I-ipanat ekassa trimmauksessa

Perjantai 19.10.2012 klo 15.43 - Marja J

Iira ja Hertta napottavat nätisti vasta trimmattuina

Olin suunnitellut I-ipanoiden yhteistä trimmauspäivää syksylle ja nyt se sattuikin samalle päivälle Koirakylpylä Vesipedon ja Koirasalonki Kastehelmen avajaisten kanssa. Meidän koiria trimmannut Joenpenkan Anni-Ainokaisen eli Anin omistaja Kastehelmi Kakko avasi uudet toimitilat Kiimingin koirakylpylässä ja niin mekin pääsimme neljän ipanan Oivan, Aatun, Hertan ja Iiran kanssa avajaisiin. Pauliina oli jo kerinnyt trimmata aikaisemmin Elmerin, joten poika pääsee vasta myöhemmin Kastehelmen käsittelyyn.

Kaikilla I-ipanoilla on helppohoitoinen, karkea turkki ja osalta vanha pentukarva oli irronnut jo itsestään. Eniten muutosta näkyi, kun Kastehelmi oli saanut kaivettua pentujen kauniit päät ja silmät esille karvakasojen alta.

Pennut olivat trimmattavana nyt ensimmäistä kertaa, eikä pöydällä olokaan ollut kovin tuttua, mutta kaikki olivat niin nätisti ja reippaasti käsittelyssä. Koskapa oli avajaispäivä, tiloissa oli myös hulinaa ja avajaisvieraita, mutta eipä tuo pentuja haitannut. Vieraat pääsivät nyt tutustumaan tarkemmin nypittävään rotuun, kun pikkumäyräkoirat toimivat mannekiineina.

Ihana-Iira hoidossa pentukotona

Perjantai 19.10.2012 klo 15.22 - Marja J

Iira eli Joenpenkan Ihana-Iira oli pentukotona hoidossa melkein viikon 9.- 14.10. Saman viikon lauantaille sattui neljän I-ipanan trimmauspäivä, jossa kävimme myös Iiran kanssa.

Iirasta on kasvanut oikein mukava ja touhukas tyttö! Suurinta hupia taisi olla nuuskuttelu pihassa ja erityisesti jäniksen papanat kiinnostivat kovasti. Iira on lupsakka ja reipas tyttö, mutta löytyy tytöstä myös se kunnon jääräpäämäyräkoirakin! Iirasta tuli kovasti mieleen Nora-mummo pentuaikanaan. Jos jonnekin ei haluttu, niin jarrutus kaikilla neljällä tassulla ja siinä sitten pysyttiin.

Iira sopeutui hyvin meidän laumaan, vaikka koirakokemuksia ei kovasti vielä kuulemma olekaan. Iira kuten muutkin I-pennut ovat erittäin sosiaalisia ja tervehtivät ihmisiä iloisesti häntä vispaten ja maahan kellahdetaan heti rapsutettavaksi.

Myös pentusisarukset Hertta ja Elmeri kävivät meillä leikkimässä Iiran kanssa. Hertta ja Elmeri ovat vauhdissa heti ja tottuneet olemaan muitten koirien kanssa. Iiraa vähän hermostutti aluksi siskon ja veljen tunkeilu ja tyttö etsikin turvaa ihmisistä. Iira tarvitsee selvästi oman aikansa tutustuakseen ja haluaa tehdä tuttavuutta rauhassa omaan tahtiinsa. Keskiviikkona kävi Hertta ja perjantaina Elmeri ja kun Iira oli päässyt vauhtiin koirakavereiden kanssa, niin sitä vauhtia sitten riittikin!

Teimme Iiran kanssa myös vähän huoltohommia ja nypin pään ja korvat jo etukäteen. Tästäpä tyttö ei oikein tykännyt ja panikin aluksi hanttiin, mutta kohta oltiin jo ihan nätisti venkoilematta. Iiralla niin kuin muillakin I-ipanoilla on todella hyvä ja helppohoitoinen turkki.

Iiran isäntäväki ihasteli sunnuntaina pentuturkistaan luopunutta tyttöä ja taisipa olla ikävä niin Iiralla kuin kotiväelläkin!

Tervetuloa Iira toistekin meille - olet kyllä niin mukava tyttö!

Kuvia Iirasta sekä Hertan ja Elmerin vierailusta Iiran luona

Emma kuntoutuu hyvin - Emma terapiassa

Keskiviikko 3.10.2012 klo 14.55 - Marja J

Emmalle sattui säikäyttävä onnettomuus Oulunsalon MÄAJ-piirimestaruuskokeissa viime sunnuntaina, mutta nyt tytön vointi alkaa olla jo melko hyvä. Onnettomuushan oli sattunut, kun Emma oli hankalassa maastossa ylittänyt liukasta puun runkoa, jolloin tassut olivat livenneet ja retkahtaneet ääriasentoon. Emma pääsi onneksi heti sunnuntaina päivystykseen, jossa raajat röntgenkuvattiin, Emma nesteytettiin ja oikea puoli sidottiin koirien kantoliinaan. Paketti näyttää kuvassa pahalta, mutta pian Emma jo loikki kolmella jalalla. Onneksi Emman ei tarvinnut olla paketissa kuin muutama päivä.

Pariin päivään onnettomuuden jälkeen ei vielä ollut tietoa vamman vakavuudesta, mutta tiistaina selvisi Ouluvetissä ell Raimo Kekkosen tutkimuksissa, että mitään vakavampaa ei onneksi löytynyt, ei luustomuutoksia, eikä leikkausta vaativia vaurioita. Tutkimuksissa etutassut taipuivat ääriasentoihin, mutta molemmissa tassuissa oli lihasvammoja. Lihaksissa oli isot mustelmat ja turvotusta revähtymän seurauksena.

Emma saa nyt kipulääkettä neljän viikon ajan sekä kylmähoitoa neljästi päivässä turvotusta laskemaan. Emma saa liikkua aivan normaalisti tietenkin riehumista välttäen ja lenkityskin hoidetaan rauhallisesti hihnassa. Lisäksi Emma on menossa vesijumppaan, että ei syntyisi kiinnikkeitä ja liikeradat pysyisivät normaaleina.

Tässä Emma jo poseeraa virkkuna MÄAJ-2-ruusukkeensa ja Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin MÄAJ-piirikisan II-palkinnon kanssa.

Päivitystä 2.10.2012

Emma kävi eilen Ouluvetissä elphelpissä Eeva-Liisa Pohjasen käsittelyssä. Ensin lihakset lämmiteltiin altaassa kävelymatolla ja lopuksi Emma sai kylmälaserkäsittelyn kipeisiin lavan ja rinnan alueen lihaksiin. Kylmäkäsittely jatkuu vielä kotona ja Emma voi tehdä normaaleja hihnalenkkejä useamman kerran päivässä, kestoa lenkillä saa olla noin 20 minuuttia.

Kuvia kuntoutuksesta

Joenpenkan sivuilla KOIRATIETOA-osassa on ollut jo aikaisemmin juttua koiran ruokinnasta ja huollosta rankkana koe- ja metsästyskautena. Emman tapauksen myötä tein ihan oman sivun - Ruokinta ja huolto metsästys- ja koekautena. Näitäkin sivuja tullaan vielä täydentämään.

TallennaTallenna

MÄAJ-pm-kisat Oulunsalossa 23.9.2012

Maanantai 24.9.2012 klo 20.04 - Marja J

Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin MÄAJ-kisat käytiin eilen sunnuntaina Oulunsalon maastoissa. Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) ajoi hienosti jänistä tosi hankalassa maastossa tuloksena MÄAJ-2 pistein 50,22 ja sijoittui tuloksellaan pm-kisan kakkoseksi.

Siskotyttö Nelli (Joenpenkan Eloisa-Ella) Ivalosta oli pm-kokeen ulkopuolisena koirana mukana, mutta tällä kertaa ajettavaa ei maastosta löytynyt ja tulokseksi tuli nollatulos.

Emma teki erinomaisen ajon vaikeassa maastossa ja loukkaantui kokeen lopulla. Koira kramppasi, eikä oikea etutassu kantanut ollenkaan. Onneksi Emma saatiin välittömästi päivystykseen, nesteytettiin ja kuvattiin. Olkapäässä oli jonkin verran löysyyttä, mutta tarkempi diagnoosi ja jatkohoito selviää vasta huomenna. Emman oikea jalka on sidottuna nyt koirien kantositeeseen eli kylkeä vasten, että se pysyy rauhassa ennen jatkotutkimuksia ja vamman laadun selviämistä.

Huomenna olemme viisaampia! Toivotaan että vauriot eivät ole vakavia ja Emma kuntoutuu pian!

Oopperan pentuja tapaamassa Kuhmossa

Maanantai 24.9.2012 klo 19.44 - Marja J

Kävimme eilen Kuhmossa katsomassa Konemiehen Oopperan ja meidän Pyryn juhannusheilastelun tuloksia eli Peurakankaan vauhdikasta kuusikkoa - 5 tyttöä ja yhtä poikaa. Pennut ovat syntyneet 24.8. ja ovat vasta täyttäneet 4 viikkoa.

Pennut olivat reippaita ja Ooppera-emä yhtä ihastuttavan lupsakka kuin viimeksikin. Oopperahan vietti muutaman päivän meillä ja pääsimme tutustumaan hyvin Pyryn morsiameen.

Peurakankaan kennelissä on vielä vapaana pentuja!

Tiedustelut: Mari Komulainen, Peurakankaan Kennel, Kuhmo

Kuvia pennuista

Pyryn kolmas silmätarkastus

Maanantai 24.9.2012 klo 19.31 - Marja J

Päivitys 23.4.2014:

Virallisessa silmätarkastuksessa 14.3.2014 Pyryn silmät on todettu terveisiksi, ei perinnöllistä kataraktaa.

Tutkimuksen suoritti Pekka Sarkanen Oulun Eläinklinikalla. - Lue lisää

Kävimme torstaina Pyryn kanssa silmätarkastuksessa Akuutissa Kaisa Wickströmillä, kun edellisestä eli toisesta tarkastuksesta tulee kohta kuluneeksi kaksi vuotta. 2008 ja 2010 tehdyissä tarkastuksissa silmät todettiin terveiksi. Kaksi vuotta sitten 2.10. vasemmasta silmästä löytyi pieni pigmenttialue, joka on tullut siihen tulehduksen jälkitilana (Post. inflammatorinen muutos vas. papillan kokoinen hyperef selvärajainen alue, keskellä pigm.).

Asiaa silloin ihmeteltiin, kun Pyryllä ei ole ollut mitään näkyvää tulehdusta, mutta mitään tulehduksellisia oireita ei välttämättä kuulemma tarvitse olla. MEJÄ-kokeen 29.8.2010 jälkeen Pyryn silmä muurautui melkein kiinni, rähmi ja räpsytytti kovasti. Mitään näkyvää ei löytynyt ja silmää putsattiin pari päivää mahdollisista roskista. Emme valitettavasti päässeet heti näyttämään silmää lääkärille ja kun sitten pääsimme Akuuttiin parin päivän päästä 31.8., silmä oli aivan kunnossa. Lääkäri ei tutkinut sitä tarkemmin merkkiaineella, joka olisi paljastanut mahdolliset sarveiskalvon nirhaumat ja oksanpistot.

Nyt tuo pigmenttialue oli edelleen näkyvissä (Vas. papillan oik. puol. hieman papillaa pienempi hyperef + pigm. keskellä = POST INFLAM. KEHITYS) Lisäksi saman silmän linssiin eli mykiön keskiosan eli nukleuksen alueelta löytyi nyt pientä tiivistymää, mikä merkittiin: Katarakta – epäilyttävä. Ja Koiranetissä asiasta on merkintä: nukleaarinen katarakta, epäilyttävä.

Nykyisten silmätarkastusohjeiden mukaan kaikki vähänkään normaalista poikkeavat mykiön harmittomatkin pisteet, pilkut ja samentumat merkitään aina kataraktaepälyksi. Kaihimuutoksia on monenlaisia: perinnöllisiä, ei-perinnöllisiä, synnynnäisiä ja hankittuja.

Merkintä epäilyttävä lausunnossa tarkoittaa sitä, että lääkäri ei pysty sanomaan onko silmä terve vai sairas ja Suomen Mäyräkoiraliiton terveystilastoissa avoin ja epäilyttävä merkitään terveiksi.

Mäyräkoirilla tavataan perinnöllistä kataraktaa (HC Herediary Cataract), joka samentaa linssin ja näkökyky heikkenee. Tätä sairautta esiintyy useilla koiraroduilla, monissa eri muodoissa ja eri asteisina. Joissain muodoissa samentuminen on nopeaa ja totaalista, kun taas osassa linssin samentuminen jää pieneksi ja näkökyky säilyy. HC:n periytyminen on autosomaalinen resessiivinen. Autosomaalinen tarkoittaa ettei periytyvyys kytkeydy sukupuoleen, resessiivinen taas väistyvyyttä perimässä. Resessiivinen periytyvyys tulee esille yksilössä silloin kun molemmilla vanhemmilla on resessiivinen perintötekijä perimässään.

Lääkäri varmistaa kaihidiagnoosin ottamalla huomioon koiran rodun, iän, kaihin sijainnin mykiössä, esiintymisen molemmissa tai vain toisessa silmässä ja tilannetta seurataan jotta saadaan selville sen mahdollinen etenevä luonne.

Perinnöllisen kaihin tyypillisiä tunnusmerkkejä ovat mm. muutoksen sijainti rodulle tyypillisessä paikassa linssissä, muutoksia on molemmissa silmissä, muutos on etenevä ja samantyyppisiä muutoksia tavataan myös sisaruksissa ja/tai vanhemmissa.

Kaihimuutosta ei tulkita perinnölliseksi, jos kaihin kehittyminen johtuu traumasta, tulehduksesta, aineenvaihduntasairaudesta, väärästä ruokavaliosta tai vanhuudesta tai mikäli muutokset ovat linssin ytimessä. Samentumia, usein pieniä pistemäisiä, hentoja tai lasikuitumaisia muutoksia silmän linssin ytimessä eli nukleuksessa ja muutoksia linssi taka- tai etukapselissa ei lueta kuuluvaksi kaihimuutoksiin. Linssin ytimessä olevat samentumat eivät myöskään haittaa näkökykyä.

Pyryllä on todettu tulehduksen aiheuttama pigmenttimuutos silmässä ja myös mykiön samentumat voivat syntyä mykiötä ympäröivän kudoksen tulehduksesta, infektiosta tai traumasta eli ulkoisesta vammasta tai vauriosta. Kaihi saattaa kehittyä vasta useiden vuosien kuluttua vaurion sattumisesta. Pyryltä löytyneen tiivistymän paikka mykiön ytimessä on mäyräkoirilla hyvin epätyypillinen. Vanhuusiän katarakta ilmenee myös nukleuksessa, se on normaali rappeutumisilmiö, eikä Pyryn iässä vielä tavallista. Myöskään Pyryn sukulaisilla ei ole tavattu mitään perinnöllisiä silmäsairauksia. Nora-emän silmät tarkastettiin viime vuoden marraskuussa lähes 9-vuotiaana ja silmät olivat vielä poikkeuksellisen terveet ja kirkkaat.

On hyvin todennäköistä ja tietysti erittäin toivottavaa, että tämä nyt löytynyt tällä hetkellä harmiton pieni muutos mykiön ytimessä on itse aiheutettu vika ja johtuu silmässä olleesta tulehdustilasta tai jostain ulkoisesta vauriosta. Termi ”kaihi-epäily” koiran tiedoissa näyttää kuitenkin vakavalta ja lopullinen diagnoosi selviää vasta uusintatutkimuksessa, eikä lääkärin mukaan nyt tarvitse olla kovin huolissaan asiasta.

Nyt Pyryn molemmat silmät ovat kuitenkin virallisesti terveet ja Pyry käy seuraavan kerran silmätarkastuksessa vuoden kuluttua, jolloin katsotaan tilanne uudelleen. Pyry on kova kaivamaan, hiekka lentää. Rankkoja ovat myös luolareissut maan sisällä ja latojen alla. Jälkihommissa maastot ovat usein vaikeakulkuisia risukoita ja hakkuuaukeita ja metsäreissujen jälkeen silmät, korvat ja koiran turkki voi olla täynnä teräviä heinänsiemeniä. Ylimääräiset pilkut ja pisteet metsäkoirien silmissä ovatkin hyvin yleisiä, eivätkä välttämättä aina vakavia kaihimuutoksia.

Lisätietoa silmäasioista löytyy mm. täältä:

• Sari Jalomäki, Apex Malmin Eläinklinikka: Perinnölliset silmäsairaudet, niiden oireet, diagnostiikka sekä merkitys yksilön ja jalostuksen kannalta
• Sari Jalomäki, Suomen Oftamologieläinlääkärit ry: Virallinen silmöäarkastus
• Juha Pärnänen, Vethaus: Uusi silmätarkastuskaavake ja sen tulkinta ja hyödyntäminen koirien jalostuksessa
• Delivet.net: Koiran silmäsairaudet

Hertalla kylässä

Tiistai 11.9.2012 klo 13.09 - Marja J

Käytiin viime sunnuntaina kyläilemässä Hertan (Joenpenkan Iloinen-Ilmi) luona Tupoksessa. Hertta otti iloisesti meidät vieraat vastaan, muisti varmaan vielä pentukotoa!

Hertasta on kasvanut niin nätti ja reipas tyttö, jolla on jo paljon isoja ja pieniä ihmis- ja koirakavereita. Onpa Hertta tehnyt tuttavuuttaa myös hevosten kanssa. Mukavimmat ja tutuimmat koirakaverit ovat pystykorva Olga ja cockeri Wallu, joiden kanssa Hertta viettää paljon aikaa ja opettelee isojen koirien tavoille.

Syksyllä Hertta on menossa Tupokseen Minnan koirakouluun pentukurssille ja Heidi on treenannut muutenkin paljon hyödyllisiä tottelevaisuusjuttuja Hertan kanssa. Sunnuntaina Hertta antoikin meille pienen näytöksen: Hertta istui nätisti, antoi tassua, meni maahan ja kierähti ympäri, ruokakupilla Hertta odotti myös nätisti.

Pihassa vauhtia piisasi ja kukkapuskat vaan pöllysi, kun Hertta innostui. Sisällä tyttö kävi välillä torkuillakin, eli osaa olla myös omassa rauhassaan. Hertalla oli mukava oma paikka portaiden alla ja siellä oma peti, häkki ja paljon leuluja mm. älypeli, jonka luukkuja tyttö aukoi kuonollaan vauhdilla ja taitavasti.

Hertan pentuturkki alkaa jo olla riittävän kypsää ja ensimmäinen trimmaus on edessä. Olemmekin suunnitelleet Joenpenkan Anni-Ainokaisen eli Anin emännän Kastehelmi Kakon kanssa I-ipanoille ihan omaa trimmauspäivää syys-lokakuulle.

Kastehelmi on valmistunut trimmaajaksi ja hänellä on pitkä kokemus mäyräkoirien trimmauksesta. Kastehelmi on trimmannut myös meidän koirat ja myös esitti menestyksellä Nora-isomummin Yppärissä elokuun lopulla.

Kastehelmi on avannut juuri oman trimmausfirman Koirasalonki Kastehelmi. Palvelua saa vielä alkusyksystä Koirakoulu Vietin tiloissa Oulun Hiukkavaarassa, mutta myöhemmin syksyllä Kastehelmi siirtyy aivan uusiin toimitiloin Kiiminkiin Koirahoitola Vesipedon tiloihin.

 

Joenpenkan Ehtivä-Elmo - FI KVA-L

Sunnuntai 9.9.2012 klo 11.37 - Marja J

Alajärvellä asuva Elmo on nyt Suomen käyttövalio luolilta, kun Ilmajoella tuli A-tulos pistein 47!

Elmo on suorittanut LUT-kokeensa tämän kesän aikana ja valioitui minimikoemäärällä. Poika toimii erinomisesti myös luonnonluolilla ja tänä keväänä Villellä ja Elmolla on ollut paljon onnistuneita luolametsästyspäiviä.

Elmo on myös kunnostautunut ajavana koirana ja hyvin tuloksin: MÄAJ-1 ja MÄAJ-2.

Onnittelut Elmolle ja kotiväelle Satulle ja Villelle!

Terveisiä Koivukujan kennelistä

Sunnuntai 9.9.2012 klo 11.24 - Marja J

Muutama päivä sitten tuli mukavia kuvia ja terveisiä Merjalta Koivukujan kennelistä Kannuksesta. Olimme tavanneet viimeksi Yppärin näyttelyssä 26.8., kun Lili-emä sekä Lilin ja Pyryn tyttäret Roosa, Moona ja Pipsa olivat näyttelyreissulla.

Koivukujan väki piipahti viime kesänä myös meillä, kun he olivat reissulla pohjoisessa ja kävivät Lilin ja Roosan kanssa katsomassa Kerttua Torniossa ja Pipsaa Oulussa.

Roosa on innostunut ajohommista ja tytöstä lähtee kuulemma hyvä ajohaukku. Viime viikolla Roosa oli ajanut niin hyvin, että Jukka-isäntä oli saanut ammuttua Roosalle ensimmäisen jänilksen! Myös Lili-emä ajaa kaursta ja jänistä. Roosa, Moona ja Lili ovat käyneet haukkumassa myös luolaharjoituksissa ja toimivat hyvin myös luolahommissa.

Oulussa asuva Pipsa on seuraamassa isänsä tassunjälkiä. Samana viikonloppuna, kun Pyrystä suoritti jälkikokeen Ruotsissa, sai Pipsa ensimmäisessä jälkikokeessaan Pyhännällä heti hienon tuloksen AVO1 47 pisteellä!

Joensuussa asunut Bella on nyt muuttanut Reisjärvelle, ehkäpä vielä kuulemme myös Bellan näyttely- ja jahtiuutisia! :)

Kiitokset taas Koivukujalle uutisista ja kuvista - on aina niin mukava kuulla Pyryn jälkeläisistä, mitä heistä on tullut ja mitä harrastavat!

Roosa ja Roosan eka jänis!

 

Isomummu Nora yllätti Yppärin näyttelyssä!

Sunnuntai 26.8.2012 klo 19.46 - Marja J

Nora (FIN KVA-L Rowanberrie´s Feenix s. 5.3.2002) teki aikamoisen yllätyksen Yppärin ryhmänäyttelyssä tänään sunnuntaina! Tämän 9,5-vuotiaan touhumummon näyttelytuliaiset olivat: VET ERI1 SA PN2 SERT ROP VET.

Kastehelmi ja Nora niin hienosti!

Eli Nora oli nyt veteraaniluokasssa, jossa kilpailevat yli 8 vuotiaat koirat. Viimeksi Nora on ollut näyttelykehässä neljä vuotta sitten Yppärissä. Laatuarvosteluksi Nora sai ERINOMAISEN ja oli ainoana kilpailijana kilpailuluokan ykkönen saaden myös SA:n. Kun tämän jäkeen valittiin 23 nartusta parasta, Nora oli toiseksi paras.

Nora sai myös sertin, sillä ykköseksi sijoittuneella niitä jo oli tarpeeksi, eikä koira voinut ottaa sertiä vastaan. Lisäksi Nora sai rotunsa parhaan veteraanin tittelin ja pääsi myös isoon kehään kilpailemaan näyttelyn parhaan veteraanin tittelistä. Loppukehässä Nora ei kuitenkaan sijoittunut 4 parhaan joukkoon.

Virolaisen Juta Harasen arvostelu: 9 v vielä loisto kunnossa oleva. Hyvä ilmeinen pää. Oik. silmät ja korvat. Vielä todella vahva selkä. Hyvät kulmaukset ja eturinta. Ikä ei näy liikkeissä.

Ajatuksissa oli ollut, että jospa joskus pääsisin käymään veteraanikehässä tuon Noran kanssa. Nora ei ole koskaan oikein tykännyt käydä näyttelyissä, joten vähän epäilytti miten menee, kun kehää ei olla kierretty pitkään aikaan. Tiesin että Nora on ihan hyvässä kunnossa, silmät ja sydän ok, samoin lihaskunto erinomainen.

Kastehelmi (Anin eli Joenpenkan Anni-Ainokaisen emäntä) kävi trimmaamassa Noran edellisellä viikolla ja myös esitti erinomaisesti tämän "Joenpenkan vanhan emännän" näyttelyssä. Koetin nimittäin muistutella Noran mieleen näyttelykävelyä, mutta mummo junttautui paikalleen tai loikki miten sattuu nurmikolla, joten ammattiapu oli tarpeen.

Hannu oli viikonlopun Ruotsin talolla lintujahdissa, joten lähdimme reissuun tyttöporukalla: Pauliina (Emman eli Joenpenkan Ehtoisa-Emman emäntä) ja Seppisen Lotan Elli (Mierolaisen Inger-Elli), Nora ja minä. Pauliina handlasi hienosti näyttelyssä Ellin ja tulokseksi tuli tytön eka ERINOMAINEN! Pauliina myös esitti Noran veteraanien isossa kehässä, kun Kastehelmi oli parhaillaan ryhmäkehässä.

Näyttelypäivä oli tosi mukava, sillä tapasimme siellä myös Noran jälkikasvua eli Pyryn pentuja. Näyttelyssä olivat mukana Koivukujan tytöt Moona, Roosa ja Pipsa, jotka kaikki saivat arvostelun ERITTÄIN HYVÄ. Näyttelyturisteina paikalla olivat myös Merkaleen´s D-pennuista Rommi, Alpo ja Tiuku, joita varmaan tullaan näkemään myös kehässä, kunhan ikää tulee tarpeeksi.

Kastehelmi Kakko on trimmannut Noran ja esitti taitavasti isomummun Yppärissä - suurkiitokset Kastulle!

Kiitokset henkisestä tuesta ja matkaseurasta Pauliinalle!

Ps. kulunut elokuu on ollut Joenpenkalla hyvien tulosten kuukausi: Emmalle näyttelytulos ERI SA, Elmolle ja Emmalle toinen LUTB-tulos, Emma ja Pyry saivat toisen VAHI-tuloksensa, Pyrystä tuli Ruotsin jälkivalio ja jättipotin räjäytti sitten kaikkien emä Nora-isomummi!

Pyrystä Ruotsin jälkivalio!

Maanantai 20.8.2012 klo 12.45 - Marja J

Pyry sai lauantaina Piteån jäljestyskokeessa (tuomarina Roger Marklund) ykköstuloksen avoimessa luokassa ja pojasta tuli SE JVA eli Ruotsin jäljestysvalio!

Tässä arvostelua

PITEÅ, RUOTSI 18.8.2012

Tuomari: Roger Marklund

Öppen klass pris 1 -> SE JVA

Allmänt omdöme: En trevlig hund! Söker bra vid startruten. Arbetar i bra tempo. Klarar vinklar o bloduppehåll mkt bra. En mkt bra spårhund. Finner klöv med ringning.

Arvostelu: Mukava koira! Etsii hyvin lähtöruudun. Työskentelee hyvällä vauhdilla. Selvittää kulmat ja verettömät katkot erittäin hyvin. Erittäin hyvä jälkikoira. Löytää sorkan rengastuksella.

Jäljestyskyky: erinomainen

Työskentelynopeus: sopiva

Itsenäinen työskentely: ei tarvitse puuttumista tai apua

Ampumakoe: hyväksytty

Pyryn kokeen arvostelulomake

Ruotsin jälkikokeen säännöt

Hannu koepaikalla, kuva: Mikko Taipaleenmäki

Ja miten kaikki sitten sai alkunsa.....

MEJÄ-ylituomarit Mikko Taipaleenmäki ja Jukka Välitalo olivat lähdössä jälkivalioidensa kanssa tutustumaan ruotsalaiseen jälkikokeeseen ja reissuun lähtivät myös Hannu ja Pyry. Mikolla oli mukana harmaa norjanhirvikoira, joka on harvoja jälkivalioita Suomessa, Jukalla mukana labradorinnoutaja.

Heikkisen Riitta neuvoi Hannulle ja Mikolle Ruotsin jälkijuttuja ja koirille tehtiin harjoitusjäljet viikko ennen koetta Temmeksen Haapakankaalle. Pyry oli vähän ihmeissään erilaisesta jäljestä ja loikki kuivalla kankaalla miten sattuu, kosteikossa jälki meni paljon paremmin. Harjoituksissa tehtiin myös koirille paukkukoe, joka suoritetaan Ruotsin kokeessa hieman ennen kaatoa.

Hannu kävi vielä keskiviikkona pienen jäljen Pyryn kanssa, mutta eipä toiveet kovin korkealla olleet. Pyry on jäljellä todella innokas ja menee vauhdilla, joten helposti tulee hutilointia ja hukkia. Pyrystä on kuitenkin tullut paljon jälkivarmempi, eikä se enää ole niin kiinnostunut häiritsevistä riistanjäljistä kuin nuorempana.

Avoimen luokan jälkikaavio, Regler för Viltspårprov, Svenska kennelklubben

Hannun koekertomus Piteån kokeesta

Pyryn jälkikoe Piteåssa alkoi rengastamalla lähtöaluetta. Ruotsin kokeessa jälki alkaa 25x25 metrin laajuisen neliön sisältä, josta koiran tulee itsenäisesti löytää jälki. Tuulen alta lähdettyämme Pyry kiersi koko alueen ja alkuinnostuksessaan ylittikin jäljen kunnes sai vainun ja aloitti jälkityön. Ensimmäinen tavallinen kulma selvisi nopeasti, mutta toisella tehtiin pari kierrosta jälkeä etsien. Nopeasti tuo katkokulmakin selvisi ja loput kaksi kulmaa (tavallinen ja katko) sekä yhden suoran osuuden veretön osuus selvisivät ilman vaikeuksia.

Maasto oli nuorta taimikkoa ja vanhempaa sekametsää, josta erään syvän kanavan penkasta löytyi vanha ketun luola. Onneksi niin vanha, ettei Pyry jäänyt siihen touhuamaan. Kaadolle tultaessa Pyry pyörähti pienen hakulenkin juuri sorkan kohdalla ja ohitti kaadon, mutta jäi pyörimään vähän matkan päähän. Kehotin kerran jäljelle ja koira lähtikin takaisin jäljen suuntaan ja pienen pyörähdyksen jälkeen pysähtyi sorkalle. Aikaa noin 600 metrin työskentelyyn meni 20 minuuttia. Koira saa käyttää aikaa enintään 45 minuuttia, joten olimme tulleet melko reippaasti, kuten Pyryllä on tapana. Lopputuloksena oli avoimen luokan palkintosija 1.

Ruotsin jälkikokeessa pyritään jäljittelemään oikeaa haavoittuneen sorkkaeläimen jäljestystä. Sen vuoksi työskentelyn tehokkuus ja varmuus lähdöstä kaadolle ovat tärkeitä. Koiraa saa, ja tuomarin mukaan kannattaa ja jopa pitääkin, kehottaa ja kannustaa tehokkaaseen työskentelyyn. Ohjaajan ja koiran yhteistyö on tärkeää ja sillä voidaan välttää jäljen hukkaaminen, josta myös Ruotsissa tulossija putoaa.

Pyryn kanssa olen tottunut kulkemaan jäljen ilman puhetta ja kehotuksia, joten tuo ”Jälki” –komento Ruotsissa oli ensimmäinen kerta. Jälkeenpäin tuomari Roger kertoi, että on parempi kannustaa koiraa kuin seisoa tuppisuuna narun toisessa päässä. Koiran ohjaaminen on siis sallittua ja yhteistyön kannalta suotavaakin. Ei kuitenkaan niin, että ohjaaja vie koiraa ja kertoo minne mennään. Koiran ohjaaja voi myös päästää narusta ja antaa koiran kulkea itsenäisesti esim. tiheikössä, jossa koiran perässä kulkeminen on työlästä.

Tuomari oli kehunut Pyryn jälkityötä ja maininnut, että koirahan menee kuin juna! Muutama harjoitus ennen koetta ei oikein antanut toiveita, mutta Piteåssa Pyryllä meni todella hienosti, jälkitarkasti ja se ykkönen tuli! Ikävä kyllä labukka ja hirvikoira harhautuivat jäljeltä hukkaan asti ja ykkösiä ei tällä kertaa tuullut - parempaa onnea seuraavalle kerralle!

Suurkiitokset Mikolle, Jukalle ja Riitalle harjoituksista ja neuvoista sekä mahdollisuudesta osallistua Ruotsin reissuun!

Pyryn MEJÄ-kokeet

Joenpenkkalaisille menestystä viikonloppuna

Maanantai 6.8.2012 klo 19.58 - Marja J

Joenpenkan koirilla oli vilkas viikonloppu, kun koiria osallistui näyttelyyn ja kokeisiin. Perjantaina olimme Pauliinan ja Emman kanssa Kuopiossa näyttelyreissulla ja matkaseurana menomatkalla oli vielä Purasten karkkari Pipsa, joka oli menossa sulhasen luona käymään.

Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) oli nyt ensimmäistä kertaa näyttelykehässä keväisen mammalomansa jälkeen ja eipä olisi uskonut, että Emmalla oli vasta pennut - niin hyvässä ja timmissä kunnossa tyttö oli! Karkkarinarttuja oli mukana 14 ja Emma sijoittui hienosti narttujen viidenneksi ja käyttöluokan kakkoseksi saaden erinomaisen laatuarvostelun ERI SA eli erinomainen ja sertin arvoinen.

Onnittelut Emmalle ja Pauliinalle!

Lauantaina tuli Elmon (Joenpenkan Ehtivä-Elmo) isännältä Villeltä Alajärveltä terveiset, että Elmo oli saanut toisen LUTB-tuloksen pistein 42 Ilmajoen kokeessa. Elmo oli antanut kuulemma liikaa ääntä tyhjässä luolassa, mutta varsinaisessa riistakokeessa koe keskeytettiin kuten ensimmäinen koekin turhien vahinkojen välttämiseksi. Elmo suoritti myös luonnonluolan tarkastuksen ja nyt on edessä kolmas eli A-koe syyskuun alussa.

Onnittelut Elmolle ja Villelle!

Lauantaina valmistelimme Pauliinan ja Hannun kanssa oman kerhon sunnuntain VAHI-koetta. Keskuspaikkana oli Ala-Temmeksen kylätalo, joka on oikein hyvä paikka kokeiden keskuspaikaksi. Päivä alkoi klo 7 aamupalalla ja kohta porukka siirtyi jälkien tekoon Temmekselle Linnakankaantien varteen.

Minulla oli kaverina Emman tyttö Hertta (Joenpenkan Iloinen-Ilmi), jonka isäntä Mika oli kokeessa maalimiehenä. Hertta on terhakka tyttö, ja tykkäsi olla ihmisten rapsuteltavana. Kun väki alkoi tulla jäljiltä syömään ja kahville, ei hälinä ja puheensorina häirinnyt tyttöä, joka nukkui kaikessa rauhassa omassa häkissään. Loppupäivästä Hertan keveriksi tuli myös veli Elmeri (Joenpenkan Iskevä-Ippo), jonka kanssa piti kisuta ja riekkua.

PSMKK:n kolmanteen VAHI-kokeeseen osallistui viisi koiraa ja nyt koe mentiin läpi uusilla säännöillä. Jälki tulee olla nyt 2 - 36 tuntia vanha, tuomari on koirakon mukana vain ensimmäiselle makaukselle ja koiran on löydettävä makauksilta yhteensä kaksi kapulaa. Kokeen voi suorittaa myös todellisessa haavakko/kolaritilanteessa.

Emmankin piti osallistua kokeeseen, mutta Emma pääsikin suorittamaan kokeen luonnonjäljestystilanteessa, kun ylituomari Mikko Taipaleenmäelle tuli aamulla pyyntö jäljittää Rantsilassa kolarihirvi. Emma onnistui jäljityshommassaan ja sai hyväksytyn tuloksen. Myös varsinaiseen kokeeseen osallistuneet 4 mäyräkoiraa ja labradorinnoutaja saivat hyväksytyn - eli päivä oli kaikin puolin onnistunut!

Pyry meni jäljen todella hyvin ja kaikilta osa-alueilta arvosteluksi tuli erinomainen. Myös makaus oli merkattu hyvin ja Pyry löysi makauksilta kaikki 5 kapulaa.

Onnittelut Emma ja ohjaaja Kari sekä Pyry ja ohjaaja Hannu!

Nyt Emmalla ja meidän Pyryllä on kaksi hyväksyttyä tulosta VAHI-kokeesta ja molemmat kokeilevat lumien tultua hirvikoirien jäljestyskoetta. VAHI-kokeen suorittivat onnistuneesti Pyryn ja Emman lisäksi myös karkkari Ursula, pitkikset Risto ja Bantsu sekä labbis Sara.

Onnittelut kaikille!

 

Kauhukarkkarikolmikko kaupungissa

Torstai 19.7.2012 klo 12.43 - Marja J

Eilen kävimme karkkarikolmikon kanssa rokotuksilla Ouluvetissä, missä on nyt asioitu tiiviimmin viimeiset pari vuotta. Akuutissa on hoidettu vain silmätarkastukset ja selkäkuvaukset. Nora ja Miro saivat nyt nelosrokotteen ja raivotautirokotteen, Pyry vain raivon. Nora-isomummille laitettiin vielä sirukin (entinen merkintä on tatuointi) ja Nora sai myös ihan oman passin niin kuin Pyrylläkin jo on.

Nelosrokote ja rabies annettiin samalla kertaa kuten aina aikaisemminkin ja vielä samassa ruiskussa - eli  vain yksi piikki riitti. Nykyisin suositellaan rokotteiden antamista eri aikaan mahdollisen allergisen reaktion vuoksi. Meillä ole ollut koskaan mitään ongelmia - ja melko harvinainenhan tuo reaktio taitaa olla muillakin koirilla. Rekatiohan ei tule rokotteiden yhdistelmästä vaan jommasta kummasta aineesta ja kun ne annetaan erikseen, on helpompi selvittää kummasta aineesta reaktio tuli. Rokotuksten jälkeen on kuitenkin hyvä viipyä lääkärillä vielä jonkin aikaa, jos jotain oireita ilmeneekin.

Esittelin eläinlääkäri Raimo Kekkoselle myös Miron täysin näpyttömän nahkan, joka on nyt viimeiset 9 kuukautta ollut täysin kunnossa oikealla ruokavaliolla ja kaikkein pienimmällä kortisoniannoksella. Miro testattiin aikoinaan Ouluvetissä ja ruokavaliota muutettiin sopivaksi. Nyt voi kortisoniannosta vähentää tästäkin. Miron allergia on ollut pahimmillaan juuri keväisin kun kasvit alkavat vihertää ja myöhemmin syksyllä kun ne alkavat lakastua ja niihin tulee homeita yms. Myös kosteus on pahasta Mirolle. Mutta nyt nahkakin on paksumpaa, eikä niin karvatonta ja ohutta kuin aikaisemmin. Miro pääsee varmaan syksyllä myös jahtiin niin kuin viime syksynäkin. Pitää vaan muistaa hoitaa ja suojata iho Ceridalilla ja ajoliivillä.

Kaikkein koirien sydämet kuunneltiin ja kunto tarkastettiin ja kaikki oli niinkuin pitääkin! On se vaan mukava tuo meidän lääkäri Raimo Kekkonen, kun ei yhtään ihmettele noita mäykkyjä! Hänellä itselläänkin on nimittäin mäyräkoira.... Miro oli menomatkan autossa aivan villinä ja riepoi makuualustaa, joten taas kysyttiin niitä rauhoittavia.... Mutta ovat kuulemma aivan NORMAALEJA mäyräkoiria! :)

Noran ja Nellin nimipäivät

Torstai 12.7.2012 klo 10.43 - Marja J

Eilen meillä oli pienimuotoinen sukutapaaminen, kun ensin aamupäivällä kotimatkalla Kannukseen piipahtivat Pyryn ja Lilin tyttö Roosa (Koivukujan Roosa) Lili-emänsä ja kotiväkensä kanssa. Ja illalla kävivät Nelli (Joenpenkan Eloisa-Ella) sekä Riikka-emäntä nuorison kanssa menomatkalla etelän suuntaan. Noran ja Nellin yhteisillä nimipäiväkahveilla vieraili myös Emmanpoika Elmeri (Joenpenkan Iskevä-Ippo) kotiväkensä kanssa.

Olipa mukava tavata Roosaa ja Liliä! Koivukujan väki oli reissullaan käynyt tapaamassa myös Lilin ja Pyryn tyttöjä Kerttua Torniossa ja Pipsaa Oulussa. Roosasta on kasvanut reipas tyttö, jossa on kyllä paljon Pyry-isän näköä, turkki on helppohoitoinen ja niukka. Roosa on käynyt jo muutamassa näyttelyssäkin ja tuloksena kummastakin tuomarin arviona ERI eli erinomainen.

Illalla sitten pentukotonaan piipahtivat Nelli sekä Emmanpoika Elmeri. Nelli olisi varmaan viihtynyt meillä taas pitempäänkin, mutta Nellin sakki oli aamulla lähtenyt Ivalosta ja jatkoi kesälomareissuaan etelän suuntaan. Nelli sai tutustua siskonpoika Elmeriin ja kylläpä Elmeri kiinnostikin Nelliä kovasti. Tuntuu, että Elmeri on taas kasvanut kovasti, vaikka vasta viime viikon torstainahan tavattiin viimeksi mäykkyjen jälkitreeneissä.

 

Joenpenkan I-ipanat - jälkikirjoitus

Keskiviikko 4.7.2012 klo 16.16 - Marja J

♥ Joenpenkan Kennel EMMA Paras Emokoira 2012 ♥ - kuva: Pauliina Pönkkä

Emma sai upeasti suoritetusta mammakoiran tehtävästään Joenpenkan parhaan emokoiran palkinnon!

 

Emman ja Nemon I-ipanat on saatettu suureen maailmaan - nyt on aikaa muistella vauhdikasta kevättä ja päivittää kotisivuja. I-ipanoiden oma pentuesivu on nyt hyvällä mallilla. Päiväkirjaosuutta vielä täydennetään mm. kuvilla ja jokainen pentu saa omat sivunsa. Tällä hetkellä albumista löytyy jo muutamia kuvia pennuista omissa kodeissaan.

Jälkikirjoitus ja kiitokset

 

Kevät vierähti tosi nopeasti Emman pentuhommissa. Tehtävää ja muistamista oli niin paljon, että moni asia ja tunnelma palaa mieleen vasta nyt, kun elämme Joenpenkalla taas tuttua arkeamme. Muutamaan kuukauteen mahtuu paljon – jännitystä siitä miten synnytys onnistuu, huolta emästä ja pennuista – onko kaikki kunnossa, pysyvätkö pennut terveinä, miten jaksaa emä, miten ensikertalainen emä hoitaa pentunsa, onkos ruokinta kohdillaan, tuleeko maitoa, riittääkö se ...

Oli paljon monenlaista juttua ja järjestämistä – pentuhuone, pentulaatikko, tarvikkeet, entäs pentutila kun pennut isompia? Huoletti myös, löytyykö jokaiselle pennulle sopiva, juuri se oikea, rakastava ja harrastava koti. Emma on Joenpenkan ensimmäinen sijoitusnarttu, joka oli nyt meillä synnyttämässä. Mietitytti, miten Emma osaa olla poissa omasta kodistaan, poissa Pauliinan ja Karin luota, vieraassa paikassa ja vielä pentuja tekemässä. Ja entäs miten meidän kolme omaa koiraa Nora, Miro ja Pyry suhtautuvat, kun talossa on vieras koira ja vielä sen pennutkin.

Ensin jännitettiin juoksujen alkamista – ovatko juoksut ajallaan vai myöhässä… Sitten mietittiin oikeaa astutusajankohtaa, laskettiin tärppipäiviä ja jännitettiin onnistuuko astutus. Astutusreissulla oltiin Pauliinan ja Emman kanssa ja vietimme pienen, mutta tuottoisan hotelliloman Jyväskylässä. Astutus ei olisi voinut torstain 16.2. lämmittelyn jälkeen perjantaina 18.2. paremmin mennä – Emma oli hommassa mukana niin kuin pitääkin ja Nemo-sulhanen hoiti innokkaasti ja väsymättä tärkeän isäkoiran tehtävänsä. Ultrassa 20.3. koko Emman tukijoukko (Pauliina, Kari, Hannu ja Marja) oli katsomassa Emman masussa kasvavia 5 pientä mäyräkoiran alkua.

Emman loppuodotus meillä ja itse synnytys meni paremmin kuin osasin odottaa! Emma oli koko odotuksen ajan hyvinvoiva, ja H-hetkellä oikeilla emon vaistoilla toimiva osaten tehdä asiat aivan niin kuin pitääkin. Kätilö sai seurata vierellä ja ihailla miten taitavasti Emma hoiteli lapsensa maailmaan, katkoi napanuorat ihan oikeista kohdista, putsasi pennut – niitä kumihanskoja ja saksia ei sitten nytkään tarvittu! Pennut olivat kaikki elinvoimaisia ja ryömivät heti nisille ja maitoa tuli hyvin koko ajan.

Emma-emo hoiti pentunsa todella hyvin, leikitti ja koulutti niitä.  Emma rakasti erityisesti korvien putsaamista ja tekikin sen antaumuksella useaan kertaan päivässä. Kun pentujen hampaat puhkesivat, Emma ei halunnut mielellään antaa tissiä - Emma ei esimerkiksi halunnut imettää enää makuullaan vaan antoi tissiä seisaallaan. Emma kuitenkin hoiti ja leikitti pentuja mielellään ja monta kertaa päivässä. Emma oikein houkutteli pentunsa iltavilliin ja pyöritteli niitä taitavasti. Emma osasi näyttää hyvin kuka oikein on pomo ja selätti vastaan hangoittelijat. Emma myös vierotti itse pentunsa näyttämällä selvästi ja äänekkäästi, että tissiä ei nyt enää saa!

Emma oli loistava ja todella huolehtiva emä! Oli ainutlaatuinen elämys kokea Emman kanssa syntymän ihme - saada pienet mäyräkoiranpoikaset maailmaan ja antaa niille hyvän elämän eväät!

Sydämellinen kiitos Emman kotiväelle Pauliinalle ja Karille siitä, miten hyvin olette Emmaa hoitaneet, kouluttaneet ja vieneet erilaisiin mäyräkoiraharrastuksiin: metsälle, kokeisiin ja näyttelyihin. Hoiditte Emmaa tosi hyvin myös odotusaikana ja olitte tukena ja tarpeellisena apuna pentujen hoidossa ja Emmaa lenkittämässä, kun kuntoutus synnytyksen jälkeen alkoi. Ilman teidän innostusta ja aktiivisuutta ei Emmasta olisi tullut tämä hieno koira ja upea jalostunarttu, mikä Emma nyt on!

Kiitokset taas Leena Karvoselle Merkaleen´s kenneliin ja Arja Lidmanille Freunds kenneliin! Mietin monia asioita, oli jotain huolta tai kysyttävää - teiltä kokeneilta kasvattajilta sain hyviä neuvoja ja apua ongelmissa. Merkaleen´s kennelissä Pyhäjoella oltiin hieman edellä pentuhommissa. Sonjan ja meidän Pyryn pennut saivat alkunsa noin kuukautta aikaisemmin: Sonja oli ultrassa kun olimme Emman kanssa astutusreissulla ja Sonja aloitteli synnytystä kun me puolestamme olimme Emman kanssa ultrassa.

Kiitokset myös Joenpenkan I-pentujen isän Nemon kotiväelle Matti Tikkiselle ja Pirkko Martikaiselle Jyväskylään – oli hieno asia että sain monilahjakkaan, komean ja tosi herrasmiesmäyräkoiran Nemon Emman pentujen isäksi. Ehkä joku pennuista seuraa isänsä jälkiä näyttelykeheissä tai jälkimaastoissa!

Ja kiitokset tietenkin myös kennelpojalle Hannulle – olit apuna ja huolehdit mm. minun ja pentujen muonavarastoista, kuljetuksista ja talon muista koirista sillä aikaa kun oma aikani meni Emmasta ja pennuista huolehtimiseen.

Kaikkea hyvää Emman I-ipanoille! Pidetään yhteyttä - pentujen elämää on mukava seurata, joten uutiset, tarinat ja kuvat ovat todella tervetulleita!

A-pennut 5 vuotta!

Perjantai 29.6.2012 klo 10.05 - Marja J

Pyry sekä Joenpenkan sakki toivottavat A-pennuille: Anille, Aaretille ja Maurille mukavaa syntymäpäivää!

Joenpenkan A-pentue

Kaikki Joenpenkan I-ipanat nyt omissa kodeissaan

Tiistai 19.6.2012 klo 8.48 - Marja J

Eilen lähti Joenpenkan Iso-Iiro eli kutsumanimeltään Aatu Tiian kaveriksi Lumijoelle.

Kunhan keritään, niin laitetaan kaikille pennuille omat sivut ja uudistetaan sivuja muutenkin.

Kuvat ja pikkutarinat I-ipanoiden omista perheistä ja alkutaipaleesta uusissa kodeissaan ovat tervetulleita!

Uusimmat poseerauskuvat I-ipanoista

Perjantai 8.6.2012 - Marja J

Joenpenkan Innokas-Iikku - Oiva

Joenpenkan Iskevä-Ippo - Elmeri

Joenpenkan Iso-Iiro - Iiro

Joenpenkan Ihana-Iira - Iira

Joenpenkan Iloinen-Ilmi - Hertta

Uusia poseerauskuvia I-ipanoista

Perjantai 1.6.2012 klo 21.26 - Marja J

Innokas-Ippo eli Elmeri kiusaa Iso-Iiroa.

Anin (Joenpenkan Anni-Ainokainen) emäntä Kastehelmi Kakko kävi tänään tutustumassa I-ipanoihin ja ottipa Kastehelmi hienot kuvatkin pennuista! Joillekin taisi kasvaa pieni piimäparta, kun seisotusapuna oli piimätilkkanen. Koitetaan saada vielä lisää seisotuskuvia ipanoista kunhan kasvavat.

Poseerauskuvat löytyvät täältä

Kiitokset kuvista Kastehelmi!

Mamma-Nuukkis vauhdissa

Perjantai 27.4.2012 klo 15.11 - Marja J

Nora on kyllä tosi virkku! Vaikka tänäänkin on ollut sateinen ja tympeä "koiranilma", mummi on viihtynyt pitkät tovit pihalla - kaivelee varmaan hiipuvista hangista sinne uponneita naminappuloita. Sisääntulo on yleensä vauhdikas: Nora juoksee kuin pyörremyrsky pitkin olohuonetta ja kuivaa näyttävästi tassunsa - jopa pyynnöstä!