Hertan ja Elmerin kanssa Haapakankaalla

Lauantai 27.10.2012 klo 13.08 - Marja J

Hertta ja Elmeri pääsivät viime sunnuntaina 21.10. metsäretkelle Temmeksen Haapakankaalle. Haapakankaan maasto on helppokulkuista möntykangasta ja siellä olemme harjoitelleen myös muiden mäyräkoirien kanssa.

Mukana retkellä oli Hertan kotiväki Heidi ja Mika sekä Elmerin kotiväki Pauliina ja Kari. Hertta ja Elmeri olivat koko ajan vauhdissa: parivaljakko ravasi metsässä, nuuskutteli ja kiusoitteli toisiaan kepinpalasilla. Hertta ja Elmeri ovat tottuneet pienestä pitäen leikkimään keskenään ja kyllä moilemmilla tuntukin olevan mukavaa!

Pauliina teki koirien lämmitellessä molemmille naudanverellä lyhyet verijäljet, jossa oli lähtömakauksen lisäksi yksi makaus ja kulma sekä tietenkin hyvä palkinto eli kauriin sorkka.

Molemmat pennut ovat jo ottaneet vähän tuntumaa jälkien nuuskutteluun. Molemmat tutkivat makausta oikein kunnolla ja kun veri haisi siinä voimakkaammiin, ei jäljelle lähtö heti kiinnostanutkaan. Oli mukava katsella, miten hartaasti ja hieman ihmetellen jälkeä nuuskittiin ja seurattiin - ja sorkan löytyminen oli iso juttu molemmille! Hertta ja Elmeri palasivat vielä omatoimisestikin nuuskuttelemaan jälkeä.

Hertta ja Elmeri Haapakankaalla - kuvat

Jälkiharjoitukset voi ihan hyvin aloittaa jo 5 - 6 kuukauden iässä. Vaikka omaan pihaan tai muuhun helppoon maastoon voi tehdä lyhyitä laahaus- tai verijälkiä sorkalla, verisienellä tai vaikkapa jauheihaköntillä, joka on laitettu verkkopussiin. Tärkeä on myös totuttaa pentu kulkemaan metsässä ja erilaisissa maastoissa ja totuttaa koira metsänhajuihin. Samalla yhteistyö lujittuu ihmisen kanssa ja ihmisen koiranlukutaito kehittyy.

Harjoitusjäljen ei alussa tarvitse olla pitkä, vain muutama kymmenen metriä, eikä siinä tarvitse olla kulmia tai katkoja. Ja jälki saa olla aivan tuore. Tärkeintä on saada koira ymmärtämään millä asialla ollaan ja kiinnostumaan itse etsimään ja seuraaman jälkeä. Olisi hyvä, jos koiralla olisi jälkihommia varten aivan oma ja erityinen valjas, jonka pukemisesta koira jo ymmäärtäisi mihin ollaan menossa ja mitä mukavaa oin tulossa.

Motivointi ja kehuminen on tässä vaiheessa todella tärkeä, että pentu ymmärtää mitä häneltä odotetaan ja minkä asian hän tekee oikein. Tässä vaiheessa kun kaikki uuusi ja outo on vähän pelottavaakin, verenhaju tai sorkka ei ehkä vielä ole riittävän hyvä palkinto, joten kiinnoistusta voi lisätä vaikkapa makupaloilla.

Koiran ollessa nuori, kannattaa edetä rauhassa ja opetella uusia juttuja vähän kerrallaan koiran ikä ja kehitysvaiheet huomioon ottaen. Pientä vasta-alkajaa ei kannata uuvuttaa liian tiheillä ja vaativilla harjoituksilla, vaikeilla maastoilla tai monimutkaisilla, liian pitkillä tai vanhoilla jäljillä. Koira tarvitsee uusien asioiden sulatteluun ja kypsyttelyyn oman aikansa ja jokaisella koiralla on oma tyylinsä ja tapansa toimia. Harjoitukset pitää lopettaa aina positiiviseen kokemukseen ja niin että hoimma jää vähän kutkuttamaan koiran mieltä! Leikin avulla voi opetella myös hyödyllisiä juttuja, ja täkeintä onkin että harjoittelu on mukavaa ja palkitsevaa!

Jälkikokeista ja -koulutuksesta löytyy paljon hyvää tietoa mm. Suomen  Spanieliliiton kotisivuilta

MEJÄ, Pyry nyt myös SE JVA!

Perjantai 19.10.2012 klo 16.39 - Marja J

FI KVA-L FI JVA Joenpenkan Aito-Artturi eli Pyry on nyt myös SE VCH eli SE JVA (Ruotsin jäljestämisvalio)

I-ipanat ekassa trimmauksessa

Perjantai 19.10.2012 klo 15.43 - Marja J

Iira ja Hertta napottavat nätisti vasta trimmattuina

Olin suunnitellut I-ipanoiden yhteistä trimmauspäivää syksylle ja nyt se sattuikin samalle päivälle Koirakylpylä Vesipedon ja Koirasalonki Kastehelmen avajaisten kanssa. Meidän koiria trimmannut Joenpenkan Anni-Ainokaisen eli Anin omistaja Kastehelmi Kakko avasi uudet toimitilat Kiimingin koirakylpylässä ja niin mekin pääsimme neljän ipanan Oivan, Aatun, Hertan ja Iiran kanssa avajaisiin. Pauliina oli jo kerinnyt trimmata aikaisemmin Elmerin, joten poika pääsee vasta myöhemmin Kastehelmen käsittelyyn.

Kaikilla I-ipanoilla on helppohoitoinen, karkea turkki ja osalta vanha pentukarva oli irronnut jo itsestään. Eniten muutosta näkyi, kun Kastehelmi oli saanut kaivettua pentujen kauniit päät ja silmät esille karvakasojen alta.

Pennut olivat trimmattavana nyt ensimmäistä kertaa, eikä pöydällä olokaan ollut kovin tuttua, mutta kaikki olivat niin nätisti ja reippaasti käsittelyssä. Koskapa oli avajaispäivä, tiloissa oli myös hulinaa ja avajaisvieraita, mutta eipä tuo pentuja haitannut. Vieraat pääsivät nyt tutustumaan tarkemmin nypittävään rotuun, kun pikkumäyräkoirat toimivat mannekiineina.

Ihana-Iira hoidossa pentukotona

Perjantai 19.10.2012 klo 15.22 - Marja J

Iira eli Joenpenkan Ihana-Iira oli pentukotona hoidossa melkein viikon 9.- 14.10. Saman viikon lauantaille sattui neljän I-ipanan trimmauspäivä, jossa kävimme myös Iiran kanssa.

Iirasta on kasvanut oikein mukava ja touhukas tyttö! Suurinta hupia taisi olla nuuskuttelu pihassa ja erityisesti jäniksen papanat kiinnostivat kovasti. Iira on lupsakka ja reipas tyttö, mutta löytyy tytöstä myös se kunnon jääräpäämäyräkoirakin! Iirasta tuli kovasti mieleen Nora-mummo pentuaikanaan. Jos jonnekin ei haluttu, niin jarrutus kaikilla neljällä tassulla ja siinä sitten pysyttiin.

Iira sopeutui hyvin meidän laumaan, vaikka koirakokemuksia ei kovasti vielä kuulemma olekaan. Iira kuten muutkin I-pennut ovat erittäin sosiaalisia ja tervehtivät ihmisiä iloisesti häntä vispaten ja maahan kellahdetaan heti rapsutettavaksi.

Myös pentusisarukset Hertta ja Elmeri kävivät meillä leikkimässä Iiran kanssa. Hertta ja Elmeri ovat vauhdissa heti ja tottuneet olemaan muitten koirien kanssa. Iiraa vähän hermostutti aluksi siskon ja veljen tunkeilu ja tyttö etsikin turvaa ihmisistä. Iira tarvitsee selvästi oman aikansa tutustuakseen ja haluaa tehdä tuttavuutta rauhassa omaan tahtiinsa. Keskiviikkona kävi Hertta ja perjantaina Elmeri ja kun Iira oli päässyt vauhtiin koirakavereiden kanssa, niin sitä vauhtia sitten riittikin!

Teimme Iiran kanssa myös vähän huoltohommia ja nypin pään ja korvat jo etukäteen. Tästäpä tyttö ei oikein tykännyt ja panikin aluksi hanttiin, mutta kohta oltiin jo ihan nätisti venkoilematta. Iiralla niin kuin muillakin I-ipanoilla on todella hyvä ja helppohoitoinen turkki.

Iiran isäntäväki ihasteli sunnuntaina pentuturkistaan luopunutta tyttöä ja taisipa olla ikävä niin Iiralla kuin kotiväelläkin!

Tervetuloa Iira toistekin meille - olet kyllä niin mukava tyttö!

Kuvia Iirasta sekä Hertan ja Elmerin vierailusta Iiran luona

Emma kuntoutuu hyvin - Emma terapiassa

Keskiviikko 3.10.2012 klo 14.55 - Marja J

Emmalle sattui säikäyttävä onnettomuus Oulunsalon MÄAJ-piirimestaruuskokeissa viime sunnuntaina, mutta nyt tytön vointi alkaa olla jo melko hyvä. Onnettomuushan oli sattunut, kun Emma oli hankalassa maastossa ylittänyt liukasta puun runkoa, jolloin tassut olivat livenneet ja retkahtaneet ääriasentoon. Emma pääsi onneksi heti sunnuntaina päivystykseen, jossa raajat röntgenkuvattiin, Emma nesteytettiin ja oikea puoli sidottiin koirien kantoliinaan. Paketti näyttää kuvassa pahalta, mutta pian Emma jo loikki kolmella jalalla. Onneksi Emman ei tarvinnut olla paketissa kuin muutama päivä.

Pariin päivään onnettomuuden jälkeen ei vielä ollut tietoa vamman vakavuudesta, mutta tiistaina selvisi Ouluvetissä ell Raimo Kekkosen tutkimuksissa, että mitään vakavampaa ei onneksi löytynyt, ei luustomuutoksia, eikä leikkausta vaativia vaurioita. Tutkimuksissa etutassut taipuivat ääriasentoihin, mutta molemmissa tassuissa oli lihasvammoja. Lihaksissa oli isot mustelmat ja turvotusta revähtymän seurauksena.

Emma saa nyt kipulääkettä neljän viikon ajan sekä kylmähoitoa neljästi päivässä turvotusta laskemaan. Emma saa liikkua aivan normaalisti tietenkin riehumista välttäen ja lenkityskin hoidetaan rauhallisesti hihnassa. Lisäksi Emma on menossa vesijumppaan, että ei syntyisi kiinnikkeitä ja liikeradat pysyisivät normaaleina.

Tässä Emma jo poseeraa virkkuna MÄAJ-2-ruusukkeensa ja Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin MÄAJ-piirikisan II-palkinnon kanssa.

Päivitystä 2.10.2012

Emma kävi eilen Ouluvetissä elphelpissä Eeva-Liisa Pohjasen käsittelyssä. Ensin lihakset lämmiteltiin altaassa kävelymatolla ja lopuksi Emma sai kylmälaserkäsittelyn kipeisiin lavan ja rinnan alueen lihaksiin. Kylmäkäsittely jatkuu vielä kotona ja Emma voi tehdä normaaleja hihnalenkkejä useamman kerran päivässä, kestoa lenkillä saa olla noin 20 minuuttia.

Kuvia kuntoutuksesta

Joenpenkan sivuilla KOIRATIETOA-osassa on ollut jo aikaisemmin juttua koiran ruokinnasta ja huollosta rankkana koe- ja metsästyskautena. Emman tapauksen myötä tein ihan oman sivun - Ruokinta ja huolto metsästys- ja koekautena. Näitäkin sivuja tullaan vielä täydentämään.