Nora heitti talviturkin

Keskiviikko 26.3.2008 klo 19.29 - Marja J

Nyt on sitten Norakin vaihtanut paksun karvamanttelin hieman kevyempään kuosiin, kun tuuhea turkki trimmattiin. Poikien Miron ja Pyryn trimmaus on tosi helppoa verrattuna Noran valtaisan pehkon riipimiseen. Pyryn ja Miron trimmaus oli kummallakin ohi tunnissa, mutta Noran kanssa puuhastellessa meni yli kolme tuntia! Eilen iltapäivällä lähti rungosta karva ja illemmalla vielä trimmasin tassut, takapuolen, rinnan ja mahan. Tänään oli sitten vuorossa pää sekä korvat. Nora näyttää tosi hienolta, kun naaman karvakuontalo on poissa ja ihanat, tummat silmät taas tulleet näkyviin. Vielä pitää parannella häntää ja tassuja, mutta pääasia että runko on kuorittu nyt karvakerroksesta.

 

Nora tuuheassa talviturkissaan. Turkki on trimmattu "kaikki pois" -systeemillä aina maaliskuussa ja syyskuussa. Ennen joulua ja juhannuksen tienoilla on sitten tehty kevyempi "näyttelytrimmaus". Korvia, häntää, tassuja ja päätä on siistitty myös välillä tarpeen mukaan.

Noran turkki kasvaa todella hitaasti ja siitä tulee paksu, tiivis ja karhea. Turkki säilyy melko pitkään siistin näköisenä, mutta loppuvaiheessa varsinkin selkäkarva räjähtää tursakkeeksi.

Tässä tassut, maha, häntä ja pään seutu on vielä trimmaamatta. Noran tassuissa, mahan alla ja rinnassa karvaa on todella runsaasti ja se on pehmeää, joten nyppiminen on melko hankalaa.

 Nora siistissä kevätlookissaan!

Mirosta tulee luolavalio!

Sunnuntai 16.3.2008 klo 12.43 - Marja Junttila

Miro on hajoitellut viime syksystä lähtien kovasti ajohommia ja tammikuussa tuli sitten se odotettu ensimmäinen kauriskaato. Mirosta ei kummosemmin ajateltu luolakoiraa ja se hankittiinkin hoitamaan ajavan koiran hommia, kun tuo Nora ei ajossa hauku. Miron kanssa aloitimme kettusytyttelyt viime vuoden alussa. Hannu on käynyt viime kevään ja syksyn pojan kanssa harjoituksissa Haukkukeitaan lisäksi Piipolasssa ja Muurasjärvellä. Alussa ahdinkoputken läpäisy tuotti Mirolle kovasti vaikeuksia. Tosi innokkaana koirana Miro haukkuu myös paljon tyhjässä luolassa. Miro on kuitenkin riistaverisenä kiihkeä ja pelkäämätön. Sutjakkana poikana Miro liikkuu vauhdilla putkistossa. Ja ahdinkokaan ei sitten kokeissa ole tuottanut mitään ongelmia.

Tammikuun iloisen yllätyksen eli kahden B-tuloksen jälkeen olisi vielä pitänyt harjoitella A-kokeen hiekkaesteen läpäisyä, mutta sinä ainoana harjoituskertana Hannu olikin työmatkalla Saksassa. Onneksi Mirolla oli mahdollisuus luolatyöskentelyyn ihan luomuna kokeiden välillä. Muutama viikko sitten Miro nuohosi pari tuntia laajaa kuusiaukkoista ketunpesää, jossa supit olivat majailleet. Miro oli kaivanut puolisen tuntia auki asukkaiden tulppaamaa käytävää ja siinä sitten tuli oikeaa harjoitusta. Vähän kyllä jännitti, miten putkiston hiekkaeste Miron kokeessa yllättää, mutta hienosti Miro siitä selvisi.

A-kokeessa tyhjän luolan tarkastus oli todella äänekäs kuten Norallakin aikoinaan ja Miro sai siitä 4 miinuspistettä. Riistakokeessa reippaan ilmoitushaukun jälkeen kettu siirtyi oikeaan kulmapesään ja siitä edelleen vauhdilla Miron äänekkäästä haukkupainostuksesta oikeaan päätepesään. Miro liikkuu nopeasti ja sujuvasti putkistossa ja tarrasi nyt karkuun lähtevää kettua hännästä niin että karvat ketulla pöllysivät! Koe keskeytettiinkin sitten 10 minuutin jälkeen koiran "voimakkaaseen hallintaan"!

Lauantain kokeessa oli mukana 15 koiraa - 7 mäyräkoiraa, kaikki kolme karvanlaatua edustettuina. Pk.mäykky Taru valioitui ja lk.mäykky Julle sai viikonlopun aikana 2 B-tulosta sekä lauantaina kokeen parhaan koiran palkinnon. Onnittelut emännille Katjalle ja Marikalle!

Miro ei ole vielä suorittanut luonnonluolantarkastusta, kun Oulun kokeissa ei ole siihen ollut mahdollisuutta. Onneksi Haukkukeitaalla järjestetään seuraavat LUT-kokeet jo toukokuussa, niin päästään laittamaan käyttövalioanomusta Kennelliittoon.

Joenpenkan väki onnittelee ajavaa luolakoira Miroa!

Kokeiden tulokset löytyvät täältä

 

Miron pokaalisaalis tältä keväältä!

Pyryn eka kerta LUT-harjoituksissa

Sunnuntai 16.3.2008 klo 11.47 - Marja Junttila

Perjantaina 14.3. Pyry pääsi ensimmäistä kertaa haistelemaan Haukkukeitaan ketunhajuja, kun kävimme aloittelijoille tarkoitetuissa LUT-harjoituksissa. Myös Pyryn veli Aku (Joenpenkan Aarni-Aukusti) oli tullut paikalle Taimin kanssa. Akulla kerta oli jo toinen, sillä viikkoa aikaisemmin Aku oli ollut harjoituksissa jo Matin kanssa.

Aku meni ensin halliin ja kohtapa sieltä alkoikin kuulua jo terhakka haukku! Ekalla kerralla Aku oli vähän ihmetellyt häkkikettua, mutta ääntäkin oli jo tullut. Nyt poika haukkui ihan tosissaan ja oli mennyt jo hyvin putkeenkin. Aloittelijat eivät vielä harjoitelleet ahdinkoon menoa, mutta putkeen ne kuitenkin pääsivät - ja siellä putken päässä häkissä oli ihan oikea kettu!

Pyry ja Aku vähän tahisivat odotellessa ja pitipä Pyryn vähän ärhennellä saksanmetsästysterriereillekin. Hallissa Pyry ei sitten inahtanutkaan! Pyry kierteli häntä viipottaen reippaasti hallissa ja nuuskaisi häkkiäkin, mutta kettu ei nyt kiinnostanut ollenkaan - ohjaaja Piakin oli kiinnostavampi! Pyry huiteli innokkaana haistellen pitkin hallia, nosti jalkaakin pari kertaa ja kakkasi, mutta kettu jäi tervehtimättä tällä kertaa. Kaksi kertaa Pyry meni hyvin myös pitkän putken läpi.

Pyry on vielä pentu (8,5 kuukautta) ja kaikki vielä edessä - tästä on hyvä jatkaa! Oli kuitenkin mukava nähdä, miten reipas ja peloton poika tuo meidän Pyry on. Menemme taas haistelemaan uusia hajuja seuraaviin harjoituksiin Haukkukeitaalle.

Pyry ja Aku Haukkiksella - vähän pitää haukkua

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taimi on vasta trimmannut Akun ja poika on tosi komea!

PENTUPORINAA: Sisko ja sen veli - Anin luona kylässä

Sunnuntai 2.3.2008 klo 10.58 - Marja Junttila

Eilen lauantaina kävimme kyläilemässä Anin kotona Kiimingissä. Mukaan reissulle pääsi tällä kertaa vain Pyry - Noran ja Miron oli jäätävä kotimiehiksi ulisevista vastalauseista huolimatta. Matkalla kävimme Limingantullin Mustissa ja Mirrissä tutustumassa uusiin tiloihin ja ostamassa koiranruokaa - kaikille omaa: Noralle vähän keveämpää, Mirolle puuhakkaan koiran erikoisruokaa ja Pyrylle omaansa. Pyrystä on jo tullut iso poika ja se syö nyt aikuisruokaa kaksi kertaa päivässä.

Vähän hirvitti kyllä etukäteen, millainen ralli Kastehelmen luona syntyy, kun Pyry tulee mukaan. Ja kun talossa on vielä KISSAKIN! Ani ja Kira hyvin kasvatettuina ja tottelevaisina tyttöinä koittivat pysyä rauhallisina, vaikka meidän innokas pikkupoika yrittikin nakittaa tyttöjä minkä kerkesi. Pyry oli tykästynyt varsinkin Ani-siskoon, mutta Ani kyllä osasi sanoa Pyrylle, jos tämä kävi liian tunkeilevaiseksi. Välillä porukka kävi jäähyllä pihalla. Ikävä kyllä Pyryn piti liruttaa tyttöjen reviirille parit miehiset merkit.

Pyryn emä Nora ei ole kissojen ystävä, mutta eipä ole kissavastaisuus geeneissä, sillä meidän Pyry ihan pelkäsi komeaa, siniharmaata Rambo-kissaa! Rambo käytti tilaisuutta hyväksi ja vähän kiusasikin Pyryä. Myöhemmin Pyry kyllä sisuuntui ja sanoi Rambolle ison HAUn!

Kiitos Kastehelmelle! Oli mukava tavata ihanainen mussukka Kira ja terhakka Ani-tyttö. Toivotamme Kiralle ja Anille mukavia ja menestyksekkäitä näyttelyreissuja. Kehän laidalla ja ehkä kokeissakin tapaamme varmaan tämän vuoden aikana monta kertaa. Anin kolmas ja Pyryn ensimäinen näyttely on huhtikuussa Jyväskylässä. Ani ainakin osaa jo hienosti poseerata ja käyttäytyä kehässä. Pyryn pitää vielä kyllä harjoitella kovasti!

Lisää kuvia löytyy Anin kuva-albumista!

Pyryä kiinnostaa, mutta Ani ei tykkää....

 

Pyry vahtaa kieli pitkällä.

 

Olisin toivonut kyllä yhteiskuvaa Rambosta ja Pyrystä, mutta se ei nyt onnistunut. Kyllä on komea kissa tämä Rambo!