Kaivaukset jatkuvat.....

Tiistai 16.9.2008 klo 16.31 - Marja J

Eikä oikein näytä loppua tulevan! Ihan tässä jo odottaa pakkasia ja lumen tuloa, että hieman hiljenisi tuo tahti kaivauksilla. Vanha kaivantoalue oli kuin pommituksen jäljiltä ja se piti jo sulkea. Yritin ensin aidata aluetta matalalla kanaverkolla, mutta se ei pidätellyt Noraa ja Pyryä yhtään. Pyry hyppäsi kuin kenguru aidan yli ja päästi sitten mammakoirankin aidan sisään. Ei auttanut muu kuin laittaa vanhan lammasaidan tolpat ja esteeksi samaa verkkoa kuin isossakin aitauksessa. Nora on käynyt joka päivä puskemassa aitaa ja haukkumassa, kun ei ole päässyt "herkkukaivauksille".

Koirat avasivatkin sitten uuden projektin keskemmältä pihaa ja siinä on nyt riittänyt hommaa jo kohta viikon ajan. Alkaa vaan hermoja vähän riipiä, kun Pyry vonkaa Noralta kuoppaa kimeällä haukkumisella ja Nora haukkuu sitten takaisin. Pyry kimittää myös innoissaan, kun kaivelee kuoppaansa. Myös Miro käy välillä kuopimassa, mutta viihtyy paremmin itsekseen.

Sekä Nora että poikansa ovat todella sitkeitä luolakoiria ja aika taitaviakin noissa maansiirtohommissa - hienoa ojaa näyttää syntyvän vaikka nurmikkoon! Onneksi meillä on tuo iso koirapiha, ettei tarvitse hermojaan repiä noista mäyristen puhdetöistä.

Pyry tuntuu nyt todella "syttyneen" myyrälle, sillä eilisellä lenkillä piti monta kertaa hypätä kaivelemaan tienpenkkaan - ihan on tullut äitiinsä!

Uusi_kaivanto_16.9.2008.jpg

Pyry ja Nora töissä

Kaivurit_tauolla.jpg

Ja nyt vähän levätään. Etuovelle on pitänyt laittaa pesupaikka möyrijöille.

Avainsanat: koiranelämää, koirapiha, omasta pihasta

Karkeakarvaiset kaivinkoneet maansiirtotehtävissä

Torstai 4.9.2008 klo 23.08 - Marja J

Koirien myyränkaivuhomma on mennyt ihan mahdottomaksi! Myyrä on kaivanut käytävänsä aidan alitse ja melko syvään, joten koirien kaivuhommia on pitänyt ihmisen ikävällä tavalla rajoittaa, etteivät koirat pääse aidan alta kaivautumaan vapauteen. Olen tuupannut tielle jo monta hirren pätkää pystyyn, pitkittäin, poikittain ja päällekkäin, mutta aina vaan pitää kaivella hirsien vierestä. Eilen suihkutin multaan etikkavettä ja kaupan estohajustetta, mutta ne eivät haitanneet ollenkaan hommia.

Nora ryntää kaivauksille heti aamupalan jälkeen ja viipyisi siellä sitkeänä koirana varmasti vaikka koko päivän. Noran partakarvat ovat jo ohentuneet ja kuonon päällä on nahkakin ruvella kovasta kaivamisesta. Tänään Nora aloitti hommat jo aamupäivällä ja tuli sisään vasta illemmalla ruoka-aikaan. Ei auttanut muuta kuin viedä mamma taas pesulle ja lopettaa kaivuhommat kaikilta laittamalla uuden aidan portit kiinni.

Pyrykin on sitkeä kaivuri ja välillä mamman kanssa tulee kinaa hyvistä kuopista. Miro ei oikein välitä kaivauksista, vaikka siellä kyllä kuopiikin. Kyllä siellä varmaan tuoreita hajuja on, eikä Nora helposti anna periksi. Naapurin vanhalta pottumaalta Nora pyysi monta lihavaa ja isoa vesimyyrää. Lenkillä piti olla mukana aina näppylähanskat, että sai kaivettua kidasta paistin pois. Nora on kunnostautunut myös sänkipeltojahdissa ja hankkinut sieltä monet makoisat suupalat.

kaivanto_1.jpg

Onneksi tämä paikka on vähän kauempana pihalla!

kaivanto_2.jpg

Aikamoisen pottupellon ovat karvakaivurit saaneet aikaan.

nora_ja_myyr.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Noran vanhoja "paistikuvia". 

hei_me_levtn_4.9.2008_22.jpg

Kaivinkoneet lepotauolla, takana Miro, keskellä Nora ja edessä Pyry. Keittiöön piti hankkia sohva ihan vain koiria varten. Selkänojalla on mukava könöttää ja katsella ikkunoista pihalle.

Avainsanat: koiranelämää, koirapiha, omasta pihasta, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar