Anin kesäuutisia

Maanantai 9.8.2010 klo 20.25 - Marja J

Ani on kuntoutunut hyvin, vaikka kontrolliröntgenissä 5.7. selvisi, ettei istuinluu korjausleikkauksesta huolimatta ollutkaan aivan oikein paikoillaan. Metallilevyllä ja nauloilla korjattu suoliluu oli kyllä luutunut oikein hyvin. Taas tuli takapakkia ja todella iso pettymys. Jännityksellä piti odotella sitten viikko Anit Seinäjoella leikanneen lääkärin Jarmo Rintasalon lausuntoa. Rintasalon mukaan leikkauksessa istuinluukin oli mennyt kohdalleen, mutta nyt lantio oli takaa ahdas ja vähän vino. Murtuma oli leikkaushetkellä jo kolme viikkoa vanha, joten lihakset olivat ehtineet supistua ja vääntää lantiota vinoon.

Jatkohoidoksi Anille suositeltiin fysioterapiaa ja liikuntaa maastossa sekä uintia lihaksiston voimistamiseksi. Kastehelmi olikin jo tikkien poistamisen jälkeen aloittanut vähitellen Anin uimatreenit ja lihaksia vahvistavat vesijuoksut. Ani kävi 30.7. ekan kerran fysioterapeutilla ja toinen käynti oli tänään.

Tämän päivän terapiareissulta sainkin mukavia uutisia Anin kuntoutumisesta. Tasapainoharjoituksissa tyynyn päällä jalat vielä tutisivat ekalla käynnillä, mutta nyt oli tärinää tuskin ollenkaan. Jalka taipui myös paljon paremmin niin eteen kuin taaksekin. Seuraava fysioterapiakerta onkin sitten Anilla vasta kuukauden kuluttua. Anin toipuminen on päässyt kunnolla vauhtiin oikeastaan vasta kuukausi sitten, sillä vasta ortopedin lausunnon jälkeen Ani sai luvan liikkua aivan normaalisti.

Anin onnettomuus sattui 23.4. ja matkan varrella on ollut paljon huolta ja pettymystä, mutta nyt myös suurta iloa siitä, että Ani on kuntoutunut vakavasta onnettomuudesta näin hyvin ja voi alkaa elää normaalia mäyräkoiran elämää.

Hyvä Ani – terästyttö – toivottavasti pääset nyt kunnolla nauttimaan mäyriksen puuhista!

Ja kiitos kuntohoitaja Kastehelmelle Anin erinomaisesta hoidosta!

ani_3_v_kopiointi.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ani kolmivuotissyntymäpäivänään 29.6.2010

Kastehelmi kirjoittaa Anin kuntoutumisesta mäykkyfoorumilla

Muutama Anin uimakuva

Avainsanat: terveys, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen

Viimeisimmät.....

Keskiviikko 2.6.2010 klo 12.50 - Marja J

Emma oli lauantaina Suomen Rottweileryhdistyksen Oulun alaosaston järjestämissä mätsäreissä pienten sinisten ykkönen ja oli saanut palkinnoksi mm. hienon ruusukkeen, aktivointipallon ja paljon luita. :) Emma ei ollut kuulemma ollut näyttelyssä ihan parhaimmillaan, sillä tytöllä on juoksu ja hyrräävät hormonit tekevät vähän ärripurrin.

Onnittelut Emmalle sekä handleri-Pauliinalle!

Ani oli meillä hoidossa 2,5 viikkoa ja lähti oman laumansa luokse lauantaina. Ani on päässyt jo muutaman kerran uimaan ja treenaamaan lihaksia ja liikkeitä. Tulevaksi viikonlopuksi saamme Anin vielä meille vielä yökylään. Vielä olisi kestettäävä kolme viikkoa rauhallista hihnakävelyä ja hötkyilemätöntä olemista ennen kontrolliröntgeniä. Toivottavasti lantio kuntoutuu hyvin!

Pyry oli sunnuntaina kolmansissa MEJÄ-kokeissaan, mutta hommasta ei tullut yhtään mitään! Pyry oli pyörinyt vain jäljen alussa, eikä ollut osannut lähteä minnekään. Pyry ei ollut haistanut mitään, vaikka harjoituksissa on mennyt viisikin päivää vanhan jäljen. Pyry niiskutti viikolla ja käyttäytyi oudosti ja rauhattomasti, minkä oletin johtuvan Anin läsnäolosta.

Sunnuntaina myös Nora niiskutti, aivasteli ja ryysti nokkaansa. Kokeesta tuleessaan Pyryn kuonoa selvästi kutitti ja Pyrykin ryysti eli aivasti sisäänpäin (reverse sneezing). Soitin päivystykseen ja laitoin Noralle ja Pyrylle Stronghold-valeluliuoksen selkään. Ko. reseptilääkettä oli nimittäin valmiina, kun Pyry oli vieraillut kapiketun luolassa ja pojalle saatiin varulta lääkitys.

Maanantaina sain reseptin myös Mirolle ja jatkokuurit muille. Ainetta laitetaan selkään niin kuin punkkikarkotetta 10 päivän välein kolme kertaa. Jo maanantai-iltana ryystely ja aivastelu ja kirkaan nesteen vuotaminen kuonosta oli selvästi vähentynyt. Nyt vaikuttaa siltä, että se oli nenäpunkki, kun oireet ovat hävineet ja myös Nora sekä Pyry nuuskivat innokkaasti hännät heiluen pihassa! Toivottavasti tuosta iljetyksestä päästiin nyt eroon!

Avainsanat: terveys, näyttelyt, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi

Anin tikit poistettiin

Tiistai 25.5.2010 klo 19.52 - Marja J

Kävimme tänään Kastehelmen kanssa käyttämässä Ania Akuutissa tikkien poistossa. Haavaa tuskin enää huomaa ja Ani sai nyt luvan uimiseen. Vesijumppa sopiikin tosi hyvin lihasten ja liikkeiden treenaamiseen nyt kun Ani ei vielä saa juosta. Ani lähtee tosi mielellään pyörätielle postin hakuun, eikä kipuja tunnu olevan. Lääkäri määräsi vielä varmuuden vuoksi Rimadyl-särkylääkettä, mutta siitäkin koitetaan päästä vähitellen eroon. Ihana juttu, että kauluria ei enää tarvita! Anin on nyt helpompi leikkiä ja tehdä koiramaisia juttuja kuten naperrella kynsiä, järsiä puruluita ja etsiä nameja.

ani_25.5.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ania vähän jänskätti seistä pöydällä. Tukena emäntänsä Kastehelmi.

 

ani_25.5_5.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Täss Anin kankku tikkien poiston jälkeen - arpea tuskin enää huomaa!

Avainsanat: terveys, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen

Anin kanssa naapurissa

Maanantai 24.5.2010 klo 13.38 - Marja J

Ani on kuntoutumassa kovaa vauhtia! Haava on hyvin umpeutunut ja siistin näköinen. Olemme tehneet päivittäin useita rauhallisia lenkkejä pihapiirissä. Lauantaina käväisimme ekan kerran pyörätiellä ja eilen haimme postin! Vahva särkylääke sekä antibiootti ovat jo loppuneet, Ani saa enää vain Antepsiniä vatsanhoitoon sekä Rimadyl-särkylääkettä. Huomanna onkin sitten vuorossa kaupunkireissu ja tikkien poisto.

Ani on nukkunut yönsä tosi hyvin minun kainalossani. Meillä on siskonpeti keittiön lattialla, mutta päivällä Ani ottaa torkut usein häkissä. Joka aamu Ani on herättänyt minut nuolemalla naamaa... Kauluri ei haittaa enää ollenkaan ja kettu sekä apina saavat kyytiä myös tämä häkkyrä päässä. 

Tänään on harmaa päivä ja sataa tihuuttaa, mutta sepä ei Ania haitannut ollenkaan! Kun tulimme sisään Ani kuivasi itsensä tietenkin lattialla olevaan patjaan ja meinasi villiintyä ihan tosissaan. Ani kävelee hyvin, mutta ei seistessä varaa kunnolla kipeän puolen jalkaansa. Mutta leikkiessään Ani unohtaa vaivan ja käyttää molempia jalkojaan. Tänään piti oikein hypähdelläkin pikkuisen.... Vielä viisi viikkoa pitää tämän villikon olla aivan rauhassa, ei hyppimisiä, riehuntaa eikä juoksemista.

Ani24.5_10.jpg

Anin parta sekaisin apinan riepottelun jälkeen.

Eilen sunnuntaina kävimme Anin kanssa kärryttelemässä naapurissa. Kastehelmi on hankkinut tytölle pinkit koirakärryt, joissa Ani on mielellään ja pääsee pitemmille reissuille. Varulta laitettiin koppakin päähän, jos kankun tikit alkaisivat kiinnostaa. Perillä Nico-poika jo oli odotellutkin Ania. Ani nuuski kaikki paikat pihapiirissä ja olisi varmaan mennyt rakennusten allekin kissanhajuja tutkimaan jos vain olisi saanut. Välillä piti huilata ja kelliä voikukkanurmella. Nico antoi Anille herkkupaloja ja yhdessä talutettiin Ania, joka osaa olla todella hienosti pienten lasten kanssa.

Kotimatkalla pyörätiellä törmäsimme naiseen, joka oli tullut kuvaamaan Temmesjoen rantaa. Tuomethan kukkivat parhailaan ja maisema on todella kaunis! Kärryissä matkustava Ani ihastutti kovasti ja vieras ottikin kuvan lapsenlapselleen tuliaisíksi kärrymatkalaisesta.

anin_kanssa_pehkosella_23.5_6.jpg

Terveisiä vaan Pehkoselle Nicolle ja Pirjo-äidille mukavasta kyläreissusta!

Lisää kuvia meidän reissusta löytyy täältä

 

 

Avainsanat: terveys, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen

Anin uutisia

Maanantai 17.5.2010 klo 12.30 - Marja J

Ani on nyt meillä toipumassa ja tänään otin pois leikkaushaavan päällä olevan siteen. Ani tuntui tykkäävän suihkuttelusta, millä tulemme jatkossakin hoitamaan haavaa. Haava oli hyvin umpeutumassa ja näyttikin jo hyvältä! Anilla on kauluri päässään, ettei se pääse nuolemaan haavaa tai nyrhimään ompeleita. Ani on jo hyväksynyt hökötyksen ja makoileekin juuri se päässä häkissä, vaikka ekana iltana homma ei onnistunutkaan.

anin_tikit_17.5.2010__kopio.jpg

Anin peppu tänään 17.5.2010

Teemme päivittäin useita lyhyitä pihakävelyitä. Ani haluaisi jo työntää nokkansa joka paikkaan ja varsinkin ranta tuntuu kovasti kiinnostavan. Parasta on kuitenkin vielä pysytellä tasaisella alustalla, että kulkeminen sadaan pidettyä vakaana eivätkä jalat vaan linksahtele.

Ani sai eilen Kastehelmeltä näyttelyreissutuliaisena oman ketun, joka on jo korvamerkitty ja laitettu hiljaiseksi.

Ani_17.5.2010.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää Anin kuvia löytyy täältä

 

Avainsanat: terveys, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen

Anin toipuminen alkaa!

Lauantai 15.5.2010 klo 9.37 - Marja J

Ani leikattiin eilen Seinäjoen Eläinklinikalla. Lantion korjasi eläinlääkäri Jarmo Rintasalo. Anin röntgenkuvista ei päivystävä eläinlääkäri löytänyt murtumia, jotka sitten onneksi huomattiin Akuutissa. Akuutissa Ani sai kaksi vaihtoehtoa, joko leikkauksen tai eutanasian. Seinäjoella löytyi kolmaskin vaihtoehto: Anialla ei olisi ollut hengenvaaraa, vaikka leikkausta ei olisikaan tehty. Lantio olisi kuitenkin luutunut virheasentoon, alkanut mahdolisesti myöhemmin oireilla tai aiheuttaa ongelmia elintoimintoihin. Niinpä Ani leikattiin.

Leikkauksessa suoliluun murtuma kiinnitettiin metallilevyllä ja ruuveilla. Istuinluun ja häpyluun murtumat asettuivat myös kohdalleen. Leikkaus tehtiin epiduraalipuudutuksessa, joten takajalat saattavat olla muutaman päivän huterat. Ani saa heti kävellä - ja meneekin (ikävä kyllä) jo vauhdilla, mutta tuen kulkua pukemalla Anille pelastusliivin, josta kroppaa voi kannatella.

Ani on nyt meillä toipumassa ja kodinhoitohuoneen sekä keittiön lattiat on vuorattu matoilla, ettei tarvitse liukastella. Nyt Anin pitää ottaa varovasti - ei saa juosta, ei hyppiä tai liukastella. Tikit otetaan pois 12 viikon kuluttua ja kontrolliröntgen on 6 viikon kuluttua. Metalliosat saavat jäädä luuhun, mutta ne poistetaan, jos ne alkavat vaivaamaan jatkossa.

Ani oli eilen melko rauhaton ja nukkuikin yön minun kainalossani lattialla. Ulkona se oli mielellään, eikä siellä kyllä inissyt yhtään. Kaikken pahin taitaa tällä hetkellä olla tuo haavan nuolemisen estoon tarkoitettu kauluri. Ani ei tykkää siitä ollenkaan!

Toivotaan parasta, että Ani pääsee nyt kuntoutumaan ennalleen!

Avainsanat: terveys, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen

Anin uutisia

Maanantai 10.5.2010 klo 16.53 - Marja J

Anin lantio leikataan tulevana perjantaina Seinäjoella, sillä päivystyksessä otetuista röntgenkuvista löytyikin vakavia vammoja! Päivystävä eläinlääkäri ei näitä ollut huomannut!

Onneksi Ani pääsee nyt asianmukaiseen hoitoon ja toipuminen pääsee kunnolla alkuun. Ani on voinut olosuhteissiin nähden erinomaisesti ja kuntoutunut päivä päivältä, liikkuukin hyvin, mutta epävarmasti johtuen lantion murtumista ja virheasennosta.

Pitäkäähän kaikki Anin tutut ja ystävät nyt tytölle kovasti peukkuja, että leikkaus menee hyvin ja toipuminen pääsee vauhtiin!

ani_tarkkana.jpg

Ani tarkkana! Kuva on otettu viime perjantaina 7.5.2010

Avainsanat: terveys, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen

Ania katsomassa ja Emman LUT-harkoissa 25.4.2010

Maanantai 26.4.2010 klo 11.05 - Marja J

Käväisimme eilen Hannun kanssa katsomassa Ania, joka on toipumassa törmäyksestä pakettiauton kanssa. Voi todellakin sanoa, että nyt oli onnea onnettomuudessa, sillä Kastehelmen mukaan pakettiuauto oli ajanut Anin yli. Onneksi luita ei ollut murtunut ja lantio oli kunnossa. Toivottavasti ei ole myöskään sisäisiä vammoja. Ani oli jo syönyt, kakannut ja käynyt pissalla, joten parempaan suuntaan oltiin menossa koko ajan. Ani seisoi hetken omilla jaloillaan, mutta koko koira oli saanut sellaisen tällin, että lihakset olivat erittäin kipeät. Häntä kuitenkin heilui ja silmät olivat kirkkaat! Ani tykkää kovasti uimisesta, joten luvassa varmaan onkin vesiterapiaa tulevaisuudessa! Nyt on tärkeintä, että tyttö saa rauhassa toipua ja päästään pahimman vaiheen ohi. 

emma_lut_2__25.4.2010.jpg

Emma odottelee tomerana omaa vuoroaan.

Anin luota jatkoimme Emman kolmansiin luolaharjoituksiin Haukkukeitaalle. Nyt oli tarkoitus kokeilla, miten Emma toimii, kun pääsee nuuhkimaan koko putkistoa. Emma sujahti kuin vanha tekijä ahdinkoputkesta, mutta edessä oleva outo luolasto ja sen pimeys vähän ihmetyttivät aluksi.  Kettu oli hakupesässä ja meni vähän aikaa ennen kuin Emma huomasi ketun ja alkoi haukku. Kettu päästettiin putkistoon ja Emma perään. Emmaa varmaan ihmetytti outo putkisto ja kettu pääsi välillä karkuun ja koiranohjaaja Kari houkuttelikin Emmaa oikeaan suuntaan. Mutta kun Emma pääsi vainulle, se meni aivan kiinni luukkuihin, joiden takana kettu oli. Hienosti meni, vaikka Emma oli aivan ensimmäistä kertaa putkistossa! Seuraavalla kerralla harjoitellaan sitten tyhjässä luolassa - siellä kun ei saa haukkua pelkän hajun perusteella. :)

emma_lut_25.4.2010.jpg

 Hannu ja Kari sekä Emma.

Nyt ei tarvinnut palella Haukkukeitaalla! Aurinko paistoi ja oli taas mukava tavata koiratuttuja!

Avainsanat: terveys, LUT, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma

Ani onnettomuudessa

Lauantai 24.4.2010 klo 16.42 - Marja J

Ani (Joenpenkan Anni-Ainokainen) joutui eilen onnettomuuteen ja auton töytäisemäksi. Ikävä onnettomuus sattui, kun Anin emäntä Kastehelmi oli koiriensa kanssa viettämässä keväistä päivää farmilla Yli-Iissä. Ani pääsi heti tarkastukseen päivystävälle eläinlääkärille, eikä röntgenkuvien mukaan luita onneksi ollut murtunut.

Ani on kovan tällin jälkeen vielä kovin kipeä, mutta pystyy jo syömään ja liikuttelee jalkojaan. Anilla oli todellakin suojelusenkeleitä mukanaan, mutta toipumiseen menee vielä aikaa. Toivottavasti tässä selvittiin vain säikähdyksellä ja iloinen ja veikeä tyttökulta on taas kohta terve!

Pikaista paranemista meille kaikille niin rakkaalle Ani-kullalle ja voimia ja lämpimiä ajatuksia myös Kastehelmelle, jonka hoiva lienee nyt sitä parasta lääkettä!

anin_hymy.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivotaan parasta, että Ani tervehtyy pian ja hymyilee taas!

kira_ja_ani_nallikarissa_huhtikuussa_2010.jpg

 Kira ja Ani Oulun Nallikarissa huhtikuussa 2010.

Avainsanat: terveys, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen

Viikko sitten perjantaina.....

Perjantai 5.3.2010 klo 20.49 - Marja J

Päivästä oli tulossa mukavan leppoisa – aurinko paistoi ja ilmassa oli jo kevään tuntua. Koirat juoksentelivat pihassa ja Pyry sekä Nora kaivelivat innoissaan myyriä aidan varressa. Olin juuri valokuvaamassa nättiä päivää ja koirien pihaleikkejä, kun kaikki muuttui silmänräpäyksessä.

Pyry oli juuri tonkimassa aidan vierustalla puoleksi lumen alla, kun Miro tuppasi siihen yllättäen nokkansa – ja sitten alkoi rähinä! Sain koirat kovalla työllä erilleen, mutta vahingoilta ei vältytty. Paljain käsin ei saisi mennä erotuomariksi, kun koirat tappelevat – kyllähän minä sen tiesin! Olin juuri valokuvaamassa ja heittänyt pois nahkahanskat, eikä kättä pitempää kuitenkaan löytynyt siihen hätään. Tuskin kumpikaan pojista olisi antanut periksi ja ainakin koirat välttyivät nyt pahemmilta vaurioilta. Kummallakin oli korvissa hampaan jälkiä ja ruhjeita, Mirolla myös silmän alla. Miro kävi lauantaina päivystyksessä ja kumpikin riitapukari sai antibioottikuurin ja salvaa ruhjeisiin. Nyt haavat ja ruhjeet ovat jo todella hyvin parantuneet molemmilla.

Erotuomarille kävi huonommin! Limingan terveyskeskuksen ensiavun jälkeen vauhdilla suoraan OYS:iin päivystykseen ja tarkistuttamaan, oliko oikean käden pikkurillin jänteissä vikaa. Jänteet olivat kunnossa, mutta sormessa olikin murtuma. Lastoituksen jälkeen pääsin viikonlopuksi kotiin. Maanantaina selvisi OYS:n käsipoliklinikalla, että en pääsekään vain kipsauksella vaan sormi on leikattava ja murtuma naulattava. Koko tiistain odottelin leikkausta osastolla, mutta pääsinkin operoitavaksi vasta keskiviikkona aamupäivällä.

Sain pikkusormeni murtumaan narkoosissa kaksi metallinaulaa, jotka sojottavat ikävästi sormen ulkopuolella. Pikkurillin ja nimettömän tukena ja naulojen suojana on lasta, jota pidän seuraavat 4 viikkoa. Tikkejä saa napsia pois jo aikaisemmin. Myös muita ruhjeita oli molemmissa käsissä, mutta ne alkavat olla jo parantuneet. Viikko on nyt kulunut, josta neljä päivää yhteensä meni OYS:ssä. Lasta on hankalan pitkä ja tavallisten hommien tekeminen kuten myös näppistyöskentely vaivalloista ja hidasta. Läppärin hiiren vaihdan vasurille, joten nyt ei taida uusia kirjoituksia paljon tulla.

Pojat ovat rauhallisia, eivätkä ärhentele tai näytä kantavan kaunaa toisilleen, mutta saavat nyt ainakin jonkin aikaa olla erillään. Mutta paluuta entiseen mukavaan ja huolettoman yhteiseloon tuskin on – keskenään ja valvomatta niitä ei koskaan enää jätetä.

Lämpimät kiitokset Limingan terveyskeskukseen Halmeen Arjalle, joka antoi ensiavun – hän olikin tuttu mätsäreistä ja mejä-kokeista! 

Suurkiitokset OYS:n yhteispäivystykseen sekä osasto 6:n osaavalle ja auttavaiselle henkilökunnalle!

Nuo kolme päivää osastolla kuluivat kaikesta huolimatta leppoisasti – kiitokset siitä mukaville huonekavereille Ylivieskaan, Posiolle ja Ouluun – pikaista paranemista ja aurinkoista kevättä kaikille!

helmik_2010.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä pojat sulassa sovussa muutama minuutti ennen yhteentörmäystä.

jlyhdyt_2010.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jäälyhtyjä kevätauringossa

Avainsanat: terveys, Pyry, Miro, Joenpenkan Aito-Artturi, Semilain Omar

Luolakoiran ensiapu

Maanantai 1.2.2010 klo 11.07 - Marja J

Suomen Jackrusselin Terrierit ry:n sivuilta löytyi mielenkiintoinen ja hyödyllinen artikkeli luolakoiran ensiavusta. Artikkelin Luolakoirat , luolakäytön terveyshaitat ja niiden ehkäisy on kirjoittanut eläinlääkäri Ilkka Kvist Lahden Eläinlääkäriasemalta.

Avainsanat: terveys

Kaivureista ja korvista....

Tiistai 2.6.2009 klo 22.30 - Marja J

Nyt nuo mahdottomat karvakaivurit Nora ja poikansa Pyry ovat aloittaneet taas kesän suururakat maansirrtotehtävissä! Kumpikin kaivaa niin että naama on ihan mullassa ja parrasta ja kulmakarvoista roikkuu multakokkareita. Tänään en edes viitsinyt putsata kaivureitten tassuja, kun niin tympi tuo homma! Hyvinpä nuo kokkareet irtoavat, kun ovat vähän kuivahtaneet. Ja tassujen välistä näyttävät itse putsaavan pahimmat paakut. Miro on enemmänkin työnjohdollisissa tehtävissä - käy katsastamassa työmaat ja tekee omia merkkailujaan kaivuupaikoille. Pyryä selvästi riipii  mamman kuoppa ja poika käy välillä räkyttämässä itselleen "muka" parempia kaivantoja. Toivottavasti Pyryn partakarvat pysyvät naamassa kiinni, sillä poika on ilmoitettu jo neljään näyttelyyn: Rovaniemelle, Kokkolaan ja kahteen Oulun näyttelyyn. Ja loppukesällekin on suunniteltu näyttelyreissuja.

Kaikki kolme ovat viihtyneet nyt hyvin ulkona. Norakin oikein vinkuu ulos ja kaivutöiden ja juoksentelun lomassa makoilee keskellä pihaa luonnonilmiöitä tarkkaillen. Nora tykkää myös makoilla viileässä koirankopin alla, mikä on aivan uusi juttu. Pyry käy välillä kiusaamassa Noraa ja haukkuu kopin alle mammalle. Pyry on ominut mökin sisäosat - kaksi huonetta - kokonaan itselleen ja saattaa viihtyä pitkiä aikoja yksikseen kopissa. Joskus myös Miro työntyy koppiin Pyryn kaveriksi.

Aloitimme etupihan laatoituksen laajennustyöt ja kohtapuoliin aamukahvipaikka on valmis! Ennen tuossa makkarin ikkunan alla kasvoi tuuhea angervo, joka kesäisin oli sääskien lymypaikka. Kaivoin sen kokonaan pois ja tilalle tulee laattaa. Olen yrittänyt pitää koirien kaivuhommat hieman syrjemmällä etupihasta, mutta aika huonolla menestyksellä. Olen tullut siihen tulokseen, että Pyry jahtaa kastematoja paremman riistan puutteessa, niin innokkaasti se noita pikkukuoppiaan kaivelee. Etupiha on muutenkin ihan kamalan näköinen, sillä nurmikko on vaalean laikukas jääpoltteen takia. Toivottavasti laikut ja paikatut kuopat alkavat vähitellen vihertää.

Takimmainen osa pihaa on kokonaan koirien käytössä. Osa niitystä kasvaa villinä, osa leikataan samoin kuin koirien kulkukäytävät. Nyt sieltä nousee voikukkaa ja ojakellukkaa. Lisäksi sieltä löytyy horsmaa, mesiangervoa, lupiinia, päivänkakkaraa, leinikkiä, poimulehteä, kissankelloa ja monia muita ihania luonnonkasveja.

Pennut täyttivät eilen jo 10 viikkoa! Eli ne ovat nyt olleet omissa kodeissaan kaksi viikkoa. Pennut ovat pelottomia ja reippaita ja tulevat toimeen hyvin perheiden muiden koirajäsenten kanssa. Kaikki ovat kotiutuneet tosi hienosti ja sisäsiisteyskin alkaa olla jo hyvällä mallilla, sillä suurin osa pissoista ja kakoista tulee jo ulos! Emma oli jopa itse pyytänyt ulos viime viikonloppuna! Pennut tykkäävät myös autoilusta - auttoikohan asiassa nuo meidän kaksi lääkärireissua kaupunkiin....

Aika tavalla on ollut huolta pentujen korvanäpyistä, joita kävimme näyttämässä Akuutissa eläinlääkärille luovutusviikolla, kun pennut olivat 7-viikkoisia. Pari viikkoa aikaisemmin pentuetarkastuksessa näppyjä ei vielä ollut. Eetillä huomasin ekana pienet vesirakkulat korvalehdissä ja vähitellen niitä tuli vaihtelevasti kaikille - toisille enemmän ja toisille vähemmän. Ihan varmaa syytä näppyihin ei Akuutissa löytynyt, ja vain kahdelta tutkittiin korvan bakteerit - Ellalla (nyk. Nelli) oli bakteereja, mutta Eetillä ei. Rasittavaa oli myös, että välillä näpyt häipyivät ja kohta taas ilmestyivät!

Saimme pennuille mukaan annettavaksi hoito-ohjeet ja Canofite-tippoja näppyihin siveltäviksi. Lisäksi lupasin kustantaa mahdolliset korvista johtuvat lääkärikulut, jos jatkohoito olisi tarpeen. Piti myös seurailla, ilmestyykö rakkulaa muualle: huuliin, silmiin ja pepun seutuun, turpoavatko imusolmukkeet jne, sillä nämä olisivat ikävän penturokon oireita! Onneksi Elmolla ja Empulla näpyt hävisivät. Tytöt Nelli ja Emma kävivät viime viikolla lääkärissä ja molemmilta löytyi korvista streptokokin aiheuttama korvatulehdus ja tytöt saivat antibioottikuurit. Eetikin kävi lääkärissä, mutta pojalla ei ollut korvatulehdusta.

Käytimme Pauliinan kanssa Emmaa nyt Oulun yhteisvastaanotolla. Kun siellä näppylöistä kyselin, lääkäri kertoi, että pennuilla niitä saattaa olla korvatulehduksessa, mutta aikuisille koirilla taas ei. Eli kysymys olikin korvatulehduksesta - ei allergiasta tai penturokosta!!!!!  

Toivottavasti kaikkien pentujen korvat ovat nyt kunnossa, sillä koiranhan on oltava terve ennen kuin matokuuri ja rokotukset annetaan! Olisivatpa pennut saaneet oikean diagnoosin ja asianmukaisen hoidon jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä, niin tästä huolesta ja ylimääräisistä lääkärikäynneistä olisi vältytty!

Pentujen kotiutumisesta ja perheistä on tullut mukavia juttuja ja kuviakin on tullut jo runsaasti. Suurkiitos näistä kaikista kasvattien omistajille!

nora_haaveilee_2.6.2009_2.jpg

Nora haaveilee terassilla 2.6.2009. Terassi on meidän toinen olohuoneemme kesäaikaan. Tänä kesänä vanhassa kasvimaassa kasvavat (toivon niin!) vain kesäkukat ja perennat, joten yrtit, tomaatit ja yksi mansikkakin kasvavat ruukuissa terassilla. Niinpä vihreää on mukava napsia ruukuista suoraan leivän päälle!

Avainsanat: terveys

Aurinkoista kevätpäivää!

Torstai 26.2.2009 klo 12.12 - Marja J

Pojat ja Nora ovat olleet tänään tosi virkkuja, sillä ulkona on sopivat kelit (-5 pakkasta) ja aurinko paistaa jo lämpimästi.

Nora on jo saanut maistella tuhtimpaa penturuokaa ja tänään mamma sai matokuurin kuten pojatkin. Tänään on nimittäin tiineyden 40. päivä ja nuo viekkaat suolinkaisen ja hakamadon toukat lähtevät liikkeelle ja möyrivät istukoita pitkin pentuihin jo valmiiksi. Ja jos se ei ole onnistunut, seuraavan hyökkäyksen ne tekevät sitten, kun pennut imevät maitoa emosta ja kulkeutuvat nisien kautta pentuun. 

Kuulostaapa kamalalta! Mutta varsinkin suolinkaiset ovat koirilla tosi yleisiä, melkeinpä kaikki koirat ovat jossain elämänsä vaiheessa niitä kantaneet. Nora ja pojat madotettiin laajakirjoisella lääkkeellä heti kun mamman juoksu alkoi. Nyt kaikki saavat taas loishäädön, pojat omalla ja Nora toisella, tiineelle koiralle sopivalla merkillä.

Kunhan pennut ovat syntyneet, ne saavat lisäksi loishäädön kolmen, viiden ja seitsemän viikon ikäisinä kuten Norakin. Luulisi kyllä matojoukon tästä hätkähtävän! Eipä ainakaan viimeksi Noran pennuilla ollut mato-ongelmia ja muutenkin ne olivat tosi terveitä ja  mahat hyvässä kunnossa koko pentuajan.

nora_26.2.2009.jpg

Nora haluaa jo sisälle. Meillä on ollut tuo ulko-oven koiraluukku käytössä koko talven. Vain muutamana tosi kovan pakkasen päivänä siihen on laitettu toppausta, ettei eteinen mene liian kylmäksi.

 pyry_26.2.2009.jpg

Pyry - kukkulan kuningas! Pyrtsi on trimmattu vajaa viikko sitten. Vielä pitäisi siistiä naamataulua ja kaivaa sieltä karvojen alta esiin komea karkkaripoika. Rungostakin pitäisi nyppiä vielä pois yksittäiset hapsukarvat. Turkki oli jo melkoinen kuontalo varsinkin selästä ja rinnasta. Olin trimmannut Pyryn viimeksi lokakuun puolivälissä ja siistinyt joulukuun alussa. Luulin ensin, että karva ei irtoa kunnolla, mutta homma hoitui tosi helposti. Pyry pötkötti pöydällä ja oli tosi kiltisti - onkohan se aikuistunut?! 

Avainsanat: terveys

Sattuu ja tapahtuu

Sunnuntai 19.10.2008 klo 10.42

Parhaillaan sekä Nora että Miro parantelevat peppujaan, sillä molemmilla tulehtuivat anaalirauhaset yhtäaikaa - ja tietenkin varoittamatta! Noran peräpäätä olen jo säännöllisesti seuraillut, mutta Mirolle vaiva tuli ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi molemmilla oli paise oikealla puolella. Mikä ihmeen anaalirauhastulehdusepidemia meillä oikein on liikkeellä! Onneksi tauti ei ollut tarttunut Pyrtsiin.

Ei auta muuta kuin seurailla tilannetta takapäässä tarkemmin ja huolehtia siitä, että kakka kulkee ja on tarpeeksi tiukkaa. Ja tavaraa suolessa pitää olla riittävästi, niin että anaalit tyhjenevät kunnolla, eikä sisältö ala tönkkiytyä. Elänlääkäri sai puristettua Miron pepusta aikamoisen määrän tiivistä eritettä ja vitsailikin, että laitetaanko lehteen kuva maailman pisimmästä yhtenäisestä anaalirauhaseritespiraalista!

Näillä meidän koirilla ei tunnu olevan minkäänlaista kipukynnystä, eikä mitään ennakkovaroitusta tullut. Peppuja ei vedelty, ei putsattu, ei mitään oireita. Pahimmillaanhan koira voi olla niin kipeä, että menee ihan liikuntakyvyttömäksi. Ruokavaliokin oli entinen, vain kuivaruokamerkkiä olin vaihtanut kesällä. Nämä nykyajan koiran ruuat on kehitetty mahdollisimman hyvin sulaviksi ja vähän kakkaa tuottaviksi. Mieluumin minä kerään kakkoja pihasta kuin annan koirien kärsiä anaalivaivoista!

Melkein tismalleen vuosi sitten 26.10. Noralla oli sama homma ja oikelle tuli paise, joka vieläpä fistelöityi eli puhkesi ihon läpi. Lisäksi tuli vielä korvatulehdus ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) kerran. Peppua piti suihkutella ahkerasti ja huuhdella laimennetulla Betadine-liuoksella. Anaalit paranivatkin nopeasti, mutta jodista tuli allerginen reaktio ja pepun ja hännän alapuolen iho meni ihan mustaksi ja lopulta kuoriutui pois.

Kaiken lisäksi Noralle tuli juoksukin ja pepukkaa piti käydä huuhtelemassa pojilta salaa pesuhuoneessa, sillä Nora asui eristyksessä mökillä. Olihan siinä hommansa, mutta onneksi Noraa ei vaivat haitanneet ja meno oli kuten ennenkin. Tuolloin myös pidin syynä ruokaa, sillä Nora oli syönyt pentuaikana eri ruokaa kuin tavallisesti.

Loppuhuipennukseksi Nora sai ängettyä pari senttiä leveän ydinluusta sahatun kiekon alakulmureidensa taakse - ja taas oltiin lääkärissä! Tässä linkki luukuvaan Lääkäriltä meni puolisen tuntia, kun luukiekko piti sahata irti rauhoitetun Noran alaleuan ympäriltä. Kun toissa viikolla kävimme Pyryn ja Noran kanssa Akuutissa silmätarkastuksessa, siellä vielä muistettiin meidän Noran tapaus. Kaikkiaan tuohon tuhrautui viime vuonna viisi viikkoa, nyt varmaan pääsemme vähemmällä...

Meillä on myös trimmauskausi alkanut. Mirolla ei ole paljoa otettavaa, mutta naamataulua pitää ainakin siistiä. Miron karva on tosi niukkaa ja turkki saisi kyllä olla paljon tuuheampaa. Kolmisen viikkoa sitten Miro ajeli hirveä yli kolme tuntia ja mahan alunen meni ihan ruvelle. Onneksi poika parani parissa päivässä ja nyt on sekä Mirolla että Noralla uudet ajoliivit, jotka toivottavasti suojaavat mahaa.

Pyry pääsi selkä- ja kylkikarvoistaan viikko sitten ja eilen trimmasin etujalat, mahaa ja tuuhean tummat rintakarvat. Pyryn turkki on tosi helppo trimmata ja karva lähtee hyvin sormin nyppimällä. Alta paljastuu jo lyhyt karkea karva. Noran kuontalo on nyt tosi turrikka ja siihen pitää ottaa kyllä trimmausveitsikin käyttöön. Niin, ja aikaakin menee varmaan viikko!

Kaapin_tarkastus.jpg

Kaikki kaapin tarkastuksessa - eipä olleet hiiret käyneet! Nora on käynyt naapurissakin merkkaamassa hiirten kulkureittejä ja onpa mamma pyydystänyt olohuoneestakin yhden! Hiiri oli eksynyt seinän väliin, josta loukkuun jääneet on helppo poistaa seinään tehdyn luukun kautta.

Avainsanat: terveys, trimmaus, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar

Poikkeustila ohi!

Tiistai 17.6.2008 klo 16.19 - Marja J

Nyt on Miikkustikin jo palannut muun lauman joukkoon, kun keittiöeristys loppui viime viikon torstaina. Eläinlääkärin ohjeen mukaan pönttöä olisi pitänyt käyttää 10 päivää, mutta kun Miro ei ollut oikeastaan ollenkaan kiinnostunut mahan alusestaan, vapaus koitti jo hieman aikaisemmin. Jo torstaina, eli viikko leikkauksesta, Miro sai juoksennella Noran ja Pyryn kanssa omassa pihassa. Välillä meno ihan hirvitti ja pojat piti laittaa sisätiloihin, ettei toipilas olisi rasittunut liikaa. 

Perjantai-iltana Hannu sai muuttaa keittiön lattialta Miron kanssa nukkumaan ihan oikeaan sänkyyn! Pari viikkoa olisi pitänyt ottaa hieman rennommin liikunnan kanssa, mutta eipä tuo Miron kanssa ole oikein onnistunut. Kaikki on mennyt kuitenkin hyvin, haava on parantunut ja poika voi erinomaisesti!

Saapa nyt nähdä, miten elämä muuttuu tästä eteenpäin - rauhoittuuko hormonihirmu yhtään ja alkaako saada lisää lihaa luittensa ympärille. Pyry on nyt kyllä enemmän Miron kimpussa, mutta saattaapa tuo johtua Pyryn murkkuiästäkin. Pyry vaikuttaa välillä aikamoiselta kiusalta, mutta Miikkusti osaa ottaa poikien kisailut rennosti.

Poikkeustila - Noran juoksu ja Miron toipuminen - kestivät neljä viikkoa. Nyt palataan arkeen ja aloitetaan ankara MEJÄ-treenaus Noran kanssa. Pyryn kanssa hiotaan vielä näyttelykäyttäytymistä. Ja, tietenkin nautitaan alkavasta kesästä!

vauhtiveikot_6_2008.jpg

Aina, kun vaihdan lakanat, pitää poikien tulla siihen kiehnäämään ja peuhaamaan. Tässä Pyry ja palliton Miikkusti painivat perjantaina. Ps. Meidän sängyissä ei ole vieläkään jalkoja, Noran viimekesäisen pentujen odotuksen ja Pyryn pentuajan takia.

 

 miikku_on_parantunut.jpg

Miro nauttii, kun pääsee juoksemaan voikukkapellossa!

Avainsanat: Miro, Semilain Omar, terveys

Poikkeustila jatkuu....

Perjantai 6.6.2008 klo 21.14 - Marja J

Onneksi Noran juoksu on kohta lopussa ja rouva voi muuttaa mökiltä takaisin "kotiin". Hannu on asunut parrakkaan tyttöystävänsä kanssa pihamökissä kohta kaksi viikkoa. Nora on tykännyt olla yksityishoidossa mökillä, jossa on sopivan viileää, rauhallista ja hyviä herkkuja. Iltaisin Nora on mennyt veneellä HP:n kanssa Temmesjoen yli ja sieltä edelleen metsälenkille kauriin jälkiä haistelemaan. Iltapäivisin olemme tehneet Noran kanssa myös useita mukavia puuhalenkkejä. Nora on jahdannut kesän ekat peltohiiret ja aloittanut räksänpoikajahdin. Valitettavasti tämä jahtimimmi menee ihan sekaisin, kun kuulee räkättirastaan äänen! Minä koitin vakuutella, että ei siellä mitään ole, ne ovat vielä munassa kasvamassa - mutta kyllä koira tietää! Tätä räksäjahtia on aika hankala estää, sillä Nora saa saaliinsa ihan tavallisella hihnalenkillä salaman nopeasti heinikkoon hyppäämällä.

Pari päivää pitää eristää kaikki kolme koiraa toisistaan. Nyt viettää puolestaan Miro tylsiä koiranpäiviä keittiössä verkkoaidan takana muista eristettyinä, sillä Miro kävi eilen torstaina Oulussa Akuutissa kastrointileikkauksessa. Leikkausaika oli 12.50 ja Hannu sekä potilas kotiutuivat illansuussa. Leikkaus oli mennyt hyvin, haava on tosi pieni, siisti ja ihan kuiva. Koko illan Miro uinaili ihan toisissa maailmoissa, mutta terävöityi klo 18. Tuohon aikaan HP vie ajokoira Rikulle ruuan ja Miro on silloin aina apuna. Kohta poika taas vaipui uneen, vaikka liikuskelikin ja heilutti välillä häntäänsä.

Vasta puolilta öin pojalle maistui tonnikalahiutaleilla maustettu vesi. Aamuyöllä ennen neljää kävimme toisen kerran pissalla - nyt maistui jo kermaviili ja tonnikalakin. Aamulla Miro oli ihan entisensä ja kävi Hannun kanssa postilenkillä. Miroa tympäsee, kun pitää olla keittiössä muista erossa ja täytyy kantaa outoa pönttöä päässä, jonka kanssa ei voi liikkua tai haistella kunnolla. Pitäisi jo päästä juoksemaan rallia pihalle Pyryn ja Noran kanssa! Koitamme kuitenkin ottaa nyt rauhallisesti Miron kanssa, että haava pääsee kunnolla paranemaan.

Miroa emme tule käyttämään jalostukseen, joten päädyimme pitkän harkinnan jälkeen tähän "lopulliseen" ratkaisuun. Mirolla on silmässä ylimääräisiä ripsiä (cilia aberranta), rotumääritelmän mukaan hylkäävä yhden alaetuhampaan puutos sekä aika iso valkoinen läikkä rinnassa. Valkoisen läikän rotumääritelmä kyllä sallii, mutta se ei ole toivottavaa. Toiveissa on myös, että leikkaus ja hormonitason lasku hieman rauhoittaisi tätä villiä ja joskus ylikierroksilla käyvää poikaa. 

Miron hyvin alkanut näyttelyura loppui oikeastaan jo viime kesänä Kokkolan näyttelyn hylättyyn tulokseen. Vasta tuolloin meille selvisi Miron hammaspuutos. Tätä aikaisemmat Miron näyttelytulokset olivat: ROP-pentu, JUN ERI PU2 VARASERT sekä 2 x EH junnuluokassa ja EH nuorten luokassa.

KVA-L Semilain Omar - Miro jatkaa loistavasti alkanutta ja monipuolista metsästyskoiran uraansa sekä osallistumista ainakin MEJÄ- ja ajokokeisiin. Kiitos ihana Miro, kun olet tullut meidän koiraksi!

miro_viel_unten_mailla_5.6.2008.jpg

Tässä Miro vielä unten mailla torstai-iltana.

miro_elpyy_5.6.2008.jpg

Voi, että tympäsee tämä häkkyrä! Äsken hökötys vaihdettiin hieman isompaan  ja läpinäkyvään malliin. Mukavuus ja toimivuus parani huomattavasti.

4.6.2008.jpg

Aivan yhtäkkiä kesä oli saapunut Joenpenkalle! Tässä tuomet kukkivat tien varressa matkalla bussipysäkiltä kotipihaan.

Tuomenkukantuoksuiset kiitokset Akuutin väelle Sari Tourulle ja kumppaneille Miron erinomaisesta hoidosta!

 

Avainsanat: Miro, Semilain Omar, terveys

« Uudemmat kirjoitukset