Joenpenkkalaisten jahtikausi 2016 - 2017

Sunnuntai 26.2.2017 - Marja J

On aina mukava seurata miten mäyräkoira opettelee toimimaan metsällä, oppii käyttämään luontaisia taitojaan metsästystilanteessa ja toimimaan toivotulla tavalla riistan kanssa.

Yhteiset antoisat reissut koirien kanssa ovat tärkeitä, yhteistyö ja yhdessäolo oman koiran kanssa. Ei se saalis ole aina pääasia, vaikka onnistuneet osumatkin ilahduttavat.

Muitakin kiinnostavat erilaiset jahti- ja jäljestystarinat ja tapausselostukset kuvineen ovat edelleenkin toivottuja ja tervetulleita!

Lämmin kiitos kuvista ja jahtijutuista!

Joenpenkkalaisten vanhemmat jahtitarinat kaudelta 2013 - 2016 löytyvät nyt palkista ERÄJUTUT


Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) viimeisimmät kuulumiset 19.2.2017

Eeti_sivu_2_2017.jpg


Todellinen metsästyksen Monitoimimäykky-Eeti on päässyt taas kauriita ajelemaan useaan kertaan ja kaatojakin on tullut. Supinpyynnissä Eeti on jatkanut entiseen tehokkaaseen tahtiin. Vanhemmalla iällä Eetiin on tullut entistä enemmän sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä, eikä ole harvinaista, että Eeti jaksaa puurtaa luolastossa jopa 10 tuntia. Ilman Eetin sitkeyttä, moni supi olisi kuulemma jäänyt kokonaan saamatta. Perheen toinen koira Eetiä paljon nuorempi Piitu pärjää kyllä jo hyvin mäyrän kanssa, mutta vielä ei sitkeys riitä niin pitkään puurtaa kuin Eetillä.

Eetillä on Tonin laskujen mukaan pyydetty nyt jo yli 100 supia ja koira on edelleen hyvässä iskussa ja fyysisessä kunnossa. Onneksi Toni on taitava ja kokenut luolapyynnissä ja osaa arvioida hyvin tilanteet myös koiran terveyden kannalta. Eeti on innokas ja taitava koira, joka ei turhaan anna revityttää itseään.

Kiitos taas mukavista terveisistä - Olette kyllä aivan loistava parivaljakko Toni ja Eeti!


O-veljesten Oivan ja Aatun jahtiuutisia

Oiva (Joenpenkan Innokas-Iikku) on osoittanut erinomaisia riistataipumuksia heti ensimmäisestä syksystään lähtien ja pojan kanssa onkin käyty paljon metsällä. Oivan Ville-isännältä tuli 18.9. jahtiuutisia ja kuva Oivan tämän syksyn neljännestä ammutusta jäniksestä.

Jahtivuosi on lähtenyt Oivalla taas hyvin vauhtiin! Onnistuneita metsäreissuja jatkossakin Oivalle ja jahtikavereille!

Oiva_syyskuu_2016.jpg

Myös Oivan veli Aatu (Joenpenkan Iso-Iiro) toimii hyvin metsällä niin ajossa kuin jälkitöissäkin. Aatun emännälltä Tiialta tuli kuva ja terveiset Aatun jälkihommista, missä Aatu oli jäljestänyt onnistuneesti osuman saaneen metsäkauriin.

Kiitokset terveisistä ja mukavaa ja puuhakasta jahtisyksyä myös Aatulle ja jahtikavereille!

Aatu_lokakuu_2016.JPG

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luolametsästys, Eeti, Joenpenkan Etevä-Eeti, jahtikausi 2016 - 2017, metsästys, ajometsästys, Oiva, Joenpenkan Innokas-Iikku, Aatu, Joenpenkan Iso-Iiro, ajometsästys, jäljestys

Jäljestäminen - mukavaa ja hyödyllistä harrastamista koiran kanssa

Keskiviikko 3.12.2014 - Marja J

Tänä vuonna olisi jälkihommia voinut treenata vielä näinkin myöhään vuodesta, sillä niin koe- kuin harjoitusjäljet tulee vetää aina lumettomalle maalle. Monet  kokeneet ja kokeissakin ansioituneet koirat ovat päässeet taas käytännön jälkitöihin etsimään kolaroituja eläimiä ja hirviporukoiden haavakkoja.

nora_ja_hirvi2_small.jpg

Nora (Rowanberrie´s Feenix) ja onnistuneen jäljestyksen päätteeksi kuolleena löytynyt hirvi. Onneksi hirvi löytyi pian osaavan jälkikoiran avulla, eikä ruho kerinnyt lämpimällä kelillä pilaantua.


Jäljestäminen
on koiralle luontainen ja palkitseva työskentelymuoto, ja osaavien jälkikoirien käyttö haavakko- ja kolaritilanteissa on suositeltavaa myös eläinsuojelullisista syistä. Eläinsuojelulaki, luonnonsuojelulaki ja metsästyslaki sisältävät velvoitteen luonnonvaraisen eläimen auttamiseksi ja näin haavoittuneet eläimet saadaan nopeasti pois luonnosta ja ne välttyvät turhilta kärsimyksiltä. Elossa oleva loukkaantunut eläin lopetetaan välittömästi asianmukaisella tavalla, eikä jäljestystä saa koskaan lopettaa ennen kuin ollaan aivan varmoja, että eläin on jatkanut matkaansa loukkaantumattomana.


Hertta (Joenpenkan Iloinen-Ilmi)
pääsi näyttämään tositilanteessa 23.11. jäkikoiran taitojaan, kun Hertta Heidin ohjaamana tarkisti mahdollisesti osuman saaneen hirven tilanteen. Hertta on jo kokenut kävijä MEJÄ-kokeissa, VOI-luokassa on yksi ykköstuloskin. Tässä Heidin kertomus jäljestystapahtumasta.

Saimme sunnuntaipäivänä puhelinsoiton metsästysseuran johtajalta joka pyysi Herttaa jäljestysavuksi. Meillä oli tieto, että hirveen oli saatu hirvenmetsästyksen yhteydessä osuma, mutta eläin oli jatkanut matkaansa. Lähdimme Hertan kanssa heti paikan päälle, mukanamme varusteina jäljestysnaru, valjaat, kompassi ja kartta.

Hirveä oli jäljestetty ensin lyhyen matkaa miesvoimin. Menimme Hertan kanssa suoraan jäljelle annettujen ohjeiden mukaisesti, josta löytyi maasta pieni määrä verta sekä tuoreet sorkan jäljet. Jälki oli noin tunnin vanha. Osoitin Hertalle verijäljen ja Hertta lähti innokkaasti jäljestämään suoraan jäljen päällä. Metsästäjä oli seurannut jälkeä lyhyen matkaa ja odotti meitä edessä päin. Hertta jäljesti jälkeä pitkin suoraan metsästäjän luo, josta jatkoimme yhdessä matkaa. Omaa työtäni helpotti kevyt lumikerros maassa, koska näin, että koira jäljesti määrätietoisesti koko ajan jäljen päällä ja pystyin seuraamaan sorkan jälkiä.

Verijälkiä ei enää alkumatkan jälkeen löytynyt eikä myöskään hirvenmakuita, joissa hirvi olisi levännyt. Jatkoimme jäljestystä pari tuntia, mutta totesimme lopulta, että eläin oli tällä kertaa jatkanut matkaansa.


VAHI-kokeessa eli vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeessa
testataan koiran ja koiran ohjaajan välistä yhteistyötä ja kykyä seurata vahingoittuneen hirvieläimen jälkiä. Kokeen voi suorittaa myös todellisessa kolari/haavakkotilanteessa. Kokeeseen osallistuva koiranohjaaja antaa koepöytäkirjassa luvan yhteystietojensa välittämiseen viranomaiselle ja lupautuu olemaan heidän käytettävissään jäljestystilanteissa.

pietilainen_hannu_miron_jalki_ja_hirvi_1_large.jpg

Miro (Semilain Omar) ja jäljen päästä löytynyt hirvi.

Hannu on myös mukana Suurriistavirka-apu eli SRVA-tehtävissä. SRVA on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien virka-apua suurriistakonflikteissa. Tavallisimpia SRVA-tehtäviä ovat kolareissa loukkaantuneiden hirvieläinten, suurpetojen ja villisikojen jäljestäminen sekä suurpetojen karkotukset taajaan asutulta alueelta.

Toiminta perustuu poliisin ja riistanhoitoyhdistysten välisiin sopimuksiin ja metsästäjien, koiranohjaajien ja metsästysseurojen vapaaehtoisyhteistyöhön. Hälytysjärjestelmä käynnistyy poliisin tai hätäkeskuksen antamalla virka-apupyynnöllä.

Puhelinsoitto ja avunpyyntö voi tulla milloin vain ja Hannukin on lähtenyt monta kertaa yöllä tarkistamaan tilannetta joko ensin yksin tai tarvittaessa koiran kanssa. Kaikki koiramme Nora, Miro ja Pyry ovat osallistuneet MEJÄ- kokeiden lisäksi myös käytännön jälkihommiin. Pyryllä on lisäksi kaksi hyväksyttyä VAHI-tulosta.


Lue lisää jäljestämisestä

Oulun Seudun Terrieriyhdistyksen jäsenlehdestä Ostyposti 2/2014 s. 6- 11, Marja Junttila:  Jäljestäminen – mielekästä ja hyödyllistä harrastamista koiran kanssa. Ostyssä ollaan kehittämässä mejä-toimintaa ja jutussa esitellään lajia ja käytännön jäljestystä ihan yleisesti sekä annetaan vinkkejä pennun koulutukseen ja omatoimiseen harjoitteluun.

Sanomalehti Kaleva 20.10.2014, Anni Jyrinki: Jäljestäjä auttaa myös poliisia. Metsästysjäljestäjät etsivät haavoittuneita eläimiä.

Itä-Uudenmaan Poliisilaitos, Markku Tuominen, Kolumni 8.8.2014: Ilmoita eläinonnettomuus aina poliisille. Poliisi tiedottaa siitä, miten tulee toimia, jos kolaroi esim. hirven tai kauriin kanssa.

Jäljestyksen ABC-tietopaketti. Päivitetty versio 30.11.2014, tietopaketti on katsottavissa salasanan takaa Joenpenkan sivuilla.

Tekijänoikeudet ja käyttöoikeus on ainostaan minulla tekijänä, joten pyydä salasana niin pääset tutustumaan aineistoon. Jos sinulla jo on tuo paketti, niin suosittelen käyttämään uudistettua ja päivitettyä versiota. Tietopaketti on tarkoitettu vain omaan käyttöön ja sen jakaminen ja esittäminen ilman lupaa on tekijänoikeuslain mukaan kielletty.

Linkkien takana myös hyvää tietoa jälkihommista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jäljestys, Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi

Joenpenkkalaisten jahtikausi 2013 - 2014

Maanantai 3.3.2014 - Marja J

Jahtikuvat (myös ilman saalista) tarinoiden ja tapausselostusten kera ovat tervetulleita! Eihän saalis ole se pääasia, vaan mukavat yhteiset reissut koiran kanssa - se millä tavalla mäyräkoira osaa käyttää taitojaan, toimia metsästystilanteessa ja riistan kanssa.


Lauantai 1.3.2014

eetin_mayra_1.3_2.jpg

Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) ensimmäinen mäyrä.

Toni kertoo: "Hienosti Eeti kaivoi mäyrän perässä tulppaa auki noin 2 metriä ja sitten mäyrä jäi peräpesään mistä saatiin turrikka pois. Eeti ei saanut osumia ollenkaan vaan taitavasti painosti mäyrää puolen metrin päästä, välillä kävi vähän lähempää härkkimässä."


Keskiviikko 19.2.2014

eetin_saalis_19.2.2014.jpg

Tonilta tuli viimeisimmät jahtiuutiset ja kuva keskiviikolta 19.2.

"Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) kanssa pidettiin parin viikon loma, kelit suosi meitä ja saatiin vähän saalistakin viisi supia kolme kettua ja näätä.

Eetillä saatiin 4 supia ja kettu. Kettuja oli tänä vuonna paljon, ajosta meni reikiin useampikin kettu, mutta paikat oli niin pahoja ettei uskaltanut laittaa koiraa. Täällä meinaa hankaloittaa se kun joka paikka on täynnä isoja kivikoita, maareiät on hakusessa."


Lauantai 25.1.2014

Eetin (joenpenkan Etevä-Eeti) oli päässyt peurajahtiin naapuripitäjään, tässä Tonin juttua viime lauantain jahtipäivästä.

Keli ei ollut paras mahdollinen, mutta Eeti oli ottanut tunnin haun jälkeen 1,5 tunnin ajon. Eeti oli ajanut peuran melkein kolmen passimiehen syliin, mutta kaatoa ei ollut tullut tällä kertaa. Jahdin lopussa Eeti ajeli peuran jälkeen vielä aikansa jänistä.

Tulistelun jälkeen porukka vaihtoi paikkaa ja Toni lähti Eetin kanssa tutkimaan metsään vanhoja peuran polkuja

"Kohta tuli soitto, että peurat olivat metsikön toisessa laidassa. Puolessa välin huomasin, että Eetin panta oli jäänyt autoon ja samassa alkoi ajo. Eeti löyti tuoreet jäniksen jäljet ja alkoi ajamaan niitä pari sataa metriä ennen peuroja.

Pari tuntia siinä vierähti jäniksen perässä ennen kuin sain mäykyn kiinni, mutta sitten oli jo jalat niin rikki ja poika sipissä että ajot loppui siihen. Pimeäkin alkoi painaa päälle... Nyt ollaan toipilaana, kun tassun pohjat ovat kipeät."

Mukava, että Eräkoira-Eeti pääsee monipuolisesti jahtiin ja koirakko saa kutsuja ajoon.


Lauantai 11.1.2014

Tonin juttua Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) supijahdista.

"Lauantaina käytiin vanhoilla mäyrän pesillä, paikka on tosi laaja ja syvä, mutta pehmeää kaivaa. Eeti löyti supit nopeasti, mutta tutka näytti 3,5 metriä syvyyttä. Aikamme odotettiin alkaako supit liikkumaan, mutta Eeti piti supit peräpesässä. Saihan siinä lapiota heiluttaa muutaman tunnin, viimein kun tutka näytti 80 cm etäisyyttä niin Eeti lopetti haukkumisen, ralli alkoi. Toinen supi pääsi Eetin ohi ja vaihtoi paikkaa.

Ehdin juosta vanhaan kaivettuun luukkuun mistä pääsin supia ampumaan ja Eeti perässä. Osuma ei ollut niin tarkka vaan supi juoksi edellä ja Eeti perässä. Tällä kertaa tutka näytti 3,1 metriä. Enää ei ollut miehissä puhtia kaivaa vaan jäätin odottamaan... Haukku kuului hyvin valmiiksi kaivetuista vanhoista peräpesistä. Eeti otti siinä neljän tunnin erän ja tuli ulos, nenässä tosi pieni vekki.... Supi jäi todennäköisesti raatona maan alle eikä mäykkyä jaksanut enää raato kiinnostaa."


Sunnuntai 5.1.2014

emppu_ajo_5.1_3.jpg

Empun (Joenpenkan Empivä-Emppu) isännältä Eskolta tuli hyviä ajouutisia eiliseltä.

"Olimme eilen 5.1. Empun kanssa Niskan Erän järjestämässä kaurisjahdissa Utajärven ja Vaalan rajamailla. Aluksi Empulla oli ajossa jänis, mutta ajo muuttui pian kaurisajoksi, jota sitten kestikin yhtäjaksoisesti noin 4 tuntia = 13,5 kilometriä. Hanki onneksi osittain kantoi Empun, mutta ei kaurista. Neljän miehen passiporukka ei kuitenkaan kaatoa saanut. Hurjakuntoinen kaveri on tuo Emppu.

Kauriin makuun Emppu kuitenkin pääsi, sillä yhden passimiehen edestä lähti makuulta kauris, jota Emppu pääsi mutustelemaan."

Kuva: Matti Koistinen


Lauantai 4.1.2014

eeti_2014-01-04_13.53.jpg

Tämän vuoden ensimmäiset supit Eetille (Joenpenkan Etevä-Eeti) - kaksi supia eräksi. Turrikat löytyivät ajomaapenkasta ja vaikka paikka oli haasteellinen Eeti löysi riistan hyvin. Toni innostui kokeilemaan koiran toimivuutta myös keinoluolilla, mutta eipä tuota kokenutta luolakoiraa oikein keinoputket kiinnostaneet....


Lauantai 30.11.2013

emppu_30.11.2013.jpg

Hannu oli lauantaina seuraamassa Empun (Joenpenkan Empivä-Emppu) ajoa, kun Emppu pääsi Muhokselle jahtiin Esko-isännän kanssa. Nyt Emppu pääsi oikein kunnon kaurismaille ajamaan. Emppu on todella hyväkuntoinen ja sitkeä ajuri, joka ajaa myös jänistä ja kettua. Empulla on kuuluva ja kertova ääni – voimakkuus ja haukkutiheys vaihtelee sen mukaan miten lähellä koira on ajettavaa eläintä. Läheltäpiti-tilanteita oli ollut useita, mutta kaato jäi tällä kertaa kuitenkin saamatta.

Esko kertoili päivän tapahtumista Joenpenkan facebookryhmässä: "Oli todella mukava olla ensimmäisen kerran todellisessa kaurisjahdissa ja Emppuhan tilattiinkin jo ensi syksyn jahtiin. Alussa Emppu poikkesi totutusta - "herättelyhaukkuja" ei kuulunut, jota ihmettelinkin, mutta uusi maasto ja satanut lumi varmaankin vaikeuttivat hajujen löytymistä. Kun kauriista saatiin havaintoja niin ilmavainun perusteella Emppu otti suunnan ja niin ajo alkoi."


19. - 20.11.2013

emma_vesilahti_2013.jpg

Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) ja Kari olivat Vesilahdella Vesilahden Metsästysyhdistyksen järjestämässä peurajahdissa 19.- 20.11. Mukana jahdissa oli useampia mäyräkoiria ja jahtipäivien aikana tuli yhtensä 6 kaatoa, joista 4 oli ammuttu Emman ajoon. Nämä olivat Emman ensimmäiset peurakaadot ja ajoaikaa kahden päivän aikana oli kertynyt noin 7 tuntia.


15. - 17.11.2013

Tonilta tuli terveiset, että Eeti  (Joenpenkan Etevä-Eeti) ja Tonin porukka olivat osallistuneet Pienpetopyynnin SM-kisoihin Suomussalmella. Mukana oli ollut 13 joukkuetta, mutta vain voittajajoukkue oli saanut tulosta: pari kettua ja minkin. Keli oli ollut huono, eikä Tonin joukkueen alueelta ollut löytynyt luolia koirien koluttavaksi.

Eeti on jatkanut kotipuolessa pienpetopyytiä tuloksellisesti! :)


Sunnuntai 10.11.2013

emman_janis_10.11.2013.jpg

Emman (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) metsäjänis viime sunnuntailta. Emma oli tehnyt hyvän vajaan tunnin ajon ja matkaa oli kertynyt kaikkiaan 7,5, km. Emma on saanut ääneen tänä syksynä uusia sävyjä ja ajohaukkuun on löytynyt kolmaskin ääni!


Lauantai 9.11.2013

Eeti_ja_kettu_2013-11-09.jpg

Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) 

Nyt saatiin Eetin ajoon ammuttua ensimmäinen kettu. Alue oli sama missä kettu pari viikkoa aikaisemmin oli pyörittänyt koiraa. Iän myötä Eeti alkanut toimimaan hyvin myös ajossa ja pyysyy hienosti jäljellä ja ääntä tulee hyvin.


Lauantai 26.10.2013

Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) isännältä Tonilta tuli jahtiuutisia.

Eeti oli ottanut haaskalta kettuajon ja kettu oli pyörinyt ensin peltojen välissä pienessä metsäpuskassa kuin jänis. Kohta kettu juoksi häntä suorana pellolla ja Eeti perässä ajaen 85 haukkua minuutissa. Erittäin hyvä ajo oli ollut, eikä yhtään hukkaa. Eeti ehti ajaa kettua hyvin tunnin ennen kuin kettu meni pikitien yli ja Toni otti koiran pois ajosta.

Samalla reissulla Eeti sai kiven alta supin yli tunnin työskentelyn jälkeen. Toni arvioi, että Eetille on tulossa taas työntäyteinen talvi kun riistaa on niin paljon. Eetille on saatu eräksi Tonin arvion mukaan nyt jo yli 20 supia ja yksi kettu. Eeti on saanut kovasti metsää ja toimii hyvin pysäyttävänä koirana, ajopuolikin toimii ja ajot paranevat koko ajan.


Sunnuntai 19.10.2013

emman_jalki_1910_3.jpg

Onnistuneen jahtiviikonlopun päätteeksi Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) oli päässyt vielä jäljestämään Ala-Temmeksen hirviporukalle hirven.

Perjantai 17.10.2013

emman_janis_17.10.2013.jpg

Emmalla ajo oli kulkenut hienosti perjantaina. Karilla oli useampi näköhavainto ajosta ja loppuun vielä pitkä tieajo - eikä yhtään hukkapätkää.


Lauantai 18.10.2013

Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) haukusta oli saatu luolasta supi. Supi ei ollut tavalliseen tapaan ärhäköinyt koiralle vaan käynyt heti suoraan kiinni, joten homma oli mennyt lähityöskentelyksi. Oli kuulemma ollut kuin mäyrä supin nahkoissa. Eetikin sai hommassa vähän vaurioita ja parantelee itseään tovin tuleviin koitoksiin. Virtaa pojassa tuntuu olevan.


Sunnuntai 13.10.2013

nellin_janis_13.10.2013.jpg

Ivalon Nellin (Joenpenkan Eloisa-Ella) emännältä Riikalta tuli eilen vauhdikkaan jahtipäivän terveiset: Nelli oli ensin pölläyttänyt ketun liikkeelle luolasta, ajanut sitä 15 minuuttia ja temunnut vielä ketun kanssa kolossakin. Mutta päivä oli päättynyt erinomaiseen tunnin ajoon.

Riikka kirjoittaa facebookpäivityksessään: "Tänään sitten VIHDOIN onnisti! Tapahtumarikkaan päivän päätteeksi Nelli ajoi yli tunnin ja MINÄ pääsin pamauttamaan jäneksen nurin. Vieläkin on fiilikset huipussaan! On sitä tahkottu monta reissua ja vierestä on viety eräskin kerta ja ohikin on ammuttu jne.

Nyt voi vain sanoa, että koira toimi ja minä olin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ennen pupun ajoa neiti tunki itsensä yhteen ketun pesäkoloon ja kerkesin sen takajaloista vetasta ulos ja hetki sen perään lähti vihainen ärjy ketun ajo joka 15min jälkeen päättyi TOISEEN ketun koloon! Onneksi isäntä oli lähellä ja kerkesi saada hännän päästä neitiä kiinni.. Olivat ketun kanssa kerenneet iskuja vaihtaa kun neitin nenästä löytyi hampaan reijät ja kielestä pieni reikä."


Sunnuntai 6.10.2013

eeti_2013-10-06.jpg

Eeti (Joenpenkan Etevä-Eeti) oli ollut taas supihommissa ja tässä yksi eräksi saatu turrikka.


Sunnuntai 6.10.2013

emma_6.10.2013_2.jpg

Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) oli ollut jänisajossa Ala-Temmeksellä ja eräksi oli tullut jänis. Emmalla on kuvassa naama hieman verinen, sillä palkaksi hyvästä ajosta oli saatu maistella pupun sydäntä. Pupu oli näyttänyt oudolta ja epäilys on, että tämäkin olisi rusakon ja metsäjäniksen risteymä, joita nyt tuntuu löytyneen useampikin tältä kylältä. Lue lisää


Torstai 3.10.2013

elmerin_teeri_3.10.2013.jpg


Elmeri (Joenpenkan Iskevä-Ippo) oli sattumalta löytänyt siipeen haavoittuneen teeren, joka räpisteli Elmerin ajossa aikansa ja pysähtyi lopulta seisontahaukkuun. Elmeri ol kerinnyt vähän lintua pöllyyttämään ja oli tosi ylpeä omasta linnustaan!


Sunnuntai 29.9.2013

emma_29.9.2013.jpg

Hannu oli Emman (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) isännän Karin kanssa jänismetsällä, mutta Emma törmäsikin taimikossa supiin. Muutaman lähityöskentelyhetken ja ajopyrähdyksen jälkeen Hannu sai ammuttua supin eräksi.


Lauantai 21.9.2013

eetin_supit_20130921.jpeg

Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) työskentelystä eräksi 3 supia. Toni kertoi, että Eeti on taitava, toimii supin kanssa kuin ajatus.


Sunnuntai 15.9.2013

emman_janis_15.9.2013.jpg

Syksyn ensimmäinen jänis eräksi Emman (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) ajosta.


Sunnuntai 8.9.2013

aatun_eka_janis_8.9.2013.jpg

Lumijoella asuva Aatu (Joenpenkan Iso-Iiro) oli ajanut jo lyhyen ajon ja Aatun ensimmäinen jänis oli saatu eräksi.

Kiitos mukavista uutisista ja kuvasta Aatun emännälle Tiialle. Hyviä riistatapahtumia jatkossakin, tästä on mukava jatkaa harrastamista.


Sunnuntai 8.9.2013

Musun_eka_janis_8.9.2013.jpg

Sunnuntain kuluessa tuli jahtiuutisia myös Musun (Curlyco Where Is My Fox)  isännältä- Musunkin ajosta oli saatu jänis!

Lue lisää

Mukavia jahtireissuja myös Musulle - tästäpä ne reissut vaan paranee!


Perjantai 6.9.2013

Perjantaina tuli terveiset Kannonkoskelta Eetin isännältä Tonilta ja Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) monivaiheisen työskentelyn jälkeen oli saatu tämän syksyn ensimmäinen supi. Sinnikäs Eeti oli ensin jäljestänyt supia kilometrin pitkin rantoja, uinut 50 metriä pienen lahden yli otuksen perässä, haukkunut sitä kiven alla, antanut sieltä lähdöt ja jatkanut sitten toisen kiven alla, josta supi lopulta saatiin eräksi. Monipuolinen mäyräkoira!

Lumikelejä kuulemma odotellaan Kannonkoskella - onnistuneita jahtireissuja Eetille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Emppu, Joenpenkan Empivä-Emppu, jäljestys, Nelli, Joenpenkan Eloisa-Ella, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma, Musu, CurlyCo Where Is My Fox, metsästys, Aatu, Joenpenkan Iso-Iiro, ajometsästys, Eeti, Joenpenkan Etevä-Eeti, luolametsästys

Joenpenkkalaisille menestystä viikonloppuna

Maanantai 6.8.2012 klo 19:58 - Marja J

Joenpenkan koirilla oli vilkas viikonloppu, kun koiria osallistui näyttelyyn ja kokeisiin. Perjantaina olimme Pauliinan ja Emman kanssa Kuopiossa näyttelyreissulla ja matkaseurana menomatkalla oli vielä Purasten karkkari Pipsa, joka oli menossa sulhasen luona käymään.

Emma_ja_Pauliina_Kuopio.jpg

Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) oli nyt ensimmäistä kertaa näyttelykehässä keväisen mammalomansa jälkeen ja eipä olisi uskonut, että Emmalla oli vasta pennut - niin hyvässä ja timmissä kunnossa tyttö oli! Karkkarinarttuja oli mukana 14 ja Emma sijoittui hienosti narttujen viidenneksi ja käyttöluokan kakkoseksi saaden erinomaisen laatuarvostelun ERI SA eli erinomainen ja sertin arvoinen.

Onnittelut Emmalle ja Pauliinalle!

Lauantaina tuli Elmon (Joenpenkan Ehtivä-Elmo) isännältä Villeltä Alajärveltä terveiset, että Elmo oli saanut toisen LUTB-tuloksen pistein 42 Ilmajoen kokeessa. Elmo oli antanut kuulemma liikaa ääntä tyhjässä luolassa, mutta varsinaisessa riistakokeessa koe keskeytettiin kuten ensimmäinen koekin turhien vahinkojen välttämiseksi. Elmo suoritti myös luonnonluolan tarkastuksen ja nyt on edessä kolmas eli A-koe syyskuun alussa.

Onnittelut Elmolle ja Villelle!

Lauantaina valmistelimme Pauliinan ja Hannun kanssa oman kerhon sunnuntain VAHI-koetta. Keskuspaikkana oli Ala-Temmeksen kylätalo, joka on oikein hyvä paikka kokeiden keskuspaikaksi. Päivä alkoi klo 7 aamupalalla ja kohta porukka siirtyi jälkien tekoon Temmekselle Linnakankaantien varteen.

vahi-koe_liminka_5.8_2.jpg

Minulla oli kaverina Emman tyttö Hertta (Joenpenkan Iloinen-Ilmi), jonka isäntä Mika oli kokeessa maalimiehenä. Hertta on terhakka tyttö, ja tykkäsi olla ihmisten rapsuteltavana. Kun väki alkoi tulla jäljiltä syömään ja kahville, ei hälinä ja puheensorina häirinnyt tyttöä, joka nukkui kaikessa rauhassa omassa häkissään. Loppupäivästä Hertan keveriksi tuli myös veli Elmeri (Joenpenkan Iskevä-Ippo), jonka kanssa piti kisuta ja riekkua.

PSMKK:n kolmanteen VAHI-kokeeseen osallistui viisi koiraa ja nyt koe mentiin läpi uusilla säännöillä. Jälki tulee olla nyt 2 - 36 tuntia vanha, tuomari on koirakon mukana vain ensimmäiselle makaukselle ja koiran on löydettävä makauksilta yhteensä kaksi kapulaa. Kokeen voi suorittaa myös todellisessa haavakko/kolaritilanteessa.

Emmankin piti osallistua kokeeseen, mutta Emma pääsikin suorittamaan kokeen luonnonjäljestystilanteessa, kun ylituomari Mikko Taipaleenmäelle tuli aamulla pyyntö jäljittää Rantsilassa kolarihirvi. Emma onnistui jäljityshommassaan ja sai hyväksytyn tuloksen. Myös varsinaiseen kokeeseen osallistuneet 4 mäyräkoiraa ja labradorinnoutaja saivat hyväksytyn - eli päivä oli kaikin puolin onnistunut!

Pyry meni jäljen todella hyvin ja kaikilta osa-alueilta arvosteluksi tuli erinomainen. Myös makaus oli merkattu hyvin ja Pyry löysi makauksilta kaikki 5 kapulaa.

Pyryn VAHI-kokeet

Emman VAHI-kokeet

Onnittelut Emma ja ohjaaja Kari sekä Pyry ja ohjaaja Hannu!

Nyt Emmalla ja meidän Pyryllä on kaksi hyväksyttyä tulosta VAHI-kokeesta ja molemmat kokeilevat lumien tultua hirvikoirien jäljestyskoetta. VAHI-kokeen suorittivat onnistuneesti Pyryn ja Emman lisäksi myös karkkari Ursula, pitkikset Risto ja Bantsu sekä labbis Sara.

Onnittelut kaikille!

Kuvia VAHI-koepäivältä

VAHI-kokeen tulokset

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi, jäljestys, näyttelyt, LUT, VAHI, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma, Elmo, Joenpenkan Ehtivä-Elmo

Ivalon Nellin kuulumisia

Perjantai 4.11.2011 klo 20:32 - Marja J

Nellin kesään ja syksyyn on mahtunut monenlaista: näyttelyreissuja, MEJÄ-nuuskuttelua, MÄAJ-startteja ja onnistuneita jänisajoja. Ajokokeissa on ollut jännittäviä tilanteita ja tyttö on päässyt näyttämään mäykyn luonteensa myös kotikulmilla konekarhun paimennuksessa. Nelli ja Riikka-emäntä ovat reissanneet pitkät yhteiset reissut ja syksyn aikana emäntä on pätevöitynyt myös Suomen pohjoisimmaksi MÄAJ-palkintotuomariksi. Alla Riikan tarinaa Nellin kesän ja syksyn tapahtumista.

Nellillä onkin takanapäin oikein tapahtumarikas kesä ja syksyn alku. Harrastukset (mejä,näyttelyt ja mäaj) ovat vieneet meitä ympäri Suomen alkukesästä lähtien. Onneksi Nelli rakastaa autolla matkustamista ja reissaaminen onkin sen puolesta helppoa. Nelli matkustaa omassa boxissaan takapenkillä, välillä selällään maaten, jalat kohti taivasta odotellen uusia seikkailuja. Neiti on aina valmis reissuun lähtöön, kunhan vain neitokaisen oma reppu pakataan ensimmäisenä. Jos sitä ei ensin laita, niin toivotonta on yrittää omia tavaroitaan pakata. Repusta neiti tietää, että hänkin on lähdössä ja antaa emännän touhuta omat tavaransa kasaan ihan rauhassa.

nelli_kokkola_2.7.2011.jpg

Nelli ja Riikka Kokkolassa 2.7.2011

Nelli näyttelyissä Rovaniemellä, Kokkolassa ja Valkeakoskella

Kesän näyttelyt aloitettiin Rovaniemen Juhannusnäytelmistä. Sieltä kotiin viemisiksi lähti ensimmäinen ERI. Toinen näyttely oli Kokkolassa heinäkuun alussa josta tuloksena EH. Kolmas näyttely käytiin elokuun puolivälissä Valkeakoskella, josta myös EH. Siellä tuomari tutki koirat hyvin tarkkaan ja jopa laski kaikki hampaatkin. Nellillä oli onneksi purukalusto kunnossa. Nelli on näyttelyissä kuin prinsessa konsanaan. Osaa todella hienosti käyttäytyä ja esitellä itseään. Katsekin on niin oman arvonsa tuntevaa. Sisänäyttelyt eivät oikein emäntää kiinnosta, ja tämä harrastus pysynee kesäharrastuksena, joten näyttelyitä jatkamme sitten taas ensi kesänä.

MEJÄ-kokeissa myyrät kiusana

Nellin ensimmäiset MEJÄ-kokeet olivat kesäkuun alussa Rovaniemellä. Innokkaasti neiti lähti jäljelle, mutta myyrät veivät voiton verijäljestä, eikä sitä tulosta tullut. Toinen MEJÄ-koe oli Javaruksessa elokuun alussa. Siinäkin kokeessa onnistuivat myyrät viemään voiton jäljestä ja tulosta ei syntynyt. Tuomarikin sanoi, ettei ollut nähnyt niin paljon myyriä missään kuin mitä Nellin jäljellä vilisti. Koepöytäkirjaan tuomari kirjasikin Nellin osaavan jäljestää, mutta myyrät kiinnostivat tätäkin koiraa enemmän kuin jälki. Nelli ei siis ollut ainoa jota nuo viheliäiset otukset häiritsivät. Tuomari totesi, että Nellille olisi parasta päästä ihan aitoon haavakon jäljestykseen mukaan, niin nuo pikkuotukset kyllä unohtuisivat.

Ja Nelli pääsi oikealle verijäljelle

Meille tulikin ihan oikea jäljestystilanne heti kokeen jälkeen. Tienhaarasta löytyi verijälkiä joita lähdimme Nellin kanssa selvittämään. Siinä eivät jyrsijät kiinnostaneet Nelliä lainkaan vaan hienosti tämä nuuskutteli emännälle makuupaikan ja kulkureitin. Verijäljen jättäjä oli sitten nahkasarvilla oleva poro, josta tihkui verta. Poro oli muutoin ihan kunnossa ja majailikin kavereidensa kanssa läheisessä metsässä. Hyvää harjoitusta tästä ainakin saimme.

Kesän aikana teimme parit harjoitusjäljet ja niissäkin pääosaa esittivät myyrät ja sopulit. Näitä viheliäisiä otuksia on riittänyt pihallakin haitaksi asti. Onpa jokunen joutunut Nellin & Söpön parempiin suihinkin. Ensi keväänä jatkamme mejäilyä, toivottavasti ilman jyrsijä haittaa.

nelli_23.7.jpg

"Nelli näytti mistä mäykyt on tehty" eli Nelli konekarhua tapaamassa

Heinäkuun lopussa kävi konekarhu Penu Ivalon torilla. Nellin kanssa kävimme hauskuuttamassa kylän metsämiehiä ja osallistuimme konekarhukokeeseen. Aitauksen reuna pullisteli naureskelevia "äijiä" kun Nelli kuulutettiin koevuoroon. Emme välttämättä olleet ihan "uskottavimman näköinen" parivaljakko timanttipantoineen ja emäntä käsilaukkuineen aurinkolasit silmillään. Nelli kuitenkin näytti epäilijöille, että mäyräkoirasta on tähän puuhaan. Siellä hymyt hyytyivät kun neiti rupesi haukkumaan saaden 52 pistettä. Kokeessa kävi myös toinen mäyräkoira joka sai 64 pistettä ja karhunhaukkudiplomin! Kaikkiaan yrittämässä kävi 40 koiraa, joista 10 sai diplomin, 6 pistesijoituksen ja 24 koiraa eivät saaneet tulosta. Monen mielipide kyllä muuttui, kun he näkivät mäykyn työssään. Liikumme paljon metäsässä ja nyt ainakin tiedän miten Nelli käyttäytyy, jos "törmäämme" karhuun.

Tulokset löytyvät täältä

Nellin syksyn MÄAJ-kuulumisia: Ilmajoki, Karvia, Kempele….

Ajokoeharrastukset aloiteltiin elokuussa Limingassa emännän osallistuessa palkintotuomari- ja koetoimitsijakursseille. Kävimme myös Emma-siskon ja taustajoukkojen kanssa harjoittelemassa metsässä tulevaa kautta varten. Nelli löysi hirviä ajettavaksi ja lyhyen jänisajon.

Emäntä suunnitteli Nellille kolmen kokeen aloituskalenterin, joka sitten tyssäsikin neidin aikaistaessa juoksuaikansa. Ei auttanut kuin suunnitella uusi koekalenteri, joka sitten aloitettiin Ilmajoelta 17.9. Siitä kokeesta tulikin Nellille ikimuistettava. Ensimmäisen hakuerän aikana Nelli pääsi yllättämään makuulta hirviemän vasoineen. Ns."perslähöllä" ajoa tuli 4 minuuttia, joka päättyi Nellin sydäntä raastavaan huutoon ja valitukseen. Kerkesin jo miettiä, että pahimpaan mahdolliseen päättyi meidän yhteinen taival. Juoksimme tuomarin kanssa paikalle josta löysimme Nellin pelästyneen ja hölmistyneen näköisenä, silmät suurina seisomasta. Tutkittuamme koiran, totesimme Nellin saaneen hirviltä sorkkaa, sillä tutkarepusta löytyi sorkan jälki. Onneksi Nelli oli muutoin ihan kunnossa eli tutkareppu oli ottanut suurimman iskun vastaan. Onnea oli matkassa, ettei käynyt huonosti! Loppukokeen ajan Nelli pyöri vain jaloissa ympärilleen pälyillen, eikä lähtenyt hakulenkille. Toinen erä meni myös jaloissa pyörien. Tulostahan tästä ei tietenkään tullut ja pisteitäkin vain 6.

Seuraavana päivänä jatkoimme Nellin kanssa matkaa ystäväni luokse odottelemaan Parkanon pitkän kokeen starttia. Hieman kyllä jännitti kuinka hirvikontakti oli vaikuttanut Nelliin. Emäntä kävi yksin Parkanossa suorittamassa tuomariharjoittelun vieraalle koiralle, joka ajoikin MÄAJ-1-tuloksen kauriilla. Siellä oli tuomarilla ja koiran ohjaajalla naurussa pitelemistä kun luulin metsästä juoksevan jonkun pystykorvia, kun kauriit ohittivat meidät ajossa. Se olikin ensi kerta kun näin kauriita.

Omaa starttipäiväämme saimmekin sitten odotella. Vettä satoi kuin saavista kaataen päivä tolkulla. Odottelussa menikin muutama päivä. Vihdoin sää antoi myöten ja pääsimme starttaamaan 26.9 Karvian maastossa. Aloitimme ensimmäisen erän ns."satumetsässä". Nelli pyöriskeli hyvin lähellä ja ajettavaa ei maastosta löytynyt. Ihan selkeästi näki kuinka hirvikosketus oli tehnyt tehtävänsä neitin työskentelyyn. Toiseen erään vaihdoimme maastoa ja metsään päästyämme emännän kimppuun hyökkäsi parvi hirvikärpäsiä. Sehän on yleensä merkki lähellä olevista hirvistä. Nelli spurttasi yhtäkkiä metsään äänettömästi ja palasi sieltä vauhdilla emännän jalkoihin. Metsästä kuuluvasta rytinästä päättelimme tuomarin kanssa Nellin saatelleen hirvet matkaan. Tulosta ei sitten tästäkään kokeesta tullut, pisteitä 8.

Kovasti sain neuvoja viedä Nelliä metsään saamaan myönteisiä kokemuksia, jotta hirvien kanssa saadut ikävät muistot unohtuisivat. Kolmanteen kokeeseen starttasimme Lapin kennelpiirin ensimmäisessä PM-kokeessa Kempeleessä 8.10. Koepäivää edelsi syysmyrsky, joka tekikin koeaamusta haastellisen. Saimme kokeeseen tuomariksi Lotan, joka oli jo viime syksynä tuomaroinut Nellin koetta. Lotta huomioikin heti, että Nellin työskentely oli aivan toisenlaista kuin viime syksynä. Hakulenkit pyörivät ihan lähettyvillä. Kaikesta huolimatta neiti löysi jäniksen ja pätkittäistä ajoa kesti 18 minuuttia päättyen kohtuuttomaan häiriöön eli leveään virtaavaan ojaan. Toiseen hakuerään siirryimme eri paikkaan haun jäädessä tyhjäksi. Näillä ajominuuteilla ei tulosta tullut kokeesta, pisteitä tuli 25,50. Emäntä sai kuitenkin toisen tuomariharjoittelunsa läpi ja MÄAJ-palkintotuomarin kortin. Lottakin antoi hyviä neuvoja joilla Nellin työskentely saataisiin jälleen sujumaan.

nellin_janis_22.10.2011.jpg

Nellin hienot ajot ja jäniskaadot

Näillä "viisaampien" antamilla ohjeistuksilla olemme käyneet Nellin kanssa jahdissa. Aikansa on kestänyt löytää maastoja joista jänistä löytyy ajettavaksi. Veneellä olemme menneet ja löytäneet jokirantarisukoista ja saarista jäniksiä. Ajomaastoina nämä eivät ole olleet parhaimpia mahdollisia paikkoja. Kaatojakin on saatu odotella aikamme ja pariin otteeseen ajot ovat päättyneet ohiampumisiin. Vihdoin se kaato sitten yhtenä lauantaiaamuna tuli 45 minuutin ajon jälkeen! Nelli oli niin innoissaan kaadosta, ettei meinannut nahoissaan pysyä!

Seuraavana viikonloppuna menimme samaiseen paikkaan, mutta jokin petolintu oli pistellyt kaikki saaren jänöt poskeensa jättäen jälkeensä vain valkoisia karvakasoja. Soudimme summassa seuraavaan saareen ja Nelli lähtikin saman tien tutkimaan uusia maisemia ja sai sieltä sitten hienosti ajon aikaan. Neiti selvitteli hienosti parit hukatkin ja kaatokin sitten saatiin 15 minuutin ajon jälkeen. Sanoinkuvaamattoman innostunut oli Nellikin kaadosta!

Nämä onnistuneet kaadot ovat selkeästi parantaneet Nellin työskentelyä. Hakulenkit ovat kestäneet sen verran aikaa, että isäntä on jo hermoillut, että mihin se koira oikein on mennyt… Emäntä taas puolestaan on hyppinyt tasajalkaa ja hihkunut "jes! jes!" seuratessaan tutkasta Nellin kulkua. Nyt vihdoin alkaa näyttää siltä, että nämä myönteiset kokemukset ovat auttaneet Nelliä unohtamaan aiemmat huonot kokemukset ja homma rupeaa kulkemaan niin kuin pitääkin. Äänenanto on ollut koko syksyn tiukassa. Ajossa kylläkin tulee hyvin ääntä, mutta herättelyhaukut ovat jääneet ihan muutamaan haukahdukseen. Toivotaan, että lumien tulo vähän irrottaisi äänenantoa.

Tälle syksylle on kalenterissa vielä kaksi koetta, 19.11 Kiikoisissa ja 26.11 Hailuodossa. Toivotaan näihin kokeisiin parempaa onnea ja tuuria kuin aikaisemmissa. Nelli on kyllä näyttänyt osaavansa homman! Jäämme nyt odottelemaan miten koekalenteri saadaan päätökseen.

Kiitokset Riikalle mukavasta tarinasta. Onnea tuleviin MÄAJ-kokeisiin ja jänisjahteihin!

Ja heti päivitystä kuulumisiin....

nellin_pupu_6.11.2011.jpg

Tässä Riikan amupma jänis Nellin ajosta sunnuntailta. Lauantaina kaksikkoa oli kiusannut vanha ja iso jänis, joka oli eksyttänyt Nelliä monta kertaa. Mutta sunnuntaina oli parempi tuuri ja Nelli saa taas maistella jänispaistia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, MEJÄ, MÄAJ, jäljestys, Nelli, Joenpenkan Eloisa-Ella

Pyry jäljellä, Miro ajossa

Keskiviikko 26.10.2011 klo 20:03 - Hannu P

Pyryn_jalki_10.10.10.jpg

Tämä kuva on otettu viime vuonna, jolloin Pyryn jäljittämä haavakkohirvi ammuttiin Korven tielle. Ampumapaikka oli puolen kilometrin päässä tämänsyksyiseltä tapahtumapaikalta.

Pyry jäljellä....

Pyry on tänä vuonna kunnostautunut jälkihommissa ja kehittynyt huimasti viime vuoteen verrattuna. Intoa on tosin edelleen niin paljon, että jarruttelu ja vauhdin hidastaminen on tarpeen. Kesän kokeiden ja valionarvon jälkeen odotettiin tulisiko syksyllä tilaisuutta tositoimiin haavakkohirvien jäljillä. Oman hirviporukan jahtiin onkin pari varmistusreissua tehty kun on pitänyt selvittää oliko ampujan mainitsema ohilaukaus oikeasti sellainen. Molemmilla kerroilla jäljitettiin vasaporukkaa yli kilometri kunnes todettiin, että oli kyse puhtaasta ohilaukauksesta.

Naapuriseuran kutsusta käytiin Pyryn kanssa sunnuntaina 23. lokakuuta tutkimassa miten oli naarashirvelle käynyt kahden laukauksen jälkeen. Hirvikoira oli seurannut verijälkeä nelisensataa metriä, mutta palannut takaisin. Samaa jälkiuraa lähdettiin Pyryn kanssa etenemään ja n. 700 metrin jäljityksen jälkeen naarashirvi nousi makuulta edestämme ja katosi silmänräpäyksessä tiheikköön. Ilmoitin passimiehille tilanteen ja jatkoimme jäljellä. Pyry seurasi hirveä, joka tekikin täyden ympyrän ja palasi samaan paikkaan. Toisen kerran hirvi pakeni edestämme ja pian kuulin, että ohiajanut autoilija oli nähnyt naarashirven ylittävän läheisen kylätien.  Oikaisimme kylätielle ja tutkimme missä ylityspaikka oli. Pakkasyön jälkeen jäätyneessä hiekkatiessä ei jälkiä näkynyt, joten Pyry sai etsiä ylitystä VAHI-kokeen tapaan. Pian koira merkkasikin voimakkaasti jäljen ja menimme parikymmentä metriä tien sivuun, jossa huomasin verijälkiä pensaikossa.

Jäljen löydyttyä pidettiin tuumaustauko ja todettiin, että on viisainta odottaa hetki ja antaa hirven rauhoittua. Paikalle kutsuttiin myös toinen hirvikoira, joka tauon jälkeen laskettiin jäljelle tiheään taimikkoon. Ajatuksena oli, että koira saisi haavakon seisontahaukkuun, mutta passiketju oli silti varmistuksena alueen ympärillä. Hirvikoira eteni vain muutamia kymmeniä metrejä, aloitti haukun ja hetken kuluttua koiranohjaaja ampui ylösnousevan hirven. Aiemmat osumat ja pidetty tauko olivat kangistaneet hirven niin, ettei se enää kyennyt liikkeelle. Hirvikoira laitettiin autoon ja Pyry jäljitti tuon lyhyen loppupätkän kaadolle iskien hampaat heti hirven takajalkaan nahkaa repien. Varmasti Pyry nyt  tietää jatkossakin miksi siellä metsissä kuljetaan!

Tänään Pyry sai maukkaan palkan tekemästään jälkityöstä, kun Ala-Temmeksen porukan A-mies toi kiitokseksi monenlaista hirviherkkua.

Ja Miro ajossa

Miron allergia on tänä syksynä ollut paremmin hallinnassa, joten metsällekin on muutaman kerran päästy. Tosin metsäreissun jälkeen tarvitaan edelleen kohtuullinen tauko, jotta etenkin anturat saavat palautua kuntoon. Emman isännän Karin kanssa on pari reissua tehty ja molemmilla kerroilla Miro sai jänikset ylös ja ajeli kohtuullisia kierroksia. Ylösotto sujuu melko hyvin, mutta ajon pitkittyessä alkaa tassujen kestävyys olla koetuksella, joten vauhti hidastuu, etäisyys ajettavaan kasvaa ja hukkia tulee. Lopulta homma on lopetettava, kun Miro alkaa aristella jalkojaan siihen tapaan, että jatkaminen olisi jo enemmän ikävää kuin hauskaa jäniksen ajoa. Lumikelillä tilanne todennäköisesti paranee kuten viime syksynäkin, jolloin allergiaongelmat helpottivat selvästi. Metsäreissuja on Mirollekin siis lisää tulossa.

2 kommenttia . Avainsanat: jäljestys, ajometsästys, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar

Emma hienosti jälkihommissa ja jänisajossa

Sunnuntai 2.10.2011 klo 22:42 - Marja J

emman_jaljestys_1.10.2011.jpg

Eilen tarvittiin taas osaavan jälkikoiran eli Emman apua, kun osuman saanut hirvimullikka oli loikkinut metsän pimentoon. Emma oli ensin lähtenyt tuoreille hirven jäljille, mutta kohta nostanut nokkansa verijäljelle ja hirvi oli löytynyt. Emma oli taas alkanut aikamoisen vanutuksen hirven kanssa!. :)

emman_janis_2.10.2011.jpg

Tänään Emma oli päässyt Rantsilaan kaurisjahtiin. Kauriskaatoa ei nyt tullut, vaikka jälkiä oli ollut joka puolella. Mutta eipä reissulta tarvinnut palata aivan tyhjin käsin kotiin. Pauliina oli ampunut Emman ajosta rusakon, joka oli Emmalle tämän syksyn ensimmäinen. Hieno päivä tänään - tämä oli ensimmäinen jänis, jonka Pauliina on ampunut Emman ajosta!

Onnittelut taas Emmalle sekä kotiväelle - teillä on ollut vauhdikas viikonloppu!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jäljestys, ajometsästys, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma

Emma ja Pyry jälkitöissä

Sunnuntai 25.9.2011 klo 20:21 - Marja J

Eilen alkoi taas hirvijahti ja heti tarvittiin myös jälkitöihin tottuneita koiria haavakkojen etsinnässä kahdelle eri hirviporkalle.

Vasaa kohti oli ammuttu ja Hannu sekä Pyry olivat seuranneet emää ja vasaa melkein kaksi kilometriä ja tarkistaneet, ettei osumaa ollut tullut. Maasto oli ollut taas aivan kamalaa risukkoa ja mäykylle todella vaikeakulkuista. Eipähän tarvinnut enää lähteä lenkille Pyryn kanssa ja palkkioksi Pyry oli päässyt näykkimään lahtivajalla hirven sorkkaa.

Kohta olikin sitten Emman vuoro auttaa Karin hirviporukkaa. Etsintä pimeässä metsässä onnistui hyvin ja nyt jäljen päästä löytyikin hieman isompi "sorkka", kun Emma löysi haavakon.

Kyllä hyvät jälkikoirat ovat suureksi avuksi hirviporukoille!

Emman_jalki_24.9.2011.jpg

Tässä Emma ja Kari kaadolla. Kiitos kuvasta Eino Pietilälle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jäljestys, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi

Pyry hirven jäljillä

Sunnuntai 10.10.2010 klo 16:31 - Marja J

Pyrykin pääsi tänään oikeille hirven jäljille etsimään Hannun hirviporukalle ammuttua ja metsään karannutta hirveä. Taisipa Pyry vähän ihmetellä, kun jäljen päästä löytyikin kokonainen hirvi, eikä vain sorkka. Pyry oli riepotellut hirveä aika lailla ja haukkunutkin.

pyryn_jlki_10.10_8.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Hannu Pyryn kanssa. Jälkivaljas ja pitempi jälkiliina ovat vissiin jääneet autoon....

Kiitokset Kylmäsen Aimolle kuvan otosta!

Täällä lisää kuvia...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jäljestys, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi

Emma hirven jäljillä

Torstai 30.9.2010 klo 20:00 - Marja J

Emma suoritti elokuussa hyväksytysti vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeen eli VAHI-kokeen ja on tällä viikolla päässyt oikeisiin jälkikoiran hommiin. Jäljen päästä on nyt löytynyt vähän enemmän lihaa kuin vain muovipussissa ässehtinyt ja tuoksahtava sorkka. Emma on tällä viikolla päässyt jäljittämään Karin hirviporukalle osuman saaneita ja karkuun juosseita hirviä - ja kahden jäljen päästä löytyi HIRVI!

Pauliina kertoo Emman jäljestyksestä: Emma on päässyt nyt kuluvan viikon aikana 3 kertaa haavoittuneen hirven jäljestykseen. Ensimmäinen reissu tehtiin varmistusluonteisesti kun osumista ei ollut täyttä varmuutta. Emma kutsuttiin paikalle ja kahden tunnin jäljestyksen jälkeen hirvi todettiin olevan täysissä voimissaan ja osumia ei ollut tullut. Kaksi seuraavaa reissua olikin selviä tapauksia. Osumia oli tullut ja haavakot olivat jatkaneet matkaa. Kummallakin kerralla hirvet löytyivät vaivatta Emman jäljestyksellä.

Vahingoittuneen eläimen jäljestyksen onnistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeä metsästäjien muistaa muutamia käytännön asioita:

  • Rauhoittaa tapahtuma-alue turhalta kulkemiselta (ei ylimääräisiä koiria tai ihmisiä), ampuja riittää
  • Merkitä ammuntakohta/paikka jossa eläimen viimeksi näki ja osoittaa haavakon kulkusuunta jos mahdollista. Pelkkä paikallaan olokin riittää!
  • Antaa työrauha jäljestävälle koiralle.

Jo nämä asiat helpottavat huomattavasti koiran työtä. Pimeät/hämärät illat ovat itsessään jo haasteellisia, jolloin suurin osa havereista sattuu ja silloinhan isännän silminä toimii koiran hajuaisti.

emma_29.9.2010_2.jpg

  
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Emma ja hirvi 29.9.2010. Emma oli kuulemma ollut niin innoissaan, että oli suolistuksen aikana purrut kolme kertaa poikki jäljestysliinansa, jolla oli kiinnitettynä puuhun.

Koiran apu haavoittuneen eläimen etsinnöissä on erittäin tärkeä ja mäyräkoiria käytetäänkin paljon näissä tehtävissä. Meidän omista koirista Nora ja Miro ovat etsineen Hannun porukalle haavoittuneita hirviä ja poliisin apuna kolarikauriita ja Pyrykin pääsee näihin hommiin.

Lisää tietoa haavoittuneen hirvieläimen etsimisestä ja ohjeita jälkikoiran työskentelyn helpottamiseksi löytyy mm. Metsästäjäin Keskusjärjestön julkaisemasta Metsästäjän oppaasta luvusta: Haavoittuneen riistan haku, hirvieläimet

Tietoa löytyy myös täältä: www.wikikko.info

     

2 kommenttia . Avainsanat: jäljestys, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma

Pojat töissä - Miro jälkitöissä

Maanantai 6.10.2008 klo 19:43 - Hannu Pietiläinen

Lauantaina 4.10.2008 koko päivä meni hirven pyynnissä. Porukan koiralla otettiin vasa päivällä ja lähdettiin valmistautumaan iltakytikselle. Osa porukkaa jäi paloittelemaan aiemmin ammuttuja hirviä loppujen siirtyessä riistapeltojen laidoille tornipyyntiin.

Paloittelemassa olleet kuulivat pari laukausta ja hetken päästä tuli pyyntö hakea jälkikoira paikalle. Kaurista oli ammuttu ja se oli juossut vauhdilla metsään. Kävin kotona hakemassa Miron mukaan ja kun pääsimme ampumapaikalle soi puhelin. Naapuripellolla oli ammuttu hirveä pellon taakse metsään ja sekin oli karkonnut vauhdilla näkymättömiin.

Osoitin Mirolle kauriin ampumapaikan ja heti lähdettiin vauhdilla suoraan kohti metsää. Metsässä suunta jatkui suoraviivaisesti eteenpäin ja muutaman sadan metrin päässä ylitettiin metsäautotie, jonka jälkeen kauris oli jatkanut noin sata metriä ja suoraan nelostien yli. Epäilin jo aiemmin, ettei eläin ollut saanut osumaa, ja teiden ylityksen ja matkan kasvaessa olin jo varma asiasta. Verijälkiä ei missään vaiheessa näkynyt ja kauris meni suoraviivaisesti eteenpäin loikkien kevyesti syvien kanavien yli. Niinpä lopetimme Miron kanssa jäljityksen ja palasimme lähtöpaikalle.

Siirryimme hirven ampumapaikalle, jossa ampuja osoitti hirven paikan ampumahetkellä. Jälkeä ei oltu kuljettu eikä sotkettu lainkaan, joten Miro pääsi puhtaalle jäljelle. Välittömästi hajun saatuaan koira lähti reipasta vauhtia eteenpäin. Muutaman kymmenen metrin jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan aivan Mejä-kokeen kulman tapaan tiheään koivu-/mäntytaimikkoon. Vauhti hiljeni hieman ja etenimme jo melkoisen hämärässä metsässä noin viisikymmentä metriä suoraan hirven luo. Eläin oli saanut hyvän osuman ja kuollut tuon ryntäyksensä jälkeen, mutta hämärtyvässä tiheässä metsässä sen löytäminen ilman koiraa olisi ollut todella vaikeaa. Suorakulmaisen käännöksen jälkeen ihmisketjussa haravoidenkin olisi helposti harhauduttu kauas kaadolta.

Kaadolla Miro tutki hetken löytöään ja aloitti sitten hirven turkkuamisen isompien hirvikoirien tapaan eli repi karvaa isoina tukkoina ympäri hirveä. Ison eläimen ruho heilahteli, kun mäykky tarrasi leukaotteella persauksista. Ampujalla oli onneksi kamera mukana, joten kuviakin tilanteesta saatiin. Mirolle hirven löytyminen oli tärkeä juttu, koska aiemmin olemme olleet kolmasti kolarikauriita jäljittämässä, mutta aina ne ovat selvinneet ja menneet menojaan. Pisin jäljitys oli 1,5 km, jonka jälkeen kauris meni joen yli emmekä enää siitä jatkaneet. Nyt Miro ainakin tietää, että jäljen päässä saattaa todellakin olla jotain eikä aina tarvitse tulla tyhjin tassuin kotiin.

miron_hirvi_4.10.2008_1.jpg

Miro turkkuaa niin että hirvi hytkyy!

miron_hirvi_4.10.2008_2.jpg

Hirvikuvat Juha Pyyhtiä - kiitokset kuvista!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jäljestys, Miro, Semilain Omar