Kaksi isoa koiranäyttelyä Oulussa

Maanantai 12.7.2010 klo 19.01 - Marja J

Viime viikonloppuna olimme Hannun kanssa perjantaista sunnuntaihin talkoilemassa Oulun Äimäraution raviradalla, missä järjestettiin kaksi isoa kansainvälistä koiranäyttelyä. Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho oli yksi näyttelyn järjestelyistä vastaavista koirakerhoista. Hannu oli järjestysmiehenä ohjaamassa liikennettä ja minä keittiötiimissä, joka vastasi talkoolaisten ja kehien muonituksesta.

Keittiöporukan päätehtävänä oli huolehtia, että talkoolaisilla parkkivalvonnassa, lipunmyynnissä, rokotusten tarkastuksessa jne. oli tarpeeksi juomaa ja syötävää. Pisteestä toimitettiin kahvit, sämpylät ja juotavat myös kehiin tuomareille ja kehäsihteereille. Koko viikonloppu oli helteisen kuuma ja juomaa haettiinkin koko ajan lisää. Nyt meillä on auto täynnä tyhjiä juomapulloja, jotka pitäisi palauttaa. Saapas nähdä montako sataa pulloa siellä on?

 

Emman isäntäväki Pauliina ja Kari olivat näyttelyssä sekä lauantaina että sunnuntaina talkoilemassa. Pauliina oli myös Emman kanssa kehässä molempina päivinä ja sunnuntaina Kari esitti myös isänsä kasvatin jämtlanninpystykorva Rockyn.

Lauantaina Emma sai ruotsalaiselta tuomarilta Ewa Nielseniltä laatuarvostelussa EHn ja sijoittui kilpailuluokassa kolmanneksi. Emma oli nyt ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Sunnuntaina tuomarina oli suomalainen Perttu Ståhlberg, joka tutki koirat todella perinpohjaisesti. Häneltä Emma sai arvosanan H eli hyvä.

Emman näyttelyarvostelut voi lukea täältä

Näyttelykuvia lauantailta ja sunnuntailta. Kansioissa on kuvia Emman kehistä sekä yleiskuvia näyttelystä.

Kyllä Emma meni taas hienosti kehässä Pauliinan handlaamana ja jaksoi olla mukana pitkän päivän tuossa kamalassa helteessä.

Emman ja Pyryn juhannusharkat

Sunnuntai 27.6.2010 klo 19.06 - Marja J

Juhannuspäivänä Emma ja Pyry olivat taas jälkihommissa Temmeksellä. Pauliina ja Kari olivat tehneet juhannusaattona jäljet molemmille karkkareille sekä Karin isän jämtlanninpystykorva Rockylle omansa. Keli oli lämmin ja sääskiä aivan kamalasti! Minunkin piti hankkia metsäreissulle nyt estoaineita, vaikka en ole aikaisemmin myrkkyjä mielellään käyttänyt. Onneksi markkinoille on tullut hajuttomia ja herkkäihoiselle paremmin sopivia aineita. Olen kyllä marinoinut itseäni sisäisesti jo jonkin aikaa myös valkosipulipuristeilla - mahtaakohan tuosta olla apua? 

Pyry lähti tietenkin tohinalla jäljelle ja vauhtia oli taas liikaa. Varsinkin kulmien merkkausta pitää treenata, sillä ne menevät ohi hutiloiden. Pyry menee herkästi myös kaadon ohi, niin kuin Noralllakin on tapana. 

Emman jälki oli tosi vaativassa ja raskaassa maastossa, mutta se meni erittän hyvin ja tarkasti. Ekan kulman tyttö merkkasi perusteellisesti tonkimalla ja nuuskuttelemalla kuoppaa. Alkumatkalle saattui myös kyy, joka makasi maassa kiepillä. Onneksi mitään vahinkoa ei sattunut!

Kuuman urakkansa jälkeen koirat vilvoittelivat vesikuopassa. Harjoitusten jälkeen nautittiin hyvät nokipannukahavit ja nuotiomakkarat laavulla. Eikä, noista sääskistä niin paljon harmia ollut!

 

 

 

 

 

 

PAM! - eli paukkukoe harjoitusten aluksi. Puussa kiinni Pyry ja oikealla seisoo Hannu. Pyssyn kanssa Kari.

Kiitokset Pauliinalle ja Karille valmiista jäljestä ja kestityksestä!

Kuvat MEJÄ-harkoista täällä

Emman eka MEJÄ-koe Pyhännällä 20.6.2010

Keskiviikko 23.6.2010 klo 13.29 - Marja J

Emma osallistui ekaa kertaa MEJÄ-kokeeseen viime sunnuntaina Pyhännän Pitkäkankaalla. Olihan Emma ilmoitettu myös toukokuun kokeeseen, mutta osallistuminen piti perua alkaneen juoksun takia, sillä juoksuisilla nartuilla on porttikielto jälkikokeisiin.

Tällä kertaa ei vielä tulosta tullut. Maasto oli ollut hankala ja ilmeisesti suopursun voimakas tuoksu oli sekoittanut aloittelevan jäljestäjän työskentelyn aivan kokonaan ja koe keskeytettiin. AVO-luokassa oli yhteensä kuusi koirakkoa, mutta vain kaksi sai tuloksen.

Emma sai oman kokeen jälkeen harjoitella "melkein käyttämättömällä" voittajaluokan jäljellä, kun Kari oli sitä purkamasssa. Jälki oli kankaalla ja soinenkin osuus oli mennyt viivasuorasti. Katkonkin Emma oli selvittänyt hienosti ilmavainulla, mutta kun eteen oli tullut suopursuja, oli meno tyssänyt ja Emma ruvennut ihmettelemään.

Ei, muuta kuin uudella innolla harjoittelemaan ja seuraaviin kokeisiin!

Kari ja Emma lähdössä jäljelle.

Lisää kuvia löytyy täältä

Emman MEJÄ-kokeen pöytäkirja

Suurkiitokset Pauliinalle ja Karille Emman treenaamisesta ja ohjaamisesta! 

 

Emman ja Pyryn MEJÄ-harjoitukset Rytikankaalla 13.6.2010

Tiistai 15.6.2010 klo 10.59 - Marja J

Viime viikonloppuna Emma ja Pyry saivat taas jälkiharjoitusta. Emma on menossa ensimmäiseen metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen Pyhännälle ja tehtiin viimeiset treenit ennen koetta. Pauliina, Kari ja Hannu vetivät jäljet molemmille Haurukylän Rytikankaan maastoon lauantaina iltapäivällä. Ja vuorokautta myöhemmin koirat koirat pääsivät nuuskuttelemaan.

Ensin oli tietenkin paukkukoe eli laukauksensietotesti. Molemmat odottivat liikkumatta puihin kytkettynä kun pamahti - läpi meni ja molemmat pääsivät jäljelle.

Pyry lähti jäljelle ensimmäisenä Hannun ohjaamana. Pyry on saanut nyt kaksi kertaa stronghold-litkut niskaan, eikä nenäpunkki näyttänyt enää vaivaavan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Emma Karin kanssa jäljellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hannu kaappasi kotoa lähtiessämme pitkän paketin pakkasesta ja oletti siinä olevan "virallisen kaadon" eli hirvensorkan. Paketissa olikin kuollut näätä, joka odotti lähetystä Eviraan kuolinsyytutkimukseen. Taisi olla outo kaato yllätys koirillekin! :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Emma toimi ansiokkaasti kämppäemännän pikku apulaisena ja koemaistoi grillimakkarat. Lopuksi nautittiin raparperipiirakkaa ja Hannun keittämät pöönäkahavit.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lopuksi käytiin porukalla vielä Vikiön montulla, jossa Emma ui ihan kunnolla. pyry oli niin täpinöissään, ettei malttanut kuin vähän kastautua.

Tarkempaa tapausselostusta jäljiltä odotellaan - jospa Hannu ne tähän kirjoittaisi......

Kiitokset mukavasta seurasta ja kuvista Pauliinalle ja Karille!

Käykääpä katsomassa kuvakertomus mejäilypäivästä! Kuvia ottivat kaikki: Hannu, Kari, Pauliina ja Marja

Kuvat Rytikodalta ja Vikiön uimamontulta

 

 

Viimeisimmät.....

Keskiviikko 2.6.2010 klo 12.50 - Marja J

Emma oli lauantaina Suomen Rottweileryhdistyksen Oulun alaosaston järjestämissä mätsäreissä pienten sinisten ykkönen ja oli saanut palkinnoksi mm. hienon ruusukkeen, aktivointipallon ja paljon luita. :) Emma ei ollut kuulemma ollut näyttelyssä ihan parhaimmillaan, sillä tytöllä on juoksu ja hyrräävät hormonit tekevät vähän ärripurrin.

Onnittelut Emmalle sekä handleri-Pauliinalle!

Ani oli meillä hoidossa 2,5 viikkoa ja lähti oman laumansa luokse lauantaina. Ani on päässyt jo muutaman kerran uimaan ja treenaamaan lihaksia ja liikkeitä. Tulevaksi viikonlopuksi saamme Anin vielä meille vielä yökylään. Vielä olisi kestettäävä kolme viikkoa rauhallista hihnakävelyä ja hötkyilemätöntä olemista ennen kontrolliröntgeniä. Toivottavasti lantio kuntoutuu hyvin!

Pyry oli sunnuntaina kolmansissa MEJÄ-kokeissaan, mutta hommasta ei tullut yhtään mitään! Pyry oli pyörinyt vain jäljen alussa, eikä ollut osannut lähteä minnekään. Pyry ei ollut haistanut mitään, vaikka harjoituksissa on mennyt viisikin päivää vanhan jäljen. Pyry niiskutti viikolla ja käyttäytyi oudosti ja rauhattomasti, minkä oletin johtuvan Anin läsnäolosta.

Sunnuntaina myös Nora niiskutti, aivasteli ja ryysti nokkaansa. Kokeesta tuleessaan Pyryn kuonoa selvästi kutitti ja Pyrykin ryysti eli aivasti sisäänpäin (reverse sneezing). Soitin päivystykseen ja laitoin Noralle ja Pyrylle Stronghold-valeluliuoksen selkään. Ko. reseptilääkettä oli nimittäin valmiina, kun Pyry oli vieraillut kapiketun luolassa ja pojalle saatiin varulta lääkitys.

Maanantaina sain reseptin myös Mirolle ja jatkokuurit muille. Ainetta laitetaan selkään niin kuin punkkikarkotetta 10 päivän välein kolme kertaa. Jo maanantai-iltana ryystely ja aivastelu ja kirkaan nesteen vuotaminen kuonosta oli selvästi vähentynyt. Nyt vaikuttaa siltä, että se oli nenäpunkki, kun oireet ovat hävineet ja myös Nora sekä Pyry nuuskivat innokkaasti hännät heiluen pihassa! Toivottavasti tuosta iljetyksestä päästiin nyt eroon!

Emman, Pyryn ja Noron luolapäivä 9.5.2010

Maanantai 10.5.2010 klo 11.26 - Marja J

Emma sekä Pyry ja sk kettuterrieri Noro kävivät tutkailemassa luonnon luolia. Mukana reissulla olivat Pauliina ja Kari, Noron emäntä Kaisu, Hannu sekä oppaana Pekka. Koirilla oli oikein puuhakas päivä - saivatpa ainakin harjoitella tyhjän luolan tarkastusta. Noro pääsi ensimmäistä kertaa nyt oikein kunnolla nuuskimaan luonnonluolia. :)

Mukana olleet saavat antaa päivästä tarkemman selvityksen, tässä ensiksi kuitenkin Pauliina ottamia hienoja kuvia reisssusta. Hannu otti myös muutaman kuvan.

Emman, Pyryn ja Noron luolapäivä 9.5.2010

Videoleike vuoden takaa: Emma ja Elmo painivat 7.5.2009

Tiistai 4.5.2010 klo 11.58 - Marja J

Löytyipä mukava namupala vuoden takaa! Emma ja Elmo siinä painivat. Emma oli aikamoinen emäntä jo pikkupentuna. :)

Tässä videopätkä

Emma ja Pyry MEJÄ-harjoituksissa

Lauantai 1.5.2010 klo 18.57 - Marja J

Hannu kävi eilen illalla tekemässä kevään ensimmäiset harjoitusjäljet Emmalle ja Pyrylle. Ja tänään sitten koirat kävivät jäljellä. Nuori Emma-tyttö meni tosi hienosti! :) Pyry, joka on jo kokenut koekävijä (viime kesältä AVO 1 ja AVO 2), meni jäljellä myös hyvin, mutta tuota vauhtia saisi olla hieman vähemmän. Tästäpä on mukava jatkaa kesän mejäjuttuja!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Emma kaadolla ja muutama kuva lisää

 

 

Ania katsomassa ja Emman LUT-harkoissa 25.4.2010

Maanantai 26.4.2010 klo 11.05 - Marja J

Käväisimme eilen Hannun kanssa katsomassa Ania, joka on toipumassa törmäyksestä pakettiauton kanssa. Voi todellakin sanoa, että nyt oli onnea onnettomuudessa, sillä Kastehelmen mukaan pakettiuauto oli ajanut Anin yli. Onneksi luita ei ollut murtunut ja lantio oli kunnossa. Toivottavasti ei ole myöskään sisäisiä vammoja. Ani oli jo syönyt, kakannut ja käynyt pissalla, joten parempaan suuntaan oltiin menossa koko ajan. Ani seisoi hetken omilla jaloillaan, mutta koko koira oli saanut sellaisen tällin, että lihakset olivat erittäin kipeät. Häntä kuitenkin heilui ja silmät olivat kirkkaat! Ani tykkää kovasti uimisesta, joten luvassa varmaan onkin vesiterapiaa tulevaisuudessa! Nyt on tärkeintä, että tyttö saa rauhassa toipua ja päästään pahimman vaiheen ohi. 

Emma odottelee tomerana omaa vuoroaan.

Anin luota jatkoimme Emman kolmansiin luolaharjoituksiin Haukkukeitaalle. Nyt oli tarkoitus kokeilla, miten Emma toimii, kun pääsee nuuhkimaan koko putkistoa. Emma sujahti kuin vanha tekijä ahdinkoputkesta, mutta edessä oleva outo luolasto ja sen pimeys vähän ihmetyttivät aluksi.  Kettu oli hakupesässä ja meni vähän aikaa ennen kuin Emma huomasi ketun ja alkoi haukku. Kettu päästettiin putkistoon ja Emma perään. Emmaa varmaan ihmetytti outo putkisto ja kettu pääsi välillä karkuun ja koiranohjaaja Kari houkuttelikin Emmaa oikeaan suuntaan. Mutta kun Emma pääsi vainulle, se meni aivan kiinni luukkuihin, joiden takana kettu oli. Hienosti meni, vaikka Emma oli aivan ensimmäistä kertaa putkistossa! Seuraavalla kerralla harjoitellaan sitten tyhjässä luolassa - siellä kun ei saa haukkua pelkän hajun perusteella. :)

 Hannu ja Kari sekä Emma.

Nyt ei tarvinnut palella Haukkukeitaalla! Aurinko paistoi ja oli taas mukava tavata koiratuttuja!

Emman ja Pyryn viikonloppujahti 10.-11.4.2010

Tiistai 13.4.2010 klo 13.12 - Hannu P

Pitkä luminen talvi huhtikuulle saakka on mahdollistanut supien jäljityksen ja asiaa ovat parantaneet lämpimät yöt, jolloin aamuisin jäljet ovat näkyneet selvästi märässä lumessa.  Lauantaiaamuna emäntä lähti aamujunalla Seinäjoelle ja minä samalla reissulla kattelemaan jälkiä. Ketunmaasta jäljet löytyivätkin ja alun sotkujen ja kierrosten jälkeen jälkijono kulki melko suoraan peltojen yli tuttuun jahtimaastoon. Lunta oli vielä paikoin polveen saakka, mutta pelloilla ja kuusikoissa kulku onnistui kävelytahtiin.

Jäljet erkaantuivat metsässä toisistaan ja valitsin vasemmalle johtavan jäljen. Arvelin, että pian toinen jälki yhtyisi tähän jotokseen. Meni kuitenkin puolisen kilometriä ennen kuin jäljet taas kohtasivat. Syykin selvisi, sillä pienen matkan päässä oli ilveksen talvella tappama kaurispukki. Kurkussa oli niin selvät pistojäljet, ettei tekijä oikein mikään muukaan voi olla. Ja koko talven ilvekset ovat alueella kierrelleet. Jäniksen selkäranka löytyi myös hieman ennen kauriin raatoa – sen oli toinen supi kaivanut hangen alta.

Raadolla oli jälkiä paljon, sillä toinenkin supipari tai kenties yksinäinen supi oli käynyt samalla haaskalla. Otin erään jälkijonon seurattavaksi ja se erkaantuikin omille teilleen ja huomasin kahden supin jatkaneen matkaa. Vain muutama sata metriä ja jäljet menivät tosi tiheään taimikkoon, josta mörrimöykyt löytyivät kuusen alta. Kevätsupit ovat laihoja ja liukasliikkeisiä ja saattavat tuollaisessa kohtaamisessa helposti karata. Nämä kuitenkin tunkeutuivat syvälle juurakkoon ja lymysivät siellä.

Otin supit eräksi ja tallustelin takaisin autolle. Kello oli jo sen verran, että oli syytä lähteä toisaalle, kun edellisiltana sovittiin Emman isäntäväen Pauliinan ja Karin kanssa supireissu toiseen paikkaan. Ja itse asiassa kahvitauko kyläkaupan baarissa oli paikallaan kahden ja puolen tunnin jäljityksen jälkeen. Pian oltiinkin porukalla uudessa paikassa ja autoilta ehdittiin kulkea vain pari sataa metriä kun Emma veti hihnassa kovasti ojanpenkassa olevan juurakon alle. Pari haukahdusta ja supi ärähti takaisin. Emma vetäytyi vähän taaksepäin ja haukkui tomerasti. Samassa supi livahti juurakon alta ja karkkosi ojanpenkka pitkin. Karin nopea haulikon laukaus hoiti tilanteen ja Emma sinkosi irtipäästyään supin turkkia muokkaamaan.

Kierreltiin alueella vielä pitkään ja yritettiin selvittää muut supien jäljet, joita alueella oli tosi paljon. Lopulta oli luovutettava eikä muuta saalista saatu. Pauliinan ja Karin kauriiden syöttöpaikka oli täynnä jälkiä ja ilmeisesti supitkin ovat hyödyntäneet osansa siitä pitkän kevättalven aikana. Oli hyvä havaita kuinka ruokinta kerää pienelle alueelle monenlaista riistaa ja samalla alue toimii ikään kuin pankkina tyhjille lähialueille.

Sunnuntaiaamuna lähdin Pyryn kanssa kahdestaan etsimään jälkiä, mutta kahdella eri alueella kiertely ei tuottanut tulosta. Vain muutama jäniksen jälki ja vanhat ilveksen jäljet ”saaliina” kävelimme takaisin autolle. Kari soitti matkalla ja kertoi, että Pauliina oli jäljittänyt supin tai ketun erään haaskan läheiseen luolastoon. Lähdettiin Pyryn kanssa paikalle ja soitin vähän lisävoimiakin paikalle, mikäli joudutaan kaivuhommiin.

Pauliina odotteli luolalla, jonne tulin ennen apuvoimia ja laskin Pyryn irti. Ensimmäinen sisäänmeno ei kiinnostanut, mutta toisella reiällä Pyry innostui ja painui maan alle. Välittömästi alkoi tasainen haukku eikä ollut epäselvää missä kohde on. Putsailtiin yläpuolelta lumet pois ja kun kaverit tulivat paikalle, aloitettiin kaivaminen. Pyry haukkui siihen asti tasaisesti, mutta kun reikä alkoi syvenemään, tuli hiljaisia hetkiä ja oletimme Pyryn olevan lähisuhteessa kohteen kanssa. Emme ehtineet kaivaa luolan kattoa auki kun Pyry ilmestyi reiälle vetäen kaveriaan mukana. Tuomas kurkotteli reikään ja nosti elukan ulos, joka osoittautui olevan kehnossa kunnossa olevaksi kapiketuksi. Porukalla inhoteltiin ja ihmeteltiin kuinka noin laiha ja huonokuntoinen elukka on selvinnyt kovan talven aikana.

Kotiin tultuani Pyry joutui K-hex –pesulle ja kodinhoitohuoneeseen eristykseen muista koirista.  Kaikki mettäkamppeet jäivät ulos ja illalla vielä Pyryn alta lensivät matot pihalle. Soitto ellipäivystykseen ja yliopiston apteekkiin resepti Strongholdille. Samana iltana estolääkitys päälle ja kuukauden päästä uusinta.  Pauliina ja Kari kävivät vielä Karin isän kanssa polttamassa kapisen ketun ruhon, ettei kapi enää leviäisi muihin eläimiin. Tosi ällöttävä ja elukalle varmaan hirmuisen kamala vaiva. Mutta vaiherikas viikonloppu ja monenlaisia tapahtumia koirien kanssa ja ilman. Illalla vielä Tuomas soitti ja kertoi löytäneensä yksinäisen supin kauriin raadon lähettyviltä päivän luolareissun jälkeen. Seuraavana yönä olikin pakkasta ja jäljityskelit ohi ainakin toistaiseksi.

  

Emma ja turrikka sekä Kari ja Hannu.

Ps. Tuo tekstissä mainittu kyläkauppa tarkoittaa Ala-Temmeksen K-Ekstraa ja SEO-huoltoasemaa, josta löytyy myös koira- ja hevostarvikkeita, koiranruokaa sekä nettikauppa: valiheikki.fi

Emman supijahtikuvat löytyvät täältä

LUT-harjoituksia ja pikkupentuja....

Maanantai 15.3.2010 klo 10.47 - Marja J

Eilen oli taas koiraharrastusten täyttämä päivä, sillä olimme seuraamassa Oulussa Haukkukeitaalla Emman ja Empun LUT-harjoituksia, jotka pidettiin aamupäivän LUT-kokeiden jälkeen. Pyry osallistui lauantaina LUT-kokeeseen, mutta ei nyt sunnuntaina ollut mukana kokeessa ollenkaan. Pyryllä jäi edelleenkin puuttumaan se vihoviimeinen A-koe, sillä tuloksena oli C 39. Pyry mekasti intoa täynnä aivan liikaa tyhjässä luolassa. Riistakokeessa se meni heti ketun tuntumaan, mutta ei kuitenkaan painostanut toivotulla tavalla. Pyry pitääkin nyt koetauon ja jatkaa sitten myöhemmin kesän jälkeen.

Luolaharjoituksissa oli todella runsaasti koiria, yhteensä 38. Ensin oli sytyttelijöiden vuoro, sitten ahdinkoharjoittelijat ja lopuksi putkiharjoitukset edistyneemmille. Mäyräkoiriakin oli mukana todella paljon, kaikkia karvanlaadut edustettuina.

 

Molemmat koirat olivat tosi innoissaan ja veto hallille ja muiden koirien luo kova. Tässä Empun tyylinäyte.

Emppu oli sytyttelijöissä ja kylläpä pojasta irtosi komea ja kuuluvan miehekäs haukku! Emppu pysytteli turvallisen välimatkan päässä ketusta ja haukkui sinnikäästi. Kouluttaja vähän mittaili Emppua, josko poika on liian suuri ahdinkoon. No, jos intoa löytyy mäykkyhän menee vaikka kuinka pieneen koloon, mutta Empulla on varmaan enemmän taipumusta ajopuolelle.

Emmakaan ei meinannut pysyä paikallaan....

Emma kokeili jo ahdinkoputkea. Eipä tarvinnut kauaa aikaa houkutella, kun tyttö keksi mitä pitää tehdä ja sujahti ahdingosta läpi. Välillä meinasi keskittyminen herpaantua ja ympäristö kiinnostikin kettua enemmän. Mutta Emmahan on vielä tosi nuori ja kehitys kesken. Kouluttaja antoikin neuvon kypsytellä juttuja nyt ihan rauhassa - hyvää alkua ei kannata pilata turhalla kiirehtimisellä. Nuoren koiran pitää saada vielä kypsyä ja kehittyä rauhassa, eivätkä haasteet saa olla nuorelle liian vaativia.

 

Kun olimme palelleet iltapäivän Haukkukeitaalla, lähdimme vielä katsomaan Fannin eli Merkaleen´s Tiffanyn pientä viisikkoa. Voi, miten nättejä pentuja Fannilla!

Lisää juttua Fannista ja Fannin vekaroista löytyy täältä

Emman viikonlopun jahtireissut

Sunnuntai 17.1.2010 klo 18.03 - Marja J

Emma oli saanut oman gps-paikantimen ja sitä oli nyt testattu luonnossa. Pauliinalta tuli taas mukavaa juttua Emman viikonlopun reissuista.

"Emman viikonloppu on taas kerran ollut jahtipainotteinen. Lauantaina 16.1. käytiin allekirjoittaneen synttäripäiväjahdissa ja Emma löysi pupun "heinäluolasta" keskeltä peltoaukeaa, joka oli pienten tutkimusten jälkeen lähes kolme metriä pitkä luolasto. Eipä tyttö aikaillut yhtään luolaan menoa, kun hajut oli vahvat. Pupulla kun ei mahdollisuuksia ollut, se hyppäsi hangen läpi ja metsään pakoon. Kaadon olisi pystynyt tekemään, mutta jäätiin odottamaan kunnon ajoa. Jonkin aikaa Emma ajoikin, kylläkin katkonaisin haukuin. Metsä oli täynnä jälkiä ja pupu totisesti eksytti meidät kunnolla.

Jahdin jälkeen ajettiin Temmekselle, katsomaan naapurikylän kahta kauriskaatoa ja tietysti Emman mielestä kauriit oli hänen, ei epäilystäkään. Tyttö sai kotiinviemiseksi kauriinjalan, kovin tuntui mieluiselta herkulta murinasta päätellen.

Sunnuntaina käytiin isommalla porukalla katsomassa pientä metsä/peltopaikkaa, josta voi hyvinkin sanoa, että se on täynnä riistaa. Emma löysi ilmavainulla useamman sadan metrin päästä kolme kaurista, joita ajoi mallikkaasti kovalla äänellä. Paikka on niin lähellä tietä, että Kari otti tytön hihnaan tunnin ajon jälkeen, kun kaatoihin ei ole lupaa. Sai kuitenkin todella hyvää treeniä ja kokemusta."

 

Emma on sitä mieltä, että "Nämä on nyt MINUN!"

 

Kajaanin ERITTÄIN HYVÄT Emma ja Nelli

Maanantai 11.1.2010 klo 21.43 - Marja J

Joenpenkan vasta 9-kuukautta täyttäneet E-tytöt Emma ja Nelli olivat sunnuntaina ekassa isossa näyttelyssään Kajaanissa. Myös Nora-mamman ensiesiintyminen oli aikoinaan Kajaanissa tammikuussa 2004. Emmalla oli jo aikaisempaa kokemusta viime elokuulta Siikajoen pentunäyttelystä.

Portugalilainen tuomari ei antanut tällä kertaa yhdellekään junnutytölle laatuarvostelussa erinomaista. Yhteensä karkkarijuniorinarttuja oli mukana 7, joista 5 sai EH:n ja 2 sai H:n. Emma sijoittui kilpailuluokassa komeasti ykköseksi ja Nelli hienosti kolmoseksi! Kajaanissa kilpailtiin myös Royal Canin juniorin tittelistä – nyt tuo titteli meni automaattisesti laatuarvostelussa erinomaisen saaneelle junnu-urokselle.  

Näyttelyssä oli mukana paljon koiria ja tilaa vähän häkeille ja liikkumiseen ja meteli oli myös aikamoinen. Tällä kertaa karkkareiden arvostelu alkoi myöhemmin eli vasta 11.30. Kun Emma ja Nelli saapuivat näyttelypaikalle, oli kaniini- ja kääpiökarkkareiden arvostelu jo menossa. Niinpä ei ollut enää mitään mahdollisuutta harjoitella ja nuuskutella kehässä. Molemmat olivat vähän täpinöissään, kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Mutta kun oma esiintyminen oli ohi, tytöt rauhoittuivat nopeasti.

Tapasimme myös koirasukulaisia ja muita mäyräkoiratuttuja. Näyttelyssä oli myös tyttöjen Günther-isän jälkeläisiä: Mierolaisen Mosku junnu-uroksissa Lotan kanssa ja Vuorenkaiun Kata avoimen luokan nartuissa. Tapasimme myös Emman ja Nellin enon eli Noran veljen Feksun (Rowanberrie´s Feelix) kotiväkeä sekä Noran kasvattajan Tarjan Kuusamosta.

Sydämelliset onnittelut vielä kerran Emmalle ja Pauliinalle sekä Nellille ja Riikalle!  - Olipa tosi hieno alku E-pentujen näyttelyharrastukselle!

Pauliinalle ja Karille kiitokset kuvista sekä kyytistä Kajaaniin!

Emman näyttelyarvostelu

Nellin näyttelyarvostelu

Kaikki Kajaanin normikarkkareiden tulokset löytyvät täältä mäyräkoirafoorumilta.

Tässä kuvia Emman ja Nellin näyttelyreissusta.

Valitettavasti Kajaanin urheiluhalli on todella hankala paikka valokuvaamiseen ja kuvista tulee epätarkkoja ja suttuisia, värit ovat ihan mitä sattuu.

Muutama kuva lisää Emman omassa albumissa.

 

Tässä juniorinarttujen kilpailuluokan parhaat: ekana Emma ja kolmantena Nelli.

Ja pakko oli ihan laittaa vielä linkki söpöstelykuvaan, jossa Emma ja Nelli 4.4.2009

  

Emma ja Emppu kinkkua sulattamassa

Sunnuntai 27.12.2009 klo 20.27 - Hannu P

- eli LUT-harjoitukset Oulussa 27.12.2009

Hannun päivän LUT-harjoitukset Oulun Haukkukeitaalla pidettiin kovien joulupakkasten jälkeen mukavassa talvisäässä kymmenen asteen pakkasessa ja lumisateessa. Halli oli entiseen tapaan kylmääkin kylmempi, mutta koiria oli paikalla runsaasti. Valtaosa oli luolakoiran uraansa aloittavia sytyttelijöitä, joille ketun tapaaminen lähietäisyydeltä oli uusi ja hieman hämmentäväkin kokemus. Hienoja suorituksia kuitenkin nähtiin ja kiivasta haukkua kuultiin, kun mäykyt ja territ tekivät rohkeita hyökkäyksiä ketun tuntumaan. Noran E-pennuista Emma ja Emppu olivat tulleen haistelemaan myös Haukkukeitaan tunnelmaa.

Emma on ehtinyt jo käydä metsällä useasti ja sen ajosta on pari jänistäkin kaadettu. Kettu oli kuitenkin uusi tuttavuus ainakin näin läheltä haisteltuna. Kiivaasti Emma antoi ketulle ääntä ja läheni pikku hiljaa ketun häkkiä kohti. Nuoren koiran varovaisuus näkyi vielä selvästi, mutta se on vain hyvä tuon ikäiselle koiralle.

Emppu oli ensimmäistä kertaa riistan tuntumassa, mutta tosi komeasti haukku kajahti ja harjoituserän lopulla Emppu oli jo aivan ketun häkin tuntumassa niskakarvat pystyssä. Nuori on Emppukin vielä luolatouhuihin, mutta harjoituksiin tuolla tyylillä kannattaa tulla toistekin. Ikä ja erilaiset kokemukset tuovat rohkeutta ja varmuutta ketun kohtaamiseen.

Molempia koiria uusi riistakokemus kiinnosti kovasti ja kumpikin pystyi hallitsemaan itsensä ja luonnollisen pelkonsa uudessa tilanteessa. Ketun lähituntumaan meno on kova paikka nuorelle koiralle, kun ei oikein tiedä mikä tuo kummallinen otus oikein on. Tärkeää oli myös reippaasti ja kuuluvasti irtoava haukku, joka jatkui kiivaana harjoituserän loppuun saakka kummallakin.

Hienoa Emma ja Emppu!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Emppu Haukkukeitaalla oman harjoitustuokion jälkeen.

Emma tänään kaurista ajamassa

Sunnuntai 6.12.2009 klo 17.22 - Marja J

Muutaman päivän on satanut lunta ja jahtikelit parantuneet. Emma oli päässyt tänään taas metsäreissulle ja tuliaisina oli todella hienoja uutisia - Emma oli päässyt ajamaan metsäkauriita! Muitakin jälkiä oli löytynyt, mutta kauriinhaju oli saanut tytön todella innostumaan.

Pauliina kirjoitti tuoreeltaan Emman reissusta: 

"Vihdoin satoi lumet Liminkaankin ja mehän tietenkin valmiita Emman kanssa metsään tuoreille jäljille. Tuoreet jäniksen jäljet ei tänään Emmaa kiinnostaneet, kahta supiakin ehdittiin jäljestää hyvän matkaa ja kaurisajoon päätettiin päivä.

Emma otti kaksi kaurista metsästä ylös. Kimeällä ja kovalla ajohaukulla säntäsi perään. Tyttö ajoi kauriita 20 minuutin ajan. Kummatkin olisi kaadettu Emmalle, mutta valitettavasti kaurislupia ei tälle vuodelle ole Ala-Temmeksen alueelle. Mahtava päivä tytölle ja jahtiporukalle, kun päästiin näkemään koko tilanne alusta loppuun."

Hienoa Emma ja kotiväki! Todella mukava juttu, että Emma on saanut jo näin paljon riistakokemuksia!

Emmalle ensimmäinen jäniskaato!

Sunnuntai 29.11.2009 klo 21.34 - Marja J

Lauantainaamuna tuli Pauliinalta tosi mukava viesti: Emmalle oli ammuttu ensimmäinen jänis! Emma, Pauliina ja Kari piipahtivat meillä pihassa, eikä Emma vaikuttanut yhtään väsyneeltä. Hieno päivä Emmalla!

Tässä Pauliina kertomus Emman menestyksekkäästä jahtipäivästä: "Syksyn suurin toive toteutui lauantaina 28.11.2009. Ilma oli sateinen ja 6 astetta plussan puolella. Pupun jäljet kuitenkin löytyi, joita tyttö seurasi vauhdikkaasti 10 minuutin ajan, jonka jälkeen tuli hukka. Matkaa jatkettiin ja kierrettiin pikku lenkki sivuuttaen noin 50 metrin päästä paikkaa, josta Emma jäljet hukkasi. Sieltähän se pupu sitten lähti suoraan jaloista, oikea metsämiehen unelmatilanne nuoren koiran kanssa. Nopeasta tilanteesta johtuen ei ajoa ehtinyt tapahtumaan, mutta Emman haukahdus jänikselle oli merkki meille, että riistatyö onnistui. Emman hukka johtui luultavimminkin siitä, että pupu oli hypännyt suuren kanavan yli, ovelia ne puputkin osaa olla, mutta tällä kertaa meillä oli onni myötä. Kaadolle ei tietenkään Emman mielestä olisi kukaan saanut tulla ja paluumatkasta neiti kytkettiin hihnaan, jotta kotiin viemisenä olisi ollut muutakin kuin korvat.

Sunnuntaina jahti jatkui ja vahvistustakin saatiin, kun Karin isä Ala-Temmekseltä, liittyi joukkoon. Kovin oli väsynyt neiti edellispäivän jahdista, mutta ihan turha reissu ei kuitenkaan ollut. Ilmavainulla Emma löysi kuolleen pupun, syy jäi epäselväksi, miksi pupun matka oli päätynyt.

Eipä parempaa syksyä olisi voinut toivoa, mukavia jahtireissuja ja ennen kaikkea onnistuneita hetkiä Emman kanssa."

 

  Tässä Emma, pupu sekä Kari Pauliinan kuvaamana.

 

Mukavia jahtireissuja teille jatkossakin Emman kanssa!

---

Mukavia uutisia myös Ivalon Nelliltä 30.11.2009

Ivalon Nellikin on ahkerasti käynyt jäniksen jäljillä, mutta kaatoa ei ole vielä tullut. Ajo kulkee Riikan mukaan kuitenkin hyvin ja ääntä lähtee!

Hyvä juttu Nelli - jatkakaahan samaan malliin! Kiirettä ei ole, nämähän ovat vielä keskenkasvuisia pentuja. :)

 

Emma, Nelli ja Emppu trimmauskurssilla

Sunnuntai 18.10.2009 klo 19.18 - Marja J

Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho järjesti tänään 18.10. Pateniemen Honkapirtillä odotetun ja kovasti toivotun trimmauskurssin. Kurssin ohjaajana toimi itsekin mäyräkoiria kasvattanut ja pitkään ammattitrimmaajana toiminut Eija Riihimäki-van der Meer.

Kurssille osallistui yhteensä kuusi karkkaria: normaalikokoiset Pipsa, Imsa, Emma, Nelli, Emppu sekä kääpiökarkkari Ecky. Oli tosi mukava, että Noran pentuja oli mukana näin monta. Nellikin oli tullut Riikan kanssa ihan Ivalosta asti kurssille! Nelliä ja Emmaa oli jo trimmattu aikaisemmin, mutta Emppu oli hyvänä opetusvälineenä vielä kokonaan pentukarvassa.

Emma, Nelli ja Emppu jaksoivat olla todella nätisti koko ajan, vaikka ympärillä oli vieraita koiria, ihmisiä ja hälinää - ja turkkia nipisteltiin joka puolelta! Empulle pöydällä seisominen oli vielä uusi asia, mutta poika osasi ottaa homman tosi rennosti. Välillä koirat saivat levätä häkeissä ja käydä jaloittelemassa ulkona. Tyttöjä ei tarvinnut kuin vähän siistiä, mutta Empulla ja Eskolla oli suurempi urakka. Empun pentukarvan alta löytyikin todella komea nuoriherra!

Tässä kurssilaiset ja koirat loppupotretissa hienosti trimmattuina!

Lisää kurssikuvia löytyy täältä

Emma ekassa näyttelyssä

Lauantai 19.9.2009 klo 21.07 - Marja J

Emma eli Joenpenkan Ehtoisa-Emma ehti ekana E-pennuista esiintymään näyttelyssä. Olimme Hannun ja Karin kanssa kehän reunalla jännäämässä ja kannustamassa, kun Emma teki Pauliinan handlaamana ensimmäisen vierailunsa näyttelykehässä.

Näyttelypaikka oli Siikajoella Pohjois-Suomen Hevosurheilukeskuksessa. Osallistujia oli todella paljon ja monesta eri rodusta. Karkkareita oli mukana yhteensä neljä - Emma sekä Merkaleen´s kennelin kasvatit Shiinan tyttö Sonja ja Fannin pojat Alpo sekä Paavo. Emma oli joukon nuorin ja yksin 5 - 7 -kuukauden ikäisissä pennuissa.

Emma on aikamoinen villikko ja ratsastusmaneesin hiekkapohjasta löytyi paljon mielenkiintoista nuuskittavaa. Kehässä Emma esiintyi Pauliinan handlaamana todella mallikkaasti aivan kuin vanha tekijä! Voi, miten hienosti tyttö osasi seistä pöydällä ja poseeraukset tuomarin edessä onnistuivat myös hienosti.

Emma sai kunniapalkinnon ja oli ainoana luokkansa ykkönen. Kilpailuluokassa Emma tuli kakkoseksi ja Sonja sai ykköspalkinnon. 

Tuomari Marjo Nygård tutkii Emman päätä.

Emma seisoo hienosti!