Emman ajosta kauris eräksi

Torstai 8.12.2011 klo 18.58 - Marja J

Aamulla tuli Pauliinalta mukava puhelinsoitto: Kari oli ampunut Emman ajosta metsäkauriin! Kauris oli molempien ensimmäinen, joten ONNEKSI OLKOON molemmille - hieno juttu!

Muutama kuva lisää...

Joenpenkkalaisten Hailuodon MÄAJ-tuloksia 26.11.2011

Lauantai 26.11.2011 klo 19.14 - Marja J

Tänään Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho järjesti Hailuodossa MÄAJ-kokeen hankalissa myrskyolosuhteissa. Kokeen ylituomarina toimi Pekka Hautamäki ja osallistujia oli 11 koirakkoa. Vaikka olosuhteet olivat hankalat ja ajohaukut hävisivät myrskytuuleen, sai 2 koiraa ykköstuloksen, yksi kakkosen, kuusi kolmosen ja kaksi jäi ilman tulosta.

Joenpenkkalaisista mukana olivat Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma), Nelli (Joenpenkan Eloisa-Ella) sekä Pyryn (Joenpenkan Aito-Artturi) tyttö Kerttu (Setsun Mani).

Tässä tulokset:

6. kkn Setsun Mani
MÄAJ-3 47,89 pistettä, 2 näköhavaintoa, ajoeläin jänis 17 min/jänis 21 min
om. Ari-Pekka Anttila, Oulunsalo

7. kkn Joenpenkan Eloisa-Ella
MÄAJ-3 44,67 pistettä, 4 näköhavaintoa, ajoeläin jänis 4 min/jänis 38 min
om. Riikka Junttila, Ivalo

10. kkn Joenpenkan Ehtoisa-Emma
MÄAJ-0 39,89 pistettä, 4 näköhavaintoa, ajoeläin jänis 18 min/jänis 11 min
om. Pauliina Pönkkä, Kari Uotila, Marja Junttila, Tyrnävä

Nelli sai nyt toisen MÄAJ-3-tuloksen ja tosi mukavaa oli, että Pyryn pentu Kerttu sai MÄAJ-3-tuloksen ensimmäisessä kokeessaan! Emmalla oli taas huonoa tuuriakin, sillä eka erä keskeytyi kohtuuttomaan esteeseen, kun amerikan kettukoira tuli samoille jäljille. Myrskyn takia ajoäänikin häipyi välillä kuulumattomiin.

Kaikki tulokset

Sunnuntaina oli jahtipäivä, Emma ajoi kunnon ajot ja Pauliina pääsi ampumaan ajosta jäniksen.

Koivukujan Pipsa ekassa möllitokokisassa - hienosti meni!

Maanantai 21.11.2011 klo 19.35 - Marja J

Outi Lehtisalo-Väyrynen on pitänyt mäyräkoirille omaa TOKOkoulutusta ja myös Pyryn ja Lilin tyttö Pipsa on osallistunut harjoituksiin Anna-Kaisan kanssa.

Viime lauantaina 19.11. koirakko osallistui Hiukkavaaran hallilla hyvällä menestyksellä ensimmäiseen epäviralliseen TOKOkokeeseensa ns. möllitokoluokassa.

Tulos oli hieno - jaettu kolmas sija eli Pipsa ja Anna-Kaisa ylsivät taidoillaan ihan palkintopallille asti!

Pisteitä tuli yhteensä 92/120, jotka jakaantuivat seuraavasti:

1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1, pisteitä 10)

2. Paikalla makaaminen 5 (kerroin 3, pisteitä 15)

3. Seuraaminen kytkettynä 8 (kerroin 2, pisteitä 16)

4. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2, pisteitä 18)

5. Luoksetulo 8 (kerroin 3, pisteitä 24)

6. Kokonaisvaikutus 9 (kerroin 1, pisteitä 9)

Seuraaminen

Liikkeestä maahanmeno
 

Luoksetulo

Näin TOKOsta Suomen Kennelliiton sivulla: "TOKOkoulutuksen tarkoituksena on opettaa koiralle miellyttävää ja hallittua käyttäytymistä sekä koiran ohjaajalle oikeaa ja asiallista koiran käsittelytaitoa. Kokeissa testataan koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä sekä koiran koulutuksen tasoa neljässä eri luokassa."

Tottelevaisuuskoulutuksesta on erinomainen hyöty erilaisisssa koetilanteissa, metsällä ja muutenkin koiran elämässä ja arjessa, kun erilaisissa olosuhteissa tarvitaan koiran ja ohjaajan onnistunutta yhteistyötä, hyvää kontaktia ja koiranohjaajalta sitä niin tarpeellista "koiranlukutaitoa"!

Täällä lisää juttua TOKOsta Suomen Kennelliiton sivuilla

Tämä möllitokohan ei ole vielä virallinen luokka, mutta tästäpä on hyvä jatkaa vielä vaikka mihin!

Onnittelut Pipsallle ja Anna-Kaisalle!

Mukavaa tokoilua ja menestystä myös tuleviin koitoksiin!

Ja suurkiitokset Outille Pipsan tuloksista ja kuvista!

Jyväskylässä näyttelyssä Emman kanssa

Maanantai 21.11.2011 klo 13.08 - Marja J

Olimme Emman ja Emman emännän Pauliinan kanssa viikonlopulla näyttelyreissulla Jyväskylässä, missä oli kaksi näyttelyä lauantaina ja sunnuntaina. Starttasimme meiltä lauantaiaamuna klo 6.00 ja takaisin kotona olimme sunnuntai-iltana. Matkat menivät joutuisasti ja onneksi ajokelit olivat hyvät.

Näyttelypaikalla Paviljongissa Emma olisi mieluummin makoillut oman möksänsä rauhassa, eikä kehään meno oikein nyt innostanut. Kehässä tyttö esiintyi kuitenkin taas mallikkaasti Pauliinan handlaamana. Lauantaina Tuula Savolaiselta tuli arvosteluksi ERITTÄIN HYVÄ ja sunnuntaina Rafale Malo Alcrudolta ERINOMAINEN ja kilpailuluokassa kolmas sija.

Lauantaina tuomari arvioi Emman turkin hyväksi, mutta sunnuntaina se ei tuomarin mielestä ollutkaan näyttelykynnossa..... Molempien päivien arvoistelut olivat muuten samansuuntaiset ja tutuista asioista oli huomautettavaa. Hännän korkeaa kantoakaan ei moitittu rumaksi vaan Savolaisen mukaan Emma kantoi häntäänsä "iloisesti pystyssä".

Jyväskylän näyttelyyn on nyt mukava lopettaa tämän vuoden näyttelykäynnit. Isoissa sisänäyttelyissä alkaa olla jo niin paljon koiria - tungosta, melua ja ahtautta, että taitaa olla mukavampi jatkaa näyttelyhommia kesällä ulkoilmanäyttelyissä. Emmalla on edessä vielä Hailuodon MÄAJ-koe ja sittenpä alkaa tämä vuosi ollakin paketissa!

Ja olihan meillä muutakin asiaa Jyväskylään, sillä kävimme tutustumassa Emman sulhaseen ja tämän omistajiin. Tämä monilahjakas ja komea Nemo oli myös mukana näyttelyssä, sai ERIn SAn ja sijoittui toisena päivänä PU-kehässä neljänneksi. Meille kehuttiin kovasti Nemon erinomaista luonnetta ja kyllä tämä vaikuttikin oikein lupsakalta pojalta, joka todella osasi ottaa kehässä rennosti ja selvästi nautti esiintymisestä. Tapasimme myös Nemon pirtsakan emän, joka oli ROP veteraani molempina päivinä.

Tässä Emman näyttelyarvostelut:

JYVÄSKYLÄ KV 20.11.2011

Tuomari: Rafale Malo Alcrudo

KÄY ERI KÄK 3

Feminine and typical bitch. Correct format. Coat is not in showcondition. Good proportion between scull and muzzle. Excellent neck. Could have more front angulation. Correct topline. A bit long in loin. Free movement, a bit narrow behind.

Feminiininen ja tyypillinen narttu. Hyvä yleisilme. Turkki ei ole näyttelykunnossa. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Erinomainen kaula. Hyvä ylälinja. Hieman pitkä lantio. Vapautuneet liikkeet, takaa hieman ahtaat.

JYVÄSKYLÄ KV 19.11.2011

Tuomari: Tuula Savolainen

KÄY EH

2 v 7 kk iloisesti esiintyvä narttu, jolla hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Tummat silmät. Hyvä kaula ja ylälinja. Eturintaa voisi olla enemmän. Hieman suorat lyhyet olkavarret ja ulkokierteiset eturaajat. Hyvä takaosa. Tilava runko, joskin rintahehä saisi olla pidempi. Edestakaisliikkeet kapeat, sivuliikkeessä hyvä askelpituus. Kantaa häntäänsä iloisesti pystyssä. Hyvä karvan laatu.

Näyttelykuvat

Emma odottaa vuoroaan Pauliinan sylissä ja tähyää jo uusiin juttuihin....

Oli taas vauhdikas ja tapahtumarikas viikonlkoppu! Oli tosi mukava tavata  tuttuja ja tutustua uusiin mäyräkoiraihmisiin ja hienoihin koiriin. Vaikka aika menikin tiiviisti näyttelypaikalla kerkesin vielä sukuloidakin ja tavata hyvää ystävää.

Kiitokset Aulille mukavasta illasta ja Minnalle yöpaikasta, Miinallekin terkut!

Ja kiitokset matkaseuralle Pauliinalle ja ihanaiselle Emmalle!

Pyryn ja Lilin tyttären Koivukujan Pipsan terveiset

Lauantai 12.11.2011 klo 13.41 - Marja J

Pyryn ja Lilin tyttö Pipsa eli 6.3.2011 Kannuksessa syntynyt Koivukujan Pipsa on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta harrastaa emäntänsä Anna-Kaisan kanssa jo monenlaista.

Pipsa on käynyt muutaman kerran haukkumassa kettua OSTY:n luolaharjoituksissa. Haukku onkin jo irronnut hyvin, mutta nyt on menossa kypsyttelytauko ja LUT-hommat jatkuvat taas ensi keväänä.

Tulevia näyttelyitä varten Anna-Kaisa on treenannut Pipsan kanssa näyttelytottumuskursseilla ja mätsäreissä. Ensimmäinen virallinen näyttelyesiintyminen on junnuluokassa Kajaanin Tamminäyttelyssä ensi vuoden puolella.

Uutena harrastuksena Pipsa on aloittanut tänä syksynä TOKOn alokasryhmässä ja PSMKK:n järjestämässä mäyräkoirien omassa TOKO-ryhmässä, jota vetää Outi Lehtisalo-Väyrynen. Pipsa on pärjännyt tosi hyvin tokoilussa ja koirakko onkin menossa 19.11. kokeilemaan möllitokoa ensimmäisen kerran.

Anna-Kaisa kertoo myös muista Pipsan harrastuksista: ”Sorsan haju on tullut siipien kanssa leikkiessä tutuksi. Pipsa on kuljeskellut paljon mukana metsällä ja kerran saatiinkiin lintu ammuttua niin, että se tippui pieneen lampeen. Pipsa kävi linnun luona uimalla kolme kertaa, mutta suuhun se ei vielä isoa lintua rohjennut ottaa. Halua kuitenkin siihen löytyy!

Kerran on Pipsa lähtenyt ajamaan jopa jänistä! :) Ensin se lähti vain hajujen perään, mutta nähdessään jäniksen tuli mukaan myös asiaankuuluva haukku! Äitini oli ainakin sitä mieltä, että mikäli koiralle olisi se jänis saatu ammuttua, siinä olisi ollut valmis jäniskoira :) Helppoja verijälkiä olemme tehneet Pipsalle muutaman kerran, ja niin innokkaasti se alkaa niissä kulkemaan että ei tahdo itse enää perässä pysyä :D”

Eli ”mäyräkoirasta on moneksi” pätee myös Pipsan kohdalla! On hieno juttu, että pennut pääsevät aktiivisiin ja harrastaviin koteihin, joissa ne saavat mahdollisuuksia kokeilla erilaisia mäyräkoirien harrastuksia ja testaamaan taipumuksiaan. Pipsakin on päässyt kokeilemaan jo monenlaista: luolahommia, TOKOa, näyttelyjuttuja ja Pipsalla taitaa olla  kiinnostusta myös jälki- ja vesiriistaharrastuksiin ehkäpä ajopuolellekin... Luulenpa, että vielä kuulemme Pipsasta!

Mukavaa ja harrastusrikasta jatkoa Pipsalle ja Anna-Kaisalle jatkossakin! Ja terveiset myös Anna-Kaisan Taimi-äidille, jonka omistuksessa  Pyryn Aku-veli eli Pipsan setä on ollut.

Pipsan kuvakansio

Pyryn ja Rassin tyttö Setsun Mani eli Kerttu

Keskiviikko 9.11.2011 klo 20.06 - Marja J

Pyrylle löytyi yllättäen tyttö Oulunsalosta, kun Setsun Mani ilmoitettiin Hannulle MÄAJ-kokeeseen. Setsun Mani on Setsun Rassin ja Pyryn pentu ja syntynyt 23.7.2009. Totta kai tästäkin tytöstä piti kysellä ja laittaa juttua kotisivuille. Setsun Mani eli Kerttu on kyllä paljon Pyryn näköinen, pienikokoinen ja niukkaturkkinen tyttö.

Kerttu on kiinnostunut tänä syksynä tosissaan ajohommista ja ajaa jänistä, kaurista ja hirveäkin.  Pääasiassa ajoeläimenä on kuitenkin jänis, joita kuulemma saa ampua melkein joka reissulta. Isäntä on kokeillut verijälkeäkin Kertun kanssa, mutta luolahommia ei harrasteta vaan Kerttu keskittyy ajometsästykseen.

Kiitokset Kertun kuvista ja terveisistä - ja lisääkin saa lähetää!

Hyviä ajoja ja mukavia jahtireissuja Kertulle ja isännälle Oulunsaloon!

Lisää kuvia Kertusta

Ivalon Nellin kuulumisia

Perjantai 4.11.2011 klo 20.32 - Marja J

Nellin kesään ja syksyyn on mahtunut monenlaista: näyttelyreissuja, MEJÄ-nuuskuttelua, MÄAJ-startteja ja onnistuneita jänisajoja. Ajokokeissa on ollut jännittäviä tilanteita ja tyttö on päässyt näyttämään mäykyn luonteensa myös kotikulmilla konekarhun paimennuksessa. Nelli ja Riikka-emäntä ovat reissanneet pitkät yhteiset reissut ja syksyn aikana emäntä on pätevöitynyt myös Suomen pohjoisimmaksi MÄAJ-palkintotuomariksi. Alla Riikan tarinaa Nellin kesän ja syksyn tapahtumista.

Nellillä onkin takanapäin oikein tapahtumarikas kesä ja syksyn alku. Harrastukset (mejä,näyttelyt ja mäaj) ovat vieneet meitä ympäri Suomen alkukesästä lähtien. Onneksi Nelli rakastaa autolla matkustamista ja reissaaminen onkin sen puolesta helppoa. Nelli matkustaa omassa boxissaan takapenkillä, välillä selällään maaten, jalat kohti taivasta odotellen uusia seikkailuja. Neiti on aina valmis reissuun lähtöön, kunhan vain neitokaisen oma reppu pakataan ensimmäisenä. Jos sitä ei ensin laita, niin toivotonta on yrittää omia tavaroitaan pakata. Repusta neiti tietää, että hänkin on lähdössä ja antaa emännän touhuta omat tavaransa kasaan ihan rauhassa.

Nelli ja Riikka Kokkolassa 2.7.2011

Nelli näyttelyissä Rovaniemellä, Kokkolassa ja Valkeakoskella

Kesän näyttelyt aloitettiin Rovaniemen Juhannusnäytelmistä. Sieltä kotiin viemisiksi lähti ensimmäinen ERI. Toinen näyttely oli Kokkolassa heinäkuun alussa josta tuloksena EH. Kolmas näyttely käytiin elokuun puolivälissä Valkeakoskella, josta myös EH. Siellä tuomari tutki koirat hyvin tarkkaan ja jopa laski kaikki hampaatkin. Nellillä oli onneksi purukalusto kunnossa. Nelli on näyttelyissä kuin prinsessa konsanaan. Osaa todella hienosti käyttäytyä ja esitellä itseään. Katsekin on niin oman arvonsa tuntevaa. Sisänäyttelyt eivät oikein emäntää kiinnosta, ja tämä harrastus pysynee kesäharrastuksena, joten näyttelyitä jatkamme sitten taas ensi kesänä.

MEJÄ-kokeissa myyrät kiusana

Nellin ensimmäiset MEJÄ-kokeet olivat kesäkuun alussa Rovaniemellä. Innokkaasti neiti lähti jäljelle, mutta myyrät veivät voiton verijäljestä, eikä sitä tulosta tullut. Toinen MEJÄ-koe oli Javaruksessa elokuun alussa. Siinäkin kokeessa onnistuivat myyrät viemään voiton jäljestä ja tulosta ei syntynyt. Tuomarikin sanoi, ettei ollut nähnyt niin paljon myyriä missään kuin mitä Nellin jäljellä vilisti. Koepöytäkirjaan tuomari kirjasikin Nellin osaavan jäljestää, mutta myyrät kiinnostivat tätäkin koiraa enemmän kuin jälki. Nelli ei siis ollut ainoa jota nuo viheliäiset otukset häiritsivät. Tuomari totesi, että Nellille olisi parasta päästä ihan aitoon haavakon jäljestykseen mukaan, niin nuo pikkuotukset kyllä unohtuisivat.

Ja Nelli pääsi oikealle verijäljelle

Meille tulikin ihan oikea jäljestystilanne heti kokeen jälkeen. Tienhaarasta löytyi verijälkiä joita lähdimme Nellin kanssa selvittämään. Siinä eivät jyrsijät kiinnostaneet Nelliä lainkaan vaan hienosti tämä nuuskutteli emännälle makuupaikan ja kulkureitin. Verijäljen jättäjä oli sitten nahkasarvilla oleva poro, josta tihkui verta. Poro oli muutoin ihan kunnossa ja majailikin kavereidensa kanssa läheisessä metsässä. Hyvää harjoitusta tästä ainakin saimme.

Kesän aikana teimme parit harjoitusjäljet ja niissäkin pääosaa esittivät myyrät ja sopulit. Näitä viheliäisiä otuksia on riittänyt pihallakin haitaksi asti. Onpa jokunen joutunut Nellin & Söpön parempiin suihinkin. Ensi keväänä jatkamme mejäilyä, toivottavasti ilman jyrsijä haittaa.

"Nelli näytti mistä mäykyt on tehty" eli Nelli konekarhua tapaamassa

Heinäkuun lopussa kävi konekarhu Penu Ivalon torilla. Nellin kanssa kävimme hauskuuttamassa kylän metsämiehiä ja osallistuimme konekarhukokeeseen. Aitauksen reuna pullisteli naureskelevia "äijiä" kun Nelli kuulutettiin koevuoroon. Emme välttämättä olleet ihan "uskottavimman näköinen" parivaljakko timanttipantoineen ja emäntä käsilaukkuineen aurinkolasit silmillään. Nelli kuitenkin näytti epäilijöille, että mäyräkoirasta on tähän puuhaan. Siellä hymyt hyytyivät kun neiti rupesi haukkumaan saaden 52 pistettä. Kokeessa kävi myös toinen mäyräkoira joka sai 64 pistettä ja karhunhaukkudiplomin! Kaikkiaan yrittämässä kävi 40 koiraa, joista 10 sai diplomin, 6 pistesijoituksen ja 24 koiraa eivät saaneet tulosta. Monen mielipide kyllä muuttui, kun he näkivät mäykyn työssään. Liikumme paljon metäsässä ja nyt ainakin tiedän miten Nelli käyttäytyy, jos "törmäämme" karhuun.

Tulokset löytyvät täältä

Nellin syksyn MÄAJ-kuulumisia: Ilmajoki, Karvia, Kempele….

Ajokoeharrastukset aloiteltiin elokuussa Limingassa emännän osallistuessa palkintotuomari- ja koetoimitsijakursseille. Kävimme myös Emma-siskon ja taustajoukkojen kanssa harjoittelemassa metsässä tulevaa kautta varten. Nelli löysi hirviä ajettavaksi ja lyhyen jänisajon.

Emäntä suunnitteli Nellille kolmen kokeen aloituskalenterin, joka sitten tyssäsikin neidin aikaistaessa juoksuaikansa. Ei auttanut kuin suunnitella uusi koekalenteri, joka sitten aloitettiin Ilmajoelta 17.9. Siitä kokeesta tulikin Nellille ikimuistettava. Ensimmäisen hakuerän aikana Nelli pääsi yllättämään makuulta hirviemän vasoineen. Ns."perslähöllä" ajoa tuli 4 minuuttia, joka päättyi Nellin sydäntä raastavaan huutoon ja valitukseen. Kerkesin jo miettiä, että pahimpaan mahdolliseen päättyi meidän yhteinen taival. Juoksimme tuomarin kanssa paikalle josta löysimme Nellin pelästyneen ja hölmistyneen näköisenä, silmät suurina seisomasta. Tutkittuamme koiran, totesimme Nellin saaneen hirviltä sorkkaa, sillä tutkarepusta löytyi sorkan jälki. Onneksi Nelli oli muutoin ihan kunnossa eli tutkareppu oli ottanut suurimman iskun vastaan. Onnea oli matkassa, ettei käynyt huonosti! Loppukokeen ajan Nelli pyöri vain jaloissa ympärilleen pälyillen, eikä lähtenyt hakulenkille. Toinen erä meni myös jaloissa pyörien. Tulostahan tästä ei tietenkään tullut ja pisteitäkin vain 6.

Seuraavana päivänä jatkoimme Nellin kanssa matkaa ystäväni luokse odottelemaan Parkanon pitkän kokeen starttia. Hieman kyllä jännitti kuinka hirvikontakti oli vaikuttanut Nelliin. Emäntä kävi yksin Parkanossa suorittamassa tuomariharjoittelun vieraalle koiralle, joka ajoikin MÄAJ-1-tuloksen kauriilla. Siellä oli tuomarilla ja koiran ohjaajalla naurussa pitelemistä kun luulin metsästä juoksevan jonkun pystykorvia, kun kauriit ohittivat meidät ajossa. Se olikin ensi kerta kun näin kauriita.

Omaa starttipäiväämme saimmekin sitten odotella. Vettä satoi kuin saavista kaataen päivä tolkulla. Odottelussa menikin muutama päivä. Vihdoin sää antoi myöten ja pääsimme starttaamaan 26.9 Karvian maastossa. Aloitimme ensimmäisen erän ns."satumetsässä". Nelli pyöriskeli hyvin lähellä ja ajettavaa ei maastosta löytynyt. Ihan selkeästi näki kuinka hirvikosketus oli tehnyt tehtävänsä neitin työskentelyyn. Toiseen erään vaihdoimme maastoa ja metsään päästyämme emännän kimppuun hyökkäsi parvi hirvikärpäsiä. Sehän on yleensä merkki lähellä olevista hirvistä. Nelli spurttasi yhtäkkiä metsään äänettömästi ja palasi sieltä vauhdilla emännän jalkoihin. Metsästä kuuluvasta rytinästä päättelimme tuomarin kanssa Nellin saatelleen hirvet matkaan. Tulosta ei sitten tästäkään kokeesta tullut, pisteitä 8.

Kovasti sain neuvoja viedä Nelliä metsään saamaan myönteisiä kokemuksia, jotta hirvien kanssa saadut ikävät muistot unohtuisivat. Kolmanteen kokeeseen starttasimme Lapin kennelpiirin ensimmäisessä PM-kokeessa Kempeleessä 8.10. Koepäivää edelsi syysmyrsky, joka tekikin koeaamusta haastellisen. Saimme kokeeseen tuomariksi Lotan, joka oli jo viime syksynä tuomaroinut Nellin koetta. Lotta huomioikin heti, että Nellin työskentely oli aivan toisenlaista kuin viime syksynä. Hakulenkit pyörivät ihan lähettyvillä. Kaikesta huolimatta neiti löysi jäniksen ja pätkittäistä ajoa kesti 18 minuuttia päättyen kohtuuttomaan häiriöön eli leveään virtaavaan ojaan. Toiseen hakuerään siirryimme eri paikkaan haun jäädessä tyhjäksi. Näillä ajominuuteilla ei tulosta tullut kokeesta, pisteitä tuli 25,50. Emäntä sai kuitenkin toisen tuomariharjoittelunsa läpi ja MÄAJ-palkintotuomarin kortin. Lottakin antoi hyviä neuvoja joilla Nellin työskentely saataisiin jälleen sujumaan.

Nellin hienot ajot ja jäniskaadot

Näillä "viisaampien" antamilla ohjeistuksilla olemme käyneet Nellin kanssa jahdissa. Aikansa on kestänyt löytää maastoja joista jänistä löytyy ajettavaksi. Veneellä olemme menneet ja löytäneet jokirantarisukoista ja saarista jäniksiä. Ajomaastoina nämä eivät ole olleet parhaimpia mahdollisia paikkoja. Kaatojakin on saatu odotella aikamme ja pariin otteeseen ajot ovat päättyneet ohiampumisiin. Vihdoin se kaato sitten yhtenä lauantaiaamuna tuli 45 minuutin ajon jälkeen! Nelli oli niin innoissaan kaadosta, ettei meinannut nahoissaan pysyä!

Seuraavana viikonloppuna menimme samaiseen paikkaan, mutta jokin petolintu oli pistellyt kaikki saaren jänöt poskeensa jättäen jälkeensä vain valkoisia karvakasoja. Soudimme summassa seuraavaan saareen ja Nelli lähtikin saman tien tutkimaan uusia maisemia ja sai sieltä sitten hienosti ajon aikaan. Neiti selvitteli hienosti parit hukatkin ja kaatokin sitten saatiin 15 minuutin ajon jälkeen. Sanoinkuvaamattoman innostunut oli Nellikin kaadosta!

Nämä onnistuneet kaadot ovat selkeästi parantaneet Nellin työskentelyä. Hakulenkit ovat kestäneet sen verran aikaa, että isäntä on jo hermoillut, että mihin se koira oikein on mennyt… Emäntä taas puolestaan on hyppinyt tasajalkaa ja hihkunut "jes! jes!" seuratessaan tutkasta Nellin kulkua. Nyt vihdoin alkaa näyttää siltä, että nämä myönteiset kokemukset ovat auttaneet Nelliä unohtamaan aiemmat huonot kokemukset ja homma rupeaa kulkemaan niin kuin pitääkin. Äänenanto on ollut koko syksyn tiukassa. Ajossa kylläkin tulee hyvin ääntä, mutta herättelyhaukut ovat jääneet ihan muutamaan haukahdukseen. Toivotaan, että lumien tulo vähän irrottaisi äänenantoa.

Tälle syksylle on kalenterissa vielä kaksi koetta, 19.11 Kiikoisissa ja 26.11 Hailuodossa. Toivotaan näihin kokeisiin parempaa onnea ja tuuria kuin aikaisemmissa. Nelli on kyllä näyttänyt osaavansa homman! Jäämme nyt odottelemaan miten koekalenteri saadaan päätökseen.

Kiitokset Riikalle mukavasta tarinasta. Onnea tuleviin MÄAJ-kokeisiin ja jänisjahteihin!

Ja heti päivitystä kuulumisiin....

Tässä Riikan amupma jänis Nellin ajosta sunnuntailta. Lauantaina kaksikkoa oli kiusannut vanha ja iso jänis, joka oli eksyttänyt Nelliä monta kertaa. Mutta sunnuntaina oli parempi tuuri ja Nelli saa taas maistella jänispaistia.

Pyry on nyt virallisesti kaksoisvalio

Maanantai 31.10.2011 klo 11.51 - Marja J

FI JVA FI KVA-L Joenpenkan Aito-Artturi

Pyryn FI JVA-arvo on varhvistettu 28.10.2011 Suomen Kennelliitossa. Uutinen on mennyt aivan ohi silmien, sillä perjantai ja lauantaina ja vielä sunnuntaikin meni MÄAJ Pohjan lohkon koejärjestelyissä. Itse menin jo perjantaina Kestilään Ristironkkelin leirikeskukseen, sillä vajaa 20 henkeä ohjaajia ja tuomareita oli tulossa jo illalla koepaikalle. Ja emännällä oli aikainen herätys, sillä aamupala piti olla valmiina klo 06.00.

Pyryn jälkikesä on mennyt todella erinomaisesti! Pyry kävi neljässä kokeessa ja kolmesta tuli ykköstulos, yhdestä kakkonen (sekin hukaton). Ja jälkihommista tuli vielä hyväksytty VAHI-tuloskin.

Tässä linkki Pyryn MEJÄ-pöytäkirjoihin

Pyry jäljellä, Miro ajossa

Keskiviikko 26.10.2011 klo 20.03 - Hannu P

Tämä kuva on otettu viime vuonna, jolloin Pyryn jäljittämä haavakkohirvi ammuttiin Korven tielle. Ampumapaikka oli puolen kilometrin päässä tämänsyksyiseltä tapahtumapaikalta.

Pyry jäljellä....

Pyry on tänä vuonna kunnostautunut jälkihommissa ja kehittynyt huimasti viime vuoteen verrattuna. Intoa on tosin edelleen niin paljon, että jarruttelu ja vauhdin hidastaminen on tarpeen. Kesän kokeiden ja valionarvon jälkeen odotettiin tulisiko syksyllä tilaisuutta tositoimiin haavakkohirvien jäljillä. Oman hirviporukan jahtiin onkin pari varmistusreissua tehty kun on pitänyt selvittää oliko ampujan mainitsema ohilaukaus oikeasti sellainen. Molemmilla kerroilla jäljitettiin vasaporukkaa yli kilometri kunnes todettiin, että oli kyse puhtaasta ohilaukauksesta.

Naapuriseuran kutsusta käytiin Pyryn kanssa sunnuntaina 23. lokakuuta tutkimassa miten oli naarashirvelle käynyt kahden laukauksen jälkeen. Hirvikoira oli seurannut verijälkeä nelisensataa metriä, mutta palannut takaisin. Samaa jälkiuraa lähdettiin Pyryn kanssa etenemään ja n. 700 metrin jäljityksen jälkeen naarashirvi nousi makuulta edestämme ja katosi silmänräpäyksessä tiheikköön. Ilmoitin passimiehille tilanteen ja jatkoimme jäljellä. Pyry seurasi hirveä, joka tekikin täyden ympyrän ja palasi samaan paikkaan. Toisen kerran hirvi pakeni edestämme ja pian kuulin, että ohiajanut autoilija oli nähnyt naarashirven ylittävän läheisen kylätien.  Oikaisimme kylätielle ja tutkimme missä ylityspaikka oli. Pakkasyön jälkeen jäätyneessä hiekkatiessä ei jälkiä näkynyt, joten Pyry sai etsiä ylitystä VAHI-kokeen tapaan. Pian koira merkkasikin voimakkaasti jäljen ja menimme parikymmentä metriä tien sivuun, jossa huomasin verijälkiä pensaikossa.

Jäljen löydyttyä pidettiin tuumaustauko ja todettiin, että on viisainta odottaa hetki ja antaa hirven rauhoittua. Paikalle kutsuttiin myös toinen hirvikoira, joka tauon jälkeen laskettiin jäljelle tiheään taimikkoon. Ajatuksena oli, että koira saisi haavakon seisontahaukkuun, mutta passiketju oli silti varmistuksena alueen ympärillä. Hirvikoira eteni vain muutamia kymmeniä metrejä, aloitti haukun ja hetken kuluttua koiranohjaaja ampui ylösnousevan hirven. Aiemmat osumat ja pidetty tauko olivat kangistaneet hirven niin, ettei se enää kyennyt liikkeelle. Hirvikoira laitettiin autoon ja Pyry jäljitti tuon lyhyen loppupätkän kaadolle iskien hampaat heti hirven takajalkaan nahkaa repien. Varmasti Pyry nyt  tietää jatkossakin miksi siellä metsissä kuljetaan!

Tänään Pyry sai maukkaan palkan tekemästään jälkityöstä, kun Ala-Temmeksen porukan A-mies toi kiitokseksi monenlaista hirviherkkua.

Ja Miro ajossa

Miron allergia on tänä syksynä ollut paremmin hallinnassa, joten metsällekin on muutaman kerran päästy. Tosin metsäreissun jälkeen tarvitaan edelleen kohtuullinen tauko, jotta etenkin anturat saavat palautua kuntoon. Emman isännän Karin kanssa on pari reissua tehty ja molemmilla kerroilla Miro sai jänikset ylös ja ajeli kohtuullisia kierroksia. Ylösotto sujuu melko hyvin, mutta ajon pitkittyessä alkaa tassujen kestävyys olla koetuksella, joten vauhti hidastuu, etäisyys ajettavaan kasvaa ja hukkia tulee. Lopulta homma on lopetettava, kun Miro alkaa aristella jalkojaan siihen tapaan, että jatkaminen olisi jo enemmän ikävää kuin hauskaa jäniksen ajoa. Lumikelillä tilanne todennäköisesti paranee kuten viime syksynäkin, jolloin allergiaongelmat helpottivat selvästi. Metsäreissuja on Mirollekin siis lisää tulossa.

Emman ajosyksy 2011

Tiistai 25.10.2011 klo 12.43 - Marja J

Emma kävi Lohtajalla kaurisjahdissa Karin ja Pauliinan kanssa viime sunnuntaina. Emma ja Hautamäen Pekan Billy (Grantinges Billy) pääsivät molemmat töihin ja ajettavaa löytyi. Kuvassa: Pekka, Emma ja Kari.

Emman emäntä, PM-kokeessa MÄAJ-palkintotuomarin paperit saanut, Pauliina kertoo Emman ajosyksystä 2011:

"Syksyn 2011 ajoharjoittelu alkoi jo heinäkuussa pyörälenkeillä ja taisipa Emma päästä ”vahingossa” irtikin peltorusakoita pöllyyttään loppukesän aikana. Pitkään kokeeseen lähdettiin Lohtajalle etsimään kaurista, samoin kuin edellisenä vuonna Luohualta, mutta eipä taaskaan tärpännyt, muutama minuutti jänisajoa vaan saatiin talteen.

Emmalle on yritetty saada kaurista eteen, niin kokeissa kuin metsälläkin. Sorkka-ajot tuntuvat olevan tytön mieleen ja poltetta sorkalle ihan eri tavalla kuin jänikselle. Niinpä kohta oltiinkin menossa Vesilahden ajokokeeseen. Pieni jännitys oli, että ajaako Emma peuraa ollenkaan, sitä kun Vesilahden alueella on ja todennäköisin ajoeläin kokeessa. Nohhh, komiasti Emma otti ekassa erässä 20 minuutin haun jälkeen peura-ajon jota kesti 22 minuuttia. Toinen erä menikin sitten taas kerran hakuaikakorttia täytellessä, eikä riistaa ei saatu toiseen erään ollenkaan.

Ominaisuuspisteet oli Emmalla huippuluokkaa, mutta kun ajominuutteja ei tule tarpeeksi käy ”ajoaikaleikkuri” ja pisteet lasketaan niin alas että tulosta ei tule, kolmostuloskin vaatii kuitenkin enemmän ajominuutteja.  Kyllä harmitti! Onneksi kotiin tuomisena oli kuitenkin mukava maastopäivä tuomarina, Karille palkintotuomarioikeudet ja Emman ensimmäinen peura-ajo.

Nyt ollaan sitten saatu 6 nollaa tauluun, mutta periksi ei kuitenkaan anneta, Emma hommat osaa, joten uusia kokeita kohti, jospa tämä tuuri jossain vaiheessa kääntyisi."

Emmalla on ollut huonoa tuuria ajokokeissa, mutta kehitystä on tapahtunut kovasti viime vuodesta. Tyttö on kypsynyt selvästi, ei kuumu liikaa, eikä hötkyile turhia! 

Emmalla on vielä täysi tohina päällä jahti- ja MÄAJ-hommissa, mutta keväällä on ehkä rauhallisempaa, sillä Emmalle ollaan suunnittelemassa pentuja.  

Mäyräkoira Martalle ja saku Penulle jättiläismäyrä!

Keskiviikko 5.10.2011 klo 14.15 - Marja J

Jonilta tuli viesti maanantaina, että Pyryn tytölle Martalle ja saku Penulle oli saatu Muurolassa tosi iso 18-kiloinen mäyrä. Nyt asiaa uutisoi myös Lapin Kansa.

Tässä artikkeli ja kuva

Olipas koirantäyteinen viime viikko

Maanantai 3.10.2011 klo 13.23 - Marja J

Olipas meillä tassujen sutinaa viime viikolla! Sunnuntaina viikko sitten pihassa piipahti Pyryn tyttö Martta, joka oli palailemassa kotiväkensä kanssa onnistuneelta LUME-koereissulta Huittisista Rovaniemelle. Martastahan on tullut tämän kesän aikana minimikoemäärällä ja huippupistein FI KVA-L ja nyt on yksi hyväksytty LUME-tuloskin.

Tiistaina Emma kävi ilahduttamassa Pauliina ja Karin kanssa. Emma oli just trimmattu ja viihtyi taas meillä kuin kotonaan. Emma löysi heti meidän koirien mielipaikan ja asettui sohvaan parhaalle paikalle pötköttämään.

Emman uusimmat kuvat

Tiistaina pentukotiinsa tuli Käymään Ani sekä "siskot" Kira ja Sinna. Myös tämä kolmikko oli heti kuin kotonaan ja löysi hyvät tähystyspaikat keittiön sohvalta. Kira ja Sinna kerkesivät siinä meidän emäntien kahvin juonnin aikana ottaa pikku nokosetkin, mutta Ani jaksoi olla vauhdissa. Tiistaina meillä oli aivan kamala myrskypäivä, joten tytöt eivät päässet juoksemaan ja nuuskuttelemaan koirapihaan, mutta toisella kertaa sitten!

Kuvia tiistailta ihanista tytöistä.

Illalla piipahdimme Hannun kanssa vielä Haurukylällä Pauliinalla ja Karilla, jonne Nelli oli tullut yökylään Riikan kanssa paluumatkalla etelän ajokokeista. Nellillä ja Riikalla oli ollut pitkä reissu - kahdet MÄAJ-kokeet Nellillä ja Riikalla palkintotuomariharjoittelu. Nellillä on ollut ajokokeissa huonoa tuuria, kun törmäsi ekassa kokeessa hirvien makuuksella ja jäi jalkoihinkin. Seuraavassakin kokeessa Nelli oli törmännyt hirviin ja ajohomma ei sitten ollut enää onnistunutkaan.

Nelli niinkuin muutkin ajavat E-pennut ovat kehittyneet kovasti viime vuoden aikana - haku on parantunut, ajoajat pidentyneet ja hukatkin selviävät jo paremmin. Kyllä niin pojille kuin tytöillekin vielä tulee onnistuneita koereissuja!

Loppuviikko meni iloisten koirauutisten merkeissä! Jo maanantaina korviini oli tullut huhu, että Elmo olisi ajanut hienosti MÄAJ1-tuloksen. Ja niin hienostihan siinä oli käynyt! Ville kertoi myös, että Elmolle oli saatu eka jäniskaato ja viime lauantaina Elmon ajosta oli ammuttu ensimmäinen metsäkauris!

Elmon jahtikuvat

Viikonloppu oli vauhdikas myös Emman perheessä. Lauantaina Emma oli jäljittänyt Karin hirviporukalle haavakkohirven ja sunnuntaina Pauliina oli ampunut Emman ajosta ensimmäisen rusakon.

Emman uusia jahti- ja jäljestyskuvia

Tällä viikolla jatketaan koiraharrastusten parissa - olisi lehden tekoa ja lauantaina emännöinti MÄAJ-kokeissa, kun kisaillaan Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan mäyräkoirien piirimestaruuskokeissa Kempeleen Juurussuolla.

Emma hienosti jälkihommissa ja jänisajossa

Sunnuntai 2.10.2011 klo 22.42 - Marja J

Eilen tarvittiin taas osaavan jälkikoiran eli Emman apua, kun osuman saanut hirvimullikka oli loikkinut metsän pimentoon. Emma oli ensin lähtenyt tuoreille hirven jäljille, mutta kohta nostanut nokkansa verijäljelle ja hirvi oli löytynyt. Emma oli taas alkanut aikamoisen vanutuksen hirven kanssa!. :)

Tänään Emma oli päässyt Rantsilaan kaurisjahtiin. Kauriskaatoa ei nyt tullut, vaikka jälkiä oli ollut joka puolella. Mutta eipä reissulta tarvinnut palata aivan tyhjin käsin kotiin. Pauliina oli ampunut Emman ajosta rusakon, joka oli Emmalle tämän syksyn ensimmäinen. Hieno päivä tänään - tämä oli ensimmäinen jänis, jonka Pauliina on ampunut Emman ajosta!

Onnittelut taas Emmalle sekä kotiväelle - teillä on ollut vauhdikas viikonloppu!

Elmolle MÄAJ-1-tulos sekä jänis- ja kauriskaadot!

Sunnuntai 2.10.2011 klo 22.09 - Marja J

Elmo eli Joenpenkan Ehtivä-Elmo on osallistunut ensimmäiseen MÄAJ-kokeeseensa Etelä-Pohjanmaan Mäyräkoirakerhon järjestämässä pitkässä kokeessa Alajärvellä ja työskennellyt komeasti heti ykköstuloksen pistein 71,26!

Elmon ajoharrastukset ovat menneet erinomaisesti ja ensimmäinen jäniskaatokin on pojalle saatu. Ja tänään tuli Villeltä terveisiä, että Elmon ajosta oli eilen saatu myös kauris!

Ville kirjoittaa Elmon hyvin alkaneesta ajosyksystä seuraavaa:

Lämpimät onnittelut vielä Elmolle ja kotiväelle Villelle ja Satulle!

Elmon uusimmat kuvat

Pyryn tyttö Martta työskenteli LUME-tuloksen!

Sunnuntai 25.9.2011 klo 20.33 - Marja J

Eilen tuli mukavia terveisiä Pyryn tytön Martan (FI KVA-L Setsun Marru) isännältä Huittisista. Martta oli suorittanut hyväksytysti Luolakoirien metsästyskokeen ja riistaeläimenä oli ollut vieläpä mäyrä.

Äsken tavattiin myös itse Martta, kun tämä perheineen oli palaamassa koereissulta takaisin Muurolaan. Martta on tosi sirpakka ja terhakka tyttö ja aivan Pyry-isän näköinen!

Onnittelut vielä kerran Martalle ja huoltojoukoille hienosti menneestä LUT-kesästä ja ensimmäisestä LUME-tuloksesta!

Martan tiedot KoiraNetissä

Emma ja Pyry jälkitöissä

Sunnuntai 25.9.2011 klo 20.21 - Marja J

Eilen alkoi taas hirvijahti ja heti tarvittiin myös jälkitöihin tottuneita koiria haavakkojen etsinnässä kahdelle eri hirviporkalle.

Vasaa kohti oli ammuttu ja Hannu sekä Pyry olivat seuranneet emää ja vasaa melkein kaksi kilometriä ja tarkistaneet, ettei osumaa ollut tullut. Maasto oli ollut taas aivan kamalaa risukkoa ja mäykylle todella vaikeakulkuista. Eipähän tarvinnut enää lähteä lenkille Pyryn kanssa ja palkkioksi Pyry oli päässyt näykkimään lahtivajalla hirven sorkkaa.

Kohta olikin sitten Emman vuoro auttaa Karin hirviporukkaa. Etsintä pimeässä metsässä onnistui hyvin ja nyt jäljen päästä löytyikin hieman isompi "sorkka", kun Emma löysi haavakon.

Kyllä hyvät jälkikoirat ovat suureksi avuksi hirviporukoille!

Tässä Emma ja Kari kaadolla. Kiitos kuvasta Eino Pietilälle!

Emppu jäniksen perässä

Lauantai 10.9.2011 klo 17.48

Emppu komeana heti trimmauksen jälkeen heinäkuussa

Tulipas mukavia terveisiä Empun eli Joenpenkan Empivän-Empun isännältä! Emppu oli päässyt jänisjahtiin jo muutaman kerran ja poika tuntuu kehittyneen kovasti ajohommissa. Ajoajat ovat pidentyneet ja Emppu selvittelee jo hyvin hukkia. Emppu vaikuttaa jo taitavalta ja sitkeältä ajurilta. Tässä Empun isännän mukavaa tarinaa pojan viimeisimmistä jahtireissuista:

Jahtikausi on alkanut. Olimme Empun kanssa tarkkana ja heti kauden alussa lähdimme jänisjahtiin "vanhoille metsästysmaille" eikä kestänyt kuin puolisen tuntia, kun ensimmäisen kerran kuului haukku. Useamman kerran tuli hukkakin, mutta sinnikkäästi Emppu haki ja  jahdin aikana Emppu juoksikin 24 km! Saalista tuolta reissulta emme saaneet, vaikka itse lähes kompastuin rusakkoon mennessäni tiheän matalaa puustoa olevan pusikon läpi. Rusakko loikkasi metsikköön enkä toki olisi sitä ehtinyt ampuakaan, sillä tuossa tilanteessa minulla oli ase olalla.

Toinen  jahtireissu olikin jo antoisampi: aamuharjoituksena meillä oli jäljestys, jonka lankomies oli järjestänyt. Edellisenä päivänä hän oli kaatanut jäniksen, jota oli vetänyt nurmikossa talon ympäri. Emppu oli "heti kartalla": vauhdilla seurattiin hajujälkeä, joka päättyi pyykinkuivaustelineen kohdalle. Meni hetki ennenkuin Emppu hoksasi, että nyt haju tuleekin ylhäältä, jossa jänis roikkui. Emppu iski hampaansa välittömästi etukäpälään, rutina kuului ja heti perään yritti saada sopimaan suuhunsa jäniksen pään.

Sitten lähdimme jahtiin: päästin peltojen ja rannan välissä olevaan tiheään pajukkoon Empun hakemaan eikä kestänyt kuin kymmenkunta minuuttia, kun kuului hyvin kantava haukku. Ajoa kesti parisen tuntia, välillä oli toki hiljaistakin, mutta ajo jatkui. Sitten kuului laukaus. Lankomies oli pellon reunassa ollessaan havainnut pajukossa liikettä ja tarkkana kun oli niin havaitsi, että kettuhan siinä oli. No, se oli ketun surma. Uudenvuoden ilotulitukset ovat saaneet Empun varovaiseksi, mutta olin tyytyväinen, kun haukkuääni  pienen tauon jälkeen taas kuului. Annoin Empun jatkaa vielä tunnin verran, sitten otin pojan kiinni. Epäselväksi meille jäi se, oliko ajossa jänis ja oliko kettu eksynyt tielle vai ajoiko Emppu heti alussa jo kettua vai ajoiko kettu jänistä ja Emppu perässä.

Kolmas reissu oli mielenkiintoinen, vaikka emme saalista nytkään saaneet. Komea, kuuluva haukku jälleen ja parhaimmillaan muutamaa kymmentä metriä vaille kilometrin päässä minusta Emppu kävi, kun seurasin kartalla tilannetta, juoksukilometrejä yhteensä 19. Ja mikä parasta niin hukan tultua Emppu palasi takaisin menojälkiä ja aloitti uuden haun. Ensi viikolla säiden salliessa käännämme jälleen kuonon kohti jahtimaita.

Hannu mietti tuota Empun ajosta ammuttua kettua ja epäili, että kysymyksessä olisi ollut karkkokettu, joka oli lähtenyt liikkeelle Empun ajaessa jänistä. Hyvä reissu, kun saalista tuli! Empun ensimmäinen jäniskaato antaa vielä odottaa, mutta kyllä se sieltä vielä tulee, siitä olen aivan varma!

Hyvää jatkoa Empun ja isännän hyvin alkaneelle jahtisyksylle!

Erinomainen MEJÄ-kauden lopetus - Pyrystä FI JVA!

Maanantai 5.9.2011 klo 12.39 - Marja J

Pyryn tämän kesän "saalis": FI JVA, MEJÄ 3 x VOI1, VOI2, VAHI1 sekä SA, VARASERTI JA VARACACIB! Vielä kun saisi otettua pojasta uudet poseeerauskuvat....

Tämän kesän MEJÄ-tavoitteina Hannulla ja Pyryllä oli yksi hyväksytty VAHI-tulos ja yksi VOI-ykkönen, mutta Pyrypä yllätti ja valioitui eilen! Niin, ja sai sitten neljännellä koekerralla VAHI-tuloksenkin...

Pyry aloitti jälkihommat kesäkuussa 2009 Pyhännällä ja tuona kesänä tuloksiksi tuli AVO2 ja eka AVO1. Viime vuonna ensimmäisessä kokeessa Pyryä vaivasi nenäpunkki, eikä poika lähtenyt jäljelle ollenkaan ja nolla tuli. Elokuussa tuli sitten toinen AVO1 ja Pyry siirtyi voittajaluokkaan nuuskuttelemaan. Myös Noralla ja Mirolla on jälkikokeista kaksi AVO-ykköstä, mutta vain Pyryn kanssa ollaan jatkettu jäljestämistä VOI-luokassa.

Pyry on saanut jälkihommaan harjoitusta myös VAHI-kokeessa, joka on MEJÄ-koetta vaativampi. Jälki on pitempi ja yhdistelmä AVO- ja VOI-luokan jälkeä useine kulmineen ja katkokulmineen. Pyry kokeili ensimmäisen kerran katkokulmaa oman kerhon VAHI-kokeessa viime vuonna ja hyvinpä poika osaa katkot selvittää. VAHI-kokeessa lähtömakausta ei ole, vaan jälki alkaa jostain 100 metrin alueelta ja koiran on se itse löydettävä. Pyry on joka kokeessa löytänyt heti jäljen alun ilman ylikulkemista. VAHI-kokeissa jäljestys on mennyt hyvin, mutta se tärkein eli sorkka on jäänyt kuitenkin kolmessa kokeessa löytymättä.

Tänä kesänä Pyhännällä tuli heti ensimmäisessä kokeessa VOI1 ja siskopuoli Emmakin sai ekan AVO1-tuloksen. Meidän koirat ovat käyneet jälkikokeissa vain Pyhännällä, mutta heinäkuussa kaksikko Hannu ja Pyry kävivät Muhoksella, jossa Pyry sai toisen VOI1-tuloksen. Ja se viimeinen valionarvoon tarvittava ykkönen antoikin sitten odottaa, mutta vain yhden kokeen verran. Siinäkin tulos oli lähellä, sillä elokuun kokeessa Pyry sai hukattoman kakkosen. Pyryn heikkoutena on makausten huono merkkaaminen, jota kyllä pitäisi harjoitella, jos uraa jälkipuolella vielä aikoo jatkaa.

Pyry on innokas ja taitava jäljestäjä, joka on itse oivaltanut sen mitä jälkihommissa ollaan tekemässä. Hannun periaatteena on kaikkien koirien kanssa ollut, että koiraa ei mitenkään puhutella tai neuvota harjoituksissa tai kokeissa. Eihän todellisessa jäljestystilanteessakaan koiraa voi neuvoa, vaan koiraan pitää luottaa ja antaa koiran tehdä työ. Pyry on myös oppinut pysymään aina vain paremmin jälkiuskollisena, eikä eilisessä kokeessa edes jäljeltä pyrähtänyt pyypoikue saanut pojan päätä sekaisin.

Pyry jatkaa nyt VAHI-kokeissa ja tavoitteena on saada toinen ykköstulos ja hirvikoirien jäljestämiskoe suoritettua. Toivottavasti Pyry pääsee myös oikeisiin jälkitöihin haavakko/kolarikauriiden ja -hirvien jäljille - hommaan jonka se todella osaa!

Joenpenkan väki onnittelee Pyryä!

Kiitokset kuuluvat myös koiranohjaajalle Hannulle, joka on jaksanut harrastaa ja tarpoa metsissä Pyryn kanssa!

Pyryn jälkikokeiden pöytäkirjat

Pyhännän kokeen 4.9.2011 tulokset

Miro ja sen veli

Maanantai 5.9.2011 klo 12.02 - Marja J

Miro pääsi viime perjantaina tälle syksyä ekan kerran jahtiin. Miro oli viimeksi metsällä viime vuoden lopulla, kun pahimmat allergiaoireet olivat helpottaneet. Silloin Hannu ja Miro saivat eräksi supikoiran. Miron allergia ja iho-oireet ovat nyt melko hyvin hallinnassa, mutta ajoliiviä täytyy pitää jatkossa joka kerta, ettei ohut ja harvakarvainen mahanahka raapiudu varvikossa. Mirohan oli kerran vajaa 4 tuntia hirven perässä ilman liiviä ja rinta oli sen jälkeen aivan ruvella ja kipeäkin monta päivää.

Miro testattiin viime vuoden syksyllä ja positiivisin tulos tuli maidosta, kalasta, kaurasta, kolmesta varastopunkista sekä (ikävä kyllä) pihan yleisistä heinistä ja kasveista sekä kasvien homeista. Ruokavaliota oli helppo muuttaa ja Miro sekä muutkin syövät nyt pääasiassa Murremix-liharuokaa, riistalihaa sekä vihannessoseita. Ruokavaliota täydennetään monivitamiineilla sekä terveellisillä öljyillä. Nyt aloitettiin taas Nutrolin-kuuri sekä maitohappobakteerin antaminen, mistä hyötyvät myös Nora ja Pyry.

Tällä kertaa kunnon ajoa ei vielä tullut kun ei ollut jäniksiäkään. Hannu ja Miro olivat löytäneet kuusten alta ilveksen makuupaikan ja ilmeisesti isokisu oli napsinut jänikset. Kaksikko törmäsi myös tuoreisiin hirven jälkiin, mutta onneksi Miro ei lähtenyt perään. Miro löysi myös pari thaimaalaista marjanpoimijaa ja pyöri aikansa ihmetyttämässä miehiä.

Viikonloppuna Mirolle löytyi myös veli Ohto eli Semilain Otso, joka on muuttanut perheensä kanssa kesäkuun alussa Ähtäristä Reisjärvelle. Aktiivinen perhe harrastaa metsästystä ja Ohton kaverina on kaksi lyhytkarvaista mäyräkoiraa. Ohto oli lähtenyt torstaina ajoon ja perjantaina Ohton isäntä teki katoamisilmoituksen mäykkyfoorumille. Sieltä löysin Ohton, joka onneksi löytyi lauantaina ajosta. Sitkeä ajuri tämä Ohto! :) Ohtosta varmaan kuulemme vielä....

Miron sukulaisista tunnemme jo veljen Ossin (Semilain Ozzy), joka asuu Jalasjärvellä sekä Rekku-serkun, joka asuu Oulussa.

Aikaisempaa juttua sukulaisista löytyy täältä

Hyvää jahtikautta sukulaisille toivottaa Miro ja kotiväki!

Koiraharrastuksia riittää....

Keskiviikko 31.8.2011 klo 15.29 - Marja J

Viime viikonvaihteessa oli taas monenlaista koirahommaa ja tulevana viikonloppuna on Pyryllä vielä viimeinen MEJÄ-koe Pyhännällä.

Perjantaina piipahdimme Emman ja Pauliinan kanssa Kruunupyyssä kokeilemassa LUT-koetta. Mukava reissu, vaikka tulosta ei nyt tullutkaan. Itse olen ollut LUT-kokeissa Noran, Miron ja Pyryn kanssa vain Ostyn hallilla Oulussa, Muurasjärvellä, Kuusamossa ja Terrileirillä Utajärvellä, joten uusiin koepaikkoihin ja ihmisiin on aina mukava tutustua. Eikä tuo Kruunupyy niin kovin kaukana edes ole....

Emma on harjoitellut tyhjän luolan tarkastusta ja on tehnytkin sen hyvin ja äänettömästi. Nyt Emmaa eivät kuitenkaan kiinnostaneet putkihommat ollenkaan ja koe tyssäsi heti alkuunsa, kun Emma ei edennyt hakupesällekään. Tytöltä puuttui nyt kokonaan luolahommissa vaadittava into ja hinku putkeen ketun perään, vaikka Utajärvellä oli tullut komeasti tulos B 43!

Lauantaina PSMKK järjesti MÄAJ-koetoimitsija- ja MÄAJ-palkintotuomarikurssit Ala-Temmeksen kylätalolla. Itse olin menossa sinne emännäksi ja Hannu oli mukana palkintotuomarikurssilla, kun koetoimitsijakurssi on jo suoritettuna.

Kouluttajina olivat teoriaosuuksilla Pekka Hautamäki ja maastossa Lotta Seppinen. Lotan koira Günther (E-pentujen isä) oli tuomarikokelaille harjoituskoirana maastossa. Joenpenkan E-pentujen kotiväestä mukana koetoimitsija 2 -kurssilla olivat Nellin emäntä Riikka Ivalosta sekä Emman kotiväki Pauliina ja Kari. Itsekin pääsin kuuntelemaan kurssin nyt jo toisen kerran kahvinkeiton lomassa ja tulipa tuo palkintotuomariteoriakin kuunneltua....Olisipa pitänyt suorittaa aikaisemmin koetoimitsija ykkönen, niin olisi tullut nyt kakkonen suoritettua :)

Puolilta päivin jatkettiin palkintotuomarikurssilla ja mukaan liittyivät Hallan ja Karun isäntä Vesa sekä Turjan isäntäväki Rovaniemeltä. Lopuksi kokelailla oli vielä maastoharjoittelu, jossa he pääsivät seuraamaan ajavan koiran työskentelyä ja arvostelemaan sitä. Uusilla palkintotuomareilla on vielä edessä tuomarointiharjoittelut ennen pätevöitymistä.

Hieno juttu, nyt saatiin pohjoiseen uusia tuomareita! Ja tuntuu kyllä mukavalta, että E-pentujen omistajat Riikka, Pauliina ja Kari ovat tosi kiinnostuneita koepuolesta ja hankkivat koetoimitsija- ja tuomarikortit! Emma ja Nelli aloittavat nyt MÄAJ-koe- ja jahtikauden - toivottavasti tulee hyviä tuloksia!

Sunnuntaina vauhtiin pääsi puolestaan Pyry, jolle tuli morsianvieraita. Pyry oli heti innostunut hommista, mutta morsiota tämä juttu ei kiinnostanut sitten yhtään! Ikävä kyllä kunnon tulosta ei nyt tullut, sillä morsiamen juoksu oli alkanut vaivihkaa ja sunnuntaina tärppipäivät olivatkin jo ohi. Jäämme innolla odottamaan Pyryn kanssa tytön ensi kevään juoksuja.

Tulevan sunnuntaina Pyryllä on sitten tämän kesän viimeinen MEJÄ-koe Pyhännän tutuissa maisemissa. Pyryn MEJÄ-kesähän on mennyt erinomaisesti ja tavoitteet on ylitetty moninkertaisesti. Nyt on mahdollisuus yrittää sitä vihoviimeistä valionarvoon tarvittavaa VOI-ykköstä vielä tälle kesälle. Jos sitä ei nyt tule, niin jatketaan sitten taas ensi vuonna.

Tässä omia ja Pauliinan ottamia kuvia lauantain kurssilta PSMKK:n kuva-albumissa