Ihanat tytöt kylässä - Ani ja Kira

Maanantai 9.12.2013 klo 12.40 - Marja J

Elmerin kuulumisia

Maanantai 9.12.2013 klo 12.32 - Marja J

Elmeri kävi Itsenäisyyspäivänä Pauliinan kanssa Oulun Koirakerhon järjestämässä Match Showssa. Elmeri ei turhista hötkyile vaikka olisi vähän vipinää ympärillä ja meni kehässä hienosti kuin vanha kehäkettu. Elmeri pärjäsi oikein hyvin ja sijoittui pieneten aikuisten neljänneksi.

Onnittelut Elmerille!

Kävimme Hannun kanssa Haukkukeitaalla OSTY:n LUT-treeneissä 1.12. ja meillä oli mukana Elmeri sytyttelyissä. Eipä Elmeri haukkukeitaallakaan paljon ennen harjoituksia hötkyt, mutta tasi kyllä muistaa jotain ekasta treenistä hallilla.

Elmeri oli nyt toista kertaa sytyttelemässä kettukiinnostusta ja ekasta kerrasta aikaa oli kulunut vuosi. Poika oli saanut kypsyä rauhassa ja vuoden aikana oli tullut jo vähän riistatuntumaakin.

Ensin Elmeri oli vähän ihmeissään hallissa, nuuskutteli ja katseli ympärilleen, mutta pian löytyi levyn takaa piilosta häkki, jossa oli jotain tosi paljon kiinnostavampaa. Vähään aikaan ei kuulunut yhtään mitään ääntä, vaikka poika seurailikin tiiviisti liikkuvaa häkkiä. Sitten paukahti komea ja miehekäs haukku!

Elmerillä on tosi kuuluva haukku, jota sitten jatkui tasaisesti harjoituksen loppuun asti. Hannu kyllä vähän valitti, että meinasivat korvat mennä lukkoon. Poika oli selvästi kypsynyt ja syttyi nyt jo hyvin riistalle.

Tästä on hyvä nyt jatkaa treenejä!

Hertta kävi yökylässä

Torstai 5.12.2013 klo 14.44 - Marja J

Hertta oli yökylässä pentukotona alkuviikosta. Hertta on kova touhuamaan ja päivän aikana Hertta kerkesikin vaikka mitä: nuuskutteli myyrän ja pupun jälkiä rannassa, pomppi hangessa, kaiveli ojan pohjia ja ravasi vauhdilla koirapihassa. Sisällä piilotettiin puuruluuta ja Hertta jäikin hienosti käskyn alle, nouti käskystä ja vielä toi aarteen nenän eteen. Opeteltiin myös sama temppu kuin Iiran kanssa eli kun napsuttaa tassulla purkin kantta niin sieltä saa napun. Hertalla on mukavia ilmeitä ja samoja höpöstelyjuttuja kuin Iira-siskollakin.

Joenpenkkalaisia julkaisuissa

Torstai 7.11.2013 - Marja J

Joenpenkkalaisia löytyy myös Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerhon ensi vuoden kalenterista. Kalenterin tilausohje ja linkki kaikkiin kalenterikuviin löytyy täältä Ajankohtaista-Blogista.

Kalenterin kannessa tepastelee tarkkana Elmeri, kuva Kari Uotila.

Hertta on päässyt toukokuuun kalenteritytöksi, kuva Heidi Takaluoma.

Ja sisarusten eno Emppu paistattelee päivää huhtikuun kuvassa, kuva Esko Lämsä.

Elmerin löytää myös PSMKK:n Tuubi-lehden uusimmasta numerosta, kuva Kari Uotila.

Tässä Hertan söpö pentukuva, joka löytyy myös pikkukuvana lehdestä, kuva Heidi Takaluoma.

Ihana Iira syyslomalla Joenpenkalla

Perjantai 1.11.2013 - Marja J

Ihana Iira I-ipana eli Joenpenkan Ihana-Iira oli Joenpenkalla viikon hoidossa, kun kotiväki oli syyslomallaan. Iirasta on kasvanut todella tasapainoinen, reipas ja hyväkäytöksinen tyttö. Mukavinta hommaa oli nuuskutella pitkin pihoja ja rantoja myyrän ja pupun hajujen perässä. Ikävä vaan kun suurin osa päivistä oli sateisen harmaita ja Iira tyypillisenä mäyräkoirana ei oikein viihtynyt ulkona koleassa sadesäässä.

Iira on ollut meillä jo usemmman kerran hoidossa, joten tyttö oli meillä taas kuin kotonaan. Tälläkin kertaa Iira pääsi turkistaan. Tyttö on todella kaunis tummine silmineen. Iiralla kuten muillakin Emman ja Nemon (Joenpenkan Ehtoisa-Emma ja  Tiny Trotter´s Nobleman) pennuilla on erinomainen, karkea ja helppohoitoinen turkki. Turkki on nopea trimmata ja pysyy sitten hyvänä pitkään, eikä mene kiharaan.

Iira teki melllä tuttavuutta ensimmäisen kerran puuhapeliin, jossa nappeja siirtelemällä etsittiin namuja. Luulin, että Iiralla on kotona sama peli, kun tyttö siirteli heti niin taitavasti nappuloita kuonolla tökkien ja tassulla rapsuttaen. Viimeisenä lomapäivänä Iira oppi nopeasti napsauttamaan nätisti tassullaan herkkupurkin kantta, kun palkkioksi tuli namu. Iira on todella oppinainen tyttö ja taisi jäädä vähän koukkuun tuohon puuhapeliin.

Iiralla tuntuu olevan omat vekkulit vinkeensä ja paras paikka oli sohvalla kainalossa ihmisen rapsuteltavana.

Mukavaa syksyä ja talven alkua Iirukaiselle ja kotiväelle - Iira on aina tervetullut meitä ilahduttamaan!

Lisää kuvia Iiran lomasesta: Iira hoidossa pentukotona 23. - 30.10.2013

Outoja jäniksiä - jänisristeymiä?

Sunnuntai 27.10.2013 - Hannu P

Juttua risteymistä nyt myös Kalevassa 27.10.2013, linkki nettijuttuun...

Suomessa ei rusakon ja metsäjäniksen risteytymistä ole tutkittu ollenkaan. Tiedot risteytymistä ovat metsästäjien ja luonnossa liikkujien omien havaintojen varassa eikä niiden lukumäärästä tai yleisyydestä ole tietoa. Itä-Suomen yliopisto on käynnistänyt risteytymiä koskevan tutkimuksen ja kaikista epäilyttävän näköisistä jäniksistä voi lähettää näytteen (korvan) DNA-tutkimusta varten.

Ruotsissa risteytymiä on tutkittu ja tutkimustietojen mukaan eteläisen Ruotsin metsäjäniskanta olisi korvautunut lähes kokonaan rusakolla. Keskisessä Ruotsissa on runsaasti havaintoja risteytymistä ja maan pohjoisosissa metsäjänis on ainoa jänis.

Suomessa rusakon levinneisyys kohti pohjoista tarkoittaa myös suurta risteytymien todennäköisyyttä. Aiemmin on uskottu etteivät risteymät ole lisääntymiskelpoisia, mutta ruotsalaisten tutkimusten mukaan näin ei ole asia. Risteymät lisääntyvät ja yleensä vielä rusakon kanssa heikentäen siten metsäjäniksen kantaa.

Itse törmäsin ensimmäistä kertaa ”epäilyttävän” näköisiin jäniksiin sunnuntaina 29.9.2013, kun ammuin ajokoiran ajosta kaksi jänistä samalta alueelta Ala-Temmeksellä. Molemmat jänikset olivat rusakon kokoluokkaa vaikka näyttivät äkkiseltään metsäjäniksiltä. Tarkemmin tutkittaessa molemmissa oli selviä piirteitä sekä rusakosta (pään muoto, korvat, häntä, tassut) että metsäjäniksestä (karvan laatu ja väritys, käyttäytyminen ajossa).

Otin yhteyttä Jaakko Pohjoismäkeen, joka vastaa viime talvena alkaneesta jänistutkimuksesta Itä-Suomen yliopistossa ja hän pyysi lähettämään korvat tarkempaa analyysia varten, jonka jälkeen saan toivottavasti varmuuden ovatko nuo risteytymiä.

Metsästäjä-lehdessä  (nro 5/2013, s. 63) oli myös tiedotus jänistutkimuksesta ja ohjeet näytteiden lähettämisestä. Tutkimusaineistoa kerätään koko ajan.

Mikäli havaitsette kummallisen näköisiä jäniksiä tai saatte niitä saaliiksi, niin ohessa ovat tiedot näytteiden lähettämisestä DNA-tutkimusta varten.

Jänisristeymiä kysellään myös Limingan-Temmeksen metsästysyhdistyksen kotisivuilta

Itä-Suomen Yliopisto: Uutinen rusakkotutkimuksesta ja ohjeet näytteiden lähettämiseen

Kaleva 27.10.2013 Rahko Pekka: Rusakon ja metsäjäniksen risteymiä tutkitaan

Syksyä.....

Torstai 3.10.2013 klo 15.34 - Marja J

Tuttuja turreja Mäyräkoiramme-lehdessä

Sunnuntai 22.9.2013 - Marja J

Vasta ilmestyneessä Suomen Mäyräkoiraliiton julkaisemassa Mäyräkoiramme-lehdessä 3/2013 oli monta mielenkiintoista juttua mm. koiran ja omistajan lihaskuntoa kehittävästä DOBO-treenistä, viehejuoksusta, koirien erinomaisen hajuaistin hyötykäytöstä ja aina ajankohtaisista terveysasioista.

Katse karvaan -jutussa esiteltiin mäyräkoirien kolme eri karvanlaatua - lyhytkarvainen, karkeakarvainen ja pitkäkarvainen - ja käytiin läpi turkin perushoitoa. Seuraavassa numerossa on tarkoitus perehtyä tarkemmin haasteelliseen trimmaukseen.

Lehden toimittaja Jutta Rissanen oli eksynyt juttua kirjoittaessaan Joenpenkan sivuille ja löytänyt sieltä karkeakarvaisen mäyräkoiran turkinhoito-ohjeet. Joenpenkan sivuilla olin käyttänyt lähteenä mm. SML:n Apua - Minulla on mäyräkoira -kansion tietoja, Pyryn isän kasvattajan Arja Lidmanin artikkelia turkin hoidosta ja trimmauksesta Freunds-kennelin sivuilla. Omaa kokemusta oli kertynyt kolmen karkkarin verran, joilla kaikilla on erityyppinen turkinlaatu ja erilainen karvan kasvunopeus, jotka vaativat omat niksinsä turkinhoidossa.

Pyry nuorena poikana 2010. Pyryllä on todella helppohoitoinen, helposti trimmattava, karkea, niukahko ja aina siisti turkki. Tassukarvat ovat erittäin karkeat ja lyhyet, eivätkä kerää likaa tai lunta.

Pyryn Nora-emällä on puolestaan runsas ja työläästi hoidettava turkki. Trimmauksen jälkeen se kasvaa todella hitaasti, mutta on sitten hyvin tiivis, karkea ja pysyy pitkään siistinä. Tassukarvat ovat pehmeähköt ja pitkiksi päässeinä vanhat tassukarvat keräävät helposti pakkaslunta, niin kuin tässä vuoden 2010 ensilumilla.

Kuvassa Nora tammikuussa 2013 Kastehelmi Kakon trimmauksessa Koirasalonki Kastehelmessä, Kiimingissä. Karkeakarvainen mäyräkoira kannattaa trimmata säännöllisesti, sillä turkinhoito on myös tärkeä osa koiran hyvinvointia. 

Kannattaa opetalla itse trimmaamaan ja siistimään koiraansa, mikä onkin parhaimmillaan mukavaa yhdessäoloa. Jos koiran trimmaus ei kotikonstein onnistu, suosittelen käyttämään ammattitaitoista trimmaajaa, joka tuntee rodun hyvin. Trimmaajalta saa myös hyviä neuvoja turkinhoitoon liittyvissä asioissa.

Hyvässä kunnossa oleva terve turkki on vettä ja likaa hylkivä, mikä on tärkeä ominaisuus käyttökoiralla. Turkin säännöllinen ja oikeanlainen trimmaus ei ole vain näyttelykoirien juttu - myös veteraanien ja metsästyskoirien toivoisi näyttävän hyviltä rotunsa edustajilta - kaunillta ja komeilta karkeakarvaisilta mäyräkoirilta!

Katse karvaan, toim. Jutta Rissanen, Mäyräkoiramme 3/2013 s. 26 - 28. (Suurenna tekstiä, niin se näkyy selvemmin)

Trimmaus - kuvia

Turkin hoito ja trimmaus

Neljän karkkarin jälkitreenit Mäntyselässä 15.9.2013

Maanantai 16.9.2013 - Marja J

Mukavat syyskelit jatkuvat, joten suunniteltiin Karvosen Leenan kanssa vielä yhteisiä jälkitreenejä Merkaleen´s kennelin ja Joenpenkan kennelin nuorimmille ja vasta jälkiharrastukset aloittaneille kasvateille. Jahtikausi on jo hyvällä alulla ja osa koirista oli jo ajohommissa ja jatkaa mahdollisesti jälkitreenejä ensi keväänä.

Nyt mukaan ilmoittautuivat Rommin (Merkaleen´s Dennis) kotiväki Noora ja Aki, Wiirun (Merkaleen´s Erina) isäntä Seppo, Wiirun siskon Elisan (Merkaleen´s Eliza) emäntä Leena sekä Elmerin (Joenpenkan Iskevä-Ippo) emäntä Pauliina. Osa koirien omistajista oli osallistunut keväällä PSMKK:n järjestämälle jäljestämisen teoriakurssille ja jälkihommia oli harjoiteltu myös omatoimisesti koirien kanssa.

”Maastomestari” Hannu kävi katsastamassa Mäntyselän maastot ja sinne pystyi tekemään hyvin neljä hieman AVO-koejälkeä lyhyempää jälkeä. Launtai-iltapäivänä kävimme porukalla tekemässä jäljet ja jokaiselle koiralle tehtiin toivomusten mukaiset, sopivan pituiset avomerkityt jäljet. Kaikkien jälkien ikä jäljestettäessä oli noin 18 tuntia.

Sunnuntaina kokoonnuimme heti aamusta varsinaisiin harjoituksiin koirien kanssa. Saimme harjoitella ihan rauhassa, eikä alueella onneksi ollut metsästäjiä koiriensa kanssa tai marjastajia.  Riistahavaintoja jälkien tuntumasta kyllä löytyi niin kuin pitääkin. Ennen jälkihommia harjoiteltiin paukkukoetta. Hannu ampui haulikolla ensin kauempana ja kun yksikään koira ei hätkähtänyt, ampuminen toistettiin lähempää. Pamauksen kuullessaan kaikki koirat seisoivat terhakkana, katseet terävä. Rommille ja Wiirulle tehtiin vielä ihan oikea paukkukoe, koirat kytkettiin puihin ja ohjaajat seisoivat kauempana tiellä. Laukauksensietotesti meni niin kuin pitääkin.

Wiirun jälki oli hieman vajaa 800 metriä ja maasto oli melko helppokulkuista sekametsää. Wiirun kiusana olivat kuitenkin monet tuoreet riistanhajut. Ensimmäisellä osuudella oli pyörinyt jänis ja toisella osuudella hirvi sekä mahdollisesti myös metsälintuja. Wiiru eteni ripeävauhtisesti ja hyvin, mutta välillä tuoreet riistanjäljet houkuttivat verijälkeä enemmän ja Seppo ohjasikin Wiirua takaisin jäljelle. Kaato löytyi ja Wiiru kantoi sitä ylpeänä.

Rommin jälki oli noin 600 metriä, osaksi suopursurämettä, osaksi tiheää helppokulkuisempaa kangasmaastoa. Rommi eteni varmasti, rauhallista vauhtia, selvitti kulmat vaivatta ja merkkasi makaukset hyvin. Rommi oli ollut jäljellä vain kerran keväällä, ja Noora sekä Aki ilahtuivatkin kovasti Rommin taitavasta työskentelystä. Rommi tuli kaadolle ja esitteli pitkään ylpeänä löytöään.

Elmerin jäljellä oli pituutta 460 metriä ja suurin osa oli suopursurämettä. Elmeri eteni jäljellä erittäin rauhallisesti ja jälkitarkasti, aivan lyhyen matkan ilmavainulla hieman jäljen sivussa, eikä vaikeakulkunen suopursualue tuottanut mitään vaikeuksia. Elmeri teki pieniä tarkistuslenkkejä varsinkin ojan pohjilla missä oli hirven jälkiä, mutta palasi sitten taas omatoimisesti jäljelle. Makaukset Elmeri merkkasi antaumuksella ja maisteli rauhassa maata. Kaadolla Elmeri omi sorkan ja kantoi sitä ylpeänä taukopaikalle, niin kuin Emma-emälläkin on tapana.

Elisa ei ollut aikaisemmin ollut jäljellä ja Elisalle teimmekin lyhyemmän 100 metriä pitkän jäljen melko helppoon maastoon. Jäljellä oli vain yksi kulma ja kulmalla makaus. Elisalla ei ollut aikaisempaa kokemusta jäljellä. Tyttö lähti hyvin jäljelle ja menikin ensikertalaiseksi ihan hyvin. Elisa nautti metsäreissusta ja ihanat metsän hajut kiinnostivat välillä verijälkeä enemmän, ja Leena auttoi vauhdikasta tyttö takaisin jäljelle. Elisakin löysi kaadon ja toimi sen kanssa niin kuin pitääkin.

Kaikki neljä karkkaria saivat hyvää harjoitusta ja omistajat vinkkejä omatoimiseen harjoitteluun ja yhteistyöhön koiran kanssa. Jälkien nuuskuttelun jälkeen istahdimme vielä tulille, paistoimme makkaraa ja joimme kahvit.

Kaikki koirat pääsivät sorkalle - palkitsevinta onkin se mitä löytyi jäljen päästä! Osalla kaatona oli hirven, osalla kauriin sorkka. Kaadolla olevaa palkintoa tutkittiinkin innokkaasti, haisteltiin, nuoltiin ja kannettiin ylpeänä löytöä! Tästä on mukava jatkaa!

Kiitokset mukavasta jälkiviikonlopusta ja yhteisestä ulkoilutapahtumasta kaikille!

Ehkäpä vielä tapaamme tämän mielenkiintoisen, koiria kiinnostavan harrastuksen parissa myös tulevana keväänä!

Kuvia: MEJÄ-treenit Mäntyselässä 15.9.2013

Handleritunti Kiimingissä 2.9.2013

Tiistai 3.9.2013 - Marja J

Muutama joenpenkkalainen ja yksi Merkaleen´s kennelin kasvatti oli opettelemassa koiran esittämisen taitoja Kastehelmi Kakon opastuksella Koirakylpylä VesiPedon pihassa Kiimingissä.

Mukana handleritunnilla olivat Musu (Curlyco Where Is My Fox) ja Terhi, Oiva (Joenpenkan Innokas-Iikku) ja Pinja sekä Rommi (Merkaleen´s Dennis) ja Noora.

Kastehelmi Kakolta (Koirasalonki Kastehelmi) voi tilata handlerikoulutus pienryhmille max. 4 koirakkoa ja kun kiinnostusta oli, kokosin ryhmän viime maanantai-illaksi. Jos vaan tulijoita on, niin ehkä uusimme koulutuksen vielä lähiaikoina. Tällä tunnilla jokainen koiran ohjaaja sai yksityiskohtaisia ohjeita oman koiransa esittämiseen parhaalla mahdollisella tavalla - miten tuoda esiin oman koiran parhaat puolet ja miten jatkaa harjoittelua kotona tulevia näyttelykehiä varten.

Muuta kuva lisää....

Hertalle MEJÄ AVO1 49 pisteellä!

Maanantai 2.9.2013 - Marja J

Hertta eli Joenpenkan Iloinen-Ilmi osallistui aivan ensimmäiseen MEJÄ-kokeeseensa Pyhännällä 1.9., eikä kyllä olisi ensikertalaisella voinut paremmin mennä - Hertta nuuskutteli hienosti ykköstuloksen huippupistein 49.

Viime syksynä Hertalle ja Elmeri-veljelle tehtiin vain lyhyitä "pentujälkiä". Hertta aloitti harjoittelun tosissaan vasta tänä keväänä, joten kokemusta ei ole paljon vielä ehtinyt kertyä. Hertta on kuitenkin jo osoittanut kovaa kiinnostusta jälkityöskentelyyn, osaa työskennellä itsenäisesti, etenee jälkitarkasti ja merkkaa hyvin makaukset.

Myös koiranohjaajana toiminut Heidi osallistui nyt ensimmäistä kertaa koejälkien tekoon ja opastukseen. Koepäivän etenemistä, jälkien tekoa ja opastamista on tähän mennessä opiskeltu vain teoriassa kevään MEJÄ-kurssilla ja muutamissa yhteisissä jälkiharjoituksissa. Huoltojoukoissa koepäivänä oli mukana myös Hertan emän Emman omistaja Pauliina, joka osasi neuvoa koeaamun hulinassa.

Hertalla oli tuomarina Kari Hyytiäinen. Tässä Hertan koekertomus.

Ohjattu kannustettu lähtö ja alkumakaus nuuhkitaan. Koira jäljestää pääsoin ilmavainulla lähes jäljen päällä edeten sopivaa vauhtia. Tekee muutaman pienen tarkistuksen jäljen sivuille. Makaukset merkataan ja kulmat hyvin pienillä tarkistuksilla. 3. osuuden lopussa käy tarkistamassa paluujälkeä n. 25 m, mutta palaa jatkamaan jäljestämistä sorkalle, jota nuuhkii. Erinomainen suoritus ensikertalaisilta.

Muuta Pauliinan kuva vielä....

Lämpimät onnittelut koiran omistajille Heidille ja Mikalle - tästäpä on mukava jatkaa harrastamista Hertan kanssa!

Viikonlopun koirahommia - koiravieraita ja jälkijuttuja

Torstai 29.8.2013 - Marja J

Huoltohommia

Viime viikonloppu meni koiraharrastusten parissa. Ala-Temmeksen kylätalolla oli PSMKK:n järjestämä MÄAJ-palkintotuomarikurssi, jossa olimme huoltotehtävissä Hannun kanssa - minä emäntänä ja Hannu maastohommissa. Kuinkahan monta kertaa on jo tullut kuunneltua kahvinkeiton lomassa kyseisen koemuodon koetoimitsija- ja palkintotuomarikurssit?

Emma kylässä

Perjantaista maanantaihin Joenpenkalla oli myös mukavia koiravieraita, kun Emma oli meitä ilostuttamassa Pauliinan, Karin ja Elmerin pohjoisen reissun ajan. Emma on meillä kuin kotonaan, eikä ihme kun vietti viime vuonna meillä niin pitkän ajan I-ipanoittensa kanssa.

Lisää kuvia

Hertan viimeistelyharjoitukset

Hannu teki Hertalle sunnuntai-iltana harjoitusjäljen, sillä Hertta sai paikan MEJÄ-kokeeseen Pyhännälle tulevalle viikonlopulle. Hertta oli vielä mahdollisuuden pikkuisen treenailla ennen ensimmäistä koetta.

Jälki oli Haurukylän hirviporukan maastoissa missä on myös tulistelupaikka Rytikota. Jäljen pituus oli noin 940 metriä ja sillä oli ikää 24 tuntia, kun sen AVO-luokassa on oltava vähintään 12 tuntia vanha. Maasto oli melko hyvin kuljettavaa - alussa oli metsäistä kangasmaastoa, toisella ja kolmannella osuudella suopursurämettä.

Hertta oli innokkaana menossa jäljelle, sillä tyttö tietää mitä mukavaa on tulossa kun Heidi laittaa metsäkamppeet ja Hertalle valjaat ja jälkiliinan. Hertta on nuori koira ja jälkihommissa vielä vasta-alkaja, mutta jälkityöskentely oli määrätietoista ja taitavaa. Hertta lähti heti innokkaana jäljelle, eteni rauhalliseen tahtiin ja merkkasi hyvin makaukset. Hertta eteni hyvin ja jälkitarkasti, välillä hieman polveillen jäljen molemmin puolin. Pieniltä hakulenkeiltä Hertta palasi kuitenkin itsenäisesti takasin jäljelle. Kaadolla Hertta käyttäytyi niin kuin pitääkin eli nuuskii sorkkaa innokkaasti, mutta ei mitenkään ärhäkkänä ominut sitä.

Minäpäs löysin sen sorkan - taitaa Hertta miettiä ylpeänä. Pidetäänpä peukkuja Hertalle, että jälki menee hyvin myös ensimmäisessä oikeassa kokeessa!

Lisää kuvia

Musun ensimmäinen Mätsäri

Torstai 22.8.2013 klo 12.26 - Marja J

Kävimme eilen Tuomelan perheen kanssa Musun ensimmäisessä Match Showssa Kaakkurissa Oulussa. Mukana kisaamassa oli lähes sata koiraa. Musu on treenannut Terhin kanssa ja tottunut olemaan koiratapahtumissa, eikä näyttelypaikalla turhia hötkyillyt. Kehässä Musu meni reippaasti ja osaakin jo seisoa tosi nätisti. Edellispäivänä Musu oli päässyt nuuskuttelamaan myös metsän hajuja tutkapanta kaulassa, lähtenyt reippaasti tukimaan maastoja, mutta myös ottanut hyvin kontaktia.

Musu odottaa omaa vuoroaan.

Musu Terhin kanssa kehässä. Musu sai punaisen nauhan ja pääsi loppukilpailuun. Sijoitusta ei tällä kertaa kuitenkaan tullut. Mukava aloitus näyttelyharrastuksille!

Lisää kuvia: Musun eka Match Show, Kaakkuri 21.8.2013

Komea kesäpoika Elmeri

Lauantai 6.7.2013 klo 10.25 - Marja J

Pauliina lähetti Elmeristä muutaman kuvan. Elmerille kuuluu hyvää ja kunto kasvaa kohisten. Elmeri on ollut toipilaana toukokuun alusta. Elmeri sai rajuja vatsaoireita ja epäiltiin jopa suolitukosta, sillä poika tykkää napsia maasta käpyjä ja kaarnan palasia. Suoli avattiin, mutta tukosta ei löytynyt ja tutkimuksissa selvisi että suolen lisäksi myös haima oli tulehtunut. Elmeri oli erikoisruokavaliolla, mutta on saanut kontrollissa terveen paperit.

Elmeri on kyllä aikamoinen komistus ja tosi lupsakka kaveri!

Noralle SML:n hopeinen käyttöjalostuspalkinto

Keskiviikko 3.7.2013 - Marja J

Noralle (FI KVA-L Rowanberrie´s Feenix) on myönnetty Suomen Mäyräkoiraliiton kevätliittokokouksessa hopeinen käyttöjalostuspalkinto. Pronssisen Nora sai vuonna 2011.

Palkinnon tarkoitus on edistää hyvän ulkomuodon omaavien, metsästysominaisuuksiltaan korkealuokkaisten mäyräkoirien jalostustyötä.

Palkinto annetaan koirille, jotka ovat osoittaneet periyttävänsä yllämainittuja ominaisuuksia. Palkinto myönnetään koiran jälkeläisten koe- ja näyttelytulosten perusteella ja pisteisiin lasketaan parhaat tulokset vain yhdestä koemuodosta. Koiralla pitää olla sekä näyttely- että koetulos.

Noralla on kaksi pentuetta - Joenpenkan A-pentue s. 2007 (isä: V-05 V-07 Freunds Kaneelboom) ja E-pentue s. 2009 (isä: FIN KVA-A SE KVA-A M-07 Krogvikens Castor). Jälkeläisillä on 5 valionarvoa: 3 x FI KVA-L, yksi FI JVA ja SE JVA. Lisäksi jälkeläisillä on tuloksia LUT-, MÄAJ-, MEJÄ- ja VAHI-kokeista sekä erinomaisia näyttelytuloksia. Eli jälkeläisillä on näyttöä monipuolisista käyttöominaisuuksista.

Nora itse on luolavalio ja koetuloksia on lisäksi MEJÄ-kokeesta 2 x AVO1 sekä näyttelystä serti.

Palkinto tuli postissa Noralle 3.7.2013

Kiitokset Noran käyttöjalostuspalkinnosta kuuluvat jälkeläisten omistajille, jotka ovat vieneet koiriaan rodunomaisiin kokeisiin ja näyttelyihin!

Suomen Mäyräkoiraliitto: Käyttöjalostuspalkinto

Hertalla meni hienosti ekassa näyttelyssä!

Sunnuntai 23.6.2013 - Marja J

Hertta eli Joenpenkan Iloinen-Ilmi (i: Tiny Trotter´s Nobleman e: Joenpenkan Ehtoisa-Emma) oli ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään Rovaniemellä Heidi-emännän ja Pauliinan kanssa, joka myös esitti Hertan kehässä.

Nuorella Hertalla meni näyttelyssä todella hyvin, sillä Hertta oli junioriluokassa JUN1, sai SA:n ja sijoittui narttuluokassa erinomaisesti kolmanneksi ja sai varasertin. Narttuja kisassa oli 10 ja vain 3 sai tiukalta tanskalaistuomari Jens Martin Hansenilta SA:n.

Tässä Hertan arvostelu:

14 months bitch who already has come far development. Feminine head. Correct bite. Good neck. Shoulder should be a bit layed back. Good topline and hindquarters. Good body for her age. Moves well when she wants. Excellent coat. Good temperament.

Joenpenkan väki onnittelee Herttaa ja kotiväkeä - tästäpä on mukava jatkaa harrastusta!

Juhannusta

Lauantai 22.6.2013 klo 10.37 - Marja J

Aurinkoista Juhannusta!

Hertta ja Oiva tokoilevat uusimmassa Mäyräkoiramme-lehdessä

Torstai 13.6.2013 - Marja J

Uusimmassa Mäyräkoiramme-lehdessä on juttua mäyräkoirien tottelevaisuuskoulutuksesta. Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho on järjestänyt nyt jo kaksi tokokoulutusta ja Outi Lehtisalo-Väyrynen on toiminut ohjaajana molemmilla kursseilla.

Alkuvuoden kurssi oli suunnattu nuorille ja vasta-alkajille ja mukana olivat myös Hertta (Joenpenkan Iloinen-Ilmi) ja Oiva (Joenpenkan Innokas-Iikku) ohjaajina Heidi ja Pinja. Jutun kuvissa harjoittelevat Hertta ja Oiva ja Hertan emäntä Heidi kirjoitti myös Hertan tokoilusta lehteen.

Tässä Mäyräkoiramme-lehden juttu kokonaisuudessaan

Menestystä Emmalle ja Nellille!

Maanantai 20.5.2013 klo 14.53 - Marja J

Viime viikonloppuna oli Oulun Haukkukeitaalla Oulun Seudun Terrieriyhdistyksen luolataipumuskokeet ja Nelli eli Joenpenkan Eloisa-Ella sai heti ensimmäisissä kokeissaan tulokset LUTB 43 pistettä ja LUTB 42 pistettä. Nelli suoritti hyväksytysti myös luonnonluolan tarkastuksen. Nelli pääsi harjoittelemaan myös hiekkaestettä tulevaa A-koettaan varten.

Nellin koepöytäkirjat

18.5.2013 Oulu, tuomari Reijo Malila

Ahdinkoputken läpäisy: Nopea, Tyhjän luolan tarkastus: Nopea

Koe alkoi klo 18.59 ja päättyi 19.00

Koira luolastoon. Kuuluva ilmoitushaukku. Kettu oikeaan kulmapesään, jonne koira seuraa ja aloittaa painostuksen. Riista hyökkää ja koira kestää hyvin riistan karkoitusyritykset. Koe keskeytetään vahinkojen välttämiseksi.

LUT B 43 pistettä

LUO1

19.5.2013 Oulu, tuomari Reijo Malila

Ahdinkoputken läpäisy: Nopea, Tyhjän luolan tarkastus: Lähes äänetön, vajaa.

Koe alkoi 12.03 ja päättyi 12.04

Koira luolastoon, ilmoitushaukku. Kettu t-pesään, jonne koira seuraa ja käy tiiviiseen iskujen vaihtoon. Koira kestää hyvin hyökkäykset eikä peräänny. Koe keskeytetään vahinkojen välttämiseksi.

LUT B 42 pistettä

Emma-sisko (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) oli lauantaina puolestaan Ruotsissa Piteån kansallisessa koiranäyttelyssä. Emmalla meni myös hienosti ja laatuarvosteluksi  käyttöluokassa tuli erinomainen. Emma oli narttujen paras, sai sertin ja valittiin kaiken lisäksi rotunsa parhaaksi!

Emman näyttelyarvostelu

18.5.2013 Piteå, Ruotsi, tuomari August de Wilde

Good size and proportions. Normal temp. Good hard coat. Very good head. Good ears. Good neck. Slightly weakness in topline. Good brisket and very good angulation. Moving free.

EXC CC1 BEST BITCH1 CERT BIR (ERI SA PN1 SERT ROP)

Lämpimät onnittelut vielä kerran upeista tuloksista Nellin ja Emman kotiväelle!

Hertan pikkujälkiharkat

Perjantai 17.5.2013 klo 13.29 - Marja J

Tein aamulla Hertalle pienen jäljen pihamaalle. Pituus oli aloittelijalle aivan sopiva eli hieman yli 80 metriä. Jäljellä ei ollut edes oikeaa verta vaan MUSCH-raakalihapakasteen lientä, jota oli noin 2 desiä, joka tiputeltiin muovipulloon tehdystä pienestä reiästä.

Näissä Hertan jälkiharjoituksissa käytettiin pienimuotoisesti ja mukaillen VAHI-, MEJÄ- ja pohjoismaisia jäljestyskoesääntöjä ja jäljen ikä olikin vain 2 tuntia niin kuin VAHI:ssa. Jäljellä oli muutama tapahtuma eli kaksi suorakulmaista mutkaa ja pieni katkos suoralla osuudella. Lähdöstä ei oltu rikottu maata ja yksi makauskin oli aivan pieni pläntti, samoin kaadolta vaan vähän sammalta revitty.

Osoitin lähdön Hertalle ja kehoitin etsimään jälkeä. Hertta lähti heti aivan oikeaan suuntaan, hitaasti ja varmasti nenä maassa kiinni. Kulman Hertta selvitti hyvin pienellä tarkistuksella ja makauksen Hertta merkkasi tosi hyvin maata mutustellen. Hyvin meni myös pieni katko ja toinen kulma. Hertta huomasi heti kaadon eli kauriin sorkan jäljen päässä, nuuhkaisi, lipaisi ja otti sen suuhun. Ja olisi kyllä mieluusti ominut sen kokonaan, jos olisi vain saanut. Hertta hinkusi kovasti Hannun perään, joka vei sorkan takaisin pakastimeen.

Hertta olisi mennyt heti takaisin jäljelle, mutta sitä ei tehty, sillä homma pitää lopettaa kun se on mukavimmillaan. Kyllä Hertasta vielä jälkikoira tulee - tästä on mukava jatkaa harjoittelua!

Jos jäljestäminen ja sen harjoittelu kiinnostaa, niin saatavilla on tekemäni koulutusmateriaali 95 dian PowerPoint-esitys - kysy jos kiinnostaa!