Viiden karkkarin jälkiharkat Haapakankaalla

Perjantai 6.7.2012 klo 9.50 - Marja J

Kuvassa Hannu on lähdössä Pyryn kanssa jäljelle ja oppaana toimi Jani

Helteisen illan päätteeksi muutama karkkari kävi treenaamassa eilen torstaina jälkijuttuja Temmeksen Haapakankaalla. Uotilan Kari, Kärenlammen Jani ja meidän Hannu kävivät tekemässä keskiviikkona koirille jäljet. Alunperin Jani halusi jälkientekotreeniä ja harjoitusta itselleen ja koiralleen Rekolle (Rowanberrie´s Talent in Gave) ja sitten keksittiin, että samallahan siinä tehdään porukalla jälkiä ja saadaan harjoitusta myös muillekin koirille.

Torstaina mukana nuuskuttelemassa Rekon eli Reksan lisäksi olivat Karvosen Leenan Bella (Ravnsager´s Anna Bella Akasut), Pauliinan ja Karin Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma), Emman poika Elmeri 11 vk (Joenpenkan Iskevä-Ippo) sekä meidän Pyry (Joenpenkan Aito-Artturi).

Keli oli helteinen, illalla lämmintä oli vielä 24 astetta, mutta ei ollut kuitenkaan painostavan kuumaa. Sääskiäkään kankaalla ei ollut niin paljon kuin pelkäsin. Kostean suon lähistöllä niitä kuulemma oli.Jäljet olivat vaikeita, sillä niillä oli ikää jo 24 tuntia ja ne olivat kuivalla kankaalla.

Elmerille oli jo kotona tehty kerran oma pikkujälki (ikää muutama tunti) ja poika oli nuuskutellut sen innokkaasti ja maistellut makauksia. Nyt tämä kuivan kankaan vanha jälki oli vielä vähän hankala Elmerille, jota kovasti tuntuivat kiinnostavan muut metsän hajut. Makausta, jossa oli enemmän verta, Elmeri nuuskutteli ja kun pääsi sitten sorkkaa maistelemaan, niin se kiinnostikin kovasti! Mutta kyllä Elmeristä vielä jälkikoira tulee kunhan ikää tulee lisää!

Pennun kanssa kannattaa harjoittelu aloittaa aivan lyhyistä ja tuoreista jäljistä ja tiputella tai vetää sienellä runsaasti verta. Vähitellen pennun kasvaessa voi sitten jäljen ikää kasvattaa, pidentää jälkieä ja tehdä niistä vaikeampia ja kokeilla jäljentekoa myös erilaisissa maastoissa. Eikä hommaa kannata vielä ottaa kovin tosissaan. Pennulla pitää olla mukavaa ja homman palkitsevaa ja pennun kehitystason mukaista. Leikin avulla voi opettaa koiralle myös hyödyllisiä ja myöhemmin tarpeellisia taitoja kuten tätä jäljestämistäkin.

Reko ja Bellakin olivat melko aloittelijoita jäljellä, joten vähän jännättiin, että oliko jälki liian vanha ja vaikea. MEJÄ-kokeessa avoimen luokan jäljen pitää olla vähintään 12 tuntia vanha ja voittajaluokan jäljellä pitää olla ikää vähintään 18 tuntia. Mutta sekä Reko että Bella menivät jäljellä aloittelijoiksi tosi hyvin ja sorkatkin löytyivät.

Emmalla ja Pyryllä on kokokemusta jo jälkikokeista, mutta Emma on ollut mammalomalla, eikä Pyrynkään kanssa ole keritty tälle kesälle vielä yhtään harjoitella. Pyry meni vauhdilla niin kuin yleensä ja juoksi makausten yli. Kaadolla se kyllä huomasi sorkan, mutta juoksi ensin ohi. Sorkka kiinnosti kovasti, eikä Pyry meinannut sitä heti irrottaa. Pyry oli kyllä innoissaan kesän ensimmäisestä jälkiharjoituksesta. Emmakin taisi vähän etsiskellä välillä jälkeä, mutta eiköhän tuntuma taas kohta löydy sekä Pyryllä että Emmalla, kunhan päästään vielä harjoittelemaan, kokeisiin ja syksymmällä oikeisiin jälkitöihin.

Lopuksi tietenkin paistoimme makkaraa ja ryyppäsimme munkkikahavit! Olipa mukava harjoitella vähän isommallakin porukalla - ehkä otamme homman vielä uusiksi myöhemmin!

Kuvia Haapakankaan harjoituksista

Joenpenkan I-ipanat - jälkikirjoitus

Keskiviikko 4.7.2012 klo 16.16 - Marja J

♥ Joenpenkan Kennel EMMA Paras Emokoira 2012 ♥ - kuva: Pauliina Pönkkä

Emma sai upeasti suoritetusta mammakoiran tehtävästään Joenpenkan parhaan emokoiran palkinnon!

Emman ja Nemon I-ipanat on saatettu suureen maailmaan - nyt on aikaa muistella vauhdikasta kevättä ja päivittää kotisivuja. I-ipanoiden oma pentuesivu on nyt hyvällä mallilla. Päiväkirjaosuutta vielä täydennetään mm. kuvilla ja jokainen pentu saa omat sivunsa. Tällä hetkellä albumista löytyy jo muutamia kuvia pennuista omissa kodeissaan.

Jälkikirjoitus ja kiitokset

Kevät vierähti tosi nopeasti Emman pentuhommissa. Tehtävää ja muistamista oli niin paljon, että moni asia ja tunnelma palaa mieleen vasta nyt, kun elämme Joenpenkalla taas tuttua arkeamme. Muutamaan kuukauteen mahtuu paljon – jännitystä siitä miten synnytys onnistuu, huolta emästä ja pennuista – onko kaikki kunnossa, pysyvätkö pennut terveinä, miten jaksaa emä, miten ensikertalainen emä hoitaa pentunsa, onkos ruokinta kohdillaan, tuleeko maitoa, riittääkö se ...

Oli paljon monenlaista juttua ja järjestämistä – pentuhuone, pentulaatikko, tarvikkeet, entäs pentutila kun pennut isompia? Huoletti myös, löytyykö jokaiselle pennulle sopiva, juuri se oikea, rakastava ja harrastava koti. Emma on Joenpenkan ensimmäinen sijoitusnarttu, joka oli nyt meillä synnyttämässä. Mietitytti, miten Emma osaa olla poissa omasta kodistaan, poissa Pauliinan ja Karin luota, vieraassa paikassa ja vielä pentuja tekemässä. Ja entäs miten meidän kolme omaa koiraa Nora, Miro ja Pyry suhtautuvat, kun talossa on vieras koira ja vielä sen pennutkin.

Ensin jännitettiin juoksujen alkamista – ovatko juoksut ajallaan vai myöhässä… Sitten mietittiin oikeaa astutusajankohtaa, laskettiin tärppipäiviä ja jännitettiin onnistuuko astutus. Astutusreissulla oltiin Pauliinan ja Emman kanssa ja vietimme pienen, mutta tuottoisan hotelliloman Jyväskylässä. Astutus ei olisi voinut torstain 16.2. lämmittelyn jälkeen perjantaina 18.2. paremmin mennä – Emma oli hommassa mukana niin kuin pitääkin ja Nemo-sulhanen hoiti innokkaasti ja väsymättä tärkeän isäkoiran tehtävänsä. Ultrassa 20.3. koko Emman tukijoukko (Pauliina, Kari, Hannu ja Marja) oli katsomassa Emman masussa kasvavia 5 pientä mäyräkoiran alkua.

Emman loppuodotus meillä ja itse synnytys meni paremmin kuin osasin odottaa! Emma oli koko odotuksen ajan hyvinvoiva, ja H-hetkellä oikeilla emon vaistoilla toimiva osaten tehdä asiat aivan niin kuin pitääkin. Kätilö sai seurata vierellä ja ihailla miten taitavasti Emma hoiteli lapsensa maailmaan, katkoi napanuorat ihan oikeista kohdista, putsasi pennut – niitä kumihanskoja ja saksia ei sitten nytkään tarvittu! Pennut olivat kaikki elinvoimaisia ja ryömivät heti nisille ja maitoa tuli hyvin koko ajan.

Emma-emo hoiti pentunsa todella hyvin, leikitti ja koulutti niitä.  Emma rakasti erityisesti korvien putsaamista ja tekikin sen antaumuksella useaan kertaan päivässä. Kun pentujen hampaat puhkesivat, Emma ei halunnut mielellään antaa tissiä - Emma ei esimerkiksi halunnut imettää enää makuullaan vaan antoi tissiä seisaallaan. Emma kuitenkin hoiti ja leikitti pentuja mielellään ja monta kertaa päivässä. Emma oikein houkutteli pentunsa iltavilliin ja pyöritteli niitä taitavasti. Emma osasi näyttää hyvin kuka oikein on pomo ja selätti vastaan hangoittelijat. Emma myös vierotti itse pentunsa näyttämällä selvästi ja äänekkäästi, että tissiä ei nyt enää saa!

Emma oli loistava ja todella huolehtiva emä! Oli ainutlaatuinen elämys kokea Emman kanssa syntymän ihme - saada pienet mäyräkoiranpoikaset maailmaan ja antaa niille hyvän elämän eväät!

Sydämellinen kiitos Emman kotiväelle Pauliinalle ja Karille siitä, miten hyvin olette Emmaa hoitaneet, kouluttaneet ja vieneet erilaisiin mäyräkoiraharrastuksiin: metsälle, kokeisiin ja näyttelyihin. Hoiditte Emmaa tosi hyvin myös odotusaikana ja olitte tukena ja tarpeellisena apuna pentujen hoidossa ja Emmaa lenkittämässä, kun kuntoutus synnytyksen jälkeen alkoi. Ilman teidän innostusta ja aktiivisuutta ei Emmasta olisi tullut tämä hieno koira ja upea jalostunarttu, mikä Emma nyt on!

Kiitokset taas Leena Karvoselle Merkaleen´s kenneliin ja Arja Lidmanille Freunds kenneliin! Mietin monia asioita, oli jotain huolta tai kysyttävää - teiltä kokeneilta kasvattajilta sain hyviä neuvoja ja apua ongelmissa. Merkaleen´s kennelissä Pyhäjoella oltiin hieman edellä pentuhommissa. Sonjan ja meidän Pyryn pennut saivat alkunsa noin kuukautta aikaisemmin: Sonja oli ultrassa kun olimme Emman kanssa astutusreissulla ja Sonja aloitteli synnytystä kun me puolestamme olimme Emman kanssa ultrassa.

Kiitokset myös Joenpenkan I-pentujen isän Nemon kotiväelle Matti Tikkiselle ja Pirkko Martikaiselle Jyväskylään – oli hieno asia että sain monilahjakkaan, komean ja tosi herrasmiesmäyräkoiran Nemon Emman pentujen isäksi. Ehkä joku pennuista seuraa isänsä jälkiä näyttelykeheissä tai jälkimaastoissa!

Ja kiitokset tietenkin myös kennelpojalle Hannulle – olit apuna ja huolehdit mm. minun ja pentujen muonavarastoista, kuljetuksista ja talon muista koirista sillä aikaa kun oma aikani meni Emmasta ja pennuista huolehtimiseen.

Kaikkea hyvää Emman I-ipanoille! Pidetään yhteyttä - pentujen elämää on mukava seurata, joten uutiset, tarinat ja kuvat ovat todella tervetulleita!

A-pennut 5 vuotta!

Perjantai 29.6.2012 klo 10.05 - Marja J

Pyry sekä Joenpenkan sakki toivottavat A-pennuille: Anille, Aaretille ja Maurille mukavaa syntymäpäivää!

Joenpenkan A-pentue

Aurinkoista Juhannusta

Perjantai 22.6.2012 klo 9.36 - Marja J

Nora-mummi ja koko Joenpenkan väki toivottavat aurinkoista Juhannusta kaikille!

Kuva on otettu 26.6.2004 ja Nora on siinä n 15 kuukautta vanha.

Kaikki Joenpenkan I-ipanat nyt omissa kodeissaan

Tiistai 19.6.2012 klo 8.48 - Marja J

Eilen lähti Joenpenkan Iso-Iiro eli kutsumanimeltään Aatu Tiian kaveriksi Lumijoelle.

Kunhan keritään, niin laitetaan kaikille pennuille omat sivut ja uudistetaan sivuja muutenkin.

Kuvat ja pikkutarinat I-ipanoiden omista perheistä ja alkutaipaleesta uusissa kodeissaan ovat tervetulleita!

Uusimmat poseerauskuvat I-ipanoista

Perjantai 8.6.2012 - Marja J

Joenpenkan Innokas-Iikku - Oiva

Joenpenkan Iskevä-Ippo - Elmeri

Joenpenkan Iso-Iiro - Iiro

Joenpenkan Ihana-Iira - Iira

Joenpenkan Iloinen-Ilmi - Hertta

Uusia poseerauskuvia I-ipanoista

Perjantai 1.6.2012 klo 21.26 - Marja J

Innokas-Ippo eli Elmeri kiusaa Iso-Iiroa.

Anin (Joenpenkan Anni-Ainokainen) emäntä Kastehelmi Kakko kävi tänään tutustumassa I-ipanoihin ja ottipa Kastehelmi hienot kuvatkin pennuista! Joillekin taisi kasvaa pieni piimäparta, kun seisotusapuna oli piimätilkkanen. Koitetaan saada vielä lisää seisotuskuvia ipanoista kunhan kasvavat.

Poseerauskuvat löytyvät täältä

Kiitokset kuvista Kastehelmi!

Rantasauna lämpiää taas

Maanantai 28.5.2012 klo 11.12 - Marja J

Olipa ihana käydä taas rentoutumassa rantasaunan lämmössä! Sauna lämpesi nyt jo toisen kerran tänä kesänä. Tämä kuva on otettu kännykällä, kun istuin saunan jälkeen terasilla nauttimassa rantasaunomiseen niin oleellisesti kuuluvaa tummaa tervaoluttani. Hannu on vielä saunalla ja karkkarikolmikko odottelee tässä isäntää. Kuvassa oikealta: Nora, Pyry ja Miro.

Vauhtia viritellään.....

Torstai 10.5.2012 klo 12.38 - Marja J

Videokuvaa pentulaatikosta tältä aamulta. Minulla on kaksi blogia kotisivuilla ja Bloggerissa ja tänne on helpompi ja nopeampi lisäillä videoita. Joten olkaapas hyvä - vauhtia viritellään!

Nuuskuttelua pihassa

Torstai 10.5.2012 klo 11.00 - Marja J

Karkkarivahvuudesta kaikki aikuiset Nora, Miro, Pyry ja Emma viettivät eilen ihanan lämmintä ja aurinkoista iltapäivää koirapihassa. Kaikilla näyttää olevan jotain omaa hommaa ja nuuskittavaa. Nora ja Miro viipottivat isolla puolella ja Emma etummaisella koirapihalla. Emmakin siinä viipottaa ja pitää taukoa pentujen hoidosta.

Pyry viihtyy tosi hyvin omalla "kesämökillään" eli ison koiratarhan sisällä olevassa tarhassa. Tarha ei ole mikään kovin pieni vaan ajokoirakokoa ja samaa ajokoirakokoa on myös Pyryn kaksiosainen, lämpöeristetty kesämökkikin. Se on niin iso ja korkea, että sinne mahtuisi vaikka 4 mäykkyä kerrossänkyihin! :) Oviaukon päälle laitettiin viime kesänä pleksiläppä, joka toimii talvisin aukon suojana ja kesällä sade/aurinkokatoksena.

Etupihalta kolattiin lumi pois koko talven ja nurmikon laatu on sen mukaista. Saa nähdä, kasvaako tuohon vihreää nurmimattoa ollenkaan tänä kesänä? Pihan kakkaongelma talven jälkeen ei ollut yhtään niin paha, mitä pelkäsin. Viime syksy oli lämmin ja lumi tuli maahan tosi myöhään. Pihan perällä oli kaivanto, johon kikkareet kerättiin syksyllä. Nyt kuoppa on täytetty ja paikalle kylvetän erilaisia kukkien siemeniä niin kuin viime kesänä. Talvella kakat kerättiin myös heti pois ja siirrettiin lumikolalla maakompostiin. Kesäisin koirapihoilta kakkakikkareet kerätään säännöllisesti päivittäin ja kompostoidaan itse rakennettuun pakastekompostoriin.

Videon taustalla kuuluu autojen hurakkaa nelostieltä ja keväistä lintujen laulua, mitä joenpenkan rantapuissa nyt riittää. Onneksi on tuo koira-aitaus, sillä muuten koirien oleskelu pihalla olisi kyllä aika hankalaa, sillä nuuskuttelu vie ne herkästi väärille teille. Kaikki meidän koiramme ovat aikoinaan ainakin kerran karanneet todella vilkkaan nelostien toiselle puolelle, ja tiellä liikenne on aivan mahdottoman vilkasta! Niinpä meillä ulkoillaan pihassa vaan hihnassa, mutta koirapihassa mahtuu juoksemaan turvallisesti.

Aidattua aluetta on tuossa talon edessä nyt yhteensä 1200 neliötä - 1000 neliötä iso koirapiha ja 200 neliötä pienempi. Kukaan ei ole päässyt livahtamaan aidan alta, vaikka myyrien reitit onkin pitänyt kaivaa auki monesta kohtaa. Aita on upotettu maan sisään 15 cm, mikä ainakin hidastaa altamenoa. Ja jos kaivanto on mennyt vaarallisen lähelle aitaa, niin ei muuta kuin sementtinen pihalaattaa siihen päälle. Hyväksi ja varmaksi koettu karkoitin ja este kuoppien kaivamiseen tulee koirasta itsestään, sillä kakkikikkare kuopassa estää lisäkaivamisen - hyvä, edullinen ja luomukikka! Multaa vähän päälle, niin pääsevät myös kastemadot herkuttelemaan.

Uusimmat kuvat

Seuraa myös Emman pentublogia

Sonjan pentuja katsomassa

Lauantai 5.5.2012 klo 21.29 - Marja J

Tänään kävimme Pyhäjoella  Merkaleen´s kennelissä Karvosen Leenan ja Kaukon luona katsomassa 21.3. syntyneitä Sonjan ja Pyryn pentuja. Siellä vilisti kuusi vilkasta ja terhakkaa pentua - 3 tyttöä ja 3 poikaa. Joissakin pennuissa näkyi selvästi meidän Pyryn pentunäköä.

Pennut olivat vasta syöneet, kun menimme käymään ja meno oli aika villiä. Nätisti osasivat jo pissata paperille ja olivat kyllä niin ihania terävine naskalihampaineen. Tosi vilkkaita ja iloisia pentuja, jotka tulivat reippaasti tutustumaan vieraisiin ihmisiin. Hetken riehuttuaan koko kuusikko väsähti ja nukahti patkalleen - kunnes kohta taas alkoi ralli! Siellä olisi vielä kuulemma yksi tyttö vailla omaa kotia.....

Kun olimme poissa, Emman kotiväki Pauliina ja Kari tulivat meille koiravahdeiksi, Pyryn otimme autoon mukaan reissulle. Hyvin olivat nuo meidän vanhemmatkin käyttäytyneet ja Emma oli saanut Pauliinalta hemmotteluhetken: korvakarvat oli nypitty ja kynnet leikattu.

Emma oli näyttänyt kotiväelleen, miten hienosti osasikaan hoitaa pentujaan! Emma vaikuttaa tosi tervepäiseltä ja erinomaiselta emältä, jolle tässä vaiheessa pennut ovat se kaikkein rakkain juttu!

Sonjan ja Pyryn pennut on nyt myös rekisteröity, alla viralliset nimet:

Lisää kuvia löytyy täältä

Mamma-Nuukkis vauhdissa

Perjantai 27.4.2012 klo 15.11 - Marja J

Nora on kyllä tosi virkku! Vaikka tänäänkin on ollut sateinen ja tympeä "koiranilma", mummi on viihtynyt pitkät tovit pihalla - kaivelee varmaan hiipuvista hangista sinne uponneita naminappuloita. Sisääntulo on yleensä vauhdikas: Nora juoksee kuin pyörremyrsky pitkin olohuonetta ja kuivaa näyttävästi tassunsa - jopa pyynnöstä!

Jäät lähtivät Temmesjoesta

Keskiviikko 25.4.2012 klo 13.51 - Marja J

Eilen jäät kasaantuivat meidän kohdalle Käyräsuvantoon ja tänään siihen oli syntynyt pitkä jääpato. Aivan äsken jäät lähtivät taas liikkeelle ja suvanto tyhjeni.  Puut rytisivät ohi rynnivien lauttojen voimasta ja rannoille kasaantui taas paljon isoja jäälauttoja. Vesi on edelleen korkealla ja nyt ohi lipuu hiljalleen yksittäsiä jäälauttoja.

Jäiden lähtö on jokakeväinen, todella vaikuttava tapahtuma. Nytkn tirahti itku, sillä tällä luonnonilmiöllä on minulle myös aivan oma, henkilökohtainen merkityksensä. Jäiden lähtö ja virran vapautuminen ahdistavasta jäästä on todella huikaiseva ja vapauttava kokemus.

Mukavia uutisia Koivukujan kennelistä

Maanantai 23.4.2012 klo 13.20 - Marja J

Koivukujan kennelistä Kannuksesta tuli eilen mukavia uutisia. Evijärven näyttelyssä 21.4. (tuomarina Tapani Pukkila) junnuluokassa Pyryn ja Lilin tytöt Koivukujan Moona oli saanut H:n (turkki ei ollut kuulemma parhaassa kunnossa) ja Koivukujan Roosa hienosti ERI ja luokkansa ykkönen. Tyttöjen emä Lili oli pärjännnyt erinomaisesti: ERI1 SA PN1 SERT VSP. Lilille tuli nyt toinen serti.

Roosa oli käynyt myös haukkumassa supia Lili-mamman kanssa ja Moona ajellut kaurista - hyvä tytöt!

Pyrylle 2 supia

Sunnuntai 15.4.2012 klo 17.52 - Marja J

Hannu ja Pyry saivat tänään kutsun saapua luolatöihin eräälle meidän kylällä sijaitsevalle ladolle. Pyry oli sujahtanut heti ladon alle ja aloittanut hyvän haukun.

Ensimmäinen supi saatiinkin eräksi melko pian, mutta toinen teetätti vähän enemmän töitä. Supi vaihtoi paikkaa ladon alla ja piiiloutuikin välillä. Ladon alla oli kuulemma juostu aikamoinen supi-mäyräkoira-ralli, ennen kuin supi jumittui nurkkaan ja se saatiin pois avaamalla lattia.

Hyvä juttu Pyrylle, jolle Hannu on ahkerasti etsinyt luolatöitä. Supeja ja kettuja on nimittäin meidän aluella ollut todella vähän viime vuosina.

Lisää kuvia

Kiitokset kuvista ja videoleikkeistä Pauliinalle!

Alla pari videoleikettä ja Pyryn haukkunäytteet

Pyry valokuvaamossa

Sunnuntai 15.4.2012 klo 17.37 - Marja j

Emma kävi Marjo Väisäsen kuvattavana jo aikaisemmin ja Pyryn vuoro oli 31.3. Mäyräkoirille on järjestetty oma valokuvauspäivänsä Limingantullin Mustiin ja Mirriin 12.5., mutta pentuhommien takia en uskaltanut jättää Pyryn kuvausta sille päivälle.

Pyry oli kuvauspaikalla todella innoissaan ja poseeraaminen ei olisi kiinnostanut yhtään. Pyry ei tykkää ollenkaan olla kuvattavana, varsinkin kun pitää seisoa hienosti ja ottaa "virallisempia" poseerauskuvia.

Minultakin meinasi kyllä mennä usko koko hommaan, niin hektiseltä homma vaikutti! Pyry olisi mieluusti vain pusutellut valokuvaajaa ja assaria, eikä malttanut olla nätisti paikallaan.

Mutta taitava valokuvaaja saa hyvät kuvat hankalastakin kuvattavasta! Kun sain linkin koekuviin, sieltä löytyi tosi monta hyvää otosta. Ja muutamissa herra poseerasi jopa ilman hihnaa! Ja hihnakuvistahan ylimääräiset apuvälineet voi onneksi kuvankäsittelyllä siistiä.....

Lisää kuvia Pyrystä

Mäyräkoirien valokuvauspäivä 12.5.2012

Muutama uusi kuva Sonjan ja Pyryn pennuista

Perjantai 6.4.2012 klo 17.11 - Marja J

Pyryn jälkeläissivulle on lisätty muutama tuore kuva Sonjan ja Pyryn pennuista, jotka syntyivät 21.3. Pentujen silmät ovat jo auki ja pennut liikkuvatkin jo kovasti.

Tästä sivulle

Nora ja Miro trimmattavina

Torstai 5.4.2012 klo 14.58 - Marja J

Noran olin trimmannut kunnolla viimeksi aivan lokakuun alussa ja välillä siistynyt päätä, jalkoja ja poistanut kuollutta karvaa rungosta. Myös Noran niinkuin muittenkin korvia olen koittanut siistiä usein ja nyppiä karvat myös korvakäytävästä. Mamma-Nora olikin pysynyt siistinä melko pitkään, mutta nyt näytti siltä kuin turkki olisi räjähtänyt karvapalloksi.

Miron olin valokuvista muistellen trimmannut kunnolla viimeksi yli vuosi sitten. Mironkin päätä ja tassuja olen välillä siistinyt, mutta kroppa on jäänyt nyppimättä. Miron turkki on allergian vuoksi ohutta, hapsuista ja pehmyttä, pohjavilla olematonta ja ihokin herkistynyt.

Pyryä siistin muutama viikko sitten, kun olimme menossa pojan kanssa valokuvaamoon (kuvat julkaistaan myöhemmin). Pyryn turkki on paljon helppohoitoisempi kuin Noran ja Miron, kasvaa nopeasti ja on melko siistissä kunnossa koko ajan.

Pyryn Ani-siskon (Joenpenkan Anni-Ainokainen) emäntä, viime vuoden lopulla trimmaajaksi valmistunut Kastehelmi Kakko, teki Pyrylle marraskuussa viime vuonna pojan ensimmäisen oikean trimmauksen. Kastehelmi kävi meillä kotona trimmaamassa nyt myös Noran ja Miron. Molemmat ovat aikaisemminkin käyneet oikealla trimmaajalla, mutta siitä on kulunut jo monta vuotta.

Onnistunutta näyttelytrimmausta varten tarvitaan aikaa ja useampi trimmauskerta, sillä ensin on tehtävä hyvät pohjatyöt turkin kanssa ja loppusilaus annetaan viimeiseksi. Koiran turkin voi pitää myös koko ajan siistinä ja näyttelyvalmiudessa rullaamalla turkista vanhat karvat säännällisesti vähintään parin viikon välein.

Olipa mukava seurata vieressä ja katsoa, miten nopeasti ja hyvin homma ammattilaiselta hoituu! Mirokin jaksoi olla tosi hienosti, vaikka vähän pelkäsikin konetta.

Suosittelen kyllä osaavan trimmaajan käyttämistä varsinkin kun on kyseessä pentukoiran ensimmäinen trimmaus tai näyttelytrimmaus. Ammattilainen, joka itse tuntee rodun, osaa trimmauksen avulla tuoda koirasta esiin juuri ne parhaat puolet. Ammattilaiselta saa myös hyviä neuvoja ja vinkkejä koiran muuhun hoitoon liittyvissä asioissa.

Kiinnostuneet voivat kysellä minulta Kastehelmen yhteystietoja.

Lisää trimmausasiaa

Suurkiitokset taas Kastehelmi - taidamme tarvita palveluitasi myöhemminkin!

Työskentelytila tehtiin pesuhuoneeseen.

Nora käsittelyssä.

Nora valmiina.

Miroa asetellaan kuvausta varten.

Aurinkoista pääsiäistä!

Torstai 5.4.2012 klo 10.33 - Marja J

Yksi pupu, kaksi pupua, kolme pupua....

Sunnuntai 1.4.2012 klo 21.09 - Marja J

Tänään ruokintapaikalle ilmestyi jo kolme rusakkoa!