Joenpenkkalaisten Hailuodon MÄAJ-tuloksia 26.11.2011Lauantai 26.11.2011 klo 19.14 - Marja J Tänään Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho järjesti Hailuodossa MÄAJ-kokeen hankalissa myrskyolosuhteissa. Kokeen ylituomarina toimi Pekka Hautamäki ja osallistujia oli 11 koirakkoa. Vaikka olosuhteet olivat hankalat ja ajohaukut hävisivät myrskytuuleen, sai 2 koiraa ykköstuloksen, yksi kakkosen, kuusi kolmosen ja kaksi jäi ilman tulosta. Joenpenkkalaisista mukana olivat Emma (Joenpenkan Ehtoisa-Emma), Nelli (Joenpenkan Eloisa-Ella) sekä Pyryn (Joenpenkan Aito-Artturi) tyttö Kerttu (Setsun Mani). Tässä tulokset: Nelli sai nyt toisen MÄAJ-3-tuloksen ja tosi mukavaa oli, että Pyryn pentu Kerttu sai MÄAJ-3-tuloksen ensimmäisessä kokeessaan! Emmalla oli taas huonoa tuuriakin, sillä eka erä keskeytyi kohtuuttomaan esteeseen, kun amerikan kettukoira tuli samoille jäljille. Myrskyn takia ajoäänikin häipyi välillä kuulumattomiin.
Sunnuntaina oli jahtipäivä, Emma ajoi kunnon ajot ja Pauliina pääsi ampumaan ajosta jäniksen. |
|
Avainsanat: MÄAJ, Nelli, Joenpenkan Eloisa-Ella, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma |
Koivukujan Pipsa ekassa möllitokokisassa - hienosti meni!Maanantai 21.11.2011 klo 19.35 - Marja J Outi Lehtisalo-Väyrynen on pitänyt mäyräkoirille omaa TOKOkoulutusta ja myös Pyryn ja Lilin tyttö Pipsa on osallistunut harjoituksiin Anna-Kaisan kanssa. Viime lauantaina 19.11. koirakko osallistui Hiukkavaaran hallilla hyvällä menestyksellä ensimmäiseen epäviralliseen TOKOkokeeseensa ns. möllitokoluokassa. Tulos oli hieno - jaettu kolmas sija eli Pipsa ja Anna-Kaisa ylsivät taidoillaan ihan palkintopallille asti! Pisteitä tuli yhteensä 92/120, jotka jakaantuivat seuraavasti: 1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1, pisteitä 10) 2. Paikalla makaaminen 5 (kerroin 3, pisteitä 15) 3. Seuraaminen kytkettynä 8 (kerroin 2, pisteitä 16) 4. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2, pisteitä 18) 5. Luoksetulo 8 (kerroin 3, pisteitä 24) 6. Kokonaisvaikutus 9 (kerroin 1, pisteitä 9)  Seuraaminen
 Liikkeestä maahanmeno
 Luoksetulo
Näin TOKOsta Suomen Kennelliiton sivulla: "TOKOkoulutuksen tarkoituksena on opettaa koiralle miellyttävää ja hallittua käyttäytymistä sekä koiran ohjaajalle oikeaa ja asiallista koiran käsittelytaitoa. Kokeissa testataan koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä sekä koiran koulutuksen tasoa neljässä eri luokassa." Tottelevaisuuskoulutuksesta on erinomainen hyöty erilaisisssa koetilanteissa, metsällä ja muutenkin koiran elämässä ja arjessa, kun erilaisissa olosuhteissa tarvitaan koiran ja ohjaajan onnistunutta yhteistyötä, hyvää kontaktia ja koiranohjaajalta sitä niin tarpeellista "koiranlukutaitoa"! Täällä lisää juttua TOKOsta Suomen Kennelliiton sivuilla Tämä möllitokohan ei ole vielä virallinen luokka, mutta tästäpä on hyvä jatkaa vielä vaikka mihin! Onnittelut Pipsallle ja Anna-Kaisalle!Mukavaa tokoilua ja menestystä myös tuleviin koitoksiin!Ja suurkiitokset Outille Pipsan tuloksista ja kuvista! |
Jyväskylässä näyttelyssä Emman kanssaMaanantai 21.11.2011 klo 13.08 - Marja J
Olimme Emman ja Emman emännän Pauliinan kanssa viikonlopulla näyttelyreissulla Jyväskylässä, missä oli kaksi näyttelyä lauantaina ja sunnuntaina. Starttasimme meiltä lauantaiaamuna klo 6.00 ja takaisin kotona olimme sunnuntai-iltana. Matkat menivät joutuisasti ja onneksi ajokelit olivat hyvät. Näyttelypaikalla Paviljongissa Emma olisi mieluummin makoillut oman möksänsä rauhassa, eikä kehään meno oikein nyt innostanut. Kehässä tyttö esiintyi kuitenkin taas mallikkaasti Pauliinan handlaamana. Lauantaina Tuula Savolaiselta tuli arvosteluksi ERITTÄIN HYVÄ ja sunnuntaina Rafale Malo Alcrudolta ERINOMAINEN ja kilpailuluokassa kolmas sija. Lauantaina tuomari arvioi Emman turkin hyväksi, mutta sunnuntaina se ei tuomarin mielestä ollutkaan näyttelykynnossa..... Molempien päivien arvoistelut olivat muuten samansuuntaiset ja tutuista asioista oli huomautettavaa. Hännän korkeaa kantoakaan ei moitittu rumaksi vaan Savolaisen mukaan Emma kantoi häntäänsä "iloisesti pystyssä". Jyväskylän näyttelyyn on nyt mukava lopettaa tämän vuoden näyttelykäynnit. Isoissa sisänäyttelyissä alkaa olla jo niin paljon koiria - tungosta, melua ja ahtautta, että taitaa olla mukavampi jatkaa näyttelyhommia kesällä ulkoilmanäyttelyissä. Emmalla on edessä vielä Hailuodon MÄAJ-koe ja sittenpä alkaa tämä vuosi ollakin paketissa! Ja olihan meillä muutakin asiaa Jyväskylään, sillä kävimme tutustumassa Emman sulhaseen ja tämän omistajiin. Tämä monilahjakas ja komea Nemo oli myös mukana näyttelyssä, sai ERIn SAn ja sijoittui toisena päivänä PU-kehässä neljänneksi. Meille kehuttiin kovasti Nemon erinomaista luonnetta ja kyllä tämä vaikuttikin oikein lupsakalta pojalta, joka todella osasi ottaa kehässä rennosti ja selvästi nautti esiintymisestä. Tapasimme myös Nemon pirtsakan emän, joka oli ROP veteraani molempina päivinä. Tässä Emman näyttelyarvostelut: JYVÄSKYLÄ KV 20.11.2011 Tuomari: Rafale Malo Alcrudo KÄY ERI KÄK 3 Feminine and typical bitch. Correct format. Coat is not in showcondition. Good proportion between scull and muzzle. Excellent neck. Could have more front angulation. Correct topline. A bit long in loin. Free movement, a bit narrow behind. Feminiininen ja tyypillinen narttu. Hyvä yleisilme. Turkki ei ole näyttelykunnossa. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Erinomainen kaula. Hyvä ylälinja. Hieman pitkä lantio. Vapautuneet liikkeet, takaa hieman ahtaat. JYVÄSKYLÄ KV 19.11.2011 Tuomari: Tuula Savolainen KÄY EH 2 v 7 kk iloisesti esiintyvä narttu, jolla hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Tummat silmät. Hyvä kaula ja ylälinja. Eturintaa voisi olla enemmän. Hieman suorat lyhyet olkavarret ja ulkokierteiset eturaajat. Hyvä takaosa. Tilava runko, joskin rintahehä saisi olla pidempi. Edestakaisliikkeet kapeat, sivuliikkeessä hyvä askelpituus. Kantaa häntäänsä iloisesti pystyssä. Hyvä karvan laatu.
Emma odottaa vuoroaan Pauliinan sylissä ja tähyää jo uusiin juttuihin.... Oli taas vauhdikas ja tapahtumarikas viikonlkoppu! Oli tosi mukava tavata tuttuja ja tutustua uusiin mäyräkoiraihmisiin ja hienoihin koiriin. Vaikka aika menikin tiiviisti näyttelypaikalla kerkesin vielä sukuloidakin ja tavata hyvää ystävää. Kiitokset Aulille mukavasta illasta ja Minnalle yöpaikasta, Miinallekin terkut!Ja kiitokset matkaseuralle Pauliinalle ja ihanaiselle Emmalle! |
|
Avainsanat: näyttelyt, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma |
Pyryn ja Lilin tyttären Koivukujan Pipsan terveisetLauantai 12.11.2011 klo 13.41 - Marja J
Pyryn ja Lilin tyttö Pipsa eli 6.3.2011 Kannuksessa syntynyt Koivukujan Pipsa on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta harrastaa emäntänsä Anna-Kaisan kanssa jo monenlaista. Pipsa on käynyt muutaman kerran haukkumassa kettua OSTY:n luolaharjoituksissa. Haukku onkin jo irronnut hyvin, mutta nyt on menossa kypsyttelytauko ja LUT-hommat jatkuvat taas ensi keväänä. Tulevia näyttelyitä varten Anna-Kaisa on treenannut Pipsan kanssa näyttelytottumuskursseilla ja mätsäreissä. Ensimmäinen virallinen näyttelyesiintyminen on junnuluokassa Kajaanin Tamminäyttelyssä ensi vuoden puolella. Uutena harrastuksena Pipsa on aloittanut tänä syksynä TOKOn alokasryhmässä ja PSMKK:n järjestämässä mäyräkoirien omassa TOKO-ryhmässä, jota vetää Outi Lehtisalo-Väyrynen. Pipsa on pärjännyt tosi hyvin tokoilussa ja koirakko onkin menossa 19.11. kokeilemaan möllitokoa ensimmäisen kerran. Anna-Kaisa kertoo myös muista Pipsan harrastuksista: ”Sorsan haju on tullut siipien kanssa leikkiessä tutuksi. Pipsa on kuljeskellut paljon mukana metsällä ja kerran saatiinkiin lintu ammuttua niin, että se tippui pieneen lampeen. Pipsa kävi linnun luona uimalla kolme kertaa, mutta suuhun se ei vielä isoa lintua rohjennut ottaa. Halua kuitenkin siihen löytyy! Kerran on Pipsa lähtenyt ajamaan jopa jänistä! :) Ensin se lähti vain hajujen perään, mutta nähdessään jäniksen tuli mukaan myös asiaankuuluva haukku! Äitini oli ainakin sitä mieltä, että mikäli koiralle olisi se jänis saatu ammuttua, siinä olisi ollut valmis jäniskoira :) Helppoja verijälkiä olemme tehneet Pipsalle muutaman kerran, ja niin innokkaasti se alkaa niissä kulkemaan että ei tahdo itse enää perässä pysyä :D” Eli ”mäyräkoirasta on moneksi” pätee myös Pipsan kohdalla! On hieno juttu, että pennut pääsevät aktiivisiin ja harrastaviin koteihin, joissa ne saavat mahdollisuuksia kokeilla erilaisia mäyräkoirien harrastuksia ja testaamaan taipumuksiaan. Pipsakin on päässyt kokeilemaan jo monenlaista: luolahommia, TOKOa, näyttelyjuttuja ja Pipsalla taitaa olla kiinnostusta myös jälki- ja vesiriistaharrastuksiin ehkäpä ajopuolellekin... Luulenpa, että vielä kuulemme Pipsasta! Mukavaa ja harrastusrikasta jatkoa Pipsalle ja Anna-Kaisalle jatkossakin! Ja terveiset myös Anna-Kaisan Taimi-äidille, jonka omistuksessa Pyryn Aku-veli eli Pipsan setä on ollut. |
Pyryn ja Rassin tyttö Setsun Mani eli KerttuKeskiviikko 9.11.2011 klo 20.06 - Marja J
Pyrylle löytyi yllättäen tyttö Oulunsalosta, kun Setsun Mani ilmoitettiin Hannulle MÄAJ-kokeeseen. Setsun Mani on Setsun Rassin ja Pyryn pentu ja syntynyt 23.7.2009. Totta kai tästäkin tytöstä piti kysellä ja laittaa juttua kotisivuille. Setsun Mani eli Kerttu on kyllä paljon Pyryn näköinen, pienikokoinen ja niukkaturkkinen tyttö. Kerttu on kiinnostunut tänä syksynä tosissaan ajohommista ja ajaa jänistä, kaurista ja hirveäkin. Pääasiassa ajoeläimenä on kuitenkin jänis, joita kuulemma saa ampua melkein joka reissulta. Isäntä on kokeillut verijälkeäkin Kertun kanssa, mutta luolahommia ei harrasteta vaan Kerttu keskittyy ajometsästykseen. Kiitokset Kertun kuvista ja terveisistä - ja lisääkin saa lähetää! Hyviä ajoja ja mukavia jahtireissuja Kertulle ja isännälle Oulunsaloon!Lisää kuvia Kertusta |
Ivalon Nellin kuulumisiaPerjantai 4.11.2011 klo 20.32 - Marja J Nellin kesään ja syksyyn on mahtunut monenlaista: näyttelyreissuja, MEJÄ-nuuskuttelua, MÄAJ-startteja ja onnistuneita jänisajoja. Ajokokeissa on ollut jännittäviä tilanteita ja tyttö on päässyt näyttämään mäykyn luonteensa myös kotikulmilla konekarhun paimennuksessa. Nelli ja Riikka-emäntä ovat reissanneet pitkät yhteiset reissut ja syksyn aikana emäntä on pätevöitynyt myös Suomen pohjoisimmaksi MÄAJ-palkintotuomariksi. Alla Riikan tarinaa Nellin kesän ja syksyn tapahtumista. Nellillä onkin takanapäin oikein tapahtumarikas kesä ja syksyn alku. Harrastukset (mejä,näyttelyt ja mäaj) ovat vieneet meitä ympäri Suomen alkukesästä lähtien. Onneksi Nelli rakastaa autolla matkustamista ja reissaaminen onkin sen puolesta helppoa. Nelli matkustaa omassa boxissaan takapenkillä, välillä selällään maaten, jalat kohti taivasta odotellen uusia seikkailuja. Neiti on aina valmis reissuun lähtöön, kunhan vain neitokaisen oma reppu pakataan ensimmäisenä. Jos sitä ei ensin laita, niin toivotonta on yrittää omia tavaroitaan pakata. Repusta neiti tietää, että hänkin on lähdössä ja antaa emännän touhuta omat tavaransa kasaan ihan rauhassa.
Nelli ja Riikka Kokkolassa 2.7.2011 Nelli näyttelyissä Rovaniemellä, Kokkolassa ja Valkeakoskella Kesän näyttelyt aloitettiin Rovaniemen Juhannusnäytelmistä. Sieltä kotiin viemisiksi lähti ensimmäinen ERI. Toinen näyttely oli Kokkolassa heinäkuun alussa josta tuloksena EH. Kolmas näyttely käytiin elokuun puolivälissä Valkeakoskella, josta myös EH. Siellä tuomari tutki koirat hyvin tarkkaan ja jopa laski kaikki hampaatkin. Nellillä oli onneksi purukalusto kunnossa. Nelli on näyttelyissä kuin prinsessa konsanaan. Osaa todella hienosti käyttäytyä ja esitellä itseään. Katsekin on niin oman arvonsa tuntevaa. Sisänäyttelyt eivät oikein emäntää kiinnosta, ja tämä harrastus pysynee kesäharrastuksena, joten näyttelyitä jatkamme sitten taas ensi kesänä. MEJÄ-kokeissa myyrät kiusana Nellin ensimmäiset MEJÄ-kokeet olivat kesäkuun alussa Rovaniemellä. Innokkaasti neiti lähti jäljelle, mutta myyrät veivät voiton verijäljestä, eikä sitä tulosta tullut. Toinen MEJÄ-koe oli Javaruksessa elokuun alussa. Siinäkin kokeessa onnistuivat myyrät viemään voiton jäljestä ja tulosta ei syntynyt. Tuomarikin sanoi, ettei ollut nähnyt niin paljon myyriä missään kuin mitä Nellin jäljellä vilisti. Koepöytäkirjaan tuomari kirjasikin Nellin osaavan jäljestää, mutta myyrät kiinnostivat tätäkin koiraa enemmän kuin jälki. Nelli ei siis ollut ainoa jota nuo viheliäiset otukset häiritsivät. Tuomari totesi, että Nellille olisi parasta päästä ihan aitoon haavakon jäljestykseen mukaan, niin nuo pikkuotukset kyllä unohtuisivat. Ja Nelli pääsi oikealle verijäljelle Meille tulikin ihan oikea jäljestystilanne heti kokeen jälkeen. Tienhaarasta löytyi verijälkiä joita lähdimme Nellin kanssa selvittämään. Siinä eivät jyrsijät kiinnostaneet Nelliä lainkaan vaan hienosti tämä nuuskutteli emännälle makuupaikan ja kulkureitin. Verijäljen jättäjä oli sitten nahkasarvilla oleva poro, josta tihkui verta. Poro oli muutoin ihan kunnossa ja majailikin kavereidensa kanssa läheisessä metsässä. Hyvää harjoitusta tästä ainakin saimme. Kesän aikana teimme parit harjoitusjäljet ja niissäkin pääosaa esittivät myyrät ja sopulit. Näitä viheliäisiä otuksia on riittänyt pihallakin haitaksi asti. Onpa jokunen joutunut Nellin & Söpön parempiin suihinkin. Ensi keväänä jatkamme mejäilyä, toivottavasti ilman jyrsijä haittaa.
"Nelli näytti mistä mäykyt on tehty" eli Nelli konekarhua tapaamassa Heinäkuun lopussa kävi konekarhu Penu Ivalon torilla. Nellin kanssa kävimme hauskuuttamassa kylän metsämiehiä ja osallistuimme konekarhukokeeseen. Aitauksen reuna pullisteli naureskelevia "äijiä" kun Nelli kuulutettiin koevuoroon. Emme välttämättä olleet ihan "uskottavimman näköinen" parivaljakko timanttipantoineen ja emäntä käsilaukkuineen aurinkolasit silmillään. Nelli kuitenkin näytti epäilijöille, että mäyräkoirasta on tähän puuhaan. Siellä hymyt hyytyivät kun neiti rupesi haukkumaan saaden 52 pistettä. Kokeessa kävi myös toinen mäyräkoira joka sai 64 pistettä ja karhunhaukkudiplomin! Kaikkiaan yrittämässä kävi 40 koiraa, joista 10 sai diplomin, 6 pistesijoituksen ja 24 koiraa eivät saaneet tulosta. Monen mielipide kyllä muuttui, kun he näkivät mäykyn työssään. Liikumme paljon metäsässä ja nyt ainakin tiedän miten Nelli käyttäytyy, jos "törmäämme" karhuun. Nellin syksyn MÄAJ-kuulumisia: Ilmajoki, Karvia, Kempele…. Ajokoeharrastukset aloiteltiin elokuussa Limingassa emännän osallistuessa palkintotuomari- ja koetoimitsijakursseille. Kävimme myös Emma-siskon ja taustajoukkojen kanssa harjoittelemassa metsässä tulevaa kautta varten. Nelli löysi hirviä ajettavaksi ja lyhyen jänisajon. Emäntä suunnitteli Nellille kolmen kokeen aloituskalenterin, joka sitten tyssäsikin neidin aikaistaessa juoksuaikansa. Ei auttanut kuin suunnitella uusi koekalenteri, joka sitten aloitettiin Ilmajoelta 17.9. Siitä kokeesta tulikin Nellille ikimuistettava. Ensimmäisen hakuerän aikana Nelli pääsi yllättämään makuulta hirviemän vasoineen. Ns."perslähöllä" ajoa tuli 4 minuuttia, joka päättyi Nellin sydäntä raastavaan huutoon ja valitukseen. Kerkesin jo miettiä, että pahimpaan mahdolliseen päättyi meidän yhteinen taival. Juoksimme tuomarin kanssa paikalle josta löysimme Nellin pelästyneen ja hölmistyneen näköisenä, silmät suurina seisomasta. Tutkittuamme koiran, totesimme Nellin saaneen hirviltä sorkkaa, sillä tutkarepusta löytyi sorkan jälki. Onneksi Nelli oli muutoin ihan kunnossa eli tutkareppu oli ottanut suurimman iskun vastaan. Onnea oli matkassa, ettei käynyt huonosti! Loppukokeen ajan Nelli pyöri vain jaloissa ympärilleen pälyillen, eikä lähtenyt hakulenkille. Toinen erä meni myös jaloissa pyörien. Tulostahan tästä ei tietenkään tullut ja pisteitäkin vain 6. Seuraavana päivänä jatkoimme Nellin kanssa matkaa ystäväni luokse odottelemaan Parkanon pitkän kokeen starttia. Hieman kyllä jännitti kuinka hirvikontakti oli vaikuttanut Nelliin. Emäntä kävi yksin Parkanossa suorittamassa tuomariharjoittelun vieraalle koiralle, joka ajoikin MÄAJ-1-tuloksen kauriilla. Siellä oli tuomarilla ja koiran ohjaajalla naurussa pitelemistä kun luulin metsästä juoksevan jonkun pystykorvia, kun kauriit ohittivat meidät ajossa. Se olikin ensi kerta kun näin kauriita. Omaa starttipäiväämme saimmekin sitten odotella. Vettä satoi kuin saavista kaataen päivä tolkulla. Odottelussa menikin muutama päivä. Vihdoin sää antoi myöten ja pääsimme starttaamaan 26.9 Karvian maastossa. Aloitimme ensimmäisen erän ns."satumetsässä". Nelli pyöriskeli hyvin lähellä ja ajettavaa ei maastosta löytynyt. Ihan selkeästi näki kuinka hirvikosketus oli tehnyt tehtävänsä neitin työskentelyyn. Toiseen erään vaihdoimme maastoa ja metsään päästyämme emännän kimppuun hyökkäsi parvi hirvikärpäsiä. Sehän on yleensä merkki lähellä olevista hirvistä. Nelli spurttasi yhtäkkiä metsään äänettömästi ja palasi sieltä vauhdilla emännän jalkoihin. Metsästä kuuluvasta rytinästä päättelimme tuomarin kanssa Nellin saatelleen hirvet matkaan. Tulosta ei sitten tästäkään kokeesta tullut, pisteitä 8. Kovasti sain neuvoja viedä Nelliä metsään saamaan myönteisiä kokemuksia, jotta hirvien kanssa saadut ikävät muistot unohtuisivat. Kolmanteen kokeeseen starttasimme Lapin kennelpiirin ensimmäisessä PM-kokeessa Kempeleessä 8.10. Koepäivää edelsi syysmyrsky, joka tekikin koeaamusta haastellisen. Saimme kokeeseen tuomariksi Lotan, joka oli jo viime syksynä tuomaroinut Nellin koetta. Lotta huomioikin heti, että Nellin työskentely oli aivan toisenlaista kuin viime syksynä. Hakulenkit pyörivät ihan lähettyvillä. Kaikesta huolimatta neiti löysi jäniksen ja pätkittäistä ajoa kesti 18 minuuttia päättyen kohtuuttomaan häiriöön eli leveään virtaavaan ojaan. Toiseen hakuerään siirryimme eri paikkaan haun jäädessä tyhjäksi. Näillä ajominuuteilla ei tulosta tullut kokeesta, pisteitä tuli 25,50. Emäntä sai kuitenkin toisen tuomariharjoittelunsa läpi ja MÄAJ-palkintotuomarin kortin. Lottakin antoi hyviä neuvoja joilla Nellin työskentely saataisiin jälleen sujumaan.
Nellin hienot ajot ja jäniskaadot Näillä "viisaampien" antamilla ohjeistuksilla olemme käyneet Nellin kanssa jahdissa. Aikansa on kestänyt löytää maastoja joista jänistä löytyy ajettavaksi. Veneellä olemme menneet ja löytäneet jokirantarisukoista ja saarista jäniksiä. Ajomaastoina nämä eivät ole olleet parhaimpia mahdollisia paikkoja. Kaatojakin on saatu odotella aikamme ja pariin otteeseen ajot ovat päättyneet ohiampumisiin. Vihdoin se kaato sitten yhtenä lauantaiaamuna tuli 45 minuutin ajon jälkeen! Nelli oli niin innoissaan kaadosta, ettei meinannut nahoissaan pysyä! Seuraavana viikonloppuna menimme samaiseen paikkaan, mutta jokin petolintu oli pistellyt kaikki saaren jänöt poskeensa jättäen jälkeensä vain valkoisia karvakasoja. Soudimme summassa seuraavaan saareen ja Nelli lähtikin saman tien tutkimaan uusia maisemia ja sai sieltä sitten hienosti ajon aikaan. Neiti selvitteli hienosti parit hukatkin ja kaatokin sitten saatiin 15 minuutin ajon jälkeen. Sanoinkuvaamattoman innostunut oli Nellikin kaadosta! Nämä onnistuneet kaadot ovat selkeästi parantaneet Nellin työskentelyä. Hakulenkit ovat kestäneet sen verran aikaa, että isäntä on jo hermoillut, että mihin se koira oikein on mennyt… Emäntä taas puolestaan on hyppinyt tasajalkaa ja hihkunut "jes! jes!" seuratessaan tutkasta Nellin kulkua. Nyt vihdoin alkaa näyttää siltä, että nämä myönteiset kokemukset ovat auttaneet Nelliä unohtamaan aiemmat huonot kokemukset ja homma rupeaa kulkemaan niin kuin pitääkin. Äänenanto on ollut koko syksyn tiukassa. Ajossa kylläkin tulee hyvin ääntä, mutta herättelyhaukut ovat jääneet ihan muutamaan haukahdukseen. Toivotaan, että lumien tulo vähän irrottaisi äänenantoa. Tälle syksylle on kalenterissa vielä kaksi koetta, 19.11 Kiikoisissa ja 26.11 Hailuodossa. Toivotaan näihin kokeisiin parempaa onnea ja tuuria kuin aikaisemmissa. Nelli on kyllä näyttänyt osaavansa homman! Jäämme nyt odottelemaan miten koekalenteri saadaan päätökseen. Kiitokset Riikalle mukavasta tarinasta. Onnea tuleviin MÄAJ-kokeisiin ja jänisjahteihin! Ja heti päivitystä kuulumisiin....
Tässä Riikan amupma jänis Nellin ajosta sunnuntailta. Lauantaina kaksikkoa oli kiusannut vanha ja iso jänis, joka oli eksyttänyt Nelliä monta kertaa. Mutta sunnuntaina oli parempi tuuri ja Nelli saa taas maistella jänispaistia. |
|
Avainsanat: näyttelyt, MEJÄ, MÄAJ, jäljestys, Nelli, Joenpenkan Eloisa-Ella |
Joenpenkan elämää
