Eetin ekat supitLauantai 14.11.2009 klo 19.15 - Marja J Eetin isännältä Tonilta tuli eilen mukavia jahtikuulumisia - Eetin ajosta oli saatu kaksi supia! Eeti ja Toni olivat lähteneet eilen tuoreille supin jäljille, Eeti tietenkin intoa täynnä. Kovin pitkälle ei oltu päästy, kun Eeti pölläytti rusakon liikkeelle ja ajoi sitä jonkin matkaa, mutta kaatoa ei nyt tullut. Eeti oli seurannut supin jälkiä n 300 metriä, kun se aloitti haukun tiheässä taimikossa ja puun alla makoilleet supit lähtivät haukusta karkuun. Toinen supi kaatui heti ja Eeti pinkaisi vauhdilla toisen perään. Eeti oli haukkunut kovasti ja roikkunut välillä supin hännässä kiinni, joten vauhti ei ollut kova ja tämän supin matkanteko loppui lyhyeen. Eetin kotimetsissä tuntuu olevan kovasti supeja ja muutakin riistaa. Mukavaa jahtikauden jatkoa teille sinne Saarijärvelle!
Eeti ja supit 13.11.2009 Lisää Eetin kuvia Eetin kuva-albumissa ja omilla sivuilla! |
|
Avainsanat: Eeti, Joenpenkan Etevä-Eeti, ajometsästys, metsästys |
Ivalon Nellikin eilen pupun perässäTorstai 29.10.2009 klo 16.00 - Marja j Nelli oli eilen päässyt jäniksen jäljille, mutta pupu oli ollut nopea ja karannut. Nelli ei ollut kerinnyt näkemään pupua, mutta oli pinkaissut sen perään kovasti haukkuen. Hirvenjäljetkin olivat kuulemma kovasti kiinnostaneet. Kotona Nelli oli päässyt tutkimaan toista jo kaadettua jänistä, eikä ollut päästänyt Söpö-pystistä edes haistelemaan vaan ominut aarteen kokonaan itselleen. Nelli kuulemma jo tietää, mitä mukavaa seuraa, kun tutkaliivi otetaan esille! Jäädäänpä odottelemaan lisää juttua Nellin metsäreissuista! |
|
Avainsanat: Nelli, Joenpenkan Eloisa-Ella, ajometsästys |
Eetin eka jänis ja pentuaikaiset jututLauantai 10.10.2009 klo 18.46 - Marja J Tonilta tuli perjantaina mukavia terveisiä: Eeti oli ajanut ensimmäistä kertaa jänistä äänen kanssa! Ajo kesti puolisen tuntia ja sitten tuli hukka. "Kyllä lähti komeesti Eetistä ääntä, itekki oikeen yllätyin että mikä nyt oikeen tuli...", viestitti Toni. Tänä aamuna oli sitten oikein kuva odottamassa Eetin ekasta jäniksestä! Kunnon ajoa ei ollut tänään kerinnyt syntyä, kun jänis oli lähtenyt niin vierestä. Mutta Eeti on kuulemma rohkea metsässä ja etsii riistaa innokkaasti. Kovasti oli Eeti pupua sitten riepotellut! Tosi mukavia uutisia Eetistä! Hienoa Sari ja Toni!
Eeti ja isäntä onnistuneen metsästysreissun jälkeen 10.10.2009. Jälkikirjoitus: Lauantai-iltana tuli vielä Tonilta viesti, että Eeti oli ajanut kolmea peuraa puoli tuntia, mutta pimeän tullessa ajo piti keskeyttää. :) Aivan äsken on ilmestynyt Helena Koskentalon kirja Mäyräkoira - Koiramaailman pikkujättiläinen. Kirjasta löytyy tietoa rodun historiasta, menestyneistä mäyräkoirista ja tunnetuista kasvattajista. Lisäksi siinä on käsitelty koiran rakennetta, luonnetta ja käyttöominaisuuksia, hoitoa ja sairauksia. Kirjasta löytyy tietoa myös metsästyskoiran koulutuksesta ja erilaisista koemuodoista. - Suosittelen lämpimästi! Lauantai 17.10.2009 Tuli taas uusia ajouutisia Eetiltä! Eeti oli ajanut tänään tunnin supia, mutta supi oli jättänyt Eetin "hukkaan" ison ojan taakse. Lauantain 24.10. 2009 Tuli Tonilta lisää mukavia kuulumisia: Eetille oli nyt kaadettu supi!Poika oli haukkunut ja juossut lenkkiä pienessä taimikossa, josta supi oli sitten löytynyt katajan alta. Yhteistyö Eetin ja Tonin kanssa tuntuu alkaneen mukavasti ja Eeti osaa nuoresta iästään huolimatta hakeakin jo hyvin. Mukavia jahtireissuja teille Eeti ja Toni!
Eeti uimahommissa Eetin kuulumisia 26.9.2009 Toni kirjoitteli Eetin viimeisimpiä kuulumisia: "Viime viikolla Eeti oli jo ensimmäisen rusakon perässa. Vähän matkaa uskalti mennä perässä mutta sitten tultiin vaudilla takaisin... Rokilla saatiin 2 vkoa sitten mäyrä, Eetikin kävi mäyrän raatoa haukkumassa pariin otteeseen. Kauriin jälkiä ei eeti ole vielä päässyt haistelemaan kun ei olla nähty vielä yhtää.. " Eetin kuulumisia 1.7.2009 Toni kirjoitteli Eetin kuulumisa ja lähetti muutaman kuvan koirakaveruksista. "Eeti on kasvanut kovasti ja uimassakin ollaan käyty. Eeti nosti ensimmäisen kerran jalkaa viime viikolla kun kävi pissillä. Ruoka on maistunut Eetille koko ajan erittäin hyvin. Aina kun ruokaa laitaa niin Eeti istuu koko ajan lattialla ja ootta jospa sitä jotain murusia tippuisi lattialle." Eeti ja Roki näyttävät jo ystävystyneen - välillä vähän painitaan ja siotten levätään omassa rauhassa! Terveisiä vaan terhakalle Eetille ja kotiväelle! - Tulipa ihan ikävä tuota vauhtiveikkoa!
Eetin kuulumisia 7.6.2009 Eeti tulee kuulemma hyvin toimeen perheen Roki-terreirin kanssa, mutta taitaa Rokilla olla Eetissä aika lailla kestämistä! Eeti kuulemma omii lelut itselleen, komentelee Rokia ja roikuu tämän kaulassa. Eeti oli kyllä vauhdikas poika pentukotonakin... Koitahan kestää Roki! Myös Eeti kasvaa kovaa vauhtia. Eetikin kävi lääkärissä näyttämässä korviaan, mutta onneksi niissä ei ollut tulehdusta kuten Emmalla ja Nellillä. Kuten muutkin pennut, Eeti tykkää olla autossa ja nukahtaa kuulemma heti kun auton käynnistää. Taisi olla pennuille ihan opettavaista kun kävimme koko sakin kanssa kaksi kertaa eläinlääkärireissulla Oulussa.
Eetin kuulumisia 19.5.2009 Eetin kotimatka Saarijärvelle meni hienosti. Toni ja Sarin velipoika käväisivät menomatkalla Kivijävellä sukulaisissa, jossa Eeti jo leikki kääpiövillakoiran kanssa. Eeti on tutustunut myös Sarin ja Tonin vanhempaan uroskoiraan (jackrusselin ja saksanmetsästysterrierin sekoitus), joka on luolametsästyskäytössä ja osoittautunut hienoksi metsästyskaveriksi. Eeti on tosi vauhdikas ja touhukas kaveri. Poika oli jo komennellut kahta kissaa, jotka olivat tulleet liian lähelle aitausta. Eetihän oli pentukotona paras sanomalehdelle pissaaja ja nyt poika on jo tehnyt suurimman osan tarpeistaan ulos - hienoa Eeti!
|
|
Avainsanat: Eeti, Joenpenkan Etevä-Eeti, ajometsästys, metsästys |
Ristikettu ja kauriit - 16.11.2008Tiistai 18.11.2008 klo 14.48 - Hannu P Sunnuntaina oli tarkoitus pyytää joko kettua tai kaurista kahden miehen voimin. Kumpaakin yritettiin ja tällä kertaa onnistuneesti. Valitettavasti koirat olivat poissa pelistä, kun edellisyön pakkanen jäädytti vähäisen märän lumen karkeaksi korpuksi. Käpälät eivät tuolla kelillä kauaa kestäisi. Aamupimeällä sitten suunnistimme tahoillemme jälkiä katselemaan ja tutkailemaan riistapeltojen laitamia. Kaveri kiersi kaurispaikkoja ja minä menin tutulle hirvitornille varovasti kulkien lumen narskuessa jalan alla pahasti. Kauriita sielläkin oli nähty ja torniin kiipesin, kun oli vielä pelkkää kuunvaloa apuna. Huomasin tosin, että rihlakon kiikari ei ole mikään hämärälaite kun ristikko katosi kokonaan. Pitänee kirjoittaa joulupukille josko tuohon saisi parannusta. Pilvetön taivas helpotti tilannetta, kun päivänkajo alkoi auttaa näkemisessä. Riistapellon takana on haaska ja tornin ympärilläkin oli ketun jälkiä joka puolella ja joka suuntaan, vaikka lunta ei ollut kuin kahden yön ajan. Liikennettä oli ollut siis tosi paljon. Tornissa ehdin olla tuskin varttituntia, kun haaskan takaa ilmestyi kettu naurismaalle ja kuljeskeli edestakaisin pajupuskien takana. Sitten se oikaisi sarkaojan yli ja tuli näkyviin pajupuskien väliin ja pysähtyi noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Laukauksen jälkeen se jäi paikoilleen, joten odottelin vielä jonkin aikaa, mutta aamun tapahtumat olivat siinä. Tein vielä kierroksen alueella jälkiä tutkien, mutta ainoastaan ketun ja jäniksen jälkiä löytyi. Alueen kauriit olivat nyt muualla. Kun tulin ketun kaadolle huomasin heti, että se oli oudon tumma ja väritykseltään epätavallinen. Kaula, joka on yleensä puhtaan valkoinen, olikin aivan musta kuten koko vatsa. Punaruskeaa ei ollut kuin lavoilla jonkun verran, ja selkäosa oli harmaanmusta niin kuin häntäkin. Mielessä häivähti ajatus ristiketusta, mutta kun ei siinä oikein selvää ristiä näkynyt, niin ajatus katosi. Otin ketun mukaani ja ajelin tapaamispaikalle. Olin juuri juonut kupin teetä, kun kaveri soitti, että kaksi kaurista on nurin. Ajelin paikalle sänkipellolle ja suolistimme kauriit. Nostimme ne pick upin lavalle edellispäivänä koiran ajosta ammutun ketun seuraksi ja mietittiin mitä tehdään. Päätettiin kokeilla vielä miesajolla toisella alueella ja sieltä löytyikin vanhaa ja uutta jälkeä sen verran, että minä menin passiin kaverin toimiessa koirana. Noin puolen tunnin ajon jälkeen jäinen hanki rapisi ja rouskui taimikossa. Kauriit pysähtelivät ja siirtyivät hiljalleen lähemmäs kuunnellen ilmeisesti ajomiehen ääniä. Sitten nopea spurtti kun emä vasa ryntäsivät traktoriuralle. Vasan tullessa kohti ammuin melkein kuin kiekkoradalla ja saimme päivän kolmannen kauriin. Illalla kotona Pyry vietiin haistelemaan kettua ja kaurista - taisipa kauris kiinnostaa poikaa enemmän. Tulevana viikonloppuna menemme taas Pyryn kanssa Haukkukeitaalle LUT-harjoituksiin. Elävän ketun kanssa varmaan on aivan toinen tohina päällä. Lähetimme kyselyn ketusta kuvan kera Oulun yliopiston eläinmuseoon ja sieltä varmistettiin, että tämä komean musta otus oli tosiaan ristikettu, punaketun ja mustaketun risteymä. Nimi tulee selän mustasta ristikuviosta, koitetaanpa saada siitäkin kunnon kuva.
Pyry nuuskii kettua.
Tässä kettu lähempää. Vatsa ja rinta ovat mustat ja selässä on tumma kuvio. Lisää luettavaa ketusta ja sen värimuunnoksista löytyy mm. Tunturisuden sivuilta |
|
Avainsanat: metsästys, luontohavainnot |
PENTUPORINAA: Aaretti ja supi 10.2.2008Torstai 14.2.2008 klo 10.10 - Marja Junttila Annelta tuli taas mukavaa juttua ja kuvia Noran Jämsän pojasta Aaretista. Aaretilla kuten muillakaan pennuilla ei ole ollut hankaluuksia muiden koirien kanssa ja Aarettikin leikkii kovasti Annen koirien kanssa. Onpa Aaretti saanut ihan mäykkykaverinkin! Viime viikonluppuna Aaretti pääsi mukaan supimetsälle. Kun supin luola oli löytynyt, Aaretti olisi mennyt mielellään itsekin luolaan tutkimaan, mutta miehet päättivät kuitenkin vetää supin kolosta rassilla. Kun supi oli saatu ulos, Aaretti oli aluksi vähän ihmetellyt juttua, mutta kun turrikka oli yrittänyt pojan kimppuun, oli Aaretti näyttänyt supille, että "mun silmille ei kyllä hypitä!" Annen veli oli jälkeen päin kertonut, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Aarettia niin ärhäkkänä, kun se supille oli ollut. Jos vain yhtään on Nora-mammaan Aaretti-poika tullut, siitä kyllä tulee ärhäkkä ja periksiantamaton luolakoira, kunhan vielä ikää ja taitoa tulee lisää. Riistaveret tuntuvat ainakin olevan kohdallaan! Joenpenkan väki toivottaa Aaretille je perheelle mukavia mettäreissuja jatkossakin!
|
|
Avainsanat: Aaretti, Joenpenkan Aimo-Aaretti, luolametsästys |
Miro kaurisjahdissaPerjantai 11.1.2008 klo 18.00 - Hannu Pietiläinen Tänään sitten vihdoinkin onni potkaisi oikein syylinki jalassa! Miron kanssa on pitkin viime syksyä ajeltu hirveä, kaurista ja jänistä, mutta vain yksi jänis on tähän mennessä saatu eräksi. Tuuri on vaihdellut huonosta vielä huonompaan, joten ensimmäistä kauriskaatoa on saatu odottaa. Eilisen lumisateen jälkeinen nollakeli lupaili hyviä mahdollisuuksia tälle päivälle, jos vain ajettavaa löytyisi. Aamulla oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hämärässä kierreltiin Miron kanssa kaurispeltoja, mutta jälkiä ei löytynyt. Siirryttiin metsätielle, jossa Miro äkkäsi vanhan jälkijonon ja kävi ensin toisella puolen tietä lyhyen hakulenkin, tuli takaisin ja siirtyi nopeasti jälkijonoa pitkin syvemmälle kuusikkoon. Intoa oli kovasti, vaikka jäljet eivät tuoreita olleetkaan. Tutkan mukaan koira kävi reilun kolmensadan metrin päässä ja lähestyi tietä, kun yhtäkkiä kuului pari herättelyhaukkua ja sen jälkeen ajohaukku. Ajoa oli kuulunut pienellä alueella tiheässä taimikossa kymmenisen minuuttia, kun kaksi kaurista kävi tien penkan takana aivan lähellä. Tiheikkö esti kuitenkin ampumisen ja huomattuaan passin kauriista toinen kääntyi tulojäljilleen ja toinen lähti omia teitään alueelta pois. Miro jatkoi ajoa takaisin kääntyneen kanssa ja ajo jäi pyörimään tiheikköön hyvin pienelle alueelle yli tunniksi. Haeskelin parempaa passipaikkaa, mutta en onnistunut näkemään ajettavaa. Sitten alueelle tuli toinenkin koira jänisajossa ja kauris siirtyi muutaman sata metriä pois tiheiköstä. Kohtaaminen tapahtui sitten metsätiellä, kun kauris oli palaamassa takaisin tiheikköön karkkolenkin jälkeen. Rihlakon luotipiipulla pääsin ampumaan n. 60-70 metrin päästä. Kauris hypähti, otti pitkän loikan metsään ja katosi. Kävelin ampumapaikalle ja samassa Mirokin tuli siihen haukkuen. Koira jatkoi tien yli ajoa, mutta pysähtyikin tienpenkan taakse äheltämään. Nuori uroskauris oli kuolleena ja koira pöllytteli karvaa innoissaan. Tyytyväisinä palasimme kotiin Miron kanssa. Päivä oli tosi upea ja Miron ajo kesti kaikkiaan 80 minuuttia. Huomenna maistellaan kaurispaistia pitkästä aikaa!
Lisää kuvia löytyy Kuva-Albumista - Miron eräkuvat Kaurista maisteltiinkin vasta sunnuntaina, tässä maistiaisia: Syötiin Miikkustin ensimmäisen kauriin kunniaksi sitten oikein juhla-ateria, tässä ruokalista:
Kyllä maistui! Kiitokset Mirolle, Hannulle sekä tietenkin metsän väelle Tapiolle ja Tellervolle apujoukkoineen.
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, ajometsästys |
Miron ensimmäinen jänisTorstai 15.11.2007 klo 14.02 - Hannu Pietiläinen Tänään sitten vihdoin onnisti! Jo viime talvesta lähtien on Mirolle yritetty saada kauris- tai jäniskaato. Ajoja on ollut useita, mutta passimiehillä toivottoman huonoa tuuria ja "läheltäpititilanteita" on ollut useita. Tänä syksynä ajohommaa ovat häirinneet Miron hirviajot, kun rutto vei jäniskannan olemattomiin. Paremman puutteessa hirvikin on kelvannut. Viime sunnuntaina satoi maahan lumen, ja kun pari lomapäivää sattui tähän loppuviikkoon, niin lähdettiin Miron kanssa taas yrittämään. Jäniksen jälkiä löytyikin, mutta neljän yön jälkiä oli koirankin vaikea selvittää. Yli tunnin haun jälkeen saatiin lopulta ajo käyntiin. Tällä kertaa passimiestä tuurasi tosi hyvin, kun puppeli tuli alle kymmenen minuutin ajon jälkeen suoraan passiin. Miro tuli kaadolle haukkuen ja tarrasi tiukan leukaotteen jäniksestä. Tyytyväisinä tallustelimme autolle ja ajoimme kotiin kuvia ottamaan Miron ensimmäisestä jäniksestä.
|
|
Avainsanat: Miro, Semilain Omar, ajometsästys |
Joenpenkan elämää
