Pyry virallisesti FI KVA-L 1.6.2010

Keskiviikko 2.6.2010 klo 15.54 - Marja J

Tänään oli ilmestynyt Koiranettiin Pyryn nimen eteen uusi luolavalion titteli FI KVA-L!

Viimeisimmät.....

Keskiviikko 2.6.2010 klo 12.50 - Marja J

Emma oli lauantaina Suomen Rottweileryhdistyksen Oulun alaosaston järjestämissä mätsäreissä pienten sinisten ykkönen ja oli saanut palkinnoksi mm. hienon ruusukkeen, aktivointipallon ja paljon luita. :) Emma ei ollut kuulemma ollut näyttelyssä ihan parhaimmillaan, sillä tytöllä on juoksu ja hyrräävät hormonit tekevät vähän ärripurrin.

Onnittelut Emmalle sekä handleri-Pauliinalle!

Ani oli meillä hoidossa 2,5 viikkoa ja lähti oman laumansa luokse lauantaina. Ani on päässyt jo muutaman kerran uimaan ja treenaamaan lihaksia ja liikkeitä. Tulevaksi viikonlopuksi saamme Anin vielä meille vielä yökylään. Vielä olisi kestettäävä kolme viikkoa rauhallista hihnakävelyä ja hötkyilemätöntä olemista ennen kontrolliröntgeniä. Toivottavasti lantio kuntoutuu hyvin!

Pyry oli sunnuntaina kolmansissa MEJÄ-kokeissaan, mutta hommasta ei tullut yhtään mitään! Pyry oli pyörinyt vain jäljen alussa, eikä ollut osannut lähteä minnekään. Pyry ei ollut haistanut mitään, vaikka harjoituksissa on mennyt viisikin päivää vanhan jäljen. Pyry niiskutti viikolla ja käyttäytyi oudosti ja rauhattomasti, minkä oletin johtuvan Anin läsnäolosta.

Sunnuntaina myös Nora niiskutti, aivasteli ja ryysti nokkaansa. Kokeesta tuleessaan Pyryn kuonoa selvästi kutitti ja Pyrykin ryysti eli aivasti sisäänpäin (reverse sneezing). Soitin päivystykseen ja laitoin Noralle ja Pyrylle Stronghold-valeluliuoksen selkään. Ko. reseptilääkettä oli nimittäin valmiina, kun Pyry oli vieraillut kapiketun luolassa ja pojalle saatiin varulta lääkitys.

Maanantaina sain reseptin myös Mirolle ja jatkokuurit muille. Ainetta laitetaan selkään niin kuin punkkikarkotetta 10 päivän välein kolme kertaa. Jo maanantai-iltana ryystely ja aivastelu ja kirkaan nesteen vuotaminen kuonosta oli selvästi vähentynyt. Nyt vaikuttaa siltä, että se oli nenäpunkki, kun oireet ovat hävineet ja myös Nora sekä Pyry nuuskivat innokkaasti hännät heiluen pihassa! Toivottavasti tuosta iljetyksestä päästiin nyt eroon!

Elmo Match Showssa sinisten ykkönen!

Keskiviikko 26.5.2010 klo 8.23 - Marja J

Elmo oli osallitunut eilen Satun kanssa Alajärvellä mätsäreihin ja poika valittii pienten koirien sinisten ykköseksi! Tuomarin mielestä Elmo on vilkas ja reipas koira ja poika sai erityiskehut liikkumisesta. Mukava alku näyttelyharrasyuksella! Jatkakaahan samaan malliin!

Mätsärit ovat hyvä paikka harjoitella kehäkäyttäytymistä. Ne ovat todella mukavia ja rentoja tapahtumia, joissa on mahdollisuus tavata muita koiria ja koiraihmisiä Ja palkinnot näissä leikkimielisissä näyttelyissä ovat yleensä hyvät: pokaalit, ruusukkeet, koiratarvikkeita, koiranruokaa ja lahjakortteja - Suosittelen lämpimästi!

Tässä tietoa Match Showsta enemmän

Koiratapahtumat ja Match Showt löytyvät vaikkapa täältä

Anin tikit poistettiin

Tiistai 25.5.2010 klo 19.52 - Marja J

Kävimme tänään Kastehelmen kanssa käyttämässä Ania Akuutissa tikkien poistossa. Haavaa tuskin enää huomaa ja Ani sai nyt luvan uimiseen. Vesijumppa sopiikin tosi hyvin lihasten ja liikkeiden treenaamiseen nyt kun Ani ei vielä saa juosta. Ani lähtee tosi mielellään pyörätielle postin hakuun, eikä kipuja tunnu olevan. Lääkäri määräsi vielä varmuuden vuoksi Rimadyl-särkylääkettä, mutta siitäkin koitetaan päästä vähitellen eroon. Ihana juttu, että kauluria ei enää tarvita! Anin on nyt helpompi leikkiä ja tehdä koiramaisia juttuja kuten naperrella kynsiä, järsiä puruluita ja etsiä nameja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ania vähän jänskätti seistä pöydällä. Tukena emäntänsä Kastehelmi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Täss Anin kankku tikkien poiston jälkeen - arpea tuskin enää huomaa!

Empun viimeisimmät uutiset....

Tiistai 25.5.2010 klo 19.03 - Marja J

Emppu on pitänyt kuulemma huolta Esko-isäntänsä kunnosta ja juoksuttanut muutaman kerran kunnolla. Emppu perheineen on viettänyt paljon aikaa Oulujärven mökillä, missä on varmasti paljon haisteltavaa ja tutkittavaa. Ensimmäiset punkitkin olivat jo löytäneet Empun nahkan. Oma mökkiranta on kivikkoinen, mutta punkki on tullut matkaan ilmeisesti lenkillä kosteiden ojien varsilta.

Esko-isäntä kirjoitti Empun jänisjahdista: ”Tänään aamuvarhaisella lenkillä eteemme parinkymmenen metrin päähän meistä metsästä loikkasi kaksi jänistä, jotka jäivät hetkeksi paikalleen istumaan. Emppu säntäsi kohti jäniksiä, jotka tietenkin lähtivät tietä pitkin pakoon. Olipahan minullakin kiire hihnan toisessa päässä, kun Emppu veti - voi sanoa, että meillä oli kovavauhtinen aamulenkki.”

Emppu tutkisi mökkimaastoa mieluusti kauempaakin ja pihassa pysymiseen ei voi luottaa. Isäntä oli kokeillut, miten hyvin Emppu pysyy pihassa ja tehnyt Empulle testin. ”Tällä viikolla testailin Empun käyttäytymistä: laitoin Empun pantaan pitkän narun, mutta en sitonut sitä mihinkään kiinni. Ovela koira näyttää olevan, sillä se seuraili minua, kun tein venemoottoriin huoltoa. Kun silmäni vältti, niin puuvajan nurkalta poika otti kaamean spurtin naapurin puolelle niin - minä perässä. Eikä tuo ollut ainoa kerta, kaksi vastaavanlaista karkaamista myös sattui. Toisessa tapauksessa Emppu mitä ilmeisimmin näki jäniksen, joita siellä kulmilla tuntuu nyt olevan runsaasti. Kuono maassa mentiin ja lujaa.”

Eli vauhtia tuntuu piisaavan niin Empulla – kuin isännälläkin!

Mukavaa ja hommantäyteistä kesää Empulle sekä huoltojoukoille Helenalle ja Eskolle!

 

Anin kanssa naapurissa

Maanantai 24.5.2010 klo 13.38 - Marja J

Ani on kuntoutumassa kovaa vauhtia! Haava on hyvin umpeutunut ja siistin näköinen. Olemme tehneet päivittäin useita rauhallisia lenkkejä pihapiirissä. Lauantaina käväisimme ekan kerran pyörätiellä ja eilen haimme postin! Vahva särkylääke sekä antibiootti ovat jo loppuneet, Ani saa enää vain Antepsiniä vatsanhoitoon sekä Rimadyl-särkylääkettä. Huomanna onkin sitten vuorossa kaupunkireissu ja tikkien poisto.

Ani on nukkunut yönsä tosi hyvin minun kainalossani. Meillä on siskonpeti keittiön lattialla, mutta päivällä Ani ottaa torkut usein häkissä. Joka aamu Ani on herättänyt minut nuolemalla naamaa... Kauluri ei haittaa enää ollenkaan ja kettu sekä apina saavat kyytiä myös tämä häkkyrä päässä. 

Tänään on harmaa päivä ja sataa tihuuttaa, mutta sepä ei Ania haitannut ollenkaan! Kun tulimme sisään Ani kuivasi itsensä tietenkin lattialla olevaan patjaan ja meinasi villiintyä ihan tosissaan. Ani kävelee hyvin, mutta ei seistessä varaa kunnolla kipeän puolen jalkaansa. Mutta leikkiessään Ani unohtaa vaivan ja käyttää molempia jalkojaan. Tänään piti oikein hypähdelläkin pikkuisen.... Vielä viisi viikkoa pitää tämän villikon olla aivan rauhassa, ei hyppimisiä, riehuntaa eikä juoksemista.

Anin parta sekaisin apinan riepottelun jälkeen.

Eilen sunnuntaina kävimme Anin kanssa kärryttelemässä naapurissa. Kastehelmi on hankkinut tytölle pinkit koirakärryt, joissa Ani on mielellään ja pääsee pitemmille reissuille. Varulta laitettiin koppakin päähän, jos kankun tikit alkaisivat kiinnostaa. Perillä Nico-poika jo oli odotellutkin Ania. Ani nuuski kaikki paikat pihapiirissä ja olisi varmaan mennyt rakennusten allekin kissanhajuja tutkimaan jos vain olisi saanut. Välillä piti huilata ja kelliä voikukkanurmella. Nico antoi Anille herkkupaloja ja yhdessä talutettiin Ania, joka osaa olla todella hienosti pienten lasten kanssa.

Kotimatkalla pyörätiellä törmäsimme naiseen, joka oli tullut kuvaamaan Temmesjoen rantaa. Tuomethan kukkivat parhailaan ja maisema on todella kaunis! Kärryissä matkustava Ani ihastutti kovasti ja vieras ottikin kuvan lapsenlapselleen tuliaisíksi kärrymatkalaisesta.

Terveisiä vaan Pehkoselle Nicolle ja Pirjo-äidille mukavasta kyläreissusta!

Lisää kuvia meidän reissusta löytyy täältä

 

 

Pyry ja valioruusuke

Keskiviikko 19.5.2010 klo 15.06 - Marja J

Piti heti lauantaina tilata Pyrylle valioruusuke ja se saatiinkin jo tänään. Myös Emma saa hienon ERINOMAINEN-ruusukkeen, sillä meillä on perinteisesti jaettu näitä pinkkejä ihastuksia, kun niitä sertejä ja muita titteleitä on tullut niin niukasti. Noran ja Miron ruusukkeet ovat vielä perinteistä puna-vihreää mallia, mutta Pyry saa tämän uudemman mallin. Kunhan Pyryn turkki tuosta hieman kasvaa ja kiireiltämme keritään, otetaan pojasta kunnon valiokuva!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pyry ei paljon näistä hömpötyksistä perusta!

Koetulokset olivat jo Koiranetissä

Anin uutisia

Maanantai 17.5.2010 klo 12.30 - Marja J

Ani on nyt meillä toipumassa ja tänään otin pois leikkaushaavan päällä olevan siteen. Ani tuntui tykkäävän suihkuttelusta, millä tulemme jatkossakin hoitamaan haavaa. Haava oli hyvin umpeutumassa ja näyttikin jo hyvältä! Anilla on kauluri päässään, ettei se pääse nuolemaan haavaa tai nyrhimään ompeleita. Ani on jo hyväksynyt hökötyksen ja makoileekin juuri se päässä häkissä, vaikka ekana iltana homma ei onnistunutkaan.

Anin peppu tänään 17.5.2010

Teemme päivittäin useita lyhyitä pihakävelyitä. Ani haluaisi jo työntää nokkansa joka paikkaan ja varsinkin ranta tuntuu kovasti kiinnostavan. Parasta on kuitenkin vielä pysytellä tasaisella alustalla, että kulkeminen sadaan pidettyä vakaana eivätkä jalat vaan linksahtele.

Ani sai eilen Kastehelmeltä näyttelyreissutuliaisena oman ketun, joka on jo korvamerkitty ja laitettu hiljaiseksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää Anin kuvia löytyy täältä

 

Pyrystä FI KVA-L!

Lauantai 15.5.2010 klo 16.31 - Marja J

Pyry sai Oulussa tänään luolakokeissa A-tuloksen hienosti pistein 48! Tyhjän luolan tarkastus oli ollut taas hieman äänekäs, mistä tuomari antoi 2 miinuspistettä. Varsinainen riistakoe olikin sitten pian ohi, sillä se kesti vain 2 minuuttia ja tuomari keskeytti kokeen vahinkojen välttämiseksi.

Kokeen arvostelu

Oulu 15.5.2010

Ahdinkoputken läpäisy: Vaivaton, läpi/läpi

Tyhjän luolan tarkastus: Täydellinen, runsaasti ääntä

Arvostelu: Koira hyvin luolaan, kaivaa hiekan haukkuen. Ripeästi reikäpellille ja kuuluva haukku. Avauksesta kettu vasempaan peräpesään ja koira seuraa hyvin. Koira aloittaa painostuksen madalluksen puolivälistä, kettu lyö, mutta koira ei peräänny. Tuomari keskeyttää vahinkojen välttämiseksi. Valmis luolakoira, hyvää luolatyötä.

A 48 pistettä

Tuomari: Matti Hartikka

 

Tässä kaikkien kokeiden pöytäkirjat

 

Anin toipuminen alkaa!

Lauantai 15.5.2010 klo 9.37 - Marja J

Ani leikattiin eilen Seinäjoen Eläinklinikalla. Lantion korjasi eläinlääkäri Jarmo Rintasalo. Anin röntgenkuvista ei päivystävä eläinlääkäri löytänyt murtumia, jotka sitten onneksi huomattiin Akuutissa. Akuutissa Ani sai kaksi vaihtoehtoa, joko leikkauksen tai eutanasian. Seinäjoella löytyi kolmaskin vaihtoehto: Anialla ei olisi ollut hengenvaaraa, vaikka leikkausta ei olisikaan tehty. Lantio olisi kuitenkin luutunut virheasentoon, alkanut mahdolisesti myöhemmin oireilla tai aiheuttaa ongelmia elintoimintoihin. Niinpä Ani leikattiin.

Leikkauksessa suoliluun murtuma kiinnitettiin metallilevyllä ja ruuveilla. Istuinluun ja häpyluun murtumat asettuivat myös kohdalleen. Leikkaus tehtiin epiduraalipuudutuksessa, joten takajalat saattavat olla muutaman päivän huterat. Ani saa heti kävellä - ja meneekin (ikävä kyllä) jo vauhdilla, mutta tuen kulkua pukemalla Anille pelastusliivin, josta kroppaa voi kannatella.

Ani on nyt meillä toipumassa ja kodinhoitohuoneen sekä keittiön lattiat on vuorattu matoilla, ettei tarvitse liukastella. Nyt Anin pitää ottaa varovasti - ei saa juosta, ei hyppiä tai liukastella. Tikit otetaan pois 12 viikon kuluttua ja kontrolliröntgen on 6 viikon kuluttua. Metalliosat saavat jäädä luuhun, mutta ne poistetaan, jos ne alkavat vaivaamaan jatkossa.

Ani oli eilen melko rauhaton ja nukkuikin yön minun kainalossani lattialla. Ulkona se oli mielellään, eikä siellä kyllä inissyt yhtään. Kaikken pahin taitaa tällä hetkellä olla tuo haavan nuolemisen estoon tarkoitettu kauluri. Ani ei tykkää siitä ollenkaan!

Toivotaan parasta, että Ani pääsee nyt kuntoutumaan ennalleen!

Anin uutisia

Maanantai 10.5.2010 klo 16.53 - Marja J

Anin lantio leikataan tulevana perjantaina Seinäjoella, sillä päivystyksessä otetuista röntgenkuvista löytyikin vakavia vammoja! Päivystävä eläinlääkäri ei näitä ollut huomannut!

Onneksi Ani pääsee nyt asianmukaiseen hoitoon ja toipuminen pääsee kunnolla alkuun. Ani on voinut olosuhteissiin nähden erinomaisesti ja kuntoutunut päivä päivältä, liikkuukin hyvin, mutta epävarmasti johtuen lantion murtumista ja virheasennosta.

Pitäkäähän kaikki Anin tutut ja ystävät nyt tytölle kovasti peukkuja, että leikkaus menee hyvin ja toipuminen pääsee vauhtiin!

Ani tarkkana! Kuva on otettu viime perjantaina 7.5.2010

Emman, Pyryn ja Noron luolapäivä 9.5.2010

Maanantai 10.5.2010 klo 11.26 - Marja J

Emma sekä Pyry ja sk kettuterrieri Noro kävivät tutkailemassa luonnon luolia. Mukana reissulla olivat Pauliina ja Kari, Noron emäntä Kaisu, Hannu sekä oppaana Pekka. Koirilla oli oikein puuhakas päivä - saivatpa ainakin harjoitella tyhjän luolan tarkastusta. Noro pääsi ensimmäistä kertaa nyt oikein kunnolla nuuskimaan luonnonluolia. :)

Mukana olleet saavat antaa päivästä tarkemman selvityksen, tässä ensiksi kuitenkin Pauliina ottamia hienoja kuvia reisssusta. Hannu otti myös muutaman kuvan.

Emman, Pyryn ja Noron luolapäivä 9.5.2010

Videoleike vuoden takaa: Emma ja Elmo painivat 7.5.2009

Tiistai 4.5.2010 klo 11.58 - Marja J

Löytyipä mukava namupala vuoden takaa! Emma ja Elmo siinä painivat. Emma oli aikamoinen emäntä jo pikkupentuna. :)

Tässä videopätkä

Emma ja Pyry MEJÄ-harjoituksissa

Lauantai 1.5.2010 klo 18.57 - Marja J

Hannu kävi eilen illalla tekemässä kevään ensimmäiset harjoitusjäljet Emmalle ja Pyrylle. Ja tänään sitten koirat kävivät jäljellä. Nuori Emma-tyttö meni tosi hienosti! :) Pyry, joka on jo kokenut koekävijä (viime kesältä AVO 1 ja AVO 2), meni jäljellä myös hyvin, mutta tuota vauhtia saisi olla hieman vähemmän. Tästäpä on mukava jatkaa kesän mejäjuttuja!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Emma kaadolla ja muutama kuva lisää

 

 

Anin uutisia

Perjantai 30.4.2010 klo 20.20 - Marja J

Ani on kuntoutumassa hyvää vauhtia! Tyttö kävelee jo muutamia metrejä, vielä tosin huojuvin askelin. Ruoka on maittanut ja elintoiminnot ovat hyvät. Parasta lääkettä on Kastehelmen erinomainen hoiva ja apuna hoitamassa ovat rakkaat laumanjäsenet Kira ja Sinna.

Kaikkea hyvää jatkossakin Anille ja tukijoukoille!

Anin onnettomuudesta ja paranemisesta voi lukea lisää Mäyräkoirafoorumin sivuilta

Ania katsomassa ja Emman LUT-harkoissa 25.4.2010

Maanantai 26.4.2010 klo 11.05 - Marja J

Käväisimme eilen Hannun kanssa katsomassa Ania, joka on toipumassa törmäyksestä pakettiauton kanssa. Voi todellakin sanoa, että nyt oli onnea onnettomuudessa, sillä Kastehelmen mukaan pakettiuauto oli ajanut Anin yli. Onneksi luita ei ollut murtunut ja lantio oli kunnossa. Toivottavasti ei ole myöskään sisäisiä vammoja. Ani oli jo syönyt, kakannut ja käynyt pissalla, joten parempaan suuntaan oltiin menossa koko ajan. Ani seisoi hetken omilla jaloillaan, mutta koko koira oli saanut sellaisen tällin, että lihakset olivat erittäin kipeät. Häntä kuitenkin heilui ja silmät olivat kirkkaat! Ani tykkää kovasti uimisesta, joten luvassa varmaan onkin vesiterapiaa tulevaisuudessa! Nyt on tärkeintä, että tyttö saa rauhassa toipua ja päästään pahimman vaiheen ohi. 

Emma odottelee tomerana omaa vuoroaan.

Anin luota jatkoimme Emman kolmansiin luolaharjoituksiin Haukkukeitaalle. Nyt oli tarkoitus kokeilla, miten Emma toimii, kun pääsee nuuhkimaan koko putkistoa. Emma sujahti kuin vanha tekijä ahdinkoputkesta, mutta edessä oleva outo luolasto ja sen pimeys vähän ihmetyttivät aluksi.  Kettu oli hakupesässä ja meni vähän aikaa ennen kuin Emma huomasi ketun ja alkoi haukku. Kettu päästettiin putkistoon ja Emma perään. Emmaa varmaan ihmetytti outo putkisto ja kettu pääsi välillä karkuun ja koiranohjaaja Kari houkuttelikin Emmaa oikeaan suuntaan. Mutta kun Emma pääsi vainulle, se meni aivan kiinni luukkuihin, joiden takana kettu oli. Hienosti meni, vaikka Emma oli aivan ensimmäistä kertaa putkistossa! Seuraavalla kerralla harjoitellaan sitten tyhjässä luolassa - siellä kun ei saa haukkua pelkän hajun perusteella. :)

 Hannu ja Kari sekä Emma.

Nyt ei tarvinnut palella Haukkukeitaalla! Aurinko paistoi ja oli taas mukava tavata koiratuttuja!

Ani onnettomuudessa

Lauantai 24.4.2010 klo 16.42 - Marja J

Ani (Joenpenkan Anni-Ainokainen) joutui eilen onnettomuuteen ja auton töytäisemäksi. Ikävä onnettomuus sattui, kun Anin emäntä Kastehelmi oli koiriensa kanssa viettämässä keväistä päivää farmilla Yli-Iissä. Ani pääsi heti tarkastukseen päivystävälle eläinlääkärille, eikä röntgenkuvien mukaan luita onneksi ollut murtunut.

Ani on kovan tällin jälkeen vielä kovin kipeä, mutta pystyy jo syömään ja liikuttelee jalkojaan. Anilla oli todellakin suojelusenkeleitä mukanaan, mutta toipumiseen menee vielä aikaa. Toivottavasti tässä selvittiin vain säikähdyksellä ja iloinen ja veikeä tyttökulta on taas kohta terve!

Pikaista paranemista meille kaikille niin rakkaalle Ani-kullalle ja voimia ja lämpimiä ajatuksia myös Kastehelmelle, jonka hoiva lienee nyt sitä parasta lääkettä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivotaan parasta, että Ani tervehtyy pian ja hymyilee taas!

 Kira ja Ani Oulun Nallikarissa huhtikuussa 2010.

Emman ja Pyryn viikonloppujahti 10.-11.4.2010

Tiistai 13.4.2010 klo 13.12 - Hannu P

Pitkä luminen talvi huhtikuulle saakka on mahdollistanut supien jäljityksen ja asiaa ovat parantaneet lämpimät yöt, jolloin aamuisin jäljet ovat näkyneet selvästi märässä lumessa.  Lauantaiaamuna emäntä lähti aamujunalla Seinäjoelle ja minä samalla reissulla kattelemaan jälkiä. Ketunmaasta jäljet löytyivätkin ja alun sotkujen ja kierrosten jälkeen jälkijono kulki melko suoraan peltojen yli tuttuun jahtimaastoon. Lunta oli vielä paikoin polveen saakka, mutta pelloilla ja kuusikoissa kulku onnistui kävelytahtiin.

Jäljet erkaantuivat metsässä toisistaan ja valitsin vasemmalle johtavan jäljen. Arvelin, että pian toinen jälki yhtyisi tähän jotokseen. Meni kuitenkin puolisen kilometriä ennen kuin jäljet taas kohtasivat. Syykin selvisi, sillä pienen matkan päässä oli ilveksen talvella tappama kaurispukki. Kurkussa oli niin selvät pistojäljet, ettei tekijä oikein mikään muukaan voi olla. Ja koko talven ilvekset ovat alueella kierrelleet. Jäniksen selkäranka löytyi myös hieman ennen kauriin raatoa – sen oli toinen supi kaivanut hangen alta.

Raadolla oli jälkiä paljon, sillä toinenkin supipari tai kenties yksinäinen supi oli käynyt samalla haaskalla. Otin erään jälkijonon seurattavaksi ja se erkaantuikin omille teilleen ja huomasin kahden supin jatkaneen matkaa. Vain muutama sata metriä ja jäljet menivät tosi tiheään taimikkoon, josta mörrimöykyt löytyivät kuusen alta. Kevätsupit ovat laihoja ja liukasliikkeisiä ja saattavat tuollaisessa kohtaamisessa helposti karata. Nämä kuitenkin tunkeutuivat syvälle juurakkoon ja lymysivät siellä.

Otin supit eräksi ja tallustelin takaisin autolle. Kello oli jo sen verran, että oli syytä lähteä toisaalle, kun edellisiltana sovittiin Emman isäntäväen Pauliinan ja Karin kanssa supireissu toiseen paikkaan. Ja itse asiassa kahvitauko kyläkaupan baarissa oli paikallaan kahden ja puolen tunnin jäljityksen jälkeen. Pian oltiinkin porukalla uudessa paikassa ja autoilta ehdittiin kulkea vain pari sataa metriä kun Emma veti hihnassa kovasti ojanpenkassa olevan juurakon alle. Pari haukahdusta ja supi ärähti takaisin. Emma vetäytyi vähän taaksepäin ja haukkui tomerasti. Samassa supi livahti juurakon alta ja karkkosi ojanpenkka pitkin. Karin nopea haulikon laukaus hoiti tilanteen ja Emma sinkosi irtipäästyään supin turkkia muokkaamaan.

Kierreltiin alueella vielä pitkään ja yritettiin selvittää muut supien jäljet, joita alueella oli tosi paljon. Lopulta oli luovutettava eikä muuta saalista saatu. Pauliinan ja Karin kauriiden syöttöpaikka oli täynnä jälkiä ja ilmeisesti supitkin ovat hyödyntäneet osansa siitä pitkän kevättalven aikana. Oli hyvä havaita kuinka ruokinta kerää pienelle alueelle monenlaista riistaa ja samalla alue toimii ikään kuin pankkina tyhjille lähialueille.

Sunnuntaiaamuna lähdin Pyryn kanssa kahdestaan etsimään jälkiä, mutta kahdella eri alueella kiertely ei tuottanut tulosta. Vain muutama jäniksen jälki ja vanhat ilveksen jäljet ”saaliina” kävelimme takaisin autolle. Kari soitti matkalla ja kertoi, että Pauliina oli jäljittänyt supin tai ketun erään haaskan läheiseen luolastoon. Lähdettiin Pyryn kanssa paikalle ja soitin vähän lisävoimiakin paikalle, mikäli joudutaan kaivuhommiin.

Pauliina odotteli luolalla, jonne tulin ennen apuvoimia ja laskin Pyryn irti. Ensimmäinen sisäänmeno ei kiinnostanut, mutta toisella reiällä Pyry innostui ja painui maan alle. Välittömästi alkoi tasainen haukku eikä ollut epäselvää missä kohde on. Putsailtiin yläpuolelta lumet pois ja kun kaverit tulivat paikalle, aloitettiin kaivaminen. Pyry haukkui siihen asti tasaisesti, mutta kun reikä alkoi syvenemään, tuli hiljaisia hetkiä ja oletimme Pyryn olevan lähisuhteessa kohteen kanssa. Emme ehtineet kaivaa luolan kattoa auki kun Pyry ilmestyi reiälle vetäen kaveriaan mukana. Tuomas kurkotteli reikään ja nosti elukan ulos, joka osoittautui olevan kehnossa kunnossa olevaksi kapiketuksi. Porukalla inhoteltiin ja ihmeteltiin kuinka noin laiha ja huonokuntoinen elukka on selvinnyt kovan talven aikana.

Kotiin tultuani Pyry joutui K-hex –pesulle ja kodinhoitohuoneeseen eristykseen muista koirista.  Kaikki mettäkamppeet jäivät ulos ja illalla vielä Pyryn alta lensivät matot pihalle. Soitto ellipäivystykseen ja yliopiston apteekkiin resepti Strongholdille. Samana iltana estolääkitys päälle ja kuukauden päästä uusinta.  Pauliina ja Kari kävivät vielä Karin isän kanssa polttamassa kapisen ketun ruhon, ettei kapi enää leviäisi muihin eläimiin. Tosi ällöttävä ja elukalle varmaan hirmuisen kamala vaiva. Mutta vaiherikas viikonloppu ja monenlaisia tapahtumia koirien kanssa ja ilman. Illalla vielä Tuomas soitti ja kertoi löytäneensä yksinäisen supin kauriin raadon lähettyviltä päivän luolareissun jälkeen. Seuraavana yönä olikin pakkasta ja jäljityskelit ohi ainakin toistaiseksi.

  

Emma ja turrikka sekä Kari ja Hannu.

Ps. Tuo tekstissä mainittu kyläkauppa tarkoittaa Ala-Temmeksen K-Ekstraa ja SEO-huoltoasemaa, josta löytyy myös koira- ja hevostarvikkeita, koiranruokaa sekä nettikauppa: valiheikki.fi

Emman supijahtikuvat löytyvät täältä

Pyryn kanssa supijahdissa

Maanantai 5.4.2010 klo 19.15 - Hannu P

Aamulla sain puhelinsoiton, että supit ovat yöllä olleet liikkeellä. Vaikka lunta on vielä paljon, on hangen pinta niin tiivis, että se kantaa talviunien jälkeen kevenneitä supeja. Jäljitys oli kerrankin helpoimmasta päästä, sillä kolmensadan metrin päässä tieltä supit olivat menneet latoon sisälle ja lattian alle.

Ensin töihin meni lk mäykky Nella ja sillä aikaa kävin hakemassa Pyryn autosta. Supit rallasivat paikasta toiseen lattian alla eikä koira saanut niitä pysäytettyä. Vaihdettiin jonkin ajan kuluttua Pyry töihin ja otettiin Nella huilaamaan. Olkipaaluja oli lattialla ja niitä siirreltiin ja nostettiin pari lattialankkuakin, kun Pyrykin joutui liikkumaan koko ajan paikasta toiseen supien perässä. Yritettiin saada niiden aluetta pienemmäksi, kun yks kaks molemmat supit sinkosivat lattian alta ja saman tien seinän raosta ulos. Pyry vispasi toisen perässä, joka kiersi ulkokautta kulman takaa takaisin samaan paikkaan latoon. Toinen supi juoksi pellon poikki seuraavalle ladolle ja katosi sinne vaikka kaveri yritti saada sen kiinni matkalla. Paksussa lumessa pitkäjalkainenkin mies on lujilla.

Siinä sähäkässä laskettiin Nellakin irti ja se otti haukun lattian alla, jolloin laitoin Pyryn kiinni. Yhdessä emme koiria työmaalle laskeneet. Samassa paikalle tuli lisävoimia ja porukalla supi otettiin talteen Nellan avustuksella.

Toisella ladolla oli vaikeuksia löytää supi, sillä olkipaaluja ja heinäseipäitä oli paljon eivätkä koiratkaan paikantaneet turrikkaa. Nosteltiin paaluja ja seipäitä ja tutkittiin paikkoja. Sen verran saatiin aukkoa, että Nella pääsi lattian alle, mutta alkuun ei supia löytynyt. Kun Nella oli toisella puolella latoa, laskin Pyryn samaan paikkaan ja aikansa siellä oltuaan kuului vähän haukkua ja intovikinää. Oli ilmeisesti niin ahdas paikka, ettei koira päässyt eteenpäin. Aukaistiin vähän lattiaa ja Pyry jatkoi heti muutaman metrin lattian alla ja aloitti kiivaan haukun. Keskellä latoa oltiin juuri pääsemässä koiran ja supin tuntumaan, kun supi livahti siihen suuntaan mistä Pyry oli tullut. Onneksi oli kaveri vastassa ja hän sai napattua supin kiinni. Pyrykin tuli ulos samalla, kun roikkui supissa kiinni.

Siistittiin paikat ladoissa entiselleen ja lähdettiin autoille. Aikaa meni kaikkiaan kolmisen tuntia ja koirat saivat hyvät rupeamat supityöskentelyä. Nella on kokenut konkari, mutta hienoa oli nähdä miten Pyry touhusi kuin vanha tekijä, vaikka kokemuksia oikeasta supityöskentelystä tähän malliin ei aiemmin olekaan. Tästä on hyvä jatkaa!

 

Pyry ei meinannut päästää ollenkaan irti supista - "Tämä on mun!"

E-poikien terveisiä

Keskiviikko 24.3.2010 klo 12.08 - Marja J

Toni kertoili Eetin kuulumisia ja hyvin ovat alkaneet yhteiset supi- ja kettujahdit pojilla!

Elmo oli elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä Tampereella 21.3. ja tuloksena oli H eli HYVÄ! Pirkkahallissa oli ollut taas tosi paljon koiria ja hulinaa, mutta Elmo oli osannut ottaa kaiken tosi lunkisti - hyvä juttu!

Empun ekaa vuotta oli juhlistettu oikein jauhelihakakulla ja kylläpä tuo näytti pojalle maistuvan!

 

 

 

 

 

 

 

 

Juhla alkaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

Kynttilä on jo sammutettu

 

 

 

 

 

 

 

 

"Olipa hyvää!", tuumii Emppu. Nyt voi vähän taas köllöttää.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki E-pennut saivat synttärilahjaksi Joenpenkan uudet pyyhkeet. Kylläpä nyt on mukava pyyhkäistä kuratassut omaan pyyhkeeseen.