Maurin selviytymistarina

Joulun aika ja vuoden vaihde meni seuratessa Tupoksessa asuvan Mauri Mäyräkoiran eli Joenpenkan Arvo-Aapelin kamppailua pahojen mahaoireiden kanssa. Monien vaiheiden ja lääkärissä käyntien jälkeen syy mahaoireisiin onneksi selvisi, Mauri leikattiin ja poika on taas kunnossa.

Olimme sopineet, että menemme joulukäynnille Maurin luo sunnuntaina 23.12., mutta mukava kyläreissu muuttuikin käynniksi Oulun seudun pieneläinpäivystyksessä Maurin ja Tiina-emännän kanssa.

Maurin kanssa Poratiellä päivystyksessä 23.12. - Mauri jaksoi vielä nuuskutella mielenkiintoisia hajuja.

Tästä käynnistä alkoikin Maurin pitkä matka tervehtymiseen. Maurin emäntä Tiina kirjoitti pojan selviytymistarinan - kiitokset Tiinalle!

Mauri alkoi oksentaa lauantaina 22.12. ennen joulua ja oksentelu oli aika rajua. Sunnuntaina olo huonontui, vatsan seutu turposi ja vatsa oli kova. Samoin kivut olivat kovat. Soitin päivystykseen ja lähdimme sinne yhdessä Marjan ja Hannun kanssa. Mauri röntgenkuvattiin ja kuvissa näkyi kaasukertymä vatsassa. Mauri sai kipulääkettä, oksennuksenestolääkkeen ja antibiootin. Mauri rauhoitettiin joten kotona se nukkui aika pitkään.

Olo ei kuitenkaan helpottunut, vaan oksentelu jatkui jouluaattona, ja jouduimme lähtemään taas päivystykseen, jossa Mauria hoiti Maria Pohjolainen. Hän antoi lisää lääkettä ja Promaxia suojaamaan vatsaa. Maria ehdotti käyntiä hänen luonaan Eläinlääkäriasema Otuksessa, kun joulunpyhät ovat ohitse. Hän epäili Maurilla haimatulehdusta ja tekisi ultran ja varjoainekuvauksen, jos oireet eivät ala helpottaa.

Mauria nesteytettiin kumpanakin kertana päivystyksessä, koska vesikään ei pysynyt sisällä. Mauri oksenteli joulunpyhien ajan ja paino alkoi pudota kovasti, koska Mauri ei halunnut syödä. Keskiviikkona 26.12. Mauri piristyi hieman ja huokasimme jo hiukan. Emme menneetkään torstaina lääkäriin. Mutta tila huononi taas, pulauttelu jatkui ja tuli tosi isoja oksennuksia, koska vesikään ei imeytynyt.

Perjantaina 28.12. kävimme Marian luona Otuksessa ja Maurista otettiin verikoe haimatulehdusepäilyn vuoksi, maha ultrattiin ja varjoainekuvattiin. Maurille laitettiin kanyyli tippaa varten, sillä kuivumista oli jo tapahtunut elimistössä. Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten lähdettiin tipan kera kotiin odottamaan verikoetuloksia. Samana iltana jouduimme kuitenkin TAAS päivystykseen, sillä kanyyli meni tukkoon. Päivystyksessä kanyyli aukaistiin ja Mauria nesteytettiin myös niskan alle. Koko koira oli jo pahasti kuivunut. Saimme oppitunnin kanyyliin ja nesteytykseen ihon alle, tippapullon ja tarvittavat ruiskut ja neulat kotiin. Koska neste ei pysynyt sisällä oksentelun vuoksi, niin Mauria piti nesteyttää suoneen.

Koko aika Maurin sairastaessa omat unet jäivät tosi vähiin ja nekin vähäiset unet nukuin lattialla. Viikonloppu meni pelätessä pahinta. Haimakokeen tulokset eivät pyhien vuoksi tulleet maanantaina. Tiistaina uudenvuodenpäivänä jouduimme lähtemään taas päivystykseen, koska oksentelu oli niin rajua ja Mauri joutui tippaan. Olimme yhdessä muutaman tunnin toipilashuoneessa, sen ajan kun tippa valui. Sinä aikana Kalevasta kävi toimittaja haastattelemassa minua Maurin tilanteesta. Haastattelu jäi melko lyhyeen kun omistajalla tuli tunteenpurkaus. Olo oli jo niin väsynyt ja epätoivoinen. Mauri sai taas lisää kipulääkkeitä ja raukka oli ihan sekaisin niistä.

Keskiviikkoaamuna 2.1., taas valvotun yön jälkeen omat voimat olivat vähissä. Soitin Otukseen ja kerroin että nyt ei enää jakseta, koko perhe. Otuksen väki otti meidät heti vastaan. Veimme Maurin Marian luo ja potilas otettiin sinne päivähoitoon, että pääsimme nukkumaan. Mauri oli mennyt jo erittäin huonoon kuntoon ja Maria aikoi hoputtaa verikokeen tuloksia. Mielessä oli jo että jos tulos on haimatulehdus, niin Maurin aika kanssamme päättyisi lähipäivien aikana.

Muutaman tunnin päästä tuli soitto Marialta -  ei ollut haimassa tulehdusta!!! Nyt Mauri leikkauspöydälle, vatsa auki ja toivomaan että koira selviää leikkauksesta. Sieltähän se syy löytyi, tulppa! Suolesta löytyi jalkapallon venttiili, jossa oli reikä keskellä. Meillä ei ollut mitään tietoa mistä Mauri sen oli napannut suuhunsa ja milloin? Tukkeuma oli ohutsuolessa ja suoli onneksi kunnossa, eikä kuoliota. Meidän pikku karvakorva pääsi illalla kotiin. Pari päivää piti jännittää alkaako suoli toimimaan ja alkoihan se! Toipuminen oli nopeaa ja ruokahalu kauhean kova. Haava parani tosi hyvin ja paino alkoi nousta.

Nyt meidän Mauri on täysin oma itsensä. Kiitos kuuluu kaikille Mauria auttaneille päivystyksessä ja ennen kaikkea Otuksen henkilökunnalle! Kamala Joulu ja Uusivuosi sai onnellisen lopun!

Mauri ottaa rennosti 5.1. muutama päivä leikkauksen jälkeen

Mauri sai leikkaushaavan suojaksi potkupuvun. Ehkäpä mukavampi kuin se perinteinen muovihäkkyrä päässä....

Maurin todella huono vointi, tulosten odottelu, leikkaus ja siitä toipuminen vei pitkän ajan. Oireet viittasivat vahvasti haimatulehdukseen, mutta joulun pyhät ja uusivuosi viivyttivät koetulosten valmistumista. Koirien suolitukoksia on joskus hyvin hankala huomata, vaikka käytössä on ultraus, röntgen ja varjoainekuvaus.

Maurin tapauksessa tukoksessa oli reikä, joka päästi varjoainetta läpi, eikä vierasesine näkynyt muissakaan tutkimuksissa. Onneksi Mauri sai koko ajan kipulääkettä, nesteytystä, antibioottia ja mahansuojaa, mikä varmaan myös nopeutti leikkauksesta toipumista. Todella heikosta tilasta huolimatta Mauri kesti hyvin leikkauksen, tukos ei ollut vaurioittanut suolta, eikä suolikuoliota tullut.

Leikkauksen jälkeen Mauri on saanut helposti sulavaa toipilasruokaa pieninä annoksena useita kertoja päivässä, jotta leikattu suoli ei rasittuisi liikaa. Leikkaushaava on parantunut todella hyvin, eikä Mauri ei ole ollut siitä onneksi kovin kiinnostunut. Kaiken varalta Mauri sai sidetaitoksen poiston jälkeen yöksi haavan suojaksi kuitenkin "miehekkään" potkupuvun.

Mauri on toipunut todella nopeasti, ruoka maistuu, luurangoksi kuihtuneen pojan lihasmassaa on tullut takaisin ja suoli toimii hyvin. Kävimme Mauria tervehtimässä muutama päivä leikkauksen jälkeen ja toipilas olisi jo toivonut meistä leikkikaveria. Ikävä vaan, että vielä vähän aikaa pitää ottaa rauhallisesti.

Joulun aika ja vuodenvaihde ovat olleet Maurin perheessä Tiinalla ja Samilla uuvuttavaa aikaa - päiviin on mahtunut paljon huolta ja murhetta, pelkoa pahimmasta.

Maurin tilanne alkoi jo olla toivoton, mutta onneksi apu löytyi aivan viime hetkillä. Negatiivisen haimatulehdustuloksen jälkeen eläinlääkäri Maria Pohjolainen kiinnostui ”oudosta” kohdasta Maurin ohutsuolessa ja leikkasi Maurin – onneksi!

Sydämelliset kiitokset Mauria uupumatta ja hienosti hoitaneille Tiinalle ja Samille. Tämä joulun aika oli erilainen ja varmaan säilyy mielessä vielä pitkään. Toivon teille paljon yhteisiä vuosia sekä iloa Maurin kanssa!

Kiitokset myös Oulun seudun pieneläinpäivystykseen ja erityiskiitokset Eläinlääkäriasema Otukseen Maria Pohjolaiselle, joka aikoinaan oli mukana myös Mauri Mäyräkoiran syntymän hetkellä, kun Joenpenkan A-pentue syntyi iloksemme.

Tiinan ja Samin joulu ja vuoden vaihde menivät Maurin hoitajina, mutta leikkauksen jälkeisenä viikonloppuna Maurille kohotettiin maljat.

BEST IN HOME - Mauri on ruusukkeensa ansainnut!

Taulavuori Riitta, Kivulias vaiva toi kissan hoitopöydälle. Sanomalehti Kaleva 2.1.2013

Kaleva.fi 2.1.2013

Jälkikirjoitus

Mauri (Joenpenkan Arvo-Aapeli) 29.6.2007 - 6.2.2013

Vasta äsken seurasimme Maurin kamppailua vatsaoireiden kanssa ja selviämistä viime hetkillä tehdystä vierasesineleikkauksesta. Eilen sain suru-uutisen - Mauri oli nukahtanut ikiuneen. Mauri sai niskaoireita sunnuntaina ja kaularangassa todettiin välilevytyrä. Maurihan oli jäänyt jokunen vuosi sitten hevosen jalkoihin ja saanut niskaoireita, ilmeisesti tyräytyminen liittyy tähän vanhaan traumaan. Tyrä oli hankalassa paikassa, joten operoitunakin Maurin tervehtymisennuste olisi ollut huono.

Ihana poika, kaikkien ystävä Mauri Mäyräkoira lähti luotamme.

Oli ilo tavata reipas Mauri tervehtymässä leikkauksen jälkeen, silloin en tiennyt että tapaaminen jäisi viimeiseksi. Mauri oli Tiinalle ja Samille todella rakas perheenjäsen.

Osanottomme Maurin kotiväen suureen suruun - olet aina muistoissamme Mauri!