Emman ja Pyryn viikonloppujahti 10.-11.4.2010

Share |

Tiistai 13.4.2010 klo 13.12 - Hannu P


Pitkä luminen talvi huhtikuulle saakka on mahdollistanut supien jäljityksen ja asiaa ovat parantaneet lämpimät yöt, jolloin aamuisin jäljet ovat näkyneet selvästi märässä lumessa.  Lauantaiaamuna emäntä lähti aamujunalla Seinäjoelle ja minä samalla reissulla kattelemaan jälkiä. Ketunmaasta jäljet löytyivätkin ja alun sotkujen ja kierrosten jälkeen jälkijono kulki melko suoraan peltojen yli tuttuun jahtimaastoon. Lunta oli vielä paikoin polveen saakka, mutta pelloilla ja kuusikoissa kulku onnistui kävelytahtiin.

Jäljet erkaantuivat metsässä toisistaan ja valitsin vasemmalle johtavan jäljen. Arvelin, että pian toinen jälki yhtyisi tähän jotokseen. Meni kuitenkin puolisen kilometriä ennen kuin jäljet taas kohtasivat. Syykin selvisi, sillä pienen matkan päässä oli ilveksen talvella tappama kaurispukki. Kurkussa oli niin selvät pistojäljet, ettei tekijä oikein mikään muukaan voi olla. Ja koko talven ilvekset ovat alueella kierrelleet. Jäniksen selkäranka löytyi myös hieman ennen kauriin raatoa – sen oli toinen supi kaivanut hangen alta.

Raadolla oli jälkiä paljon, sillä toinenkin supipari tai kenties yksinäinen supi oli käynyt samalla haaskalla. Otin erään jälkijonon seurattavaksi ja se erkaantuikin omille teilleen ja huomasin kahden supin jatkaneen matkaa. Vain muutama sata metriä ja jäljet menivät tosi tiheään taimikkoon, josta mörrimöykyt löytyivät kuusen alta. Kevätsupit ovat laihoja ja liukasliikkeisiä ja saattavat tuollaisessa kohtaamisessa helposti karata. Nämä kuitenkin tunkeutuivat syvälle juurakkoon ja lymysivät siellä.

Otin supit eräksi ja tallustelin takaisin autolle. Kello oli jo sen verran, että oli syytä lähteä toisaalle, kun edellisiltana sovittiin Emman isäntäväen Pauliinan ja Karin kanssa supireissu toiseen paikkaan. Ja itse asiassa kahvitauko kyläkaupan baarissa oli paikallaan kahden ja puolen tunnin jäljityksen jälkeen. Pian oltiinkin porukalla uudessa paikassa ja autoilta ehdittiin kulkea vain pari sataa metriä kun Emma veti hihnassa kovasti ojanpenkassa olevan juurakon alle. Pari haukahdusta ja supi ärähti takaisin. Emma vetäytyi vähän taaksepäin ja haukkui tomerasti. Samassa supi livahti juurakon alta ja karkkosi ojanpenkka pitkin. Karin nopea haulikon laukaus hoiti tilanteen ja Emma sinkosi irtipäästyään supin turkkia muokkaamaan.

Kierreltiin alueella vielä pitkään ja yritettiin selvittää muut supien jäljet, joita alueella oli tosi paljon. Lopulta oli luovutettava eikä muuta saalista saatu. Pauliinan ja Karin kauriiden syöttöpaikka oli täynnä jälkiä ja ilmeisesti supitkin ovat hyödyntäneet osansa siitä pitkän kevättalven aikana. Oli hyvä havaita kuinka ruokinta kerää pienelle alueelle monenlaista riistaa ja samalla alue toimii ikään kuin pankkina tyhjille lähialueille.

Sunnuntaiaamuna lähdin Pyryn kanssa kahdestaan etsimään jälkiä, mutta kahdella eri alueella kiertely ei tuottanut tulosta. Vain muutama jäniksen jälki ja vanhat ilveksen jäljet ”saaliina” kävelimme takaisin autolle. Kari soitti matkalla ja kertoi, että Pauliina oli jäljittänyt supin tai ketun erään haaskan läheiseen luolastoon. Lähdettiin Pyryn kanssa paikalle ja soitin vähän lisävoimiakin paikalle, mikäli joudutaan kaivuhommiin.

Pauliina odotteli luolalla, jonne tulin ennen apuvoimia ja laskin Pyryn irti. Ensimmäinen sisäänmeno ei kiinnostanut, mutta toisella reiällä Pyry innostui ja painui maan alle. Välittömästi alkoi tasainen haukku eikä ollut epäselvää missä kohde on. Putsailtiin yläpuolelta lumet pois ja kun kaverit tulivat paikalle, aloitettiin kaivaminen. Pyry haukkui siihen asti tasaisesti, mutta kun reikä alkoi syvenemään, tuli hiljaisia hetkiä ja oletimme Pyryn olevan lähisuhteessa kohteen kanssa. Emme ehtineet kaivaa luolan kattoa auki kun Pyry ilmestyi reiälle vetäen kaveriaan mukana. Tuomas kurkotteli reikään ja nosti elukan ulos, joka osoittautui olevan kehnossa kunnossa olevaksi kapiketuksi. Porukalla inhoteltiin ja ihmeteltiin kuinka noin laiha ja huonokuntoinen elukka on selvinnyt kovan talven aikana.

Kotiin tultuani Pyry joutui K-hex –pesulle ja kodinhoitohuoneeseen eristykseen muista koirista.  Kaikki mettäkamppeet jäivät ulos ja illalla vielä Pyryn alta lensivät matot pihalle. Soitto ellipäivystykseen ja yliopiston apteekkiin resepti Strongholdille. Samana iltana estolääkitys päälle ja kuukauden päästä uusinta.  Pauliina ja Kari kävivät vielä Karin isän kanssa polttamassa kapisen ketun ruhon, ettei kapi enää leviäisi muihin eläimiin. Tosi ällöttävä ja elukalle varmaan hirmuisen kamala vaiva. Mutta vaiherikas viikonloppu ja monenlaisia tapahtumia koirien kanssa ja ilman. Illalla vielä Tuomas soitti ja kertoi löytäneensä yksinäisen supin kauriin raadon lähettyviltä päivän luolareissun jälkeen. Seuraavana yönä olikin pakkasta ja jäljityskelit ohi ainakin toistaiseksi.

  

emman_eka_supi_10.4.2010.jpg

Emma ja turrikka sekä Kari ja Hannu.

Ps. Tuo tekstissä mainittu kyläkauppa tarkoittaa Ala-Temmeksen K-Ekstraa ja SEO-huoltoasemaa, josta löytyy myös koira- ja hevostarvikkeita, koiranruokaa sekä nettikauppa: valiheikki.fi

Emman supijahtikuvat löytyvät täältä

Avainsanat: luolametsästys, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi