Mirosta tulee luolavalio!Sunnuntai 16.3.2008 klo 12.43 - Marja Junttila Miro on hajoitellut viime syksystä lähtien kovasti ajohommia ja tammikuussa tuli sitten se odotettu ensimmäinen kauriskaato. Mirosta ei kummosemmin ajateltu luolakoiraa ja se hankittiinkin hoitamaan ajavan koiran hommia, kun tuo Nora ei ajossa hauku. Miron kanssa aloitimme kettusytyttelyt viime vuoden alussa. Hannu on käynyt viime kevään ja syksyn pojan kanssa harjoituksissa Haukkukeitaan lisäksi Piipolasssa ja Muurasjärvellä. Alussa ahdinkoputken läpäisy tuotti Mirolle kovasti vaikeuksia. Tosi innokkaana koirana Miro haukkuu myös paljon tyhjässä luolassa. Miro on kuitenkin riistaverisenä kiihkeä ja pelkäämätön. Sutjakkana poikana Miro liikkuu vauhdilla putkistossa. Ja ahdinkokaan ei sitten kokeissa ole tuottanut mitään ongelmia. Tammikuun iloisen yllätyksen eli kahden B-tuloksen jälkeen olisi vielä pitänyt harjoitella A-kokeen hiekkaesteen läpäisyä, mutta sinä ainoana harjoituskertana Hannu olikin työmatkalla Saksassa. Onneksi Mirolla oli mahdollisuus luolatyöskentelyyn ihan luomuna kokeiden välillä. Muutama viikko sitten Miro nuohosi pari tuntia laajaa kuusiaukkoista ketunpesää, jossa supit olivat majailleet. Miro oli kaivanut puolisen tuntia auki asukkaiden tulppaamaa käytävää ja siinä sitten tuli oikeaa harjoitusta. Vähän kyllä jännitti, miten putkiston hiekkaeste Miron kokeessa yllättää, mutta hienosti Miro siitä selvisi. A-kokeessa tyhjän luolan tarkastus oli todella äänekäs kuten Norallakin aikoinaan ja Miro sai siitä 4 miinuspistettä. Riistakokeessa reippaan ilmoitushaukun jälkeen kettu siirtyi oikeaan kulmapesään ja siitä edelleen vauhdilla Miron äänekkäästä haukkupainostuksesta oikeaan päätepesään. Miro liikkuu nopeasti ja sujuvasti putkistossa ja tarrasi nyt karkuun lähtevää kettua hännästä niin että karvat ketulla pöllysivät! Koe keskeytettiinkin sitten 10 minuutin jälkeen koiran "voimakkaaseen hallintaan"! Lauantain kokeessa oli mukana 15 koiraa - 7 mäyräkoiraa, kaikki kolme karvanlaatua edustettuina. Pk.mäykky Taru valioitui ja lk.mäykky Julle sai viikonlopun aikana 2 B-tulosta sekä lauantaina kokeen parhaan koiran palkinnon. Onnittelut emännille Katjalle ja Marikalle! Miro ei ole vielä suorittanut luonnonluolantarkastusta, kun Oulun kokeissa ei ole siihen ollut mahdollisuutta. Onneksi Haukkukeitaalla järjestetään seuraavat LUT-kokeet jo toukokuussa, niin päästään laittamaan käyttövalioanomusta Kennelliittoon. Joenpenkan väki onnittelee ajavaa luolakoira Miroa! Kokeiden tulokset löytyvät täältä
Miron pokaalisaalis tältä keväältä! |
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Pyryn eka kerta LUT-harjoituksissaSunnuntai 16.3.2008 klo 11.47 - Marja Junttila Perjantaina 14.3. Pyry pääsi ensimmäistä kertaa haistelemaan Haukkukeitaan ketunhajuja, kun kävimme aloittelijoille tarkoitetuissa LUT-harjoituksissa. Myös Pyryn veli Aku (Joenpenkan Aarni-Aukusti) oli tullut paikalle Taimin kanssa. Akulla kerta oli jo toinen, sillä viikkoa aikaisemmin Aku oli ollut harjoituksissa jo Matin kanssa. Aku meni ensin halliin ja kohtapa sieltä alkoikin kuulua jo terhakka haukku! Ekalla kerralla Aku oli vähän ihmetellyt häkkikettua, mutta ääntäkin oli jo tullut. Nyt poika haukkui ihan tosissaan ja oli mennyt jo hyvin putkeenkin. Aloittelijat eivät vielä harjoitelleet ahdinkoon menoa, mutta putkeen ne kuitenkin pääsivät - ja siellä putken päässä häkissä oli ihan oikea kettu! Pyry ja Aku vähän tahisivat odotellessa ja pitipä Pyryn vähän ärhennellä saksanmetsästysterriereillekin. Hallissa Pyry ei sitten inahtanutkaan! Pyry kierteli häntä viipottaen reippaasti hallissa ja nuuskaisi häkkiäkin, mutta kettu ei nyt kiinnostanut ollenkaan - ohjaaja Piakin oli kiinnostavampi! Pyry huiteli innokkaana haistellen pitkin hallia, nosti jalkaakin pari kertaa ja kakkasi, mutta kettu jäi tervehtimättä tällä kertaa. Kaksi kertaa Pyry meni hyvin myös pitkän putken läpi. Pyry on vielä pentu (8,5 kuukautta) ja kaikki vielä edessä - tästä on hyvä jatkaa! Oli kuitenkin mukava nähdä, miten reipas ja peloton poika tuo meidän Pyry on. Menemme taas haistelemaan uusia hajuja seuraaviin harjoituksiin Haukkukeitaalle.
Pyry ja Aku Haukkiksella - vähän pitää haukkua
Taimi on vasta trimmannut Akun ja poika on tosi komea! |
|
Avainsanat: LUT, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi |
PENTUPORINAA: Sisko ja sen veli - Anin luona kylässäSunnuntai 2.3.2008 klo 10.58 - Marja Junttila Eilen lauantaina kävimme kyläilemässä Anin kotona Kiimingissä. Mukaan reissulle pääsi tällä kertaa vain Pyry - Noran ja Miron oli jäätävä kotimiehiksi ulisevista vastalauseista huolimatta. Matkalla kävimme Limingantullin Mustissa ja Mirrissä tutustumassa uusiin tiloihin ja ostamassa koiranruokaa - kaikille omaa: Noralle vähän keveämpää, Mirolle puuhakkaan koiran erikoisruokaa ja Pyrylle omaansa. Pyrystä on jo tullut iso poika ja se syö nyt aikuisruokaa kaksi kertaa päivässä. Vähän hirvitti kyllä etukäteen, millainen ralli Kastehelmen luona syntyy, kun Pyry tulee mukaan. Ja kun talossa on vielä KISSAKIN! Ani ja Kira hyvin kasvatettuina ja tottelevaisina tyttöinä koittivat pysyä rauhallisina, vaikka meidän innokas pikkupoika yrittikin nakittaa tyttöjä minkä kerkesi. Pyry oli tykästynyt varsinkin Ani-siskoon, mutta Ani kyllä osasi sanoa Pyrylle, jos tämä kävi liian tunkeilevaiseksi. Välillä porukka kävi jäähyllä pihalla. Ikävä kyllä Pyryn piti liruttaa tyttöjen reviirille parit miehiset merkit. Pyryn emä Nora ei ole kissojen ystävä, mutta eipä ole kissavastaisuus geeneissä, sillä meidän Pyry ihan pelkäsi komeaa, siniharmaata Rambo-kissaa! Rambo käytti tilaisuutta hyväksi ja vähän kiusasikin Pyryä. Myöhemmin Pyry kyllä sisuuntui ja sanoi Rambolle ison HAUn! Kiitos Kastehelmelle! Oli mukava tavata ihanainen mussukka Kira ja terhakka Ani-tyttö. Toivotamme Kiralle ja Anille mukavia ja menestyksekkäitä näyttelyreissuja. Kehän laidalla ja ehkä kokeissakin tapaamme varmaan tämän vuoden aikana monta kertaa. Anin kolmas ja Pyryn ensimäinen näyttely on huhtikuussa Jyväskylässä. Ani ainakin osaa jo hienosti poseerata ja käyttäytyä kehässä. Pyryn pitää vielä kyllä harjoitella kovasti! Lisää kuvia löytyy Anin kuva-albumista!
Pyryä kiinnostaa, mutta Ani ei tykkää....
Pyry vahtaa kieli pitkällä.
Olisin toivonut kyllä yhteiskuvaa Rambosta ja Pyrystä, mutta se ei nyt onnistunut. Kyllä on komea kissa tämä Rambo! |
|
Avainsanat: Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen |
Mirosta Eräkoira 2007Sunnuntai 24.2.2008 klo 21.55 - Marja Junttila Limingan-Temmeksen Metsästysyhdistys valitsi Miron vuosikokouksessaan vuoden 2007 eräkoiraksi. Titteli myönnetään metsästyskoiralle vuoden aikana saatujen näyttely- ja koetulosten perusteella. Kiertopalkinto on ollut meillä aikaisemminkin, kun samainen titteli on myönnetty Noralle kahtena edellisenä vuonna. Joenpenkan väki onnittelee Miroa!
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Pojat trimmattu!Tiistai 19.2.2008 klo 20.48 - Marja Junttila Pyry pääsi pentukarvastaan viime viikonloppuna. Pyryn niukka turkki on ollut todella siistin näköinen, ja vasta nyt siinä oli jotain kypsää nypittävää. Pyryn partakarvat ovat hyvässä kasvussa ja kulmakarvojakin nyt jo löytyy. Turkki vaikuttaa tosi helppohoitoiselta, sillä tassut ovat lyhyen karhean karvan peittämät, eikä korvissa ole juurikaan trimmattavaa. Olin jo aikaisemmin nyppinyt pitkiä mustia poskikarvoja, ja Pyry ei tykännyt yhtään ja vikuroi sen minkä kerkesi! Hannu oli minulla nyt assistenttina ja Pyry pääsikin herkkupalojen avulla ihan huomaamatta pentuturkistaan eroon. Kun vanha karva oli nypitty, alta löytyi hyvä, karkea turkki. Kun Pyry eli Joenpenkan Aito-Artturi oli aivan pieni vastasyntynyt pentu, sillä oli pitkä musta karva ja sitä kutsuttiinkin Karva-Artturiksi. Myöhemmin turkki muuttui kurttuisen näköiseksi ja nimi vaihtui Kurttu-Artturiksi. Samana viikonloppuna pääsi myös Miro vanhasta karvastaan, joka oli perusteellisesti nypitty edellisen kerran viime kesänä. Mironkin turkki on niukka ja vanhanakin hyvän näköinen. Pojasta saa siistinnäköisen helposti nypimällä häntää, tassuja, naamakarvoja ja siistimällä korvat. |
|
Avainsanat: trimmaus, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar |
PENTUPORINAA: Aaretti ja supi 10.2.2008Torstai 14.2.2008 klo 10.10 - Marja Junttila Annelta tuli taas mukavaa juttua ja kuvia Noran Jämsän pojasta Aaretista. Aaretilla kuten muillakaan pennuilla ei ole ollut hankaluuksia muiden koirien kanssa ja Aarettikin leikkii kovasti Annen koirien kanssa. Onpa Aaretti saanut ihan mäykkykaverinkin! Viime viikonluppuna Aaretti pääsi mukaan supimetsälle. Kun supin luola oli löytynyt, Aaretti olisi mennyt mielellään itsekin luolaan tutkimaan, mutta miehet päättivät kuitenkin vetää supin kolosta rassilla. Kun supi oli saatu ulos, Aaretti oli aluksi vähän ihmetellyt juttua, mutta kun turrikka oli yrittänyt pojan kimppuun, oli Aaretti näyttänyt supille, että "mun silmille ei kyllä hypitä!" Annen veli oli jälkeen päin kertonut, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Aarettia niin ärhäkkänä, kun se supille oli ollut. Jos vain yhtään on Nora-mammaan Aaretti-poika tullut, siitä kyllä tulee ärhäkkä ja periksiantamaton luolakoira, kunhan vielä ikää ja taitoa tulee lisää. Riistaveret tuntuvat ainakin olevan kohdallaan! Joenpenkan väki toivottaa Aaretille je perheelle mukavia mettäreissuja jatkossakin!
|
|
Avainsanat: Aaretti, Joenpenkan Aimo-Aaretti, luolametsästys |
Ani Enossa - tuloksena ROP-pentu!Maanantai 4.2.2008 klo 17.57 - Marja Junttila Ani (Joenpenkan Anni-Ainokainen) oli Kastehelmen kanssa elämänsä toisessa näyttelyssä Enossa 3.2. Ensiesiintyminen oli jo joulukuun alussa Helsingissä pentunäyttelyssä ja sielläkin Ani pärjäsi hyvin. Ani osallistui nyt Enossa pentuluokkaan, kun ikää oli jo vaadittavat 7 kuukautta. Tulos oli hieno ja kotiintuomisena oli kunniapalkinto sekä ROP-pennun titteli! Anin matkakavereina olivat karkkarit Kira (Rowanberrie´s Keep Up) sekä Topi (Rowanberrie´s Make It) sekä pitkäkarvainen kaniinimäyräkoira Leevi (Caelestis Shoot-´Em Up). Myös Kiralla ja pojilla matka meni todella loistavasti! Kira sai taas sertin, mutta kun niitä oli jo tarpeeksi tulevaa muotovalion titteliä varten, ei sitä otettu vastaan. Loppukisassa Kira oli hienosti VSP. Topi oli urosten kakkonen ja sai varasertin. Leevi puolestaan sai omassa ryhmässään ROP-tittelin. Onnittelumme vielä Anille ja kavereille! Suurkiitos Kastehelmelle Anin loistavasta hoidosta ja treenauksesta! Näyttelyarvostelu löytyy täältä:
Kuva: Tommi Berg © 2008
Kuva: Tommi Berg © 2008 Kiitokset Tommi Bergille hienoista näyttelykuvista! Lisää kuvia Enon näyttelystä löytyy täältä: |
|
Avainsanat: näyttelyt, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen |
Mirolle meinasi käydä tosi huonosti!Sunnuntai 27.1.2008 klo 17.59 - Hannu Pietiläinen Kuluneen talven aikana on sääolojen takia kuulunut poikkeuksellisen paljon surullisia kertomuksia heikkoihin jäihin menehtyneistä koirista. Liikkeellä ja metsäretkillä oltaessa toki kaikki on mahdollista, mutta eipä sitä tule ajatelleeksi, että juuri oma koira joutuisi heikkoihin jäihin. Lauantaina 26.1. olin Miron, metsäkaveri Vellun ja hänen veljenpoikansa kanssa menossa jäniksiä etsimään. Miro lähti hakureissulle ja siinä kahvitellessamme huomasin parin sijainnin tarkistuksen jälkeen ettei gps-panta anna paikkatietoa. Ihmettelin mikä laitteeseen on tullut ja lähdin etsimään koiran jälkiä. Tuossa vaiheessa epäilin sääoloja, lumista metsää tms. tilapäisen yhteyskatkon syyksi. Kävellessäni yritin useasti turhaan saada yhteyttä koiraan ja aloin epäillä, että se oli mennyt maan alle ketun tai supin reikään. Löysin koiran jäljet ja kiersin pahimmat tureikot, josta se oli kulkenut. Tein taas kerran pienen kaarroksen ja olin juuri hakemassa jälkiuraa, kun kuulin koiran haukkuvan. Kuljin haukun suuntaan ja huomasin, että ääni tuli vuolaasti virtaavan metsäojan varrelta. Oja mutkitteli ja siellä täällä oli aukkoja jääkannessa, paikoin taas kansi kesti kävellä minuakin. Olinhan jo pari kertaa ylittänyt ojan alajuoksulla. Menin haukkua kohden ja huomasin heti koiran jälkien päättyvän sulan reunalle. Koiran alta oli jääkansi romahtanut noin neljän metrin matkalta ja Miro haukkui kolmisen metriä aukon reunasta alajuoksulle jääkannen alla. Onneksi talvinen tulvavesi oli laskenut huomattavasti ja veden ja jääkannen välissä oli 30-40 cm tyhjää tilaa. Virta oli vienyt koiraa kannen alle, mutta Miro oli onneksi saanut kiinni ojassa olleesta kivikosta, jolla se seisoi puoliksi virtaavassa vedessä. Aikaa kahvittelustamme oli kulunut jo puolisen tuntia, joten kovin kauaa koira ei enää olisi jaksanut pysytellä kivikossa, eikä sillä olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä ojasta ylös muutenkaan, sillä pystysuorat penkat ja vuolaasti virtaava vesi olisivat estäneet kaikki yritykset. Paikka oli sellainen, että irtipäästyään koira olisi ajautunut syvälle jääkannen alle ja seuraava aukkopaikka oli kymmenien metrien päässä. Reppu ja haulikko lensivät nyt tosi nopeasti penkalle ja yhtään arvelematta laskeuduin ojaan, jossa oli vettä reittä myöten. Kahlasin varovasti jääkannen reunalle ja kyykistyin kannen alle. Näin Miron ja ehdin jo hätäisesti sanoa "Tänne", mutta sitten tajusin, että toivottavasti koira ei yritä liikahtaakaan, muuten virta vie sen kadoksiin. Sanoin koiralle "Odota" ja kyyristelin jääkannen alla rintamus vettä hipoen ja hiissasin itseäni lähemmäs koiraa. Niin kauan kuin sain vasemmalla kädellä pidettyä jääkannen reunasta kiinni kaikki meni hyvin, mutta sitten tuli aika halju olo, kun ote oli irrotettava. En yltänyt koiraan muuten kuin menemällä syvemmälle kannen alle. Lopulta sain käteni koiran kuonolle ja vielä hieman siirtymällä sain tutkapannasta kiinni. Vedin voimakkaasti koiraa ja samalla yritin tulla vauhdilla takaisin. Vesi roiskui ja kohisi ja siinä vaiheessa kastui takkikin, mutta sain kuitenkin Miron jääkannen reunalle ja itsenikin kieräytettyä ylös ojasta. Koira tärisi kuin haavanlehti kylmissään ja minulla oli saappaat täynnä vettä, housut litimärkinä reittä myöten ja takin etumus valui vettä. Tyhjensin saappaat pikaisesti, puristin enimmät vedet villasukista ja kun ne eivät enää saappaisiin menneet, työnsin ne reppuun, otin koiran syliin ja lähdin tarpomaan autolle. Soitin Vellulle mitä oli tapahtunut ja samalla yritin lämmittää Miroa, joka tutisi koko kahden kilmetrin kävelyn. Pari kertaa laskin koiran maahan kävelemään ja loppumatkasta koiralla ei enää näyttänyt isompaa hätää olevankaan. Itsellä alkoi jalkoja kylmätä, kun saappaat oli märät ja kuivanakin melko tuhdit Rokka-saappaat painoivat märkinä varmaan monta kiloa. Onneksi pakkasta ei ollut kuin pari astetta - muutoin kävely olisi ollut kyllä tosi hankalaa. Illalla alkoi sitten kurkkua pistellä ja yö olikin jo kiemurtelua flunssan kourissa. Kävimme seuraavana iltapäivänä flunssasta huolimatta kuvaamassa paikkaa, josta oli tulla Miron viimeinen. Onneksi Lautuanoja ei ollut pahimmillaan ja tällä kertaa oli todella onni matkassa, kun selvittiin Miron kanssa vain säikähdyksellä ja kylmällä kylvyllä.
Miron jäljet loppuvat avannon reunaan.
Tuolla Miro sinnitteli kolmen metrin päässä jääkannen alla - ja osasi onneksi haukkua apua!
Hannu ja Pyry tutkailevat paikkaa, jossa jääkansi romahti Miron tassujen alla. |
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
MIRO - Semilain Omar tänään 2-vuotias!Keskiviikko 23.1.2008 klo 14.36 - Marja Junttila ONNEA MIROLLE SYNTYMÄPÄIVÄN JOHDOSTA! Mirolle on tapahtunut monia mukavia asioita viime vuoden aikana ja (yli)vilkkaasta pojasta on kasvamassa todella hieno ja mukava metsäpoika! Oli tosi mukava nähdä miten hellästi ja isovelimäisesti Miro suhtautui Noran pentuihin ja leikki näiden vauhtihirmujen kanssa. Katselin jokin aika sitten vanhoja videonpätkiä Pikku-Mirosta ja vauhtia kyllä riitti Mirollakin! Nyt Pyry peuhaa ja kiusaa Miroa niin kuin Miro aikoinaan riepotteli Noraa. Miro on ollut kova vetämään hihnassa ja pyrkisi mielellään julkisille paikoille dogmaileja tutkimaan ja viesteihin vastaamaan. Kakkakaan ei tahdo oikein tulla omassa pihassa, lieneekö sosiaalinen suoli? Nyt kun Miro on herännyt ihan tosissaan riistalle, on lenkkien vauhti hidastunut ja kaikki jäljet pitää haistella tarkkaan. Viime keväänä, kun näitä kotisivuja tehtiin, suunnitelmissa oli harjoitella Miron kanssa ajohommia ja siinä sivussa kokeilla myös LUT-jutttuja. Haukkukeitaalla LUT-harkoissa olemme käyneet Miikkustin kanssa joitain kertoja ja Hannu on treenannut ajoa minkä säät ja aika ovat vain sallineet. Harmi vaan, että jäniksiä on meidän seudulla ollut aivan liian vähän ajettavaksi. Jänisten puutteessa Miro onkin eksynyt hirvien perään. Onneksi Miro on ollut taitava hirviajoissaan. Ensimmäisiä kaatoja saatiin odottaa kauan, vaikka Miro kyllä on ajanut pitkään ja taitavasti. Viime marraskuussa Miron ajosta sitten ammuttiin ensimmmäinen jänis ja aivan äsken hienosta kaurisajosta ensimmäinen metsäkauris. Todella yllätys oli, että Miikkusti pärjäsi LUT-kokeissakin kahden B-tuloksen verran! Ovatpa Hannu ja Miro kokeilleet mäyräkoirien ajokoettakin Lohtajalla nyt viime joulun jälkeen, mutta tulosta ei vielä tullut. Sää oli pahin mahdollinen, eikä riistaakaan alueelta löytynyt. Miron kanssa jatkamme metsästysharrastusta ja kokeissa käyntiä - tästä on hyvä jatkaa! - Ja täytynee hieman päivitellä myös näitä kotisivuja Miikkustin osalta kun kaadotkin ovat parantuneet räkättirastaasta ;-)
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar |
Miro kaurisjahdissaPerjantai 11.1.2008 klo 18.00 - Hannu Pietiläinen Tänään sitten vihdoinkin onni potkaisi oikein syylinki jalassa! Miron kanssa on pitkin viime syksyä ajeltu hirveä, kaurista ja jänistä, mutta vain yksi jänis on tähän mennessä saatu eräksi. Tuuri on vaihdellut huonosta vielä huonompaan, joten ensimmäistä kauriskaatoa on saatu odottaa. Eilisen lumisateen jälkeinen nollakeli lupaili hyviä mahdollisuuksia tälle päivälle, jos vain ajettavaa löytyisi. Aamulla oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hämärässä kierreltiin Miron kanssa kaurispeltoja, mutta jälkiä ei löytynyt. Siirryttiin metsätielle, jossa Miro äkkäsi vanhan jälkijonon ja kävi ensin toisella puolen tietä lyhyen hakulenkin, tuli takaisin ja siirtyi nopeasti jälkijonoa pitkin syvemmälle kuusikkoon. Intoa oli kovasti, vaikka jäljet eivät tuoreita olleetkaan. Tutkan mukaan koira kävi reilun kolmensadan metrin päässä ja lähestyi tietä, kun yhtäkkiä kuului pari herättelyhaukkua ja sen jälkeen ajohaukku. Ajoa oli kuulunut pienellä alueella tiheässä taimikossa kymmenisen minuuttia, kun kaksi kaurista kävi tien penkan takana aivan lähellä. Tiheikkö esti kuitenkin ampumisen ja huomattuaan passin kauriista toinen kääntyi tulojäljilleen ja toinen lähti omia teitään alueelta pois. Miro jatkoi ajoa takaisin kääntyneen kanssa ja ajo jäi pyörimään tiheikköön hyvin pienelle alueelle yli tunniksi. Haeskelin parempaa passipaikkaa, mutta en onnistunut näkemään ajettavaa. Sitten alueelle tuli toinenkin koira jänisajossa ja kauris siirtyi muutaman sata metriä pois tiheiköstä. Kohtaaminen tapahtui sitten metsätiellä, kun kauris oli palaamassa takaisin tiheikköön karkkolenkin jälkeen. Rihlakon luotipiipulla pääsin ampumaan n. 60-70 metrin päästä. Kauris hypähti, otti pitkän loikan metsään ja katosi. Kävelin ampumapaikalle ja samassa Mirokin tuli siihen haukkuen. Koira jatkoi tien yli ajoa, mutta pysähtyikin tienpenkan taakse äheltämään. Nuori uroskauris oli kuolleena ja koira pöllytteli karvaa innoissaan. Tyytyväisinä palasimme kotiin Miron kanssa. Päivä oli tosi upea ja Miron ajo kesti kaikkiaan 80 minuuttia. Huomenna maistellaan kaurispaistia pitkästä aikaa!
Lisää kuvia löytyy Kuva-Albumista - Miron eräkuvat Kaurista maisteltiinkin vasta sunnuntaina, tässä maistiaisia: Syötiin Miikkustin ensimmäisen kauriin kunniaksi sitten oikein juhla-ateria, tässä ruokalista:
Kyllä maistui! Kiitokset Mirolle, Hannulle sekä tietenkin metsän väelle Tapiolle ja Tellervolle apujoukkoineen.
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, ajometsästys |
Noran kanssa KajaanissaKeskiviikko 9.1.2008 klo 20.33 - Marja Junttila Sunnuntaina 6.1. kävimme Noran kanssa pitkästä aikaa taas näyttelyssä pentuloman jälkeen. Vuosi sitten Kajaanissa Nora sai kuuden hienon EH-putken jälkeen ensimmäisen ERI:nsä samoin kuin Miro. No, nytpä ei sitten mennytkään yhtä loistavasti, kun tuomarilta pätkähti arvosteluksi HYL - eli hylätty! Yhdeksässä aikaisemmassa näyttelyssä ja jalostustarkastuksen todella tarkassa syynissä ei ole tuomareilla ollut hammaskalustosta mitään huomauttamista, mutta nyt tuomarin mielestä Noralla oli kuitenkin tasapurenta! Mäyräkoirien rotmääritelmän mukaan koiralla tulee olla leikkaava purenta ja poikkema tästä, kuten tasapurenta, on virhe. Rotumääritelmän mukaan tasapurenta ei kuitenkaan ole hylkäävä virhe kuten ala- ylä- tai ristipurenta. Vähän tympäsi, kun Noran hyvästä turkista ei tuomarilla ollut mitään sanottavaa. Koko syksyn ajan Noraa on treenattu missikuntoon ja turkinkin kanssa ollaan tehty kovasti töitä. Näin tällä kertaa! Noran näyttelyarvostelu oli todella yllätys ja pettymys. Näyttelyissä on kuitenkin tosi mukava käydä. Nytkin tavattiin Noran Feksu-veli, paljon rowanberrisläisiä ja monia muita mukavia mäykkytuttuja. Noran näyttelyarvostelu kokonaisuudessaan löytyy täältä:
Mamma-Nuukkis poikien kehystämänä 8.1.2008 - vasemmalla Pyry ja oikealla Miro. |
|
Avainsanat: näyttelyt, Nora, Rowanberrie´s Feenix |
PENTUPORINAA: Ansun luona kylässäTorstai 27.12.2007 klo 13.47 - Marja Junttila Sunnuntaina 23.12. eli aatonaattona kävimme Ansun luona kylässä Haukiputaan Martinniemessä. Ansuhan oli muuttanut oman perheensä luo marraskuun alussa Noran pennuista viimeisenä. Oli mukava nähdä miten hyvin Ansu oli kotiutunut Rädyn perheen koiraksi. Ja Ansusta oli kasvanut lyhyessä ajassa iso poika ja aikamoinen turrikka! Meidän luonamme pentukotona Ansu halusi huomiota ja tahisi melkoisesti Pyryn kanssa, mutta oli nyt omassa kodissaan lupsakanoloinen kaveri. Ansu on todella oppivainen ja välkky koira, joka oli jo hienosti oppinut uusia asioita. Ansulla on oma paikka kopassaan, silloin kun ihmiset ovat keittiössä ruokailemassa. Ja tosi kiltisti Ansu nytkin odotti, kun joimme joulukahvit keittiön puolella. Ansu antaa myös hienosti leikata kyntensä ja siistiä tassukarvojaan sylissä selällään kellottaen - toisin kuin äitinsä Nora, jolla on paha tapa rimpuilla ennen kuin leikkurin terä on edes koskenut kynteen! Ansun kotona on aidattu piha, jossa poika mielellään nuuskii ja etsii Maija-kissan jälkiä. Onpa jokunen karkureissukin jo tullut tehtyä! Hyvä kikka on ollut laittaa Ansun pantaan pieni valo vilkkumaan, niin selviää missä päin pihaa Ansu milloinkin kuljeksii. Ansu sai jouluksi oman tonttuasunkin, lakin ja liivin. Olisipa mukava tietää pysyivätkö tonttutamineet pojan päällä....
Tässä Ansu Hannun sylissä - ja lisää kuvia löytyy albumista! |
|
Avainsanat: Joenpenkan A-pentue, Ansu, Joenpenkan Armas-Anselmi, Aksu |
A-pentujen isä Pippo on poissa!Torstai 20.12.2007 klo 13.20 - Marja Junttila Freunds Kaneelboom "PIPPO" 26.12.2002 - 18.12.2007 Sain tiistai-iltana 18.12. yllättävän ja todella surullisen viestin Pipon emännältä: V-05, V-07 Freunds Kaneelboom eli Pippo oli pudonnut jäihin perheen maaseutuasunnolla ja menehtynyt. Vasta edellisellä viikolla olimme iloinneet Pipon menestyksestä Voittaja-näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa ja nyt tämän loistavan ja lupaavan "herrasmiesmäyräkoiran" ura päättyi näin traagisesti. Vähän yli vuosi sitten tapasin Pipon ensimmäistä kertaa, kun Pippo vieraili meillä isäntänsä kanssa. Olimme aikaisemmin loppusykyllä kyselleet Mäyräkoiraliiton jalostustoimikunnalta Norallemme sopivaa sulhasta ja kolmen isäehdokkaan joukossa oli myös Pippo. Olimme kumpikin Hannu sekä minä jo aikaisemmin törmänneet netissä tähän komeaan urokseen, joten isän valinta Noran pennuille oli todella helppo. Vielä kun Pipon omistajilta kuulimme pelkkää hyvää koiran luonteesta, ei muita vaihtoehtoja mietittykään. Juttelimme asiasta myös Kaisa Tapolan kanssa, jonka yhden hyvin menestyneen pentueen isä Pippo myös on. Tapasimme Pipon ja isäntäväen kanssa viimeksi elokuussa, kun he kävivät tervehtimässä meitä sekä Pipon ja Noran pentuja. Samalla vietimme A-pentueen ristiäisiä. Seuraavana viikonloppuna meillä oli ilo saada myös Pipon kasvattaja Arja Lidman vieraaksemme pentuja katsomaan. Alunperin olimme ajatelleet jättää itsellemme tyttöpennun, mutta kun tyttöä oli jo odoteltu Kiiminkiin, sijoitimmekin tämän ainokaisen Kastehelmi Kakon hyvään ja asiantuntevaan hoitoon. Ja kun Miron näyttelyura loppui heinäkuussa, jäi Pipon poika Pyry meidän omaksi koiraksemme. Toivottavasti Pyrystä kasvaa yhtä charmantti, hieno ja komea koira kuin isästään Piposta! Lämmin osanottomme Pipon isäntäväen ja Freunds kennelin väen suuressa surussa. Olit Pippo heille todella rakas ja jätit myös tassunjälkesi meidän sydämiimme! Joenpenkan isäntäväki, karkkarit Pipon poika Pyry, Nora ja Miro sekä suomenajokoira Riku |
PENTUPORINAATorstai 13.12.2007 klo 11.45 - Marja Junttila Ani eli Joenpenkan Anni-Ainokainen on tehnyt jo ensimmäisen näyttelymatkansa Helsinkiin. Kastehelmi esitti Anin hienosti Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä 2.12. Ani täytti 5 kuukautta vain muutama päivä ennen ensiesiintymistä ja taisi olla koirista nuorimpia. Ani oli selvinnyt loistavasti myös junamatkasta, eikä ollut paljon hätkähtänyt pääkaupungin hulinaa. Näyttelytulos oli luokassa 5-7 kk PEK 2, eli Ani tuli neljän narttupennun ryhmässä toiseksi, mutta ei saanut kunniapalkintoa. Tuomarina Näyttelyssä oli Päivi Eerola ja Anin näyttelyarvostelu oli seuraavanlainen. Seistessä parempi kuin liikkeessä. Hyvät mittasuhteet. Selvä sukupuolileima. Narttumainen pää. Riittävä kaula. Etuasentoiset lavat. Lyhyt olkavarsi. Selässä pehmeyttä liikkeessä. Kauniilla tavalla edukseen esitetty. Reippaat liikkeet. Kiitokset Kastehelmelle Anin erinomaisesta hoidosta ja treenauksesta. Aaretti eli Joenpenkan Aimo-Aaretti Jämsässä on päässyt nokatusten jo supin kanssa. No, supi ei ollut enää onneksi kovin villinä, joten ensi tapaaminen hoitui turvallisesti. Anne oli aloitellut jo Aaretin trimmausta (kuten kuvasta näkyy) ja homma jäi kesken, kun pojalle tuli tosi paljon mielenkiiintoisempaa hommaa. Aika ärhäkältä näyttää Aaretti!
2.12. kävimme ihan tässä lähellä Tupoksessa tervehtimässä Mauria eli Joenpenkan Arvo-Aapelia. Pyry oli mukana ja aikamoiseksi ralliksi meni vierailu velipojan luona. Pyry ja Mauri muistuttavat eniten toisiaan, sillä molemmilla on melko niukka turkki. Kymmenvuotias Taku-sakemanni seuraili poikien hommia rauhallisena vierestä. Mauri oli kunnostautunut mäyräkoirien uusiutuneen hammaskaluston testauksessa ja jykertänyt petipaikkansa takana olevaan seinään pienen kolon. Taitavat kaikki pennut olla nyt siinä pahimmassa termiitti-iässä, kun Anikin oli jyrsinyt kännykästä nappuloita irti. Meillä taas kuluu puruluita säkkikaupalla, kun on vielä muitakin jyrsimisintoisia kuin tuo Pyry.
Ei saatu pojista parempia kuvia, kun ajelivat melkein koko ajan toisiaan takaa ja painivat "poikapainia"! Tässä kuvassa niskan päällä vuorostaan Mauri. |
|
Avainsanat: A-pentue, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen, Mauri, Joenpenkan Arvo-Aapeli, Aaretti, Joenpenkan Aimo-Aaretti |
Miron ensimmäinen jänisTorstai 15.11.2007 klo 14.02 - Hannu Pietiläinen Tänään sitten vihdoin onnisti! Jo viime talvesta lähtien on Mirolle yritetty saada kauris- tai jäniskaato. Ajoja on ollut useita, mutta passimiehillä toivottoman huonoa tuuria ja "läheltäpititilanteita" on ollut useita. Tänä syksynä ajohommaa ovat häirinneet Miron hirviajot, kun rutto vei jäniskannan olemattomiin. Paremman puutteessa hirvikin on kelvannut. Viime sunnuntaina satoi maahan lumen, ja kun pari lomapäivää sattui tähän loppuviikkoon, niin lähdettiin Miron kanssa taas yrittämään. Jäniksen jälkiä löytyikin, mutta neljän yön jälkiä oli koirankin vaikea selvittää. Yli tunnin haun jälkeen saatiin lopulta ajo käyntiin. Tällä kertaa passimiestä tuurasi tosi hyvin, kun puppeli tuli alle kymmenen minuutin ajon jälkeen suoraan passiin. Miro tuli kaadolle haukkuen ja tarrasi tiukan leukaotteen jäniksestä. Tyytyväisinä tallustelimme autolle ja ajoimme kotiin kuvia ottamaan Miron ensimmäisestä jäniksestä.
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, ajometsästys |
Vanhoja eräjuttuja 2007Maanantai 1.1.2007 - Marja J
Noran, Miron ja Pyryn eräjuttujaNoran eräjututNoran kanssa on metsästelty ensi alkuun jänistä ja kaurista, mutta sitkeäkään ajo ei oikein tuota tulosta, kun Nora ei hauku ajossa lainkaan. Mykkäajoja on kuitenkin harrastettu ihan senkin vuoksi, että koira saa siinä runsaasti monipuolista liikuntaa. Tutkapanta on ollut välttämätön varuste hiljaisessa ajossa, jotta koira on löydetty metsästä. Olemme kuulleet, että vieläkään ei ole syytä heittää toivoa kokonaan ajoäänen löytymisessä, mutta aika vaikea sellaiseen on uskoa. Luolametsästys alkoi Noran kanssa puolivahingossa sattumasupin kanssa tavanomaisella päiväkävelyllä. Runebergin päivänä 2005 oli lämmin sää ja vettä tihkutti. Supit olivat olleet liikkeellä ja jälkien löytymisestä alkoi jahti, josta kerrotaan P.S.Mäykyn numerossa 1/2005. Luolilla Noran kanssa on käyty harkiten ja suhteellisen harvoin, vaikka intoa koiralla olisi enempäänkin. Riistan kanssa Nora on luonteeltaan suhteellisen kova – ei kuitenkaan mikään nippukoira. Sisua on sen verran, että supikoira ja kettu pysyvät kyllä luolan perällä mikäli umpiperään joutuvat. Ja jos ajossa ei ääntä tule, niin luolassa haukku on sitäkin kovempaa ja kiivaampaa. Aika usein metsästäjien työksi jäävätkin lapiohommat eli luolan kaivaminen auki. Noralta saatiin kettu 10.2.2007, kun ajokoira Riku oli sitä ajellut ensin nelisen tuntia. Ajokoira väsähti ja kettu paineli peltotien rumpuun, jossa Nora pidätteli sitä hienosti, kunnes metsämiehet saapuivat paikalle lapioiden ja muiden työvälineiden kanssa.
Kuvassa Nora suden jäljillä keväällä 2005. Autoilija oli nähnyt suden ylittämässä nelostietä keskellä päivää meiltä viisi kilometriä etelään. Nora on käynyt haistelemassa myös suden ja ahman jälkiä eikä tyttö epäröinyt kummankaan kanssa yhtään. Hihna kireällä olisi ollut valmis jäljitykseen, vaikka tuskin ymmärsi mitä jälkien päästä olisi löytynyt. Mutta ei kyllä petojen hajut Noraa pelottaneet. Susia liikuskelee aina silloin tällöin lähimetsissä, mutta helmikuussa 2006 kohdattiin tosi harvinaisuus, kun ahma asusteli muutaman viikon näillä main. Seuraavan kerran kun löytyy karhun jäljet, niin kokeilemme mitä Nora nallesta tuumaa – niitäkin näillä seuduin majailee joka kesä.
Nora on käyttänyt jäljestystaitojaan ja etsinyt haavakkohirviä Hannun hirviporukalle useana syksynä. Kuvassa Nora ja jäljitetty hirven vasa syksyllä 2006. MIRON ERÄJUTUTMiron erätarinoita blogissaMiro on tullut meille nimenomaan ajavaksi koiraksi. Mäykyt ovat kyllä niin monipuolisia, että vaikea on vielä sanoa mikä Mirolta parhaiten luonnistuu, mutta metsäkauris ja jänis ovat olleet ajatuksissa kärkipaikoilla. Syksyllä 2006 käytiin ajoa kokeilemassa ja rohkeasti poika lähti hakuun ja yritti sitkeästi jänistä ylös. Ajojakin saatiin ja ihan kunnon äänen kanssa, mutta kaatoja ei vielä lainkaan. Joulun 2006 jälkeen Miro ajoi kauden parhaan ajonsa, kun pitkään kestänyt jäniksen etsiminen muuttuikin yhtäkkiä kaurisajoksi. Kolme tai neljä kaurista oli ajossa ensin melkein tunnin, jonka jälkeen yksi porukasta erkani ja lähti kokonaan eri suuntaan. Miro jatkoi yksinäisen perässä ja meni suoraan noin puolitoista kilometriä laajalle kynnöspellolle, jolla ei tuolloin ollut vielä lunta lainakaan. Jäinen ja karkea kynnös hävitti kauriin jäljet ja jouduimme luovuttamaan. Ajo kesti kuitenkin kaikkiaan tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, joka on noin nuorelle mäykylle ihan hyvä suoritus. Syksy 2007 oli Miron kehityksen ja kypsymisen kannalta todella tärkeää aikaa. Miron kanssa käytiin metsällä ahkerasti. Syksyn aikana oli hyviä ajoja, mutta ensimmäistä kaatoa vain saatiin odotella pitkään. Ensimmäinen metsäjänis saatiin eräksi marraskuussa 2007 ja metsäkauris tammikuussa 2008. Mirostahan tuli myös luolavalio 2008 minimikoemäärällä, mutta kaikkein ominta ovat ajohommat ja jahti jatkuu tämän innokaan ajuripojan kanssa! Syksyllä 2009 Miro oireili ensimmäisen kerran allergiaansa - mahaan tuli näppyä, tassuja kutisi. Vaiva saatiin kuitenkin asettumaan kortisoni- ja antibioottilääkityksellä. Vaiva uusi syksyllä 2010 ja Mirolle tehtiin allergiatestit ja ruokavaliota muutettiin vähemmän ärsytystä aiheuttavaksi. Kuivanappulat jätettiin kokonaan ja Miro siirtyi koti- ja raakaruokavaliolle. Loppuvuodesta 2010 Miro on päässyt oireistaan ja tervehtymisen myötä myös ajoon! Miro ajeli jänistä entiseen malliin ja saipa poika haukkua supiakin, joka sitten saatiin eräksi puolen tunnin painostuksen jälkeen. Syksyn 2011 aikana Miro on ollut metsällä jo monta kertaa, muutaman kerran myös yhteisajossa Emman kanssa.
Miron varhaiset riistakontaktit ovat löytyneet pihapiiristä. Tässä saaliina räkättirastas kuvattuna 13.6.2006.
Miron eka metsäjänis 15.11.2007. No, nyt on jo tullut ihan kunnon saalistakin, vaikka kyllä meillä laitetaan rastastakin ruuaksi! Miro kaurisjahdissa - juttu ensimmäisestä kaadosta 11.1.2008Tänään sitten vihdoinkin onni potkaisi oikein syylinki jalassa! Miron kanssa on pitkin viime syksyä ajeltu hirveä, kaurista ja jänistä, mutta vain yksi jänis on tähän mennessä saatu eräksi. Tuuri on vaihdellut huonosta vielä huonompaan, joten ensimmäistä kauriskaatoa on saatu odottaa. Eilisen lumisateen jälkeinen nollakeli lupaili hyviä mahdollisuuksia tälle päivälle, jos vain ajettavaa löytyisi. Aamulla oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hämärässä kierreltiin Miron kanssa kaurispeltoja, mutta jälkiä ei löytynyt. Siirryttiin metsätielle, jossa Miro äkkäsi vanhan jälkijonon ja kävi ensin toisella puolen tietä lyhyen hakulenkin, tuli takaisin ja siirtyi nopeasti jälkijonoa pitkin syvemmälle kuusikkoon. Intoa oli kovasti, vaikka jäljet eivät tuoreita olleetkaan. Tutkan mukaan koira kävi reilun kolmensadan metrin päässä ja lähestyi tietä, kun yhtäkkiä kuului pari herättelyhaukkua ja sen jälkeen ajohaukku. Ajoa oli kuulunut pienellä alueella tiheässä taimikossa kymmenisen minuuttia, kun kaksi kaurista kävi tien penkan takana aivan lähellä. Tiheikkö esti kuitenkin ampumisen ja huomattuaan passin kauriista toinen kääntyi tulojäljilleen ja toinen lähti omia teitään alueelta pois. Miro jatkoi ajoa takaisin kääntyneen kanssa ja ajo jäi pyörimään tiheikköön hyvin pienelle alueelle yli tunniksi. Haeskelin parempaa passipaikkaa, mutta en onnistunut näkemään ajettavaa. Sitten alueelle tuli toinenkin koira jänisajossa ja kauris siirtyi muutaman sata metriä pois tiheiköstä. Kohtaaminen tapahtui sitten metsätiellä, kun kauris oli palaamassa takaisin tiheikköön karkkolenkin jälkeen. Rihlakon luotipiipulla pääsin ampumaan n. 60-70 metrin päästä. Kauris hypähti, otti pitkän loikan metsään ja katosi. Kävelin ampumapaikalle ja samassa Mirokin tuli siihen haukkuen. Koira jatkoi tien yli ajoa, mutta pysähtyikin tienpenkan taakse äheltämään. Nuori uroskauris oli kuolleena ja koira pöllytteli karvaa innoissaan. Tyytyväisinä palasimme kotiin Miron kanssa. Päivä oli tosi upea ja Miron ajo kesti kaikkiaan 80 minuuttia. Huomenna maistellaan kaurispaistia pitkästä aikaa!
Syötiin Miikkustin ensimmäisen kauriin kunniaksi sitten oikein juhla-ateria, tässä ruokalista:
Kyllä maistui! Kiitokset Mirolle, Hannulle sekä tietenkin metsän väelle Tapiolle ja Tellervolle apujoukkoineen.
PYRYN ERÄJUTUTPyryn ja Emman viikonloppujahti 10.-11.4.2010 Supijahti 5.4.2010Aamulla sain puhelinsoiton, että supit ovat yöllä olleet liikkeellä. Vaikka lunta on vielä paljon, on hangen pinta niin tiivis, että se kantaa talviunien jälkeen kevenneitä supeja. Jäljitys oli kerrankin helpoimmasta päästä, sillä kolmensadan metrin päässä tieltä supit olivat menneet latoon sisälle ja lattian alle. Ensin töihin meni lk mäykky Nella ja sillä aikaa kävin hakemassa Pyryn autosta. Supit rallasivat paikasta toiseen lattian alla eikä koira saanut niitä pysäytettyä. Vaihdettiin jonkin ajan kuluttua Pyry töihin ja otettiin Nella huilaamaan. Olkipaaluja oli lattialla ja niitä siirreltiin ja nostettiin pari lattialankkuakin, kun Pyrykin joutui liikkumaan koko ajan paikasta toiseen supien perässä. Yritettiin saada niiden aluetta pienemmäksi, kun yks kaks molemmat supit sinkosivat lattian alta ja saman tien seinän raosta ulos. Pyry vispasi toisen perässä, joka kiersi ulkokautta kulman takaa takaisin samaan paikkaan latoon. Toinen supi juoksi pellon poikki seuraavalle ladolle ja katosi sinne vaikka kaveri yritti saada sen kiinni matkalla. Paksussa lumessa pitkäjalkainenkin mies on lujilla. Siinä sähäkässä laskettiin Nellakin irti ja se otti haukun lattian alla, jolloin laitoin Pyryn kiinni. Yhdessä emme koiria työmaalle laskeneet. Samassa paikalle tuli lisävoimia ja porukalla supi otettiin talteen Nellan avustuksella. Toisella ladolla oli vaikeuksia löytää supi, sillä olkipaaluja ja heinäseipäitä oli paljon eivätkä koiratkaan paikantaneet turrikkaa. Nosteltiin paaluja ja seipäitä ja tutkittiin paikkoja. Sen verran saatiin aukkoa, että Nella pääsi lattian alle, mutta alkuun ei supia löytynyt. Kun Nella oli toisella puolella latoa, laskin Pyryn samaan paikkaan ja aikansa siellä oltuaan kuului vähän haukkua ja intovikinää. Oli ilmeisesti niin ahdas paikka, ettei koira päässyt eteenpäin. Aukaistiin vähän lattiaa ja Pyry jatkoi heti muutaman metrin lattian alla ja aloitti kiivaan haukun. Keskellä latoa oltiin juuri pääsemässä koiran ja supin tuntumaan, kun supi livahti siihen suuntaan mistä Pyry oli tullut. Onneksi oli kaveri vastassa ja hän sai napattua supin kiinni. Pyrykin tuli ulos samalla, kun roikkui supissa kiinni. Siistittiin paikat ladoissa entiselleen ja lähdettiin autoille. Aikaa meni kaikkiaan kolmisen tuntia ja koirat saivat hyvät rupeamat supityöskentelyä. Nella on kokenut konkari, mutta hienoa oli nähdä miten Pyry touhusi kuin vanha tekijä, vaikka kokemuksia oikeasta supityöskentelystä tähän malliin ei aiemmin olekaan. Tästä on hyvä jatkaa!
Pyry ei meinannut päästää ollenkaan irti supista - "Tämä on mun!" |
|
Avainsanat: Joenpenkan Aito-Artturi, Pyry, Semilain Omar, Miro, Rowanberrie´s Feenix, Nora, eräjuttuja |
Joenpenkan elämää
