Herttainen Hertta mummilassa

Torstai 16.5.2013 klo 12.07 - Marja J

Hertta tuli keskiviikkona pentukotiin hoitoon muutamaksi päiväksi. Taisi Herttakin vielä muistaa tutun paikan, kun ei ihmetellyt yhtään Mika-isännän lähdettyä. Illalla nuuskuteltiin kovasti koira-aitauksessa ja yökin meni hyvin - mitä nyt vähän piti piipata ennen kuin uni tuli.

Hertta on taitava tyttö ja tuo hienosti pallon! Hihnassa mennään myös nätisti niin kuin Iirankin kanssa mentiin - mukavat ja reippaat sisarukset! Tänä aamuna otettiin jo muutama aurinkoinen kuva Hertasta.

Muutama kuva lisää Hertasta

Ihana Iira mummilassa

Tiistai 14.5.2013 klo 10.40 - Marja J

Iira eli Joenpenkan Ihana-Iira oli meillä hoidossa viisi päivää viime viikonvaihteessa. Kylläpä Iirasta on kasvanut mukava tyttö! Viimeksi vietimme aikaa yhdessä, kun Iira oli meillä hoidossa viime syksynä. Silloin tapasimme myös muita I-ipanoita ja vietimme porukalla trimmauspäivää.

Iira pääsi kaunistautumaan tälläkin kerralla, sillä turkki oli hyvin kypsynyttä ja talvitakki oli helppo vaihtaa kevätkuosiin. Iiralla on todella hyvä ja karkea ja helposti trimmattava turkki. Vaikka tassut näyttivät todella karvaisilta, nekin oli nopea ja helppo siistiä.

Iira on kyllä rauhallinen ja kaikin puolin mukava ja hyväkäytöksinen tyttö. Iira oli rauhoittunut paljon pentuajoista ja huomasi kyllä, että oli myös pentukoulut käyty. Kävimme monta kertaa päivässä Iiran kanssa tutkailemassa lähimaastoja ja pääsipä vieras myös muutama kerran autoreissulle mukaan. Iira koitti pitää Nora-mummia ojennuksessa ja välillä oli toisinkin päin. Ja Pyry-eno tuntui olevan aikamoinen ihastuksen kohde! :)

Tervetuloa toisetkin meille ja mukavaa kesää Iiralle ja kotiväelle!

Kuvia Iirasta

Viikonlopun näyttely- ja koeuutisia

Maanantai 6.5.2013 klo 18.39

Olimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa koko porukalla reissussa Keski-Suomessa ja lauantaina jännättiin menomatkalla miten Oivalla (Joenpenkan Innokas-Iikku i. Tiny Trotter´s Nobleman e. Joenpenkan Ehtoisa-Emma) menee ensimmäisessä näyttelyssään Kajaanissa.

Kajaanin ryhmänäyttelyssä oli kaikkian 11 urosta ja SA:t kuulemma tiukassa. Oiva sijoittui Kastehelmi Kakon handlaamana hienosti urosten kakkoseksi ja sai varasertin.

Näyttelyssä oli myös Pyryn (Joenpenkan Aito-Artturi) jälkikasvua ja Konemiehen Oopperan ja Pyryn poika Peurakankaan Aito-Epeli oli pentuluokassa vsp pentu. Emä Ooppera sai käyttöluokassa ERI:n.

Sunnuntaina oli Emman tämän vuoden ensimmäinen MEJÄ-koe ja Emma nuuskuttelikin hienosti tuloksen AVO1 pistein 46 ja siirtyi nyt voittajaluokkaan. tapansa mukaan Emma omi kaadon ja kantoi sorkan ylpeänä autolle.

Hienoja tuloksia Joenpenkan jälkikasvulla - tästäpä on mukava jatkaa kesän harrastamista!

Onnittelut vielä kerran Oivan kotiväelle Pinjalle sekä Villelle sekä Emman kotiväelle Pauliinalle ja Karille. Lämpimät terveiset myös Peurakankaalle!

Ilves riistakamerassa ja muuta mukavaa

Sunnuntai 14.4.2013 klo 13.27 - Marja J

Ilves vieraili ruokintapaikalla 6.4. Ruokintapaikalla on säännöllisesti vieraillut mm. lapinpöllö, tikkoja, närhiä, keltasirkkuja, tiaisia, kärppä, oravia sekä tietysti rusakoita - parhaimmillaan kolmekin samaan aikaan. Kohta ilveksen käynnin jälkeen rusakko ilmestyi taas ruokailemaan. Onpa kameraan tallentunut myös pupujen kiihkeää kevätpäinia.

Lisää riistakameran räpsäyksiä

Eetin terveisiä

Maanantai 8.4.2013 klo 11.06 - Marja J

Kannonkoskelta Eetin isännältä Tonilta on tullut kevään aikana mukavia uutisia Eetistä (Joenpenkan Etevä-Eeti). Eeti on innostunut viime vuosina kovasti luolakoiran hommista ja koiralle onkin saatu viime vuoden ja tämän kevään aikana jo paljon riistaa kettuja ja supeja ammutttua. Eeti myös ajelee, mutta kuulemma vaihtelevalla menestyksellä. Kuvassa Eeti sekä yksi viime viikon kolmesta supista.

Muutama uusi jahtikuva lisää

Menestystä PSMKK:n Vuoden Mäyräkoira -kisassa

Torstai 28.3.2013 klo 9.58 - Marja J

Nora (FIN KVA-L Rowanberrie´s Feenix s. 5.3.2003) on Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerhon Vuoden Veteraani 2012.

Emmasta luolavalio!

Sunnuntai 17.3.2013 klo 8.59 - Marja J

Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) on nyt FI KVA-L!

Eilisessä Osty:n järjestämässä LUT-kokeessaa Emma yllätti todella iloisesti ja haukkui täydet pisteet A 50 ja sai luolavalion arvon. Tuomarina kokeessa oli johan Carlson.

Nyt Joenpenkan kasvateista ja Noran pennuista kolme on luolavalioita - hieno juttu!

Lämpimät onnittelut!

Koearvostelu

Koe alkoi 17:54, koe päättyi 18:06

Ahdinkoputken läpäisy: Hyväksytty

Tyhjän luolan tarkastus: Täydellinen, äänetön

Kaivaa hiekan nopeasti. Hyvä haukku luukulla. Kettu siirtyy oikeaan päätepesään. Koira käy ensin vasemalla, mutta korjaa nopeasti ja löytää ketun oikeasta päätepesästä. Aloittaa painostavan haukkutyöskentelyn edeten sentti sentiltä kestäen ketun iskut. Ei väistä vaan etenee hitaasti ketulle asti. Koe joudutaaan keskeyttämään eläinsuojelullisista syistä.

Tulos: LUT A50

Nora täyttää 10 vuotta!

Tiistai 5.3.2013 klo 9.20 - Marja J

Joenpenkan Vanha Emäntä, Isomummu Nora (FIN KVA-L Rowanberrie´s Feenix) täyttää 10 vuotta!

Vielä riittää virtaa mummossa ja vauhtia piisaa kuin nuoressa tytössä. Juhlavuoden kunniaksi kävimme oikein valokuvaamossa ja Norasta otettiin muutama hieno potretti.

Joenpenkan väki - Marja, Hannu sekä Pyry onnittelevat rakasta Noraa

Lisää kuvia Norasta - kiitokset valokuvaaja Marjo Väisänen

Potkurikonsulentit....

Tiistai 19.2.2013 klo 21.57 - Marja J

Pääsimme eilen Pyryn kanssa esittelemään Kalevan toimittajalle Sanna Räihälle ja valokuvaaja Janina Tapanille potkuttelun ihanuutta. Pyry ei olisi malttanut pysyä ollenkaan paikallaan vaan ihmetteli, miksi suhikimme vaan eestaas pyörätietä.

Lue koko juttu:Potkukelkka tekee paluuta - Koiraihmiset ja kuntoilijat ovat ottaneet perinteisen kulkuvälineen omakseen, Kaleva 19.2.2013

Tässä Kalevan nettijuttu 19.2.2013 - Potkukelkat käyvät nyt hyvin kaupaksi

Lisää suru-uutisia: Mauri 29.6.2007 - 6.2.2013

Torstai 7.2.2013 klo 12.39 - Marja J

Mauri (Joenpenkan Arvo-Aapeli) 29.6.2007 - 6.2.2013

Vasta äsken seurasimme Maurin kamppailua vatsaoireiden kanssa ja selviämistä viime hetkillä tehdystä vierasesineleikkauksesta. Eilen sain suru-uutisen - Mauri oli nukahtanut ikiuneen. Mauri sai niskaoireita sunnuntaina ja kaularangassa todettiin välilevytyrä. Maurihan oli jäänyt jokunen vuosi sitten hevosen jalkoihin ja saanut niskaoireita, ilmeisesti tyräytyminen liittyy tähän vanhaan traumaan. Tyrä oli hankalassa paikassa, joten operoitunakin Maurin tervehtymisennuste olisi ollut huono.

Ihana poika, kaikkien ystävä Mauri Mäyräkoira lähti luotamme.

Oli ilo tavata reipas Mauri tervehtymässä leikkauksen jälkeen, silloin en tiennyt että tapaaminen jäisi viimeiseksi. Mauri oli Tiinalle ja Samille todella rakas perheenjäsen.

Osanottomme Maurin kotiväen suureen suruun - olet aina muistoissamme Mauri!

Joenpenkan väki: Marja, Hannu, Norä-emä sekä Pyry-veli

Miro 23.1.2006 - 1.2.2013

Maanantai 4.2.2013 klo 22.45 - Marja J

Joenpenkalla on enää kaksi karkkaria, sillä Miro (FIN KVA-L Semilain Omar) nukahti ikiuneen perjantai-iltana 1.2. klo 19.35 Petcremossa Tyrnävällä.

Miro ja Pyry napsahtivat yhteen torstai-iltana, mutta onneksi Hannu oli kotona ja saimme pojat nopeasti irti toisistaan. Pahemmilta vaurioilta vältyttiin ja vain Miro sai pienen reiän korvalehteensä. Edellisestä poikien painiottelusta olisi tullut helmikuun lopussa kuluneeksi kolme vuotta. Silloinkin pojat selvisivät vähillä vaurioilla. Vain emännälle kävi pahasti, kun poikia erotellessa pikkurilli murtui ja se piti leikata kaksi kertaa.

Olimme päättäneet, että jos tilanne kärjistyy uudelleen, Miron on lähdettävä. Miron tilannetta oli mietitty vakavasti jo monta kertaa näitten seitsemän yhteisen vuoden aikana. Viime vuodet olivat kuitenkin olleet rauhallista aikaa ja Miron allergiakin oli paranemassa, mutta nyt olimme vaikean päätöksen edessä.

Mirosta löytyi mäyräkoiran kaksi ääripäätä: rakastettava ikuinen poikaviikari ja rasittava rauhaton riehuja. Miro oli meidän pentukoira, joka ei osannut koskaan kasvaa aikuiseksi. Miro oli helposti syttyvä ja periksi antamaton, helposti stressaantuva ja välillä aika rasittavakin. Ongelmakäyttäytymistä ja stressiä tutkittiin jo kun Miro oli vajaa puolivuotias. Miro hermostui herkästi uusissa paikoissa, autossa, kun tuli vieraita – aina kun tapahtui jotain erilaista, uutta ja arkirutiineista poikkeavaa. Onneksi moni paha tapa kuitenkin korjaantui vuosien aikana.

Miro oli mitä rakastettavin koira, mutta koko ikänsä monella tavalla yliherkkä ja ylireagoiva - otti helposti kierroksia, mutta oppi kyllä onneksi rauhoittumaan nopeasti. Metsällä Miro oli innokas ja periksi antamaton, eikä jättänyt hommiaan kesken - uuvuttikin usein itsensä kun ei malttanut lopettaa ajoissa. Miro kastroitiin 2008 ja se hieman onneksi rauhoitti poikaa.

Miro oli mamman lohduttaja! Miro aisti herkästi myös ihmisen tunnetilat pienimmästäkin nyyhkäisystä tai tuhahduksesta ja oli heti lohduttamassa ja pusuttelemassa. Mirolla oli tapana tulla usein syliini nukkumaan, kun olin tietokoneella ja Miro oli aina ensimmäisenä tulossa kainaloon päikkäreillä.

Mirolla oli ollut koko elämänsä ajan tapana rapsutella itseään, jyrsiä tassujaan ja tämä lisääntyi kun allergia pääsi pahaksi. Mirolla oli monenlaisia oireita, kutinaa, näppyjä ja vaiva paheni aina keväisin ja syksyisin. Pahimmillaan kosteilla syyskeleillä tuli pahaa märkänäppylää. Mirolle tehtiin allergiatesti 2010, mikä helpotti jatkohoitoa kun ruokavaliosta poistettiin sopimattomat aineet mm. kaikki maitotuotteet ja kala ja siirryimme raakaruokintaan. Miro sai myös tueksi jatkuvan kortisonilääkityksen. Mutta ikävä kyllä, tämä innokas metsästyskoira oli allerginen etupäässä luonnolle! Miro tervehtyi kuitenkin niin hyvin, että viime vuoden aikana ei näppyjä enää ilmestynyt ja tämän vuoden alussa jätettiin myös kortisoni pois. Miro pääsi myös rakkaimpaan hommaansa eli metsälle parin viime syksyn aikana.

Miro oli luonteeltaan aikamoinen häiläri ja hökeltäjä - Miro oli se meidän karkkarikolmikon erilainen kolmas pyörä. Koirat tulivat kyllä kotona hyvin toimeen keskenään ja Mirolla meni hyvin kun arjessa oli tietty tuttu ja turvallinen rutiini. Yhdessä käytiin lenkillä (molemmat pojat vetämättä!), juostiin ja nuuskuteltiin pihassa, pötkötettiin sohvalla ja otettiin porukalla päikkärit. Ruuasta ei koskaan tullut kisaa, mutta puruluut syötiin kuitenkin omissa tiloissa. Poissa ollessamme kaikki koirat olivat omissa osastoissaan - turvallisuuden ja kunkin koiran omankin rauhan takia. Vakavikot Nora ja Pyry sietivät Miroa, mutta vetäytyivät usein omaan rauhaansa. Talon elämä pyöri paljon Miron ympärillä, kun piti muistutella poikaa asioista ja huolehtia ettei menisi överiksi. Kastroinnista huolimatta Miro oli "urosten uros" ja Pyryn kilpailija. Jännitteitä varmaan oli ja tasapainosta ja rauhasta huolimatta nämä viimeiset kolme vuotta saatiin olla valppaina ja ennakoida ettei konflikteja pääsisi syntymään.

Miron kanssa olen joutunut ottamaan selvää ja opettelemaan monenlaisia hyödyllisiä asioita koirista yleensä, mäyräkoirista erityisesti, koirien käyttäytymisestä, koulutuksesta, sairauksista, luonnonmukaisesta ruokinnasta jne. Tuntui että koska Miro kävi ylikierroksilla se myös jossain vaiheessa vanheni nopeasti. Eikä Miro elämä helppoa ollut, kun piti stressata.

Miro oli omalla tavallaan vaativa koira ja hankala tapaus ja teinkin paljon töitä sen hyvinvoinnin ja mielenrauhan vuoksi. Tämän takia Mirosta tulikin minulle erityisen rakas! Miro oli se meidän ikuinen pikkupoika, rakastettava mussukka – mamman oma hapsuturkki Miro Miikkulainen! Katselin jo vähän vanhoja valokuvia ja Mirosta löytyi eniten hauskoja tilannekuvia!

Muistoissani näen Miron viipottavan haukkuen ja häntä heiluen pitkin pihaa tai kaivautuneena sänkyyn päiväpeitteen alle niin että kuonon pää vaan näkyy. Näen myös Miron makoilemassa olohuoneen tai keittiön ikkunalaudalla lintuja tarkkaillen tai odottamassa tulevatkohan puput taas pihaan...

Suurin osa Miron elämästä sujui rauhallisesti. Viimeisinä vuosina Mirosta löytyikin vielä se lupsakka ja rakastettava pikkupoika! Miron tummista silmistä löytyi rauhaa ja seesteisyyttä - tiesin että pojalla on kaikki hyvin ja hyvä olla! Miro oli monella tapaa herkkä koira, jolta sain erittäin paljon. Mirolla oli tehtävänsä meidän elämässämme ja edelleenkin paikka sydämissämme!

Kiitos Miro, että olit meidän oma Miro Miikkulainen

Nuku rauhassa – nyt sinun on hyvä olla

Olet aina sydämissämme!

Joenpenkan väki: Marja, Hannu, Nora ja Pyry

Miron sivu

Miron ansioluettelo

Miron terveydestä

Miron kuva-albumi (Mirosta on tulossa lisää kuvia albumiin)

Maurin selviytymistarina

Sunnuntai 13.1.2013 klo 21.30 - Marja J

Joulun aika ja vuoden vaihde meni seuratessa Tupoksessa asuvan Mauri Mäyräkoiran eli Joenpenkan Arvo-Aapelin kamppailua pahojen mahaoireiden kanssa. Monien vaiheiden ja lääkärissä käyntien jälkeen syy mahaoireisiin onneksi selvisi, Mauri leikattiin ja poika on taas kunnossa.

Olimme sopineet, että menemme joulukäynnille Maurin luo sunnuntaina 23.12., mutta mukava kyläreissu muuttuikin käynniksi Oulun seudun pieneläinpäivystyksessä Maurin ja Tiina-emännän kanssa.

Maurin kanssa Poratiellä päivystyksessä 23.12. - Mauri jaksoi vielä nuuskutella mielenkiintoisia hajuja.

Tästä käynnistä alkoikin Maurin pitkä matka tervehtymiseen. Maurin emäntä Tiina kirjoitti pojan selviytymistarinan - kiitokset Tiinalle!

Mauri alkoi oksentaa lauantaina 22.12. ennen joulua ja oksentelu oli aika rajua. Sunnuntaina olo huonontui, vatsan seutu turposi ja vatsa oli kova. Samoin kivut olivat kovat. Soitin päivystykseen ja lähdimme sinne yhdessä Marjan ja Hannun kanssa. Mauri röntgenkuvattiin ja kuvissa näkyi kaasukertymä vatsassa. Mauri sai kipulääkettä, oksennuksenestolääkkeen ja antibiootin. Mauri rauhoitettiin joten kotona se nukkui aika pitkään.

Olo ei kuitenkaan helpottunut, vaan oksentelu jatkui jouluaattona, ja jouduimme lähtemään taas päivystykseen, jossa Mauria hoiti Maria Pohjolainen. Hän antoi lisää lääkettä ja Promaxia suojaamaan vatsaa. Maria ehdotti käyntiä hänen luonaan Eläinlääkäriasema Otuksessa, kun joulunpyhät ovat ohitse. Hän epäili Maurilla haimatulehdusta ja tekisi ultran ja varjoainekuvauksen, jos oireet eivät ala helpottaa.

Mauria nesteytettiin kumpanakin kertana päivystyksessä, koska vesikään ei pysynyt sisällä. Mauri oksenteli joulunpyhien ajan ja paino alkoi pudota kovasti, koska Mauri ei halunnut syödä. Keskiviikkona 26.12. Mauri piristyi hieman ja huokasimme jo hiukan. Emme menneetkään torstaina lääkäriin. Mutta tila huononi taas, pulauttelu jatkui ja tuli tosi isoja oksennuksia, koska vesikään ei imeytynyt.

Perjantaina 28.12. kävimme Marian luona Otuksessa ja Maurista otettiin verikoe haimatulehdusepäilyn vuoksi, maha ultrattiin ja varjoainekuvattiin. Maurille laitettiin kanyyli tippaa varten, sillä kuivumista oli jo tapahtunut elimistössä. Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten lähdettiin tipan kera kotiin odottamaan verikoetuloksia. Samana iltana jouduimme kuitenkin TAAS päivystykseen, sillä kanyyli meni tukkoon. Päivystyksessä kanyyli aukaistiin ja Mauria nesteytettiin myös niskan alle. Koko koira oli jo pahasti kuivunut. Saimme oppitunnin kanyyliin ja nesteytykseen ihon alle, tippapullon ja tarvittavat ruiskut ja neulat kotiin. Koska neste ei pysynyt sisällä oksentelun vuoksi, niin Mauria piti nesteyttää suoneen.

Koko aika Maurin sairastaessa omat unet jäivät tosi vähiin ja nekin vähäiset unet nukuin lattialla. Viikonloppu meni pelätessä pahinta. Haimakokeen tulokset eivät pyhien vuoksi tulleet maanantaina. Tiistaina uudenvuodenpäivänä jouduimme lähtemään taas päivystykseen, koska oksentelu oli niin rajua ja Mauri joutui tippaan. Olimme yhdessä muutaman tunnin toipilashuoneessa, sen ajan kun tippa valui. Sinä aikana Kalevasta kävi toimittaja haastattelemassa minua Maurin tilanteesta. Haastattelu jäi melko lyhyeen kun omistajalla tuli tunteenpurkaus. Olo oli jo niin väsynyt ja epätoivoinen. Mauri sai taas lisää kipulääkkeitä ja raukka oli ihan sekaisin niistä.

Keskiviikkoaamuna 2.1., taas valvotun yön jälkeen omat voimat olivat vähissä. Soitin Otukseen ja kerroin että nyt ei enää jakseta, koko perhe. Otuksen väki otti meidät heti vastaan. Veimme Maurin Marian luo ja potilas otettiin sinne päivähoitoon, että pääsimme nukkumaan. Mauri oli mennyt jo erittäin huonoon kuntoon ja Maria aikoi hoputtaa verikokeen tuloksia. Mielessä oli jo että jos tulos on haimatulehdus, niin Maurin aika kanssamme päättyisi lähipäivien aikana.

Muutaman tunnin päästä tuli soitto Marialta -  ei ollut haimassa tulehdusta!!! Nyt Mauri leikkauspöydälle, vatsa auki ja toivomaan että koira selviää leikkauksesta. Sieltähän se syy löytyi, tulppa! Suolesta löytyi jalkapallon venttiili, jossa oli reikä keskellä. Meillä ei ollut mitään tietoa mistä Mauri sen oli napannut suuhunsa ja milloin? Tukkeuma oli ohutsuolessa ja suoli onneksi kunnossa, eikä kuoliota. Meidän pikku karvakorva pääsi illalla kotiin. Pari päivää piti jännittää alkaako suoli toimimaan ja alkoihan se! Toipuminen oli nopeaa ja ruokahalu kauhean kova. Haava parani tosi hyvin ja paino alkoi nousta.

Nyt meidän Mauri on täysin oma itsensä. Kiitos kuuluu kaikille Mauria auttaneille päivystyksessä ja ennen kaikkea Otuksen henkilökunnalle! Kamala Joulu ja Uusivuosi sai onnellisen lopun!

Mauri ottaa rennosti 5.1. muutama päivä leikkauksen jälkeen

Mauri sai leikkaushaavan suojaksi potkupuvun. Ehkäpä mukavampi kuin se perinteinen muovihäkkyrä päässä....

Maurin todella huono vointi, tulosten odottelu, leikkaus ja siitä toipuminen vei pitkän ajan. Oireet viittasivat vahvasti haimatulehdukseen, mutta joulun pyhät ja uusivuosi viivyttivät koetulosten valmistumista. Koirien suolitukoksia on joskus hyvin hankala huomata, vaikka käytössä on ultraus, röntgen ja varjoainekuvaus.

Maurin tapauksessa tukoksessa oli reikä, joka päästi varjoainetta läpi, eikä vierasesine näkynyt muissakaan tutkimuksissa. Onneksi Mauri sai koko ajan kipulääkettä, nesteytystä, antibioottia ja mahansuojaa, mikä varmaan myös nopeutti leikkauksesta toipumista. Todella heikosta tilasta huolimatta Mauri kesti hyvin leikkauksen, tukos ei ollut vaurioittanut suolta, eikä suolikuoliota tullut.

Leikkauksen jälkeen Mauri on saanut helposti sulavaa toipilasruokaa pieninä annoksena useita kertoja päivässä, jotta leikattu suoli ei rasittuisi liikaa. Leikkaushaava on parantunut todella hyvin, eikä Mauri ei ole ollut siitä onneksi kovin kiinnostunut. Kaiken varalta Mauri sai sidetaitoksen poiston jälkeen yöksi haavan suojaksi kuitenkin "miehekkään" potkupuvun.

Mauri on toipunut todella nopeasti, ruoka maistuu, luurangoksi kuihtuneen pojan lihasmassaa on tullut takaisin ja suoli toimii hyvin. Kävimme Mauria tervehtimässä muutama päivä leikkauksen jälkeen ja toipilas olisi jo toivonut meistä leikkikaveria. Ikävä vaan, että vielä vähän aikaa pitää ottaa rauhallisesti.

Joulun aika ja vuodenvaihde ovat olleet Maurin perheessä Tiinalla ja Samilla uuvuttavaa aikaa - päiviin on mahtunut paljon huolta ja murhetta, pelkoa pahimmasta.

Maurin tilanne alkoi jo olla toivoton, mutta onneksi apu löytyi aivan viime hetkillä. Negatiivisen haimatulehdustuloksen jälkeen eläinlääkäri Maria Pohjolainen kiinnostui ”oudosta” kohdasta Maurin ohutsuolessa ja leikkasi Maurin – onneksi!

Sydämelliset kiitokset Mauria uupumatta ja hienosti hoitaneille Tiinalle ja Samille. Tämä joulun aika oli erilainen ja varmaan säilyy mielessä vielä pitkään. Toivon teille paljon yhteisiä vuosia sekä iloa Maurin kanssa!

Kiitokset myös Oulun seudun pieneläinpäivystykseen ja erityiskiitokset Eläinlääkäriasema Otukseen Maria Pohjolaiselle, joka aikoinaan oli mukana myös Mauri Mäyräkoiran syntymän hetkellä, kun Joenpenkan A-pentue syntyi iloksemme.

Tiinan ja Samin joulu ja vuoden vaihde menivät Maurin hoitajina, mutta leikkauksen jälkeisenä viikonloppuna Maurille kohotettiin maljat.

BEST IN HOME - Mauri on ruusukkeensa ansainnut!

Taulavuori Riitta, Kivulias vaiva toi kissan hoitopöydälle. Sanomalehti Kaleva 2.1.2013

Kaleva.fi 2.1.2013

Jälkikirjoitus

Mauri (Joenpenkan Arvo-Aapeli) 29.6.2007 - 6.2.2013

Vasta äsken seurasimme Maurin kamppailua vatsaoireiden kanssa ja selviämistä viime hetkillä tehdystä vierasesineleikkauksesta. Eilen sain suru-uutisen - Mauri oli nukahtanut ikiuneen. Mauri sai niskaoireita sunnuntaina ja kaularangassa todettiin välilevytyrä. Maurihan oli jäänyt jokunen vuosi sitten hevosen jalkoihin ja saanut niskaoireita, ilmeisesti tyräytyminen liittyy tähän vanhaan traumaan. Tyrä oli hankalassa paikassa, joten operoitunakin Maurin tervehtymisennuste olisi ollut huono.

Ihana poika, kaikkien ystävä Mauri Mäyräkoira lähti luotamme.

Oli ilo tavata reipas Mauri tervehtymässä leikkauksen jälkeen, silloin en tiennyt että tapaaminen jäisi viimeiseksi. Mauri oli Tiinalle ja Samille todella rakas perheenjäsen.

Osanottomme Maurin kotiväen suureen suruun - olet aina muistoissamme Mauri!

Empun terveiset

Maanantai 7.1.2013 klo 15.15 - Marja J

Empun (Joenpenkan Empivä-Emppu) Esko-isännältä tuli terveiset sekä uusimmat kuvat pojasta.

Empun aika on kulunut tiiviisti Eskon kanssa Oulujärven mökillä. Esko ja Emppu ovat käyneet syksyn aikana paljon metsällä, mutta Empun jäniksenajoja ovat olleet sotkemassa kauriit, jotka on tuolla alueella rauhoitettu. Ei, ole kyllä mikään ihme, että Emppuakin kauriinsorkka kiinnostaa enemmän kuin jänis, jos noita hajuja vain eteen sattuu!

Nämä Emppu-Veikon kuvat on otettu 3.1. kun poika oli isännän kanssalaskemassa kalaverkkoja Oulujärveen. Kohta varmaan jää kantaa paremmin, niin että Emppu pääsee tykätyille hiihtoretkille kauemmaksi järvelle.

Laitakaapas muutkin E-pennut terveisiä ja viimeisimmät kuvat tulemaan! Eetin terveisiä jo sainkin ja kuviakin on varmaan tulossa.

Joenpenkan vuosi 2012

Maanantai 31.12.2012 klo 17.38 - Marja J

Onnellista ja Menestyksellistä Uutta Vuotta 2013!

 

Lämpimiä lipaisuja, pehmeitä pusuja, kosteita kuonoja, tomeraa tuhinaa, ärhäkkää ärinää, rentouttavia retkiä, hupaisia hetkiä, jännittäviä jahteja, onnistuneita osumia, toteutumattomia toiveita, pieniä pettymyksiä, täpäriä tilanteita, helpotuksen hetkiä, odottamatonta onnea, ihmeellistä iloa

– ihanaa elämää mäyräkoiran kanssa!

 

Kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille Joenpenkan kasvattien omistajille! Vuosi on taas vierähtänyt ja rakastettavien perheenjäsenten kanssa on puuhailtu kaikenlaista mukavaa. Kiitokset innokkaille, koiriensa kanssa harrastaville Joenpenkan kasvattien omistajille ja kiitokset mukavista terveisistä, tarinoista ja kuvista vuoden varrelta – ne ovat aina tervetulleita!

Jahtipuolella joenpenkkalaiset ovat osoittaneet eriomaisia taipumuksia niin luola- kuin ajometsästykseen ja käytännön jälkihommissakin ovat koirat olleet suurena apuna.  Tänä vuonna erityisesti Elmo ja Eeti ovat hommailleet luolametsällä. Pääsipä Pyrykin keväällä supijahtiin.  Pupuja on saatu eräksi ja tämän vuoden toiseksi viimeisenä päivänä Emmalle ammuttiin peräti kaksi metsäkaurista.

Menestystä on tullut mäyräkoirien ajokokeissa,  MEJÄ- ja VAHI-kokeissa sekä  luolakokeissa. Uusia valioitakin Joenpenkalle saatiin kaksi. Ajopuolella kunnostautunut Elmo kiinnostui kevään aikana myös luolapyynnistä ja valioitui kesän aikana kolmessa kokeessa. Pyry piipahti menestyksellisesti Ruotsissa jälkikokeessa ja sai myös Ruotsin jälkivalion tittelin.

Näyttelyitä ei tänä vuonna ole harrastettu kovin ahkerasti. Vuoden huippuhetki oli kun Nora-isomummi sai 9,5-vuotiaana ensimmäisen sertinsä 23 nartun joukossa! Nora oli mukana näyttelyssä neljän vuoden tauon jälkeen ja ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa.

Keväällä koettiin jännittäviä aikoja ja muutama työntäyteinen kuukausi, kun Joenpenkalle syntyi kolmas eli I-pentue sijoitusnarttu Emmalle. Emman ja Nemon viisi terhakkaa ipanaa saivat mukavat ja harrastavat kodit ja ehkäpä saamme myös innokasta väkeä mukaan mäyräkoiratoimintaankin.

Vuoden varrella on ollut mukava tavata omia kasvatteja, Pyryn jälkeläisiä ja ystäviä - ihmisiä ja koiria! Porukalla on hommailtu kaikenlaista mukavaa ja hyödyllistäkin mm. harjoiteltu jälkijuttuja, käyty Haukkukeitaalla luolaharjoituksissa, mätsäreissä ja I-ipanoille järjestettiin myös oma trimmaustapahtuma.

Pyrykin tuli kaksi kertaa isäksi – Peurakankaan  sekä Merkaleen´s kenneleihin syntyivät terhakat pentueet. Vuoteen on mahtunut myös monenlaista puuhaa PSMKK:n MÄAJ- ja VAHI-kokeiden järjestely- ja huoltotehtävissä, talkoilua näyttelyissä ja tiedotustehtävissä.

Tässä katsaus kuluneen vuoden 2012 ”virallisiin” Joenpenkan kasvattien tuloksiin näyttelyissä ja mäyräkoirien kokeissa

 

PALKINNOT 2012

Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma)

• Pohjois-Pohjanmaan kennelpiiri, MÄAJ-PM 2. sija
• Limingan-Temmeksen Metsästysyhdistys, Eräkoira 2011, kolmas sija
• Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho, Vuoden luolakoira 2011, toinen sija
• Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho, Vuoden ajokoira 2011, kolmas sija

Nelli (Joenpenkan Eloisa-Ella)

• Pohjois-Lapin Koirakerho, Vuoden 2011 Metsäkoira

Pyry (Joenpenkan Aito-Artturi)

• Limingan-Temmeksen Metsästysyhdistys, Eräkoira 2011, toinen sija
• Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho, Vuoden mejäkoira 2011, toinen sija

VALIOT

SE JVA – Pyry

FI KVA-L – Elmo (Joenpenkan Ehtivä-Elmo)

METSÄSTYSKOIRIEN JÄLJESTÄMISKOE

1 x AVO3 – Emma

 

METSÄSTYSKOIRIEN JÄLJESTÄMISKOE, RUOTSI

Öppen klass pris 1 - Pyry

 

VAHINGOITTUNEEN HIRVIELÄIMEN JÄLJESTÄMISKOE

VAHI1 – Pyry, Emma

 

MÄYRÄKOIRIEN AJOKOE

MÄAJ-1 - Emma

MÄAJ-2 - Emma

2 x MÄAJ-3 - Emma, Nelli

 

LUOLAKOIRIEN TAIPUMUSKOE

1 x LUTA - Elmo

3 x LUTB - Emma, Elmo

1 x  LUO1 - Elmo

 

NÄYTTELYTULOKSET

1 x serti – Nora

Rotunsa paras Veteraani - Nora

2 x ERI, SA – Nora, Emma

1 x EH – Pyry

JOENPENKAN JÄLKIKASVU

Joenpenkan I-pentue s. 18.4.2012 (Joenpenkan Ehtoisa-Emma – FI MVA, FI KVA-L, FI JVA TinyTrotter´s Nobleman)

• Joenpenkan Ihana-Iira IIRA
• Joenpenkan Iloinen-Ilmi HERTTA
• Joenpenkan Innokas-Iikku OIVA
• Joenpenkan Iskevä-Ippo ELMERI
• Joenpenkan Iso-Iiro AATU

 

Pyryn jälkeläisiä

• emä: Konemiehen Ooppera 24.8.2012 6 pentua  
• emä: Merkaleen´s Zoraja 21.3.2012 6 pentua

Pyryn jälkeläisten menestystä kokeissa ja näyttelyissä

• FI KVA-L Setsun Marru – FI KVA-M
• Koivukujan Moona  2 x EH
• Koivukujan Roosa  2 x ERI, EH
• Koivukujan Pipsa EH, MEJÄ AVO1
• Merkaleen´s Diandra ja Dennis ROP-pentuja

 

 

 

Mukava vuoden lopetus

Maanantai 31.12.2012 klo 16.52 - Marja J

Pauliina, Kari ja Emma sekä Hannu ja Miro olivat eilen Luohualla kaurisjahdissa. Mirokin pääsi nyt mukaan, kun iho on ollut vuoden ajan täysin näpytön ja kestänyt hyvin muutamilla metsästysreissuilla. Iho pitää vaan suojata hyvin vedettömällä vaseliinilla huomioliivin alta ja varsinkin kainaloista, ettei ohut ja karvaton iho hierry rikki.

Metsästäjillä oli todella onnistunut reissu, sillä Emmalle saatiin eräksi heti aamusta kaksi metsäkaurista. Mirokin pääsi ajamaan karkkokaurista, mutta kaatoa ei nyt tullut. Miro oli ajanut ihan mallikkaasti nelisenkymmentä minuuttia, mutta hukannut jäljen hankalaan maastoon ja palannut takaisin.

Emman poika Elmeri on päässyt loppuvuoden aikana tutustumaan moneen riistaeläimeen: metsäkauriiseen, rusakkoon ja kettuun. Mutta Elmerin lemppari on kyllä PUPU!

Joulu on ohi......

Torstai 27.12.2012 klo 17.14 - Marja J

Joulu on taas ohi! Vuosi vuodelta tuntuu, että joulua edeltävä aika onkin sitä parasta joulua - valmistautuminen, hössötys, höpötys, muistamiset, hyvät naposteltavat, leipominen ja herkkujen haaliminen....

Omiin jouluperinteisiin kuului tänä vuonna niin kuin monena vuonna tätä ennen "Kauneimmat joululaulut" täpötäydessä Oulun Tuomiokirkossa yhdessä Liisa-ystävän kanssa. Kävimme myös Emman ja Elmerin emännän Pauliinan kanssa OSAO:n Muhoksen yksikön Koivikon Joulu -tapahtumassa, missä oli kaikenlaista mukavaa: lampaiden rapsuttelua, rekiajelua, myyjäiset ja saimme joulupukin ja muorin tarjoamat lämpimät glögit pipareineen. Tapasimme myös tallissa Aatun emännän Tiian, joka opiskelee Koivikossa ja oli tapahtumassa myös mukana.

Olemme kokoontuneet epämääräisillä ja vaihtelevilla porukoilla aina joulun alla Haurukylän Rytikankaalle, jossa on hirviseurueen Rytikota. Metsänväelle on viety syötävää ja linnuille laitettu lyhteet. Olen ollut kovassa flunssassa koko joulukuun Hailuodon ajokokeista lähtien, joten metsänväen pikkujoulut siirrettiin nyt suosiolla lämpimään paikkaan. Meidän pihamökki muutettiin nyt joulumökiksi, kamiinassa paloi tuli, putkiradiosta kuuluivat joululaulut ja tarjolla oli pikkusyötävää ja lämmintä juotavaa. Mukana olivat Pauliina ja Kari Haurukylältä sekä Heidi, Mika ja Hertta Tupoksesta. Hertalla oli juoksu, joten tyttö sai olla ainoana koirana mukana.

Joulun aika meni sisällä tuhistessa. Flunssa alkoi onneksi jo helpottaa, mutta pakkaset paukkuivat, eivätkä koiratkaan oikein tarenneet ulkoilla pitkiä aikoja. Uusi vauhtihirmumenopeli, sininen potkurikin on vielä testaamatta, mutta eiköhän me päästä koirien kanssa sillä vielä huristelemaan.

Tässä vielä kuvakooste I-ipanoiden ensimmäisestä joulusta - mukana myös Emma-mamma

LUT-harjoituksissa Haukkukeitaalla 8.12.2012

Maanantai 10.12.2012 klo 18.30 - Marja J

Viime lauantaina osallistui Oulun Haukkukeitaalla iso joukko Teräsmummo Nora jälkeläisiä Oulun Terrieriyhdistyksen eli OSTY:n järjestämiin luolaharjoituksiin. Harjoituksissa ja mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa LUT-kokeissa testataan taipumuksia ja sopivuutta luolatyöskentelyyn luonnonluolilla. Harjoittelun tarkoituksena on herätellä koiran riistavaisto ja totuttaa koira ahdinkoputken läpäisyyn, luolaputkissa liikkumiseen sekä hiekkaesteen läpäisyyn.  Aivan aloittelijat osallistuvat nk. sytyttelyyn, osa harjoittelee ahdinkoputkea ja edistyneimmät treenaavaan koetta varten. Noran tyttö Emma oli hakemassa viimesilausta tammikuun A-koetta varten ja Emman sisko Nelli oli tullut Ivalosta asti tutustumaan ensimmäistä kertaa häkkikettuun. Myös Emman pikkupojat Elmeri ja Aatu tulivat ihmettelemään ensimmäisen kerran häkkikettua.

Pojat ovat vielä nuoria, vasta vajaa kahdeksan kuukautta, joten kaikki muu kuin itse kettu tuntui kiinnostavan. Mutta kun poikia vähän houkuteltiin, kiinnostus lisääntyi ja Aatulta irtosikin lopulta komea haukku. Pojat tarvitsevat vielä aikaa kehittyäkseen ja saadakseen riittävästi luolakoirien tarvitsemaan itsevarmuutta ja rohkeutta, joten jatkoharjoittelulla ei vielä ole mikään kiire.

Aatu terhakkana Tiian sylissä.

Nelli on jo syttynyt riistalle, eikä siinä kummempia houkutteluja tarvittu! - Nelli ei empinyt yhtään, vaan ryntäsi raivokkaasti haukkumaan häkkikettua. Nelli saikin lainaksi meidän ylipitkän ahdinkoputken, että pääsee treenaamaan jatkossa lisää.

Paikalla olivat myös Pyryn tytöt Koivukujan Kerttu Torniosta ja Pipsa Oulusta. Kertulla olikin jo vähän riistakokemuksia, mutta sytyttelyssä Kertun kanssa ei oltu käyty. Pipsa oli kokeillut sytyttelyä jo aikaisemminkin, mutta jatkoa varten molemmat tarvitsevat vielä vähän lisää rutistusta - ärhäkkyyttä ja itsevarmuutta riistan kanssa.

Luolakoirien koulutusohjeissa suositellaan, että sytyttelyt ja tutustuminen keinoluolastoon aloitettaisiin noin 8-9 kuukauden iässä ja vaativammat putkiharjoittelut oikean riistan kanssa vasta lähempänä tuota 15-kuukauden koeikää. Tässäkin on tietysti koirakohtaisia eroja, mutta näissä vaativissa luolahommissa ei kannata kehittymättömän, nuoren koiran kanssa turhaa kiirehtiä. Koiralle pitää antaa harjoitusten välillä tarpeeksi aikaa kypsytellä kokemiaan asioita ja harjoituksissa suoritus pitää aina jättää just siihen makeimpaan kohtaan, niin että koiralle jää positiivinen vire ja mukava kutkutus hommaan. Harjoitusrupeamat eivät saa olla liian pitkiä ja rasittavia. Ei kannata myöskään turhan paljon harjoitella, että koiran kiinnostus säilyisi.

Noran ja Miron kanssa sytyttelyt ja putkiharjoituksen on aloitettu vasta noin 1,5-vuotiaina ja molemmat valioituivat hieman yli kaksivuotiaina. Pyryn kanssa kävimme nuuskuttelemassa häkkiketulla noin 10-kuukauden ikäisenä, mutta homma ei kiinnostanut poikaa yhtään. Pidimmekin pitemmän tauon harjoittelussa ja kun Pyry oli juuri tuon 15-kuukautta, ärhäkkyyttä ketulle löytyi jo aivan eri tavalla. Kaikille meidän koirille ahdinko on tuottanut aluksi vaikeuksia, mutta kun into lisääntyi ja kotona harjoittelimme omalla ahdinkoputkella, ei kokeissa ollut enää vaikeuksia. Lisää intoa ja potkua kokeisiin antoivat onnistuneet riistatapahtumat luonnonluolilla. Suurimpana ongelmana kaikilla kolmella omalla koiralla on ollut liika intoilu ja äänen anto tyhjän luolantarkastuksessa.

Ja on myös muistettava, että kaikilla luolataustaisillakaan mäyräkoirilla ei välttämättä ole riittävästi intoa ja taipumuksia luolakoiran vaativiin tehtäviin.  Jos ei halua kasvattaa koirastaan ärhäkkää luolakoiraa, eikä sen kanssa ole tarkoitus käydä luolilla, niin ei ole mitään syytä myöskään sytytellä koiraa riistalle. Onneksi mäyräkoirille on myös muita hyödyllisiä ja koiraa kiinnostavia harrastuksia ja koemuotoja, joissa se pääsee toteuttamaan mahdollisia muita taipumuksiaan.

KUVIA

Nora-isomummin ensimmäinen käynti keinoputkessa - Vietti vie Noraa ketun luo, Kaleva 5.11.2004 (eihän Nora mikään kettuterrieri kuitenkaan ole....)

Lisätietoa mäyräkoiran koulutuksesta luolakokeita ja luolatyöskentelyä varten

• Tapola Kaisa, Kennel Zoomin: Pennusta luolakoiraksi (julkaistu myös Mäyräkoiramme-lehdessä 3/2007
  
• Suomen Mäyräkoiraliitto: Luolakoirien taipumuskokeet
• Suomen kettuterrierit ry, Suomus Eero: Hiljaa hyvä tulee - luolakoiran koulutus vaatii malttia
• OSTY – Oulun Seudun terrieriyhdistys: Luolakoiran koulutuksesta, harjoituksista, kokeista...

Kiitokset Kaisa Tapolalle ja Eero Suomukselle julkaisuluvista! Ja Pauliinalle kiitos Aatun kuvista!

Hailuodon ajokoeviikonloppu 1.-2.12.2012

Torstai 6.12.2012 klo 14.22 - Marja J

Viime viikonloppu meni Hailuodossa, jossa Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho järjesti kaksi mäyräkoirien ajokoetta lauantaina ja sunnuntaina. Sunnuntaina kerhon koirat kisasivat historian ensimmäisestä kerhon mestaruudesta. Lähdin reissuun Pauliinan, Karin, Emman ja Elmerin kanssa jo perjantai-iltapäivänä. Itse oli emäntänä, Pauliina ja Kari koetoimitsijoina, Emma osallistui kerhon mestaruuskokeeseen ja Elmeri oli maskottina nuuskuttelemassa koetunnelmaa.

Olin hankkinut osan ruokatarvikkeista jo torstaina ja perjantaina oli haettava vielä tuoretavarat. Lauantaina kokeissa oli vain 4 koiraa, joten tarjoilua oli kehitettävä noin kymmenelle hengelle. Sunnuntaina osallistuvia koiria oli 8, joten ruokittavia oli parikymmentä. Leipää kuluu kovasti, sillä sitä menee aamupalalla, eväiksi ja päiväruualla. Kahviakin sai keittää taas aika monta paketillista, sillä osa täytti myös termareihinsa lämmikettä kylmän päivän varalle.

Onneksi koepaikalla oli kuitenkin juokseva vesi, sähköhella ja jonkinmoinen jääkaappi, ettei mennyt ihan hankalaksi. En ole mikään suurtalouskokki, joten joka kerta hermostuttaa: mitä tarvikkeita on keittiössä, onko kaikkea tarpeeksi, onnistuuko ruoka ja onko sitä riittävästi? Hommaa pitää aina suunnitella ja esivalmistella, ettei koepaikalla on kaikkki tarvittava, eikä tarvitse kaikkea ruveta alusta alkaen näpertelemään. Lauantaina ruokalistalla oli makkarakeitto valmiista peruna/juures-pakasteaineksista ja sunnuntaina helppo yhden kastikkeen lasagne. Ei sitä aina viitsi tehdä hernaria purkista (mikä kyllä vähän sattumilla höystettynä maistuu useammalle).

Pauliina ja Kari olivat huolehtineet etukäteen hyvin paperihommista ja koejärjestelyt rullasivat erinomaisesti päivien aikana. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi vähän lunta ja lisää ripsutteli myös päivän aikana, mikä antoi lisähaastetta sunnuntain kokeeseen. Emma sai tuloksen MÄAJ-3 sijoittuen viidenneksi kahdeksasta koirasta (haku 124min./ jänisajo 34minuuttia). Tuomari keskeytti Emman kokeen, sillä uusi pakkaslumi tarttui ikävästi Emman tassuihin ja hiersi anturan välejä verille. Nyt kävi näin, mutta Emmalla on ollut hyvä koevuosi, vaikka kevät meni pentujen odotuksessa ja hoitamisessa ja syksyllä ajokeessa tuli tapaturmakin.

Oma karvakolmikko oli Hannun hoteissa koko viikonlopun ja  kotona olin vasta myöhään sunnuntai-iltana. Ihan tuo tuntui lomaselta, vaikka viikonloppu menikin työn merkeissä! Minulla oli koiria ikävä, mutta onneksi reissuseurana olivat ihana Elmeri sekä Emma, joka kävi välillä minunkin viekussa kylkeä lämmittämässä. Ja taisipa Noralla, Mirolla ja Pyrylläkin olla vähän mammaa ikävä……

YT Esa Koivisto sekä koetoimitsija Pauliina Pönkkä aloittamassa sunnuntain koepäivää.

Nellille MÄAJ-3-tulos Hailuodossa 4.11.2012

Maanantai 5.11.2012 klo 13.24

Onnittelut Riikalle ja Nellille (Joenpenkan Eloisa-Ella) MÄAJ-3-tuloksesta, joka tuli todella haastavissa olosuhteissa Hailuodossa!

Kuvassa Nellin Hailuoto-ajokakku tammikuulta.

Tässä koetulokset

Nelli piipahti pentukotona Riikka-emännän kanssa torstaina 8.11. ja tässäpä viimeisimmät kuvat Nellistä

Hertan ja Elmerin kanssa Haapakankaalla

Lauantai 27.10.2012 klo 13.08 - Marja J

Hertta ja Elmeri pääsivät viime sunnuntaina 21.10. metsäretkelle Temmeksen Haapakankaalle. Haapakankaan maasto on helppokulkuista möntykangasta ja siellä olemme harjoitelleen myös muiden mäyräkoirien kanssa.

Mukana retkellä oli Hertan kotiväki Heidi ja Mika sekä Elmerin kotiväki Pauliina ja Kari. Hertta ja Elmeri olivat koko ajan vauhdissa: parivaljakko ravasi metsässä, nuuskutteli ja kiusoitteli toisiaan kepinpalasilla. Hertta ja Elmeri ovat tottuneet pienestä pitäen leikkimään keskenään ja kyllä moilemmilla tuntukin olevan mukavaa!

Pauliina teki koirien lämmitellessä molemmille naudanverellä lyhyet verijäljet, jossa oli lähtömakauksen lisäksi yksi makaus ja kulma sekä tietenkin hyvä palkinto eli kauriin sorkka.

Molemmat pennut ovat jo ottaneet vähän tuntumaa jälkien nuuskutteluun. Molemmat tutkivat makausta oikein kunnolla ja kun veri haisi siinä voimakkaammiin, ei jäljelle lähtö heti kiinnostanutkaan. Oli mukava katsella, miten hartaasti ja hieman ihmetellen jälkeä nuuskittiin ja seurattiin - ja sorkan löytyminen oli iso juttu molemmille! Hertta ja Elmeri palasivat vielä omatoimisestikin nuuskuttelemaan jälkeä.

Hertta ja Elmeri Haapakankaalla - kuvat

Jälkiharjoitukset voi ihan hyvin aloittaa jo 5 - 6 kuukauden iässä. Vaikka omaan pihaan tai muuhun helppoon maastoon voi tehdä lyhyitä laahaus- tai verijälkiä sorkalla, verisienellä tai vaikkapa jauheihaköntillä, joka on laitettu verkkopussiin. Tärkeä on myös totuttaa pentu kulkemaan metsässä ja erilaisissa maastoissa ja totuttaa koira metsänhajuihin. Samalla yhteistyö lujittuu ihmisen kanssa ja ihmisen koiranlukutaito kehittyy.

Harjoitusjäljen ei alussa tarvitse olla pitkä, vain muutama kymmenen metriä, eikä siinä tarvitse olla kulmia tai katkoja. Ja jälki saa olla aivan tuore. Tärkeintä on saada koira ymmärtämään millä asialla ollaan ja kiinnostumaan itse etsimään ja seuraaman jälkeä. Olisi hyvä, jos koiralla olisi jälkihommia varten aivan oma ja erityinen valjas, jonka pukemisesta koira jo ymmäärtäisi mihin ollaan menossa ja mitä mukavaa oin tulossa.

Motivointi ja kehuminen on tässä vaiheessa todella tärkeä, että pentu ymmärtää mitä häneltä odotetaan ja minkä asian hän tekee oikein. Tässä vaiheessa kun kaikki uuusi ja outo on vähän pelottavaakin, verenhaju tai sorkka ei ehkä vielä ole riittävän hyvä palkinto, joten kiinnoistusta voi lisätä vaikkapa makupaloilla.

Koiran ollessa nuori, kannattaa edetä rauhassa ja opetella uusia juttuja vähän kerrallaan koiran ikä ja kehitysvaiheet huomioon ottaen. Pientä vasta-alkajaa ei kannata uuvuttaa liian tiheillä ja vaativilla harjoituksilla, vaikeilla maastoilla tai monimutkaisilla, liian pitkillä tai vanhoilla jäljillä. Koira tarvitsee uusien asioiden sulatteluun ja kypsyttelyyn oman aikansa ja jokaisella koiralla on oma tyylinsä ja tapansa toimia. Harjoitukset pitää lopettaa aina positiiviseen kokemukseen ja niin että hoimma jää vähän kutkuttamaan koiran mieltä! Leikin avulla voi opetella myös hyödyllisiä juttuja, ja täkeintä onkin että harjoittelu on mukavaa ja palkitsevaa!

Jälkikokeista ja -koulutuksesta löytyy paljon hyvää tietoa mm. Suomen  Spanieliliiton kotisivuilta