Tuttuja turreja Mäyräkoiramme-lehdessä

Sunnuntai 22.9.2013 - Marja J

Vasta ilmestyneessä Suomen Mäyräkoiraliiton julkaisemassa Mäyräkoiramme-lehdessä 3/2013 oli monta mielenkiintoista juttua mm. koiran ja omistajan lihaskuntoa kehittävästä DOBO-treenistä, viehejuoksusta, koirien erinomaisen hajuaistin hyötykäytöstä ja aina ajankohtaisista terveysasioista.

Katse karvaan -jutussa esiteltiin mäyräkoirien kolme eri karvanlaatua - lyhytkarvainen, karkeakarvainen ja pitkäkarvainen - ja käytiin läpi turkin perushoitoa. Seuraavassa numerossa on tarkoitus perehtyä tarkemmin haasteelliseen trimmaukseen.

Lehden toimittaja Jutta Rissanen oli eksynyt juttua kirjoittaessaan Joenpenkan sivuille ja löytänyt sieltä karkeakarvaisen mäyräkoiran turkinhoito-ohjeet. Joenpenkan sivuilla olin käyttänyt lähteenä mm. SML:n Apua - Minulla on mäyräkoira -kansion tietoja, Pyryn isän kasvattajan Arja Lidmanin artikkelia turkin hoidosta ja trimmauksesta Freunds-kennelin sivuilla. Omaa kokemusta oli kertynyt kolmen karkkarin verran, joilla kaikilla on erityyppinen turkinlaatu ja erilainen karvan kasvunopeus, jotka vaativat omat niksinsä turkinhoidossa.

Pyry nuorena poikana 2010. Pyryllä on todella helppohoitoinen, helposti trimmattava, karkea, niukahko ja aina siisti turkki. Tassukarvat ovat erittäin karkeat ja lyhyet, eivätkä kerää likaa tai lunta.

Pyryn Nora-emällä on puolestaan runsas ja työläästi hoidettava turkki. Trimmauksen jälkeen se kasvaa todella hitaasti, mutta on sitten hyvin tiivis, karkea ja pysyy pitkään siistinä. Tassukarvat ovat pehmeähköt ja pitkiksi päässeinä vanhat tassukarvat keräävät helposti pakkaslunta, niin kuin tässä vuoden 2010 ensilumilla.

Kuvassa Nora tammikuussa 2013 Kastehelmi Kakon trimmauksessa Koirasalonki Kastehelmessä, Kiimingissä. Karkeakarvainen mäyräkoira kannattaa trimmata säännöllisesti, sillä turkinhoito on myös tärkeä osa koiran hyvinvointia. 

Kannattaa opetalla itse trimmaamaan ja siistimään koiraansa, mikä onkin parhaimmillaan mukavaa yhdessäoloa. Jos koiran trimmaus ei kotikonstein onnistu, suosittelen käyttämään ammattitaitoista trimmaajaa, joka tuntee rodun hyvin. Trimmaajalta saa myös hyviä neuvoja turkinhoitoon liittyvissä asioissa.

Hyvässä kunnossa oleva terve turkki on vettä ja likaa hylkivä, mikä on tärkeä ominaisuus käyttökoiralla. Turkin säännöllinen ja oikeanlainen trimmaus ei ole vain näyttelykoirien juttu - myös veteraanien ja metsästyskoirien toivoisi näyttävän hyviltä rotunsa edustajilta - kaunillta ja komeilta karkeakarvaisilta mäyräkoirilta!

Katse karvaan, toim. Jutta Rissanen, Mäyräkoiramme 3/2013 s. 26 - 28. (Suurenna tekstiä, niin se näkyy selvemmin)

Trimmaus - kuvia

Turkin hoito ja trimmaus

Neljän karkkarin jälkitreenit Mäntyselässä 15.9.2013

Maanantai 16.9.2013 - Marja J

Mukavat syyskelit jatkuvat, joten suunniteltiin Karvosen Leenan kanssa vielä yhteisiä jälkitreenejä Merkaleen´s kennelin ja Joenpenkan kennelin nuorimmille ja vasta jälkiharrastukset aloittaneille kasvateille. Jahtikausi on jo hyvällä alulla ja osa koirista oli jo ajohommissa ja jatkaa mahdollisesti jälkitreenejä ensi keväänä.

Nyt mukaan ilmoittautuivat Rommin (Merkaleen´s Dennis) kotiväki Noora ja Aki, Wiirun (Merkaleen´s Erina) isäntä Seppo, Wiirun siskon Elisan (Merkaleen´s Eliza) emäntä Leena sekä Elmerin (Joenpenkan Iskevä-Ippo) emäntä Pauliina. Osa koirien omistajista oli osallistunut keväällä PSMKK:n järjestämälle jäljestämisen teoriakurssille ja jälkihommia oli harjoiteltu myös omatoimisesti koirien kanssa.

”Maastomestari” Hannu kävi katsastamassa Mäntyselän maastot ja sinne pystyi tekemään hyvin neljä hieman AVO-koejälkeä lyhyempää jälkeä. Launtai-iltapäivänä kävimme porukalla tekemässä jäljet ja jokaiselle koiralle tehtiin toivomusten mukaiset, sopivan pituiset avomerkityt jäljet. Kaikkien jälkien ikä jäljestettäessä oli noin 18 tuntia.

Sunnuntaina kokoonnuimme heti aamusta varsinaisiin harjoituksiin koirien kanssa. Saimme harjoitella ihan rauhassa, eikä alueella onneksi ollut metsästäjiä koiriensa kanssa tai marjastajia.  Riistahavaintoja jälkien tuntumasta kyllä löytyi niin kuin pitääkin. Ennen jälkihommia harjoiteltiin paukkukoetta. Hannu ampui haulikolla ensin kauempana ja kun yksikään koira ei hätkähtänyt, ampuminen toistettiin lähempää. Pamauksen kuullessaan kaikki koirat seisoivat terhakkana, katseet terävä. Rommille ja Wiirulle tehtiin vielä ihan oikea paukkukoe, koirat kytkettiin puihin ja ohjaajat seisoivat kauempana tiellä. Laukauksensietotesti meni niin kuin pitääkin.

Wiirun jälki oli hieman vajaa 800 metriä ja maasto oli melko helppokulkuista sekametsää. Wiirun kiusana olivat kuitenkin monet tuoreet riistanhajut. Ensimmäisellä osuudella oli pyörinyt jänis ja toisella osuudella hirvi sekä mahdollisesti myös metsälintuja. Wiiru eteni ripeävauhtisesti ja hyvin, mutta välillä tuoreet riistanjäljet houkuttivat verijälkeä enemmän ja Seppo ohjasikin Wiirua takaisin jäljelle. Kaato löytyi ja Wiiru kantoi sitä ylpeänä.

Rommin jälki oli noin 600 metriä, osaksi suopursurämettä, osaksi tiheää helppokulkuisempaa kangasmaastoa. Rommi eteni varmasti, rauhallista vauhtia, selvitti kulmat vaivatta ja merkkasi makaukset hyvin. Rommi oli ollut jäljellä vain kerran keväällä, ja Noora sekä Aki ilahtuivatkin kovasti Rommin taitavasta työskentelystä. Rommi tuli kaadolle ja esitteli pitkään ylpeänä löytöään.

Elmerin jäljellä oli pituutta 460 metriä ja suurin osa oli suopursurämettä. Elmeri eteni jäljellä erittäin rauhallisesti ja jälkitarkasti, aivan lyhyen matkan ilmavainulla hieman jäljen sivussa, eikä vaikeakulkunen suopursualue tuottanut mitään vaikeuksia. Elmeri teki pieniä tarkistuslenkkejä varsinkin ojan pohjilla missä oli hirven jälkiä, mutta palasi sitten taas omatoimisesti jäljelle. Makaukset Elmeri merkkasi antaumuksella ja maisteli rauhassa maata. Kaadolla Elmeri omi sorkan ja kantoi sitä ylpeänä taukopaikalle, niin kuin Emma-emälläkin on tapana.

Elisa ei ollut aikaisemmin ollut jäljellä ja Elisalle teimmekin lyhyemmän 100 metriä pitkän jäljen melko helppoon maastoon. Jäljellä oli vain yksi kulma ja kulmalla makaus. Elisalla ei ollut aikaisempaa kokemusta jäljellä. Tyttö lähti hyvin jäljelle ja menikin ensikertalaiseksi ihan hyvin. Elisa nautti metsäreissusta ja ihanat metsän hajut kiinnostivat välillä verijälkeä enemmän, ja Leena auttoi vauhdikasta tyttö takaisin jäljelle. Elisakin löysi kaadon ja toimi sen kanssa niin kuin pitääkin.

Kaikki neljä karkkaria saivat hyvää harjoitusta ja omistajat vinkkejä omatoimiseen harjoitteluun ja yhteistyöhön koiran kanssa. Jälkien nuuskuttelun jälkeen istahdimme vielä tulille, paistoimme makkaraa ja joimme kahvit.

Kaikki koirat pääsivät sorkalle - palkitsevinta onkin se mitä löytyi jäljen päästä! Osalla kaatona oli hirven, osalla kauriin sorkka. Kaadolla olevaa palkintoa tutkittiinkin innokkaasti, haisteltiin, nuoltiin ja kannettiin ylpeänä löytöä! Tästä on mukava jatkaa!

Kiitokset mukavasta jälkiviikonlopusta ja yhteisestä ulkoilutapahtumasta kaikille!

Ehkäpä vielä tapaamme tämän mielenkiintoisen, koiria kiinnostavan harrastuksen parissa myös tulevana keväänä!

Kuvia: MEJÄ-treenit Mäntyselässä 15.9.2013

Musun ensimmäinen jänisajo ja kaato 8.9.2013

Maanantai 9.9.2013 klo 11.18 - Marja J

Musun isännän Jarmo Tuomelan tarinaa tytön ensimmäisestä jänisajosta. Ja pölläyttipä tuo ensin teeretkin puuhun ja jäi haukkumaan! :)

"Lähdettiin Musun kans extemporee reissulle puolenpäivän aikaan kierteleen pellon laitoja, jos sattuisi löytymään vaikka kauriin jälkiä. Heti autolta lähtiessä Musulla oli vauhti päällä, kuten aina kun pääsee mettään vapaaksi. Jo sadan metrin kävelyn jälkeen tyttö ajoi teeripoikueen puuhun ja antoi seisonta haukkua kahdelle oksalle jääneelle teerelle. Pääsin näkemään tilanteen kolmestakymmenestä metristä. Tiesi linnut ettei jahti ole vielä alkanut, kun niin kestivät haukussa. ;)

Tästä vauhtia saaneena Musu jatkoi matkaa lintujen lähdettyä samaan suuntaan. Sitten metsä repesi, tyttö törmäsi suoraan jänekseen! Tämän jälkeen mentiin erittäin kuuluvalla ja kiivaalla haukulla läpi metsikön, isolle vaikeakulkuiselle aukolle. Siellä jänes sai etumatkaa kasvatettua niin että tuli passiin ja tiensä päähän noin 5-10 min ennen kuin Musu sai kiemurat selvitettyä. Ajoaikaa kertyi haukun kanssa n.15 min ja matkaa lähes kilometrin verran."

Vaikuttaa siltä, että tulemme vielä kuulemaan Musun jahtitarinoita - kiitos jutusta ja kuvista ja mukavia metsästysreissuja jatkossakin!

Handleritunti Kiimingissä 2.9.2013

Tiistai 3.9.2013 - Marja J

Muutama joenpenkkalainen ja yksi Merkaleen´s kennelin kasvatti oli opettelemassa koiran esittämisen taitoja Kastehelmi Kakon opastuksella Koirakylpylä VesiPedon pihassa Kiimingissä.

Mukana handleritunnilla olivat Musu (Curlyco Where Is My Fox) ja Terhi, Oiva (Joenpenkan Innokas-Iikku) ja Pinja sekä Rommi (Merkaleen´s Dennis) ja Noora.

Kastehelmi Kakolta (Koirasalonki Kastehelmi) voi tilata handlerikoulutus pienryhmille max. 4 koirakkoa ja kun kiinnostusta oli, kokosin ryhmän viime maanantai-illaksi. Jos vaan tulijoita on, niin ehkä uusimme koulutuksen vielä lähiaikoina. Tällä tunnilla jokainen koiran ohjaaja sai yksityiskohtaisia ohjeita oman koiransa esittämiseen parhaalla mahdollisella tavalla - miten tuoda esiin oman koiran parhaat puolet ja miten jatkaa harjoittelua kotona tulevia näyttelykehiä varten.

Muuta kuva lisää....

Hertalle MEJÄ AVO1 49 pisteellä!

Maanantai 2.9.2013 - Marja J

Hertta eli Joenpenkan Iloinen-Ilmi osallistui aivan ensimmäiseen MEJÄ-kokeeseensa Pyhännällä 1.9., eikä kyllä olisi ensikertalaisella voinut paremmin mennä - Hertta nuuskutteli hienosti ykköstuloksen huippupistein 49.

Viime syksynä Hertalle ja Elmeri-veljelle tehtiin vain lyhyitä "pentujälkiä". Hertta aloitti harjoittelun tosissaan vasta tänä keväänä, joten kokemusta ei ole paljon vielä ehtinyt kertyä. Hertta on kuitenkin jo osoittanut kovaa kiinnostusta jälkityöskentelyyn, osaa työskennellä itsenäisesti, etenee jälkitarkasti ja merkkaa hyvin makaukset.

Myös koiranohjaajana toiminut Heidi osallistui nyt ensimmäistä kertaa koejälkien tekoon ja opastukseen. Koepäivän etenemistä, jälkien tekoa ja opastamista on tähän mennessä opiskeltu vain teoriassa kevään MEJÄ-kurssilla ja muutamissa yhteisissä jälkiharjoituksissa. Huoltojoukoissa koepäivänä oli mukana myös Hertan emän Emman omistaja Pauliina, joka osasi neuvoa koeaamun hulinassa.

Hertalla oli tuomarina Kari Hyytiäinen. Tässä Hertan koekertomus.

Ohjattu kannustettu lähtö ja alkumakaus nuuhkitaan. Koira jäljestää pääsoin ilmavainulla lähes jäljen päällä edeten sopivaa vauhtia. Tekee muutaman pienen tarkistuksen jäljen sivuille. Makaukset merkataan ja kulmat hyvin pienillä tarkistuksilla. 3. osuuden lopussa käy tarkistamassa paluujälkeä n. 25 m, mutta palaa jatkamaan jäljestämistä sorkalle, jota nuuhkii. Erinomainen suoritus ensikertalaisilta.

Muuta Pauliinan kuva vielä....

Lämpimät onnittelut koiran omistajille Heidille ja Mikalle - tästäpä on mukava jatkaa harrastamista Hertan kanssa!