Litemy:n uudistetut kotisivutTorstai 26.7.2012 klo 12.18 - Marja J Laitetaanpas uutista jakoon tännekin. Limingan-Temmeksen Metsästysyhdistys ry:n kotisivut on nyt uudietettu ja löytyvät osoitteesta www.litemy.kotisivukone.com ja kohta myös lyhyemmästä osoitteesta www.litemy.fi. Vanhojen sivujen aineisto siirrettiin uuteen sivupohjaan ja saatiin uusia toimintoja mm. ajankohtaista- ja tapahtuma-sivut sekä tapahtumakalenteri ja kuva-albumi. Sivut ovat vielä työn alla ja kaipaavat lisää sisätöä ja kuvia. |
Kauhukarkkarikolmikko kaupungissaTorstai 19.7.2012 klo 12.43 - Marja J Eilen kävimme karkkarikolmikon kanssa rokotuksilla Ouluvetissä, missä on nyt asioitu tiiviimmin viimeiset pari vuotta. Akuutissa on hoidettu vain silmätarkastukset ja selkäkuvaukset. Nora ja Miro saivat nyt nelosrokotteen ja raivotautirokotteen, Pyry vain raivon. Nora-isomummille laitettiin vielä sirukin (entinen merkintä on tatuointi) ja Nora sai myös ihan oman passin niin kuin Pyrylläkin jo on. Nelosrokote ja rabies annettiin samalla kertaa kuten aina aikaisemminkin ja vielä samassa ruiskussa - eli vain yksi piikki riitti. Nykyisin suositellaan rokotteiden antamista eri aikaan mahdollisen allergisen reaktion vuoksi. Meillä ole ollut koskaan mitään ongelmia - ja melko harvinainenhan tuo reaktio taitaa olla muillakin koirilla. Rekatiohan ei tule rokotteiden yhdistelmästä vaan jommasta kummasta aineesta ja kun ne annetaan erikseen, on helpompi selvittää kummasta aineesta reaktio tuli. Rokotuksten jälkeen on kuitenkin hyvä viipyä lääkärillä vielä jonkin aikaa, jos jotain oireita ilmeneekin. Esittelin eläinlääkäri Raimo Kekkoselle myös Miron täysin näpyttömän nahkan, joka on nyt viimeiset 9 kuukautta ollut täysin kunnossa oikealla ruokavaliolla ja kaikkein pienimmällä kortisoniannoksella. Miro testattiin aikoinaan Ouluvetissä ja ruokavaliota muutettiin sopivaksi. Nyt voi kortisoniannosta vähentää tästäkin. Miron allergia on ollut pahimmillaan juuri keväisin kun kasvit alkavat vihertää ja myöhemmin syksyllä kun ne alkavat lakastua ja niihin tulee homeita yms. Myös kosteus on pahasta Mirolle. Mutta nyt nahkakin on paksumpaa, eikä niin karvatonta ja ohutta kuin aikaisemmin. Miro pääsee varmaan syksyllä myös jahtiin niin kuin viime syksynäkin. Pitää vaan muistaa hoitaa ja suojata iho Ceridalilla ja ajoliivillä. Kaikkein koirien sydämet kuunneltiin ja kunto tarkastettiin ja kaikki oli niinkuin pitääkin! On se vaan mukava tuo meidän lääkäri Raimo Kekkonen, kun ei yhtään ihmettele noita mäykkyjä! Hänellä itselläänkin on nimittäin mäyräkoira.... Miro oli menomatkan autossa aivan villinä ja riepoi makuualustaa, joten taas kysyttiin niitä rauhoittavia.... Mutta ovat kuulemma aivan NORMAALEJA mäyräkoiria! :) |
Avainsanat: terveys, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar |
Noran ja Nellin nimipäivätTorstai 12.7.2012 klo 10.43 - Marja J Eilen meillä oli pienimuotoinen sukutapaaminen, kun ensin aamupäivällä kotimatkalla Kannukseen piipahtivat Pyryn ja Lilin tyttö Roosa (Koivukujan Roosa) Lili-emänsä ja kotiväkensä kanssa. Ja illalla kävivät Nelli (Joenpenkan Eloisa-Ella) sekä Riikka-emäntä nuorison kanssa menomatkalla etelän suuntaan. Noran ja Nellin yhteisillä nimipäiväkahveilla vieraili myös Emmanpoika Elmeri (Joenpenkan Iskevä-Ippo) kotiväkensä kanssa. Olipa mukava tavata Roosaa ja Liliä! Koivukujan väki oli reissullaan käynyt tapaamassa myös Lilin ja Pyryn tyttöjä Kerttua Torniossa ja Pipsaa Oulussa. Roosasta on kasvanut reipas tyttö, jossa on kyllä paljon Pyry-isän näköä, turkki on helppohoitoinen ja niukka. Roosa on käynyt jo muutamassa näyttelyssäkin ja tuloksena kummastakin tuomarin arviona ERI eli erinomainen. Illalla sitten pentukotonaan piipahtivat Nelli sekä Emmanpoika Elmeri. Nelli olisi varmaan viihtynyt meillä taas pitempäänkin, mutta Nellin sakki oli aamulla lähtenyt Ivalosta ja jatkoi kesälomareissuaan etelän suuntaan. Nelli sai tutustua siskonpoika Elmeriin ja kylläpä Elmeri kiinnostikin Nelliä kovasti. Tuntuu, että Elmeri on taas kasvanut kovasti, vaikka vasta viime viikon torstainahan tavattiin viimeksi mäykkyjen jälkitreeneissä. |
Avainsanat: Pyry, Joenpenkan Aito-Artturin jälkeläisiä |
Pyryn ja Sonjan pojat Rommi ja HeikkiTiistai 10.7.2012 klo 15.50 - Marja J Tässä esittäytyvät reippaat veljekset Merkaleen´s Dennis (Rommi) ja Merkaleen´s Dixi (Heikki) -21.3. syntyneet Pyryn ja Sonjan (Merkaleen´s Zoraja) pojat. Minä olen Rommi ja asun Raahessa! Kuva: Noora Korhonen Ja Minä olen Heikki ja asun Oulussa! Kuva: Jenna Koivula Ja muut sisarukset ovat: MERKALEEN´S DANIEL Ehkäpä kuulemme myös muitten terveisiä joko täällä Joenpenkan sivuilla tai Facebookissa Joenpenkan tai Merkaleen´s kennelin ryhmäsivuilla. |
Viiden karkkarin jälkiharkat HaapakankaallaPerjantai 6.7.2012 klo 9.50 - Marja J
Helteisen illan päätteeksi muutama karkkari kävi treenaamassa eilen torstaina jälkijuttuja Temmeksen Haapakankaalla. Uotilan Kari, Kärenlammen Jani ja meidän Hannu kävivät tekemässä keskiviikkona koirille jäljet. Alunperin Jani halusi jälkientekotreeniä ja harjoitusta itselleen ja koiralleen Rekolle (Rowanberrie´s Talent in Gave) ja sitten keksittiin, että samallahan siinä tehdään porukalla jälkiä ja saadaan harjoitusta myös muillekin koirille. Torstaina mukana nuuskuttelemassa Rekon eli Reksan lisäksi olivat Karvosen Leenan Bella (Ravnsager´s Anna Bella Akasut), Pauliinan ja Karin Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma), Emman poika Elmeri 11 vk (Joenpenkan Iskevä-Ippo) sekä meidän Pyry (Joenpenkan Aito-Artturi). Keli oli helteinen, illalla lämmintä oli vielä 24 astetta, mutta ei ollut kuitenkaan painostavan kuumaa. Sääskiäkään kankaalla ei ollut niin paljon kuin pelkäsin. Kostean suon lähistöllä niitä kuulemma oli.Jäljet olivat vaikeita, sillä niillä oli ikää jo 24 tuntia ja ne olivat kuivalla kankaalla. Elmerille oli jo kotona tehty kerran oma pikkujälki (ikää muutama tunti) ja poika oli nuuskutellut sen innokkaasti ja maistellut makauksia. Nyt tämä kuivan kankaan vanha jälki oli vielä vähän hankala Elmerille, jota kovasti tuntuivat kiinnostavan muut metsän hajut. Makausta, jossa oli enemmän verta, Elmeri nuuskutteli ja kun pääsi sitten sorkkaa maistelemaan, niin se kiinnostikin kovasti! Mutta kyllä Elmeristä vielä jälkikoira tulee kunhan ikää tulee lisää! Pennun kanssa kannattaa harjoittelu aloittaa aivan lyhyistä ja tuoreista jäljistä ja tiputella tai vetää sienellä runsaasti verta. Vähitellen pennun kasvaessa voi sitten jäljen ikää kasvattaa, pidentää jälkieä ja tehdä niistä vaikeampia ja kokeilla jäljentekoa myös erilaisissa maastoissa. Eikä hommaa kannata vielä ottaa kovin tosissaan. Pennulla pitää olla mukavaa ja homman palkitsevaa ja pennun kehitystason mukaista. Leikin avulla voi opettaa koiralle myös hyödyllisiä ja myöhemmin tarpeellisia taitoja kuten tätä jäljestämistäkin. Reko ja Bellakin olivat melko aloittelijoita jäljellä, joten vähän jännättiin, että oliko jälki liian vanha ja vaikea. MEJÄ-kokeessa avoimen luokan jäljen pitää olla vähintään 12 tuntia vanha ja voittajaluokan jäljellä pitää olla ikää vähintään 18 tuntia. Mutta sekä Reko että Bella menivät jäljellä aloittelijoiksi tosi hyvin ja sorkatkin löytyivät. Emmalla ja Pyryllä on kokokemusta jo jälkikokeista, mutta Emma on ollut mammalomalla, eikä Pyrynkään kanssa ole keritty tälle kesälle vielä yhtään harjoitella. Pyry meni vauhdilla niin kuin yleensä ja juoksi makausten yli. Kaadolla se kyllä huomasi sorkan, mutta juoksi ensin ohi. Sorkka kiinnosti kovasti, eikä Pyry meinannut sitä heti irrottaa. Pyry oli kyllä innoissaan kesän ensimmäisestä jälkiharjoituksesta. Emmakin taisi vähän etsiskellä välillä jälkeä, mutta eiköhän tuntuma taas kohta löydy sekä Pyryllä että Emmalla, kunhan päästään vielä harjoittelemaan, kokeisiin ja syksymmällä oikeisiin jälkitöihin. Lopuksi tietenkin paistoimme makkaraa ja ryyppäsimme munkkikahavit! Olipa mukava harjoitella vähän isommallakin porukalla - ehkä otamme homman vielä uusiksi myöhemmin! Kuvia Haapakankaan harjoituksista |
Avainsanat: MEJÄ |
Joenpenkan I-ipanat - jälkikirjoitusKeskiviikko 4.7.2012 klo 16.16 - Marja J
♥ Joenpenkan Kennel EMMA Paras Emokoira 2012 ♥ - kuva: Pauliina Pönkkä Emma sai upeasti suoritetusta mammakoiran tehtävästään Joenpenkan parhaan emokoiran palkinnon!Emman ja Nemon I-ipanat on saatettu suureen maailmaan - nyt on aikaa muistella vauhdikasta kevättä ja päivittää kotisivuja. I-ipanoiden oma pentuesivu on nyt hyvällä mallilla. Päiväkirjaosuutta vielä täydennetään mm. kuvilla ja jokainen pentu saa omat sivunsa. Tällä hetkellä albumista löytyy jo muutamia kuvia pennuista omissa kodeissaan. Jälkikirjoitus ja kiitokset
Kevät vierähti tosi nopeasti Emman pentuhommissa. Tehtävää ja muistamista oli niin paljon, että moni asia ja tunnelma palaa mieleen vasta nyt, kun elämme Joenpenkalla taas tuttua arkeamme. Muutamaan kuukauteen mahtuu paljon – jännitystä siitä miten synnytys onnistuu, huolta emästä ja pennuista – onko kaikki kunnossa, pysyvätkö pennut terveinä, miten jaksaa emä, miten ensikertalainen emä hoitaa pentunsa, onkos ruokinta kohdillaan, tuleeko maitoa, riittääkö se ... Oli paljon monenlaista juttua ja järjestämistä – pentuhuone, pentulaatikko, tarvikkeet, entäs pentutila kun pennut isompia? Huoletti myös, löytyykö jokaiselle pennulle sopiva, juuri se oikea, rakastava ja harrastava koti. Emma on Joenpenkan ensimmäinen sijoitusnarttu, joka oli nyt meillä synnyttämässä. Mietitytti, miten Emma osaa olla poissa omasta kodistaan, poissa Pauliinan ja Karin luota, vieraassa paikassa ja vielä pentuja tekemässä. Ja entäs miten meidän kolme omaa koiraa Nora, Miro ja Pyry suhtautuvat, kun talossa on vieras koira ja vielä sen pennutkin. Ensin jännitettiin juoksujen alkamista – ovatko juoksut ajallaan vai myöhässä… Sitten mietittiin oikeaa astutusajankohtaa, laskettiin tärppipäiviä ja jännitettiin onnistuuko astutus. Astutusreissulla oltiin Pauliinan ja Emman kanssa ja vietimme pienen, mutta tuottoisan hotelliloman Jyväskylässä. Astutus ei olisi voinut torstain 16.2. lämmittelyn jälkeen perjantaina 18.2. paremmin mennä – Emma oli hommassa mukana niin kuin pitääkin ja Nemo-sulhanen hoiti innokkaasti ja väsymättä tärkeän isäkoiran tehtävänsä. Ultrassa 20.3. koko Emman tukijoukko (Pauliina, Kari, Hannu ja Marja) oli katsomassa Emman masussa kasvavia 5 pientä mäyräkoiran alkua. Emman loppuodotus meillä ja itse synnytys meni paremmin kuin osasin odottaa! Emma oli koko odotuksen ajan hyvinvoiva, ja H-hetkellä oikeilla emon vaistoilla toimiva osaten tehdä asiat aivan niin kuin pitääkin. Kätilö sai seurata vierellä ja ihailla miten taitavasti Emma hoiteli lapsensa maailmaan, katkoi napanuorat ihan oikeista kohdista, putsasi pennut – niitä kumihanskoja ja saksia ei sitten nytkään tarvittu! Pennut olivat kaikki elinvoimaisia ja ryömivät heti nisille ja maitoa tuli hyvin koko ajan. Emma-emo hoiti pentunsa todella hyvin, leikitti ja koulutti niitä. Emma rakasti erityisesti korvien putsaamista ja tekikin sen antaumuksella useaan kertaan päivässä. Kun pentujen hampaat puhkesivat, Emma ei halunnut mielellään antaa tissiä - Emma ei esimerkiksi halunnut imettää enää makuullaan vaan antoi tissiä seisaallaan. Emma kuitenkin hoiti ja leikitti pentuja mielellään ja monta kertaa päivässä. Emma oikein houkutteli pentunsa iltavilliin ja pyöritteli niitä taitavasti. Emma osasi näyttää hyvin kuka oikein on pomo ja selätti vastaan hangoittelijat. Emma myös vierotti itse pentunsa näyttämällä selvästi ja äänekkäästi, että tissiä ei nyt enää saa! Emma oli loistava ja todella huolehtiva emä! Oli ainutlaatuinen elämys kokea Emman kanssa syntymän ihme - saada pienet mäyräkoiranpoikaset maailmaan ja antaa niille hyvän elämän eväät!Sydämellinen kiitos Emman kotiväelle Pauliinalle ja Karille siitä, miten hyvin olette Emmaa hoitaneet, kouluttaneet ja vieneet erilaisiin mäyräkoiraharrastuksiin: metsälle, kokeisiin ja näyttelyihin. Hoiditte Emmaa tosi hyvin myös odotusaikana ja olitte tukena ja tarpeellisena apuna pentujen hoidossa ja Emmaa lenkittämässä, kun kuntoutus synnytyksen jälkeen alkoi. Ilman teidän innostusta ja aktiivisuutta ei Emmasta olisi tullut tämä hieno koira ja upea jalostunarttu, mikä Emma nyt on! Kiitokset taas Leena Karvoselle Merkaleen´s kenneliin ja Arja Lidmanille Freunds kenneliin! Mietin monia asioita, oli jotain huolta tai kysyttävää - teiltä kokeneilta kasvattajilta sain hyviä neuvoja ja apua ongelmissa. Merkaleen´s kennelissä Pyhäjoella oltiin hieman edellä pentuhommissa. Sonjan ja meidän Pyryn pennut saivat alkunsa noin kuukautta aikaisemmin: Sonja oli ultrassa kun olimme Emman kanssa astutusreissulla ja Sonja aloitteli synnytystä kun me puolestamme olimme Emman kanssa ultrassa. Kiitokset myös Joenpenkan I-pentujen isän Nemon kotiväelle Matti Tikkiselle ja Pirkko Martikaiselle Jyväskylään – oli hieno asia että sain monilahjakkaan, komean ja tosi herrasmiesmäyräkoiran Nemon Emman pentujen isäksi. Ehkä joku pennuista seuraa isänsä jälkiä näyttelykeheissä tai jälkimaastoissa! Ja kiitokset tietenkin myös kennelpojalle Hannulle – olit apuna ja huolehdit mm. minun ja pentujen muonavarastoista, kuljetuksista ja talon muista koirista sillä aikaa kun oma aikani meni Emmasta ja pennuista huolehtimiseen. On onni, että pennuille löytyi sopivat, huolehtivat ja mäyräkoiraharrastuksista innostuneet kodit! Mukavaa on myös, että pennut asuvat nyt lähiseudulla: Tyrnävällä, Tupoksessa, Lumijoella ja Oulussa – näin voimme tulevaisuudessa tavata helpommin ja useammin. Ehkä tapaamme suuremmallakin pentujoukolla ja keksimme jotain mukavaa hommaa yhdessä. Kaikki pennut perheineen ovat tervetulleita milloin vain vierailulle pentukotiinsa! Ja eiköhän me tavata vielä joskus myös kokeissa, ehkä kehän laidallakin…. Pentueen myötä on ollut taas ilo tutustua uusiin ja innokkaisiin mäyräkoiranomistajiin ja tutustuttaa heitä tähän monipuoliseen ja mukavaan rotuun!
Kaikkea hyvää Emman I-ipanoille! Pidetään yhteyttä - pentujen elämää on mukava seurata, joten uutiset, tarinat ja kuvat ovat todella tervetulleita! |
Avainsanat: I-pentue |
Joenpenkan elämää