Pyryn tyttö Martta työskenteli LUME-tuloksen!

Sunnuntai 25.9.2011 klo 20.33 - Marja J

Eilen tuli mukavia terveisiä Pyryn tytön Martan (FI KVA-L Setsun Marru) isännältä Huittisista. Martta oli suorittanut hyväksytysti Luolakoirien metsästyskokeen ja riistaeläimenä oli ollut vieläpä mäyrä.

Äsken tavattiin myös itse Martta, kun tämä perheineen oli palaamassa koereissulta takaisin Muurolaan. Martta on tosi sirpakka ja terhakka tyttö ja aivan Pyry-isän näköinen!

Onnittelut vielä kerran Martalle ja huoltojoukoille hienosti menneestä LUT-kesästä ja ensimmäisestä LUME-tuloksesta!

Martan tiedot KoiraNetissä

Emma ja Pyry jälkitöissä

Sunnuntai 25.9.2011 klo 20.21 - Marja J

Eilen alkoi taas hirvijahti ja heti tarvittiin myös jälkitöihin tottuneita koiria haavakkojen etsinnässä kahdelle eri hirviporkalle.

Vasaa kohti oli ammuttu ja Hannu sekä Pyry olivat seuranneet emää ja vasaa melkein kaksi kilometriä ja tarkistaneet, ettei osumaa ollut tullut. Maasto oli ollut taas aivan kamalaa risukkoa ja mäykylle todella vaikeakulkuista. Eipähän tarvinnut enää lähteä lenkille Pyryn kanssa ja palkkioksi Pyry oli päässyt näykkimään lahtivajalla hirven sorkkaa.

Kohta olikin sitten Emman vuoro auttaa Karin hirviporukkaa. Etsintä pimeässä metsässä onnistui hyvin ja nyt jäljen päästä löytyikin hieman isompi "sorkka", kun Emma löysi haavakon.

Kyllä hyvät jälkikoirat ovat suureksi avuksi hirviporukoille!

Tässä Emma ja Kari kaadolla. Kiitos kuvasta Eino Pietilälle!

Emppu jäniksen perässä

Lauantai 10.9.2011 klo 17.48

Emppu komeana heti trimmauksen jälkeen heinäkuussa

Tulipas mukavia terveisiä Empun eli Joenpenkan Empivän-Empun isännältä! Emppu oli päässyt jänisjahtiin jo muutaman kerran ja poika tuntuu kehittyneen kovasti ajohommissa. Ajoajat ovat pidentyneet ja Emppu selvittelee jo hyvin hukkia. Emppu vaikuttaa jo taitavalta ja sitkeältä ajurilta. Tässä Empun isännän mukavaa tarinaa pojan viimeisimmistä jahtireissuista:

Jahtikausi on alkanut. Olimme Empun kanssa tarkkana ja heti kauden alussa lähdimme jänisjahtiin "vanhoille metsästysmaille" eikä kestänyt kuin puolisen tuntia, kun ensimmäisen kerran kuului haukku. Useamman kerran tuli hukkakin, mutta sinnikkäästi Emppu haki ja  jahdin aikana Emppu juoksikin 24 km! Saalista tuolta reissulta emme saaneet, vaikka itse lähes kompastuin rusakkoon mennessäni tiheän matalaa puustoa olevan pusikon läpi. Rusakko loikkasi metsikköön enkä toki olisi sitä ehtinyt ampuakaan, sillä tuossa tilanteessa minulla oli ase olalla.

Toinen  jahtireissu olikin jo antoisampi: aamuharjoituksena meillä oli jäljestys, jonka lankomies oli järjestänyt. Edellisenä päivänä hän oli kaatanut jäniksen, jota oli vetänyt nurmikossa talon ympäri. Emppu oli "heti kartalla": vauhdilla seurattiin hajujälkeä, joka päättyi pyykinkuivaustelineen kohdalle. Meni hetki ennenkuin Emppu hoksasi, että nyt haju tuleekin ylhäältä, jossa jänis roikkui. Emppu iski hampaansa välittömästi etukäpälään, rutina kuului ja heti perään yritti saada sopimaan suuhunsa jäniksen pään.

Sitten lähdimme jahtiin: päästin peltojen ja rannan välissä olevaan tiheään pajukkoon Empun hakemaan eikä kestänyt kuin kymmenkunta minuuttia, kun kuului hyvin kantava haukku. Ajoa kesti parisen tuntia, välillä oli toki hiljaistakin, mutta ajo jatkui. Sitten kuului laukaus. Lankomies oli pellon reunassa ollessaan havainnut pajukossa liikettä ja tarkkana kun oli niin havaitsi, että kettuhan siinä oli. No, se oli ketun surma. Uudenvuoden ilotulitukset ovat saaneet Empun varovaiseksi, mutta olin tyytyväinen, kun haukkuääni  pienen tauon jälkeen taas kuului. Annoin Empun jatkaa vielä tunnin verran, sitten otin pojan kiinni. Epäselväksi meille jäi se, oliko ajossa jänis ja oliko kettu eksynyt tielle vai ajoiko Emppu heti alussa jo kettua vai ajoiko kettu jänistä ja Emppu perässä.

Kolmas reissu oli mielenkiintoinen, vaikka emme saalista nytkään saaneet. Komea, kuuluva haukku jälleen ja parhaimmillaan muutamaa kymmentä metriä vaille kilometrin päässä minusta Emppu kävi, kun seurasin kartalla tilannetta, juoksukilometrejä yhteensä 19. Ja mikä parasta niin hukan tultua Emppu palasi takaisin menojälkiä ja aloitti uuden haun. Ensi viikolla säiden salliessa käännämme jälleen kuonon kohti jahtimaita.

Hannu mietti tuota Empun ajosta ammuttua kettua ja epäili, että kysymyksessä olisi ollut karkkokettu, joka oli lähtenyt liikkeelle Empun ajaessa jänistä. Hyvä reissu, kun saalista tuli! Empun ensimmäinen jäniskaato antaa vielä odottaa, mutta kyllä se sieltä vielä tulee, siitä olen aivan varma!

Hyvää jatkoa Empun ja isännän hyvin alkaneelle jahtisyksylle!

Erinomainen MEJÄ-kauden lopetus - Pyrystä FI JVA!

Maanantai 5.9.2011 klo 12.39 - Marja J

Pyryn tämän kesän "saalis": FI JVA, MEJÄ 3 x VOI1, VOI2, VAHI1 sekä SA, VARASERTI JA VARACACIB! Vielä kun saisi otettua pojasta uudet poseeerauskuvat....

Tämän kesän MEJÄ-tavoitteina Hannulla ja Pyryllä oli yksi hyväksytty VAHI-tulos ja yksi VOI-ykkönen, mutta Pyrypä yllätti ja valioitui eilen! Niin, ja sai sitten neljännellä koekerralla VAHI-tuloksenkin...

Pyry aloitti jälkihommat kesäkuussa 2009 Pyhännällä ja tuona kesänä tuloksiksi tuli AVO2 ja eka AVO1. Viime vuonna ensimmäisessä kokeessa Pyryä vaivasi nenäpunkki, eikä poika lähtenyt jäljelle ollenkaan ja nolla tuli. Elokuussa tuli sitten toinen AVO1 ja Pyry siirtyi voittajaluokkaan nuuskuttelemaan. Myös Noralla ja Mirolla on jälkikokeista kaksi AVO-ykköstä, mutta vain Pyryn kanssa ollaan jatkettu jäljestämistä VOI-luokassa.

Pyry on saanut jälkihommaan harjoitusta myös VAHI-kokeessa, joka on MEJÄ-koetta vaativampi. Jälki on pitempi ja yhdistelmä AVO- ja VOI-luokan jälkeä useine kulmineen ja katkokulmineen. Pyry kokeili ensimmäisen kerran katkokulmaa oman kerhon VAHI-kokeessa viime vuonna ja hyvinpä poika osaa katkot selvittää. VAHI-kokeessa lähtömakausta ei ole, vaan jälki alkaa jostain 100 metrin alueelta ja koiran on se itse löydettävä. Pyry on joka kokeessa löytänyt heti jäljen alun ilman ylikulkemista. VAHI-kokeissa jäljestys on mennyt hyvin, mutta se tärkein eli sorkka on jäänyt kuitenkin kolmessa kokeessa löytymättä.

Tänä kesänä Pyhännällä tuli heti ensimmäisessä kokeessa VOI1 ja siskopuoli Emmakin sai ekan AVO1-tuloksen. Meidän koirat ovat käyneet jälkikokeissa vain Pyhännällä, mutta heinäkuussa kaksikko Hannu ja Pyry kävivät Muhoksella, jossa Pyry sai toisen VOI1-tuloksen. Ja se viimeinen valionarvoon tarvittava ykkönen antoikin sitten odottaa, mutta vain yhden kokeen verran. Siinäkin tulos oli lähellä, sillä elokuun kokeessa Pyry sai hukattoman kakkosen. Pyryn heikkoutena on makausten huono merkkaaminen, jota kyllä pitäisi harjoitella, jos uraa jälkipuolella vielä aikoo jatkaa.

Pyry on innokas ja taitava jäljestäjä, joka on itse oivaltanut sen mitä jälkihommissa ollaan tekemässä. Hannun periaatteena on kaikkien koirien kanssa ollut, että koiraa ei mitenkään puhutella tai neuvota harjoituksissa tai kokeissa. Eihän todellisessa jäljestystilanteessakaan koiraa voi neuvoa, vaan koiraan pitää luottaa ja antaa koiran tehdä työ. Pyry on myös oppinut pysymään aina vain paremmin jälkiuskollisena, eikä eilisessä kokeessa edes jäljeltä pyrähtänyt pyypoikue saanut pojan päätä sekaisin.

Pyry jatkaa nyt VAHI-kokeissa ja tavoitteena on saada toinen ykköstulos ja hirvikoirien jäljestämiskoe suoritettua. Toivottavasti Pyry pääsee myös oikeisiin jälkitöihin haavakko/kolarikauriiden ja -hirvien jäljille - hommaan jonka se todella osaa!

Joenpenkan väki onnittelee Pyryä!

Kiitokset kuuluvat myös koiranohjaajalle Hannulle, joka on jaksanut harrastaa ja tarpoa metsissä Pyryn kanssa!

Pyryn jälkikokeiden pöytäkirjat

Pyhännän kokeen 4.9.2011 tulokset

Miro ja sen veli

Maanantai 5.9.2011 klo 12.02 - Marja J

Miro pääsi viime perjantaina tälle syksyä ekan kerran jahtiin. Miro oli viimeksi metsällä viime vuoden lopulla, kun pahimmat allergiaoireet olivat helpottaneet. Silloin Hannu ja Miro saivat eräksi supikoiran. Miron allergia ja iho-oireet ovat nyt melko hyvin hallinnassa, mutta ajoliiviä täytyy pitää jatkossa joka kerta, ettei ohut ja harvakarvainen mahanahka raapiudu varvikossa. Mirohan oli kerran vajaa 4 tuntia hirven perässä ilman liiviä ja rinta oli sen jälkeen aivan ruvella ja kipeäkin monta päivää.

Miro testattiin viime vuoden syksyllä ja positiivisin tulos tuli maidosta, kalasta, kaurasta, kolmesta varastopunkista sekä (ikävä kyllä) pihan yleisistä heinistä ja kasveista sekä kasvien homeista. Ruokavaliota oli helppo muuttaa ja Miro sekä muutkin syövät nyt pääasiassa Murremix-liharuokaa, riistalihaa sekä vihannessoseita. Ruokavaliota täydennetään monivitamiineilla sekä terveellisillä öljyillä. Nyt aloitettiin taas Nutrolin-kuuri sekä maitohappobakteerin antaminen, mistä hyötyvät myös Nora ja Pyry.

Tällä kertaa kunnon ajoa ei vielä tullut kun ei ollut jäniksiäkään. Hannu ja Miro olivat löytäneet kuusten alta ilveksen makuupaikan ja ilmeisesti isokisu oli napsinut jänikset. Kaksikko törmäsi myös tuoreisiin hirven jälkiin, mutta onneksi Miro ei lähtenyt perään. Miro löysi myös pari thaimaalaista marjanpoimijaa ja pyöri aikansa ihmetyttämässä miehiä.

Viikonloppuna Mirolle löytyi myös veli Ohto eli Semilain Otso, joka on muuttanut perheensä kanssa kesäkuun alussa Ähtäristä Reisjärvelle. Aktiivinen perhe harrastaa metsästystä ja Ohton kaverina on kaksi lyhytkarvaista mäyräkoiraa. Ohto oli lähtenyt torstaina ajoon ja perjantaina Ohton isäntä teki katoamisilmoituksen mäykkyfoorumille. Sieltä löysin Ohton, joka onneksi löytyi lauantaina ajosta. Sitkeä ajuri tämä Ohto! :) Ohtosta varmaan kuulemme vielä....

Miron sukulaisista tunnemme jo veljen Ossin (Semilain Ozzy), joka asuu Jalasjärvellä sekä Rekku-serkun, joka asuu Oulussa.

Aikaisempaa juttua sukulaisista löytyy täältä

Hyvää jahtikautta sukulaisille toivottaa Miro ja kotiväki!