Elmolle MÄAJ-1-tulos sekä jänis- ja kauriskaadot!

Sunnuntai 2.10.2011 klo 22.09 - Marja J

Elmo eli Joenpenkan Ehtivä-Elmo on osallistunut ensimmäiseen MÄAJ-kokeeseensa Etelä-Pohjanmaan Mäyräkoirakerhon järjestämässä pitkässä kokeessa Alajärvellä ja työskennellyt komeasti heti ykköstuloksen pistein 71,26!

Elmon ajoharrastukset ovat menneet erinomaisesti ja ensimmäinen jäniskaatokin on pojalle saatu. Ja tänään tuli Villeltä terveisiä, että Elmon ajosta oli eilen saatu myös kauris!

Ville kirjoittaa Elmon hyvin alkaneesta ajosyksystä seuraavaa:

Lämpimät onnittelut vielä Elmolle ja kotiväelle Villelle ja Satulle!

Elmon uusimmat kuvat

Emppu jäniksen perässä

Lauantai 10.9.2011 klo 17.48

Emppu komeana heti trimmauksen jälkeen heinäkuussa

Tulipas mukavia terveisiä Empun eli Joenpenkan Empivän-Empun isännältä! Emppu oli päässyt jänisjahtiin jo muutaman kerran ja poika tuntuu kehittyneen kovasti ajohommissa. Ajoajat ovat pidentyneet ja Emppu selvittelee jo hyvin hukkia. Emppu vaikuttaa jo taitavalta ja sitkeältä ajurilta. Tässä Empun isännän mukavaa tarinaa pojan viimeisimmistä jahtireissuista:

Jahtikausi on alkanut. Olimme Empun kanssa tarkkana ja heti kauden alussa lähdimme jänisjahtiin "vanhoille metsästysmaille" eikä kestänyt kuin puolisen tuntia, kun ensimmäisen kerran kuului haukku. Useamman kerran tuli hukkakin, mutta sinnikkäästi Emppu haki ja  jahdin aikana Emppu juoksikin 24 km! Saalista tuolta reissulta emme saaneet, vaikka itse lähes kompastuin rusakkoon mennessäni tiheän matalaa puustoa olevan pusikon läpi. Rusakko loikkasi metsikköön enkä toki olisi sitä ehtinyt ampuakaan, sillä tuossa tilanteessa minulla oli ase olalla.

Toinen  jahtireissu olikin jo antoisampi: aamuharjoituksena meillä oli jäljestys, jonka lankomies oli järjestänyt. Edellisenä päivänä hän oli kaatanut jäniksen, jota oli vetänyt nurmikossa talon ympäri. Emppu oli "heti kartalla": vauhdilla seurattiin hajujälkeä, joka päättyi pyykinkuivaustelineen kohdalle. Meni hetki ennenkuin Emppu hoksasi, että nyt haju tuleekin ylhäältä, jossa jänis roikkui. Emppu iski hampaansa välittömästi etukäpälään, rutina kuului ja heti perään yritti saada sopimaan suuhunsa jäniksen pään.

Sitten lähdimme jahtiin: päästin peltojen ja rannan välissä olevaan tiheään pajukkoon Empun hakemaan eikä kestänyt kuin kymmenkunta minuuttia, kun kuului hyvin kantava haukku. Ajoa kesti parisen tuntia, välillä oli toki hiljaistakin, mutta ajo jatkui. Sitten kuului laukaus. Lankomies oli pellon reunassa ollessaan havainnut pajukossa liikettä ja tarkkana kun oli niin havaitsi, että kettuhan siinä oli. No, se oli ketun surma. Uudenvuoden ilotulitukset ovat saaneet Empun varovaiseksi, mutta olin tyytyväinen, kun haukkuääni  pienen tauon jälkeen taas kuului. Annoin Empun jatkaa vielä tunnin verran, sitten otin pojan kiinni. Epäselväksi meille jäi se, oliko ajossa jänis ja oliko kettu eksynyt tielle vai ajoiko Emppu heti alussa jo kettua vai ajoiko kettu jänistä ja Emppu perässä.

Kolmas reissu oli mielenkiintoinen, vaikka emme saalista nytkään saaneet. Komea, kuuluva haukku jälleen ja parhaimmillaan muutamaa kymmentä metriä vaille kilometrin päässä minusta Emppu kävi, kun seurasin kartalla tilannetta, juoksukilometrejä yhteensä 19. Ja mikä parasta niin hukan tultua Emppu palasi takaisin menojälkiä ja aloitti uuden haun. Ensi viikolla säiden salliessa käännämme jälleen kuonon kohti jahtimaita.

Hannu mietti tuota Empun ajosta ammuttua kettua ja epäili, että kysymyksessä olisi ollut karkkokettu, joka oli lähtenyt liikkeelle Empun ajaessa jänistä. Hyvä reissu, kun saalista tuli! Empun ensimmäinen jäniskaato antaa vielä odottaa, mutta kyllä se sieltä vielä tulee, siitä olen aivan varma!

Hyvää jatkoa Empun ja isännän hyvin alkaneelle jahtisyksylle!

Eräkoira Eeti

Tiistai 14.12.2010 - Marja J

Eetin Toni-isännältä tuli jahtiuutisia viime viikonloppuna - Eetille oli ammuttu taas supi ja rusakko. Rusakkoja olisi ollut ajettavaksi enemmänkin, mutta ne pyörivät niin lähellä asutuksia ja teitä, että Eeti oli jouduttu ottamaan pois ajosta turvallisuussyistä. Supikoiriakin tuntuu Keski-Suomessa olevan taas paljon runsaammin kuin täällä päin.

Toni kirjoitti, että Eetistä on kasvanut todella taitava ja innokas metsästyskoira, joka toimii niin ajossa kuin luolahommissakin ja saalista on tullut.

Tässä Eeti ja saaliiksi saatu supi 11.12.2010. Kuva: Toni Kauppinen

Ilvekset liikkeellä - ja koirat jahdissa

Sunnuntai 21.11.2010 klo 22.29 - Hannu P

Lumi on ollut maassa jonkin aikaa ja sen myötä jälkihavaintoja ilveksistä on alkanut tulla tasaiseen tahtiin. Yksinäisen ilveksen jälkiä on lähiseudulla ollut eri suunnilla, mutta 16. päivänä marraskuuta saatiin ensimmäinen pentuehavainto näiltä nurkilta. Naapurikylän mies näki töistä tullessaan illalla puoli kuuden aikaan ilveksen loikkivan nelostien yli. Jälkien tutkinta paljasti, että kyse oli emoilveksestä ja kahdesta pennusta. Havaintohetkellä pennut olivat ilmeisesti jo ehtineet tien yli kun vain yksi eläin näkyi tiellä. Seuraavana iltana koirien kanssa kävelyllä jälkitarkastelu osoitti, että ilvekset olivat ohittaneet kaksi naapuritaloa noin 40-50 metrin päästä. Kulkureitti on täsmälleen sama kuin viime talvena eli vanhoja tuttuja taitaa tuo emoilves olla.

Saman viikon perjantaina Emma ja Kari olivat menneet jänisjahtiin ja eikös vaan Emma ollut törmännyt tuoreisiin ilveksen jälkiin. Alueella olivat liikkuneet samainen emo poikasineen. Emman haukkuääni oli ollut selvästi jänisajoa möreämpi ja kymmenisen minuuttia oli ajoa ehtinyt jatkua ennen kuin koira saatiin ilvesajosta pois. Jänistä Emma oli sitten myös ajanut mallikkaasti eikä harhautunut enää toistamiseen isojen kissojen jäljille.

Eilen lauantaina 20. marraskuuta yritettiin Pyryn kanssa jäniksen pyyntiä. Pari kertaa se on ajellut lyhyitä pätkiä äänenkin kanssa, mutta nyt kun lunta on maassa, niin ääni on taas ollut ajossa tosi tiukassa. Eilen kävikin vielä niin, että Pyry innostui seurailemaan hirven jälkiä eikä jänis kiinnostanut lainkaan. Kahdeksan kilometrin hirvenjälkikokeen jälkeen otettiin koira kiinni.

Tänään sitten taas Emman kanssa yritettiin jänistä, mutta parin pikku ajopyräyksen jälkeen jänikset menivät Emmalta hukkaan. Metsät ja pellot olivat niin täynnä jälkeä, ettei niistä saanut mitään tolkkua, kun uutta lunta ei tullut pitkään aikaan. Myös tänään näkyi ilveksen jälkeä – sekä vanhempaa että uutta, mutta kyseessä oli pienikokoinen yksinäinen kulkija.

Ilvekset näyttävät tietävän tasan tarkkaan missä jäniksiä ja kauriita on, sillä jäljet menevät aina sellaisille alueille. Kunhan talvi etenee pidemmälle, niin varmaan selviää tarkemmin kuinka paljon noita tupsukorvia näillä seuduilla oikein liikkuu. Supit ovat kateissa ja ketun jälkiäkään ei paljoa näy. Arvattavasti niitäkin on ilvesten ruokalistalla ollut kesän ja syksyn aikana.

Pauliina ottama hieno kuva lauantain jahtipäivältä. Pyry siinä menossa vauhdilla eteenpäin ja Kari sekä Hannu pyssyt olalla.

Empun jahtiuutiset

Keskiviikko 17.11.2010 klo 18.38 - Marja J

Empun isäntä Esko lähetti pojan viimeisimmät jahtiterveiset. Emppu on päässyt jänisjahtiin isännän vanhoille jahtimaille, mutta vielä ei kaatoa ole tullut. Emppu on kuulemma hakenut todella innokkaasti ja ajoääntäkin löytyy. Poika osaa kuulemma ottaa hyvin kontaktia ja palannut välillä isännän luo. Olipa Emppu tehnyt pienen karkureissunkin ja lähtenyt jostain kumman syystä juoksemaan suoraan pitkin metsätietä kylän suuntaan. Onneksi reissu päättyi kuitenkin onnellisesti ja Emppu saatiin auton kyytiin, mutta syy tähän pikaspurttiin ei selvinnyt.

Jahtireissuilla puput ovat vielä päässet jymäyttämään Emppua ja harhauttaneet kokemattoman ajurin alun. Mutta harjoittelun myötä taidot kasvavat ja koira oppii kyllä lukemaan ”jänistä”, etsimään jäljen ja selvittämään hukat.

Esko kirjoittaa tiistailta 16.11.: ”Tänään olimme jälleen jahdissa - rusakon perässä lähes kolme tuntia. Empulla on erittäin kuuluva haukku, kun saalin haju on "parhaimmillaan". Rusakko pyöritti Empun moneen solmuun ja loppujen lopuksi jäi omille teilleen. Lumipeitteinen kynnöspelto ei ole parhainta juoksumaastoa noin lyhytjalkaiselle, mutta ei tuo näyttänyt ajoa estävän - hidastavan kylläkin.”

Emppu jahtireissun jälkeen 16.11.2010

Mukavaa alkavaa talvea ja hienoja jahtikokemuksia Empulle ja Eskolle!

Emmalle taas jänis ja Pyryn ajohommat

Perjantai 5.11.2010 klo 21.37 - Marja J

Emma oli ollut taas metsällä Karin kanssa. Ensin oli ollut kettuajo, joka oli alkanut rähäkällä, kettu oli mennyt kuitenkin Emmalta hukkaan. Emma oli ollut hukasta niin turhautunut, että oli ulissut sydäntä särkevästi - taisipa vähän kiukuttaa! Emma oli saanut kohta sitten jänisajon, jonka tuloksena Kari oli saanut jäniksen eräksi. Hyvä Emma ja Kari!

Tässä muutama kuva!

On meillä muitakin ajouutisia! Pyry on ruvennut ajamaan oikein äänen kanssa! Meidän Nora on niin tiukka luolakoira, että ajaa kyllä, mutta ei tule pihaustakaan. Noran poika Pyry on ollut yhtä tiukka, kun on ollut joskus ajossa, ja luulimme jo että ääntä ei tulekaan. Nyt Pyry on kuitenkin ruvennut antamaan ääntä useamman kerran ja ajoeläimenä on ollut jänis. Pyry on todella innokas ja sinnikäs poika ja tekee kovasti töitä hukkia selvitellessään. Ajot ovat olleet vielä lyhyitä, mutta odotamme että myös Pyrylle saataisiin kaato!

Emppukin lähettää syysterveisiä!

Torstai 14.10.2010 klo 15.20

Ei ollut mennyt Emppu hukkaan, vaikka pojasta ei ole kuulunutkaan mitään kesän aikana. Emppu perheineen on viettänyt työn täyteisen kesän Oulujärven maisemissa rakennustöiden kimpussa.

Empun Esko isäntä kirjoittelee taas mukavasti pojan reissuista: "Mutta on Emppu riistan makuun päässyt: erään aamulenkin aikana se löysi metsästä teeren, joka mitä ilmeisimmin oli haukan tappama. Hyvin näytti pojalle lintu maistuvan, jäljelle ei jäänyt kuin pari sulkaa. Emppu teki myös selväksi, että muilla ei ole asiaa kosketellakaan lintua. Paikallisen hirviporukan jäljiltä löytyneet vasan sorkat ovat myös olleet makoisia.

Maanantaiyönä täällä satoi hieman lunta ja siksipä lähdimmekin aamulla jänisjahtiin seuduille, jossa nuorena miehenä kävin dreeverini kanssa. Parituntisen metsästyretkemme aikana emme saaneet kosketusta jäniksiin, mutta lentoon pyrähtäneet metsäkanalinnut saivat aikaan kiivaan ajon ja erittäin kuuluvan haukun."

Hyvä juttu, jos riista saa ääntä aikaiseksi! Ehkä Emppu pääsee piankin kunnon ajoon, tahtovat vain nuo hyvät tilanteet odotuttaa itseään.

Mukavaa syksyä Empulle ja kotiväelle!

Empun häntä on kyllä siihen malliin pystyssä, että ei tuota lintua uskalla mennä suusta ottamaan! :)

Lisää jahtiuutisia - Eetille ammuttu kaksi supia

Sunnuntai 10.10.2010 klo 21.15 - Marja J

Eetin isäntä Toni lähetti pojan viimeisimmät terveiset - Eetille oli ammuttu perjantaina kaksi supia. Eeti pääsi hoitamaan sekä luolakoiran että ajokoiran tehtäviä. Eeti oli löytänyt vanhan tervahaudan ja aloittanut haukun. Toni sai muutaman kaverinsa kanssa yhden supin ammuttua, mutta toinen oli karannut. Pian Eeti oli löytänyt senkin kiven alta.

Toni kertoo Eetistä: "Eeti toimii supien kans hienosti eikä revitytä itseä. Yllätyin kuinka rohkeasti Eeti meni maan alle, eikä ollut moksiskaan - se oli ensimmäinen kerta. Ja sitkeästi jaksoi touhuta melkein 3h."

Eeti oli ajanut muutama viikko sitten myös kettua jonkin aikaa, mutta sitä ei Toni ollut kuitenkaan saanut ammuttua.

Vaikuttaa siltä että myös Eeti on taitava metsästyskoira ja toimii niin luolassa kuin ajossakin - hieno juttu! Jatkakaahan samaan malliin!

Elmon ja Eetin syysterveisiä

Keskiviikko 6.10.2010 klo 21.18 - Marja J

Elmon Ville-isäntä lähetti eilen terveisiä Alajärveltä. Elmo oli aloitellut kesän jälkeen ajohommia ja hyvin nuo tuntuvat alkaneen. Poika on kokeillut myös luolakoiran hommia niin luonnonluolilla kuin keinoputkillakin.

Ville kirjoitti niin hyvin Elmon kaurisjahdista ja luolahiommista, että lainaan jutun suoraan tähän blogiin.

"Kaurisjahti alkoi vihdoin ja viimein viime viikonloppuna. Sitä ennen syksyllä käytiin useita kertoja kiertelemässä, mutta lähes joka kerta Elmo löysi hirven tai hirvet ja seuraili niitä pitkiä matkoja. Aina tietenkin yritin ottaa koiran pois jäljeltä mahdollisimman pian. Kaurisajoja saatiin alku syksystä tasan yksi, joka ei sekään kestänyt kuin kymmenisen minuuttia. Hirvelle Elmo ei antanut kunnolla ääntä, haukkui vaan aina kun hirvet pysähty.

Kaurisjahti lähestyi ja alkoikin mietityttämää, että onkohan Elmo unohtanut kokonaan haukkumisen :) Lauantaina en kerennyt kuin 50 m kävellä metsään ja niin alkoi komeasti haukku raikumaan. Vähän ajan päästä ilmoitettiin radiosta, että neljä kaurista oli liikkeellä ja Elmo n.150 m perässä. Tällä kertaa tulosta ei tullut, mutta useaan kertaan kauriit nähtiin. Elmo ajoi reilun tunnin isolla neva-alueella joka on tiheästi ojitettu, silloin tuli ensimmäinen hukka ja pääsin ottamaan koiran pois.

Vaikka vieläkään ei tullut ensimmäistä kauriskaatoa antoi se taas uskoa tulevaan :) Lauantain iltana epäiltiin että ei taida Elmo jaksaa sunnuntaina metsälle, mutta aamulla se oli ensimmäisenä ovella vinkumassa mukaan. Syksyllä hankittu kova peruskunto näytti kyntensä nopealla palautumisella. Sunnuntaina ei löydetty Elmon kanssa kuin jänis, mutta sitä ei nyt voitu ampua kun yritettiin kaurista.

Luolatoimintaakin on käyty vähän treenaamassa. Elmon ensimmäinen luolareissu tuli äkkiä kun isän hirvikoira oli ajanut supin tai ketun koloon. Sain mukaan kaverin jolla on paljon kokemusta luolahommista. Hän otti mukaan terrierinsä varalta jos Elmo ei syttyisikään. Koloja oli 6 kpl pienessä haapasaarekkeessa. Elmo ei kauaa pihalla vetkutellut kun se jo painui ensimmäiseen koloon. Aluksi se viihtyi maan alla pieniä hetkiä, kierrellen kolosta koloon. Jonkun ajan päästä kaksi reikää haisi voimakkaimmin. Lopulta toinen kolo vei voiton ja siellä Elmo antoi ääntä n.20min.

Huomasimme että se haukkui isomman puun alla, ja ajattelimme että se ei siitä enää pääse eteenpäin. Niinpä viimein saimme Elmon houkuteltua ulos kolosta ja laitoimme sinne kaverini terrierin. 10 min se työsti äännellen puun alla ja sitten kuului puun toiselta puolelta töminää ja murinaa. Muutaman kerran tarvi lapiolla kääntää maata pois kun osuttiin koloon ja terrieri veti perässään ulos poika kettua. Kuollutta kettua Elmo haukkui ja välillä intoontui repimään.

Putkillakin on käyty kuolleella supilla treenaamassa ja hyvin Elmo menee putkiin ja jää haukkumaan pesän suulle. Jonkun ajan päästä olisi tarkoitus mennä putkille reenaamaan tarhaketulla, niin näkisi miten se elävälle elukalle siellä sanoo."

Kiitokset Satulle sekä Villelle Elmon terveisistä ja mukavaa jahtisyksyä Elmon kanssa!

Toni lähetti myös Eetin viimeisimmät terveiset. Toni ja Eeti olivat muuttaneet Saarijärveltä Kannonkoskelle. Eeti oli päässyt Tonin kanssa lintujahtiin ja vähän riepotellutkin metsoa. Kovasti siellä jo odoteltiin ensilunta, että pojat pääsisivät supijahtiin. Hirviä tuntuu Eetikin paremman puutteessa ajelevan ja haukkuvan.

Terveiset myös Tonille ja Eetille ja vauhdikasta jahtisyksyä teillekin!

Aaretti metsällä

Sunnuntai 5.9.2010 klo 11.02

Annelta tuli taas mukavaa juttua ja kuvia Noran Jämsän pojasta Aaretista. Aaretilla kuten muillakaan pennuilla ei ole ollut hankaluuksia muiden koirien kanssa ja Aarettikin leikkii kovasti Annen koirien kanssa. Onpa Aaretti saanut ihan mäykkykaverinkin!

Viime viikonluppuna Aaretti pääsi mukaan supimetsälle. Kun supin luola oli löytynyt, Aaretti olisi mennyt mielellään itsekin luolaan tutkimaan, mutta miehet päättivät kuitenkin vetää supin kolosta rassilla. Kun supi oli saatu ulos, Aaretti oli aluksi vähän ihmetellyt juttua, mutta kun turrikka oli yrittänyt pojan kimppuun, oli Aaretti näyttänyt supille, että "mun silmille ei kyllä hypitä!" Annen veli oli jälkeen päin kertonut, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Aarettia niin ärhäkkänä, kun se supille oli ollut.

Jos vain yhtään on Nora-mammaan Aaretti-poika tullut, siitä kyllä tulee ärhäkkä ja periksiantamaton luolakoira, kunhan vielä ikää ja taitoa tulee lisää. Riistaveret tuntuvat ainakin olevan kohdallaan!

Joenpenkan väki toivottaa Aaretille je perheelle mukavia mettäreissuja jatkossakin!

Nellille ensimmäinen jäniskaato

Perjantai 3.9.2010 klo 18.24 - Marja J

Riikalta tuli äsken mukavia uutisia: Nellin ajosta oli ammuttu ensimmäinen jänis! Nelli oli ollut metsällä Riikan miehen Pentin kanssa vain muutaman tunnin reissulla. Ajo oli kestänyt 15 minuuttia ja Nelli oli välillä hukannutkin jäniksen, mutta löytänyt sen sitten uudelleen.

Hieno juttu, hyvää harjoitusta tulevaa MÄAJ-koetta varten, joka onkin jo ensi viikolla!

Emma ja Pyry luolilla

Sunnuntai 25.7.2010 klo 22.01 - Hannu P

Syksy ja jahtikausi lähestyvät, vaikka helteet eivät vielä hellitä. Lauantaiaamu oli vaihteeksi kylmän yön jälkeen sopiva luolatutkimuksille. Pauliina, Kari ja Emma sekä meidän Pyry tutkivat aamun aikana yhden ladonalustan ja useita isoja ja pienempiä luolastoja, mutta tällä kertaa kaikki olivat tyhjiä.

Emmalle olisi hyvä saada harjoitusta tositoimissa tulevaa LUT-koetta ajatellen. Ainakin luonnonluolan tarkastus tuli epävirallisesti nyt tehtyä. Päivän lämmettyä sääskiarmeija heräsi ja koiratkin alkoivat olla uuvuksissa, joten reissu lopetettiin. Näissä hommissa jatkamme varmasti vielä monta kertaa….

Kuvia helteiseltä luolapäivältä

Emman, Pyryn ja Noron luolapäivä 9.5.2010

Maanantai 10.5.2010 klo 11.26 - Marja J

Emma sekä Pyry ja sk kettuterrieri Noro kävivät tutkailemassa luonnon luolia. Mukana reissulla olivat Pauliina ja Kari, Noron emäntä Kaisu, Hannu sekä oppaana Pekka. Koirilla oli oikein puuhakas päivä - saivatpa ainakin harjoitella tyhjän luolan tarkastusta. Noro pääsi ensimmäistä kertaa nyt oikein kunnolla nuuskimaan luonnonluolia. :)

Mukana olleet saavat antaa päivästä tarkemman selvityksen, tässä ensiksi kuitenkin Pauliina ottamia hienoja kuvia reisssusta. Hannu otti myös muutaman kuvan.

Emman, Pyryn ja Noron luolapäivä 9.5.2010

Emman ja Pyryn viikonloppujahti 10.-11.4.2010

Tiistai 13.4.2010 klo 13.12 - Hannu P

Pitkä luminen talvi huhtikuulle saakka on mahdollistanut supien jäljityksen ja asiaa ovat parantaneet lämpimät yöt, jolloin aamuisin jäljet ovat näkyneet selvästi märässä lumessa.  Lauantaiaamuna emäntä lähti aamujunalla Seinäjoelle ja minä samalla reissulla kattelemaan jälkiä. Ketunmaasta jäljet löytyivätkin ja alun sotkujen ja kierrosten jälkeen jälkijono kulki melko suoraan peltojen yli tuttuun jahtimaastoon. Lunta oli vielä paikoin polveen saakka, mutta pelloilla ja kuusikoissa kulku onnistui kävelytahtiin.

Jäljet erkaantuivat metsässä toisistaan ja valitsin vasemmalle johtavan jäljen. Arvelin, että pian toinen jälki yhtyisi tähän jotokseen. Meni kuitenkin puolisen kilometriä ennen kuin jäljet taas kohtasivat. Syykin selvisi, sillä pienen matkan päässä oli ilveksen talvella tappama kaurispukki. Kurkussa oli niin selvät pistojäljet, ettei tekijä oikein mikään muukaan voi olla. Ja koko talven ilvekset ovat alueella kierrelleet. Jäniksen selkäranka löytyi myös hieman ennen kauriin raatoa – sen oli toinen supi kaivanut hangen alta.

Raadolla oli jälkiä paljon, sillä toinenkin supipari tai kenties yksinäinen supi oli käynyt samalla haaskalla. Otin erään jälkijonon seurattavaksi ja se erkaantuikin omille teilleen ja huomasin kahden supin jatkaneen matkaa. Vain muutama sata metriä ja jäljet menivät tosi tiheään taimikkoon, josta mörrimöykyt löytyivät kuusen alta. Kevätsupit ovat laihoja ja liukasliikkeisiä ja saattavat tuollaisessa kohtaamisessa helposti karata. Nämä kuitenkin tunkeutuivat syvälle juurakkoon ja lymysivät siellä.

Otin supit eräksi ja tallustelin takaisin autolle. Kello oli jo sen verran, että oli syytä lähteä toisaalle, kun edellisiltana sovittiin Emman isäntäväen Pauliinan ja Karin kanssa supireissu toiseen paikkaan. Ja itse asiassa kahvitauko kyläkaupan baarissa oli paikallaan kahden ja puolen tunnin jäljityksen jälkeen. Pian oltiinkin porukalla uudessa paikassa ja autoilta ehdittiin kulkea vain pari sataa metriä kun Emma veti hihnassa kovasti ojanpenkassa olevan juurakon alle. Pari haukahdusta ja supi ärähti takaisin. Emma vetäytyi vähän taaksepäin ja haukkui tomerasti. Samassa supi livahti juurakon alta ja karkkosi ojanpenkka pitkin. Karin nopea haulikon laukaus hoiti tilanteen ja Emma sinkosi irtipäästyään supin turkkia muokkaamaan.

Kierreltiin alueella vielä pitkään ja yritettiin selvittää muut supien jäljet, joita alueella oli tosi paljon. Lopulta oli luovutettava eikä muuta saalista saatu. Pauliinan ja Karin kauriiden syöttöpaikka oli täynnä jälkiä ja ilmeisesti supitkin ovat hyödyntäneet osansa siitä pitkän kevättalven aikana. Oli hyvä havaita kuinka ruokinta kerää pienelle alueelle monenlaista riistaa ja samalla alue toimii ikään kuin pankkina tyhjille lähialueille.

Sunnuntaiaamuna lähdin Pyryn kanssa kahdestaan etsimään jälkiä, mutta kahdella eri alueella kiertely ei tuottanut tulosta. Vain muutama jäniksen jälki ja vanhat ilveksen jäljet ”saaliina” kävelimme takaisin autolle. Kari soitti matkalla ja kertoi, että Pauliina oli jäljittänyt supin tai ketun erään haaskan läheiseen luolastoon. Lähdettiin Pyryn kanssa paikalle ja soitin vähän lisävoimiakin paikalle, mikäli joudutaan kaivuhommiin.

Pauliina odotteli luolalla, jonne tulin ennen apuvoimia ja laskin Pyryn irti. Ensimmäinen sisäänmeno ei kiinnostanut, mutta toisella reiällä Pyry innostui ja painui maan alle. Välittömästi alkoi tasainen haukku eikä ollut epäselvää missä kohde on. Putsailtiin yläpuolelta lumet pois ja kun kaverit tulivat paikalle, aloitettiin kaivaminen. Pyry haukkui siihen asti tasaisesti, mutta kun reikä alkoi syvenemään, tuli hiljaisia hetkiä ja oletimme Pyryn olevan lähisuhteessa kohteen kanssa. Emme ehtineet kaivaa luolan kattoa auki kun Pyry ilmestyi reiälle vetäen kaveriaan mukana. Tuomas kurkotteli reikään ja nosti elukan ulos, joka osoittautui olevan kehnossa kunnossa olevaksi kapiketuksi. Porukalla inhoteltiin ja ihmeteltiin kuinka noin laiha ja huonokuntoinen elukka on selvinnyt kovan talven aikana.

Kotiin tultuani Pyry joutui K-hex –pesulle ja kodinhoitohuoneeseen eristykseen muista koirista.  Kaikki mettäkamppeet jäivät ulos ja illalla vielä Pyryn alta lensivät matot pihalle. Soitto ellipäivystykseen ja yliopiston apteekkiin resepti Strongholdille. Samana iltana estolääkitys päälle ja kuukauden päästä uusinta.  Pauliina ja Kari kävivät vielä Karin isän kanssa polttamassa kapisen ketun ruhon, ettei kapi enää leviäisi muihin eläimiin. Tosi ällöttävä ja elukalle varmaan hirmuisen kamala vaiva. Mutta vaiherikas viikonloppu ja monenlaisia tapahtumia koirien kanssa ja ilman. Illalla vielä Tuomas soitti ja kertoi löytäneensä yksinäisen supin kauriin raadon lähettyviltä päivän luolareissun jälkeen. Seuraavana yönä olikin pakkasta ja jäljityskelit ohi ainakin toistaiseksi.

Emma ja turrikka sekä Kari ja Hannu.

Ps. Tuo tekstissä mainittu kyläkauppa tarkoittaa Ala-Temmeksen K-Ekstraa ja SEO-huoltoasemaa, josta löytyy myös koira- ja hevostarvikkeita, koiranruokaa sekä nettikauppa: valiheikki.fi

Emman supijahtikuvat löytyvät täältä

Pyryn kanssa supijahdissa

Maanantai 5.4.2010 klo 19.15 - Hannu P

Aamulla sain puhelinsoiton, että supit ovat yöllä olleet liikkeellä. Vaikka lunta on vielä paljon, on hangen pinta niin tiivis, että se kantaa talviunien jälkeen kevenneitä supeja. Jäljitys oli kerrankin helpoimmasta päästä, sillä kolmensadan metrin päässä tieltä supit olivat menneet latoon sisälle ja lattian alle.

Ensin töihin meni lk mäykky Nella ja sillä aikaa kävin hakemassa Pyryn autosta. Supit rallasivat paikasta toiseen lattian alla eikä koira saanut niitä pysäytettyä. Vaihdettiin jonkin ajan kuluttua Pyry töihin ja otettiin Nella huilaamaan. Olkipaaluja oli lattialla ja niitä siirreltiin ja nostettiin pari lattialankkuakin, kun Pyrykin joutui liikkumaan koko ajan paikasta toiseen supien perässä. Yritettiin saada niiden aluetta pienemmäksi, kun yks kaks molemmat supit sinkosivat lattian alta ja saman tien seinän raosta ulos. Pyry vispasi toisen perässä, joka kiersi ulkokautta kulman takaa takaisin samaan paikkaan latoon. Toinen supi juoksi pellon poikki seuraavalle ladolle ja katosi sinne vaikka kaveri yritti saada sen kiinni matkalla. Paksussa lumessa pitkäjalkainenkin mies on lujilla.

Siinä sähäkässä laskettiin Nellakin irti ja se otti haukun lattian alla, jolloin laitoin Pyryn kiinni. Yhdessä emme koiria työmaalle laskeneet. Samassa paikalle tuli lisävoimia ja porukalla supi otettiin talteen Nellan avustuksella.

Toisella ladolla oli vaikeuksia löytää supi, sillä olkipaaluja ja heinäseipäitä oli paljon eivätkä koiratkaan paikantaneet turrikkaa. Nosteltiin paaluja ja seipäitä ja tutkittiin paikkoja. Sen verran saatiin aukkoa, että Nella pääsi lattian alle, mutta alkuun ei supia löytynyt. Kun Nella oli toisella puolella latoa, laskin Pyryn samaan paikkaan ja aikansa siellä oltuaan kuului vähän haukkua ja intovikinää. Oli ilmeisesti niin ahdas paikka, ettei koira päässyt eteenpäin. Aukaistiin vähän lattiaa ja Pyry jatkoi heti muutaman metrin lattian alla ja aloitti kiivaan haukun. Keskellä latoa oltiin juuri pääsemässä koiran ja supin tuntumaan, kun supi livahti siihen suuntaan mistä Pyry oli tullut. Onneksi oli kaveri vastassa ja hän sai napattua supin kiinni. Pyrykin tuli ulos samalla, kun roikkui supissa kiinni.

Siistittiin paikat ladoissa entiselleen ja lähdettiin autoille. Aikaa meni kaikkiaan kolmisen tuntia ja koirat saivat hyvät rupeamat supityöskentelyä. Nella on kokenut konkari, mutta hienoa oli nähdä miten Pyry touhusi kuin vanha tekijä, vaikka kokemuksia oikeasta supityöskentelystä tähän malliin ei aiemmin olekaan. Tästä on hyvä jatkaa!

Pyry ei meinannut päästää ollenkaan irti supista - "Tämä on mun!"

Empun talvisia harrastuksia

Maanantai 18.1.2010 klo 22.04 - Marja J

Emppu ja Empun isäntä Esko tekevät pitkiä yhteisiä retkiä niin kotona Kuivasjärvellä kuin mökkimaisemissa Oulujärvellä. Viime aikoina Emppu on ottanut tuntumaa myös riistan jälkiin.

Tässä Esko-isännän tarinaa viime päiviltä: "Olen Empun kanssa käynyt lähes päivittäin, pakkasen niin salliessa, Kuivasjärven takana metsämaastossa, jossa on nyt aika mukava liikkua jalkaisin kelkkojen tekemiä uria pitkin. Jäniksen jälkiä emme ole havainneet lainkaan. Viikonlopuksi menimme Oulujärven rantaan mökillemme toiveena löytää muutamia hajujälkiä. Ja niitähän löytyi: pihassa oli rusakon jättämiä yöllisiä jälkiä.  Päästin koemielessä Empun irti ja niinhän poika säntäsi heti jäljille suuntana naapureiden mökit ja pihat. Sain Empun onneksi kiinni pusikoissa.

Päästin Empun irti uudelleen pihassa, josta se otti rusakon tulojäljet nuuskittavaksi ja samantien otti suunnan järvelle suoraan kohti parin kilometrin päässä olevia saaria. Parikymmensenttinen lumi ei tuntunut hidastavan Empun vauhtia - minun kylläkin. Eipä kestänyt kauan, kun Empusta näkyi vain pieni piste järven selällä, jonne se näytti suorastaan lentävän - ainakin korvalehdistä päätellen. Pysähdyin itse, koska en enempää jaksanut juosta ja huutelin perään. Onneksi Emppu kääntyi takaisin ja palasi takaisin.

Sunnuntaina aamulla olimme jälleen liikkeellä, kun huomasin tuoreet kauriin tulojäljet mökkitielle. Emppu huomasi myös nuo jäljet ja taas mentiin - tällä kertaa kuitenkin kytkettynä. Suopursua kasvava metsämaasto ja sitä seuraava vaikeakulkuinen hakkuuaukea mentiin jälleen lennokkaasti - minulla ainakin tuli hiki. Emme voineet enempää jatkaa, joten houkuttelin Empun tutkimaan muita juttuja ja näin sain pojan pois metsästä. Parin kilometrin päässä autotiellä Emppu otti ilmasta hajun ja meni nuuskutellen lähellä olleelle metsään johtavalle tielle, jonka vieressä oli jälleen kauriin jälkiä. Kiinnostuksen kohteena oli nyt isokokoinen lumen peittämä painauma, jota Emppu alkoi tonkia ja pian se löysikin painaumasta verijälkiä. Tulipahan mieleeni, että olikohan ilves ollut asialla.

Viikonlopun kokemuksien perusteella voin sanoa, että Empulla on riistavietti kohdallaan kuonon päässä - vain kaato toistaiseksi puuttuu. Mutta se tulee aikanaan."

Kyllä koirien kanssa on mukava liikuskella metsässä ja maastoissa. Niiden kanssa oppii kiinnittämään huomion aivan uusiin asioihin ja katsomaan luontoa eri silmin. Innostunutta koiran nenätyöskentelyä on todella ilo seurata!

Monia yhteisiä seikkailuja Empulle ja isännälle sekä kiitokset mukavasta jutusta!

Emman viikonlopun jahtireissut

Sunnuntai 17.1.2010 klo 18.03 - Marja J

Emma oli saanut oman gps-paikantimen ja sitä oli nyt testattu luonnossa. Pauliinalta tuli taas mukavaa juttua Emman viikonlopun reissuista.

"Emman viikonloppu on taas kerran ollut jahtipainotteinen. Lauantaina 16.1. käytiin allekirjoittaneen synttäripäiväjahdissa ja Emma löysi pupun "heinäluolasta" keskeltä peltoaukeaa, joka oli pienten tutkimusten jälkeen lähes kolme metriä pitkä luolasto. Eipä tyttö aikaillut yhtään luolaan menoa, kun hajut oli vahvat. Pupulla kun ei mahdollisuuksia ollut, se hyppäsi hangen läpi ja metsään pakoon. Kaadon olisi pystynyt tekemään, mutta jäätiin odottamaan kunnon ajoa. Jonkin aikaa Emma ajoikin, kylläkin katkonaisin haukuin. Metsä oli täynnä jälkiä ja pupu totisesti eksytti meidät kunnolla.

Jahdin jälkeen ajettiin Temmekselle, katsomaan naapurikylän kahta kauriskaatoa ja tietysti Emman mielestä kauriit oli hänen, ei epäilystäkään. Tyttö sai kotiinviemiseksi kauriinjalan, kovin tuntui mieluiselta herkulta murinasta päätellen.

Sunnuntaina käytiin isommalla porukalla katsomassa pientä metsä/peltopaikkaa, josta voi hyvinkin sanoa, että se on täynnä riistaa. Emma löysi ilmavainulla useamman sadan metrin päästä kolme kaurista, joita ajoi mallikkaasti kovalla äänellä. Paikka on niin lähellä tietä, että Kari otti tytön hihnaan tunnin ajon jälkeen, kun kaatoihin ei ole lupaa. Sai kuitenkin todella hyvää treeniä ja kokemusta."

Emma on sitä mieltä, että "Nämä on nyt MINUN!"

Emma tänään kaurista ajamassa

Sunnuntai 6.12.2009 klo 17.22 - Marja J

Muutaman päivän on satanut lunta ja jahtikelit parantuneet. Emma oli päässyt tänään taas metsäreissulle ja tuliaisina oli todella hienoja uutisia - Emma oli päässyt ajamaan metsäkauriita! Muitakin jälkiä oli löytynyt, mutta kauriinhaju oli saanut tytön todella innostumaan.

Pauliina kirjoitti tuoreeltaan Emman reissusta: 

"Vihdoin satoi lumet Liminkaankin ja mehän tietenkin valmiita Emman kanssa metsään tuoreille jäljille. Tuoreet jäniksen jäljet ei tänään Emmaa kiinnostaneet, kahta supiakin ehdittiin jäljestää hyvän matkaa ja kaurisajoon päätettiin päivä.

Emma otti kaksi kaurista metsästä ylös. Kimeällä ja kovalla ajohaukulla säntäsi perään. Tyttö ajoi kauriita 20 minuutin ajan. Kummatkin olisi kaadettu Emmalle, mutta valitettavasti kaurislupia ei tälle vuodelle ole Ala-Temmeksen alueelle. Mahtava päivä tytölle ja jahtiporukalle, kun päästiin näkemään koko tilanne alusta loppuun."

Hienoa Emma ja kotiväki! Todella mukava juttu, että Emma on saanut jo näin paljon riistakokemuksia!

Emmalle ensimmäinen jäniskaato!

Sunnuntai 29.11.2009 klo 21.34 - Marja J

Lauantainaamuna tuli Pauliinalta tosi mukava viesti: Emmalle oli ammuttu ensimmäinen jänis! Emma, Pauliina ja Kari piipahtivat meillä pihassa, eikä Emma vaikuttanut yhtään väsyneeltä. Hieno päivä Emmalla!

Tässä Pauliina kertomus Emman menestyksekkäästä jahtipäivästä: "Syksyn suurin toive toteutui lauantaina 28.11.2009. Ilma oli sateinen ja 6 astetta plussan puolella. Pupun jäljet kuitenkin löytyi, joita tyttö seurasi vauhdikkaasti 10 minuutin ajan, jonka jälkeen tuli hukka. Matkaa jatkettiin ja kierrettiin pikku lenkki sivuuttaen noin 50 metrin päästä paikkaa, josta Emma jäljet hukkasi. Sieltähän se pupu sitten lähti suoraan jaloista, oikea metsämiehen unelmatilanne nuoren koiran kanssa. Nopeasta tilanteesta johtuen ei ajoa ehtinyt tapahtumaan, mutta Emman haukahdus jänikselle oli merkki meille, että riistatyö onnistui. Emman hukka johtui luultavimminkin siitä, että pupu oli hypännyt suuren kanavan yli, ovelia ne puputkin osaa olla, mutta tällä kertaa meillä oli onni myötä. Kaadolle ei tietenkään Emman mielestä olisi kukaan saanut tulla ja paluumatkasta neiti kytkettiin hihnaan, jotta kotiin viemisenä olisi ollut muutakin kuin korvat.

Sunnuntaina jahti jatkui ja vahvistustakin saatiin, kun Karin isä Ala-Temmekseltä, liittyi joukkoon. Kovin oli väsynyt neiti edellispäivän jahdista, mutta ihan turha reissu ei kuitenkaan ollut. Ilmavainulla Emma löysi kuolleen pupun, syy jäi epäselväksi, miksi pupun matka oli päätynyt.

Eipä parempaa syksyä olisi voinut toivoa, mukavia jahtireissuja ja ennen kaikkea onnistuneita hetkiä Emman kanssa."

  Tässä Emma, pupu sekä Kari Pauliinan kuvaamana.

Mukavia jahtireissuja teille jatkossakin Emman kanssa!

Mukavia uutisia myös Ivalon Nelliltä 30.11.2009

Ivalon Nellikin on ahkerasti käynyt jäniksen jäljillä, mutta kaatoa ei ole vielä tullut. Ajo kulkee Riikan mukaan kuitenkin hyvin ja ääntä lähtee!

Hyvä juttu Nelli - jatkakaahan samaan malliin! Kiirettä ei ole, nämähän ovat vielä keskenkasvuisia pentuja. :)

Jämsän Aaretin alkutalven kuulumisia

Tiistai 17.11.2009 klo 20.33 - Marja J

Anne kirjoitteli kuulumisia Jämsän Aaretista eli Arskasta (Joenpenkan Aimo-Aaretti).

Aaretista on kasvanut aikamoinen komistus ja mukavat jahtihommat jatkuvat pojan kanssa. Arska oli ollut syksyllä Annen veljen mukana sorsajahdissa ja kuulemma nauttinut kovasti veneessä olemisesta. Myös luolatouhut ovat jatkuneet entiseen malliin. Aarettihan aloitti luolakoiran hommat ihan tosissaan jo aivan nuorena poikana -  oli muistaakseni alle 8-kuukautta, kun haukkui ensimmäiset ketut ja supit.

Mukavaa jahtireissuja Aaretille ja perheelle Jämsään! Kiitokset Annelle Arska-pojan terveisistä ja kuvista - lisää saa lähettää! :)

Aaretti sorsajahdissa syksyllä 2009

Lisää kuvia Arskan omassa albumissa