Anin uutisia

Perjantai 30.4.2010 klo 20.20 - Marja J

Ani on kuntoutumassa hyvää vauhtia! Tyttö kävelee jo muutamia metrejä, vielä tosin huojuvin askelin. Ruoka on maittanut ja elintoiminnot ovat hyvät. Parasta lääkettä on Kastehelmen erinomainen hoiva ja apuna hoitamassa ovat rakkaat laumanjäsenet Kira ja Sinna.

Kaikkea hyvää jatkossakin Anille ja tukijoukoille!

Anin onnettomuudesta ja paranemisesta voi lukea lisää Mäyräkoirafoorumin sivuilta

Avainsanat: Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen

Ania katsomassa ja Emman LUT-harkoissa 25.4.2010

Maanantai 26.4.2010 klo 11.05 - Marja J

Käväisimme eilen Hannun kanssa katsomassa Ania, joka on toipumassa törmäyksestä pakettiauton kanssa. Voi todellakin sanoa, että nyt oli onnea onnettomuudessa, sillä Kastehelmen mukaan pakettiuauto oli ajanut Anin yli. Onneksi luita ei ollut murtunut ja lantio oli kunnossa. Toivottavasti ei ole myöskään sisäisiä vammoja. Ani oli jo syönyt, kakannut ja käynyt pissalla, joten parempaan suuntaan oltiin menossa koko ajan. Ani seisoi hetken omilla jaloillaan, mutta koko koira oli saanut sellaisen tällin, että lihakset olivat erittäin kipeät. Häntä kuitenkin heilui ja silmät olivat kirkkaat! Ani tykkää kovasti uimisesta, joten luvassa varmaan onkin vesiterapiaa tulevaisuudessa! Nyt on tärkeintä, että tyttö saa rauhassa toipua ja päästään pahimman vaiheen ohi. 

emma_lut_2__25.4.2010.jpg

Emma odottelee tomerana omaa vuoroaan.

Anin luota jatkoimme Emman kolmansiin luolaharjoituksiin Haukkukeitaalle. Nyt oli tarkoitus kokeilla, miten Emma toimii, kun pääsee nuuhkimaan koko putkistoa. Emma sujahti kuin vanha tekijä ahdinkoputkesta, mutta edessä oleva outo luolasto ja sen pimeys vähän ihmetyttivät aluksi.  Kettu oli hakupesässä ja meni vähän aikaa ennen kuin Emma huomasi ketun ja alkoi haukku. Kettu päästettiin putkistoon ja Emma perään. Emmaa varmaan ihmetytti outo putkisto ja kettu pääsi välillä karkuun ja koiranohjaaja Kari houkuttelikin Emmaa oikeaan suuntaan. Mutta kun Emma pääsi vainulle, se meni aivan kiinni luukkuihin, joiden takana kettu oli. Hienosti meni, vaikka Emma oli aivan ensimmäistä kertaa putkistossa! Seuraavalla kerralla harjoitellaan sitten tyhjässä luolassa - siellä kun ei saa haukkua pelkän hajun perusteella. :)

emma_lut_25.4.2010.jpg

 Hannu ja Kari sekä Emma.

Nyt ei tarvinnut palella Haukkukeitaalla! Aurinko paistoi ja oli taas mukava tavata koiratuttuja!

Avainsanat: terveys, LUT, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma

Ani onnettomuudessa

Lauantai 24.4.2010 klo 16.42 - Marja J

Ani (Joenpenkan Anni-Ainokainen) joutui eilen onnettomuuteen ja auton töytäisemäksi. Ikävä onnettomuus sattui, kun Anin emäntä Kastehelmi oli koiriensa kanssa viettämässä keväistä päivää farmilla Yli-Iissä. Ani pääsi heti tarkastukseen päivystävälle eläinlääkärille, eikä röntgenkuvien mukaan luita onneksi ollut murtunut.

Ani on kovan tällin jälkeen vielä kovin kipeä, mutta pystyy jo syömään ja liikuttelee jalkojaan. Anilla oli todellakin suojelusenkeleitä mukanaan, mutta toipumiseen menee vielä aikaa. Toivottavasti tässä selvittiin vain säikähdyksellä ja iloinen ja veikeä tyttökulta on taas kohta terve!

Pikaista paranemista meille kaikille niin rakkaalle Ani-kullalle ja voimia ja lämpimiä ajatuksia myös Kastehelmelle, jonka hoiva lienee nyt sitä parasta lääkettä!

anin_hymy.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivotaan parasta, että Ani tervehtyy pian ja hymyilee taas!

kira_ja_ani_nallikarissa_huhtikuussa_2010.jpg

 Kira ja Ani Oulun Nallikarissa huhtikuussa 2010.

Avainsanat: terveys, Ani, Joenpenkan Anni-Ainokainen

Emman ja Pyryn viikonloppujahti 10.-11.4.2010

Tiistai 13.4.2010 klo 13.12 - Hannu P

Pitkä luminen talvi huhtikuulle saakka on mahdollistanut supien jäljityksen ja asiaa ovat parantaneet lämpimät yöt, jolloin aamuisin jäljet ovat näkyneet selvästi märässä lumessa.  Lauantaiaamuna emäntä lähti aamujunalla Seinäjoelle ja minä samalla reissulla kattelemaan jälkiä. Ketunmaasta jäljet löytyivätkin ja alun sotkujen ja kierrosten jälkeen jälkijono kulki melko suoraan peltojen yli tuttuun jahtimaastoon. Lunta oli vielä paikoin polveen saakka, mutta pelloilla ja kuusikoissa kulku onnistui kävelytahtiin.

Jäljet erkaantuivat metsässä toisistaan ja valitsin vasemmalle johtavan jäljen. Arvelin, että pian toinen jälki yhtyisi tähän jotokseen. Meni kuitenkin puolisen kilometriä ennen kuin jäljet taas kohtasivat. Syykin selvisi, sillä pienen matkan päässä oli ilveksen talvella tappama kaurispukki. Kurkussa oli niin selvät pistojäljet, ettei tekijä oikein mikään muukaan voi olla. Ja koko talven ilvekset ovat alueella kierrelleet. Jäniksen selkäranka löytyi myös hieman ennen kauriin raatoa – sen oli toinen supi kaivanut hangen alta.

Raadolla oli jälkiä paljon, sillä toinenkin supipari tai kenties yksinäinen supi oli käynyt samalla haaskalla. Otin erään jälkijonon seurattavaksi ja se erkaantuikin omille teilleen ja huomasin kahden supin jatkaneen matkaa. Vain muutama sata metriä ja jäljet menivät tosi tiheään taimikkoon, josta mörrimöykyt löytyivät kuusen alta. Kevätsupit ovat laihoja ja liukasliikkeisiä ja saattavat tuollaisessa kohtaamisessa helposti karata. Nämä kuitenkin tunkeutuivat syvälle juurakkoon ja lymysivät siellä.

Otin supit eräksi ja tallustelin takaisin autolle. Kello oli jo sen verran, että oli syytä lähteä toisaalle, kun edellisiltana sovittiin Emman isäntäväen Pauliinan ja Karin kanssa supireissu toiseen paikkaan. Ja itse asiassa kahvitauko kyläkaupan baarissa oli paikallaan kahden ja puolen tunnin jäljityksen jälkeen. Pian oltiinkin porukalla uudessa paikassa ja autoilta ehdittiin kulkea vain pari sataa metriä kun Emma veti hihnassa kovasti ojanpenkassa olevan juurakon alle. Pari haukahdusta ja supi ärähti takaisin. Emma vetäytyi vähän taaksepäin ja haukkui tomerasti. Samassa supi livahti juurakon alta ja karkkosi ojanpenkka pitkin. Karin nopea haulikon laukaus hoiti tilanteen ja Emma sinkosi irtipäästyään supin turkkia muokkaamaan.

Kierreltiin alueella vielä pitkään ja yritettiin selvittää muut supien jäljet, joita alueella oli tosi paljon. Lopulta oli luovutettava eikä muuta saalista saatu. Pauliinan ja Karin kauriiden syöttöpaikka oli täynnä jälkiä ja ilmeisesti supitkin ovat hyödyntäneet osansa siitä pitkän kevättalven aikana. Oli hyvä havaita kuinka ruokinta kerää pienelle alueelle monenlaista riistaa ja samalla alue toimii ikään kuin pankkina tyhjille lähialueille.

Sunnuntaiaamuna lähdin Pyryn kanssa kahdestaan etsimään jälkiä, mutta kahdella eri alueella kiertely ei tuottanut tulosta. Vain muutama jäniksen jälki ja vanhat ilveksen jäljet ”saaliina” kävelimme takaisin autolle. Kari soitti matkalla ja kertoi, että Pauliina oli jäljittänyt supin tai ketun erään haaskan läheiseen luolastoon. Lähdettiin Pyryn kanssa paikalle ja soitin vähän lisävoimiakin paikalle, mikäli joudutaan kaivuhommiin.

Pauliina odotteli luolalla, jonne tulin ennen apuvoimia ja laskin Pyryn irti. Ensimmäinen sisäänmeno ei kiinnostanut, mutta toisella reiällä Pyry innostui ja painui maan alle. Välittömästi alkoi tasainen haukku eikä ollut epäselvää missä kohde on. Putsailtiin yläpuolelta lumet pois ja kun kaverit tulivat paikalle, aloitettiin kaivaminen. Pyry haukkui siihen asti tasaisesti, mutta kun reikä alkoi syvenemään, tuli hiljaisia hetkiä ja oletimme Pyryn olevan lähisuhteessa kohteen kanssa. Emme ehtineet kaivaa luolan kattoa auki kun Pyry ilmestyi reiälle vetäen kaveriaan mukana. Tuomas kurkotteli reikään ja nosti elukan ulos, joka osoittautui olevan kehnossa kunnossa olevaksi kapiketuksi. Porukalla inhoteltiin ja ihmeteltiin kuinka noin laiha ja huonokuntoinen elukka on selvinnyt kovan talven aikana.

Kotiin tultuani Pyry joutui K-hex –pesulle ja kodinhoitohuoneeseen eristykseen muista koirista.  Kaikki mettäkamppeet jäivät ulos ja illalla vielä Pyryn alta lensivät matot pihalle. Soitto ellipäivystykseen ja yliopiston apteekkiin resepti Strongholdille. Samana iltana estolääkitys päälle ja kuukauden päästä uusinta.  Pauliina ja Kari kävivät vielä Karin isän kanssa polttamassa kapisen ketun ruhon, ettei kapi enää leviäisi muihin eläimiin. Tosi ällöttävä ja elukalle varmaan hirmuisen kamala vaiva. Mutta vaiherikas viikonloppu ja monenlaisia tapahtumia koirien kanssa ja ilman. Illalla vielä Tuomas soitti ja kertoi löytäneensä yksinäisen supin kauriin raadon lähettyviltä päivän luolareissun jälkeen. Seuraavana yönä olikin pakkasta ja jäljityskelit ohi ainakin toistaiseksi.

  

emman_eka_supi_10.4.2010.jpg

Emma ja turrikka sekä Kari ja Hannu.

Ps. Tuo tekstissä mainittu kyläkauppa tarkoittaa Ala-Temmeksen K-Ekstraa ja SEO-huoltoasemaa, josta löytyy myös koira- ja hevostarvikkeita, koiranruokaa sekä nettikauppa: valiheikki.fi

Emman supijahtikuvat löytyvät täältä

Avainsanat: luolametsästys, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi

Pyryn kanssa supijahdissa

Maanantai 5.4.2010 klo 19.15 - Hannu P

Aamulla sain puhelinsoiton, että supit ovat yöllä olleet liikkeellä. Vaikka lunta on vielä paljon, on hangen pinta niin tiivis, että se kantaa talviunien jälkeen kevenneitä supeja. Jäljitys oli kerrankin helpoimmasta päästä, sillä kolmensadan metrin päässä tieltä supit olivat menneet latoon sisälle ja lattian alle.

Ensin töihin meni lk mäykky Nella ja sillä aikaa kävin hakemassa Pyryn autosta. Supit rallasivat paikasta toiseen lattian alla eikä koira saanut niitä pysäytettyä. Vaihdettiin jonkin ajan kuluttua Pyry töihin ja otettiin Nella huilaamaan. Olkipaaluja oli lattialla ja niitä siirreltiin ja nostettiin pari lattialankkuakin, kun Pyrykin joutui liikkumaan koko ajan paikasta toiseen supien perässä. Yritettiin saada niiden aluetta pienemmäksi, kun yks kaks molemmat supit sinkosivat lattian alta ja saman tien seinän raosta ulos. Pyry vispasi toisen perässä, joka kiersi ulkokautta kulman takaa takaisin samaan paikkaan latoon. Toinen supi juoksi pellon poikki seuraavalle ladolle ja katosi sinne vaikka kaveri yritti saada sen kiinni matkalla. Paksussa lumessa pitkäjalkainenkin mies on lujilla.

Siinä sähäkässä laskettiin Nellakin irti ja se otti haukun lattian alla, jolloin laitoin Pyryn kiinni. Yhdessä emme koiria työmaalle laskeneet. Samassa paikalle tuli lisävoimia ja porukalla supi otettiin talteen Nellan avustuksella.

Toisella ladolla oli vaikeuksia löytää supi, sillä olkipaaluja ja heinäseipäitä oli paljon eivätkä koiratkaan paikantaneet turrikkaa. Nosteltiin paaluja ja seipäitä ja tutkittiin paikkoja. Sen verran saatiin aukkoa, että Nella pääsi lattian alle, mutta alkuun ei supia löytynyt. Kun Nella oli toisella puolella latoa, laskin Pyryn samaan paikkaan ja aikansa siellä oltuaan kuului vähän haukkua ja intovikinää. Oli ilmeisesti niin ahdas paikka, ettei koira päässyt eteenpäin. Aukaistiin vähän lattiaa ja Pyry jatkoi heti muutaman metrin lattian alla ja aloitti kiivaan haukun. Keskellä latoa oltiin juuri pääsemässä koiran ja supin tuntumaan, kun supi livahti siihen suuntaan mistä Pyry oli tullut. Onneksi oli kaveri vastassa ja hän sai napattua supin kiinni. Pyrykin tuli ulos samalla, kun roikkui supissa kiinni.

Siistittiin paikat ladoissa entiselleen ja lähdettiin autoille. Aikaa meni kaikkiaan kolmisen tuntia ja koirat saivat hyvät rupeamat supityöskentelyä. Nella on kokenut konkari, mutta hienoa oli nähdä miten Pyry touhusi kuin vanha tekijä, vaikka kokemuksia oikeasta supityöskentelystä tähän malliin ei aiemmin olekaan. Tästä on hyvä jatkaa!

 pyry_ja_supi_5.4.2010.jpg

Pyry ei meinannut päästää ollenkaan irti supista - "Tämä on mun!"

Avainsanat: Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, luolametsästys

Kevät tulee!

Sunnuntai 4.4.2010 klo 11.37

Ja ensimmäiset muuttolinnut!

Viime viikon torstaina bongattiin kaupunkireissulla ensimmäiset töyhtöhyypät. Myös mustavarikset, Limingan seudun omat erikoisuudet, ovat saapuneet jokin aika sitten.

Eilen kuvasin kännykkäkameralla ensimmäiset peipot sekä viisi mustarastasta naapurin syöttöpaikalla. Helvi-tädillä on tosi hyvä paikka katsella lintuja keittiön ikkunasta. Nytkin siellä oli aikamoinen kuhina: viherpeippoja, urpiaisia, keltasirkkuja, varpusia eli hottisia, käpytikka, närhiä, harakoita - ja todella iso rusakkokin oli aamulla piipahtanut.

Itse en varmaan edes huomaisi lintuja, mutta onneksi minulla on kotiornitologi Hannu, joka huomaa ja tunnistaa todella paljon eri lajeja. Meidän rannassa on hyvä paikka monelle linnulle joko vain piipahtaa hetki matkalla tai pesiä rehevässä rantapuistikossa.

Seuraava kohokohta on hanhien muutto, jota käydään joka vuosi seuraamassa joko Tyrnäävän pelloilla tai Limingan Virkkulan luontokeskuksessa. Liminganlahti on yksi Euroopan merkittävimmistä lintualueista.

att00001.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mustarastas kuusen näreen alla 3.4.2010.

 

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Perjantai 2.4.2010 klo 11.16 - Marja J

psiist.jpg

Kuva on otettu pääsiäiskokosta viime vuodelta. Aidan takana taitavat olla ihmettelemässä Pyry ja Miro. Nora lienee ollut pentujaan hoitamassa sisällä.

Mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä kaikille!

toivottaa Joenpenkan väki


Saarijärven Eetin terveisiä:

Toni lähetti Eetin jahtiterveiset - poika oli haukkunut talon alta ensimmäisen supinsa! Eetihän on jo ajanut supeja ja kettuja, mutta tämä taisi olla ensimmäisiä oikeita luolakoiran hommia. Eeti ajaa hyvin jänistä, kaurista, peuraa, hirveäkin sekä kettua ja supia. Ja kaatojakin on jo saatu. Supeja tuntuu Keski-Suomessa olevan todella runsaasti. Missähän meidän supit oikein luuraavat? Hienoa Eeti ja Toni!