolme on luolavalioita - hieno juttu!

Lämpimät onnittelut!

Koearvostelu

Koe alkoi 17:54, koe päättyi 18:06

Ahdinkoputken läpäisy: Hyväksytty

Tyhjän luolan tarkastus: Täydellinen, äänetön

Kaivaa hiekan nopeasti. Hyvä haukku luukulla. Kettu siirtyy oikeaan päätepesään. Koira käy ensin vasemalla, mutta korjaa nopeasti ja löytää ketun oikeasta päätepesästä. Aloittaa painostavan haukkutyöskentelyn edeten sentti sentiltä kestäen ketun iskut. Ei väistä vaan etenee hitaasti ketulle asti. Koe joudutaaan keskeyttämään eläinsuojelullisista syistä.

Tulos: LUT A50

Nora täyttää 10 vuotta!

Tiistai 5.3.2013 klo 9.20 - Marja J

Joenpenkan Vanha Emäntä, Isomummu Nora (FIN KVA-L Rowanberrie´s Feenix) täyttää 10 vuotta!

Vielä riittää virtaa mummossa ja vauhtia piisaa kuin nuoressa tytössä. Juhlavuoden kunniaksi kävimme oikein valokuvaamossa ja Norasta otettiin muutama hieno potretti.

Joenpenkan väki - Marja, Hannu sekä Pyry onnittelevat rakasta Noraa

Lisää kuvia Norasta - kiitokset valokuvaaja Marjo Väisänen

Vieraita esineitä suolia tukkimassa - ja vähän muuallakin....

Sunnuntai 24.2.2013 klo 13.44 - Marja J

Vierasesine mäyräkoiran leukaperissä eli Noran alakulmureiden taakse 16.11.2007 jumittunut ja irti sahattu ydinluukiekko

Mäyräkoira on tehokasleukainen ja hyvähampainen koira, jonka purutöissä niin omat lelut kuin muutkin kodin kohteet saavat murskakäsittelyn. Pehmolelut suolistetaan heti, vanut ja vinkupillit vedetään ulos ja nahkat muokataan. Tuolin jalat kalutaan, matot, pedit ja muut pehmusteet saavat myös tehokasta muokkausta mäykyn hampaissa. Ulkona napostellaan kiviä, jyrsitään myyräkaivauksilla puitten juuria ja napsitaan eteen tulevia pajuja silpuksi.

Olen aikoinani monta kertaa kaivanut meidän Noran kitalaesta paksuja puutikkuja, kun leuat ovat napsahtaneet yhteen ja katkennut oksankappale on jäänyt hampaiden väliin. Hampaiden väliin tai kitalakeen jumittuneita luunkappaleita on kaivettu myös edesmenneitten ajokoiran ja pystiksen kidasta.

Noralla oli pentuna ikävä tapa kiusata ihmistä – se napsi maasta pieniä kiviä ja napsutteli niitä sitten hampaissa. Kivet kopisteltiin sisälle tullessa kidasta riviin eteisen ikkunalaudalle. Onneksi paha tapa saatiin pois, kun koiraa ei huomioitu. Noralla on edelleenkin paha tapa jyrsiä reikiä fleecepeittoihin, mutta onneksi nämä pikkupalat ovat tulleen kakan mukana mahasta.

Meillä ei heitellä pehmoja, eikä harrasteta enää vetoleikkejäkään. Eikä meidän koirilla ole leluja koko ajan näkösällä. Muutama turvallinen pehmo kyllä on, mutta ne otetaan esille vain silloin kun treenataan kevyesti sisätiloissa noutamista tms. hyötyhommaa. Pihassa heitellään umpikumisia ja vahvatekoisia renkaita tai lättyjä. Koirat ovat jo sen ikäisiä, että ne saavat kyllä riittävästi toteuttaa itseään ihan oikeissakin koirien töissä. Ja pihassa kuluu tuntikausia aika kun nuuskuttellaan, kaivellaan myyriä tai etsitään sinne piilotettuja pikkunameja.

Nora-teräsleuan kanssa opin, että mäykyn hampaissa ei kestä mikään! Naruleluistakin leikkasin aina varmuuden vuoksi pois pisimmät hapsut. Noralla ei mennyt kuin hetki kun solmut olivat auki ja lattia lankaa täynnä. Epätoivoisena tein jopa itse huonekalukankaasta omia leluja, jotka täytin turvallisella luonnonmateriaalilla eli meriheinällä, kun mikään pehmo ei kestänyt koiran käsittelyä. Solmullisen puruluutkin vaihtuivat turvallisempiin solmuttomiin. Herkkujenkin kanssa saa olla tarkkana – mitä maukkaampi herkku, sitä nopeammin se pitää ahnehtia. Koiramme syövät luunsa kukin omissa rauhassaan ja osastoissaan, ettei tarvitse hotkia tai kytätä toisen (parempaa) herkkua.

Vierasesineitä voi suoliston lisäksi joutua myös korviin ja silmiin, varsinkin kesäaikana kun koirat möyrivät pihassa ja luonnossa. Silmät ja korvat voivat olla hiekkaa ja heinänsiemeniä täynnä.

Onpa Nora saanut tungettua vierasesineen myös alaleukansa ympärille. Ostin aikoinaan kolmikolle herkuiksi ydinluukiekkoja. Valitettavasti kerran yksi kiekko oli Noralle "liian sopiva" ja se sujahtikin alakulmahampaiden taakse. Eläinlääkäriasema Akuutissa Nora rauhoitettiin ja kiekko saatiin pois sahaamalla se kahtia. Eikä tapaus kuulemma ollut Akuutin ensimmäinen!

Meillä on kotona varastossa aina tankoparsaa. Parsan sitkeät kuidut kietoutuvat pienten vieraspalojen ympärille ja kuljettavat niitä eteenpäin suolessa. Jos koira ei ole niellyt mitään terävää esinettä, voi koiraa yrittää oksennuttaa suolan avulla. Kotiapteekissa on aina parafiiniöljyä, jota voi antaa myös ummetuksen hoitoon (annostus esimerkiksi 5 ml/10 kg 3 x päivässä). Ummetusta on ollut aikoinaan vain Noralla, jonka kakka oikeittein luitten syömisen jälkeen muuttui aivan sementiksi. Nykysin koiramme syövät raakapakasteita, joissa luut ja rustot on murskattuina. Jos epäilee koiran syöneen sopimattoman vierasesineen, suositellaan antamaan parafiiniöljyä 1 – 2 ml/painokiloa kohti tarpeen mukaan esim. 2 – 6 kertaa päivässä. Jos koira oksentaa heti öljyn, sitä ei saa enää antaa, koska on syytä epäillä tukkeumaa.

Auli Koponen (eläinlääketieteen lisensiaatti, elintarvikehygieenikko ja farmaseutti) on kirjoittanut hyödyllisen teoksen ”Koiran ensiapu ja kotilääkintä", (Jyväskylä 2004) ja sain kirjoittajalta luvan kopioida ja julkaista otteita teoksesta koskien vierasesineitä. Kirjassa on esitelty oireet, ensiapu ja hoito kun koiralla on vierasesine korvassa, maha-suolikanavassa, suuontelossa, ruokatorvessa, ohutsuolessa, paksu- ja peräsuolessa. Lisäksi on tietoa ummetuksesta ja silmän vierasesineestä. Jos epäilee, että koira on syönyt jotain sopimatonta, ei kipuilevan tai oksentelevan koiran kanssa kannata kovin kauan aikaa odotella, vaan on syytä ottaa mahdollisimman pian yhteyttä eläinlääkäriin!

Tämän vuoden aikana on sattunut monta hankalaa tilannetta vierasesineiden kanssa omalle kasvatille sekä lähipiirin koirille. Maurin (Joenpenkan Arvo-Aapeli) kamppailua vatsaoireiden kanssa seurasimme alkuvuodesta. Mauri leikattiin viime hetkillä, eikä vierasesine näkynyt röntgenissä, ultrassa eikä varjoainekuvauksessakaan. Mauri parani hyvin leikkauksesta, mutta menehtyi suruksemme ihan muun syyn vuoksi. Myös muutama muu tuttu koira on jouduttu leikkaamaan, kun suolistoon on joutunut lelun palanen tai erittäin vaarallista, sulamatonta polyesterivanua.

Kannattaa kyllä olla tarkkana koiran lelujen sekä puruluiden kanssa ja valvoa koirien leikkejä ja herkuttelua! Mäyräkoiralla on tehokas purukalusto ja lelujen tulee olla laadukkaita ja todella kestäviä. Koiran hampaisiin voi eksyä myös monenlaista muuta sopimatonta ja vaarallista, joten kodin ja koirapihan tulisi olla koiralle mahdollisimman turvallinen.

Auli Koponen: Koiran ensiapu ja kotilääkintä, Jyväskylä 2004, s. 122, 133 - 134, 138 – 142 (julkaistu kirjoittajan luvalla)

Univet, Lemmikinomistajan tietopankki

Juha Kares, Kennel ChicChoix 22.1.2013, Varokaa koiralle hengenvaarallisia leluja

Tietoa koirakodin turvallisuudesta myös Joenpenkan koirainfossa

YLE Kotimaa 8.3.2016, Silmälasit, henkseli, talipallo ja pullonkorkki – Lemmikin vatsaan voi päätyä mitä tahansa

Potkurikonsulentit....

Tiistai 19.2.2013 klo 21.57 - Marja J

Pääsimme eilen Pyryn kanssa esittelemään Kalevan toimittajalle Sanna Räihälle ja valokuvaaja Janina Tapanille potkuttelun ihanuutta. Pyry ei olisi malttanut pysyä ollenkaan paikallaan vaan ihmetteli, miksi suhikimme vaan eestaas pyörätietä.

Lue koko juttu:Potkukelkka tekee paluuta - Koiraihmiset ja kuntoilijat ovat ottaneet perinteisen kulkuvälineen omakseen, Kaleva 19.2.2013

Tässä Kalevan nettijuttu 19.2.2013 - Potkukelkat käyvät nyt hyvin kaupaksi

Lisää suru-uutisia: Mauri 29.6.2007 - 6.2.2013

Torstai 7.2.2013 klo 12.39 - Marja J

Mauri (Joenpenkan Arvo-Aapeli) 29.6.2007 - 6.2.2013

Vasta äsken seurasimme Maurin kamppailua vatsaoireiden kanssa ja selviämistä viime hetkillä tehdystä vierasesineleikkauksesta. Eilen sain suru-uutisen - Mauri oli nukahtanut ikiuneen. Mauri sai niskaoireita sunnuntaina ja kaularangassa todettiin välilevytyrä. Maurihan oli jäänyt jokunen vuosi sitten hevosen jalkoihin ja saanut niskaoireita, ilmeisesti tyräytyminen liittyy tähän vanhaan traumaan. Tyrä oli hankalassa paikassa, joten operoitunakin Maurin tervehtymisennuste olisi ollut huono.

Ihana poika, kaikkien ystävä Mauri Mäyräkoira lähti luotamme.

Oli ilo tavata reipas Mauri tervehtymässä leikkauksen jälkeen, silloin en tiennyt että tapaaminen jäisi viimeiseksi. Mauri oli Tiinalle ja Samille todella rakas perheenjäsen.

Osanottomme Maurin kotiväen suureen suruun - olet aina muistoissamme Mauri!

Joenpenkan väki: Marja, Hannu, Norä-emä sekä Pyry-veli

Miro 23.1.2006 - 1.2.2013

Maanantai 4.2.2013 klo 22.45 - Marja J

Joenpenkalla on enää kaksi karkkaria, sillä Miro (FIN KVA-L Semilain Omar) nukahti ikiuneen perjantai-iltana 1.2. klo 19.35 Petcremossa Tyrnävällä.

Miro ja Pyry napsahtivat yhteen torstai-iltana, mutta onneksi Hannu oli kotona ja saimme pojat nopeasti irti toisistaan. Pahemmilta vaurioilta vältyttiin ja vain Miro sai pienen reiän korvalehteensä. Edellisestä poikien painiottelusta olisi tullut helmikuun lopussa kuluneeksi kolme vuotta. Silloinkin pojat selvisivät vähillä vaurioilla. Vain emännälle kävi pahasti, kun poikia erotellessa pikkurilli murtui ja se piti leikata kaksi kertaa.

Olimme päättäneet, että jos tilanne kärjistyy uudelleen, Miron on lähdettävä. Miron tilannetta oli mietitty vakavasti jo monta kertaa näitten seitsemän yhteisen vuoden aikana. Viime vuodet olivat kuitenkin olleet rauhallista aikaa ja Miron allergiakin oli paranemassa, mutta nyt olimme vaikean päätöksen edessä.

Mirosta löytyi mäyräkoiran kaksi ääripäätä: rakastettava ikuinen poikaviikari ja rasittava rauhaton riehuja. Miro oli meidän pentukoira, joka ei osannut koskaan kasvaa aikuiseksi. Miro oli helposti syttyvä ja periksi antamaton, helposti stressaantuva ja välillä aika rasittavakin. Ongelmakäyttäytymistä ja stressiä tutkittiin jo kun Miro oli vajaa puolivuotias. Miro hermostui herkästi uusissa paikoissa, autossa, kun tuli vieraita – aina kun tapahtui jotain erilaista, uutta ja arkirutiineista poikkeavaa. Onneksi moni paha tapa kuitenkin korjaantui vuosien aikana.

Miro oli mitä rakastettavin koira, mutta koko ikänsä monella tavalla yliherkkä ja ylireagoiva - otti helposti kierroksia, mutta oppi kyllä onneksi rauhoittumaan nopeasti. Metsällä Miro oli innokas ja periksi antamaton, eikä jättänyt hommiaan kesken - uuvuttikin usein itsensä kun ei malttanut lopettaa ajoissa. Miro kastroitiin 2008 ja se hieman onneksi rauhoitti poikaa.

Miro oli mamman lohduttaja! Miro aisti herkästi myös ihmisen tunnetilat pienimmästäkin nyyhkäisystä tai tuhahduksesta ja oli heti lohduttamassa ja pusuttelemassa. Mirolla oli tapana tulla usein syliini nukkumaan, kun olin tietokoneella ja Miro oli aina ensimmäisenä tulossa kainaloon päikkäreillä.

Mirolla oli ollut koko elämänsä ajan tapana rapsutella itseään, jyrsiä tassujaan ja tämä lisääntyi kun allergia pääsi pahaksi. Mirolla oli monenlaisia oireita, kutinaa, näppyjä ja vaiva paheni aina keväisin ja syksyisin. Pahimmillaan kosteilla syyskeleillä tuli pahaa märkänäppylää. Mirolle tehtiin allergiatesti 2010, mikä helpotti jatkohoitoa kun ruokavaliosta poistettiin sopimattomat aineet mm. kaikki maitotuotteet ja kala ja siirryimme raakaruokintaan. Miro sai myös tueksi jatkuvan kortisonilääkityksen. Mutta ikävä kyllä, tämä innokas metsästyskoira oli allerginen etupäässä luonnolle! Miro tervehtyi kuitenkin niin hyvin, että viime vuoden aikana ei näppyjä enää ilmestynyt ja tämän vuoden alussa jätettiin myös kortisoni pois. Miro pääsi myös rakkaimpaan hommaansa eli metsälle parin viime syksyn aikana.

Miro oli luonteeltaan aikamoinen häiläri ja hökeltäjä - Miro oli se meidän karkkarikolmikon erilainen kolmas pyörä. Koirat tulivat kyllä kotona hyvin toimeen keskenään ja Mirolla meni hyvin kun arjessa oli tietty tuttu ja turvallinen rutiini. Yhdessä käytiin lenkillä (molemmat pojat vetämättä!), juostiin ja nuuskuteltiin pihassa, pötkötettiin sohvalla ja otettiin porukalla päikkärit. Ruuasta ei koskaan tullut kisaa, mutta puruluut syötiin kuitenkin omissa tiloissa. Poissa ollessamme kaikki koirat olivat omissa osastoissaan - turvallisuuden ja kunkin koiran omankin rauhan takia. Vakavikot Nora ja Pyry sietivät Miroa, mutta vetäytyivät usein omaan rauhaansa. Talon elämä pyöri paljon Miron ympärillä, kun piti muistutella poikaa asioista ja huolehtia ettei menisi överiksi. Kastroinnista huolimatta Miro oli "urosten uros" ja Pyryn kilpailija. Jännitteitä varmaan oli ja tasapainosta ja rauhasta huolimatta nämä viimeiset kolme vuotta saatiin olla valppaina ja ennakoida ettei konflikteja pääsisi syntymään.

Miron kanssa olen joutunut ottamaan selvää ja opettelemaan monenlaisia hyödyllisiä asioita koirista yleensä, mäyräkoirista erityisesti, koirien käyttäytymisestä, koulutuksesta, sairauksista, luonnonmukaisesta ruokinnasta jne. Tuntui että koska Miro kävi ylikierroksilla se myös jossain vaiheessa vanheni nopeasti. Eikä Miro elämä helppoa ollut, kun piti stressata.

Miro oli omalla tavallaan vaativa koira ja hankala tapaus ja teinkin paljon töitä sen hyvinvoinnin ja mielenrauhan vuoksi. Tämän takia Mirosta tulikin minulle erityisen rakas! Miro oli se meidän ikuinen pikkupoika, rakastettava mussukka – mamman oma hapsuturkki Miro Miikkulainen! Katselin jo vähän vanhoja valokuvia ja Mirosta löytyi eniten hauskoja tilannekuvia!

Muistoissani näen Miron viipottavan haukkuen ja häntä heiluen pitkin pihaa tai kaivautuneena sänkyyn päiväpeitteen alle niin että kuonon pää vaan näkyy. Näen myös Miron makoilemassa olohuoneen tai keittiön ikkunalaudalla lintuja tarkkaillen tai odottamassa tulevatkohan puput taas pihaan...

Suurin osa Miron elämästä sujui rauhallisesti. Viimeisinä vuosina Mirosta löytyikin vielä se lupsakka ja rakastettava pikkupoika! Miron tummista silmistä löytyi rauhaa ja seesteisyyttä - tiesin että pojalla on kaikki hyvin ja hyvä olla! Miro oli monella tapaa herkkä koira, jolta sain erittäin paljon. Mirolla oli tehtävänsä meidän elämässämme ja edelleenkin paikka sydämissämme!

Kiitos Miro, että olit meidän oma Miro Miikkulainen

Nuku rauhassa – nyt sinun on hyvä olla

Olet aina sydämissämme!

Joenpenkan väki: Marja, Hannu, Nora ja Pyry

Miron sivu

Miron terveydestä

Miron kuva-albumi (Mirosta on tulossa lisää kuvia albumiin)

Maurin selviytymistarina

Sunnuntai 13.1.2013 klo 21.30 - Marja J

Joulun aika ja vuoden vaihde meni seuratessa Tupoksessa asuvan Mauri Mäyräkoiran eli Joenpenkan Arvo-Aapelin kamppailua pahojen mahaoireiden kanssa. Monien vaiheiden ja lääkärissä käyntien jälkeen syy mahaoireisiin onneksi selvisi, Mauri leikattiin ja poika on taas kunnossa.

Olimme sopineet, että menemme joulukäynnille Maurin luo sunnuntaina 23.12., mutta mukava kyläreissu muuttuikin käynniksi Oulun seudun pieneläinpäivystyksessä Maurin ja Tiina-emännän kanssa.

Maurin kanssa Poratiellä päivystyksessä 23.12. - Mauri jaksoi vielä nuuskutella mielenkiintoisia hajuja.

Tästä käynnistä alkoikin Maurin pitkä matka tervehtymiseen. Maurin emäntä Tiina kirjoitti pojan selviytymistarinan - kiitokset Tiinalle!

Mauri alkoi oksentaa lauantaina 22.12. ennen joulua ja oksentelu oli aika rajua. Sunnuntaina olo huonontui, vatsan seutu turposi ja vatsa oli kova. Samoin kivut olivat kovat. Soitin päivystykseen ja lähdimme sinne yhdessä Marjan ja Hannun kanssa. Mauri röntgenkuvattiin ja kuvissa näkyi kaasukertymä vatsassa. Mauri sai kipulääkettä, oksennuksenestolääkkeen ja antibiootin. Mauri rauhoitettiin joten kotona se nukkui aika pitkään.

Olo ei kuitenkaan helpottunut, vaan oksentelu jatkui jouluaattona, ja jouduimme lähtemään taas päivystykseen, jossa Mauria hoiti Maria Pohjolainen. Hän antoi lisää lääkettä ja Promaxia suojaamaan vatsaa. Maria ehdotti käyntiä hänen luonaan Eläinlääkäriasema Otuksessa, kun joulunpyhät ovat ohitse. Hän epäili Maurilla haimatulehdusta ja tekisi ultran ja varjoainekuvauksen, jos oireet eivät ala helpottaa.

Mauria nesteytettiin kumpanakin kertana päivystyksessä, koska vesikään ei pysynyt sisällä. Mauri oksenteli joulunpyhien ajan ja paino alkoi pudota kovasti, koska Mauri ei halunnut syödä. Keskiviikkona 26.12. Mauri piristyi hieman ja huokasimme jo hiukan. Emme menneetkään torstaina lääkäriin. Mutta tila huononi taas, pulauttelu jatkui ja tuli tosi isoja oksennuksia, koska vesikään ei imeytynyt.

Perjantaina 28.12. kävimme Marian luona Otuksessa ja Maurista otettiin verikoe haimatulehdusepäilyn vuoksi, maha ultrattiin ja varjoainekuvattiin. Maurille laitettiin kanyyli tippaa varten, sillä kuivumista oli jo tapahtunut elimistössä. Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten lähdettiin tipan kera kotiin odottamaan verikoetuloksia. Samana iltana jouduimme kuitenkin TAAS päivystykseen, sillä kanyyli meni tukkoon. Päivystyksessä kanyyli aukaistiin ja Mauria nesteytettiin myös niskan alle. Koko koira oli jo pahasti kuivunut. Saimme oppitunnin kanyyliin ja nesteytykseen ihon alle, tippapullon ja tarvittavat ruiskut ja neulat kotiin. Koska neste ei pysynyt sisällä oksentelun vuoksi, niin Mauria piti nesteyttää suoneen.

Koko aika Maurin sairastaessa omat unet jäivät tosi vähiin ja nekin vähäiset unet nukuin lattialla. Viikonloppu meni pelätessä pahinta. Haimakokeen tulokset eivät pyhien vuoksi tulleet maanantaina. Tiistaina uudenvuodenpäivänä jouduimme lähtemään taas päivystykseen, koska oksentelu oli niin rajua ja Mauri joutui tippaan. Olimme yhdessä muutaman tunnin toipilashuoneessa, sen ajan kun tippa valui. Sinä aikana Kalevasta kävi toimittaja haastattelemassa minua Maurin tilanteesta. Haastattelu jäi melko lyhyeen kun omistajalla tuli tunteenpurkaus. Olo oli jo niin väsynyt ja epätoivoinen. Mauri sai taas lisää kipulääkkeitä ja raukka oli ihan sekaisin niistä.

Keskiviikkoaamuna 2.1., taas valvotun yön jälkeen omat voimat olivat vähissä. Soitin Otukseen ja kerroin että nyt ei enää jakseta, koko perhe. Otuksen väki otti meidät heti vastaan. Veimme Maurin Marian luo ja potilas otettiin sinne päivähoitoon, että pääsimme nukkumaan. Mauri oli mennyt jo erittäin huonoon kuntoon ja Maria aikoi hoputtaa verikokeen tuloksia. Mielessä oli jo että jos tulos on haimatulehdus, niin Maurin aika kanssamme päättyisi lähipäivien aikana.

Muutaman tunnin päästä tuli soitto Marialta -  ei ollut haimassa tulehdusta!!! Nyt Mauri leikkauspöydälle, vatsa auki ja toivomaan että koira selviää leikkauksesta. Sieltähän se syy löytyi, tulppa! Suolesta löytyi jalkapallon venttiili, jossa oli reikä keskellä. Meillä ei ollut mitään tietoa mistä Mauri sen oli napannut suuhunsa ja milloin? Tukkeuma oli ohutsuolessa ja suoli onneksi kunnossa, eikä kuoliota. Meidän pikku karvakorva pääsi illalla kotiin. Pari päivää piti jännittää alkaako suoli toimimaan ja alkoihan se! Toipuminen oli nopeaa ja ruokahalu kauhean kova. Haava parani tosi hyvin ja paino alkoi nousta.

Nyt meidän Mauri on täysin oma itsensä. Kiitos kuuluu kaikille Mauria auttaneille päivystyksessä ja ennen kaikkea Otuksen henkilökunnalle! Kamala Joulu ja Uusivuosi sai onnellisen lopun!

Mauri ottaa rennosti 5.1. muutama päivä leikkauksen jälkeen

Mauri sai leikkaushaavan suojaksi potkupuvun. Ehkäpä mukavampi kuin se perinteinen muovihäkkyrä päässä....

Maurin todella huono vointi, tulosten odottelu, leikkaus ja siitä toipuminen vei pitkän ajan. Oireet viittasivat vahvasti haimatulehdukseen, mutta joulun pyhät ja uusivuosi viivyttivät koetulosten valmistumista. Koirien suolitukoksia on joskus hyvin hankala huomata, vaikka käytössä on ultraus, röntgen ja varjoainekuvaus.

Maurin tapauksessa tukoksessa oli reikä, joka päästi varjoainetta läpi, eikä vierasesine näkynyt muissakaan tutkimuksissa. Onneksi Mauri sai koko ajan kipulääkettä, nesteytystä, antibioottia ja mahansuojaa, mikä varmaan myös nopeutti leikkauksesta toipumista. Todella heikosta tilasta huolimatta Mauri kesti hyvin leikkauksen, tukos ei ollut vaurioittanut suolta, eikä suolikuoliota tullut.

Leikkauksen jälkeen Mauri on saanut helposti sulavaa toipilasruokaa pieninä annoksena useita kertoja päivässä, jotta leikattu suoli ei rasittuisi liikaa. Leikkaushaava on parantunut todella hyvin, eikä Mauri ei ole ollut siitä onneksi kovin kiinnostunut. Kaiken varalta Mauri sai sidetaitoksen poiston jälkeen yöksi haavan suojaksi kuitenkin "miehekkään" potkupuvun.

Mauri on toipunut todella nopeasti, ruoka maistuu, luurangoksi kuihtuneen pojan lihasmassaa on tullut takaisin ja suoli toimii hyvin. Kävimme Mauria tervehtimässä muutama päivä leikkauksen jälkeen ja toipilas olisi jo toivonut meistä leikkikaveria. Ikävä vaan, että vielä vähän aikaa pitää ottaa rauhallisesti.

Maurin tilanne alkoi jo olla toivoton, mutta onneksi apu löytyi aivan viime hetkillä. Negatiivisen haimatulehdustuloksen jälkeen eläinlääkäri Maria Pohjolainen kiinnostui ”oudosta” kohdasta Maurin ohutsuolessa ja leikkasi Maurin – onneksi!

Sydämelliset kiitokset Mauria uupumatta ja hienosti hoitaneille Tiinalle ja Samille. Tämä joulun aika oli erilainen ja varmaan säilyy mielessä vielä pitkään. Toivon teille paljon yhteisiä vuosia sekä iloa Maurin kanssa!

Kiitokset myös Oulun seudun pieneläinpäivystykseen ja erityiskiitokset Eläinlääkäriasema Otukseen Maria Pohjolaiselle, joka aikoinaan oli mukana myös Mauri Mäyräkoiran syntymän hetkellä, kun Joenpenkan A-pentue syntyi iloksemme.

Tiinan ja Samin joulu ja vuoden vaihde menivät Maurin hoitajina, mutta leikkauksen jälkeisenä viikonloppuna Maurille kohotettiin maljat.

BEST IN HOME - Mauri on ruusukkeensa ansainnut!

Taulavuori Riitta, Kivulias vaiva toi kissan hoitopöydälle. Sanomalehti Kaleva 2.1.2013

Kaleva.fi 2.1.2013

Jälkikirjoitus

Mauri (Joenpenkan Arvo-Aapeli) 29.6.2007 - 6.2.2013

Vasta äsken seurasimme Maurin kamppailua vatsaoireiden kanssa ja selviämistä viime hetkillä tehdystä vierasesineleikkauksesta. Eilen sain suru-uutisen - Mauri oli nukahtanut ikiuneen. Mauri sai niskaoireita sunnuntaina ja kaularangassa todettiin välilevytyrä. Maurihan oli jäänyt jokunen vuosi sitten hevosen jalkoihin ja saanut niskaoireita, ilmeisesti tyräytyminen liittyy tähän vanhaan traumaan. Tyrä oli hankalassa paikassa, joten operoitunakin Maurin tervehtymisennuste olisi ollut huono.

Ihana poika, kaikkien ystävä Mauri Mäyräkoira lähti luotamme.

Oli ilo tavata reipas Mauri tervehtymässä leikkauksen jälkeen, silloin en tiennyt että tapaaminen jäisi viimeiseksi. Mauri oli Tiinalle ja Samille todella rakas perheenjäsen.

Osanottomme Maurin kotiväen suureen suruun - olet aina muistoissamme Mauri!

Empun terveiset

Maanantai 7.1.2013 klo 15.15 - Marja J

Empun (Joenpenkan Empivä-Emppu) Esko-isännältä tuli terveiset sekä uusimmat kuvat pojasta.

Empun aika on kulunut tiiviisti Eskon kanssa Oulujärven mökillä. Esko ja Emppu ovat käyneet syksyn aikana paljon metsällä, mutta Empun jäniksenajoja ovat olleet sotkemassa kauriit, jotka on tuolla alueella rauhoitettu. Ei, ole kyllä mikään ihme, että Emppuakin kauriinsorkka kiinnostaa enemmän kuin jänis, jos noita hajuja vain eteen sattuu!

Nämä Emppu-Veikon kuvat on otettu 3.1. kun poika oli isännän kanssalaskemassa kalaverkkoja Oulujärveen. Kohta varmaan jää kantaa paremmin, niin että Emppu pääsee tykätyille hiihtoretkille kauemmaksi järvelle.

Laitakaapas muutkin E-pennut terveisiä ja viimeisimmät kuvat tulemaan! Eetin terveisiä jo sainkin ja kuviakin on varmaan tulossa.

LiTeMy:n historian ensimmäinen ilves kaadettu Ala-Temmeksellä

Torstai 3.1.2013 klo 23.20 - Hannu P

Limingan-Temmeksen Metsästysyhdistys anoi ensimmäisen kerran yhden ilveksen kaatolupaa syksyllä 2011, mutta tuolloin lupaa ei myönnetty. Ilvesten määrän kasvu on näkynyt mm. pihoilla ja talojen läheisyydessä tehtyjen havaintojen runsastumisena erityisesti keväällä 2012, joten seuran kesäkokous päätti anoa kaatolupaa kahdelle ilvekselle pyyntikaudelle 2012-13. Lokakuussa 2012 saatiinkin myönteinen päätös yhden ilveksen poikkeusluvalle.

Metsästyksen johtajana toimivan Tuomas Similän johdolla ilveksen pyyntiin ilmoittautuneet ovat seuranneet tiiviisti ilveshavaintoja kuluneen syksyn aikana ja kartoittaneet ilvesten liikkeitä suunnitellulla pyyntialueella. Poikkeusluvan tarkoituksena on poistaa erityisesti häiriöitä aiheuttava ja ihmisiä pelkäämätön ilves, joka liikkuu asutuksen tuntumassa ja piha-alueilla.

Ilveksen pyyntiin ilmoittautui runsaat 30 metsästäjää ja jahtipäivinä mukana olleiden määrä on ollut 10-20.  Jännittäviä hetkiä on jahdissa koettu ja läheltä piti tilanteitakin, mutta kaato saatiin tänään 3.1.2013 pitkän pyyntipäivän päätteeksi. Ilves oli majaillut peltojen ympäröimässä metsäsaarekkeessa jo pari vuorokautta, joten jälkiä oli metsikössä paljon ja koirilla lisäksi haasteena suojan jälkeen hangen kovettunut pinta.

Kun oli varmistettu, että ilves on renkaan sisällä, aloitettiin jahti suomenajokoira Lurjuksella. Kovan ajon ja risukkorallin jälkeen vaihdettiin ajoa jatkamaan suomenajokoira Rontti, joka sai ilveksen laajemmalle kierrokselle ja passimiehen eteen. Kahden laukauksen jälkeen matka kuitenkin jatkui vaikka osumaa oli tullut verijälkien perusteella. Hetkeä myöhemmin ilves yritti murtaa saartorenkaan ja lähteä kierroksesta, mutta sai toisen passimiehen hauliannoksen vastaan ja niin oli seuran historian ensimmäinen ilves kaadettu. Kaadettu ilves oli nuori naaras, joka painoi 15.4 kg.

Kuva: Eino Pietilä - kiitos!

Lisää kuvia

Limingan-Temmeksen Metsästysyhdistyksen sivut

Joenpenkan vuosi 2012

Maanantai 31.12.2012 klo 17.38 - Marja J

Onnellista ja Menestyksellistä Uutta Vuotta 2013!

Lämpimiä lipaisuja, pehmeitä pusuja, kosteita kuonoja, tomeraa tuhinaa, ärhäkkää ärinää, rentouttavia retkiä, hupaisia hetkiä, jännittäviä jahteja, onnistuneita osumia, toteutumattomia toiveita, pieniä pettymyksiä, täpäriä tilanteita, helpotuksen hetkiä, odottamatonta onnea, ihmeellistä iloa

– ihanaa elämää mäyräkoiran kanssa!

Kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille Joenpenkan kasvattien omistajille! Vuosi on taas vierähtänyt ja rakastettavien perheenjäsenten kanssa on puuhailtu kaikenlaista mukavaa. Kiitokset innokkaille, koiriensa kanssa harrastaville Joenpenkan kasvattien omistajille ja kiitokset mukavista terveisistä, tarinoista ja kuvista vuoden varrelta – ne ovat aina tervetulleita!

Jahtipuolella joenpenkkalaiset ovat osoittaneet eriomaisia taipumuksia niin luola- kuin ajometsästykseen ja käytännön jälkihommissakin ovat koirat olleet suurena apuna.  Tänä vuonna erityisesti Elmo ja Eeti ovat hommailleet luolametsällä. Pääsipä Pyrykin keväällä supijahtiin.  Pupuja on saatu eräksi ja tämän vuoden toiseksi viimeisenä päivänä Emmalle ammuttiin peräti kaksi metsäkaurista.

Menestystä on tullut mäyräkoirien ajokokeissa,  MEJÄ- ja VAHI-kokeissa sekä  luolakokeissa. Uusia valioitakin Joenpenkalle saatiin kaksi. Ajopuolella kunnostautunut Elmo kiinnostui kevään aikana myös luolapyynnistä ja valioitui kesän aikana kolmessa kokeessa. Pyry piipahti menestyksellisesti Ruotsissa jälkikokeessa ja sai myös Ruotsin jälkivalion tittelin.

Näyttelyitä ei tänä vuonna ole harrastettu kovin ahkerasti. Vuoden huippuhetki oli kun Nora-isomummi sai 9,5-vuotiaana ensimmäisen sertinsä 23 nartun joukossa! Nora oli mukana näyttelyssä neljän vuoden tauon jälkeen ja ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa.

Keväällä koettiin jännittäviä aikoja ja muutama työntäyteinen kuukausi, kun Joenpenkalle syntyi kolmas eli I-pentue sijoitusnarttu Emmalle. Emman ja Nemon viisi terhakkaa ipanaa saivat mukavat ja harrastavat kodit ja ehkäpä saamme myös innokasta väkeä mukaan mäyräkoiratoimintaankin.

Vuoden varrella on ollut mukava tavata omia kasvatteja, Pyryn jälkeläisiä ja ystäviä - ihmisiä ja koiria! Porukalla on hommailtu kaikenlaista mukavaa ja hyödyllistäkin mm. harjoiteltu jälkijuttuja, käyty Haukkukeitaalla luolaharjoituksissa, mätsäreissä ja I-ipanoille järjestettiin myös oma trimmaustapahtuma.

Pyrykin tuli kaksi kertaa isäksi – Peurakankaan  sekä Merkaleen´s kenneleihin syntyivät terhakat pentueet. Vuoteen on mahtunut myös monenlaista puuhaa PSMKK:n MÄAJ- ja VAHI-kokeiden järjestely- ja huoltotehtävissä, talkoilua näyttelyissä ja tiedotustehtävissä.

Tässä katsaus kuluneen vuoden 2012 ”virallisiin” Joenpenkan kasvattien tuloksiin näyttelyissä ja mäyräkoirien kokeissa

PALKINNOT 2012

Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma)

• Pohjois-Pohjanmaan kennelpiiri, MÄAJ-PM 2. sija
• Limingan-Temmeksen Metsästysyhdistys, Eräkoira 2011, kolmas sija
• Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho, Vuoden luolakoira 2011, toinen sija
• Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho, Vuoden ajokoira 2011, kolmas sija

Nelli (Joenpenkan Eloisa-Ella)

• Pohjois-Lapin Koirakerho, Vuoden 2011 Metsäkoira

Pyry (Joenpenkan Aito-Artturi)

• Limingan-Temmeksen Metsästysyhdistys, Eräkoira 2011, toinen sija
• Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho, Vuoden mejäkoira 2011, toinen sija

VALIOT

SE JVA – Pyry

FI KVA-L – Elmo (Joenpenkan Ehtivä-Elmo)

METSÄSTYSKOIRIEN JÄLJESTÄMISKOE

1 x AVO3 – Emma

METSÄSTYSKOIRIEN JÄLJESTÄMISKOE, RUOTSI

Öppen klass pris 1 - Pyry

VAHINGOITTUNEEN HIRVIELÄIMEN JÄLJESTÄMISKOE

VAHI1 – Pyry, Emma

MÄYRÄKOIRIEN AJOKOE

MÄAJ-1 - Emma

MÄAJ-2 - Emma

2 x MÄAJ-3 - Emma, Nelli

LUOLAKOIRIEN TAIPUMUSKOE

1 x LUTA - Elmo

3 x LUTB - Emma, Elmo

1 x  LUO1 - Elmo

NÄYTTELYTULOKSET

1 x serti – Nora

Rotunsa paras Veteraani - Nora

2 x ERI, SA – Nora, Emma

1 x EH – Pyry

JOENPENKAN JÄLKIKASVU

Joenpenkan I-pentue s. 18.4.2012 (Joenpenkan Ehtoisa-Emma – FI MVA, FI KVA-L, FI JVA TinyTrotter´s Nobleman)

• Joenpenkan Ihana-Iira IIRA
• Joenpenkan Iloinen-Ilmi HERTTA
• Joenpenkan Innokas-Iikku OIVA
• Joenpenkan Iskevä-Ippo ELMERI
• Joenpenkan Iso-Iiro AATU

Pyryn jälkeläisiä

• emä: Konemiehen Ooppera 24.8.2012 6 pentua  
• emä: Merkaleen´s Zoraja 21.3.2012 6 pentua

Pyryn jälkeläisten menestystä kokeissa ja näyttelyissä

• FI KVA-L Setsun Marru – FI KVA-M
• Koivukujan Moona  2 x EH
• Koivukujan Roosa  2 x ERI, EH
• Koivukujan Pipsa EH, MEJÄ AVO1
• Merkaleen´s Diandra ja Dennis ROP-pentuja

Mukava vuoden lopetus

Maanantai 31.12.2012 klo 16.52 - Marja J

Pauliina, Kari ja Emma sekä Hannu ja Miro olivat eilen Luohualla kaurisjahdissa. Mirokin pääsi nyt mukaan, kun iho on ollut vuoden ajan täysin näpytön ja kestänyt hyvin muutamilla metsästysreissuilla. Iho pitää vaan suojata hyvin vedettömällä vaseliinilla huomioliivin alta ja varsinkin kainaloista, ettei ohut ja karvaton iho hierry rikki.

Metsästäjillä oli todella onnistunut reissu, sillä Emmalle saatiin eräksi heti aamusta kaksi metsäkaurista. Mirokin pääsi ajamaan karkkokaurista, mutta kaatoa ei nyt tullut. Miro oli ajanut ihan mallikkaasti nelisenkymmentä minuuttia, mutta hukannut jäljen hankalaan maastoon ja palannut takaisin.

Emman poika Elmeri on päässyt loppuvuoden aikana tutustumaan moneen riistaeläimeen: metsäkauriiseen, rusakkoon ja kettuun. Mutta Elmerin lemppari on kyllä PUPU!

Joulu on ohi......

Torstai 27.12.2012 klo 17.14 - Marja J

Joulu on taas ohi! Vuosi vuodelta tuntuu, että joulua edeltävä aika onkin sitä parasta joulua - valmistautuminen, hössötys, höpötys, muistamiset, hyvät naposteltavat, leipominen ja herkkujen haaliminen....

Omiin jouluperinteisiin kuului tänä vuonna niin kuin monena vuonna tätä ennen "Kauneimmat joululaulut" täpötäydessä Oulun Tuomiokirkossa yhdessä Liisa-ystävän kanssa. Kävimme myös Emman ja Elmerin emännän Pauliinan kanssa OSAO:n Muhoksen yksikön Koivikon Joulu -tapahtumassa, missä oli kaikenlaista mukavaa: lampaiden rapsuttelua, rekiajelua, myyjäiset ja saimme joulupukin ja muorin tarjoamat lämpimät glögit pipareineen. Tapasimme myös tallissa Aatun emännän Tiian, joka opiskelee Koivikossa ja oli tapahtumassa myös mukana.

Olemme kokoontuneet epämääräisillä ja vaihtelevilla porukoilla aina joulun alla Haurukylän Rytikankaalle, jossa on hirviseurueen Rytikota. Metsänväelle on viety syötävää ja linnuille laitettu lyhteet. Olen ollut kovassa flunssassa koko joulukuun Hailuodon ajokokeista lähtien, joten metsänväen pikkujoulut siirrettiin nyt suosiolla lämpimään paikkaan. Meidän pihamökki muutettiin nyt joulumökiksi, kamiinassa paloi tuli, putkiradiosta kuuluivat joululaulut ja tarjolla oli pikkusyötävää ja lämmintä juotavaa. Mukana olivat Pauliina ja Kari Haurukylältä sekä Heidi, Mika ja Hertta Tupoksesta. Hertalla oli juoksu, joten tyttö sai olla ainoana koirana mukana.

Joulun aika meni sisällä tuhistessa. Flunssa alkoi onneksi jo helpottaa, mutta pakkaset paukkuivat, eivätkä koiratkaan oikein tarenneet ulkoilla pitkiä aikoja. Uusi vauhtihirmumenopeli, sininen potkurikin on vielä testaamatta, mutta eiköhän me päästä koirien kanssa sillä vielä huristelemaan.

Tässä vielä kuvakooste I-ipanoiden ensimmäisestä joulusta - mukana myös Emma-mamma

LUT-harjoituksissa Haukkukeitaalla 8.12.2012

Maanantai 10.12.2012 klo 18.30 - Marja J

Viime lauantaina osallistui Oulun Haukkukeitaalla iso joukko Teräsmummo Nora jälkeläisiä Oulun Terrieriyhdistyksen eli OSTY:n järjestämiin luolaharjoituksiin. Harjoituksissa ja mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa LUT-kokeissa testataan taipumuksia ja sopivuutta luolatyöskentelyyn luonnonluolilla. Harjoittelun tarkoituksena on herätellä koiran riistavaisto ja totuttaa koira ahdinkoputken läpäisyyn, luolaputkissa liikkumiseen sekä hiekkaesteen läpäisyyn.  Aivan aloittelijat osallistuvat nk. sytyttelyyn, osa harjoittelee ahdinkoputkea ja edistyneimmät treenaavaan koetta varten. Noran tyttö Emma oli hakemassa viimesilausta tammikuun A-koetta varten ja Emman sisko Nelli oli tullut Ivalosta asti tutustumaan ensimmäistä kertaa häkkikettuun. Myös Emman pikkupojat Elmeri ja Aatu tulivat ihmettelemään ensimmäisen kerran häkkikettua.

Pojat ovat vielä nuoria, vasta vajaa kahdeksan kuukautta, joten kaikki muu kuin itse kettu tuntui kiinnostavan. Mutta kun poikia vähän houkuteltiin, kiinnostus lisääntyi ja Aatulta irtosikin lopulta komea haukku. Pojat tarvitsevat vielä aikaa kehittyäkseen ja saadakseen riittävästi luolakoirien tarvitsemaan itsevarmuutta ja rohkeutta, joten jatkoharjoittelulla ei vielä ole mikään kiire.

Aatu terhakkana Tiian sylissä.

Nelli on jo syttynyt riistalle, eikä siinä kummempia houkutteluja tarvittu! - Nelli ei empinyt yhtään, vaan ryntäsi raivokkaasti haukkumaan häkkikettua. Nelli saikin lainaksi meidän ylipitkän ahdinkoputken, että pääsee treenaamaan jatkossa lisää.

Paikalla olivat myös Pyryn tytöt Koivukujan Kerttu Torniosta ja Pipsa Oulusta. Kertulla olikin jo vähän riistakokemuksia, mutta sytyttelyssä Kertun kanssa ei oltu käyty. Pipsa oli kokeillut sytyttelyä jo aikaisemminkin, mutta jatkoa varten molemmat tarvitsevat vielä vähän lisää rutistusta - ärhäkkyyttä ja itsevarmuutta riistan kanssa.

Luolakoirien koulutusohjeissa suositellaan, että sytyttelyt ja tutustuminen keinoluolastoon aloitettaisiin noin 8-9 kuukauden iässä ja vaativammat putkiharjoittelut oikean riistan kanssa vasta lähempänä tuota 15-kuukauden koeikää. Tässäkin on tietysti koirakohtaisia eroja, mutta näissä vaativissa luolahommissa ei kannata kehittymättömän, nuoren koiran kanssa turhaa kiirehtiä. Koiralle pitää antaa harjoitusten välillä tarpeeksi aikaa kypsytellä kokemiaan asioita ja harjoituksissa suoritus pitää aina jättää just siihen makeimpaan kohtaan, niin että koiralle jää positiivinen vire ja mukava kutkutus hommaan. Harjoitusrupeamat eivät saa olla liian pitkiä ja rasittavia. Ei kannata myöskään turhan paljon harjoitella, että koiran kiinnostus säilyisi.

Noran ja Miron kanssa sytyttelyt ja putkiharjoituksen on aloitettu vasta noin 1,5-vuotiaina ja molemmat valioituivat hieman yli kaksivuotiaina. Pyryn kanssa kävimme nuuskuttelemassa häkkiketulla noin 10-kuukauden ikäisenä, mutta homma ei kiinnostanut poikaa yhtään. Pidimmekin pitemmän tauon harjoittelussa ja kun Pyry oli juuri tuon 15-kuukautta, ärhäkkyyttä ketulle löytyi jo aivan eri tavalla. Kaikille meidän koirille ahdinko on tuottanut aluksi vaikeuksia, mutta kun into lisääntyi ja kotona harjoittelimme omalla ahdinkoputkella, ei kokeissa ollut enää vaikeuksia. Lisää intoa ja potkua kokeisiin antoivat onnistuneet riistatapahtumat luonnonluolilla. Suurimpana ongelmana kaikilla kolmella omalla koiralla on ollut liika intoilu ja äänen anto tyhjän luolantarkastuksessa.

Ja on myös muistettava, että kaikilla luolataustaisillakaan mäyräkoirilla ei välttämättä ole riittävästi intoa ja taipumuksia luolakoiran vaativiin tehtäviin.  Jos ei halua kasvattaa koirastaan ärhäkkää luolakoiraa, eikä sen kanssa ole tarkoitus käydä luolilla, niin ei ole mitään syytä myöskään sytytellä koiraa riistalle. Onneksi mäyräkoirille on myös muita hyödyllisiä ja koiraa kiinnostavia harrastuksia ja koemuotoja, joissa se pääsee toteuttamaan mahdollisia muita taipumuksiaan.

KUVIA

Nora-isomummin ensimmäinen käynti keinoputkessa - Vietti vie Noraa ketun luo, Kaleva 5.11.2004 (eihän Nora mikään kettuterrieri kuitenkaan ole....)

Lisätietoa mäyräkoiran koulutuksesta luolakokeita ja luolatyöskentelyä varten

• Tapola Kaisa, Kennel Zoomin: Pennusta luolakoiraksi (julkaistu myös Mäyräkoiramme-lehdessä 3/2007
  
• Suomen Mäyräkoiraliitto: Luolakoirien taipumuskokeet
• Suomen kettuterrierit ry, Suomus Eero: Hiljaa hyvä tulee - luolakoiran koulutus vaatii malttia
• OSTY – Oulun Seudun terrieriyhdistys: Luolakoiran koulutuksesta, harjoituksista, kokeista...

Kiitokset Kaisa Tapolalle ja Eero Suomukselle julkaisuluvista! Ja Pauliinalle kiitos Aatun kuvista!